kysymykseen tulevat koulukunnat tarkastellen niiden hyviä ja huonoja puolia. Hänen lähesty- mistapansa on moniulotteinen, mutta jos kuiten- kin katsoo itse tuloksia, niin on ainakin voi- makas houkutus nähdä työ kansainvälisen ns.
käyttösyytutkimuksen ja funktiotutkimuksen vii- tekehyks i ssä.
Aiheen tärkeydestä ei ole vähäisintäkään epäilyä. Paljosta tutkimisesta huolimatta sa- nomalehdistön lukemisesta ja lukijoista on puut- tunut maassamme kokonaisesitys eikä niitä juuri löydä kansainvälisestikään. Lisäksi osa aikai- semmasta aineistosta on ainakin potentiaalises- ti vanhentunutta, sillä ei voi kuvitella radion ja television tulleen saaliinjaolle vaikuttamat- ta olennaisesti vanhimman todellisen joukkovies- tinnän käyttöön.
ARVOSTELU
Miettisen työ perustuu empiiriseen aineistoon, joka on kerätty ns. obsläs-menetelmällä yhden- toista maakuntien ykköslehden lukijakunnasta.
Lisäksi samoista lehdistä on suoritettu sisäl- lönerittely.
Obsläs-menetelmässä haastateltaville (n =
1179) näytetään tutkittavan 1 ehden numero, jos- ta kysytään artikkeleiden, kuvien ja mainosten lukemista sekä lukemisen intensiteettiä. Eri- laisten välivaiheiden jälkeen lukemistutkimuk- sessa on siten palattu lähelle sitä alkumuotoa, jota Gallup suositti v. 1930. Vaikka lukemis- tutkimuksia onkin paljon suoritettu, ei tulok- sia ole juurikaan käsitelty akateemisella ta- solla ja teorian kehitys on selvästi jäänyt käy- tännön tarkoitusperien varjoon. Miettisen tutki- mus tarjoaa tässä mielessä runsaasti sekä uutta tietoa että uusia tutkimushaasteita.
Miettinen osoittaa ensinnäkin, että Suomessa luetaan sanomalehtiä toiseksi eniten maailmassa Japanin jälkeen.
Erittelyssään Miettinen pohjaa kahteen sano- malehtien käytön tyyppiin: välinekäyttöön ja si- sältökäyttöön. Sisältök~ytössä on keskitytty ai- kaisempaa tutkimusta enemmän lukijoiden kiinnos- tuksen ja ympäristötekijöiden osuuteen lukemista selvittävinä tekijöinä.
76
Faktorianalyysiin perustuen i'1iettinen luokit- taa sanomalehden lukemisen kiinnostusulottuvuu- det ne 1 j äks i:
1. ulkomaankiinnostus, 2. viihdekiinnostus,
3. yhteiskunnallinen kiinnostus ja 4. kulttuurikiinnostus.
~liettinen päätyy mittaamaan kiinnostusaihei- den valitsemista asteikolla tiedollinen versus elämykselli"nen. Tämän perustella yleisö voitiin jakaa kolmeksi päätyypiksi:
1. elämykselliset, 2. tasapainoiset ja 3. tiedolliset.
Tulokset osoittivat, ettct runsaasti lukevat käyttävät paljon kaikkia eri aihepiirejä, myös elämyksellistä viihdesisältöä. Sen sijaan vähän lukevien käyttö on runsasta vain elämyksellises- ti painottuneen viihdesisällön kohdalla. Vähän lukevat suosivat voittopuolisesti tai jopa yksi- puolisesti elämyksellistä viihdesisältöä.
Miettisen tutkimuksen viitekehys on mielekäs ja sitä on käytetty johdonmukaisesti. Sen sijaan voisi kylläkin arvostella sitä, että viitekehys ei liity kovinkaan kiinteästi viestinnän tutki- muksen muuhun mallien kehitykseen. Laajemmat tutkimussidokset jäävät vain eräiden viitteiden varaan.
r1i ett i nen on käyttänyt työssään normaa 1 i en taulukointien lisäksi korrelaatio-, faktori- ja regressioanalyysejä. Menetelmiä on käytetty oi- kein, mutta eräissä kohdin menetelmien dokumen- tointi on puutteellista. Tärkeimmät tiedot ovat tosin löydettävissä, mutta ei aina asianomaisen taulukon kohdalta, vaan muualta tekstistä. Tämä on lukijan kannalta kiusallista. Menetelmäope- tuksen yhteydessä pitäisikin entistä enemmän kiinnittää huomiota menetelmien dokumentoinnin vaatimuksiin.
Tutkimuksen otoksessa on vinoutumaa, sillä siinä on jonkinverran naisten yliedustusta ja maanviljelysväestön aliedustusta ja lisäksi sii- tä puuttuvat kokonaan Helsingin, Tampereen ja Turun alueiden väkirikkaac alueet ja suurlehdet.
Pääosin nämä puutteet johtuvat tutkimusasetelman taloudellisista mahdollisuuksista: vain tämä ai- neisto oli tutkijan käytössä ilman hyvin suuria
lisäkustannuksia. Tutkija on kuitenkin selvittä- nyt otoksen vinoutuman mahdollisen vaikutuksen, joten asiaa ei voi pitää kovin vakavana puuttee- na.
Liian pitkälle menevänä johtopäät~ksien te- kona pidämme kuitenkin sitä, että väittelijä tarkastelee pitkään alueellisia eroja lukemis- käyttäytymisessä, kun hänellä kuitenkin on ollut käytettävissään obsläs-tiedot ja sisällön erit- tely vain yhdestä numerosta kutakin tutkittua lehteä kohden. Vaikka voimavarat eivät ilmeises- ti c.ntaneet myöden useampaan haastatteluun, niin samojen lehtien useamman numeron sisällön erit- telyä ei olisi mikään estänyt. Täten kaikkien tutkittujen lehtien kohdalla ei olisi ollut mah- dollista suorittaa obsläs-tutkimusta, mutta si- sällön erittely olisi kuitenkin tuonut esille alueellisia eroja nykyistä erittelyä luotetta- vammin. Tämä puute on ehkä vakavin huomautus väitöskirjan tutkimusasetelmasta. Samantapainen liian pitkälle menevä johtopäätös perustuu eräi- siin kovin pieniin korrelaatioiden itseisarvoi- hin- luokkaa .10- vaikka arvot olisivatkin tilastollisesti sinänsä ~erkitseviä suuren ta- pausmäärän ansiosta.
Työssä esiintyy lisäksi eräitä terminologi- sia epätäsmällisyyksiä ja kielivirheitä. Ohei- sena on myös tekijän itsensä toimittama paino- virheluettelo.
r~iettisen työllä on - edella esitetyistä huo- mautuksista huolimatta- suuret ansiot. Se on erittäin johdonmukaisesti toteutettu, menetel- miä on käytetty oikein ja tulokset ovat mielek- käHä ja olennaisia. Työ on 1 isäksi harvinaisen sujuvasti ja luettavasti kirjoitettu, lukijan vaivoja on helpotettu monin tavoin. Työn tulok- set perustuvat hyvin laajaan empiiriseen aineis- toon. Tutkija osoittaa lisäksi erittäin syväl- listä alan tutkimuksen ja kirjallisuuden tunte- musta.
Miettinen on työnsä lopussa tarkastellut myös "tutkimuksen opetuksia", mitä pidämme hy- vin ansiokkaana osuutena.
Edellä esitetyn perusteella suosittelemme mielihyvin Jorma Miettisen väitöskirjatyön "Sa- nomalehtien lukeminen" hyväksymistä tohtorin arvoon oikeuttavaksi opinnäytteeksi ja ehdotam-
me sille arvosanaa magna cum laude approbatur.
Nicholas R. Garnham
LAUSUNTO KAUKO PIETILifN VA"ITÖSKIRJASTA
"FORMATION OF THE NEWSPAPER: A THEORY"
Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan nimeämänä vastaväittäjänä Kauko Pietilän väitöstilaisuudes- sa Tampereen yliopistossa marraskuun 28. päivänä 1980 annan seuraavan tarkastuslausunnon.
Jo valistuksen ajalta lähtien ovat länsimaiset intellektuellit olleet keskeisesti kiinnostuneita symbolimuotojen synnystä, sosiaalisen merkityksen muodoista, niiden vaihteluista eri kulttuurien ja yhteiskuntamuodostumien sisällä ja välillä sekä niiden suhteesta ja funktiosta yhteiskunta- muodostumien materiaalisempiin elementteihin näh- den.
Nämä luonteenomaiset kysymykset asetti tieten- kin nouseva porvaristo uusine taloudellisine toi- mintamuotoineen sisäisenä haasteena feodaalista järjestystä vastaan sekä eurooppalaisen sivili- saation räjähdyksenomainen ekspansio tutkimus- matkojen ja valloitusten myötä. Edellinen toi historialliseen tietoisuuteen sosiaalisen näkö-
n
kulman suhteellisuuden, jälkimmäinen kulttuuri- sen näkökulman suhteellisuuden.
Juuri tähän pitkään tutkimustraditioon asettuu joukkotiedotustutkimus. Täten se pureutuu a) ideologian probleemaan - kuinka ihmist~n käsityk- set maailmasta muotoutuvat ja vahvistuvat - ja b) perusta/päällysrakenne -probleemaan- mikä suhde ihmisten käsityksillä maailmasta on sekä syntynsä että vaikutustensa puolesta materiaali- seen perustaan, materiaalisen elämän tuottamisen ja uusintamisen piiriin.
Tämä väitös voidaan sijoittaa tälle alueelle.
Nähdäkseni kirjoittaja on ottanut kaksi laajaa tehtävää: A. Tuottaa, hänen termiään käyttääkse- ni, loogis-historiallinen selitys sanomalehden eri muodoille 1500-luvulta nykypäivään. Hän väittää osoittavansa, että näitä muotoja deter- minoi välttämättömästi ja riittävästi pääoman/ta- varan arvomuodon kehityslogiikka. B. Tämän ana- lyysin pohjalta hän tekee ehdotuksen journalismin uudesta muodosta, jota hän kutsuu universaali- kriittiseksi journalismiksi, keinona luoda 'tosi' kuva kapitalistisesta todellisuudesta ja siten avustaa tuon todellisuuden ylittämisessä.
Nähdäkseni nämä kaksi tavoitetta ovat esite- tyssä muodossa ristiriitaisia. Toisin sanoen:
väitös ottaa tehtäväkseen selittää sanomalehden muoto kapitalistisissa yhteiskuntamuodostumissa välttämättömästi ja riittävästi määräytyväksi arvon kehityksen historiallisesta logiikasta;
mutta sitten väitöksessä esitetään uusi journa- lismin muoto, joka olisi epäfunktionaalinen ar- von kehitykselle, selittämättä kuinka, kirjoitta- jan termiä käyttääkseni, pääoman historiallisen logiikan 'intentionaalisuus' ylipäätään saattai- si tuottaa ~ellaisen ristiriitaisen muodon.
Tämä heikkous aiheutuu teoreettisesta lähes- tymistavasta, joka korostaa pääomaa vain arvolain säätelemänä kasautumisprosessin muotona eikä ota niinkään huomioon pääomaa väistämättä ristiriitai- sena suhteena pääoman ja työn välillä. Marxin omassa työssä ratkaistaan Hegeliltä periytyvä historiallisen determinaation ongelma, so. essen- tialistinen ja geneettinen näkemys historialli- sesta kehityksestä yhden määrätyn muodon (tässä:
arvomuodon) välttämättömänä kehkeytymisenä intro- dusoimalla luokkataistelun käsite pääoman kehi-
78
tyksen ristiriitaisena momenttina.
Ilman jotakin sen kaltaista käsitettä on mah- dotonta perustaa kriittistä tieteellistä näkökan- taa tahi sen tyyppistä yhteiskunnallisen praksik- sen oppositiota, joka väitöksessä nähdään alin- omaan välttämättömänä.
Lyhyesti, tämän väitöksen näkökulma on yhtene- väinen Frankfurtin koulukunnan omaksuman näkemyk- sen kanssa, mutta koska tätä näkökulmaa ei ole tutkittu, seuraa väitös samaa kehityskaarta kuin tuokin ajattelu: nimittäin sen jälkeen, kun luok- kakäsitteestä luovutaan, voi tieteellinen ja op- ponoiva käytäntö perustua vain kirjoittajan omaan päähän tai intellektuaalisen ja taiteellisen mar- ginaalieliitin käytäntöön. Tämä vuorostaan joh- taa tietyntyyppisen taiteellisen muodon, moder- nismin, privilegioitumiseen ja vieraantumisseu- raamuksiin, mikä - kuten muualla on osoitettu - on kaukana oppositiosta ja itse asiassa täsmäl- leen henkistä työtä tekevien epäitsenäisen mar~
ginaalifraktion luokkamääreinen ilmaisumuoto.
Väitöksen epäonnistuminen näitä keskeisiä ongelmia kohdattaessa on osittain, olettaisin, seurausta laajasta luottamuksesta Ahmavaaran yh- teiskuntakybernetiikan formaaliin esitystapaan.
Tämä erittäin fetisoitunut esitystapa mahdollis- taa esimerkiksi C:n käyttämisen pääoman symboli- na siten, että käy mahdottomaksi ajatella kaik- kia niitä vaihtelevia ja ristiriitaisia ilmiöitä, joihin termi pääoma viittaa. Kirjoittaja näyttää ajattelevan, että pelkkä proposition esittäminen pseudotäsmällisenä formulaationa ratkaisee ongel- man. Sitä se ei tee. Täten samalla kun kirjoit-
taja kritikoi Ahmavaaran näkemyksiä, ei hän näh- däkseni ole onnistunut välttämään sen positivis- tisia ja luonnontieteellisiä tendenssejä.
Kuten on nähtävissä, suhtaudun erittäin kriit- tisesti eräisiin tämän väitöskirjan premisseihin ja argumentointitapoihin. Kaikesta huolimatta se käsittelee haastavalla tavalla eräitä tieteen- alamme keskeisiä kysymyksiä. Se ilmentää käsi- teltävien filosofisten ja historiallisten aihei- den laajaa hallintaa ja sen ilmaisu on vaikutta- van varmaa englantia. Kunnioitan suuresti sitä älyllistä tasoa, jolla argumentointi on suoritet- tu, eikä minulla ole epäilystäkään suositella tiedekuntaa hyväksymään tätä väitöskirjaa yhteis- kuntatieteen tohtorin arvoon oikeuttavana opin- näytteenä.
(Suom. JH)
Frans Masereel: Agitaattori
* * *
OIKAISU
Introdusoimme viime numeron kolmassivulla uudis- sanan joukkotiedos Irja Idmanin & Timo Uusituvan artikkelin otsikossa. Tämä ei ollut tarkoitus.
Artikkeli on oikaistulta nimeltään Terveysvalis- tus joukkotiedotuksessa. Yritelmä.
Latomo oli lisäksi onnistunut sekoittamaan saman artikkelin sivun 15 yläpalstojen järjes- tyksen ja on saanut tästä asiaankuuluvat ter- veiset.
Toimitus
NARSISMIN kulttuurin kriitikko Dan Steinbock, jo- ka edellisessä kirjassaan ilahdutti lukijoitaan ainakin tyylikkäällä kriittisellä analyysilla nuo- risoelokuvasta Lauantai-illan huumaa, on nyt pu- reutunut Ankkalinnan yhteiskunnalliseen antologi- aan. Analyysi sisältyy lukuna Steinbockin uuteen kirjaan Narsismin fasismi- vapautus eko- ja ur- baanifasismin kourissa. Totuttuun tapaan totaali- sen kriittinen analyysi pyrkii paljastamaan Dis- neyn sankareiden kotikaupungin suoranaiseksi nar- sismin kulttuurin kehdoksi omalaatuisesti vääris tyneine ihmissuhteineen. Jostain syystä vain Lau- antai-illan huuman analyysille ominainen tuoreus jää nyt puuttumaan.
Lieneekö vika ehkä tyypillisesti narsismin kulttuurin kyllästämässä ja historiattomasti ai- na jotakin uutta rauhattomasti kaipaavassa luki- jassa?
Vai onko vika loppuun kalutussa aiheessa? Eri- tyisesti Ariel Dorfmanin ja Armand t~attelartin
kuuluisaan Ankkalinnan kartoitukseen (Kuinka Aku Ankkaa luetaan, Love Kirjat 1980) tutustuneet lu- kijat saattavat pitää Steinbockin analyysia tämän kuuluisan edeltäjän puutteita tosin aiheellisesti ruotivana, mutta kuitenkin oudon raskassoutuises- ti sen ehdoilla etenevänä ja jopa edeltäjän tee- sien mestaroimisena. Olisiko niin, että narsismin kriitikosta näin paljastuukin yllättäin narsismia edeltävälle nk. anaalis-autoritaariselle luonne-
79
kulman suhteellisuuden, jälkimmäinen kulttuuri- sen näkökulman suhteellisuuden.
Juuri tähän pitkään tutkimustraditioon asettuu joukkotiedotustutkimus. Täten se pureutuu a) ideologian probleemaan - kuinka ihmist~n käsityk- set maailmasta muotoutuvat ja vahvistuvat - ja b) perusta/päällysrakenne -probleemaan- mikä suhde ihmisten käsityksillä maailmasta on sekä syntynsä että vaikutustensa puolesta materiaali- seen perustaan, materiaalisen elämän tuottamisen ja uusintamisen piiriin.
Tämä väitös voidaan sijoittaa tälle alueelle.
Nähdäkseni kirjoittaja on ottanut kaksi laajaa tehtävää: A. Tuottaa, hänen termiään käyttääkse- ni, loogis-historiallinen selitys sanomalehden eri muodoille 1500-luvulta nykypäivään. Hän väittää osoittavansa, että näitä muotoja deter- minoi välttämättömästi ja riittävästi pääoman/ta- varan arvomuodon kehityslogiikka. B. Tämän ana- lyysin pohjalta hän tekee ehdotuksen journalismin uudesta muodosta, jota hän kutsuu universaali- kriittiseksi journalismiksi, keinona luoda 'tosi' kuva kapitalistisesta todellisuudesta ja siten avustaa tuon todellisuuden ylittämisessä.
Nähdäkseni nämä kaksi tavoitetta ovat esite- tyssä muodossa ristiriitaisia. Toisin sanoen:
väitös ottaa tehtäväkseen selittää sanomalehden muoto kapitalistisissa yhteiskuntamuodostumissa välttämättömästi ja riittävästi määräytyväksi arvon kehityksen historiallisesta logiikasta;
mutta sitten väitöksessä esitetään uusi journa- lismin muoto, joka olisi epäfunktionaalinen ar- von kehitykselle, selittämättä kuinka, kirjoitta- jan termiä käyttääkseni, pääoman historiallisen logiikan 'intentionaalisuus' ylipäätään saattai- si tuottaa ~ellaisen ristiriitaisen muodon.
Tämä heikkous aiheutuu teoreettisesta lähes- tymistavasta, joka korostaa pääomaa vain arvolain säätelemänä kasautumisprosessin muotona eikä ota niinkään huomioon pääomaa väistämättä ristiriitai- sena suhteena pääoman ja työn välillä. Marxin omassa työssä ratkaistaan Hegeliltä periytyvä historiallisen determinaation ongelma, so. essen- tialistinen ja geneettinen näkemys historialli- sesta kehityksestä yhden määrätyn muodon (tässä:
arvomuodon) välttämättömänä kehkeytymisenä intro- dusoimalla luokkataistelun käsite pääoman kehi-
78
tyksen ristiriitaisena momenttina.
Ilman jotakin sen kaltaista käsitettä on mah- dotonta perustaa kriittistä tieteellistä näkökan- taa tahi sen tyyppistä yhteiskunnallisen praksik- sen oppositiota, joka väitöksessä nähdään alin- omaan välttämättömänä.
Lyhyesti, tämän väitöksen näkökulma on yhtene- väinen Frankfurtin koulukunnan omaksuman näkemyk- sen kanssa, mutta koska tätä näkökulmaa ei ole tutkittu, seuraa väitös samaa kehityskaarta kuin tuokin ajattelu: nimittäin sen jälkeen, kun luok- kakäsitteestä luovutaan, voi tieteellinen ja op- ponoiva käytäntö perustua vain kirjoittajan omaan päähän tai intellektuaalisen ja taiteellisen mar- ginaalieliitin käytäntöön. Tämä vuorostaan joh- taa tietyntyyppisen taiteellisen muodon, moder- nismin, privilegioitumiseen ja vieraantumisseu- raamuksiin, mikä - kuten muualla on osoitettu - on kaukana oppositiosta ja itse asiassa täsmäl- leen henkistä työtä tekevien epäitsenäisen mar~
ginaalifraktion luokkamääreinen ilmaisumuoto.
Väitöksen epäonnistuminen näitä keskeisiä ongelmia kohdattaessa on osittain, olettaisin, seurausta laajasta luottamuksesta Ahmavaaran yh- teiskuntakybernetiikan formaaliin esitystapaan.
Tämä erittäin fetisoitunut esitystapa mahdollis- taa esimerkiksi C:n käyttämisen pääoman symboli- na siten, että käy mahdottomaksi ajatella kaik- kia niitä vaihtelevia ja ristiriitaisia ilmiöitä, joihin termi pääoma viittaa. Kirjoittaja näyttää ajattelevan, että pelkkä proposition esittäminen pseudotäsmällisenä formulaationa ratkaisee ongel- man. Sitä se ei tee. Täten samalla kun kirjoit-
taja kritikoi Ahmavaaran näkemyksiä, ei hän näh- däkseni ole onnistunut välttämään sen positivis- tisia ja luonnontieteellisiä tendenssejä.
Kuten on nähtävissä, suhtaudun erittäin kriit- tisesti eräisiin tämän väitöskirjan premisseihin ja argumentointitapoihin. Kaikesta huolimatta se käsittelee haastavalla tavalla eräitä tieteen- alamme keskeisiä kysymyksiä. Se ilmentää käsi- teltävien filosofisten ja historiallisten aihei- den laajaa hallintaa ja sen ilmaisu on vaikutta- van varmaa englantia. Kunnioitan suuresti sitä älyllistä tasoa, jolla argumentointi on suoritet- tu, eikä minulla ole epäilystäkään suositella tiedekuntaa hyväksymään tätä väitöskirjaa yhteis- kuntatieteen tohtorin arvoon oikeuttavana opin- näytteenä.
(Suom. JH)
Frans Masereel: Agitaattori
* * *
OIKAISU
Introdusoimme viime numeron kolmassivulla uudis- sanan joukkotiedos Irja Idmanin & Timo Uusituvan artikkelin otsikossa. Tämä ei ollut tarkoitus.
Artikkeli on oikaistulta nimeltään Terveysvalis- tus joukkotiedotuksessa. Yritelmä.
Latomo oli lisäksi onnistunut sekoittamaan saman artikkelin sivun 15 yläpalstojen järjes- tyksen ja on saanut tästä asiaankuuluvat ter- veiset.
Toimitus
NARSISMIN kulttuurin kriitikko Dan Steinbock, jo- ka edellisessä kirjassaan ilahdutti lukijoitaan ainakin tyylikkäällä kriittisellä analyysilla nuo- risoelokuvasta Lauantai-illan huumaa, on nyt pu- reutunut Ankkalinnan yhteiskunnalliseen antologi- aan. Analyysi sisältyy lukuna Steinbockin uuteen kirjaan Narsismin fasismi- vapautus eko- ja ur- baanifasismin kourissa. Totuttuun tapaan totaali- sen kriittinen analyysi pyrkii paljastamaan Dis- neyn sankareiden kotikaupungin suoranaiseksi nar- sismin kulttuurin kehdoksi omalaatuisesti vääris tyneine ihmissuhteineen. Jostain syystä vain Lau- antai-illan huuman analyysille ominainen tuoreus jää nyt puuttumaan.
Lieneekö vika ehkä tyypillisesti narsismin kulttuurin kyllästämässä ja historiattomasti ai- na jotakin uutta rauhattomasti kaipaavassa luki- jassa?
Vai onko vika loppuun kalutussa aiheessa? Eri- tyisesti Ariel Dorfmanin ja Armand t~attelartin
kuuluisaan Ankkalinnan kartoitukseen (Kuinka Aku Ankkaa luetaan, Love Kirjat 1980) tutustuneet lu- kijat saattavat pitää Steinbockin analyysia tämän kuuluisan edeltäjän puutteita tosin aiheellisesti ruotivana, mutta kuitenkin oudon raskassoutuises- ti sen ehdoilla etenevänä ja jopa edeltäjän tee- sien mestaroimisena. Olisiko niin, että narsismin kriitikosta näin paljastuukin yllättäin narsismia edeltävälle nk. anaalis-autoritaariselle luonne-
79
