Rantalan Topin tie Floridaan
itähän lienee liikku
nut Toivo Rantalan päässä hänen lojues- saan liikuntakyvyt
tömänä kotirannassaan viime vuo
den kesän alkupuolella. Toivo,eli ystävilleen Topi, oli kompastunut aamulla rantajuurakkoon, ja ennes
täänkin hiukan reistaillut polvi nik- sahti niin pahasti, että ylösnousus
ta ei ollut puhettakaan. Rantatörmä esti avunhuutoja kuulumasta talolle päin. Päivä alkoi kääntyä iltaan, ja kylmyyskin kävi päälle hetki hetkel- tä pahemmin. Muistui ehkä mieleen m ieleen pitkän elämän monasti kir
javatkin vaiheet.
Vuonna 1922, maaliskuun kuu
dentena, oli Topin elämä alkanut sa
maisen järven, Karstulan Pääjärven rantamilla. Veljiä oli kaksi ja yksi si
sar. Pari lasta ei ollut selvinnyt vau- vaiän yli.
Elämä oli normaalia maalaispo
jan elämää - kovaa työtä kotona ja vieraissa. Ensim m äinen suurempi tapahtuma olikin sitten vähän isom
pi savotta - sota. Kolme vuotta, kak
si kuukautta ja rapiat kesti se työ
maa Topin kohdalla. Kun tuli kotiin- pääsyn aika, antoi valtio sentään lahjaksi hienon risteilyn Ajoksesta Ykspihlajaan Leo III: 11a. Tosin ristei
lyllä ei ollut kuin vaivainen istuma
paikka, eikä ruoassakaan ollut ke
humista.
Toisin sanoen joukkoja kotiutet
tiin laivalla Kem istä Kokkolaan, missä sitten koittikin siviiliinpääsy.
Rauhan tultua Topi, kuten hänen veljensäkin hankkivat pääelantonsa metsästä. Rantalan kaikki veljekset olivat m aakunnankuuluja, jopa m aankuuluja m etsurintaidoistaan.
Taisi yksi veljeksistä osallistua me
nestyksellä valtakunnallisiin motti- mestaruuskilpailuihinkin. 50-luvulla metsätyöt antoivat Suomessa hyvin
kin leivän, mutta ei se leipä kovin le
veää ollut. Niinpä Topi päätti, kuten niin monet muutkin karstuset siihen aikaan, lähteä koettamaan onneaan vähän suuremmilla savotoilla.
Kanadassa Timminsin kaupunki Ontarion valtion pohjoisosassa oli ensim m äinen etappi. Siellä Topin
matkatoveri, joka oli räätäli amma
tiltaan, löysikin heti alansa töitä.
Suomalaiset metsäurakoijat olivat jo palkanneet siksi kaudeksi täydet miehitykset, mutta Topi sai paikan kielisestä Nighthawk-yhtiöstä, mis
sä työ oli jo Suomesta tuttua - puuta nurin ja pinoon. Asuntona oli vuode yhteiskäm pässä, ja kämppäem än- nän valmistama ruoka oli silloisen Suom en oloihin verrattuna erin
omaista ja halpaa. Kämpällä oli mie
hiä miltei joka puolelta Eurooppaa, ja joka kansallisuudella oli oma ni
mityksensä Puolalaiset olivat pusu
ja, italialaiset talimanneja, ranskalai
set pettäjiä, ruotsalaiset squareheads lähinnä käänettävissä pönttopää, jne. Suomalaisten nimityksestä en tiedä, ehkä kukaan ei ole uskaltanut tulla suomalaiselle sitä kertomaan.
Työ oli rankkaa, ja Kanadan talvi joskus armottomampi kuin Suomen vastaava. Palkka oli kuitenkin mel
koinen.
Topi muistelee, että ensimmäise
na vuonna hän hankki viisituhatta dollaria - hiukan kun oli vielä oloi
hin tottumaton, mutta toisena vuon
na tuli jo kuusituhatta täyteen.
Näillä parin vuoden tuloilla olisi siihen aikaan saanut ostetuksi neljä uutta "dollarihym yä".
Moni Suomenkin poika hankki talvikauden aikana melkoisen omai
suuden, ellei erehtynyt korttirinkiin mukaan. Toinen paikka, missä rahat myös nopeasti katosivat oli koira- torppa.
Timm insin kaupungissakin oli useita tällä nimityksellä tunnettuja paikkoja. Kun mies tuli keväällä pak
sun tilipussin kanssa kaupunkiin, oli koiratorpassa valmiina vuode, vii
naa oli saatavilla ja maksullisia elä
män sulostuttajiakin löytyi. Tapah
tui useaminkin kuin kerran, että tal
ven hankkeet häipyivät koiratorpas
sa parissa kolmessa viikossa.
Kuuluisimpia oli Härmän Fiian torppa. Topille riitti tieto paikkojen olemassaolosta, ei tullut koskaan käy
tyä, majoitus löytyi aina muualta.
Muutaman vuoden jälkeen Topi päätti vaihtaa maisemaa, ja muutti Toivo ja isä
49
Kalansaaliita
Toivo arktisella vedenjakajalla, eli raja mistä lähtien kaikki vedet juoksevat Jäämereen.
Yhdysvaltojen puolelle, missä hän lopulta päätyi Ohion osavaltioon.
Hän sai paikan Rockvvell-nimisessä jättifirmassa, jonka yksi erikoisala esimerkiksi oli U.S.A:n avaruusra- kettien osien tuottam inen. Topin tehtävänä tehtaalla oli jarrujen val
mistus. Ja niitä valmistui vuosien ai
kana kaikenkokoisia ja -näköisiä, suurin levy taisi olla noin 21 jalkaa, eli yli kuusi metriä, halkaisijaltaan.
Senverran Topi vielä eksyi met
sätöihin, että kävi VVisconsinin val
tiossa tekemässä suurehkon haapa- puusavotan. Kertovat, että VViscon- sinissä ei enää juurikaan haapoja ole näkynyt sen jälkeen.
Vuonna 1962 Topi tuli ensim mäistä kertaa käymään Floridassa.
Paikan lämpö tuntui hyvältä Suo
men ja Kanadan pakkasista tarpeek
si saaneen luille. Eläköidyttyään hän hankkikin oman paikan Lantanan pienestä kaupungista. H än asuu edelleen omassa kauniissa huoneis
tossaan Point Overlookin upeassa, puutarhamaisessa asuinlähiössä.
Noin kilometrin päässä paikasta löytyy Suomi Talo, mikä on Etelä- Floridan suom alaisten paikallinen virkistys- ja kulttuurikeskus. Paikka on kooltaan ja toiminnaltaan suurin piirtein samanlainen kuin mitä Kars
tulan Suoja oli parhaina päivinään.
Topi ja hänen pitkäaikainen ystä
vänsä, Aila Hermansson, ovat Suo
mi Talon aktiiveja. He ovat säännöl
lisiä vierailijoita paikan lettuaamiai- silla ja jopa lauantai-iltojen tansseis
sa, vaikka Topin tanssit ovat viime aikoina jääneet vähemmälle.
Suom essa Topi käy vielä joka vuosi. Hänellä on oma pikku hirsi
talo vanhan kotijärven, Pääjärven, rantamilla. Kauppamatkat ja asiat hän hoitelee itsa ajamalla omalla au
tollaan.
Vanhana veteraanina hän saa kerran vuodessa kuntoutusviikon itse valitsem assaan kuntoutuspai- kassa. Hänen valintansa on aina ol
lut kotiseudun Peurunka. Tälläisellä matkalla hän oli viime vuonnakin, kun onnettomuus iski kotirannassa.
Mies m akasi liikuntakyvyttömänä maassa, ja päivä kului ja voimat vä-
Topi ja muuan intiaani pöllipinon päällä pohjois-Ontariossa helmikuussa 1964.
A R C T I C
FROM HERE ALL STREAMS F L 0 W N O R T H TO T u
/AIE?/»ITU
50
Toivo Floridan kotinsa edustalla.
henivät. Veljenpoikakin, Markku, oli käynyt mökillä katsomassa, kun miestä ei ollut koko päivänä näky
nyt, mutta Topin avunhuudot eivät olleet kuuluneet. Liekö sitten Kars
tulan Iso-Kopes lopulta kääntänyt tuulen suunnan niin, että illansuus
sa Topin heikkenevät avunhuudot vihdoin kantautuivat melko etäisel
le vastapäiselle rannalle, ja sieltä tul
tiin apuun aivan viime hetkellä.
Pitkähkön sairaalam atkan jä l
keen Topi toipui koettelem ukses
taan erittäin nopeasti.
Tosin kävellessä keppi on melko usein tarpeen. Matka kotiin Flori
daan sujui hyvin.
Ja jo muutaman viikon kuluttua hän ilmestyi Aila-ystävänsä kanssa entiseen tapaansa hiljakseen hymyi
levänä Suomi-Talon lettuaamiaiselle.
H eikki Vettenranta
Topi rantaleijonana Floridassa
