Koulutus on enemmän miesten kuin naisten menestystekijä näkymä

(1)

242

AIKUISKASVATUS 3/2002

K

un aloin 90-luvun loppupuolella tehdä tut- kimustani ”Koulutuksella kilpailukykyä – Koulutuksen yhteys miesten ja naisten työllisyy- teen ja työn sisältöön”, sukupuolten tasa-arvo tuntui hieman epämuodikkaalta aiheelta, ehkä vanhentuneeltakin.

Tuntemukseeni vaikutti todennäköisesti ajan- kohdalle ominainen poliittinen ja kulttuurinen ilmapiiri sekä lisäksi se, että yhteiskuntatieteel- lisessä tutkimuksessa oli jo jonkin aikaa keskityt- ty analysoimaan merkityksiä ja identiteettejä.

Suuren laman jälkimainingeissa suomalainen yh- teiskuntapoliittinen ilmasto oli vielä sakeana markkinaliberalistista puhetta. Ajan hengen mukaan ajatus kuului: jokainen yksilö luo menes- tyksensä itse niin markkinatoimijana kuin oman elämänsä mestarinakin. Tasa-arvokeskustelulle ei näyttänyt löytyvän sijaa tehokkuutta ja kilpailua korostavassa diskurssissa.

Toisaalta on todettava se, että suomalaiseen kulttuuriin on perinteisestikin kuulunut voima- kas yksilön korostus. Olemme ensisijaisesti ih- misiä, emme miehiä ja naisia. Jokainen meistä on yhtä lailla yksilö, joka käyttää omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan omaksi parhaakseen.

K

ansalaisille tasa-arvo on toki edelleen tärkeä tavoite. Viimeisimmän tasa-arvobarometrin mukaan niin suomalaisten naisten kuin mies- tenkin enemmistö on sitä mieltä, että yhteis-

Koulutus on enemmän miesten kuin naisten menestystekijä

Päivi Naumanen

kunnan pitäisi olla tasa-arvoisempi eri sukupuo- lille. Sekä miehet että naiset pitävät molempien sukupuolten osallistumista politiikkaan tarpeel- lisena, jotta asiantuntemus olisi monipuolista.

Naisten työssäkäyntiä pidetään selviönä perhe- tilanteeseen katsomatta, ja molempien sukupuolten mielestä miesten tulisi nykyistä enemmän ottaa vastuuta lastenkasvatuksesta ja muusta per- heen huoltamisesta.

Eriarvoisuuden havaitseminen riippuu sukupuolesta. Viisi naista kuudesta ja kaksi miestä kol- mesta pitää miesten asemaa yhteiskunnassa pa- rempana kuin naisten. Työelämässä toimivista naisista joka toinen kokee haittaa omasta suku- puolestaan. Haitta näkyy useimmiten pienem- pänä palkkana, vähäisenä ammattitaidon arvos- tuksena ja takkuisempana etenemisenä uralla. Joka kolmas tyttö tai nainen on sitä mieltä, että poi- kien ja miesten maailma ylikorostuu koulujen oppisisällöissä.

Kun naisten ongelmat liittyvät miehiä hei- kompiin työmarkkinamahdollisuuksiin, työn ar- vostukseen ja palkkaukseen, miesten ongelmat liittyvät enemmän arkielämän ja oman elämän hallintaan.

S

ukupuolta koskevassa yhteiskuntatutkimukses sa tasa-arvon merkityssisältö on muuttunut kolmen tai neljän viime vuosikymmenen aika- na. Alun perin lähtökohtana oli tukea naisia saa-

Koulutus on menestystekijä – etenkin miehille. Mutta menestys ei ole kiinni ainoastaan koulutuksesta tai sukupuolesta, vaan se on sidoksissa moniin muihinkin sosiaalisiin ominaisuuksiin. Kun työllisyystilanne heikke- nee ja koulutettua työvoimaa on runsaasti tarjolla, mui- den tekijöiden kuin koulutuksen merkitys yleensä kasvaa.

U U T T A T U T K I M U K S E S T A

(2)

243

vuttamaan miesten kanssa yhtäläinen asema. Mies- ten asemaa pidettiin mittana ja tavoitteena, jo- hon naisten tuli pyrkiä. Sittemmin on haluttu korostaa naisten työn ja elämänalueiden erityi- syyttä. Pyrkimyksenä on ollut, että naisten saavu- tukset ja suoritukset - naisten työnjaolliset alu- eet, tiedot ja taidot - saavat tunnustusta ja arvostusta - ilman, että niitä pakonomaisesti vertail- laan miesten saavutuksiin ja suorituksiin.

Nykyisemmin sukupuolta koskevassa akatee- misessa tutkimuksessa ei ole keskeistä sen selvit- täminen, minkälaisissa asemissa ja tilanteissa miehet ja naiset elävät; minkälaisia töitä he tekevät tai minkälaista palkkaa he ansaitsevat. Tärkeäm- pänä pidetään sen tutkimista, minkälaisia merki- tyksiä miehet ja naiset itse antavat toiminnoil- leen, töilleen ja ansioilleen. Rakenteellisesta ver- tailusta ja erityisyyden etsimisestä on siirrytty tutkimaan sitä, millä tavoin sukupuolta esitetään ja miten sukupuolen mukaisia jakoja tuotetaan erilaisissa paikoissa, erilaisina aikoina ja erilaisissa puheissa.

Kuten tutkimukseni toinen esitarkastaja, dosentti Anna-Maija Lehto, on todennut, on yhä vaikeampaa nähdä selkeää yhteyttä sukupuolta kos- kevan tutkimuksen ja tasa-arvopoliittisten tavoitteiden välillä. Tällaisen yhteyden etsiminen olisi kuitenkin tärkeää.

Nykyisin tasa-arvolla tarkoitetaan miesten ja naisten yhtäläisiä tai samanarvoisia mahdollisuuk- sia pyrkiä niihin tavoitteisiin tai päämääriin, joita he itse pitävät tärkeinä ja arvostavat.

M

ääritelmän mukaan hyväksymme erilaisuu den tasa-arvon lähtökohtana. Käytännössä on kuitenkin mahdotonta ohittaa kysymystä eri- laisuuden ja eriarvon välisestä yhteydestä. Väi- töstutkimukseni äärellä olen monta kertaa joutu- nut miettimään sitä, seuraako erilaisuudesta vää- jäämättä erilaista arvoa ja arvostusta työmarkki- noilla. Ymmärrykseni mukaan erilaisuus ei sinäl- lään tuota eriarvoa, mutta kun erilaisuuteen liit- tyy yhteiskunnallisissa käytännöissä valtaa ja epä- symmetristä vaihtoa, syntyy eriarvoisuutta. On- kin vaikeampaa löytää konkreettisia esimerkkejä erilaisten samanarvoisuudesta kuin erilaisten eri- arvoisuudesta. Menestys ei kerta kaikkiaan jakau- du satunnaisesti erilaisten ihmisten kesken, vaan on sitkeästi sidoksissa juuri erilaisuuteen. Käy-

tännössä erilaisuus eriarvoistaa, vaikka näin ei monen mielestä tarvitsisi eikä pitäisi olla. Erilai- suutta käytetään myös legitimoimaan eriarvoisuutta.

Jos lähdemmekin siitä, että tasa-arvon toteu- tumisen mittapuuksi otetaan yksilöiden omat tavoitteet ja toiveet, emme silti voi jättää huo- miotta ja tutkimatta erilaisuudesta juontuvaa eriarvoa. Yksilöiden menestykselle antamat merki- tykset sekä menestyksen toiveet ja tavoitteet vaih- televat ja voivat olla hyvinkin erilaisia. Kuiten- kin menestyminen, kuten vaikkapa työn saanti, on monien toiveiden ja tavoitteiden toteutu- misen edellytys. Tässä katsannossa erilainen pär- jääminen eriarvoistaa riippumatta siitä, onko tämä pärjääminen yksilön tavoitteena vai ei. Tämän takia on mielestäni ensiarvoisen tärkeää tutkia sitä, miten miehet ja naiset pärjäävät.

K

oulutusta on pidetty tärkeänä keinona vä hentää erilaisuudesta juontuvaa eriarvoisuutta. Yhtäläisen koulutuksen voi nähdä osaltaan ta- soittaneen yksilöiden erilaisia lähtökohtia ja mah- dollisuuksia. Mutta yhtäläinenkään koulutus ei ole kyennyt tasaamaan eri sukupuolten mahdol- lisuuksia siinä määrin, että eriarvo olisi hävin- nyt tai ratkaisevasti vähentynyt. Koulutus sosiaa- lisena instituutiona onkin yhteiskunnan sisällä, osa muuta yhteiskuntaa. Siten koulutuksessa pä- tevät paljolti samat lainalaisuudet kuin muualla yhteiskunnassa. Pelkästään koulutuksen keinoin ei voida poistaa eriarvoa, joka vallitsee ympä- röivässä yhteiskunnassa, ja jonka koulutuksen hankkineet – sen pituudesta tai laadusta riippumatta – joutuvat joka tapauksessa kohtamaan siir- tyessään koulusta muuhun yhteiskuntaan.

Tutkimukseni lähtökohtana ovat olleet ha- Päivi Naumanen

(3)

244

vainnot siitä, että suomalaiset naiset kouluttau- tuvat ahkerasti, ja ovat nykyisin koulutetumpia kuin miehet. Toisaalta monien tutkimustulos- ten mukaan naiset menestyvät työmarkkinoilla miehiä huonommin. Mikä on siis koulutuksen ja menestyksen suhde? Onko se erilainen eri su- kupuolilla? Toimiiko koulutus yksien kohdalla paremmin kuin toisten, vieläpä systemaattises- ti? Tutkimukseni mukaan näin on. Mutta menestys ei ole kiinni ainoastaan koulutuksesta tai sukupuolesta, vaan menestys on sidoksissa moniin muihinkin sosiaalisiin ominaisuuksiin. Kun työllisyystilanne heikkenee ja koulutettua työ- voimaa on runsaasti tarjolla, muiden tekijöiden kuin koulutuksen merkitys yleensä kasvaa. Vuo- situhannen vaihteen työmarkkinoilla naissuku- puoli yhdistettynä nuoreen ikään ja korkeaan koulutukseen näyttäisi olevan työllisyyden va- kauden ja työn sisällön laadun kannalta melko kehno kilpailuvaltti.

Tutkimuksessani olen kuvannut poikkileik- kausaineistojen tarjoamien mahdollisuuksien varassa sitä, missä määrin miesten ja naisten koulutustaso – koulutuksen määrä tai pituus – ja toisaalta lisäkoulutushalukkuus ovat yhteydessä työkansalaisen pärjäämisen kannalta tärkeisiin työllisyyden ja työn sisällön ulottuvuuksiin. Tä- män pohjalta olen yrittänyt tehdä päätelmiä sii- tä, minkälainen työmarkkinaresurssi koulutus on suomalaisille miehille ja naisille. Mutta mikä on analyysin pätevyysalue?

L

ectioni lopuksi arvioin lyhyesti tutkimuksen rajoituksia; mitä tässä jäi selvittämättä, mitkä ovat analyysin puutteet ja mitä jatkossa kannat- taisi tutkia. Ensinnäkin tutkimuksessa jäi selvit- tämättä se tärkeä kysymys, miten koulutuksen laatu on yhteydessä miesten ja naisten työllisyy- teen ja työn sisältöön. Tutkimuksessani tarkaste- lun keskiössä on koulutustaso, koska se kuvaa koulutusalaa selkeämmin kouluttautumista inves- tointina; missä määrin koulutukseen käytetään aikaa, rahaa ja vaivaa. Koulutusalan merkitys miesten ja naisten työmarkkinoilla pärjäämisen kannalta on mielestäni kuitenkin sen verran tärkeä kysymys, että se vaatisi kokonaan oman tutki- muksensa.

Toiseksi tutkimuksen päätelmät koulutuksen

”vaikutuksista” perustuvat siihen, että muuttu-

jien välillä havaitaan ja lasketaan tilastollisia yh- teyksiä ja todennäköisyyksiä – arvioita jonkun ilmiön esiintymisen todennäköisyydestä, kun otetaan huomioon eräiden muiden ilmiöiden yht’aikainen esiintyminen tai niiden esiintymisen todennäköisyys. Oikeaoppinen kausaalisuh- teiden selvittäminen edellyttäisi pitkittäis- tai paneelitutkimusta, jonka avulla voitaisiin seura- ta ja vertailla tutkintoja hankkineiden ja tutkin- nottomien miesten ja naisten markkina- ja työ- tilanteiden muotoutumista tietyllä aikavälillä.

Vasta tällä tavoin saataisiin vastaus kysymykseen, miten koulutus vaikuttaa miesten ja naisten me- nestymiseen. Käytännössä tällaisia aineistoja on kuitenkin harvemmin tarjolla tutkijoille.

Kolmanneksi tämän tutkimuksen analyysit ja päätelmät koulutuksesta miesten ja naisten me- nestymisen resurssina pätevät vain ja ainoastaan siinä laajuudessa kuin me uskomme, että tutkimuksessa käytettävät mittarit eli haastattelukysy- mykset todella tavoittavat miesten ja naisten pär- jäämisen työmarkkinoilla ja työssä. Mielestäni tutkimuksen kysymykset mittaavat hyvin miesten ja naisten pärjäämistä sukupuolineutraalin palk- katyökansalaisen ideaa vasten. Ne eivät välttä- mättä mittaa sellaista menestymistä, mitä miehet ja naiset markkinoilla ja työssä tavoittelevat tai itse pitävät tärkeinä. Lisäksi ne todennäköisesti mittaavat puutteellisemmin naistyökansalaisen ja palkkatyövanhemman pärjäämistä kuin miestyö- kansalaisen ja ”elättäjän” pärjäämistä. Naisten työn laatu ja naisten työn vaativuus eivät kovin hyvin välity tämän tutkimuksen empiirisillä kysymyk- sillä, koska ne ovat rakennettuja pääosin mies- työkansalaisen idean ja sen käsitteen varassa ke- rätyn empiirisen tutkimustiedon perustalle. Nais- ten työn laadun ja erityisyyden tavoittaminen edellyttäisi myös sellaisia tutkimuskysymyksiä, jotka perustuvat naistyökansalaisen ja palkkatyö- vanhemman ideaan.

Päivi Naumanen (2002). Koulutuksella kilpailukykyä – Koulu- tuksen yhteys miesten ja naisten työllisyyteen ja työn sisäl- töön. Turun yliopisto.

Yliassistentti Päivi Naumanen väitteli Turun yliopistossa 17.5.2002 vastaväittäjänä dosentti Jouko Nätti Jyväskylän yliopistosta. Edellä oleva teksti on lectio praecursario.

U U T T A T U T K I M U K S E S T A