Refleksiivejä näkymä

KIRIALEIRSUUTTA

REFLEKsıı vEJÄ

Vesa Koivisto /tämerensuornen refl eksiivit. Suomalaisen Kirjallisuuden SeuranToirnituksia 622.

SKS, Helsinki l995. 345 s. ISBN 95l-7l7-8ó8-9.

iettualainen Emma Geniušiene julkai- L si v. 1987 tutkimuksen ››The typology of reflexives››, jossa morfologis-semantti- nen luokittelu ja diakroninen linjaus perus- tuu 52 kieleen. Jyväskylän yliopistossa väit- teli Jouko Koivisto v. 1990 tohtoriksi ai- heesta ››Suomen murteiden refleksiivitaivu- tus>›, joka käsittää yhden kielen yhden ref- leksiivityypin muotoainesten analyysin sekä näiden levinneisyydenja historian sel- vittelyn. Näiden tavallaan ääripäiden väliin sijoittuu Helsingin yliopistossa 2.6.1995 tarkastettu Vesa Koiviston tohtorinväitös- kirja >›Itämerensuomen refleksiivit››, jossa kartoitettavana on neljän refleksiivityypin morfologian ja semantiikan synkronia ja diakronia kahdeksassa (yksityiskohtaisem- min kuudessa) kielessäja niiden murteis- sa.

Termin rqfleksiiivi semanttisperusteise- na, erilaisia morfologisia päätyyppejä kat- tavana kategoriannimityksenä Koivisto on tuonut baltofennistiikkaan muita kieliä kos- kevista tutkimuksista (erityisesti Geniušie- ne 1987). Etenkin indoeurooppalaisten kiel- ten osalta on todettu, että samassa kielessä voi olla kaksi refleksiivityyppiä: perifrasti- nen tyyppi, jossa refleksiivisyys osoitetaan erillisellä pronominilla (raskas tunnus) niin kuin Suomessakin, esim. x pesee ítserıvéi, ja affiksaalinen tyyppi (kevyt tunnus) niin kuin Suomessakin x peseyryy eli refleksii- vijohdos. Osassa itämerensuomalaisia kie- liä on lisäksi toinen kevyttunnuksinen tyyp-

VIRITTÄIÅ 4/1995

pi, refleksiivitaivutus, esim. suomen itämur- teissa x pesekseıı . Neljänneksi tyypiksi Koivisto erottaa iınp/ísiirriset refleksíivit eli sellaiset tapaukset, joissa verbiä käytetään ilman morfologista tunnusmerkkiä samal- la tavalla kuin muita refleksiivejä.

Varsinaisen periaatteessa systemaatti- sen aineistopohjaisen tarkastelun Koivisto on rajoittanut niihin kieliin, joissa on kaik- ki neljä rakenteellista päätyyppiä, siis myös refleksiivitaivutus: suomeen, karjalaan. lyy- diin, vepsään, inkeroiseen ja vatjaan. Ai- neisto on koottu painetuista lähteistä ja Helsingissä olevista arkistoista, mutta esi- merkiksi Tallinnassa olevia vatjan ja inke- roisen sanakokoelmia ei ole hyödynnetty.

Virosta ja liivistä on käytetty erilaisia se- kundaarilähteitä sekä joissakin yksittäisis- sä tapauksissa aineiston esittelyn kannalta primaarilähteisiin rinnastettavissa olevia artikkeleja. Näin siis aineistopohjan ulko- puolelle jäävät eteläviron murteet, joissa on jälkiä refleksiivitaivutuksesta, mutta suo- men länsimurteet kuuluvat aineistopohjaan, vaikkei niissä ole refleksiivitaivutusta. Ny- kysuomen kirjakielen aineistoa on käytet- ty laajalti, mutta ei juuri ollenkaan vanhan kirjasuomen aineistoa. Koko käytetty ai- neisto on tasapainottomuudestaan huoli- matta varsin mittava, niin että sen voi sanoa monin verroin täyttävän väitöskirjalle ase- tettavat kohtuulliset vaatimukset.

Refleksiivien luokka on määriteltävis- sä semanttisin ja morfologisin kriteerein (s.

29): ››Refleksiivit kuvaavat (tai niillä kuva- taan) tyypillisesti sellaisia kielenulkoisia tilanteita, joissa toiminnan suorittaja koh- distaa verbin ilmaiseman toiminnan itseen- sä. - - Verbin tai verbirakenteen refleksii- viseen merkitykseen sisältyy kahden se- manttisen roolin, agentin ja kohteen, kore- ferenssi - -. Refleksiivitkoostuvat verbis- tä (yleensä transitiivisesta )ja siihen liitty- västä refleksiivisestä muotoaineksesta, ns.

refleksiivitunnuksesta - -. Geniušienen mukaan refleksiivitunnus on verbiin kiinnit- tyvä tai sen ympäristössä sijaitseva muoto- aines, jolla on (tai on joskus ollut) reflek- siivisen merkityksen ilmaiseminen joko yhtenä funktioistaan tai ainoana funktion- aan - - . Yleensä refleksiiveillä esiintyy muutakin kuin semanttisesti refleksiivistä käyttöä.›› Koivisto on ratkaissut tämän niin, että on erikseen refleksiivien Semanttinen luokkaja refleksiivien morfologinen luok- ka (s. 32). Morfologisen kriteerin ulkopuo- lelta tulevat implisiittiset refleksiivit,jois- sa ei ole luokan muodollista tunnusta. Koi- visto sanoo, että näissä on nollaınorfeemi, mikä on sinänsä näppärä ratkaisu, jos nol- lamorfeemin käsitettä vielä pidetään mie- lekkäänä.

Refleksiivisenmerkityksen alaryhminä Koivisto esittää l) varsinaisrefleksiivisen, 2) liikerefleksiivisen. 3) abstraktisesti ref- leksiivisen, 4) välillisrefleksiivisen. 5) kau- satiivis-refleksiivisen, 6) absoluuttis-reflek- siivisen, 7) partitiivis-refleksiivisen ja 8) datiivis-refleksiivisen merkityksen. >›Se- manttisesti refleksiivisen verbi-ilınauksen subjekti on rooliltaan agentti (ja samalla kohde eli patientti)›› (s. 38). Näistä kritee- reistä agentin rooli on (tai ainakin sen pi- täisi olla) obligatorinen, kun taas joissakin alaryhmissä kohteen rooli on enemmän tai vähemmän suhteellinen. Prototyyppinen on varsinaisrefleksiivinen merkitys (Geniušie- nellä l987 seııı aıitic/tr ıı e/directreflexiites), se että subjektin tarkoite kohdistaa tavalli-

sesti manuaalisen toiminnan itseensä, esim.

”x pesee/pukee/riisuu itsensä` kaikkina muodollisina tyyppeinä. Liikerefleksiivi- nen verbi-ilmaus (autocaıısatiife/self-nzove reflexitttetr) merkitsee toimintaa, jossa sub- jektin tarkoite aiheuttaa oman liikkeensä (kun sama verbi ilman refleksiivitunnusta merkitsee johonkin muuhun entiteettiin kohdistuvaa toimintaa), esim. lıeittii_vt_vc`i, laskeutua, painautua. tunkeutua; laskin niinä itseni polvilleni, heitin såirltivni pääl- lev vaan itteni; runsaasti esimerkkejä myös refleksiivitaivutuksesta. Geniušienenjaot- telusta poiketen Koivisto esittää erillisenä ryhmänä sellaiset refleksiiviset merkityk- set,joissa verbillä ilmaistu toiminta on abst- raktista. esim. antaıtt ıı sitoutua, pakottan-zi, tua: eniten tällaisia on itse-rakenteidenjou- kossa, esim. Hän sanoo itseäiäııinsiniiörik- si, samoin refleksiivitaivutuksessa. Välillis- refleksiiviseksi merkitykseksi Koivisto sa- noo ››sellaisia tapauksiajoiden refleksiivi- syys on välillistä siten. että agentti ei suo- ranaisesti kohdista toimintaansa itseensä vaan johonkin toiseen olioon ja vasta tämän toiminnan kokonaisvaikutus kohdistuu agenttiin. esim. Poıı vas'kaivaıı tuıı[Jehkıtihi ıı nıakcıcıııı cicıııKíirppii pureutıı. isvıaliinsvı kurkkuun. Kaksi niiestä nııirtaııtııyölläi taloon» Tälle merkitykselle on kuitenkin ominaista. että subjektin tarkoite tekee kan- taverbillä ilmaistavan teon. Tavallaan tämän peilikuvana voisi pitää kausatiivis-refleksii- vistä merkitystä, esim. vieraan vallan ka'- tyriksv' palkkautuıii nııtieit,pestaıı tııjonkuna palveluksieeıı , kiıjoittaııtııaylirnıititr ıoıı; kantaverbillä ilmaistu teko kyllä kohdistuu subjektin tarkoitteeseen, mutta tekijä on joku muu (Geniušíenellä reflexive-ccııı scı-

tive reflexires).

Partitiivis-refleksiivinen (paremmin partiaalis-refleksiivinen. vaikka Geniušie- nellä on ››partitive-object» reflexives) mer- kitys tulee Koiviston mukaan kyseeseen sellaisissa suomen ilmauksissa kuin nieika-

l>

ta itseıisii (~ itseäiiiıi). kantntatcı itsensäi (~

itseiiiiıi), joiden hän sanoo perustuvan me- tonymiaan. Mieluummin kuin metonymia- na (synekdokeena) tällaiset ilmaukset oli- si nähtävä sellaista pragmaattista taustaa vasten,jonka mukaan verbillä ilmaistu te- keminen ei kohdistu objektin koko tarkoit- teeseen vaan vain siihen osaan. joka voi tulla kyseeseen ylipäätään tai määrätilan- teessa (ks. esim. Cruse 1986: 53). Ge- niušienen esimerkeistä Hän haavoítti itsen- s'a` (Hän lıaavoitti kiitensvi) ja Ta siigzıl)en- nast (Ta siigab selga) Koivisto sanoo, ettei- vät ne kuulu tähän merkitysryhmään, ››kos- ka näiden lauseiden merkitys ei ole syno- nyyminen suluissa mainittujen lauseiden kanssa» Haavoittamisellaja kyhnyttämi- sellä ei kuitenkaan ole samanlaista proto- tyyppistä kohdetta kuin meikkaamisella kasvotja kaınpaaınisella hiukset. Tällainen ero tuntuu irrelevantilta siihen nähden. että kaikkien näiden refleksiivilauseiden verbil- lä ilmaistu teko kohdistuu samalla tavalla osaan subjektin tarkoitteesta. Kaikissa nais- síi tapauksissa refleksiivi-ilmaukset merkit- sevät toisaalta subjektin tarkoitteen ma- nuaalisesti itseensä kohdistamaa tekoa sa- malla tavalla kuin varsinaisrefleksiivitkin.

Sen sijaan aivan toisenlaista partiaalisuut- ta edustaa Koiviston ››partitiivis-refleksii- visenä» tyyppinä esitteleniåi venäjän reflek- siivimuoto on Zafııııı rilsjja`hän siristeli sil- ıniäíin` (ei-refleksiivisenä on :azfniıırilgla- :a); tällainen olisi myös vepsän ristiıııoi

”ristin silmäni`.

Venäjän mallin mukaisia ovat lisäksi koillisryhmän relleksiivitaivutuksen ja -johdon neljä semanttista ryhmää: abso- luuttis-refleksiivinen ryhmä (››ab.s'olıt1e››

reflexives). jossa verbi ilmaisee subjektin tarkoitteelle habituaıı listatekoa yleisesti eikä kohdetta niainita (esim. Tverin karja- lassa (ifie koira pufietšoıtı`vihainen koira puree`) ja datiivis-retleksiivinen ryhmä (esim. vepsässä ii otnukse teltta sapkoiı/“ei

ottanut tehdäkseen saappaita`) sekä reflek- siiviseen merkitykseen kuulumattomat re- siprookkinen ryhmä (esim. karjalassıilierot

potkittilzes koı iitšist `hevoset potkivat toisi-

aan tallissa')j'a inkoatiivinen ryhmä (esiin.

karjalan potkiutıı o`alkaa potkia” ). Nämä ve- näjänvaikutteiset merkitykset ovat poikkea- mia refleksiivisen-automatiivisen-passiivi- sen merkityksen sarjasta.

Automatiivisen merkitysryhmän Koi- vistojakaa ensin kahtia, mefl eksiivishz ı kt ı i- siksi››ja ››passiivishakuisiksi» (››hakuisuu- della» hän tarkoittaa kaltaisuutta. siis `ref- leksiivisen/passiivisen kaltainenà mutta ter- mi ei ole tässä hyvä, kun se on aikaiseniınin vakiintunut muuhun lingvistiseen käyt- töön). ››Refleksiivishakuinen autoniatiivi»

motivoituu refleksiivisestä merkityksestä:

subjekti viittaa epäagentiiviseen olioon, joka kuitenkin mielletään agenttimaiseksi.

esim. Huı nalakietoutııı tsalkonsa ynıpiiril- le. ›>Passiivishakuinen automatiivi›› moti- voituu semanttisen passiivin prototyypistä.

mutta aiheuttajana on jokin ulkopuolinen voima, esim. Tie tukkeutuıt lunziszıteellcı untpeeıı .››Hakuisuudeltaan›› tulkinnanva- raiset tai neutraalit tapaukset (esim. Sillä se asia korjautıııı Ljoistzei niukan kontekstinı vuoksi tiedä, ››onko toiminnan suorittajana inhimillinen agentti tai sen kaltainen voinia»

on pantu merkitysluokituksessa omaksi ryh- mäkseen, mikä ei näin perusteltuna ole min- kään semanttisen kategoriointiperiaatteen mukaista. Tähän lasketut esimerkit ilniaise- vat abstraktista tapahtuniista, ja ryhmä tun- tuisikin mielekkäältíi. jos kriteerinä olisi subjektin abstraktistarkoitteisuus. Onhan subjektin henkilötarkoitteisuudenkin mu- kaan muodostettu oma automatiivien ryh- mä, esim. Poliisin lıajottaesıszı ınieleıı‹›.s'oi- tusta Astrid kaatui ojaan- - ja Poika yritti liivitse puun liaarııkctstrı, nzutta kii/autui lujasti kiinni; subjektin tarkoite ››tulee tah- tomattaan, epäintentionaalisesti, suoritta- neeksi kantaverbin ilmaiseman toiminnan»

Rajaus on tässäkin kyseenalainen, kun Koivisto ei laske mukaan kiistatta passiivis- hakuisina pitämiään tapauksia, esim. Mies raalzautui kynınzeıiiiinıetreja'auton alla, siksi ettei subjektin tarkoitteessa ole erotet- tavissa agentiivisia ominaisuuksia (››raa- haajana» on auto, ja mies on toiminnan epäaktiivisena kohteena). Subjektin tarkoite on samalla tavalla epäaktiivisena kohteena myös edellisissä esimerkeissä (kaatui. louk- kasi itsensãi, kii1autui): sen sijaan näiden kanssa esitetyssä esimerkissä Ei siina' nıi- tääııjiirkeii ole, etta' jlıdeıt tai parin kiitfaıı takia itsensä tapattaa on kyllä nähtävissä agentiivinen ominaisuus. Koivisto on näin saanut ryhmitellyksi automatiivit neljään ryhmään ensiksi ilmoittaınansa kahden ryh- män asemesta. mutta olisi ollut syytä tar- kemmin syventyä pohtimaan, mitkä kielen- ulkoisen maailman erot ovat kielellisessä ilmauksessa relevantteja, siis millä tarkkuu- della kieli noteeraa tällaisia erojaja miten ne olisi otettava huomioon lingvistisessä kuvauksessa.

Refleksiivien passiivisen merkityksen Koivisto sanoo olevan itämerensuomalai- sissa kielissä harvinainen. esiin. Kirja kiltin- t_\'_\' suonzestcı ruotsiksi. Puu kaatuu ja kar- siutııııLapin nıielteltiikuin leikiten. Kritee- rinä on se. että toimija ei ole subjektin tar- koite vaan joku ulkopuolinen, ja tätä seu- raa täsmennys: ››Jos ilmauksessa on tämän ehdon täyttymisen suhteen vähänkin tulkin- nanvaraisuutta tai epäselvyyttä. luokittelen ilmauksen passiivishakuiseksi autoınatii- viksi.›› Tällainen arveluttava kategoriointi- periaate perustuu siihen. että tutkija suhtau- tuu aineistoonsa kuulijan näkökulmasta.

vaikka kielenulkoisen asiaintilan ilmaise- mista pitäisi tutkia kielen käyttäjän (puhu- jan) näkökulmasta. Tekisi mieli kysyä. mi- ten nyt pitäisi suhtautua vaikkapa lauseisiin (a) Teline kaatui naapurin puolelle ja (b) Teline on kaatunut naapurin puolelle. Ver- bi olisi wefleksiivishakuinen automatiivi»

jos telineen tiedetään kaatuneen aivan itses- tään, huteruuttaan. ››passiivishakuinen au- tomatiivi››, jos tiedetään myrskyn kaataneen telineen,ja ››passiivinen›>.jos tiedetäänjon- kun kaataneen telineen. Jos kuulijanasen- teinen tutkija ei tiedä aiheuttajaa. hän mer- kitsisi verbin ››passiivishakuiseksi automa- tiiviksi» Ainakin lauseessa ajossa imper- fekti osoittaa tiettyä aikapistettä. puhuja kyllä tietää aiheuttajan. Liittotempuksellista verbiä puhuja sen sijaan voi käyttää, vaik- kei tietäisikään aiheuttajaa; hän vain toteaa telineen uuden tilan. Lauseen b semantii- kassa aiheuttajan rooli on irrelevantti. tai paremminkin: sitä ei ole ollenkaan. Tutki- jankaan ei ole syytä kategorioida ilmausta sellaisten seikkojen mukaan. joita sen se- mantiikassa ei ole.

Sivuilla 32-33 Koivisto sanoo: ››Reflek- siivijohdoksia määriteltäessä voi tehdä sen lisärajauksen, että muodosteen on oltava verbikantainen - - . Esimerkiksi verbi pii- lottautııaon verbikantainen (< piilottaa) ja siten refleksiivi. mutta sen synonyymi pii- lottaa on nominikantainen (< piilo). eikä sitä voi luokitella refleksiiviksi» Kuitenkin luvussa ››Merkitysluokitukseen sopiınatto- ınat refleksiivit» ovat yhtenä ryhmänä nominikantaiset johdokset. esimerkkinä mm. sama piiloutııa(s. 241). Seı nanttisesti molemmat verbit ovat refleksiivejä. koska ne ovat synonyymejakin, mutta piiloutita putoaa poisınerkitysluokituksesta leksikaa- lisen struktuurinsa (denominaalisuutensa) eikä semantiikkansa vuoksi. Nominikantai- sia refleksiivejä ovat myös suomen har- ınaaıttıia ja lzıtnıaltuct, lyydin bardadıı cla 'parroittua' ja vepsän arktıı cla 'tulla arak- si`. lıeiıulııda `heinittyä` ja nıeetıiflc`met-ı sittyä`. jotka pelkästään semanttisesti rin- nastuisivat ››retleksiivishakuisiin» autoına- tiiveihin. Lekseeınikannattoıniaedustavat esim. polristucıja ilıastua (kun ei ole *pol- vistaa. *il1cı.stacı). Kaikki nämäkin sopisivat merkitysluokkiin, mutta esteenä on verbi-

D

kannan puute. Sen sijaan on kyseenalaista laskea minkäänlaisiksi refleksiiveiksi sel- laisia kuin astua. eksyii. kehua, lausua jne.

Merkitysluokituksen ulkopuolelle jäävät myös venäläislainat, joissa venäjän reflek- siivitaivutuksen tunnus on korvattu vastaa- valla ims. tunnuksella, esim. karjalan jeti- viekselz < ven._javit 'sja 'ilmestyä' verbistä jarit' `näyttää`. >›Epäod0tuksenmukainen tai säännötön›› merkityssuhde on mm. ver- beillä kieltäjftyä, niyöntyii (transitiivikantai- sia), kulkeutua, sulaıitua,pesiytyäi (intran- sitiivikantaisia).

Merkitysluokitukseen sopimaton on vielä mediaalitaivutus: refleksiivitaivuttei- set verbit,joissa refleksiivitunnus ei muuta kantaverbin merkitystä, esim. suomen ai- vas-teleksen 'aivasteleefi eteläviron eläs

`e1ää'. Mediaalitaivutusta Koivisto selittää luvussa ››Mediumi ja mediaaliset verbit››.

myös siten, että hän suhteuttaa sen indoeu- rooppalaisten kielten mediumista esitettyi- hin käsityksiin.

Itämerensuomalaisten kielten ınerki- tystyyppien vertailuun ja muita kieliä kos-

keviin tutkimuksiin nojautuen Koivisto esit-

refleksiivien semanttiset kehityslinjat.

Primaarina on prototyyppinen, varsinaisref- leksiivinen merkitys, johon nähden muut refleksiivisetkin merkitykset ovat sekun- daareja. Keskeisin kehitysreitti ulottuu ref- leksiivisestä merkityksestä automatiiviseen ja sitten passiiviseen merkitykseen. Ehkä

››kehitys›› ei ole tässä yhteydessä paras mahdollinen termi. sillä primaariudella tar- koitetaankin tässä synkronista prototyyppi- syyttä, josta loitontuminen on sitä, että se- manttisiksi katsottavizıpiirteitä on vähem- män. Varsinaisrefleksiivisen merkityksen voi katsoa olevan historiallisestikin primaa- rinen vain perifrastisessa muototyypissäja ilmeisesti myös refleksiivitaivutuksessa.

Diakroninen kehitys on ollut samansuun- taista tai päinvastaista kuin synkroninen loitontuminen prototyypistä. ››Refleksiivien

semanttinen kehitys refleksiivisestä auto- matiiviseen merkitsee sitä, että refleksiivi- sellä ilmaustyypillä alkaa esiintyä myös sellaisia subjekteja, joilla on epäagentiivi- nen, ei-persoonainen tarkoite. - -Automa- tiivisuuden määritelmällisestä sekundaaríu- desta ei kuitenkaan välttämättä seuraa se, että se olisi diakronisestikin sekundaaria semanttiseen refleksiivisyyteen nähden.

Refleksiivityypillä voi periaatteessa olla ollut automatiivista (ts. autonomista tilan- netta kuvaavaa) käyttöäjo ennen refleksii- vistä käyttöä - -. Tätä käyttöä ei vain voi- da nimittää automatiiviseksi, ennen kuin rakennetyypillä on myös refleksiivistä käyt- töä.>> (S. 294.) Miksei automatiivista käyt- töä saisi sanoa automatiiviseksi käytöksi rakennetyypin muusta semanttisesta käy- töstä riippumatta? Siksi, että Koivisto pitää (tässä) automatiivi-kategoriaa (ja kai samal- la passiivi-kategoriaakin) vain refleksiivi- kategorian osana, mikä on turhan piukasti ajateltu. Joutuuhan hän toteamaan, että ref- leksiivijohdosten merkityshistoria edustaa wastavirtaista» kehitystä automatiivisesta/

passiivisesta refleksiiviseen.

Toisena, perimmältään semanttisena kehityssuuntana Koivisto esittää refleksii- vitaivutuksen mediaalistumisen, sen että refleksiivitunnus hämärtyy semanttisesti niin, ettei se enää osoitakaan kaksipaikkai- sen verbin agentin ja kokijan/neutraalin koreferenssiä (refleksiivisyyttä) vaan näin muodostuneelle ilmaukselle on ominaista yksipaikkaisuus. Kun refleksiivitunnus mediaalistuu, se menettää myös semantti- sen distinktiivisyytensä. Koivisto osoittaa mediaalitaivutustzıesiintyvän kaikissa niis- ims. kielissä,joissa refleksiivitaivutuskin tunnetaan. sekä lisäksi etelävirossa. Posti (1961) piti eteläviron mediumien (sellais- ten 3. persoonan muotojen kuin elaš <

*elii-k-seıi `elää`) primaaria merkitystä ni- menomaan mediaalisena ja katsoi itäisten itämerensuomalaisten kielten kseıı -tunnuk-

sisen refleksiivitaivutuksen olevan siihen nähden sekundaaria. Käsityksen päinvastai- sesta kehityksestä on esittänyt Lehtinen (l984: 40-41), ja tähän on päätynyt myös Koivisto. Hän perustelee kantaansa vankasti sillä, että indoeurooppalaisissa kielissäkin mediuı ninon osoitettu kehittyneen reflek- siiveistä (ja passiivin puolestaan näin kehit- tyneestä mediumista). Olisi odottanut Koi- viston ottavan kantaa siihenkin. että poh- joisviroon perustuvassa kirjakielessä on ollut samanlaista mediumi-tyyppistä yks. 3.

persoonan kse-suffiksillista käyttöä (Posti mp.). Yhtenä mediaalistumiseen liittyvänä ilmiönä on refleksiivin transitiivistuminen (muussakin kuin transitiivis-refleksiivises-

sä merkitysryhmässä): Koivisto esittää alun

neljättäkymmentä tällaista aikaisemmin vaille huomiota jäänyttä esiintymää. Me- diaalistumisen tiliin ei sen sijaan kannattaisi laskea Koiviston tavoin sitä. että samoja johtimia,joilla muodostetaan refleksiivejä,

on liitetty myös nominikantaan.

Neljää rakenteellista tyyppiä Koivisto käsittelee kutakin eri tavoin, kun ongelman- asettelukin on erilainen. Refleksiivitaivu- tuksen ja -johdon kuvaus on morfologista deskriptiotznja perifrastisen tyypin samoin kuin leksikaalisesti painottuvan implisiitti- sen tyypin esittelyssä korostuvat seınantti- set seikat.

Refleksiivisen taivutuksen suffiksiai- nekset Koivisto jakaa morfotaktisen peri- aatteen mukaanjohtimiinja taivutussuffik- seihin (samoin kuin esim. Posti 1980 ja Jouko Koivisto 1990), mutta hän myöntää, ettei rajajohdon ja taivutuksen välillä täs- sä ole selvä (s. 58). Johtimeksi tulkinnan yksi peruste on kombinoituvuus periaat- teessa pleonastiseksi yhdysjohtimeksi (esim. suomen vettäi-i-te-ıı `vetäydyn`).

mutta toisaalta morfeemi.j0lla onjohtimen funktio joissakin esiintymissä, voi toisissa esiintymissä olla taivutusmorfeemin posi- tiossa. jolloin se ei siis olisikaan johdin,

esim. lyydin ze on johtimen funktiossa sa- nassa peze-ze-ıiır'peseydyn' mutta per-ıi soonapäätteen jälkeen taivutusmorfeemin funktiossa sanassa isVLıi-ııı oi-:e`istuuduin`

(samoin vepsässä peçe-ınoi-s*”peseydym- me`). Johtimen funktiossa esiintyy suomes- sa myös kse(ız)(esim. liukutct-kse-vcıt),joka tavallisimmin on alkuperäiseksi käsitetys- sä funktiossaan preesensin (k) yks. 3. per- soonan (sen) päätteenä suomessa ja karja- lassa, mutta itäisemmissä kielissä se esiin- tyy nominaalimuodoissa loppuasemassa (esim. vepsässä piittcı-kse`piiloutua`, pes- nıalta-kso`peseytymään`, siinu-kse `pukeu- tunut`), siis nominaalimuodon tunnuksen jäljessä. Kun ksen preesensin yks. 3. persoo- nassa liittyy suoraan verbinvartaloon, esim.

paina-ksen. se katsotaan taivutussuffiksik- si, vaikka sen positio vasemmalta laskettu- na on sama kuin johtimen. Paradigman muut persoonamuodot rakentuvat joko niin, että vartaloa seuraa johtimeksi käsitetty refleksiivisuffiksija senjälkeen tulee sama persoonapääte kuin normaalissa taivutuk- sessakin, esim. pistii-i-ıı 'pistäydyn`, tai niin. että näissäkin vartaloon liittyy vain refleksiivitaivutuksessa käytettävä persoo- napääte, siis salkkumorfi. esim. vepsässä pida-ınoi: pida-toi : pida-:e jne. Muuten- kin vepsässä esiintyy johtimeksi sanottu refleksiivisyyden osoitin vain imperatiivis-

sa, esim. peit-te `kätkeydy`, sobi-cle `pukeu-

du`. Muissa kielissä on kyllä tavallisinta, että johtimeksi sanottu morfeemi (tai yh- dysmorfeemi) on ensimmäisenä suffiksina koko paradigınassa.Johdin-termin perintei- sen käytön kyseenalaistaminen ei ehkä ole tarpeen,ja makuasia voi olla sen näkemyk- sen vastahankaisuus. että refleksiivitaivu- tuksen johtimilla muodostettaisiin muun derivaation tapaan uusia lekseemejä, niin kuin Koivisto sanoo (s. 58). Kuitenkaan ei ole mielekästä ajatella, että vepsän reflek- siiviparadigmassa olisi imperatiivilla eri kantaverbi kuin muilla muodoilla, eikä yli-

D

päätään tunnu luontevalta tulkita paradig- maa sillä tavalla heterokliittiseksi. että toi- sissa muodoissa taivutetaan kantasanaa ja toisissa sen derivaattaa. Refleksiivitaivu- tuksen voi katsoa sijoittuvanjohonkin pro- totyyppisen johdon ja prototyyppisen tai- vutuksen välisen jatkumon keskipaikkeil- 1e,ja tämäntapaiseen ajatukseen Koivisto on oikeastaan päätynytkin.

Koivisto käyttää refleksiivitaivutuksen fonologisesti varioivista suffikseista ver- saalisymboleita: johtimia ovat TE (nykyi- sinä reaalistumina mı n.te, de, e. i, a). TTE (te) ja karjalassa TTE:stä kehittynyt CCE.

ja taivutuspäätteitä ovat KS (kse(ıı)). H (lte(n)), lt. eln), i). S (Ile), (s'(e)), 1. ja 2.

persoonan päätteet M/T ((m)nıe, (nı)nıA.

(ni)n1O(i) jne.), vain karjalassa esiintyvä.

venäjän paikallisınurteesta lainautunut C (ãäe, ääe, šãijne). omistusliite (PX) reflek- siivitunnuksena sekä äänisvepsänja lyydin STE, suomen, inkeroisen ja vatjan s(i).

suomen Länsi-Kannaksen ja lnkerin mur- teiden ja inkeroisenjA ja lyydin bad. Niin kuin näkyy. notaatiotapa ei ole kauttaaltaan yhtenäinen. Koivisto sanoo syınbolejaan arkkimorfeemeiksi (arkkifoneenii-termin mallin mukaan), mikä ei ole onnistunut ratkaisu, kun kyseessä on diakronisista muutoksistajohtuva vaihtelu.

Varsinaiset refleksiivijohdon johtimet

ovat U-aineksisia. Muista kielistä paitsi lii- vistä on osoitettu verbikantaan liittyvinä U sekä yhdysjohtimiksi tulkitut tU (*5u, vU) japU,joka esiintyy myös liivissä. Liivissä on lisäksi ku-lähtöinen johdin. joka on ta- vattu vain yhdestä deverbazıliverbiståi",ete- läviron Mulgin murteessa se on yleisempi.

Aukko liivin kohdalla tässä kartoituksessa on silmiinpistävä. Jos tutkimuksen aineis- topohjaisuus olisi ulotettu liiviinja viroon.

näkökulmaa olisi laajennettavzı siitä. että haetaan transitiivikantoihin rakentuvia U- johdoksia. Liivissä (ja virossakin) on run- saasti U-verbejä.jotka eivät korreloi tran-

@Q

sitiiviseen ıattomaan kantaan mutta joista ainakinjoillakin on refleksiivinen merkitys, esim. le`bba 'vihtoa itseään` (Kettunen 1938); Salatsin liivissä ta-johtimisen verbin ıtıustııl) ”nostaa” refleksiivikorrelaatti on nušiib (yks. 3. pers.), samoin Mulgin mur- teessa vastaava verbi u:l1isena mediumina teuziiš, kun `nousee`-mediumi muuten on

etelävirossa e-vartaloinen ngzeš ~ teuzeš

samoin kuin normaalitaivutteisena nykylii- vissä ja ylipäätään itämerensuomalaisissa kielissä (Kettunen 1938, Posti 1961, Tan- ning 1961: 49, Pajusalu 1990). Tällaisten suhteiden selvittely vaatisi paljon työtä, mutta sitten olisikin varaa päätellä.

Kompleksisistajohtiı nistaUtU (sekau- tua) esiintyy suomessa, karjalassaja lyydis- muut vain suomessa (sekaaıttııri.sekain- tua. sekaitıı a.seka(\t)ıııı tıısekahıııci, tıtua.

s'ektı(r)i ıa,sekauda, sekauta, seka/tua, seka- apua. sekalttıui.sekaatıı a)tai vain lyydissä ja vepsässä (çU, UçU, çdu, sku). Näiden johdintenınuotohistoriastaja murteittaises- ta levinneisyydestä Koivisto antaa hyvin perusteellisen selvityksen. Lisäksi muuta- mien muiden johdinten semantiikasta voi osoittaa toissijaista refleksiivisyyden funk- tiota. Jo ennestään on huomattu, että taval- lisimmin frekventatiivisuutta osoittavalla ele-johtimella on suomessa myös refleksii- vistä merkitystä. Kirjasuomen osalta Koi- visto ottaa tämän esille refleksiivijohdoksia käsittelevässä luvussa ja huomauttaa saa- men ja permiläiskielten saman I-johtimen refleksiivi ınerkityksestä,mutta kummalli- sesti hän sijoittaa suomen murteiden ja itäis- ten iıns. kielten (myös inkeroisenja vatjan) samanlaiset esimerkit implisiittisten reflek- siivien joukkoon. Johdosten joukossa on käsitelty suomen (itämurteiden)ja karjalan eleliti-yhdysjohtimella muodostetut verbit (esim. kiiiintele/ıtiii),suomen rinta-johdok- set (kiiöinııfihtãiii) sekä vatjan ja viron ne- johdokset.

Perifrastisen tyypin pronominina on

pohjoisissa kielissä suomessa. karjalassa, lyydissä. vepsässä. inkeroisessa ja myös Kukkosin vatjassa itse (+ poss.suff.), ja eteläisissä kielissä pronomini rakentuu en(e)-ainekseen (< *lıen). Koska itse-sanan etymologinen vastine on `itse`-merkityk- sessä myös saaınessa sekä volgalaisissaja permiläisissä kielissä.joissa sillä on reflek- siivipronoınininkinfunktio. Koivisto katsoo itse-pronominisen perifrastisen rakenteen olevan vanhin. kantasuoınen takaa tuleva refleksiivityyppi. Yleisesti hyväksytyn ety- mologian mukaan uralilainen itse on al- kuaan merkinnyt varjoaja sielua.ja vaikka

`sielu`-merkitys on todettu vain obinugrilai- sista kielistäja samojedista, Koivisto osoit- taa. miten sanan viittaavuus ihmiseen hei- jastuu iıns. kieliinkin. Kun uralilaisissaja muissakin kielissä on todettu ihmisen tai ruumiinosan pars pro toto -käytänteisen nimityksen kehittymistä refleksiiviprono- miniksi, mikään ei estä pitämästä ınahdol- lisena rakenteen ajoitusta kantasuoıneavar- heınınaksi.Samoin on mahdollista. että rakenne olisi aikaisemmin esiintynyt myös vatjassa. virossaja liivissäjoissa ise esiin- tyy muissa funktioissa. Vanhan kirjasuoınen

››waatetti hänens» -tyyppi on todennäköi- sesti virolaisuus. mutta Koiviston esittämä SMS:n esimerkki Jop istus' tulıras_jcı kraa- pe lıiintiis kruukıtıiıpalcıei osoita virolais-sil tyyppiä käytetyn suomen lounaisıiiurteisszı:

lause ei ole aitoa ınurretta vaan ainakin Lounais-Suoınessayleisesti tunnettu van- hanaikaista sakraalitekstiä parodioiva vitsi.

Koiviston mukaan ››suomessa on ıner- kitykseltään karkeasti kahdenlaisia iınpli- siittisiä refleksiivejä. 'kontekstuaalisia ja

`leksikaalisia'. joiden välinen raja ei ole kuitenkaan selvä eikä tarkasti ınääriteltävis- sä» (s. 203). Kontekstuaalinen tarkoittaa suurin piirtein pragmaattista ellipsiä.

kun ilmausta verrataan itse-rakenteeseen.

esiin. Ennen liirtäıi itseni' - Jos /tirtät Ø.

mene /iirttiiııiiiiiıi Ø nıalzdollisiınııtankau-

@

as Vereellosta. Koivisto esittää lauseesta miten sa' viitsit aina nteikata (Ø) ja laittaa itsesi kaksi analyysia: (1) siinä on syntak- tinen ellipsi. (2) nteikata-verbillä on siinä leksikaalisena merkityksenä 'meikata itsen- Tässä ei ››leksikaalinen ınerkitys›› ole oikea termi. Olennaista on verbin luontuıni- nen objektittoınaan käyttöön (eri tavoin kuin esiin. lıirttiiii). Transitiiviverbin voi jättää objektittajoko geneerisissä tapauksis- sa (Kosıı tetologinieikkcıaparemmin [kenet tahansa asiakkaanl) tai kun kohde ilmenee sanoınattakin kontekstista tai tilanteesta (Kävin eilen kosvıı etologfillct.ja ltäıt nteik- kasi [minut] nyt paremmin kuin viime ker- ralla: Maija ei koskaan nıeikkaa[itseään] ).

Näissä sommitteleıiiissanilauseissaja Koi- viston esimerkissä on nteikata-verbillä sama leksikaalinen ınerkitys. eli niillä tar- koitetaan samanlaista tekoa (vrt. myös Hän nıeikkcisiitsensäja s'is'koııs'a). Olisi kannat- tanut huomata. että toisenlainen semantti- nen suhde on esim. kääntää-verbin transi- tiivisen ja intransitiivisen käytön välillä sellaisissa tapauksissa kuin se kiiäııtiäkkiä ynıpiirijc lähti (s. 205). siis `kääntyi`. tran-ı sitiivisena merkitys olisi 'aiheuttaa että kääntyy`. Tällaisia voi todella sanoa leksi- kaalisiksi iınplisiittisiksi refleksiiveiksi.

Rajat olisi ollut syytä vetää toisin.

Koivisto korostaa eri kohdissa iınplisiit- tisten refleksiivien läntisyyttä: ››etenkin län- siryhınän kielissä (liivissä. virossa. vatjas- sa ja suomen länsimurteissa) mutta myös suomen itämurteisszı ja kirjakielessä» (s.

194). Läntinen korostuneisuus ei kylläkään käy ilmi aineistosta. Liivistä Koivisto ei mainitse yhtään esimerkkiä. ja virostakin on vain yksi sopiva. Esitettyään myös itäisiä esiınerkkejähän päätyykin. taas perusteluit- ta. siihen että implisiittisiä retleksiivejä on ollut kaikkialla ınyöhäiskantasuoınessa (s.

231).

Kaikkiaan Koiviston monografia osoit- taa erittäin hyvää perehtyneisyyttä aiheen

l>

kannalta relevanttiin tutkimukseen, ja hän on soveltanut sitä sopivan kriittisesti. Suve- reeni ote niin hyvin baltofennistiikan perin- teisestä muoto-opillisesta metodista kuin semanttiskeskeisestä länsimaisesta reflek- siivitutkimuksestakin on ansio sinänsä _ vaikka sitä voi pitää vähimmäisvaatimuk- senakin näin monitahoiseen tutkimukseen

ryhdyttäessä. Operoidessaan sellaisilla ling-

vistisillä käsitteillä, jotka eivät ole perusläh- teistössä ainakaan keskeisiä, kirjoittaja ei aina ole välttänyt pikku kömmähdyksiä (esim. spatiotemporaalisuus ja abstrakti- suus s. 178, ergatiivisuus s. 200-201).

Monin paikoin Koivisto suhtautuu kriitti- sesti omiin ratkaisuihinsa, varsinkin koros- taessaan, etteivät eri tavoin koostuvista läh- teistä saatavat frekvenssitiedot ole aina kes- kenään vertailukelpoisia.

Koiviston olisi pitänyt kirjoittaa tutki- muksensa vielä kerran uudestaan, esityksen jäntevyyttäja tiiviyttä silmällä pitäen.

Kun nyt olen esitellyt ja kritikoinut Koiviston monografiaa ilman paljoja eksplisiittisiä kehuja, on lopuksi todettava myönteinen yleisvaikutelma. Koivisto on esittänyt hyvin merkittävän selvityksen itä-

merensuomalaisten kielten refl eksiivijärjes-

telmistä, joista kunnon yleiskuvaa ei aikai- semmin ollut olemassa. Hän on onnistunut ilmoittamassaan pyrkimyksessä kuvata ref- leksiivityyppien morfologisetja semantti- set pääperiaatteet kaikkeen vähemmän olennaiseen variaatioon puuttumatta. Hän on selvitellyt ansiokkaasti myös samassa kielimuodossa esiintyvien refleksiivityyp- pien funktionaalistajakaumaa, iıns. kielten välisiä vaikutussuhteita sekä ulkopuolista vaikutusta (erityisen kiíntoisasti venäjänja ims. kielten refleksiivityyppejä verraten).

Vain fokusoinnin refleksiivitaivutuskieliin voi epäillä vaikuttaneen joidenkin päätel- mien pitävyyteen, mutta silloinkin epävar- muus koskee enemmän detaljeja kuin itse järjestelmää. Joka tapauksessa tutkimus on

vaatinut väitöskirjaksi poikkeuksellisen paljon sekä työtä että kykyä liikkua halli- tusti kielentutkimuksen eri lohkoi11a.I

MAUNO KOSKI

Toistaloıı tiel A C. 20320 Turku LÄHTEET

CRusE, D. A. 1986: Lexical semanties. Cam- bridge University Press, Cambridge.

GENı us ı ENE,EMMA 1987: The typology of reflexives. Empirical Approaches to Language Typology 2. Mouton de Gruyter, Berlin.

KErruNEN, LAuRı 1938: Livisches Wöı ter- buch mit grammatischer Einleitung.

Lexiea Societatis Fenno-Ugrieae V.

Suomalais-ugrilainen Seura, Helsinki.

Koı vı sro,Jouko 1990: Suomen murteiden refleksiivitaivutus. Suomalaisen Kir- jallisuuden Seuran Toimituksia 532.

SKS, Helsinki.

LEHTINEN, TAPANı 1984: Itämerensuomen

passiivin alkuperästä. Suomi 129.

SKS, Helsinki.

PAiusALu, KARL 1990: Supplementary data about two eonjugations in South-Es- tonian dialeets. - László Jakab.

László Keresztes, Antal Kiss & Sán- dor Maticsák (toim.), Sessiones sec- tionum, Congressus Septimus Inter- nationalis Fenno-Ugristarum 3B s.

343-347. Debreeen.

PosTı ,LAURI 1961: Itämerensuomalaisen verbitaivutuksen kysymyksiä. - Virit- täjä 65 s. 351-366.

T 1980: The origin and development of

the reflexive eonjugation in the Finnic languages. - Osmo Ikola (toim.), Ses- siones p1enares,Congressus Quintus Internationalis Fenno-Ugristarum 1 s.

111-144. Turku.

TANNING, SALME 1961 : Mulgi murdetekstid.

Eesti Riiklik Kirjastus, Tallinn.