”Uudenkaupungin Uutiset” · DIGI

H E L M E R W I N T E R

Uudenkaupungin Uutiset

”UUDENKAUPUNGIN UUTISET”

K I R J O I T T A N U T

H E L M E R WI N T E R

Turku’ . 1931 Uuden Auran Osakeyhtiön

kirjapaino

U U D E N K A U P U N G I N U U T I S E T

Odotellessamme Suomen sanomaleh­

distön historian ilmestymistä voinee ol­

la paikallaan lyhyt esitys p i k k u k a u ­ p u n g i n s a n o m a 1 e h t i o 1 o i s t a viime vuosisadan loppupuolella. Tuntuu oikeastaan oudolta, että niinkin vilkas kaupunki kuin Uusikaupunki niihin ai­

koihin oli, vielä nelisenkymmentä vuot­

ta sitten pystyi tulemaan toimeen ilman omaa erikoista, paikallista äänenkannat­

tajaa. Kuitenkin vasta vuosi 1 8 8 7 tuli Uudenkaupungin sanomalehdistön syn­

tymävuodeksi, eikä silloinkaan vielä us­

kallettu aivan itsenäistä yritystä tehdä.

Turkulaisen "A ura" lehden tilausilmoi- tuksessa 1887 näet mainitaan, että leh­

den nurkkaliitteenä vastedes julkaistaan

"Uudenkaupungin Uutiset” nimistä, reh­

tori K. A. Cajanderin toimittamaa osas­

toa.

Täm än ainoan kerran mainitaan "U u­

tisten” toimittajana rehtori Cajander, mikä lienee tulkittava aivan erikoiseksi vaatimattomuudeksi ja kainoudeksi, kun ajattelemme, että Uudenkaupungin kou­

lun moniharrastuksinen rehtori kuiten­

kin noin kuusi vuotta, tiettävästi ilman /nitään korvausta, hoiti suhteellisen pal- jotöistä toimittajan virkaa sivutoime­

naan. Näin tehtiin silloin tuloksellista työtä s u o m a l a i s u u d e n hyväksi.

"A uran" neljännessä numerossa 1887

"Uudenkai/pungin Uutisten" näytenume­

ro ilmestyi seuraavin tilausilmoituksin:

" U u d e n k a u p u n g i n U u t i s e t ” ilmestyvät v. 1887 joka perjantaina liit­

teenä Auran sekä kuusipäiväiseen e t#

maaseutupainokseen Nimensä mukaan tulevat ne sisältämään kuulumisia Uu­

destakaupungista ja lähikunnista, mah- dollisimmasti tarkkoja tietoja tämän kaupungin kirkollisten ja kunnallisten hallintokuntien toimista ja päätöksistä sekä saarnavuoroista, luetteloja kuol­

leista ja avioliittoon kuulutetuista Uu­

dessakaupungissa, laivalistan, torihin- nat ja päivälistan. Mikäli ahdas tila myöntää pannaan niihin myös maaseu- lukirjoituksia ja tullaan jolloin kulloin tarkastamaan tärkeämpiä paikkakunnat risia kysymyksiä.

Monipuolinen, aivan nykyaikaista sa­

nomalehteä vastaava oli siis ohjelma, ja melkoisella menestyksellä "toim itus"

(— Cajander) tietoja lehteensä hankki­

jan. Seuraavassa yksityiskohtaisemmas­

sa selostuksessa olevat poiminnot ovat Uudenkaupungin yhteislyseon nykyisten kuudesluokkalaisten tekemiä, etupäässä 1890 (sekä 1891— 2) vuosikerroista.

Kun lehtisen ohjelma kuitenkin koko kuuden vuoden ajan pysyy samanlaise­

na, riittänevät seuraavat otteet ja mai­

ninnat suunnilleen kuvaamaan lehden sisältöä.

1880- ja 1890-luvun Uudellekaupun- gille oli m e r i ja m e r i 1 i i k e melkein­

pä kaikki kaikessa. Siksipä joka nume­

rossa toistuukin laivalista, josta omaiset saattavat nähdä, missä sukulaiset, omai­

set ja tuttavat milloinkin laivoineen ovat. Syyttä eivät vanhat merikarhut muistelekaan noita menneitä aikoja kau­

pungin loistokautena. Lienevät monille

4

nykyisillekin uuskaupunkilaisille tutut m e r e n k u l k i j a k a p t e e n i t Fär- dig, Wermolin, Wallin, Dunder, Teng- ström, Ekholm, Erholm, Ek, Ekström,

\Vestergren ja monet muut, jotka jo useimmat ovat rauhan sataman saavut- raneet. Kylläpä ovat he meriä kulkeneet ja kaukaisia kaupunkeja nähneet. Monta vaahtoväylää heidän laivansa ovat val­

tameriin kyntäneet. Heidän tuttujaan ovat Cagliarit, Almeirat, Cadizit, Valen­

ciat, Alicantet, Sevillat ja Torreviejat, sekä vielä kaukaisemmat Neapelit, Li- vornot, Genuat ja Cyprot, joista suolat ja appelsiinit ovat lautojen, palkkien, parrujen, lehterien ja steevien vaihdoksi saadut. Kai olisi moni meikäläinen me­

ripoika iloisena voinut yhtyä laula­

maan:

"Etelä-Amerikan rantamalla halasin mä neekerineittä, kun palmupuun alla istuimme ja nakersimme marakatin reittä.

Kaukaisimpien kaukomaiden kulki­

joista kertovat laivalistan nimet, kuten Buenos Ayres, Montevideo, Santos, Mi- ram ichi(?), Pascagoula, Pensacola ja monet muut. Lienee yksi ja toinen noit- tenkin seutujen asukas oppinut Suomen pojat tuntemaan, vaikka näkivätkin hei­

dän vieraan lipun alla purjehtimassa.

Monet viljalastit, pitchpinet, kahvit ja guanot ovat meidän poikamme m äärä­

paikkoihin toimittaneet. En tässä puhu­

kaan Itämeren satamista, joiden kävi­

jöitä Uudenkaupungin asukkaista oli ai­

nakin joka toinen. En liioin erikoisem­

min mainitse Köpenhaminasta, ”Ham- nista”, jossa uuskaupunkilaisilla oli tuo erikoinen vapaa-satamansakin, Nybörsin iaiturissa, jossa lukemattomat puuastiat ovat vaihtaneet omistajaa.

Aivan huomiotta emme tässä voi jät­

tää jaivalistassa mainittujen l a i v o j e n n i m i ä , jotka puolestaan osoittavat

suomalaisuuden yhä enemmän saaneen valtaa nimenantoperiaatteenakin. Olihan uuskaupunkilaisten kauppalaivastossa edustettuna koko kalevalainenkin maa­

ilma "V äin öä”, ''Ilmarista”, "A htia” ,

"Ilm atarta”, ”Aallotarta” ja ”Sam poa”

myöten. Kauniita nimiä olivat myös

"Suom alainen”, ”T ähti”, ” Lintu”,

"Arvio” ja ” Ystävät”. Hieman liian hempeämielisiä "Ihana”, ”Sulo”, ” Us- ko”, ”Toivo”, ”Rakkaus” (? ) ja myös

” Rauha”, mikäli se ei viitannut Uuden­

kaupungin rauhan (1721) muistoon.

Alamaista uskollisuutta(?) todistaa ni­

mi ”Valtikka” , yritteliäisyyttä ”Alku” ja

"A lkaja”. Uudenkaupungin merenalaisen kaapelin kunniata julisti 'Lennätin”.

Nimenantajain huumorin pilkkeen näemme nimissä "E läköön", "A vio" ja

"Liitto", jotka lienevät saman rakenta­

jan käsialaa.

Toinen suosittu laivojen nimenanto- periaate oli naisten nimien käyttö. Ra­

kastetun, äidin, tyttären tai morsiamen nimi sai olla onnen antajana. Muistatte­

han "Ikat’ , "Em m yt", "Ingridit”,

"A nnit”, "Lindat" ja "A m andat”. Jos­

kus oli nimi naisen kunniaksi yleensä

"Neito” tai sisarusrakkauden julistajana

”Tre syskon” tai "Fyra bröder” . Paikannimiin perustuvia ovat "Vasa- borg", "Finland", "R aum a" ja 'Albion"; tähdistä juontuvia "Capella*- ja "Neptun”. Vain harvoille on mie­

histä nimeä suotu. Onpahan sentään

"Richard”, on ”August” ja ” Albert”kin.

Höyrylaivaliikettä välittävät useat lai­

vat rannikkoja kulkevat ja ”Ebba Munck”, Tukholmassakin pistäytyvä. — Laivaliikenteestä puhuen mainittakoon myös, että "uusi tulliluuppi”, jonka ko­

mean yksimastoisen jahtirikin monet vielä muistavat, saapui paikkakunnalle 1890 ”viime m aanantaina”. "Uutisten”

kertoman mukaan.

Menvahinkoja ja varsinaisia haaksi­

rikkoja ei mainittuina vuosina näy sat­

5

tuneen. Tosin kerran jo huhutaan priki

"Lindan” hukkuneen,' kun se kauan vii­

pyi paluumatkalla Espanjasta. Parkki

”Alku” kapteeni W allin Newportiin si- säänpurjehtiessa joutui karille, saaden sellaisia vammoja pohjaan, että ”kävi vettä täyteen” .

Kapteeni Färdigin ” Ika” laivaan tör­

mäsi eräs englantilainen laiva, niin että ensinmainitun "Täytyi käydä Englantiin parantamista varten ja laivan isännät saivat jättää 800 puntaa parannustyös­

tä”.

Jättäessämme jo pitkäksi venyneen kuvauksen uuskaupunkilaisten meriuuti- sista, on meidän luotava silmäys muihin t a l o u d e l l i s t a e l ä m ä ä kos. eviin tiedonantoihin, joita "Uutisiin” sisältyi.

Nykyaikaisen lukijan huomiota herättä­

vät 1890 luvun torihinnat, jotka tuntu­

vat satumaisen halvoilta, vaikka otam­

me huomioon rahanarvon muuttumisen- k‘n.

Riittäköön yksi esimerkki. — ”Tori- hintoja Uudessakaupungissa 1890”.

”Rukiit, tynn. 18 mk. Ruisjauhot, leivis­

kä 1 mk. 30 p. Ruisleipä, leiv. 1 mk. 60 p. Ruismaltaat, k:pa 90 p. Ruskeat her­

neet, k :pa 65 p. Perunat, vanhat, nel.

1 mk., uudet, k:pa 20— 30 p. Voi, naula 60— 65 p. Munat, tiu 1 mk. Naudanliha, leiv. 4— 5 mk. Lampaanliha, leiv. 5 mk.

50 p. Tuore siika, leiv. 6 mk. Lahna, leiv. 4 mk. Hauki, leiv. 3— 4 mk. Ahven, leiv. 2— 3 mk. Säynäs, leiv. 2 mk. 50 p.

Silakat, ämpäri 40 p.” Vanhat mittojen nimetkin puolestaan muistuttavat aiko­

jen vaihtelusta. — Selvimmin havaitta­

va on hinnanmuutos haloissa, jotka 1890 maksoivat kuormalta 3 mk.— 3 mk.

50 p. — Ollapa ajat niin kuin oli en­

nen.”

T a i o n k a u p p o j a tietenkin on silloin tällöin tapahtunut. Väittääpä leh­

temme niitten erikoisesti ”tänä syksy­

nä” (1890) tulleen ”erinomaisen tavalli­

siksi.” ”Pienempien talojen omistajat

ostavat suurempia taloja ja mailta muuttaa kaupunkiin näiden pienempien talojen ostajia, varsinkin merenkulkijoi­

ta”, kertovat ” Uutiset” . Niinpä kuuluu

”laivuri J. Saarinen Lokalahdelta osta­

neen merikapteeni Kristian Blomilta hä­

nen talonsa Vuori- ja Pohjoiskadun kul­

mauksessa. Hinta oli 6,500 mk.” Saman hintaiseksi mainitaan räätälimestari Hen­

rik Karppisen Blasieholmasta ostama talo.

H u v i l a k a u p p o j a mainitaan pa­

ri. ” Kapteini I. R. Isaksson osti ”Odotus”

nimisen huvilan Kainunpirtin maalla 3,050 markasta”. Hieman kalliimpi oli konsuli Rob. Hartmanin ostama — 3,400 mk. Hangon saaressa.

R a k e n n u s t o i m i n t a k a a n ei ollut’ aivan lamassa; vaikka se olikin vähäpätöistä, koskapa erikoismaininnan ansaitsee "tiilistä rakennettu, kaunis, vaikka pienenpuolinen kasviansari puu­

tarhuri Olssonin talossa”. Samoin m ai­

nitaan ” eräs kivirakennus, jonka perus­

tusta lasketaan viidennessä kaupungin­

osassa Kainunpirtin alueella ja joka on kapteeni I. R. Isakssonin — yritteliäi­

syydestään tunnetun — oma.”

Muistoja menneiden aikojen t e o l l i ­ s e s t a t o i m i n n a s t a kertovat m ai­

ninnat J. A. Zachariassenin u r k u t e h ­ t a a n tuotteiden lähettämisestä Taivas- salon ja Kurkijoen kirkkoihin. Kaiken kaikkiaanhan täm ä aikanaan Suomen suurin urkutehdas valmisti urkuja hy­

vän joukon toistasataa maan kaikkiin osiin.

Loppunut on myöskin Uudenkaupun­

gin mekaanillinen v ä k i p y ö r ä t e h - d a syhtiö” , jonka alkuvaiheita voimme lehdestä seurata. Kainpirtin maalla vielä nvk. olevan Zachariassenin sahan val­

koiseksi rapattu ”päärakennus” on juuri mainitun ”blockfabrikin” tehdashuo- neisto.

Muista syistä kuin kannattamattom uu­

desta on johtunut Uudenkaupungin

6

h ö y r y p o l t t i m o-osakeyhtiön toi­

minnan lopettaminen. Vuonna 1890 se vielä maistraatilta pyysi oikeutta 75,000 paloviinalitran valmistamiseen. Poistettu on myöskin laillinen " k a r v a i t t e n a i n e i t t e n k a u p p a * , josta ihuoleihti Uudenikauipungin ”vähinmyynti- ja an- niskelu-'yhtiö" kahdessa myymälässä.

Anniskeluoikeutta taas olivat pyytäneet : ravintolanipitäljä Malakias Seppänen (Vallila) ja rouva Ulrika Lindholm (kau- punginkellarissa). — Niin ovat ajat muuttuneet. Ilmankos "Uutiset” aikoi- tuommoisia uudenaikaisia papereita on naan tavantakaa mainitsivat liiallisesta

"puteljuksen suutelemisesta".

R a h a l a i t o k s i s t a oli huomatuin Uudenkaupungin säästöpankki, johon helmikuussa v. 1890 jätettiin talletetta­

vaksi 9,054 mk*. 52 p. Talletustililtä otet­

tiin saman kuukauden aikana 7,484 mk.

84 p., joten siis talletuspääoma nousi 1,569 markalla 68 pennillä. Kireässä sil­

loin tuntuvat rahat olleen, koskapa mai­

nitaan korkojen koroittamisen olleen ky­

seessä. Rahansaannin vaikeutta osoitta­

nee sekin, että tinamarkkoja kuului run­

saasti esiintyneen liikkeessä, varsinkin torikaupassa, monialla maassamme.

Enimmän v e r o t e t t u j e n n i m e t mahtuivat hyvin lehdessä julkaistaviksi

— eikä julkisuutta kartettu niin kuin ny­

kyjään. Runsaasti näyttää silloinkin vir­

kamiehiä verotetun. Suurituloisimmat viimeksimainittujen joukossa olivat:

Tuomari C. Aspelund 75, piirilääkäri O.

Myreen, kruununvouti A. Z. Brander 40, tullinhoitaja O. Mörne 36, kaupunginlää­

käri A. Achren 35, alkeisk. rehtori K A. Caiander 33, merimieshuoneen esi­

mies G. Blom 32. — Verotettujen jo u ­ kossa muodostavat l e n n ä t i n v i r k a - m i e h e t oman ryhmänsä. Heidän jou­

kossaan oli taksoitettuja: "17 telegrafis- tia, 1 revisori ja 2 vahtimestaria". Toi­

nen saman verta heitä jäi ulkomaalaisina taksoittamatta. Voimme ymm ärtää min­

kälaisen lisäpanoksen sen aikaiset len-

nätinvirkailijat aikaansaivat sekä talou­

delliseen että sivistykselliseen elämään paikkakunnalla.

Menneeseen loistoaikaan viittaa myös maininta urakkahuutokaupasta täkäläi­

sen r e s e r v i k a s a r m i n tarpeiden hankkimista varten, jossa m.m. Hallun Nohkola otti tuottaakseen 250 leiviskää olkia 20 p. leiviskältä. Kaoteeni K. S.

Fockin johdolla silloin meikäläiset reser- vimiehet paraateineen ja harjoituksineen toivat lisäväriä (kaupungin elämään.

Monelle nykyajan kaupunkilaiselle lie­

nee tuntematonta, että jo v. 1890 ”r a u- t a t i e-insinöötrrnime, jotka viime viikol­

la työskentelivät Hinnerjoella ja sen vuoksi oivat siirtäneet majailupaikkan- sa (Laitilasta edemmäksi, kävivät viime sunnuntaina ja m aanantaina kaupungis­

sa. Matkan päätarkoituksena oli niiden ipiikkutaloijen arvioiminen, jotka ovat lu ­ nastettavat rautatien tieltä. Maistraatin kanssa toimitetussa arvioimisessa arvat­

tiin mainittujen rakennusten hinta Blasie- holman korttelissa 10,000 mk:si, ja eräs pikkutalo Balsaporin korttelissa, joka talo myös tulee olemaan rautatien tiellä 2,000 mk. arvoiseksi." Jätän tässä yhtey­

dessä lähemmin selostamatta kateellisten naapurien eri lehdissä julkaisemat pa­

hansuovat kirjoitukset Uudenkaupungin seutujen kelpaamattomuudesta ja arvot­

tomuudesta radan saantiin. Tiedämme­

hän suruksemme, että heidän vastarin­

taansa sortui hyvä yritys — sisämaan radan saamiseksi Uuteenkaupunkiin — ainakin 40 vuodeksi.

H i n a u s l a i v a n puutetta valitta­

vat "Uutiset" myös kerran samalla mai­

niten, että "Kuusisto”-yhtiön laivat ova.t yrittäneet sanottua puutetta poistaa an­

taen laivojensa halvan taksan mukaan suorittaa hinauksia. Ainakin siinä suh­

teessa kaupunki siis on edistynyt, koska nykyjään on useita hinaajia.

Pitkät ajat viivyttyämme tarkastele­

massa taloudellista tilaa, voimme vielä siirtyä katsomaan m u i t a k i n p a i k - k a k u n n a l l i s i a r i e n t o j a j a

7

p y r k i m y k s i ä , mikäli ne "Uutisissa”

ilmenevät.

Tokkohan tulemme ajatelleeksi, että a s e v e l v o l l i s u u s k u t s u n n a t noihin puheena oleviin aikoihin muo­

dostavat niin tärkeän tapauksen, että ''Uudenkaupungin Uutiset” ju lkaisi. luet­

telon kaikista paikkakuntamme nuorista miehistä joitten piti ”syyniin” saapua.

Monien tuttujen ja tuntemattomien jou­

kossa herättää humoristisella nimellään huomiota "nikkarin opp. Antti Kolli”.

V i r a l l i s t a p u o l t a kaupungin elämässä edustavat sangen yksityiskoh­

taiset päivälistat virastojen ja toimisto­

jen aukioloajoista y.m. sekä maistraatin ja raastuvanoikeuden uutiset. Erikoisuuk­

sina mainittakoon esimerkiksi kultaseppä Kaarlo Klenbergin ilmoitus maistraatille,

”että hän on lakkauttanut tässä kaupun­

gissa harjoittamansa kulta- ja hopease­

pän, kellosepän, leipuri- ja kaup- paliikkeensä”. Vähäpätöisiä tuntui­

vat olleen sekä siviili- että ri­

kosjutut, joista ”Uutiset” kertovat.

Erään heniklön raastuvanoikeus tuomitsi j u o p u m u k s e s t a , pyhäpäivän rikko­

misesta, rähisemisestä ja kiroilemisesta 50 mk. 40 p. sakkoihin. E l ä i n r ä ä k ­ k ä y s t ä tuntuu esiintyneen sangen usein, koskapa kokonaista neljä kertaa on sattunut siitä maininta lehteen. Toi- sinaan poliisi vapautti eläinraukan kärsi­

myksistä. Usein ”hevosraukka olikin niin kurjassa tilassa, että töin tuskin jaksoi omin voimin lähteä viimeiselle matkallensa ulos kaupungista” ” Ihmis- rääkkäyksestäkin” ” Uudenkaupungin Uutiset” kerran kertovat. Siitä tuomit­

tiin eräs ”nainen, joka liian kovin käsin oli hyväillyt kumppaniansa, hänkin kau­

niiseen sukupuoleen kuuluva”. Erään kaupunkilaisen raastuvanoikeus langetti 20 mk. sakkoihin ”häveliäisyyttä louk- kaavasta esiintymisestä kaupungin ka- dulla”. Tästä lehti saa aiheen varoit­

taa kaupunkilaisia ja maalaismiehiä,

”jotka luulevat kaupungin katuja ja is­

tutuksilla kaunistettuja paikkoja omaksi karjapihakseen tai kotimetsäksensä"

K u n n i a n i o u k k a u s j u t u t olivat myös melko yleisiä m.m. mainitaan maksaneen 15 markkaa sakkoa, jos soi­

masi räätäliä ”pukiksi”. Suurimpia rikok­

sia on kultaseppä J. Lehtosen vekselin- väärennys, jolla * hänen oli onnistunut saada "m uutam ia pienempiä rahasum­

mia”, mutta niin ihmeenä lehti tästä teosta mainitsee, että sanoo: ”siitä on pian toistakymmentä vuotta, kun täällä tuommoisia uudenaikaisia papereita on havaittu.”

Tapaturmia, tauteja, vaivoja ja vastuk­

sia tietenkin tapahtui 1890-luvun uuskau- punkilaisillekin, mutta niitten mieleen palauttamisesta ei liene iloa kenellekään.

S a i r a a l a s t a jo silloin on puhetta, varsinkin kun on 23,000 markan rahasto sellaisen rakentamista varten. Tuuma kuitenkin jää toistaiseksi, koska 'V uo­

den lopulla sai kaupunki lahjaksi yksityi­

seltä henkilöltä sairastuvan, jossa on 10 sairasvuodetta, ja toinen yksityinen hen­

kilö lahjoitti kaupungille 20,000 mk., josta korot ovat käytettävät diakonissan palkkaamiseen” . — Kuten huomaamme ovat terveydenhoidolliset olot noin 40 vuotta pysyneet suunnilleen m uuttumat­

tomina.

Huomattavia vainajia mainitaan lennä- tinaseman päällikkö, hovineuvos ja ritari Tennis Marcus Tennisohn, joka oli syntyjään Itämeren maakunnista ja ru­

vennut ” lennätinlaitoksen palvelukseen kohta sen perustettua maahamme” .

Kaivatun, muiston jätti myös nuori kauppias Fredrik Kräki, joka helmikuus­

sa 1890 saatettiin haudan lepoon. H ä ­ nen haudallaan "vapaaehtoisen palokun­

nan päällikkö, konsuli Savon, pontevin sanoin jätti hyvästi kunnan lipunkantaja- vainajalle, laskien kunnan puolesta sep­

peleen haudalle. Tämän päätyttyä jatk et­

tiin soittoa ja laulajat lauloivat ”Niin

8

eloni on kuin lainonenki”. Auringon lou­

naassa laskiessa täyttivät vapaaehtoiset kaivatun kumppaninsa monilla seppeleillä seppelöidyn haudan” .

Näin tultuamme h e n k i l ö t i e t o - j e n alalle voinemme uuskaupunkilais- ten kirkollismielisyydestä mainita kirkko­

herra J. S. Laurellin lähdöstä paikkakun­

nalta Lapväärttiin, jonne hänet oli valit­

tu. Lukuisasti oli kaupunkilaisia, noin 300— 400 henkilöä kaikista kansanluokis­

ta kokoontunut höyrylaiva Södernin ran­

taan lähtijöitä hyvästelemään. Kauan lie­

huivat nenäliinat ja hatut sekä laiturilta että laivalta laiv,an jo lähdettyä matkal­

lensa. Edellisinä päivinä oli kirkkoherra Laurell, joka pitkät ajat oli ollut kaupun­

gin kansakoulujen tarkastajana, muistok­

si saanut vastaanottaa suomalaisen kan­

sakoulun opettajakunnalta Doren kuvilla varustetun kuvaraamatun ja saman kou­

lun oppilailta kultaiset kellonperät. Myös oli joukko kaupunkilaisia pyytänyt saada kunnialahjaksi lähettää lähtijöille salonki- huonekalut. — Seurakunnan uutta kap­

palaista S. W . Roosia tervehdittiin seu- raavilla sydämellisillä sanoilla: ”Terve olkoon tulonsa; menestys ja siunaus sitä seuratkoon!”

Kaupungin k o u l u l a i t o k s e n alal­

la tapahtuvia opettajanmuutoksia y.m.

seikkoja tietenkin seurataan U u d e n k a u ­ pungin Uutisissa” innokkaasti. Pohdi- taanpa erikseen koulumaksuja ja vapaa oppilaspaikkoja alkeisoppilaitoksissa ’ (1890 n :t 2, 7, 13) sekä kirjoitetaan

”koulumaksuista oppilailta, jotka ovat jääneet pois valtion oppikouluista teke­

m ättä eroamisilmoitusta” (1891 n:o 221) tai julkaistaan mietteitä -lukuvuoden päättyessä” (1891 n:o 127). Paitsi a l ­ k e i s k o u l u n j a k a n s a k o u l u n asioista mainitaan myös sivumennen Uudenkaupungin kaksiluokkainen k ä s i- t y ö l ä i s k o u l u , jossa oppilaita kuu­

luu 1890 olleen 25. Koulu näyttää naut­

tineen teollisuushallituksen m yöntäm ää 450 mk. suuruista valtioapua. Johtokun­

nan puheenjohtajana oli rehtori K. A.

Cajander. Kouluoloista puhuttaessa on valitttaen todettava, että v. 1890 Rouvas- väen yhdistyksen aloitteesta menestyk­

sellä toiminut k u t o m a k o u i u ei jak­

sanut hyvästä alusta huolimatta kehittyä edelleen. Koulussa, taitavan uutteran johtajattaren neiti Holmbergin johdolla kuuluu kudotun ”hienompaa ja karkeam- pa kaksi- ja neljävartista palttinaa, yksinkertaisempaa kilpikangasta, ryijy­

jä ”, ja taitavimmat oppilaat myös oman valintansa mukaan valmistivat "keinolli- sempia kankaita” . Eiköhän nykyisen Kansalaisopiston kutomakursseja voitaisi määrätietoisesti kehittää varsinaiseksi käsityö- ja kutomakouluksi? Näin mai­

nittuamme ' käytännöllisistä toimialoista emme myöskään saa unohtaa, että

"Uutisiin” vuosien varrella sisältyi useita rehtori Cajanderin kirjoittamia p u u- t a r h a n h o i t o a koskevia kyhäel­

miä. — Kasvitarhan hoito tuntuukin olleen rehtorin lempihuvituksia päättäen siitä, että hän m.m. julkaisi erikoisen vihkosen "Trädgärdsodlingen i Nystad” . Tästä harrastuksesta voinemme jo h ta i myös kehoitukset "orapihlaja-aidan suo­

jelemiseksi Raatihuoneen puiston poh­

joispuolella” ja saman puiston hoitoa koskevat neuvot puutarhurille. — K a u ­ p u n g i n k a u n i s t a m i s e s t a ja kaikinpuolisesta kunnostamisesta lehti muutenkin kaikin tavoin huolehti m.m.

kehoittamalla katujen siistimiseen ja kor­

jaamiseen. Näihin aikoihin myös toi­

meenpantiin vähittäin puitten istutus kaupungin Rantabulevardille. Väliin lehti tulkitsee surunsa vanhan kirkon kukon häiritsevästä vinkumisesta seuraavaan kodikkaaseen tapaan: Vanhan kirkon vanha kukko on jälleen ruvennut laula­

maan, mutta tavallista iloista ja ylpeätä kukonlaulua sen laulu ei ole, on vain haikeata, kimeätä valitus-virttä. Maa- nantai-ehtoolla esim. kun ”koko kau­

punki” kävi kukon ohitse Vallilaaan, se oli oikein kuin riivattu vinkumaan, kään­

9

tyi uutta palotornia päin ja parkui kuin paha äm m ä: "vartijat, vartijat! Missä, missä?” — Tiistai-aamulla se taas klo 7 ja 8 välillä pahasti poratteli purstoa heiluttaen länttä päin: ''poliisi, poliisi!

joutuun, joutuun! Hyihyi, h y ih y i!----

— Eiköhän löytyisi mitään keinoa, jolla tuo kukko paha saataisiin vaikene­

m aan?” — Eloisan tyylin n äyte/ eikö olekin?

Ilmainvaihtelut, kevään enteet, heikot jäät, sadon toiveet j.n.e. saavat tieten­

kin huomiota osakseen. Niinpä maini­

taan Hangon saaren torppari Malmber­

gin tapansa mukaan avustaneen jäihin joutuneita. Kerrotaan "aika lumimyrs­

kystä, aivan noiden Falbin ennustamien tapaisista” . Meteorien mainitaan silloin tällöin lentäneen, kerran niin matalalta, että oli "eräältäkin herralta polttaa par­

ran”. Väliin synnytti lehmä kaksi vasik­

kaa tai saatiin yhdestä perunan varresta 108 isoa perunaa. Oli siinä hedelmälli­

syyttä. Väliin muiden uutisten puuttees­

sa mainitaan erään nuoren herrasmiehen kalansaaliista, kun hän koetteeksi oli las­

kenut pitkäsiimansa kaupungin salmen pohjukkaan. Saipa yhdeksän komeata ankeriaista paitsi joukon muita kaloja. — Veli Giovannin v i t s e j ä ei "Uutisissa"

useinkaan esiintynyt. Kerran sentään oli lyhyt vuorokeskustelu "Naimaan Nal­

linkin pitää", jossa neljävuotias tyttö sanoo samanikäiselle leikkisisarelleen:

"M nä nai Vittori. Jaa-a m nä nai va i Vittori!”

"M utt’ jolle Vihtor huol’?"

”Huoli kyir, kun taa (saa) vaa!"

Näin kosketeltuamme huvipuoleen voi­

nemme luoda silmäyksen kaupungissa toimineihin y h d i s t y k s i i n . Tällöin lienee jo iänkin perusteella syytä mainita Uudenkaupungin V.P.K., jonka 24:tta vuosijuhlaa vietettiin tavanmukaisin juh­

lallisuuksin m.m. varapäällikkö F. P.

•Björkroosin pitäessä puheen. Toisesta uutisesta päättäen palokunta oli järjestä­

nyt a r p a j a i s e t , joiden onnistumi •

sesta kunta lausui kauniit kiitokset ar­

voisille naisille. V.P.K:n s o i t t o k u n ­ n a s t a puhutaan pariinkin otteeseen, m.m. mainitaan soittajain osoittaneen kaikkea muuta, vaan ei kiitollisuutta saadusta soitto-opista eikä kohteliaisuut­

takaan, uutteraa johtajaansa kohtaan, koskapa antoivat poissaolonsa loistaa seuran vuosikokouksesta. "Ainoastaan pari soittokunnan nuorempaa jäsentä ja muutamia vasfalkajoita oli johtaja o n ­ nistunut saamaan kokoon. Pojille kiitok­

seksi täytyykin sanoa, että he tekivät parastansa." Myöhemmin kehuen mai­

nitaankin soittokunnan seuraavina vuo­

sina esiintyneen kokonaista 31 kertaa vuodessa. Palokunnan tulevan täydelli­

sen historian varalta lienee syytä mer­

kitä muistiin, että V.P.K:n 25-vuotishis- toriikki, kauppias K. Söderblomin laatima on julkaistuna "Uutisissa" (1891 n:t 197, 203, 209, 215, 221, 227).

S o i t a n n o l l i s e t h a r r a s t u k ­ s e t tuntuvat olleen melkoisen suosit­

tuja. Niitä lähinnä ylläpiti kaupungin o r k e s t e r i y h d i s t y s tavallisesti huolehtien siitä, että kappaleet olivat kansantajuisia. Täällä monilukuisina asustavien vilkkaitten tanskalaisten lennätinvirkamiesten avulla soittajaiset usein saivat erikoisen täyspainoisen lei­

man. Suuresti mainitaan esim. herra Jordanin sooloviulu esityksen ilahdutta­

neen kuulijoita ja samoin oopperalau­

lajanakin esiintynyt herra Bentzon-*

G y liic h tunnetulla taidollaan hurmasi yleisön. Paitsi tavanmukaisia Vallilassa pidettyjä soittajaisia mainitaan myös kirkkokonsertista, jossa paitsi orkeste­

rin esityksiä m.m. saatiin kuulla herra Verasen taitavasti esittämää urkujen­

soittoa. — "Keskisäädyn" mainitaan melkein tykkänään loistaneen poissa­

olollaan. Usein käytettiin tulot johonkin hyvään tarkoitukseen esimerkiksi "nä- länhätäisten hyväksi". Ulkomaalaisla­

kin, varsinkin ruotsalaisia mieskvartet­

10

teja joskus esiintyi paikkakunnalla saa­

den osakseen "käsien tuimat taputuk­

set, kantain kuuluvat kalkutukset ja ahkeraan toistamiseen pyynnöt”, jotka kylläkseen osoittivat, että noin 70 hen­

kilöön nouseva yleisö oli hyvällä tuu­

lella ja tyytyväinen esitystapaan.

Taidetilaisuutena on myös mainitta­

va t a i d e n ä y t t e l y , jollaisen piti eräs matkustava taidekauppias tarjoten kaupaksi m.m. Th. Waenerbergin, E.

Tauben, J. Kortmanin tauluja.

Lisävaihtelua, joskaan eivät varsin taiteellista, toivat erinäiset kiertävät sirkustaiteilijat, mahastapuhujat, musta­

laiset y.m. vapaat taiteilijat. Tai joskus esiintyi myös kävellen ympäri kaupun­

kia "iloinen” poika, jolla amerikkalai­

seen tapaan oli takin selkäpuoleen liis- teröitynä ”Uutisten” ankara kilpailija

”Nya T ag” niminen tanskalainen len- nätinvirkamiehen ja hänen rouvansa toimittama lehti. Se ilmestyi myös suo­

mennettuna painoksena, mutta kun kääntäjien suomenkielen taito lienee ol­

lut heikonlainen, käytettiin toisinaan kovin vanhanaikaisia sanoja, esim.

”sonsari” ( = täi) tai kokonaan ereh­

dyttiin kääntäm ään ”senatens utslag”

( = päätös) — " s e n a a t i n r o h t u ­ m a k s i ! ” Oman lukunsa silti ansait­

sisi "Nya T ag” lehtikin kaupunkimme sanomalehdistön historiassa,

Pientä p o l e m i i k k i a mainitun lehden kanssa näyttää "Uutisilla” olleen ainakin kerran (1890 n:o 100). Se lie­

nee saanut alkunsa eräästä pakinasta, jossa oli väitetty, että ”jos kaupungis­

sa ei olisi lennätinlaitosta, jonka virka­

miehet nyt, kuten aina käyvät kaikkien uusien yritysten etunenässä, niinkuin herrain voimistelu-yhdistyksen, shakki­

peli-yhdistyksen j.n.e., niin työkansa kaupungissa kaatuskelisi ruoan puut­

teesta ja kuolisi nälkään.” (?)

Lukuunottamatta äskenmainittua tanskalaisten perustamaa voimistelu­

yhdistystä ei u r h e i 1 u-u u t i s i a pal­

jonkaan esiinny. Urheilun kulta-aika ei vielä ollut alkanut. Joitakin yksityis­

henkilöiden urheilullisia saavutuksia tietenkin ihmetellään, esim. herrojen A.

Zachariassenin ja W. Lindrothin jäitse tekemää pyöräilymatkaa Turusta tän­

ne, johon meni aikaa — ”ei täyteen kahdeksan tuntia”. Samantapainen oli kahden nuorukaisen edestakainen hiih- tomatka Raumalle ankarassa lumipy­

ryssä. Kaiken kaikkiaan huomaa, että oli kyseessä ensiaskeleet urheilun alal­

la.

Urheiluharrastuksina olivat kuitenkin a m p u m i n e n ja k i l p a p u r j e h - d u s sangen suosittuja. ”Kilpa-ampu- miset” suoritettiin reservikomppanian ampumaradalla, mikäli ei tuuli estänyt.

"Ampuminen on tehtävä 100, 150, 200, 300 tahi 500 kyynärän päästä” , Osan­

ottomaksut vaihtelivat riippuen matkan pituudesta (?) yhdestä markasta vii­

teen. Palkintojen suuruus oli 300 ja 10 markan välillä. Herra S. Bernstedt toi­

mi kilpailu-ilmoitusten vastaanottajana.

— Purjehdusseura tapansa mukaan jär­

jesti kilpailuja ”niinhyvin kaupunkilais­

i i n luotolaispursille” . M e t s ä s t y s ei liioin ollut aivan tuntematon reippai­

lun muoto, koskapa ilolla mainitaan, että ”Prisset ovat vihdoin laillisestikin päästetyt täyteen vapauteensa jälleen, kuonokopsa-käsky kun oli lakkautettu”.

Terveellistä ruumiinliikuntaa tarjosi myöskin u i n t i m a t k a kylpylaitos Bethesdaan Saunasillan lähistöllä. Siel­

lä toiset pulikoivat jo 12 asteen ve­

dessä.

Om at yhdistyksensä oli kauppiailla ja laivanpäälliköillä, joilla myös maini­

taan olleen yhteinen eläkerahasto.

R a i t t i u s s e u r a ” Kasvin” kerro­

taan pitäneen vuosijuhlansa kansakou­

lussa, jossa esitelmän piti kirkkoherra J. A. Cederberg, innokas raittiusmies.

— K a n s a n v a l i s t u s s e u r a n

11

taas valitetaan poteneen jäsenten puu­

tetta, niitä kun lopulta oli vain — neljä entisten 30 asemesta. "Uutiset” puoles­

taan toivovat, ."ettei täm ä ole mikään todistus suomalaisen väestömme sivis- tystarpeen vähenemisestä, vaan riip­

puen muista tuntemattomista syistä, jotka voidaan poistaa".

Luodessamme vielä yleissilmäyksen

"Uudenkaupungin Uutisten" koko toi- minta-aikanaan julkaisemiin kirjoitel­

miin, huomaamme, että k u n n a l l i ­ s i a k y s y m y k s i ä käsitellään yleensä sangen harvoin. Onpa sentään pohdittu Uudenkaupungin laajentamista viidennellä kaupunginosalla (1891 n:o 105) ja Uudenkaupungin kirkon rahas­

tojen hallintaa (1891 n:t 233, 239, 245).

Yleisiä p o l i i t t i s i a k y s y m y k - s i ä kosketellaan vielä harvemmin. Lu­

kuunottamatta Länsi-Suomen rautatie- asiaa, vain kerran selostetaan Pappis- säädyn toimintaa valtiopäivillä (1889 n:t 19 ja 74). K i e l i k y s y m y s pil- kistää esiin väittelyssä Uudenkaupun­

gin ruotsalaisista jumalanpalveluksista.

Kaikesta )päättäen oS pikkukaupungin suomalaisporvarillinen rintama vielä eheä.

Kumma kyllä ei k i r j a l l i s u u d e n käsittelylle ole varattu ollenkaan tilaa.

Vain kaksi kirjallisuusarvostelua leh­

dessä esiintyy, nekin paikkakunnaasta laatua, käsitellen uutteran tutkijamme kirkkoherra >}. A. Cederbergin Histo­

riallisia kokoelmia I osa (1887 n:o 4) ja II (1889). Kirjallisuusosastoa taval­

laan vastaamassa ovat kuitenkin täysi­

painoisina ne lukuisat arvokkaat k o- t i s e u t u a i h e i s e t h i s t o r i a l l i ­ s e t t u t k i e l m a t , joitten julkaise­

misella rehtori Cajander on tehnyt korvaamattoman palveluksen Vakka- Suomen menneisyyden tutkijoille. Ra­

joitetun tilan takia emme tässä voi yk­

sityiskohtaisemmin selostaa edes huo­

mattavimpia niistä tutkielmista, joita

"Uutisiin" sisältyi. Halukkaille tutkijoil­

le lienee mielenkiintoista kuulla, että Uudenkaupungin historiakomitealla on oikeus vähitellen toimittaa kirjasina painosta ainakin tärkeimmät näistä jo unohdetuista, maisteri A r n e J ö r g e n - s e n i n uudestaan löytämistä erikois­

laatuisista tutkielmista. Yhteen koot­

tuina ne monisatasivuisena kirjana to­

distavat rehtori K. A. Cajander-vaina- jan suuresta kyvystä, tarkkuudesta ja uutteruudesta.

Lähtien vuoden 1887 alusta ja aika­

järjestystä noudattaen muodostuu Ca­

janderin "muinaisten" luettelo seuraa- van tapaiseksi:

Vuonna 1 8 8 7.

1) „Uudenkaupungin kaupasta mui­

noin ja nyt" sananen;

2) Huvimatka Putsaareen;

3) Jälkimietteitä Putsaaren kirkosta;

Vuonna 1 8 8 8.

4) Kaksi kuninkaallista arvostelua Uudenkaupungin satamasta;

5) satamasuhteista Uudessakaupungis­

sa 100 vuotta sitten;

6) „Leskille turva" ja „Sakkojen muuttamisesta";

7) »Ruotsalaiset jumalanpalvelukset"

ja „Aikaisia ukkoja";

8) Kirkollista konservatismia;

9) Eräs raatimiehen vaali Uudessakau­

pungissa v. 1697;

10) Ei ole kiirettä luotu (1697);

11) Postilaitos Lounais-Suomeen;

12) Ison vihan jälkeen;

13) Hamevero;

14) Kutomateollisuus Uudessakaupun­

gissa;

Vuonna 18 89.

15) Itsenäisiä miehiä;

16) Miten rikosasioissa meneteltiin Uudenkaupungin esiaikoina;

17) Kunnianloukkaus ja tappeluasiat;

18) Tuomio Mooseksen lain mukaan;

19) Mereltä;

20) Matkalta Mynämäessä;

Vuonna 1 8 9 0.

21) Uutinen vanhasta kirkosta sekä 22) Kustaa II Adolfin ja Marie Eleo­

noran vihkiäisissä käytettyjä käsikirjoja Uudenkaupungin kirkonarkistossa yksi.

Näin aloitettuaan lyhyillä kotiseutu- uutisilla Cajander, myöhemmin jatko­

12

kertomuksina julkaisi "Uutisissa” varsi­

naisia laajoja sadankin sivun tutkielmia, joiden nimet mainitsemme seuraavassa:

"Uudenkaupungin porvarit ja Pyhä- maan talonpojat" (1889), "Kaupungin vanhimmat kirkot" <1889), "Kullante­

kijöitä Uudessakaupungissa" (1890),

"Häm äläiskaupasta Uudessakaupungis­

sa" (1890), "Sananen ensimmäisestä lasitehtaasta" (1890), "M ynäm äen markkinat ja Uusikaupunki" (1891),

"Hajanaisia tietoja Uudenkaupungin vanhimmasta koulusta ja sen opetta­

jista" (1891), "Uudenkaupungin peda- gogiosta ja sen myöhemmistä opetta­

jista" (1892), "Tauti ja kuolevaisuus- vuosina Uudessakaupungissa" (1892),

"Ison vihan ajoilta" (1892). Tutkielmia on siis yhteensä kymmenen.

Ennen kuin jätäm m e "Uudenkaupun­

gin uutisten” lopullisen tarkastamisen, on meidän hetkiseksi pysähdyttävä harkitsemaan, että koska Auran ja siis myös "Uudenkaupungin Uutisten" pai­

nos 1890 nousi 4,400 ja niitä itse Uu­

teenkaupunkiin oli tilattu 258 kappa­

letta, niin ei suinkaan ole aivan pie­

neksi arvioitava sitä tiedonlisää, jonka lehti ilmestymisvuosinaan aikaansai.

Olemme tulleet kuvauksemme lop­

puun. Viimeiset "Uudenkaupungin Uu­

tiset" ilmestyivät jouluk. 30 päivänä 1892. Ne sisälsivät seuraavan uutisen:

"Hyvää ja onnellista uutta vuotta toi­

votamme arvoisille lukijoillemme, enti­

sille ja nykyisille. Sen ohessa pyydäm ­ me myös lausua sulimmat kiitoksemme kaikille niille kaupunkilaisille ja muille henkilöille, jotka vuosien' kuluessa ovat monella tavoin antaneet suosiollista apuansa Uudenkaupungin Uutisille, jot­

ka tänään viimeisen kerran ilmestyvät Aurassa.

Vaatimattomilla uutisillaankin "U u­

denkaupungin Uutiset", joka näin väis­

tyi "Uudenkaupungin Sanomain" tieltä, pystyi tyydyttäm ään pikkukaupungin pienet vaatimukset. Meille jälkeentule- ville lehden sivuilta avautuu kuvia 1880

— 90-luvun Uudestakaupungista. Rehto­

ri K. A. Cajanderin arvokkaat tutkiel­

mat ovat omiaan näköalaamme yhä avartamaan. Samalla kuin ne luovat kiitollisuuden loisteen tämän uutteran ja taitavan sivistystyöntekijän nimen ympärille, ne myöskin lähemmin solmi­

vat yhteen nykyiset harrastukset ja menneitten aikojen vaiheet.

Lisiä Uudenkaupungin historiaan

on aikaisemmin ilmestynyt:

Ahtinen, J. ja Winter, H.s Vakika-,Suomea pitkin ja poikki (1919).

Hoeckert, J.; Kuvaus Uudestakaupungista (vuodelta 1763 (1927).

^Ejinelseus, J.: Juhlaruno Uudenkaupungin rauhan jolhdosta (1928).

Cajander, K. A.: Uudenkaupungin vanhin koulu (1929).

Cajander, K. A.: Uudenkaupungin vanhan kirkon vaiheita (1929).

Cajander, K. A.: 'Kullantekijöitä Uudessakaupungissa (19129).

Cajander, K. A.: Suomen ensimmäinen lasitehdas (1930).

Cajander, K. A.: Isonvihan a|joilta Uudessakaupungissa i(193il).

Cajander, K. A.: iHämäläiskaupasta Uudessakaupungissa (1931).

Cajander, K. A.: Mynämäen markkinat (1932).

Cederberg, A.: Pappi systävällinen seurakunta (1930).

Winter, Helmer: B. (H. Cruseliin 150-vuotismuisto (192'5).

Winter, Helmer: Uusikaupunki, VakkaiSuomen pääkaupunki (1927).

Winter, Helmer: Runo Uudenkaupungin rauhasta (1928).

Winter, Helmer: Arvid iLiljelundin nuoruus t(1929).

WTinter, H.: Suomalaisuuden alkuajoilta Uudessakaupungissa (1930).

Winter, Helmer: Uudenkaupungin Uutimet (1931).