Maatalouden vaiheita Karjalassa · DIGI

Maatalouden ^{vaiheita Karialassa}

Liittyessään

Eu:hun,

Suomen maatalous

joutuu

muuttamaan tuotantoaan merkittävästi. Ha- kiessaan

uutta

tuotantomuotoa.

moni viljelijä joutuu luopumaan entisestä tuotantotavasta

ja

hake- maan

tilalle

uutta toimeentulon turvaamiseksi.

On

laadittu uusia lakeja. jotka määräävät, miten asi-

oita

hoidetaan,

mita

tuotannon aluetta tuetaan.

Muutoksia

on

tehry ennenkin, virheitä tehty. niitä on korjailtu ja toimeen on ollut pakko tulla. Min- kälaista maatalouden harjoitta- minen

oli

aikoinaan Karjalassa?

Ruotsin ja Venäjän väliset sodat vaikeuttivCt talonpoikien elämaä.

He joutuivat antamaan elintarvik- keita sotaväelle ja rehua hevosille.

Maa-alueita

jaettiin

palkkioiksi aatelisille

ja

ruhtinaille. Talonpo-

jat joutuivat

taipumaan uusien isäntien torppareiksi. He joutuivat maksamaan veroa kruunulle. kir- kolle ja luostarille. Venäjän vallan aikana se oli erittäin ^raskasta. Kei- sari antoi ukaasin v. ^1798, joka vel-

voitti talonpojat

suorittamaan aaterilta

4 kulia

rukiita.

2

kulia ohraa.

2 kulia

kauraa, 30 tukkia heinää, 3 ruplaa rah aa,20 naulaa voita.5 kanaa,

2

lammasta. ¹⁰⁰ kananmunaa. 163 hevostyöpäivää

ja

163 jalkafyöpäivää vuodessa

Tuovilan kartanoon sekä

aja-

maan kaikki Tuovilan mailla ^kas- vaneet heinät ja viljat Pietariin tai

mihin Viipurin laänin

kaupun-

kiin

omistaja halusi.

Muut tilat nostivat verot samal-

le tasolle. Sakkolan

lahjoitus-

mailla

päivätöiden määrä vtro- dessa nousi yhteensä 161 80:een.

Näin

suuret

verot

köyhdyttivät

tilat.

Tyytymättömyys lisääntyi.

Virkavallan kanssa

tuli

yhteenot- toja. Talonpoikia ruoskittiin nis- koittelusta

ja

häädettiin taloista

pois.

Kasakkapiiskalla

ja

pam- pulla tehtiin virkavallalle kuuliai- sia kansalaisia.

Lahjoitusmaakaudella elintaso painui matalammalle tasolle, mitä 45

ryau äbs

ffii$j

o;t*.iåT Maasalot heinäpellolla. Säveltäjä Armas Maasalo lähti kesken pois pel- lolta säveltämään joululaulun: "Hiljaa, ^hiljaa joulun..."

viemään muualle

Suomeen jo ennen rajan sulkemista.

Sikojen kasvatus lisäänryi Sak- kolassa.

Kun viljan kulutus

li- sääntyi, tarvittiin lisää peltoa.

Viipurin laänin

maanviljelys- seura

oli

perustettu

v.

^{1847. Se}

jakoi

läänin kinkerikuntiin. Sak- kola. Metsäpirtti ja Pyhäjärvi kuu-

luivat samaan

kinkerikuntaan.

Sen ensimmäinen kokous oli Sak- kolassa

v.

1860. Sen toimintaan

kuului uusien

viljelytapojen ja fyövälineiden opastus. Tähän asti pellot

oli

viljelry pääasiassa kas- keamalla, heinä tehty ^pääasiassa niityiltä

ja

lietemaalta.

Sakkolaan

v.

¹⁸⁹⁹ perustetulla Maamiesseuralla

oli

oma maata- lousneuvoj a

ja

kiertävä karjakko.

Näillä riitti tciitä. Vuosisadanvaih- }":

tämä sukupolvi voi kuvitellakaan.

Tärkein velvollisuus

oli

^päivätöi-

den tekeminen

ja

_verojen maksa- minen. Päivätöihin

lähtijalla

oli

omat

eväät

ja

töissä tarvittavat työvälineet.

Työpäivän pituus oli ensimmäi-

sestä kukonlaulusta iltamyöhaan.

Jos työn määrä tai laatu ei voutia

tyydyttänyt, vauhtia

annettiin

kepillä tai ruoskalla

lyömällä.

Valitukset eivät auttaneet. Oikeu- den sijasta valittaja useasti kuritet-

tiin

ruoskimalla.

Lahjoitus

maakauden päätty- essä talot olivat köyhtyneet. Met- sät runsaan kaskenpolton. tukin- myynnin

tai

tervanpolton takia

niin

huonoja, että rakennuspuita täytyi tuoda muista pitajistä. Val-

tio oli

lunastanut

tilat

lahjoitus- maaisänniltä. Ahkeralla työteolla talot kuitenkin pystyivät ajallaan lunastamaan itsensä vapaaksi val- tion hallinnasta.

Sakkola kuului

jo l90l

siihen kuntaryhmään. missä köyhiä oli toiseksi vähiten. Samoin siihen ryhmään, missä torppareita oli vähiten. Suuret ja rikkaat puuttui-

vat.

Sakkolan

maan laatu

oli hiekka-

ja

multamaata. Taipa-

leenjoen

avautuessa Suvanto-

jarven pinta laski

^seitsemän

metriä paljastaen noin 5000 heh- taaria lietemaata. Isojaon aikana sita

jaettiin

halukkaille ostajille.

Koukunniemen lietemaasta mak- settiin v. 1927 12.000 markkaa heh- taarilta, kun ensiluokkainen pelto muualla maksoi 4.000 markkaa.

Vuosisadan vaihteessa Sakko-

lan pelloilla viljeltiin

^paljon

46

Sakkolan porsaiden myyjiä ^v.

Aleks Ollikainen.

[r]J

ap

1926. Vas. Manu Ollikainen, oik.

t,."rq ddd

* iå*'

"#(

,di

F

-Q _---_ -bil

"' tirl":

*il * ol

Fiå{aI

heinää.

Siita sai

hyvän hinnan Pietarissa. Sielta

tuotiin

etelästä tuotua halpaa vilj aa ja jauhoja.

Kotona viljeltiin viljaa

vain omaksi tarpeeksi. Pietariin vietiin maitoa, voita. kaloja, munia, ka- noja

ja

porsaita. Lihaa sai viedä

vain kaupungin rajalle.

Elävät teuraat

sai

viedä

torille

myytä- väksi. Voin

ja

lihan hyvät mark-

kinat

Pietarissa

suosi

karjan kasvatusta.

Kun raja vallankumouksen jal- keen sulkeutui, vienti sinne lop- pui. Halvan

viljan

tuonti loppui Pietarista. Se aikaansai viljapu-

lan.

Taloissa

oli liikaa

^heinää,

maitoa ja _voita. Porsaita oli alettu

teessa

alkanut ripeä

elintason kohentuminen

oli

erilaisten kurs-

sien

ansiota. Vesiperäiset niiryt

ja lietemaat ojitettiin

^seitse-

mässä

kuivatushankkeessa v.

l918-t937.

Peltoala lisääntyi 840 hehtaa-

rilla.

Sakkolan peltopinta-ala oli v. 1920 4.331 hehtaaria. Pinta-ala kasvoi

v.

1937 mennessä 6.730 hehtaaria.

Samanlainen pinta-alan ^kasvu

oli

^muissakin Kannaksen pitä-

j

issä. Pelloilla viljeltiin

ruista, veh nää. oh

raa,

kauraa, tattaria.

perunaa

ja

sokerijuurikasta. Sak- kolassa oli v. 1939 sokerijuurikasta kylvet$nä 66 hehtaaria.

Kekkilän kartanossa kokeiltiin puutarhakasveja. Omenapuitakin oli kolmen hehtaarin alalla. Siellä kehitettiin myös puutarhaan sopi-

via

lannoitteita. Tänäpäivänäkin on kaupoissa myynnissä Kekkilan kukkamultaa.

Viljelymenetel mät kokka-atras- ta risuäkeeseen, piikkiäes. astuva fiousiäes).

niitto- ja

kylvökoneet

sekä Kekkilän kartanoon ostettu Sakkolan ensimmäinen traktori lisäsivät tuotantoa niin. että Sak-

kola kuului v.

1939

viljan

yli- tuotantoalueeseen.

Karjanjalostuksessa ^hevoskas- vatuksella

oli

pitkä

ja

kunniakas menneisyys. Työhevosten lisäksi

kaupankäynti Pietariin

^tarvitsi

hyvia hevosia. Myöhemmin ^myös

raviurheilussa Sakkolan ^hevoset menestyivät.

Parhaiten

menes-

ryneitä olivat

suurjuoksijaorit

Ulaani ja Linko, joka

myytiin Ruotsiin.

Nautakarjan jalostus

alkoi vasta vuosisadan vaihteessa. Kun Suomi itsenäisfyi,

Viipurin

Valio perusti Sakkolaan neljä maidon- myyntiosuuskuntaa. Kotivoilla ja

kirnupiimällä hoidettiin

per- heissä erilaisten ruokien valmis- tusta.

Kuorittu maito

annettiin sioille. Sikataloudessa

oli

^kasva-

tettu porsaita Pietarin ravintoloi-

hin.

Sakkolan porsaat

oli

kuu- luisia koko Suomen alueella. Niita

kasvatettiin myös

naapuripitä- jissä.

Hiitolan

asemalla

oli

^par-

haina aikoina kaksi

kertaa vii- kossa 14 junavaunullista porsaita.

Suursakkolan

alueella

myytiin vuosittain noin 35.000 tuhatta por- sasta. Sakkolan osuus

oli v.

1937 15.700 porsasta.

Lahjoitusmaan

ajan

kurjuu- desta kehitys oli ollut nopea. Suo- malaisella sisulla

oli

^vaikeuksia

voitettu. Tulevaisuus

näytti

^hy-

vältä. Sitten tuli vuoden 1939 syksy

ja

talvisota.

Kaikki män

eikä piisannutkaa.

Raimo Paukku

(Lähdekiria: Sakkolan historia)

*****