Vanha sotatie Laukaassa
V aasan läänin m aah erra B ror C ederström m ääräsi ra k e n n e t
tavaksi yleisen m aantien ja postitien V aasasta K uopioon.
L aukaalaisten tehtäväksi tuli tehdä om an pitäjän alueella oleva tieosuus Saarijärven ja R autalam m in pitäjien rajojen välillä.
M aanm ittari H ans A sp e
gren viitoitti tietä v. 1777. Tie oli koko pituudeltaan ratsain liikennöitävässä kunnossa 1786 ja seuraavana vuonna voi
tiin liikkua pyöräajoneuvoin.
Laukaalaisten rak en tam a tieosuus oli hyvin m äkinen ja vaati m onien siltojen rak e n ta m ista, joista K apeenkosken yli rak en nettav a oh vaativin.
T eiden rakentam inen ja niis
tä huolehtim inen oli tuohon ai
kaan usein ylivoim ainen teh tä vä paikalliselle väestölle. Tien- tekovelvollisia olivat myös vir
k atalot. V uonna 1783 L aukaan pitäjän m uut tientekovelvolli- set vapauttivat p appilat tie n te osta ja lupasivat yhdessä vasta
ta niiden osuudesta. Täm ä sik
si, että pitäjäläiset olivat kiitol
lisia papiston aina osoittam as
ta huolenpidosta ei ainoastaan hengellisissä asioissa, vaan myös erikoisesti avustam alla heitä K u o p io n -V a a sa n tien rakentam isessa, laatim alla esi
vallalle selvityksiä sopivista tiesuunnista ja vaikuttam alla siihen, että rahvas oli saanut huojennusta raskaassa tiente- kovelvollisuudessaan.
T ästä huolim atta k irk koh er
ra B orgstedtia syytettiin k ä rä jillä 1785 siitä, e ttä hän oli lai
m inlyönyt 106 päivätyöstä k ä sittävän tientekovelvollisuu- tensa. Erehdys selvitettiin to sin seuraavilla käräjillä. Tien- tekovelvollisuuden laim in
lyönnistä joutui m oni leivättö
m än pöydän ääreen.
K apeenkosken silta oli pisin tällä osuudella, 348 kyynärää (kyynärä Suom essa 24 tuum aa
= 0,594 m) Siis noin 207 m etriä ja se oli rak en n ettu yhdeksän
toista puuarkun varaan.
Historian hollikyydissä vanhalla posti-kievaritiellä Kyyjärveltä Rautalammille
50
Kapeen silta oli idän, lännen ja etelän solmukohta. Piirros: Esko Piironen 1959.
Silta tuhottiin Suom en so
dan aikana ruotsalais-suom a- laisten joukkojen toim esta, näiden jou d u ttu a touko-kesä
kuun vaihteessa 1808 p erä ä n tym ään Koivistosta siellä käy
dyn taistelun jälkeen, jo tta ve
näläisten etenem inen vaikeu
tuisi.
H eti sodan jälkeen lau k aa
laiset olivat pak o tettu ja rak e n tam aan sillan uudestaa, m utta sitä ei rak en nettu samalle pai
kalle. Ensim m äinen silta lie
nee sijainnut lähem pänä Ka- peenkoskea.
V uoden 1828 alussa oli taas kysymys K apeenkosken sillan uusim isesta ja pitäjäläiset oli
vat tu oneet paikalle tä tä ta r
koitusta varten tuh at tukkia.
M ajuri R osenbröijer, joka ajoi tiesuunnan m uuttam ista, kääntyi tällöin m aaherran p u o leen esittäen vain sillan k o rjaa
m ista ja tukkien käyttäm istä uuden Kuusan sillan rak e n ta m iseen. M aaherra W ärnhjelm ei kuitenkaan halunnut o ttaa asiassa m itään varm aa kantaa.
Silta rakennettiin nyt kolm an
nen kerran ja työ saatiin val
miiksi heinäkuuhun 1828 m en
nessä.
V uonna 1843 K apeenkos
ken sillan ollessa korjauksen tarpeessa keskityttiin uuden K uusan sillan rakentam iseen, jo tta K uopion liikenne voitai
siin suunnata täm än sillan kautta.
V anha silta oli vielä m u u ta
m an vuoden käytössä, m utta 1849 hylätyllä tieosuudella ole
va K apeenkosken silta, jota pitkin oli vaarallista liikennöi
dä, samoin kuin veneiden alit
taa, p äätettiin myydä h u u to kaupalla varahenkikirjoittaja Schönem anin luvatessa h uo lehtia asiasta.
K ustaa III:n sodassa vv.
1788-1790 rintam alinjat olivat kaukana L aukaasta Itä- ja K aakkois-Suom essa. Tuolta ajalta m uistetaan A njalan liitto ja R uotsinsalm en m eritaistelu.
V uonna 1789 V aasan läänin m aaherra m ääräsi leipäkulje- tukset arm eijalle vietäväksi Saarijärven ja L aukaan (K a
peenkosken) k au tta R auta- lammille ja edelleen sotilaso
sastoille.
K ustaan sodassa kuoli haa- pavatialainen Sigfid (Sipi) Asp. N im estä A SP (= h a a p a ) lienee täm ä kylä saanut nim en
sä, H aapavatia, H aapala, H a a pasuo.
Pitäjän ensim m äinen pitä- jänkoulum estari oli entinen ruotusotam ies Petteri Asp (V atian sotilastorppa). H än eli 1728—1778 ja kuului Sysmän K om ppanian H aapavatian ruotuun. A sp osallistui mm.
Pom m erin sotaan 1761.
Suom en sota alkoi V enäjän hyökkäyksellä helm ikuussa 1808. Keisari A leksanteri I:n tarkoituksena alunperin oli Ranskan keisarin N apoleonin vaatim uksesta p ak o ttaa Ruotsi yhtym ään Englantia vastaan suunnattuun m annerm aasul- kem ukseen. Suom ea puolusti
vat vain sen om at jo u k o t, jo tk a joutuivat nyt vastaanottam aan E uroopan suurim m an sotilas
vallan sotavoim at. Suom alais
ten joukkojen tilapäinen yli
päällikkö kenraali K lercker päätti ryhtyä vastarintaan, m utta ei ehtinyt, sillä uusi yli
päällikkö, R unebergin halvek
sima kreivi Klingspor m uutti suunnitelm at. H änen joh do l
laan H äm eenlinnassa 5.3.1808 pidetyssä kokouksessa p ä ä te t
tiin arm eijan vetäytym isestä ennen sotaa tehdyn suunnitel
man m ukaisesti Pohjois-Suo- m een. Näin alkoi suom alaisten joukkojen marssi pohjoiseen.
51
jolloin paikkakunta toisensa jälkeen jäi venäläisten hal
tuun. Papit ja virkam iehet jäi
vät, siviiliväestön onneksi, ve
näläisten lupauksiin luottaen paikoilleen, joten epäjärjestys
tä ei päässyt syntym ään.
Kun peräännyttiin, ei varsi
naisia taistelukosketuksia juuri tapahtun ut. Siikajoella tapel
tiin ja siellä jälkijoukkona toi
m inut R autalam m in kom ppa
nia (pajon L aukaan m iehiä) osoitti erityistä m iehuullisuut
ta. Käyty taistelu oli suom a
laisten ensim m äinen to rju n ta
voitto venäläisistä.
Suom en sota koetteli Keski- Suom en aluetta ja siten myös L auk aata kahdesta syystä: so
dan varalle laadittujen puolus- tussuunnitelm ien takia sekä m aam m e liikenneverkon jo h dosta. L aaditun puolustus- suunnitelm an m ukaan Suo
men joukkojen oli p eräänn y t
tävä Pohjanm aalle asti, kunnes kevään m ittaan ja m ahdollis
ten apuvoim ien saavuttua voi
taisiin k o ettaa vallata m enete
tyt alueet takaisin. V enäläisten suunnitelm iin kuului olem assa olevaa tieverkkoa hyväksi käyttäen katkaista sodan alku
vaiheessa pohjoiseen vetäyty
vien joukkojen tie idästä selus
taan suuntautuvalla hyökkäyk
sellä, jok a tehtäisiin m aan teit
se L aukaan (K apeenkosken) kau tta Pohjanm aalle. Sodan m yöhem m ässä vaiheessa Kes- ki-Suom esta ja siten myös L au
k aasta tulikin juuri m aantie- verkon ansiosta keskeinen hal
lussapidon kiistanaihe, sekä etelästä että idästä saapuvien venäläisten huolto- ja apuvoi
m ien kohtaam ispaikka, m inkä laukaalaiset joutuivat hu om aa
m aan m onin tavoin sodan ai
kana.
Ensim m äisen kosketuksen sotaan laukaalaiset saivat jo ai
van sen alkuvaiheessa venäläi
sen 5. divisioonan joukkojen m arssiessa Pohjanm aalle.
M aaliskuun 20. ja 24. päivän aikana 1808 yhteensä 600 m ies
tä marssi tä tä k au tta Savosta Pohjanm aalle. V ähän m yö
hem m in kenraali Tutskovin jo u k o t, yhteensä 2700 m iestä, Siefskin ja Kalugan m usketöö- rirykm entit, 23. jääkäriryk- m entti ja joukko kasakoita te
kivät samoin.
Koivisto oli keskeinen paik
ka. Siellä olivat venäläisten
m akasiinit ja sieltä hoidettiin huoltoyhteyksiä.
Sandelsin jo uk ot olivat m e
nestyneet Savossa ja valloitta
neet mm. K uopion venäläisil
tä. Sandelsin jou ko t kunnos
tautuivat venäläisten kuorm as- tojen kaappaam isessa. H än oli kiinnostunut R au talam m in -S a a rijä rv e n tie n varrella olevista venäläisten huolto- kohteista. V enäläiset puoles
taan olivat varuillaan ja eversti Vlastovin 24. jääkärirykm entti sai tehtäväkseen suojella Saa
rijärvellä ja L aukaan Koivis
tossa olevia m akasiineja, saat
taa niistä lähteviä kuorm astoja ja varm istaa venäläisten selus
ta K uopion suunnalta tulevan hyökkäyksen varalta.
Esitelm ä K apeenkosken muis
tom erkillä 31.07.1993
Arto Halinen
Wanhan Laukaan Kotiseutuyhdistys on pystyttänyt muistomerkin Kapeenkos
ken rannalle. Muistomerkin lähimaas
tossa käytiin ankaria yhteenottoja tou
kokuussa vuonna 1808. Säilyneet tais- teluhaudat ja poterot muistuttavat tuon ajan tapahtumista.
Mielenkiintoinen yhteensattuma että venäläiset kanavanrakentajat asustavat ja liikkuvat samoilla paikoin kuin m aan
miehensä lähes parisataa vuotta sitten.
52
VUjJUUUC-U ö
