T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 9 71 kehityksen myötä ratkaistuja tai oi-
kaistuja asioita, vaan vapaiden as- sosiaatioiden lähteitä jossakin fi- losofian hermeettisessä luomis- tilassa. Sama kokeellisen sanatai- teen luonne teoreettisen filosofian kustannuksella rasittaa ja värittää myös Kolmea ekologiaa.
Kirja on kiinnostava esimerk- kinä ekologian rajanylitykses- tä filosofiaan pari vuosikymmen- tä ennen kuin kaikki puhuivat il- mastonmuutoksesta. Mutta pam- flettina mielenmuutoksesta, jota ympäristön tilan arvio edellyttää, se sortuu keikarointiin itse asioi- den kustannuksella. Tarve Guatta- rin mainitsemaan ”uuden tyyppi- seen ekosofiaan”, jonka teoria, käy- täntö, etiikka ja estetiikka korvai- sivat vanhat poliittis-uskonnolliset liittoutumat, on varmaan yhä ole- massa. Mutta ei sitä lopulta myynyt maailman tietoisuuteen ranskalai- nen vasemmistofilosofia, vaan sen jyrkimmin arvostelemia instituuti- oita edustanut yhdysvaltalainen va- rapresidentti.
Filosofin näkökulmasta tämä ei tosin tarkoita sitä, että kapitalis- mi taas korjaa itseään, kuten se on tehnyt niin usein Marxin jälkeen.
Ranskalaisittain ajateltuna kyse on pikemminkin ideoiden haltuun- otosta, joka todelliset muutokset estämällä vain loiventaa tietä kur- juuteen. Aika näyttää.
Kirjoittaja on toimittaja.
Jäähyväiset, joita ei koskaan kunnolla sanottukaan
Kati Katajisto
Max Engman: Pitkät jäähyväiset.
Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen. WSOY 2009.
Kuluneena vuonna on juhlittu Suomen poliittisen olemassaolon 200-vuotista taivalta. Professori Max Engmanin kirjaa Pitkät jää- hyväiset voi pitää sekä juhlakirja- na että hänen aikaisempien tutki- mustensa eräänlaisena yhteenveto- na. Kirjan punaisena lankana kul- kee kertomus Suomen ja Ruotsin välisistä pitkistä jäähyväisistä. Kir- jan nimi juontaa ns. Ruotsin perin- nön pitkästä säilymisestä Suomes- sa, ja tavallaan sen voi katsoa olevan voimissaan yhä tänäkin päivänä.
Suomen samankaltaisuus verrattu- na muihin Pohjoismaihin on yhtä petollisen helppoa huomata kuin
”kenguru smokingissa”, kuten Eng- man toteaa lainaten salapoliisikir- jailija Raymond Chandleria. Tä- tä ongelmavyyhtiä Engman lähtee kirjassaan tarkastelemaan analyyt- tisesti ja useasta eri näkökulmasta.
Monikerroksisesta ja vaikeasti avattavasta tutkimusongelmasta ei edes yritetä tehdä yhtenäistä kerto- musta, mikä on epäilemättä oikea valinta. Näin tehdään parhaiten oikeutta kysymykseen ns. ruotsa- laisuudesta tai Ruotsin perinnöstä Suomessa. Kiehtova kysymys, joka on jo pelkästään käsitteiden tasolla vaikeasti haltuunotettavissa. Eng- manin, kuten monen muunkin nykyisen tutkijan, mukaan Suomi oli täysin Ruotsiin integroitunut alue. Itse asiassa Suomi oli muka- na Ruotsissa, Ruotsin valtakunnan
muodostumisessa, alusta asti, vaik- ka alueellista tietoisuutta Suomesta kokonaisuutena esiintyikin. Myös käsitykset siirtomaasuhteesta, joi- ta niitäkin on joskus esitetty, Eng- man torjuu. Suomessa ei ole mitään paikkoja, joita pidettäisiin siirto- maavallan ajan muistomerkkeinä.
Onkin tavallaan virheellistä puhua Ruotsin perinnöstä, koska kyse on samalla suomalaisten omasta pe- rinnöstä – vaikka suomalaiset ei- vät usein osaa tai halua tätä omana perintönään pitääkään tai ovat vain valikoiden omaksuneet sen omak- seen ja nostrifioineet eli ”meikäläis- täneet” sen. Tosin nostrifioinnista puhuminen on tavallaan harhaan- johtavaa, jos katsotaan, että Suomi oli alusta alkaen osa Ruotsia. Mik- si jo omaa ”meikäläistettäisiin”. Asi- oiden selventämiseksi termin käyt- täminen lienee kuitenkin paikal- laan. Vaihtoehtoisesti voisi puhua uudelleen nimeämisen logiikasta.
Monet asiat oli uudelleen nimettä- vä joko ruotsalaisiksi tai suomalai- siksi maiden eron jälkeen. Visainen ongelma, josta jo aikalaiset itse oli- vat tietoisia.
Ruotsalaisuus ja suomalaisuus kietoutuvat toisiinsa niin, että niitä on vaikea erottaa toisistaan, vaikka vuoden 1809 eron jälkeen yhteises- tä perinnöstä lähdettiinkin raken- tamaan kahta erillistä kokonaisuut- ta. Engman toteaakin, että nimen- omaan ”historiankirjoituksen teh- täväksi jäi etsiä erilaisuutta siitä yhtäläisyydestä ja yhteisestä, jota sekä suomalaiset että ruotsalaiset pitivät yhteiskuntansa perustana”.
Engman ei myöskään jätä epä- selväksi, että vuosi 1809 on Suo- men historian Arkhimedeen piste.
Siirtyminen Venäjän alaisuuteen merkitsi maan historian suurin- ta muutosta. Venäjän valloittaessa
72 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 9
Suomen alueen Ruotsilta maasta muodostui poliittinen yksikkö. Se merkitsi tietyllä tapaa Suomen his- torian alkua, valtion ja kansakun- nan muodostumista ruotsalaisen menneisyyden ja imperiaalisen tu- levaisuuden välissä ja keskinäises- sä vuoropuhelussa. Suomen vuo- den 1809 rajoista (voimissa suurin piirtein vuosiin 1940/1944 asti) tu- li myös Suomen historiankirjoituk- sen maantieteellinen aluerajaus.
Samalla vuosi 1809 oli Ruot- sin valtakunnan suurin murros, maan hallitsijasuku ja hallitus- muoto muuttuivat. Engman kriti- soikin, että vuoden 1809 jälkeisen ns. Pikku-Ruotsin historioitsijat tulkitsivat maan menneisyyttä si- ten, että Suomen sodan seuraukse- na menetettiin suurvallan meren- takaiset alusmaat ja että ”varsinai- nen Ruotsi” teki paluun. Tosiasias- sa ”varsinainen Ruotsi” teki paluun lähes vuosisata aikaisemmin Turun rauhassa vuonna 1721, ja vuosi oli 1809 oli ”varsinaisen Ruotsin” sil- pomista. Uudenkaupungin rau- hassa vuonna 1743 Ruotsin valta- kunta palasi jälleen suurin piirtein sen kokoiseksi, kuin se oli ollut en- nen vuotta 1561 alkanutta laajen- tumista, paitsi että siihen oli lisätty Pohjois-Tanskan eli nykyiset Etelä- Ruotsin alueet.
Suomen erottaminen Ruotsis- ta oli molemmille maille tuskalli- nen kokemus, ja molempien mai- den suhdetta menneisyyteen alkoi kuvata tietynlainen muistinmene- tys. Yhteinen menneisyys haluttiin unohtaa molemmissa maissa. Ta- vallaan amnesia tuli myös takaa- maan maiden väliset rauhalliset suhteet jatkossa. Asian merkitys korostuu, jos vertaamme vaikka entisestä Neuvostoliitosta itsenäis- tyneen Viron ja nykyisen Venä-
jän suhteita. Suomessa alettiinkin etääntyä Ruotsista henkisesti heti sodan jälkeen. Ruotsi alkoi vaikut- tamaan suomalaisten silmissä vie- raalta ja provinsiaaliselta Pietarin perspektiivistä katsottuna. Ruotsi oli sisäänpäinkääntyneempi kuin koskaan ja Suomi imperiaalinen suuren Venäjän vanavedessä. Ve- näjän siirtomaat Alaskassa olivat myös Suomen siirtomaita. Venäjäs- tä tuli suomalaisten mahdollisuuk- sien maa. Joukkomuutto Venäjälle oli merkittävää ja jäi vasta 1800-lu- vun lopussa Amerikan siirtolaisuu- den varjoon. Helsingistä ja Viapo- rista tuli Suomen monikulttuurisia keskuksia. Toisenlaisen, ”kotimai- sen”, vaikkakin vahvasti saksalais- sävytteisen, monikulttuurisen li- sän toi Vanhan Suomen liittäminen ns. Uuteen Suomeen. Suomen Ve- näjään liittämisen paradokseja on- kin, miten sen seurauksena Ruot- sin Suomi hävitti ja sulautti itseen- sä, Venäjän pääkaupungin vieres- sä olleen vaihtoehtoiseen Venäjän Suomen. Eikä se ollut pelkkä kult- tuuriteko, kuten Suomessa usein halutaan muistaa.
Engman käy kirjassaan huolelli- sesti läpi eri aspekteja, jotka liitty- vät Suomen eroon Ruotsista ja liit- tämiseen Venäjään. Suomen his- torian luominen ja suomen kielen aseman muotoutuminen 1800-lu- vulla saavat myös omat erinomai- set analyysinsa. Ongelmallise- na kirjassa voi pitää sitä, että viit- teet on laitettu vain suorien sitaat- tien kohdalle. Lukijaa saattaa myös aluksi hämmentäa se kontrasti, mi- kä syntyy siitä, miten kirjan hyvin tarkka ja konkreettinen kuvaus yh- distyy enemmän filosofisiin ja vä- hemmän yksiselitteisiin tulkin- toihin. Kaiken kaikkiaan Engman onnistuu kuitenkin loistavasti ve-
nyttämään ja laajentamaan niin kansainvälisesti kuin ajallises- ti Suomen historiankirjoituksen olemassaolon keskeistä kysymystä erillisen Suomen muotoutumises- ta Ruotsin ja Venäjän välissä vuo- den 1809 jälkeen. Kirjassa tuodaan Suomen ja Ruotsin historiasta esiin useita sattuvia ja oivallisia havain- toja, jotka eivät aina ehkä säväytä kansallista itsetuntoa, mutta jotka kuuluvat osaksi tervettä historial- lista itsetutkiskelua.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja tut- kija Helsingin yliopiston historian lai-
TSV Turun kirjameSSuilla
Mitä Darwin todella sanoi?
lauantai 3.10. klo 12.20-13 Turun messu- ja kongressikeskus, Messukentänkatu 9–13
20210 TURKU Turku-lava/Auditorio 2 Charles Darwin -luentaa hänen teostensa tuoreiden käännösten pohjalta. Professori (emeritus) Anto Leikolan johdolla esitel- lään Beaglen matka (suom. Pertti Ranta, Edita, 2008), Lajien synty (suom. Pertti Ranta, Vastapaino, 2009) ja Tunteiden ilmaisut ihmi- sillä ja eläimillä (suom. Anto Lei- kola, Terra Cognita, 2009). Luki- joina turkulaiset biologit Petter Portin ja Timo Vuorisalo.
Järjestäjät: Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta
