E r k k i V ih a v a in e n
L A IT T O M A T V A A L IT L A U K A A S S A vuonna 1769
V apaudenajan loppu puolen p o liittiselle elämälle antoi leimansa toiselta puolen kuninkaan ja toi
selta puolen valtaneuvoston ja säätyjen välinen ristiriita. Tämä johtui kuningasparin pyrkimyk
sistä vapautua alistetusta asemas
taan ja saada takaisin ainakin osa kuninkaan entisiä valtaoikeuksia.
Vapaudenaikana rahvas oli vir
kavallan tiukassa holhouksessa.
V altiopäivillä ei talonpoikaissää- tyä tunnustettu tasaveroiseksi ylem pien säätyjen kanssa. Siitä huolimatta talonpoikien kannet
tavaksi sälytetyt rasitukset näyt
tivät vain kasvavan. Uusina rasi
tuksina tulivat mm. reservimies- ten hankkiminen, pitäjänmaka- siinien perustaminen ja isojako siitä aiheutuvine kustannuksi
neen.
H äm een talonpoikiin oli jo pit
kän ajan kuluessa patoutunut tyy
tymättömyyttä, ja tilaisuuden tullen se purkautui esiin. Näin tapahtui vuoden 1769 valtiopäi
vävaalien yhteydessä. Vaalithan toimitettiin uuden sisäpoliittisen kriisin merkeissä. Kuningas ja valtaneuvosto olivat jälleen jyr
kästi vastakkain. M olem m at val
tiomahdit julkaisivat toisiaan vas
taan riitakirjoituksia, jotka kään
nettiin suom eksikin. Nämä kir
joitukset saavuttivat tavallista laajem paa huom iota johtuen ta
lonpoikien tyytym ättömyydestä ja siitä syystä, että kirjoituksissa oli erityisesti heitä kiinnostavia kohtia, kuten
- verojen kannon järjestäminen siten, että ne rasittaisivat vä
hemmän kuin siihen saakka ja - kansaa laittomasti rasittaneiden
virkamisten rankaiseminen.
Tavallinen kansanmieskään ei voinut jäädä välinpitämättömäk
si lukiessaan valtaneuvoston vas
tineesta, että se tahtoi n euvotel
tavan siitä ” cuinga leipägoria köy- häldä ei ylennettäis ja siitä entistä calliutta, vaihetuskirjain corgotta- misella, jällens sisälle tuotais” . Viim eisellä lausumalla ilmeisesti viitattiin p aljon pahaa verta he
rättäneeseen rahanarvon k orot
tamiseen (devalvaatioon ), mikä kylläkään ei ollut kuninkaan, vaan vallassa olleen myssyhalli- tuksen syytä.
Nyt seurasi talonpoikien liikeh- timinen omavaltaisine valtiopäi- vämiesvaaleineen. Maaliskuussa 1769 Laukaan, Saarijärven ja Rautalammin m iehet valitsivat laukaalaisen M ikko Laulaisen ylisen kihlakunnan edustajaksi ja antoivat hänelle tehtäväksi esittää näiden pitäjien yksityiset valtiopäivävalitukset. Niissä pyy
dettiin m m .,
- että kaskenpoltto jälleen sallit
taisiin, koska peltoviljelys näis
sä metsäpitäjissä oli vaikeata, - että pitäjänmakasiinit lakkau
tettaisiin, koska niistä oli enem män rasitusta kuin hyötyä, - että veropalkan saajia kiellet
täisiin itse kantamasta veroja, - että vanginkuljetus ja posti-
kapat poistettaisiin ja
- että terveitä sotam iestarjok- kaita ei julistettaisi kelpaamat
tom iksi, kuten oli ruotujen suureksi rasitukseksi tapahtu
nut.
Keskisuomalaisten vaalipuuhat alkoivat Saarijärven Kiimasjär- vellä Matti Hyytiäisen luona. H ä
nen taloonsa oli kerääntynyt pal
jo n talonpoikia veronkantoko- koukseen, ja erään aliupseerin kehotuksesta päätettiin yhtyä toim een. Rautalammille ja Lau
kaaseen lähetettiin kirjeet. Viita
saarellekin olisi lähetetty kirje, mutta ketään ei saatu sitä vie
mään. Lähettiläät esittivät asian
sa Laukaassa ja Rautalammilla eräänä pyhäpäivänä, kun kirkko
kansaa oli koolla jum alanpalve
lusta odotellen . Varsinaiset vaali- neuvottelut päätettiin pitää pää
siäispyhinä, jolloin väkeä olisi tavallista enemmän kirkolla. En
simmäisenä pääsiäispäivänä lau
tamies Heikki Y rjänänpoika Soikkanen Vesangalta yritti luk
karin avulla saada pitäjänapulai- sen Borgstedtin lukemaan vaali- kuulutuksen Jyväskylän kappeli- kirkossa. K oska kuulutusta ei kuulunut, Soikkanen astui itse kuoripalkille, mistä hän kaiku
valla äänellä kehotti jyväskylä
läisiä seuraavaksi päiväksi saapu
maan valtiopäivämiesvaaleihin Laukaan em äkirkolle. Laukaan ja Rautalammin pitäjäntuvissa pidetyissä kokouksissa Laulainen valittiin yksimielisesti valtiopäivä-
mieheksi, ja erään ylioppilaan avulla lähelle tehtiin valtakirja ja pantiin k ok oon valtiopäivävali
tukset.
Laulaista ei kuitenkaan vas
taanotettu talonpoikaissäätyyn valtiopäivillä, jotka pidettiin Norrköpingissä. Sen sijaan hän joutui vastaamaan asiasta kärä
jillä. Kruununvouti Levander, jok a toimi yleisenä syyttäjänä, syytti Laulaista ja muita hank
keen puuhamiehiä rahvaan yllyt- tämisestä kapinaan esivaltaa vas
taan. Hälyyttipä L evander pelois
saan sotaväkeäkin paikalle, kun oli kuullut talonpoikien liikehti- misestä. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti. A sia päättyi lopulta hovioikeudessa siten, että Laulai
nen, Soikkanen ja eräät muut laukaalaiset ja saarijärveläiset joutuivat joksikin aikaa vedelle ja leivälle. Kapinasta, josta olisi seurannut kuolem antuom io, ei ketään tuomittu.
L a u k a a sta lö y d e tty v ero ra h a v u o d e lta 1 7 2 4 . O m ista ja S aija S a lm in e n .
Lähteet: Hämeen historia III 1 Berndtson: Laukaan historia I
49
