James Ettema & Theodore Glasser: Custodians of conscience

(1)

Omantunnon uskotut

miehet

James Ettema &

Theodore Glasser:

CUSTODIANS OF CONSCIENCE.

lnvestigative Journalism and the Crafting of Publie Virtue.

New York: Columbia University Press 1998. 218 s.

Custodians of Conscience on ta- vallaan vanhan kertausta. Se ar- vostelee journalismia tutuista syn- neistä: (naivista) realismista, omren arvo1ensa salaamisesta ja oman julkisen vastuunsa hämärtä- misestit Nämä ovat kaikkr päteviä argumentteja, ja Ettemaja Glasser muotoilevat niitä vivahteikkaasti Ja ytimekkäästi. Pelkästään tämän krrtiikin hiottuna ja viimeisteltynä kiqauksena käsrllä olrsi ennomar- nen opus

Mutta Custodians of

Conscience etsii myös uudenlaista sisältöä näistä teemoista käytä- vään keskusteluun. Kirjan kohtee- na ei, kuten yleensä on tapana, ole päivittäinen uutisjournalismi, vaan tutkiva journalismi. Tassä kir- Jassa tormittajat eivät myöskään ole vain tutkrmuksen kohde, vaan myös sen tietolähde, Ettema Ja Glasser ovat haastatelleet noin kymmenen vuoden aikana yhdys- valtalaisia palkittuja tutkivia jour- nalisteja, JOiden käsitykset heidän omasta työstään otetaan krrjassa myös vakavasti. Tämän metodolo- gisen Jännitteen kanssa johdon- mukaisesti kirjortlaJat myös pyrkr- vät luovimaan realismin Ja kon- struktivismin välimaastossa, myöntämättä JOurnalistien käy- tännöllistä tietoteoriaa oikeaksi, mutta myöskään kiistämättä heil- tä oikeutta etsiä totuutta.

lajinsa parhaat paradoksin silmässä

Kiqan tärkeä pohjavire on vanha väite, jonka mukaan JOurnalismin keskeinen sosiaalrnen funktio on vahvistaa vallitsevaa järjestystä, Samaan tapaan, mutta syvemmin kuin tavallinen rikosjournalrsmi, tutkiva journalismr vetää näkyviin

rajaa oikean Ja väärän välillä. Tut- kiva journalismi kertoo, kuten kirjoittajat sanovat, "moraalisia tari- noita huutavista vääryyksistä".

Näin se samalla muistuttaa siitä, kurnka systeemin pitäisr toimia Tästä vääryyden paljastamisen missiosta alkaa purkautua tutkivan journalismin työsarka. Ettema ja Glasser kysyvät toimittajilta Ja heidän jutuiltaan, "kuinka voi paljastaa vääryyksiä tekemättä itse moraalrsia arvioita?", Tutkijoiden vastaus on, että er voi. Tutkivien journalistien vastaus on (päällisin puolin), että aika pitkälle voi. vää- ryydet huutavat moraalisen ar- vionsa julki ihan itsekseen.

fätä Jännitettä kirjassa pure- taan useamman ekskursion kautta, Tarkastelun kohteeksi JOutuvat toimittajien tavat ja tottumukset nojata joihinkin annettuihin mo- raalisiin mittapuihin, heidän ker- ronnalliset ja esitystekniset kei- nonsa pysytellä (teksteissään) itse erossa arvovalinnoista, heidän kei-

~onsa vahvistaa tietonsa paikkan- sa p•täviksr ja heidän tapansa oi- keuttaa noiden tietojen julkaise- minen. Lyhyesti sanottuna, kirja havainnollistaa sitä monimutkais- ta tapaa, Jolla arvot ja tosiasiat ni- voutuvat torsiinsa JournalismLssa.

Ja tätä kautta kirjan ideat kanta- vat tietysti kauas tutkivan journalismin ulkopuolellekin.

Ettemaja Glasser vievatkin kes- kustelun journalismin ja status quon suhteesta ainakin yhden as- keleen tavallista pidemmälle, He sanoutuvai suorasanaisesti irti niin predestinoidusta funktionalismis- ta kuin kriittisestä teoriastakin.

KiiJan avainmuotoiluja on ajatus, jonka mukaan journalistit "tunnis- tavat, vahtsevat, yksinkertaistavai ja tulkitsevat standardeja, joita yleisö kutsutaan käyttämään".

Tätä työtä he kutsuvat "Julkisten hyveiden muokkaamiseksi" (crafting of civic v•rtues), "Julkisen mo- raalin retoriseksi rakentamiseksi"

(s. 12). Tämä muokkaustyö ei pel- krsty valhtsevien arvOJen juhlimi- seen, vaan joissakin tapauksissa voi aidosti haastaa niitä, Mutta mitään takeita haastavuudesta ei ole.

Tämä ei tietysti vrelä sano pal- JOn mitään muuta kuin että ääri- päät ovat väärässä ja totuus on

jossain siltä väliltä. Mutta jotain pitävämpääkin voidaan journalis- mista tältä kannalta sanoa:

"Tukeepa journalismi sitten moraalisen järjestyksen muutosta tai pysyvyyttä, joka tapauksessa se kaivaa maata tuon järjestyksen alta estämällä arvoja koskevaa kriittistä keskustelua, Näin sillä on tatpumus deva/voida mitä arvoja, joista se itse on riippuvainen." (s.

84)

Pohtiva ja vastuullinen ammattilainen

Tutkivaa Journalismra p•detään usern ammattrkunnan parhaiden hyveiden ilmentymänä. Kyse ei ole yksrn sirtä, että tutkrvat toimittaJat olisivat murta parempia, vaan myös siitä, että näille toimittajrlle toimituksissa on siunaantunut koko lailla sellarsia mahdollisuuk- sia, joiden puutteeseen vedoten uutisjournalisti voi (orkeutetusti) aina torjua osan kritiikrstä.

Tutkimuskohteen ja aineiston valinnalla näyttää olevan ainakin kaksi tärkeää syytä. Ensiksi, aineis- to on valittu niin että journalismi on vahvoilla. Ja osoittamalla, että tutkivassa journalismissa on pul- mia, tutkrjat torvovat, että heidän äänensä kantaa myös sen ulko~

puolelle, Tutkrttavalla kohteelle annetaan siis mahdolhsirnman paljon köyttä.

Toisaalta kriittiselle tutkimuk- selle harvrnaiseen tyyliin krrJan eräs tarkoitus on aJatella, että journalrstien haastattelem1set Ja tekemiset ovat validi tiedonlähde siitä, mitä journalismi on Ja mitä se voisi olla. Voi olla, että toimittaJat ervät välttämättä ole kovin hyviä muotorlemaan oman työnsä yleisrä periaatteita, mutta työs- tään puhuessaan he vo1vat samalla tuoda esiin joitakin avaintaitoJa, sitä miten hyvä ammattilainen 'tietää toimiessaan'. Pitkällä köy- dellä siis ei ole tarkoitus hirttää toimittaJia tai antaa he1dän hirttää itseään siihen.

Ettema ja Glasser kirjoittavat ihan vakavissaan muun muassa

"jutun haistamisesta" (sensing a slory). Muita ammattilaisen avarn- taitoja journalismissa ovat ongel- man "kehystäminen" (jutun run- gon ja ratauksen keksiminen),

(2)

kyky tehdä tarvittavia siirtoja jutun viemiseksi eteenpäm ja sen pitä- miseksi elossa, kyky neuvotella tilanteen kanssa Jd soveltaa muo- dollisia knteereitä ja min edelleen.

Ja löytyy kiqasta resepti tutkivan jutun kirjoittam1sellek1n. Eräs täh- titoimittaJa muotoilee sen nä1n:

"Katsotaanpa. Alkuun anek- dootti. Sitten kappale, JOSsa asian merkittavyys tod1stetaan. Sitten kiriottat kappaleen jonka sanoma on 'Tamä nostaa estin perustavaa laatua olevia kysymyksiiJ'. Ja sitten kayt koko homman kronologisesti läpi." (s. 57)

Kuulostiko tutulta?

Mitå p1demmalle kiqa etenee, sitä kovemmaksi käy kirJOittajien kri- tiikki Toimittajat tekevät kaikkea muuta kUin kertovat va1n faktat Ja jättävät lopun yleisön vastuulle.

Itse asiassa he tekevät valtavasti töitä saadakseen 'faktat' puhu- maan moraalisella aksentJIIa. To- distettuaan tämän kiqoittajat to- teavat:

... tutkiva journalismi tarjoaa päivittäisjoumafismista atka lailla poikkeavan mallin sille, mitä toi- mittajien voi ajatelia olevan velkaa yleisölleen. ( . .) Tutkiva journalismi ehdottaa, että vaikka journalismia ei ·,;oida eikä pidä vetää vastuu- seen siitä, mitä yleisö ajattelee, sen voidaan aJatella olevan vas- tuussa siitä tostasioiden kuvauk- sesta ( . .)jonka totmittajat ajatte- levat olevan tosia." (s. i81j

Journalismin parhaiden edusta- jien puheesta löytyy näin pier.i itu journalismin uudistamiseksi. Jour- nalismi ei ole vastuussa yleisön aJatuksista, mutta se on meille velkaa ser>, että se myöntää jatkuvas- ti tekevänsä moraalisia valintoJa että tuo valintojen tekem1sen pro- sessi kävisi näkyvämmäksi. Jour- nalismi on velkaa yleisölle sen, mitä se on velkaa myös itselleen, sanovat Ettema ja Glasser. Se on 1tse asiassa a1ka palJon sanottu.

Realismin ja relativismin välimaastossa

Ottaen huom1oon, että Etterna ja Glasser periaatteessa liittyvät siihen kuoroon, JOka toitottaa journalismin naiv1n realiStisen tieto~

teonan mahdottomuutta, on aika

kiinnostavaa törmätä hiukan kirjan puolen välin Jälkeen seuraa- vaan lauseeseen:

"Tarkoituksemme on enem- män antaa arvoa kuin kiistää se niiltä ihmisiltä, JOtka etsivät so- siaalista maailmaa koskevaa to- tuutta ja pyrkivät kertomaan sen."

(s 132)

Kuten varmaan arvaatte, tässä joudutaan määrittelemään totuutta. Ettema Ja Glasser ottavat vauhtia Hilary Putnamin 1deasta, jonka mukaan totuudessa on kysymys siitä, miten käsityksemme eri as1oista passaavat yhteen; miten uudet aJatukset istuvat van~

hoihin kehyksiimme tai miten ha- vaitsemme maailman asiat käsi- tysjärjestelmiimme sopivilla tavoil- la. Tämä 'sisäisen' totuuden teoria luovii realismin Ja relativismin vä- listä: yhtäältä realismin vastaa- vuusajatus on mahdoton, koska havaintomme ovat sisäistämiem- me systeemien rnuokkaam1a, toisaalta kyse ei ole myöskään relati- vismista, sillä ajatus ei kiistä 'ulkoi- ser>' todellisuuden olemassaoloa, vain sen riippumattoman, puh- taan havainnoinnin.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta journalismin tutki- muksessa harvmaisempaa on se, että kun totuuden tavoittelemisen mahdollisuus näyttää kaikkoavan, Ettema Ja Glasser vetävät sen uudelleen peliin sanomalla, että viime kädessä si1nä, kuinka toimittajat havaitsevat ta1 eivät havaitse 'faktoJa' on kysymys heidän sisäi- sestä JäfJestelmastään ja havainto- jen 'sopivuudesta' siihen. Ja tämä Järjestelmä on, vaikka journalistit sen kieltäisivatkin, myös ja a1na moraalinen järjestelmä. Putnam Jtse saa kirjassa esitellä 1dean näin:

fakta (tai totuus) Ja ratio- naaiisuus ovat toisistaan riippuvai- sia. Tosi asia on Jotain, jonka us- kominen on rationaalista .... ratio~

naalisuus edellyttäå relevanssin kriteereitä yhtä lailla kuin kritee- reitä sille, mikä on rationaalisesti hyväksyttavää, ja .. relevanssin kri- teereissämme ovat mukana kaikki meidän arvomme. Päätös, JOnka mukaan JOkin kuva maailmasta on tosi ( ... )ja että se vastaa reievant- teihin kysymyksiin(..), nojaa mei- dän koko arvosJtoutuneisuutem-

me

systeemiin ja samalla paljastaa

sen. Olennolla, jOlla ei olisi arvoJa ei olisi myöskään tosiasioita."

(136)

Juuri tutkivassa journalismissa paljastuu se, miten kovalla työllä toimittaJat saavat löytämänsä tosiasiat 'sopimaan' JUtusta syntynee- seen ideaan Ja sen tarinaan. Pu- huessaan tutkimuksesta he usein käyttävät kielikuvaa palapel1stä, jonka palaset 'loksahtavat' paikal- leen, mikä todistaa palaset tosiksi.

Toimittajilta tässä kuvauksessa huomaamatta jää usein se, että

"ne faktat, jotka näyttävät sopi- van niin vakuuttavasti tarinaan, ovat JO alunperin tuon tarinan muokkaamia, aivan kum tarina it- sessään on moraalisen jäqestyk- sen tuotosta" (s 145)

Hylkäämilliä naivin realismin ja re\at1vismin Ettema Ja Glasser asettavat riman korkealle. Naivin empiirisen realismin kannattajat näet kirjoittajien mielestä tavoitte- levat mahdotonta ja päästävät itsensä l11an helpolla. Näet kun na- iivi realismi edellyttää arvovapai- den väitteiden Ja riippumattoman todellisuuden vastaavuutta, se itse asiassa hautaa alleen sen, mitä totuuden etSijät käytännössä joutuvat joka päivä tekemaan. Ne mo- raaliset voimat, jotka elavöittävät ja ohjaavat koko JOurnalismia Jää- vät pimentoon. Journalismin käy- täntöjen erittely antaakin paljon osuvamman kuvan totuudesla Ja sen luonteesta kuin journalismin oma tietoteoria. Totuuden suhteen tulkivan journalismin käytän- nöt ovat sen itseymmärrystä osu- vampia.

Julkisuus, vastuullisuus ja solidaarisuus

CustodJans of Conscience perus- tuu yli kymmenen vuoden työhön, jonka välietappeina Ettema ja Glasser ovat julkaisseet JOukon ar- tikkeleita. Tuohon aiempaan työ- hön tutustuneille kannattaa mai- nita, että tämä kirja on kokonaan uu:ta tekstiä. Vaikka se JOissakJr kohdin noJaa vahvasti a1emmin julkaistuihin kirjoituksiin, kyseessä on uus1 teos, JOSSa ainekset on asetettu koherent1ksi (kuten valit- tuun totuusteoriaan sopii) JUOnek ..

si.

Ehkä kaikkein uusinta Jd sama!-

(3)

Ia hankalinta osuutta kirjassa on sen viimeinen luku, JOSsa pyritäär katsomaan eteenpätn ja muo:oile- maan näkyviin nnta arvoJa, JOtka tekisivät JOUrnaltsmista rykyistä arvokkaampaa. Kyse on enem- män siitä, millaisille arvoille JOUr- nalismi voisi perustua kum siitä, r1illaista arvoJa sen teksteistä ohsi osottettavtssa. Nämä uudet arvot, sanovat Ettema ja Glasser, ovat itse asiassa hliJaisesti, käytännölli- sesti JO nyt olemassa JOUrnalistisen käytännön sisällä. Siksi ne voisivat olla pohja "uudelle uskottavuu- den teorialle joka olisi samaan kaan pohtiva Ja käytännöllinen"

Tutkivan JOurnalismin ekskursio nostaa esiin kolme Journalismia ohjaavaa arvoa, jotka pitäisi pan- nan avoimesti pöydälle, ja joihin pitäisi Sitoutua. Vasta niihin sitou- cuminen voi auttaa ylittämään Journalismin nykyisiä ra;oja. Ja paitsi että nämä arvot kelpaisivat kiqottta)len mielestä journalisteil- le, ne ovat myös se pohja, jOlta he 1tse omassa työssään ovat 'löyta- neet' tosiasioita tt;tkivasta journa- lismtsta

Enstmmåmen näistä arvoista on julkisuuden priorisotmtnen. Et- tema Ja Glasser etvät puhu vain sii- tä, että asioiden julkiseksi tekemi- nen vaikuttaa yleisön käsityksiin.

Enemmänkin julkisuudessa on kyse si•tä, että asioiden JUlkistami- nen luo yleisön, lataa tilanteen uudelleen loihtimaila estin 'eloisar kuvttelman' slita, miter oikea ylei- sö asio;hin suhtautuu: kyse on sekä yletsön valistamisesta että sen luomisesta. Tutkivan journalismin käytimnäissä on sellaista moraalista energiaa, joka voi tehdä JOStain tilanteesta julkisen Mutta Journalismtn pulma tässä mielessä on, että Journalismi on (tutkiva tai ei) monin tavoin sittenkin sidottu niihtn arvioinnin resursseihin, joita meillä on tarjolla. Tällaisia taqo- avat esimerkiksi tavat Ja laki ja nii- tä koskevat pohdinnat Opetus on, että julkisen latauksen mah- dollisuudet ritppuvat pattsi JOurna- listeista myös siitä, millaista arvo- keskustelua me muut osaamme käydä

Toinen arvoista on myös tuttu·

vaatimus tiltvelvollisuudesta tai vastuullisuudesta, joka on seu-- rausta julkisuuden periaatteesta.

Tutkiva JOUrnalismi havainnollistaa hyvin sitä, miten journahsmi pyrkii vetärnaän yhteiskunnalliset toimi- Ja! julktseen vastuuseen tekemisis- taän 1a tekemättä jättämisistään.

i Se joutuu usein - paradoksaalista kyllä tekemaän emten töitä pa- kottaakseen ne, jotka eivät halua sanoa mitään, purumaan. Päivtt- täisen uutisjournalismin polma- han on päinvastainen: julkisessa vastuussa olevat puhuvat eniten ja omas~a tardostaan. Mutta vas- tuullisuuden viemisessä eteenpäin journalismi törmää itse itselleen raker:tamaansa aitaan: niin kauan kuin se keskittyy etsimään faktoja, se keskittyy löytämään Ja tunnista- maan ongelmia, mutta vasta kun

tunnustaa Ja tunnistaa faktoJen ja arvojen erottama:tomuuden, se voi pyrkiä osallistumaan tulevien ratkaisujen pohtimiseen. Nyt arvojen Ja ratkaisujen pohttminen jää muiden instituutioiden tertäväksi, eikä JOurnahsmt edes tunnu erityi- sen ha!ukkaalta valvomaan näi- den pohdintaa, koska se nostaisi journalismin omat arvot esiin.

Vtimeinen näistä uuststa arvoista on ehkä yllättävin ja Etteman Ja Glasserin käsissä kaikketn kesken- eräisin. solidaarisuus. Journalismil- Ie on (ainakin ollut) hiljaisella ta- valla ominaista ajatus, että se kertoo ykstlle siitä, miten toisia kol>- dellaan väärin. Tällaisen tarinoin- nin merkitys ei ole pieni nytkään, mutta arvon, Johon se viittaa, SOISI saavan näkyvämmän aseman journalismissa. Erityisesti solidaari- suuden suhteen journalismin ker- ronnalliset mallit ja strategiat- tai niiden karkeus ja yksinkertaisuus- supistavat mahdollista moraalista latausta. Journalismin kyky herät- tää kultivoida empatiaa riippuu siis oleellisesti siitä, millaisia ovat tarinoinntn tavanomaiset teknii- kat, sanovat Ettema Ja Glasser Mutta viime kädessä näiden tari- noiden nostattama! tuntemukset i ja pohdinnat riippuvat tietysti niis-

tä Ihmisistä, jotka ylläpitävät journalismia lukemalla sitä. Kokonaan pohtimatta ainakaan eksplisiitti- sesti - jäa ktrjoittajilta kysymys, voivatko journalistien tarinat he- rättää aitoa solidaarisuutta koh- tettaan kohtaan. Vai missä määrin tarvittaisiin journalismia, joka an- taisi ihmisten itse kertoa orrat ta-

rinansa omalla äänellään, omalla sanastollaan.

Kirjan vtifYle SIVUt jättävät il- maan kysymyksen, joka sopii hy- vtn tekstm henkeen. Puhuessaan solidaarisuudesta Ettema Ja Glas- ser näet vetoavat kahteen f!loso- fiin ja samalla kahteen erilatseen solidaariscuden painotukseen Richard Rortylle solidaansuus on ennen muuta erilaisuuden suvait- semista, kykyä aJatella, että ntin monin tavoin meistä eroavat ihmi- set kuduvat 'meihtn'. JUrgen Ha- bermasin käSISsä solidaamuus taas on jotain enemmän: se syntyy keskustelussa, jossa luodaan jotain uutta yhteistä pohJaa. Soli- daarisuus on sits yhtä aikaa kutsu i erilaisuuden sietämtseen 1a yrtet- sen maaperän etstmiseen. Journa- listien pitäisi solidaansuuden arvon ohjaamina voida "olla mukana luomassa sellaista moraalista järjestystä, JOka ansattsis; heidän avoimen tukensa" (s 201)

Hiukan aukt jää se, kumpaan journalistien pitäisi pyrkiä enem- män, erilaisuuden hyväksymiseen vaiko yhteisten ratkaisujen etsin- tään. Näet Rortyn ohjaamana JOurnaltsrnista taitaisi tulla hiukka- sen enlaista kuin Habermasin hol- houksessa. Tässä voisi ehkä asel·

taa kirjoittajat itsensä heidän tut- kimiensa journalistien asemaan ja todeta. Journaltsmin tutkijat eivät voi olla arvojen teoretisoinnissa kovin paljon innovatiivisempia kuin se moraaltsfilosofmen pohdinta, josta he ponnistavat Ken- ties tässä kohden journalismin tutkijat voisivat irtautua tavastaan nojautua 'vanhempiin' ja JOtenkin 'isommalta' kalskahtavtin oppiat·

neisiin Ja katsoa, vo1siko tällaisten abstraktien käsitteiden tutktmtnen konkreettisessa JOurnalistisessa ai- neistossa tuoda uutta myös ylei- sempään filosoftseen tai teoreetti- seen keskusteluun.

Kuten monet muutkin, Etterna ja Glasser sanovat, että Journalis- missa(kin) on meneillään historial- linen pohdinnan aika. Heidän ta- vottteensa on, että tuo pohdinta laaJenee tulee osakst työn JUlkista puolta. Journalist1t, omatunnon uskotut miehet, ovat meille velkaa sen, sanovat ktrjoitta)at journalistien uskotut miehet!

RISTO KUNELIUS