taja' ei tosiasiassa ole kulutta- ja vaan välttämättä aina jo tuot- taja. Hänelle ei siis ole luotava tuottajan silmiä koska hänellä on ne jo. Ne on vain avattava. Kä- sittääkseni tämä lähenisi sitä, mitä Eco (1972, 121) on tarkoitta- nut 'vastaanottajan' johdattamisel- la' 'semioottiseen sissisotaan'.
LopUksi
Edelliset tähyilyt tulevaisuuteen riittäkööt. Kokonaan toinen asia tietysti on, onko tuleva oleva lainkaan sen suuntainen kuin mitä näissä tähyilyissäni ennakoin. Ku- ten hyvin tiedämme ennustajan osa on aina vaikea, ja erityisen vai- keaa se on silloin kun ei ole käy- tettävissä kunnon kahvinporoja.
Koska aloitin tämän esityksen klas- sisesti, lienee sopivaa päättää se latteuteen: Tiedotustutkimus-leh- den 10-vuotisseminaarissa tulemme, jos jaksamme tuottaa, olemaan tä- män kysymyksen suhteen jo hieman tietävämpiä.
Viitteet
Esitelmä Tiedotusopillisen yhdistyksen syysemi- naanssa "Suomalainen tiedotustutkimus eilen tä- nään, huomenna" Tampereella 25.11.1982. ' Kirjallisuus
BLOM, Raimo. Valtiojohtokeskustelu Saksan Liit- totasavallassa. Politiikka, 22 (4), 1980, s.
303-317.
BL01~, Raimo. Yhteiskuntateoria ja valtio. Tam- pere, Vastapaino, 1982.
ECO, Umberto. Towards a semiotic inquiry into the television message. Working papers in cul- tural studies, 3, Autumn 1972, s. 103-121.
GARNHAM, Nicholas R. Lausunto Kauko Pietilän väitöskirjasta "Formation of the newspaper: a theory". Tiedotustutkimus, 4 (2), 1981, s. 77- 79.
H.AUG, Wolfgang Fritz. Produktion, [;larenkonswnp- tion und Lebensweise. Kurseinheit 1. Hagen, Fernuniversität in Hagen, 1981.
HEMANUS, Pertti. Rationaalinen ja irrationaali- nen journalismikonseptio. Tiedotustutkimus, 3 (4), 1980, s. 35-39.
HE~A~US, Pe~tti. Triviaaleista väärinkäsityksi·
ta JOurnal1sm1n absolutisoimiseen. Tiedotus- tutkimus, 4 (2), 1981, s. 53-59.
HEMANUS, Pertti. Uusi paradigma vai seireenila, lut? Tiede & edistys, 7 (1), 1982, s. 67-71.
HEr~AN~S, P. & PIETILÄ, K. Seitsemän erää journ l"~~sta. Tampere, Vastapaino, 1982.
HD1ANUS, P. & TERVONEN, I. Objektiivinen jouk- kotiedotus. Helsinki, Otava, 1980.
HIMANEN, Hannu. Suomalaisen tiedotustutkimukse1 synty ja kehitys. Tiedotusopin laudaturtutkie
mo Malmberg
ma, Tampereen yliopisto, 1975. ~
t•t tt•••
11 1111 11111HIRSCH, Joachim. dell Deutschland , se"ne Kr"se und d"e neuen ,Der ~icher~eitsstaa~: Das 'Mo· 8 ,
en 1 ee Ia etsimassa
zialen Bewegungen. Frankfurt am Main Europä-
ische verlagsanstalt, 1980. '
Kommentt" V. p· t"l"" "t k
HÄNNINEN, Sakari. Mihin johtaa valtion yleinen 1 •
Ie
1an esl y seen
johto. Politiikka, 22 (4), 1980, s. 283-302.
KIVINEN, Markku. Valtioteorian salakäytävissä ja umpikujissa. Tiede & edistys, 3 (4), 1978,
s. 15-24. Kommenttini jakaantuu (1) teesiin,
LUOSTARINEN, Heikki. Tutkijat ja toimittajat. J·ossa luonnehdin esitykseni kes-
Tiedotustutkimus, 5 (1), 1982, s. 63-67. . . . . .
MALMBERG, Tarmo. Suomalaisen tiedotusopin kou- ke1sta SlSaltoa, ja (2) yksittäi-
lukunnat:.puolitiehen jäänyt materialismi. Tie-si n kysymyksiin jotka ValaiseVat
dotustuthmus, 2 (3-4), 1979, s. 18-27. · ·· · MALMBERG, Tarmo. 1., 2. ja 3. aalto. Tiedotus· teeSl an1 •
tutkimus, 4 (4), l98la, s. 77-84.
MALMBERG, Tarmo. Marxismi suomalaisessa tiede- 1. Pidän edelleen kiinni siitä,
tusopissa. Tiede & edistys, 6 (3) 198lb s.
24-38. · ' ' että 'uuden aallon' tieteenteo-
MALMBERG, Ta~mo. Tiedo~ustutkimuksen metodolo- reettinen ongelmalliSUUS paikal-
glolsta. TMdotustuthmus, 4 (2), 198lc, s. 3·
1. t 1 · · ·
20. · 1s uu sen og1st1suuteen Ja et-
Mass media and man's view of Society. A confem tä ainakin siinä määrin kuin Veik-
ce report and international bibliography. Lei k p · t '1'' · h ''k
cester, International Association for ~1ass Com- 0 1 e 1 a e1 yva SY tätä prob-
munication Research, 1978. lemaattisuutta, hänen kantansa On
NIINILUOTO, Ilkka. Realismi vs. praksismi. Tie yhteneväinen 'uuden aallon' kans-
de & edistys, 7 (2), 1982, s. 139-151.
NORDENSTRENG, Kaarle. Tiedotusoppi. 2., korj.p. Sa. Tämä On sen aiemman Väittee-
Helsinki, Otava, 1978 (1975). · · ''lt'' · k k k t
PIETILÄ, Kauko. Mass communi cati on research - nl S 1 S a O' J on a mu aan a SOn
object and methodology. Monisteessa HEMANUS, Ve kko Pietilän artikuloivan 'uu-
P. & HUJANEN, T. (toim.). Masskommunikations- den aallon' -eikä jonkin muun
forskningens vetenskapliga status. Tampereen
yliopisto, Tiedotusopin laitos, julkaisuja nro Viestinnän tutkimusperinteen -
40,1977, s. 70-89. tieteenteoreettista itseymmärrys-
PIETILÄ, Kauko. Yleisradiotutkimuksen metodist. tä.
Teoksessa LITTUNEN, Y. & RAUTIO, P. & SAARINEN
A. (toim.). Tieto, tiede, yhteiskunta. Tampe· Väite marxismin pääomaloogisen
re~n yliopi~to, Yhteiskuntatieteiden tutkimus- tutkimUSDerinteen logistiSUUdesta
la"tos, sarJa E, nro 6, 1978, s. 221-252. . . ' .... . . PIETILÄ, Kauko. Formation of the newspaper: a e1 t1etenkaan Ole UUSl. Term1 no-
theory. Acta Universitatis Tamperensis, A, 111 1 Ogi SeSti han tämä tulee jo esiin
1980 a. 't'' tt'' 'd' 1 kt' · k 1
PIETILÄ, ·Kauko. Uuden journa 1 i smi n tutkimus- ji S 1 a' e a 1 a e 11 k a On
kehittämisprojektista. Tiedotustutkimus, 3 vaihdettu 'logiikkaan'. Tutkimus-
(3),1980b,s.29-38. k" t" "11' t' ·· .. ·1 ··
PIETILÄ, Kauko. Informaatioiden tavarataloissa ay anno 1SeS 1 tama 1 menee S11-
Tiedotustutkimus, 4 (4), l98la, s. 58-68. nä, että Oleellista On ilmiöiden
PIETILÄ, Kauko. Si.msalabim -.eli irrationaalin johtaminen (Ableitung) toisista
1tsepuolustus. T"edotustuthmus, 4 (1), 198lb k ( d ll' ) . . '
s. 27-33. uten muo o 1sessa log11kassa
PI~TILÄ, Veik~o. Tiedon siirtoa vai yhteisyytt- johdetaan lauseita toisista. Ero pi~~f~;~s~~f~~~~s,r~e~~i~s~~~~im~~:3~~~~~ ja tir dialektiikan ja (muodollisen) lo-
viittoja. Tampereen yliopisto, tiedotusopin giikan Välillä koskee - ainakin
laitos, sarja C, nro 3, 1982 · ihmistieteiden metodologiassa
(kirjallisuusluettelo jatkuu sivulla 103) identiteettiä, ekvivalenssia. Ha-
vainnollistakaamme tätä ongelmaa seuraavalla kaksiosaisella kysy- myksellä. Miten voimme sanoa, et- tä sanomalehti on sama (identtinen itsensä kanssa) 1600-luvulla ja 1900-luvulla, vaikka se kuitenkin on niin erilainen alkusolussaan ja nykymuodossaan, ja miten voim- me sanoa, että sanomalehden muoto on identtinen, ekvivalentti arvo- muodon kanssa kauppapääoman ja ny- kykapitalismin oloissa? Eroa dia- lektisen ja (pääoma)logistisen ratkaisun välillä voi nyt kuvata seuraavasti.
Logistisen ratkaisun ydin on siinä, että olipa vallitsevan sa- nomalehdistön muoto mikä tahansa, niin aina pätee ekvivalenssilause arvomuoto=sanomalehtimuoto. Voi- daan sanoa siis, ettei sanomaleh- ti ole koskaan identtinen itsensä kanssa, sen identiteetti on aina ei-identiteetti (so. jotain mikä on johdettu sille ulkoisesta).
Toisin sanoen sanomalehdellä ei ole mitään omaa olemusta, ainoas- taan pääomalla on. Voinemme kut- sua tätä ratkaisua monologisti- seksi: se mikä antaa todellisuu- den ilmiöille arvon ulkopuolella niiden identiteetin, on aina nii- den ei-identiteetti, so. on ai- noastaan yksi (pääoma)logiikka, josta kyseinen identiteetti viime kädessä johdetaan.
Dialektiikan ajatus taas on 'monilooginen': jonkin asian identtisyys on sekä sen identti- syyttä itsensä kanssa (mikä on He- gelin tapa formuloida asia) tai että jonkin asian ykseys on ole- massa ainoastaan sen moninaisuu- dessa (mikä on tutumpi, Marxinkin käyttämä kielikuva). Dialektiikan ydin on ristiriitaisuudessa näiden kahden 'logiikan' välillä: se mikä on ei pysy, mutta se mikä muuttuu on myös samaa. Mikäli on miele- kästä puhua sanomalehdestä samana ilmiönä alkusolussaan ja nykypäi- vinä, sen on oltava myös jotain arvomuodosta eroavaa, sille ei- identtistä. Muuten ei ole kysy- mys samasta ilmiöstä, sillä samana kehityksessään säilyy ainoastaan arvomuoto logistisen ratkaisun mu- kaan. Dialektisessa ratkaisussa taas pätee samalla kertaa sekä se, että sanomalehti on olemuksessaan samana pysyvää, että se, että se on tätä vain muutoksessaan (oli tämän muutoksen selitys sitten ar- vomuodossa tai joissain muissa te- kijöissä). Ongelmana on, mitä muotoja tämä ristiriita todelli- suuden kehityksessä saa. Logisti- selle ratkaisulle ristiriidat ovat joko anomalioita tai näennäisiä, dialektiselle taas itse asia.
Teesini on täsmennetysti: Veik- ko Pietilän esityksen - ja 'uu- den aallon' - ongelmallisuus on sen (mona/loogisuudessa mitä tu- lee itse ilmiöön (viestintään) että sen tiedostukseen (tiedotus- oppiin). Havainnollistan teesiä- ni esimerkein koskien näitä mo- lempia ongelmakohtia.
2a. Kaikki viestinnän tutkimus edellyttää, että sen kohteena on viestintä, olipa sen ilmiömuoto mikä tahansa. Viestinnän teoriat pyrkivät kuvaamaan sitä mikä tämä kohde on. Modernin viestinnän
teorian ongelma on s11na, etta ti mä kohde valaistuu yleensä vain joiltakin puoliltaan. Modernia viestintäajattelua luonnehtii ai·
nakin kaksi traditiota: viestinti on sanomien siirtoa, välitystä t1 vaihtoa (informaatioteoreettinen perinne) ja viestintä on siihen osallistuvien välistä vuorovaiku·
tusta (interaktionistinen perin- ne). Nämä kaksi ajatusperinnetti jotka suomalaisessa nykykeskuste·
lussa ovat kiteytyneet siirto- jc yhteisyysajattelun vaihtoehdoik- si, kuvaavat samaa kohdetta. Si·
tä tekee myös hermeneuttinen, vä·
hemmän tunnettu perinne, joka ku·
vaa viestintää tekstien kautta v~
littyvänä, historiallisesti moni·
aikaisena ja tiettyihin normeihir suuntautuvana ilmiönä. Ongelmanc ei ole, että viestintään liittyy näin monia määreitä, ongelmana or että nämä määreet, sikäli kuin nE
ovat adekvaatteja (kuten katson ti tapahtuma. Tiedotusopin niiden olevan), pätevät samanai- ahistoriaa vasten tämä ei ole kaisesti. Viestintä on toisin uusi painotus (ajatellaan vaikka sanoen ilmiö, johon pätee useita kutustutkimuksen kehitystä), erilaisia ja ristiriitaisia mää- joskin suhteessa 'uuteen aaltoon' reitä. Mikään yksi (selitys)lo-tärkeä rajanveto. Mikäli halu- giikka ei ole riittävä. taan kuitenkin välttää puhdas sub-
'Uuden aallon' viestintäkäsi-jektivismi (sanoma=vastaanottajan tys on Kauko Pietilällä selvästi tuotos), on osoitettava, miten on interaktionistinen, joskin yksi-mahdollista, että viestintä on ai- tyiskohdissaan vähemmän kehitel-na myös passiivinen tapahtuma: ni- ty. Vaikka Veikko Pietilä pyrkiimittäin että sitä sitoo jokin, mi- esityksessään lieventämään tätä kä ei suinkaan mielivaltaisesti kantaa ja menee myös sen ohi, niikeksi suomenkieltä ja sen sano- hänen ratkaisussaan on kuitenkinjen merkityksiä. Jotta voidaan analoginen yksimääreinen vire. Yl päätään puhua lukemisesta täs- Nimittäin jos sanotaan, että vie~ä tapauksessa, on edellytettävä, ti nnässä 11Sanoma ei siirry vas- että 1 uki ja ha 11 i tsee suomen ki e- taanottajaan vaan tämä tuottaa en. Hän voi hallita sitä hyvin sen itse11 (kurs. poist., TM), niita huonosti, pinnallisesti tai tämä ei vielä kuvaa viestintää i~onikerroksisesti, mutta se mikä miönä, ainoastaan yhtä sen määreWYsyy samana eri lukijoiden luku- tä. Nimittäin se kuvaa ainoasta~kteissa on, että ne kaikki koh- sitä viestinnän puolta, että viesdistuvat suomenkieliseen sanoma- tinnässä vastaanotetaan sanomia jlehtitekstiin. Oikea lukeminen että tämä vastaanottaminen on ak·
on myös normi: tietyissä puitteis- sa pystymme erottamaan kyseisen tekstin täysin mielivaltaiset lu- kutavat pätevistä. Toisin sanoen viestintää sitoo yhtä hyvin sen
'passiivinen' kohde kuin sen 'ak- tiivinen' vastaanottajakin. Näi- den suhde on dialektinen: molem- mat tarvitaan.
Pietilältä ei ole suinkaan jää- nyt huomaamatta tämä (tässä yksin- kertaistettu) kaksinapaisuus: hän toteaa, että vastaanotto on aina sanomaa 11jäljentävää11• Jäljen- tää voidaan vain jotain, minkä malli on itse jäljentämistapahtu- masta erillinen. Pietilä ei tun- nu kuitenkaan myöntävän, että viestintä on aina myös ristirii- tainen prosessi, vaikka hän ko- rostaakin viestintää jäljentävänä vastaanottona. Nimittäin kun hän sanoo, että 'uusi aalto' on 'ym- märrettävä oikein' vain sillä ta- voin kuin hän jäljentää sen teks-
15
tejä, hän edellyttää, että vies- tinnän ideaali on puhdas passii- vinen tapahtuma: nimittäin että viestinnässä oikea ymmärtäminen on sanoman ja vastaanoton täysi adekvaattisuus. Tämä on Pietilän paradoksi: jos viestintä on aina jäljentävää tuottamista eli jo- tain, missä sanoman on läpikäytä- vä vastaanottajan tajunta, niin miten voidaan sanoa, että jokin jäljentäminen on parempaa kuin jokin toinen. Tähän Pietilällä ei ole mitään teoreettista perus- telua, ainoastaan ad hominem väi- te, että hänen oma jäljentämisen- sä kyseisessä tapauksessa on adek- vaatti. Kyse on luonnollisesti hermeneutiikan klassisesta ongel- masta: miten valita ristiriitais- ten tulkintojen välillä. Mutta tämä ristiriita on viestinnässä itsessään: siinä että sanoma ja sen vastaanotto ovat sekä eri et- tä sama asia. Pietilällä ei ole teoreettista perustelua tälle to- delliselle ristiriidalle. Hänel- lä on toisin sanoen kaksi erillis- tä identiteettiä (sanoma=oikein ymmärtäminen; sanoma=jäljentävä
tuottaminen), jotka ovat ristirii- taisia, mutta ei vielä identiteet- tiä, jossa tämä ristiriita on si- säisenä käynninaineena.
Edellä mainittu tulkintaristi- riita koskee 'uuden aallon' vies- tintäteoreettista ydinkehitelmää:
sanomalehdistön muotokehityksen selittämistä. Joskin Veikko Pie- tilä on edellisessä viestinnän luonnetta koskevassa ajattelus- saan osaksi astunut poispäin 'uu- den aallon' tähänastisesta kannas- ta, niin 'uuden aallon' täysipai- noisimman kehitelmän - sen 'kovan ytimen', voisimme sanoa- hän tun-
tuu edelleen sellaisenaan allekir- joittavan. Edellä (kohdassa 1) olen teesini argumentaatio-osas- sa esittänyt kritiikkini osana
yleistä logistisuuskritiikkiä. toteaa- "journalistit ja kirja- Tuon tässä esiin vain muutamia 0ainotyöläiset omistavat yhdessä lisäkommentteja, jotka koskevat ~~en lehden, missä työskentelevät", nomalehden identiteettiä tai ole·havainnollistuu kirkkaasti, kuin-
musta. ka arvon ja sanomalehden logiikat
Ongelman ytimenä ei ole, että eivät ole identtisiä. Nimittäin arvon kehityslogiikka determinoi tä löinkään journalistit eivät sa~o~al~hdi~tön mu?tokehitystä voi t~hd~ mitä ~aha~sa, m~kä~i _he
(taman JOnkln aste1sen determina1pysyvat JOUrnal1ste1na. Kalkls- tion havaitsemiseksi ei tarvitse sa mahdollisissa maailmoissa' olla marxilainen: havainto löyty.Jjournalistia sitoo sanomale~dis
sellaiselta puhtaalta idealistil-tön oma luonne. Arvon hallltse- ta kuin Grothilta), vaan että näiman maailman erityinen ristiriita denvälille esitetään identiteet-on siinä, että journalistit eivät tilooginen suhde. Tämä (eikä de-voi toimia ainoastaan 'sanomaleh- terminaatioteesi sellaisenaan) or den lakien mu~aisesti' (mu~nne~
nähdäkseni aiempikin kantani. Or laksemme Marx1n tunnettua llmal- gelmana on toisin sanoen, että sua), mutta siellä missä arvo ei
'uudella aallolla' ei ole riittä-enää hallitse, hallitsevat 'sano- västi kehiteltyä sanomalehden te< malehden lait' sitäkin täydemmin.
riaa, joka pystyisi osoittamaan ·Mutta ne eivät synny vasta, kun yhdistämään sanomalehden kehityk: ihmisen esihistoria päättyy, kas- sen identtiset ja ei-identtiset ka ne ovat jo autenttisina - jos- piirteet. Koska en hallitse riii ki rampautettuina- olemassa täs- tävästi sanomalehtitiedettä, mint s~ e~ihi~toriassa. Uuden journa- on vaikea yleisen logisiteettikri l1sm1n awesten on oltava myös sa- tiikkini lisäksi täsmentää erimi( moja kuin 'vanhankin', muuten on lisyyttäni suhteessa sanomalehdi~ kyse jostain muusta. On tietysti tön historialliseen kehitykseen. mahdollista että vapauden valta- Kyse on - toi stetusti - siitä ett kunnassa ei enää tarvita sanoma- sanomalehdistön muotokehitys ei lehteä (laajassa, olemuksellises- ole minkä tahansa muotojen kehi- sa mielessä), mutta niinpä käsi- tystä, vaan juuri sanomalehdistör tyksemme sen olemuksesta on aina muotojen kehitystä. On osoitet- historiallisesti ehdollinen, niin tava sanomalehdistön identtisyys kuin käsityksemme kauneuden luon- (jota Groth kuvasi neljällä ole- teesta on ehdollinen niin kauan, musmääreellä: periodisiteetti, kuin emme voi elää maailmassa, jo- universaliteetti, aktualiteetti, ka on rakennettu vain sen lakien publisiteetti), jotta voidaan pu· varaan.
hua sen ei -i dentti syydestä (arvo· . . . 0 0 0 0 •
muotojen determinaatiosta). 2b. ye1kko ~1et1lan ~as1ty~ (suo- Edellistä voi kuitenkin täsmermala1sen) t1edotusop1n kehltykses- tää suhteessa 'uuden aallon' kii~ tä, joka on hänen esityksensä yh- tellyimpään kohtioon, ns. uuden distävänä teemana, rakentuu muuta- journalismin konseptioon. Jotta man tieteenteoreettisen lähtöaja- uusi journalismi puhuu samasta i' tuksen varaan, jotka nekin liitty- miöstä kuin 'vanhakin', sen on pt V~~ käsittääkseni esittämääni tee- huttava sanomalehdestä. Toisin Slln.
sanoen kun arvon logiikka on mur Ensimmäistä näistä piirteistä rettu ja - kuten Veikko Pietilä Voisi luonnehtia nominalismitee-
s1ksi. Sen mukaan on liian vaati-
va~ p~~ua '_'k~ul ukunni sta", "perin- tel sta ta1 suuntauksista" suo- malaisessa tiedotusopissa, koska näitä käsitteitä ei vastaa mikään tosiolevainen. Sen sijaan olisi puhuttava "diskursseista" tai
"kiintopisteistä", joita on kai- keti yhtä paljon kuin tiedotusop- pineitakin. Minusta kumpikaan näistä askelista, tai saman aske- leen kahdesta vaiheesta, ei ole välttämätön.
Minusta diskurssin termin
esiinnostamisessa ei ole sinällään huomauttamista, kunhan pidetään kiinni siitä, että tiede on eri- tyinen diskurssimuoto. Diskurssin käsite on ollut esillä varsinkin ranskalaisessa strukturalismissa (eritoten Foucaultilla, L'archeo- logie du savoir ym.), kun on ha- luttu lähestyä tietystä yhtenäi- sestä pisteestä erilaisia 'puhe- maailmoja'. ~1utta diskursseilla on aina oma spesifisyytensä oli sitten kyse uskonnosta, mielisai- raiden hoidosta tai taiteesta.
Mikään institutionalisoitunut tie- demaailma ei ole vain erilaisia
"puhetapoja", koska tieteen kehi- tys rakentuu nimenomaan sen va- raan, että se pyrkii sallimaan tiettyjä ja hylkimään tiettyjä
'puhetapoja'. Tälle voidaan tie- tysti antaa erilaisia selityksiä:
realistisen tieteenteoreetikon mu- kaan tiede pyrkii karsimaan epäto- det puhetavat, pragmaatikko taasen löytäisi syyn jostain muualta (esimerkiksi siitä että tiede on valtamaailma jossa vahva voittaa).
Diskurssien hajonnasta riippumat- ta erilaisten puhetapojen on kui- tenkin mahduttava sen piiriin, mi- tä kunakin aikana pidetään tietee- nä, ja tieteen kehityksellä on taasen selkeät institutionaaliset puitteensa. Siksi tieteen erilai- set puhetavat - useammastakin
17
syystä - konvergoivat toisiaan.
Tämä on tieteellisen diskurssin (kuten diskurssien yleensäkin) hallitseva piirre: sillä on oma jäsentyneisyytensä, jota ~avat~an
kuvata paradigmoina, teor1aper1n- teinä tms. Diskurssin termi ei sinällään muuta tilannetta, ellei sitten haluta liittää tieteen pu- hemaailman spesifisyys osaksi yleistä diskurssiteoriaa.
Kun Pietilä esittää, että suo- malaisessa tiedotusopissa on vain moninaisuutta (erilaisia diskurs- seja), muttei yk~eytt~ (~~rintei
tä tms.), hän ku1tenk1n Jalleen absolutisoi yksimääreisyyden koh- teessaan ajautuen toisenlaiseen paradoksaaliseen tilanteese~n.
Nimittäin jos sanotaan, etta suo- malainen tiedotusoppi nykyään on vain erilaisia puhetapoja tai kiintopisteitä, jätetään ilmaan se mikä näitä kuitenkin tosi- asiallisesti yhdistää: se että ne mahtuvat saman ilmiön sisään moni- naisuudessaankin. Suomalainen tiedotusoppikaan ei ole vailla perinteitä, joista käsin sen ke- hitys ymmärtyy, joskin on v~r~as
ti niin, että näitä perinte1ta on aina (eikä ainoastaa~ ny~yä~n~ ol- lut useampiakin. Va1n tasta Jat- kuvuuden näkökulmasta ymmärtyy Pietilän paradoksi: se että hän vaatii 'uudelle aallolle' ei min- kä tahansa kiintopisteen vaan maa- merkin so. uudenlaista teoreet- tista ;mmärrystä (perinnettä) syn- nyttävän ja kantavan puhetavan asemaa. Vaatimus on periaattees- sa oikea tieteen kehitystä silmäl- läpitäen, sillä tiede ei rakennu lukuisten monologisten puhetapo- jen varaan, vaan dialog~lle, joka yhdistää näitä puhetapoJa. Kuk~an
ei astu tieteeseen puhumalla va1n itsensä kanssa, aina tarvitaan muutkin. Yksittäisen tutkijan identiteetti rakentuu tässä sul-
F
. . . . ei ole ollut yhtä oleellista keutuneisuuden Ja av?1m~ude~ l11 n saksalainen zeitungswissen- keessä, kun taas (er~ty~s)t1etee1k\ 't mutta joka tapauksessa kehitys muotoutuu
er1l~1s~en
pe- 8~ ~( ~n
kyse liki täydellisestä rinteiden jatk~vuuden Ja_Ja~ku~a tatkoksesta. 'Uuden aallon' kan- tomuud~n tulem1ses~a. S1ks:. P.ls·k: ta tämä on sikälikin.y~radokteen aJatusta ~n tay?e~ne~~ava k1 naalisempaa, että sen kas1tys sa- h~lii~kee~l~. JOka s1saltaa luku somalehdistön muotokehitykses~ä s1a p1ste1ta, mu~ta suhteess~ to n kPntuu käsittääkseni oleelllses- siinsa. Perintelden ykseys Ja r~ ~rothin varaan ( en ole luke- puhetapojen/kiintopistei?en mon~·t1~ Zeitung-teosta). Oli kuiten- naisuus eivät sulje tois1~an po1~n~t kyse mistä tahansa 'aallosta', si1l.ä tie~e~n ~ehityk~essa ne Y~-~~~ka vakavasti haluaa_tu~~i~ .. sano- tyvat. Tama pat~~ myos ~uomala1-~a ehdistöä, niin ens~mma1s1a . seen tiedotusoppnn .. ya1kka dellytyksiä tieteell1selle edl~·
Veikko P~etilä ~alua1s1 a~tu~ u~c~ykselle tällä a~ue~l~a on kysel- tästä li1kk~est~, kos~~ e1 l?~da sen katkoksen yl1t~am~~en~ Suo- siitä "koto1sta oloSlJaa~ nnn vanperinne on y~s1 ~a1~ta un?h- muuraamalla 'uude~ aallon .. maa~ detuista kiintop1ste~st~. To~nen merkkiä tai peru~Jalkaa h~n va1n esimerkki olkoon aud1oV1suaal1sen todentaa siteensa suo~ala1se~ (elviestinnän alueelta. Nyt kun ol- kä ainoastaan suomal~1sen) t1edo· laan jälleen kiinnostutt~ m~s~a
tusopin tiettyyn per:nte~~e~n. viestinnän muotokysymykslsta.Ja Kyse on pikemmink1n s1~ta, et· siinä ohessa liikkuvista kuv1sta, tä minkä tahansa erityist1etee~ olisi syytä palauttaa mieliin kehitys voi r~kentua u~ean p~n ~- Suomessa jo tehty työ. He 1 ~e ..
teen ~ara~n, JO~kaa~ tletty~a .. al· Miettunenkin voi olla kansalnva- kana Ja t1etyss~ P~lkassa e~vat lisesti vähemmän tärkeä, mutta aktualisoidu ka1kk: mahdolll~uu- meillä voisi pitää lähtöedellyt~k
det. Jatkuv~ut~a Ja k~tko~sla senä hänen tuntemistaan. Sen Sl- voi olla se~a .. aJan ett~ palkan .. jaan Miettusen päälle on lask~ttu suhteen. T~ma tekee m1n~sta Pl~ jo unohduksen verho, niin etta tilän edell1sen para~o~~ln kes~a· Suomalaisen tiedotustutkimuksen
m~tt?m~ksi: ei ole ~1t~~n sy~t~ bihZiografia VII:kin (1~8~) tii-.
m1ks1 .. u~d~n aal~on k1:n~~p1 s._. vi tää hänen uusimman klrJan~a-~1 teesta kas1n. E1 ~le.m1taan_a1 sällön hädin tuskin yhteen r1v11n noata_yhtä P.i~~etta, J?~ta.tle~o· samalla, kun se uhraa muuta~ien tusop1n ke~a~_nke on knnm • el liuskojen esitelmien refer~,~~
Suomessa .. e:.k~ muua 11 akaa~ · Va- ti i n kymmenkertaisen tekst1 maa- 1 ai sen ta ta Jatkuvuuden Ja katko~ ..
sen ongelmaa sekä h~storiall~ses· ranKolmantena esimerkinomaisena ti että suh~eessa.tledotusopln nj kiintopisteenä suomalaisittain o~
kyiseen maa1l~ant1~an~eeseen. . edelleen pidettävä 'nordenstreng1- Historiall1se~t1 t1edot~sop1n laisuutta' joka on meillä tois- keskeisiä on~elmla.on, .e~~a se~~ taiseksi pisimmälle vied~ssä muo- unohtanut om~a ~erln~eltaan. Ta_ dossa kehitellyt ideolog~an, m~
mä koskee enty~sest1 ~s .. s~n?ma. nipulaation, hegemonian Jne. tar- lehtitiedettä, JOn~~ P~-~tlla llmc keitä kysymyksiä. ~~assaviesti~
mitään perustelua Jattaa tarkas!: nän ja luokkataistelun yhteenkl~
lunsa ulkopuolel~e. On mahdoll:· toutuminen ei ole yhteiskunnalll- ta, että suomala1nen sanomaleht1·
sessa todellisuudessa menettänyt
ajankohtaisu~tta~n •. vaikka ke~i~
tyneiden kap1tal1st1sten valtlol- den luokkarakenne olisiki~ m?~i
särmäistymässä ja systeem1k:.:.1~~
tinen ajattelu nostamassa paataan uusissa suunnissa.
Nämä monet (suomalaisenkin) tiedotusopin vaihtoehdot o~at ?1~
massa valinnaisina kiintop1ste1na myös kansainväli~e~~i oman~ ai~a
namme. Ei ole m1taan syyta, ml~
sei suomalainen viestinnän t~~kl
mus orientoituisi näihin mon11n.
rinnakkaisteksteihinsä, siinä mls- sä 'uusi aalto' on ammentanut he- rätteitään erityisesti Liittotasa- vallan ja Tanskan marxilais~s~a
keskustelusta. Kenttä on m1ta rikkain, kuten käy ilmi Miquel ?e Moragasin parhaasta tun~ema~tan1
tiedotustutkimuksen ylels~slt~~
sestä Teorias de Za Comun~~ac~on
(Barcelona 1981): ~simer~1ks1
suomalainen marx1la1ne~_t1e~ot~s
tutkimus rikastuisi epa1lematt~,
mikäli se tutustuisi niiden mal- den (erityisesti ~ans~a~.ja ~t~
lian) tutkimusper:nte1s:1n, JOl- den yhteiskunnall1nen_t1lanne po- liittisten voimasuhte1den ka~na~
ta on lähempänä Suomea. Ant~ e~
rajoitu kuitenkaan vai~ m~rx:sm1n
sisäiseksi, sillä marx1sm1nk1n . kehitys on kiinni se~.ei~id~nttl
sistä momenteista: n11sta aJa- tusperinteistä, jotka puhuvat it- se asiasta, mutta sen ulkopuolel- la. Ja tätä kirjoa voidaan leika- ta monesta suunnasta.
Yhden kiintopisteen sijaan on näin olemassa kiintopisteiden mo- ninaisuus tai pikemminkin liikkeen yhteisyys, johon voimme astua si- sään sen eri vaiheissa. Samaan tapaan kuin kohteen totaliteetti voidaan purkaa mistä tahansa mo- mentista, voidaan tiedostuksen liike rakentaa sen eri vaiheista- eikä ainoastaan yhdestä keskukses- ta - käsin. Siinä missä näyttäi-
19
si, että askel eteenpäin voidaan ottaa välittömästi, onkin astutta- va ehkä kaksi sivu- tai taka-as- kelta. Tästä moninaisuudesta Veikko Pietilä on luonnollisesti täysin selvillä, muutenhan hän ei puhuisi suomalaisesta tiedotustut- kimuksesta hajautettujen diskurs- sien avaruutena. Mutta jälleen Pietilällä on ristiriitaisia ek- vivalensseja (suomalainen tiedo- tustutkimus=erilaisia diskursseja:
'uusi aalto'=hedelmällisin dis- kurssi) ilman ristiriidan positii- vista ratkaisua, minkä tarjoaisi esimerkiksi käsitys tieteellises- tä edistyksestä tiedotusopissa.
Sillä mikäli diskurssit ovat vain moninaisuutta ilman ykseyttä, niin mikä niissä edistyy (=pysyy sama- na)? On vähintäinkin edellytettä- vä diskurssien yhteismitallisuus, so. niiden yhteinen avaruus, johon tutkimusperinneteesi juuri viit- taa. 'Uusi aalto' voi olla hedel- mällisin tämän hetken suomalaisis- ta tiedotusopin suuntauksista, mutta sen tiedämme vasta arvioi- malla sitä suhteessa niihin perin- teisiin, jotka se sulkee ulkopuo- lelleen. Vasta kun käymme läpi monet katkokset, voimme arvioida jatkuvuutta. Ja tämä merkitsee samanaikaisesti yhtä hyvin moniai- kaisuutta ja -paikkaisuutta kuin lineaarista progressiota yhdestä pisteestä. Tähän ristiriitaan ei ole olemassa muuta ratkaisua, kuin että voimme astua sisään tie- dostuksen liikkeeseen monesta por- tista, myös Suomessa tässä ja nyt.
2c. Haluan lopuksi ottaa esille kysymyksen, jolla ei välttämättä ole yleisempää relevanssia, mutta sitäkin syvempi henkilökohtainen merkitys. Asia koskee omaa iden- titeettiäni, jota Veikko Pietilä tarjoaa minulle vieläkin 'uudem- pana aaltona' kuin keskustelussa
vakiintuneet 'aallot'. Mikäli t~ubJekti leikkaavat siinä vakau- mä tulkinta perustuu Kauko Pietimuksessa, joka tieteentekijällä län väitöskirjan arviointiini "lon oman kantansa oikeellisuudes- 2. ja 3. aalto" (Tiedotustutkimu:ta· Vakaumus tekee tieteestä per- 4(4), 1981), voin vain todeta, esoonallista, jotain missä tieteen- tä jutun otsikko oli toimituksentekijän minuus välittyy. Kuten (käsi kirjoituksessa se oli "Marxkai kessa vuorovaikutuksessa myös laisen tiedotustutkimuksen engeltieteellisessä viestinnässä voi- mia"). Kysymys ei o 1 e kuitenkaa,tctaan tätä minuutta joko va~vi s taa ensisijaisesti tästä, pikemminki~ai olla vahvistamatta. Tleteen- tietystä katkoksesta. kin häiriintymättömyys perustuu
Aloin kehitellä teoreettista siihen, että tiedeyhteisöt orien- kantaani 70-luvun alkupuolella toituvat aitoon vastavuoroisuu- tiedotusopin ilmapiirissä, jota teen. Tämä ei liity ainoastaan hyvinkin voisi kutsua torjuvaksitieteen sosiaaliterapiaan, vaan Kun esitin lisensiaattityöni lo-myös totuudenetsintään: mikäli kakuussa 1976, minua syytettiin "totuus on kokonaisuus" (Hegel),
"eklektismistä" (Karkama), "idea·jota voimme lähestyä ainoastaan lismista" (Nordenstreng) ja "kam<äärellisissä käytännäissä ja dis- lasta koodiharhasta'' (K. Pietilä~ursseissa, emme voi ainakaan pe- Kritiikki saattoi olla kohteell ~iaatteessa sulkea korviamme mil- ta, siitä ei tässä lähinnä ole kjtaän, mikä haluaa tieteessä tul- se (joskin ainakin Kauko Pietiläla kuulluksi juuri itsenään. Täs- on myöhemmin keskustelussa pitänysä tieteellisen viestinnän normis- vastaanottoaan yksisilmäisenä). sa ja totuuden pragmaattisessa eh- Kyse on oman kantani i denti teetisdossa välittyy tieteentekijän mi- tä, joka tämän jälkeen tuntuu pi~uus vakaumuksena.
ku hiljaa muuttuvan ei-identitee· Nähdäkseni oma kantani on jo- tiksi. Esimerkiksi Ilkka Heiska·tain mikä on kehkeytynyt noin kym- sen (Helsingin yliopiston tiedo~
tusopin laitoksen asiantuntijalat sunnossa) keväällä 1979 pitää mi·
nua 'nordenstrengilaisena' ja nii myöhään kuin alkuvuodesta 1982 S€
kä Pertti Hemanus että Ilkka Nii·
niluoto (Tiede & Edistys -lehden
artikkeleissa) samaistavat kanta)ÄMÄN NUMERON KIRJOITTAJIA ni 'uuteen aaltoon'. Ikään kuin
menen vuoden kuluessa säilyttäen.
tietyn ykseyden moninaisuudessa.
Tämä ykseys ei käsittääkseni ole kuitenkaan se, miksi Veikko Pie- tilä sen tulkitsee. Ehkä asian voisi ilmaista seuraavasti. Nyt kun (Veikko Pietilästäkin) on suo- malaisessa tiedotusopissa luonte- vaa puhua kulttuurista, merkityk- sesta, muotokielestä, estetiikasta tai semiotiikasta (merkeistä, koo- deista jne.) - so. asioista, jot- ka ovat olleet tutkijanminuuttani jo kauan ennen 'uutta aaltoa' - ilman että kellään läsnäolijois- ta nousisi karvat pystyyn, nyt mi- nusta on hieman outoa kuulla, et- tä olen vasta 'kohisten' tulossa.
Ehkä aaltoni on vasta lyömässä rantaan, mutta syy siihen ei ole niinkään purjehduksen lyhyydessä tai veneen jatkuvassa vaihtamises- sa kuin ulapan avaruudessa ja aal- lonmurtajien leveydessä.
Puheenvuoro Tiedotusopillisen yhdistyksen syysse- minaarissa "Suomalainen tiedotustutkimus eilen, tänään, huomenna" Tampereella 25.11.1982.
johd?nm~k~isena .. täll~ katso~ yeHHEMANUS, Pertti. Prof., Tampereen yliopist?, ~iedotu~opin lai~os . . k? P1et1la~ e~ta ke~1tteleman1 HUJANEN, Taisto. YL, lehtori, Tampereen yl10~1s~o, t1e~otusop1n_la1t~s.
~1ed?tusop11;,1ne~.nakemY.s on vastJYRKIJUNEN, Jyrki. YL, lehtori, Tampereen yl1op1sto, t1edot~sop1n la1tos.
koh1semassa .'. n!_ln etta tyrskytt,1P.ltljBERG, Tarmo. YK, HuK, tutkimusassistentti, Suom~n Akatem1a.. .
seur~a~at p~ra~~a. . MINKKINEN, Sirkka. KK, vt. ohjelmapäällikkö, TV-ohJelma l, Y~e1sr~d1o.
Taman mu:stll~palau~uks~n.Ja NORDENSTRENG, Kaarle. Prof., Tampereen yliopisto, tiedotusop1~ la1~os.
l~ppu~a~ee~1n.pa1kka_e1 0!1s: PIETILÄ, Veikko. Apul. prof., Tampereen yliopis~o, tiedotusop1n la1tos.
valttamatta .. tletee~ll~essa a1ka- STEINBOCK, Dan. FL, VTK, tutkija, Suomen Akatem1a.
ka~s~ehdessa, elle1_t1etee~t~ko .SUOVA, Eino. Professori, (k. 1961).
~l1s1 persoonakohta1sta to1m1nta~SURAKKA, Louhi. YK, kirjastoamanuenssi.
~ossa sa~al~a ker~aa p~hut~a~ maoVEHMAS Raino. Professori, (k. 1979).
1lmasta Ja 1tsesta: obJektl Ja '
