"Uudenkaupungin ensimmäinen rouva" · DIGI

"Uttbettfattpungtn

<f n fim m ättten

Oi o il m it

K i r j o i t t i

Helmer Mn te r

U U S I K A U P U N K I

Uudenkaupungin S an om aleh ti-' ja Kirjapaino O Y . 1957

"Uudenkaupungin ensimmäinen Rouva”

Kirjoitti Helmer Winter

Kullakin ajalla on omat erikoi­

set tapansa ja tottumuksensa, jot­

ka jälkimaailmasta usein tuntuvat oudoilta ja kiintoisilta, mutta jot­

ka kuitenkin puheena olevan ajan taustaa vastaan katsottuna ovat omiaan luomaan valoa ja väriä menneitten sukupolvien vaihei­

siin. — Eräs tällainen, Suomessa jo ainakin 1600-luvulla esiintynyt tapa oli n.s. h a u t a j a i s p u h e i - d e n julkaiseminen vainajan muiston kunnioittamiseksi.

Pienen Uudenkaupungin merkki­

henkilöistäkin tällaisia ’"sermooneja”

painettiin ja niistä on joitakin säily­

nyt meidän aikoihimme asti. Ensim­

mäinen niistä — kohteliaasti kyllä­

kin n a i s e n kunniaksi laadittu — on vuodelta 1669 tullinhoitajan rou­

van H e b 1 a J o o s e p i n t y t ä r Kempen (o.s. L e p u s ) muistoksi sepitetty. Puheena olevaa, hyvin har­

vinaista, Akatemian kirjanpainajan Pietari Hannunpojan painamaa muis­

topuhetta on hiljakkoin yksi kappa­

le saatu hankituksi Uudenkaupungin kaupunginarkiston n.s. Erholmin ko­

koelmaan. — Hautao<aispuhe on tyy­

pillinen 1600-luvun painotuote, joka pienikokoisena 12-lehtisenä nimiösi- vunsa pitkässä korukirjaimisessa ni­

mikirjoituksessa selittää vihkosen aiheen ja ilmestymissyyn. Suomen­

nettuna nimi kuuluu:

" K r i s t i l l i n e n

V a l i t u s - ja L o h d u t u s - P u h e ylitse

kunniallisen, Jumalaa pelkääväisen ja hyveellisen, nykyään Jumalan luona autuaan Matronan, Vaimo H e b 1 a J o o s e p i n ty 11 ä r e n vii­

meisen matkan; joka suurella ja tavanomaisella juhlallisuudella hau- dattiin Uudenkaupungin kirkkoon Wasaborgin kreivikunnassa tammi­

kuun 24 päivänä Anno 1669.

Esitetty

J o o s e p p i Laurinpoika Le t h a- l e n s i k s e l t a ( = laitilalaiselta) Suomen Turun seurakunnan saar­

naajalta” .

Nimilehden takasivulla kirjoittaja mainitsee laatineensa muistopuheen vainajan miehen, Uudenkaupungin (kunnianarvoisen tullimhoitalja Eerik Kristerinpoi'ka Kempen toivomuk­

sesta, hänen 'lastensa ja sukunsa loh­

dutukseksi.

Ajan rehevän saarnahengen mu­

kaisesti Jooseppi Laurinpoika muisto­

puheen alkulauseessa vetoaa lukui­

siin raamatunlauseisiin ja koettaa lohduttaa uskollisen puolisonsa me­

nettänyttä, joka ” valittaa kotinsa au­

ringon ja todellisen koristuksen nyt

laskeneen” ja "hedelmällisen viini­

puunsa nyt tulleen katkaistuksi.”

Suureen suruun jäivät myös vaina­

jan 12 lasta, — 1600-luvun uuskau- punkilainen suurperhe — sekä lu­

kuisat muut sukulaiset, m.m. vanha äiti.

Hautapuheen aiheena oli 2. K o­

rinttolaiskirjeen 12: 9: ” Minu;n ar­

mossani sinulla on kyllä; sillä mi­

nun voimani tulee täydelliseksi heik­

koudessa.” — Kaikkien saarnatai- teen sääntöjen mukaan puhe on jaet­

tu kolmeen osaan: 1) kuka on nämä sanat lausunut, 2) kenelle ne ovat lausutut ja 3) missä tilaisuudessa ne ovat esitetyt. Voimakasta, moni­

sanaista ja lohduttavaa saarnaa seu- raavat tavanmukaiset henkilötiedot,

”personaha” , jotka nykyaikaisille sukututkijoille tarjoavat joukon tie­

toja tästä uuskaupunkilaisesta vai­

najasta.

Seuraavassa mainitaan muutamia

"personahan” tiedonantoja ”autu­

— 4 —

aasti nukkuneesta/’ Syntyneenä vuonna 1625 maaliskuun 27 päivänä "ensimmäisen kukonlau­

lun aikana” (under första hanegal- ning) Hebla polveutui kaupungin kunnianarvoisesta ja hyvinoppi- neesta kirkkoherrasta Jooseppi Y r­

jänänpoika Lepuksesta ja tämän vaimosta Katri Niiilontyttärestä, (joiden hautakivi vieläkin koristaa Uudenkaupungin vanhaa kirkkoa.

Kirkkoherra Lepus kuoli v. 1640.) Heti ruumiillisen syntymänsä jäl­

keen hengellisestä osalliseksi pääs­

seenä Hebla ” vihan lapsesta tuli ar­

mon lapseksi ja Kristuksen kanssa­

perilliseksi.” Sopivaan ikään varttu­

nutta tytärtään vanhemmat sitten harjoittivat "puhtaasti kirjasta lu­

kemaan1” ja opettivat hänelle myös jumalanpelkoa ja kristillisiä hyveitä.

Vuonna 1638 kirkkoherra {Lepus lä­

hetti 13-vuotiaan Hebla-tyttärensä [Laitilan pitäjän Sorolassa asuvan eversti Reinhold Mestackin luo, jos­

sa tyttönen puolen kolmatta vuotta

"nöyränä ja uskollisena" oleskeli,, kunnes isän kuoltua vuonna 1640 palasi äitinsä hoiviin. Lapsirikasta,, todennäköisesti varatonta äitiänsä auttaaksensa Hebla jo samana vuon­

na lähti uuteen palveluspaikkaansa korkea-arvoisen piispa Iisak Rotho- viuksen perheeseen Turkuun, jossa oleskeli sielläkin puolenkolmatta vuotta. Muistopuheen kirjoittaja mai­

nitsee nuoren Hebla-neitosen Turus­

sakin esiintyneen "kiitettävästi ja kunnollisesti.”

Vuonna 1643 Heblan eno, Uuden­

kirkon oppinut kirkkoherra Eerikki Niilonpoika otti neidon luokseen

"hänen kiitoksenarvoisten hyveit- tensä takia" ja uudessakin olinpai­

kassaan hän saavutti kaikkien suo­

sion tottelevaisuudellaan ja ahke­

ruudellaan.

Viidentenä Uudenkirkon (Kalan­

nin) vuotena, Westfalin rauhan tun­

nettuna vuonna 1648 marraskuussa

kävi Uudenkaupungin taitava tullin- hoitaja Eerikki Kristerinpoika Kem- pe noutamassa nuorikkonsa omaan yhteiseen kotiin, pieneen neljättä vuosikymmentään aloittelevaan me- renrantäkaupunkiin.

Kaksikymmenvuotisen, kaikinpuo­

lisesti — ” kuten kaikille tiettyä on”

— onnellisen avioliiton Jumala siu- nasi kolmellatoista lapsella (näistä yksi kuoli ennen äitiänsä), joista 2 poikaa ja 11 tytärtä. — Muistopu­

heen pitäjä kertoo vielä vainajan elinaikanaan kaikesta sydämestään rakastaneen Jumalaansa ja hänen pyhää sanaansa, kunnioittaneen sie- lunpaimeniaan ja opettajiaan, kai­

kessa menossa noudattaen raamatun Hannan esimerkkiä sekä uutterasti käyneen kirkossa ja nauttineen Her­

ran Ehtoollista.

Liikuttava on kuvaus vainajan vii­

meisistä hetkistä, kun 'hän joulukuun 10 päivänä 1668 sairastuttuaan polt­

tavaan kuumeeseen ( ” i brännsoot” )

uskossa Vapahtajaansa nautti Hänen armoateriansa ” uskon vahvistukseksi ja sielun matkaevääksi käydäkseen sisään oikeaan isänmaahansa, joka on Jumalan valtakunta” .

Iloiten enkelien tulosta hänen kuo­

lematonta sieluansa noutamaan hän kuolinvuoteen ääreen kokoontunei­

den suureksi lohdutukseksi kahteen kertaan luki ” ihanan ja kultaisen Isä meidän-rukouksen” . Siunaten puolisoaan ja lapsiaan hän vielä kuiskasi: "Herrani, Jeesukseni, ota henkeni huomaasi” ja tuskin kuulu­

valla äänellä lisäsi: "Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen!”

Näin hän rauhallisesti nukahti iäiseen uneen joulukuun 18 päivänä 1668. "Jumala hänelle ja kaikille muille lapsilleen viimeisenä päivänä suokoon autuaan ylösnousemuksen!9’

Hautapuheen kaksi viimeistä leh?

teä on varattu kolmelle sururunolle, ruotsalaiselle, latinalaiselle ja — huomattavaa kylläkin — suomalal-

selle. (Ruotsinkielinen — latinalai­

sen nimensä ”:Maritus IMaritae im- maturum deplorat obitum” mukaan

— tulkitsee aviomiehen (43-vuo­

tiaan) murhetta vaimon odottamatto­

man kuoleman johdosta. — Toinen

"Epitaphium" sointuvin latinalaisin distikonsäeparein esittää "matkamie­

hen’" (viator) mietteitä vainajan hau­

takiven ääressä: "Ergo, qui tumulum transis, meditare, viator!" (Siispä mieti, matkamies, ijoka hautakum­

mun ohi kuljet!") — Nykyaikaisesta lukijasta mielenkiintoisin on viimei­

nen sururuno. Tämän, kaikessa har­

taudessa, runollisesti vaatimatto­

man runon tekijä on vainajan veli, silloinen teologian ylioppilas Gab­

riel Lagus (ent. Lepus), jonka val­

heita mainitaan mm. Kaukovallan

"Uudenkaupungin historiassa" ja josta myös tohtori Salokas on ju l­

kaissut lyhyen erikoistutkielman.

[Parhaiten tunnettu nykyisillekin uuskaupunkilaisille on Lepuksen

"ylistyspuhe Uudellekaupungille” .

?’OratiuncuIa Neostadii” (1663). — Runo kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

Kijrust meidän Elom mene, Päivä Päiväldä Pakene, Cucoestaesans usein lauke Nijncuin Tomu Ratki Rauke Synnis iSijgim iSurull suurell, Synnyin sijtten monell iMurhell, Aicaim waiwoill waikiast wietäm, Tämän Tosin Taidat Tietä;

Täällä Taitjon työtä, Tusca, Cuolon saacka pahat puuscat:

Jos Esimerkejä anot, Coettelemus sen sano, Mitkä meille Murlhet monet, Taudit owat, cowat Onnet;

Wiijmein Tuoni Tyly Tappa, Nuoren, Wanhan nopeest nappa.

Cadzos! näiimbä myös Miefheldä, Erich Kempeld Tulnärildä, Caappaisi Cuolo Cumpanin, Emänän ihanan, caunin, Waan ei ole se cadonnut, Edelläpä on lähtenyt:

— 10 —

Lohdutus on, cucas lienet Tämä Sinull, ettäs tienet,

Ruumis syöstän Sywäld Muldaan, Tuhax, Tomux täyty tulla:

Sielu saa suloises sias, Paradisin Pyhäs Pihas, Nautita Taiwan tawarat, Autuut aina awarat,

Wapan wainoist, wäkiwalloist, Elä Engeleitten Elos,

Alat autuaitten Ilos

Wirjäst Weisa Woiton Wirttä, Kieli kerkiä Luoja kiittä, Pyhäs pauhinas puuttumat, Lackamata ja loppumat, Cusa Candelet Caj ay at, Harput hywin helisewäd, Näihin ei se siellä suutu, Riemu Rauha eiwät puutu.

V o t u m Anna armos julki Jumal!

Corwas callist, cadzot, cumar, Päästä, pelast pahain Paulast!

Surust surkiast, wainost, waiwast, Iso Ilo Airmost anna,

Cunnian Cruunu caikill canna!

— 11 —

Osaaottaen ja lohdutukseksi tämän kyhäsi vainajan veli Gabriel J. La­

gus, Kuninkaallisen Akatemian ja Pyhän jumaluusopin ylioppilas” .

Kun samalla muistelemme runoili­

jan isää, kirkkoherra Jooseppi Y rjä­

nänpoika Lepusta’kin ensimmäisen ruotsalais-latinalais-s u o m a l a i ­ s e n — valitettavasti Turun palossa käsikirjoituksena palaneen — sana­

kirjan laatijana, täytyy meidän lau­

sua ihailumme näille syrjäseudun hengenmiehille, jotka vaikeuksista huolimatta yrittivät ylläpitää s u o ­ m e n k i e l e n k u n n i a a . .

iNäin olemme tarkastelussamme päässeet vanhan hautajaispuheemme loppuun ja olemme nähneet kumpu­

jen yöstä kohoavan jalon haahmon, olemme nähneet 1600-luvun naisen, uskollisen vaimon ja hellän äidin, jota sanan parhaassa mielessä voim ­ me pitää "Uudenkaupungin ensim­

mäisenä rouvana” .

— 12 —

LISIÄ UUDENKAUPUNGIN HISTORIAAN on aikaisemmin ilmestynyt:

A h t in e n, J. ja W i n t e r , H.:

Vakka-Suomea pitkin ja poikki (1919).

H o e c k e r t , J.:

Kuvaus Uudestakaupungista vuodelta 1753 (1927).

A e j m e l a e u s , J.:

Juhlaruno Uudenkaupungin rauhan johdosta (1928).

C a j a n d e r , K. A .:

Uudenkaupungin vanhin koulu (1929).

Uudenkaupungin vanhan kirkon vaiheita (1929).

Kullantekijöitä Uudessakaupungissa (1929).

Suomen ensimmäinen lasitehdas (1930).

Isonvihan ajoilta Uudessakaupungissa (1931).

Hämäläiskaupasta Uudessakaupungissa (1931).

Mynämäen markkinat (1932).

C e d e r b e r g , A.:

Pappisystävällinen seurakunta (1930).

P a a s i o , Veikko:

Uudenkaupungin suuri laivanrakennuskausi (1933).

W i n t e r , Helmer:

B. H. Crusellin 150-vuotismuisto (1925).

Uusikaupunki, Vakka-Suomen pääkaupunki (1927).

Runo Uudenkaupungin rauhasta (1928).

Arvid Liljelundin nuoruus (1929).

Suomalaisuuden alkuajoilta Uudessakaupungissa (1930).

Uudenkaupungin Uutiset (1931). A Vakkasuomalaisia sananlaskuja (1934).

Tanskalaiset ja Uusikaupunki (1936).

Uudenkaupungin Sk-laivue 1923—33 (1933).

’Männäisten maisteri” (1951).

Omintakeinen opettajapersoonallisuus (1956).

W i n t e r , Toivo:

Tulisieluinen mies (Elis Bergroth) (1929).

Sankaripoika (Alvar Winter) (1938).

Kirjakauppiaana 50 vuotta (1938).