64 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 4 – 5 / 2 0 1 1
Hyvä ruoka on parempaa kuin seksi
Anu Hopia
Richard Wrangham: Tulella kypsennetty – miten keittotaito teki meistä ihmisiä. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2010.
Harvardin yliopiston biologisen antropologian professori Richard Wranghamin kirja on pohjoismai- selle naiselle ahdistavaa luettavaa.
Hän nimittäin väittää, että keitto- taidon keksiminen paitsi lämmitti ja ravitsi, myös loi sukupuoleen pe- rustuvan työnjaon ja kahlitsi kaik- kien kulttuurien naiset keittiöön.
Hypoteesinsa tueksi Wrangham marssittaa esiin esimerkkejä niin metsästäjäkeräilijäkansoista kuin omasta kulttuuristammekin. Ah- distuksen lisäksi kirjan lukija saa onneksi myös seurata Wrangha- min pohdintaa: miksi juuri suku- puoleen perustuva työnjako ja sitä seurannut jakamisen kulttuuri sekä erityisesti ruoan kypsentämisen tai- to on tehnyt meistä ihmisiä? Se erot- taa meidät muista kädellisistä ja te- kee meistä muita eläinlajeja menes- tyneemmän.
Wrangham on sisällyttänyt kir- jaan myös ravitsemustieteellisen pu- heenvuoron kypsennyksen ja ruoan rakenteen vaikutuksesta ruoan energiasisältöön. Hän ei ole raa’an ruoan ja raakaravinnon puolestapu- huja. Vaikka kypsentäminen tuhoaa jonkin verran ruoan vitamiineja, se tuottaa niin suuren hyödyn muiden ravintoaineiden hyödynnettävyy- delle, että Wrangham on vakuuttu- nut kypsentämisen ja keittotaidon olevan lajimme kilpailukyvyn kan- nalta yksi tärkeimmistä – ellei tär- kein – taito. Kypsennetystä ruoasta
saamme energian huomattavasti tehokkaammin käyttöömme kuin raa’asta ravinnosta. Raakojen kas- visten tai siementen tärkkelys on heikosti imeytyvää, mutta kypsen- nettäessä gelatinoituneet hiilihyd- raatit ovat nopeaa energiaa kehol- lemme. Niinpä ihmisapinat käyttä- vät ruokansa pureskeluun noin viisi tuntia päivästä (42 % valveillaolo- ajasta), kun me ihmiset käytämme hommaan vain runsaan tunnin.
Ruoan pureskelusta vapautunut aika on myös arvokasta. Ihmisapi- nat eivät voi riskeerata päivittäis- tä energiansaantiaan, siksi ne teke- vät vain parinkymmenen minuutin pyrähdyksiä pikkuriistan perään.
Emansipoituneen naisen kan- nalta ikävä uutinen on, että no- peutunut energiansaanti vapaut- ti lajimme miehet metsästämään riistaa ja jätti naiset kypsentämään ateriaa metsästä palaaville miehille.
Samalla syntyi myös perhe ja avio- liitto, sillä nainen ja leirinuotiolla kypsennetty, houkuttelevasti tuok- suva energiapitoinen illallinen tar- vitsi miehen suojelua heimon toisia miehiä vastaan.
Wrangham näkee kypsennyk- sen heijastusvaikutuksia myös nykyiseen ylipaino-ongelmaan.
Wranghamin mukaan olemme
”ohjelmoituja haluamaan” pitkäl- le prosessoituja ruokia, kuten hie- noksi jauhetusta valkoisesta viljas- ta valmistettua ruokaa.
Koska keittotaito sitten syntyi?
Wrangham päätyy esittämään, et- tä tulen kesyttäjä oli homo erectus noin 1,9 miljoonaa vuotta sitten.
Perustelut hän löytää muun muas- sa tuona ajanjaksona tapahtuneis- sa muutoksista ihmisen elimistös- sä, kuten hampaistossa, ruoansula- tuskanavan koossa ja leukojen pie- nenemisessä. Näiden lisäksi hän
listaa perusteluksi yllättäen myös ketteryyden ja sen katoamisen. Hä- nen mukaansa tulen kesyttäminen aiheutti sen, ettei homo erectuk- sen enää tarvinnut etsiä yöllä suo- jaa puista. Seurauksena esi-isäm- me menetti ketteryytensä, mutta sai vastineeksi muun muassa juok- sutaidon, jonka myötä menetti kar- vansa.
Hyvä ruoka on parempaa kuin seksi, väittää Wrangham. Hän me- nee pohdinnoissaan lopulta niin pitkälle, että väittää miesten valit- sevan vaimonsa nimenomaan keit- totaidon perusteella, ja seksi on ihan toisarvoinen juttu. Mies tar- vitsee naista ennen kaikkea ruoan- laittajaksi. Siksi mies antaa monis- sa kulttuureissa naisen syrjähypyt helpommin anteeksi kuin huonos- ti valmistetun aterian.
Kirjoittaja on tutkimusprofessori Turun yliopiston funktionaalisten elin- tarvikkeiden tutkimuskeskuksessa.
