UUDENKAUPUNGIN
\
MUINAISIA.
K o o n n u t
K. Ä. C A J A N D E R .
I.
1616
—1647
.CA^i/ihköJ
Uu d e n k a u p u n g i n k u n n a n a p u r a h o i l l a p a i n e t t u.
T U R K U,
G. W. WlLäN j a Ku m p p. k i r j a p a i n o, 1895.
w f 1'
Uudenkaupungin kaupunq^Masto
S I S Ä L T Ö .
S iv.
Vakkasuomalaiset. Uudenkaupungin s y n t y ... 7.
Kaupungin asema, ensimmäiset porvarit ja väkiluku . . . . 30.
Kaupunkia rakennetaan...41.
Kaupungin h a llin to k u n t a ...74.
Kaupunginkirjuri, kaupunginvouti ja k ä m n ä r i...98.
Maistraatin alemmat käskyläiset ja maistraatin alle kuuluvat toim ikunnat... 108.
Taistelu vaalivallasta...119.
L a k itu v a ssa ... 149.
Kaupunkilais-elinkeinot... 214.
Torikauppa ja m a r k k in a t ... 225.
M e r iliik e ... 240.
K ä s it e o llis u u s ... 267.
Etuoikeutettuja elinkeinoja... 274.
Porvarillinen r a s it u s ... 285.
Kunnalliset tulot ja menot... 304.
K i r k o l l i s t a ... 311.
K o u l u ... 328.
74
kin saanee fogattia pitää valtana, jonka tuli valvoa, että hallituksen käskyt ja asetukset oikein julistettiin ja niitä myös noudatettiin, että lakia käytettiin niin, että jokaiselle oikeus tapahtui, että tuomiot pantiin täytäntöön, että verojen kannossa vilppiä ja petosta ei tapahtunut ja yleensä että maistraatti täytti velvollisuutensa sekä valtiota että kuntaa kohtaan. Ratkaisevan vallan myönsi laki hänelle maistraatin jäsenten vaalissa, jos raati oli keskenään erimielinen, ja sama valta lienee hänellä ollut muissakin asioissa, kun ää
net maistraatissa kävivät eri suunnille. l)
Fogatin sekaantumisvalta kaupungin asioihin riippui myös paljon hänen läheisemmästä taikka kaukaisemmasta suhteestansa hallitukseen. Kaupunkilain fogattina piti halli
tus maakunnan korkeinta hallitusmiestä, olipa hän linnan isäntä, taikka niinkuin sittemmin kupernaattori tahi maa
herra 2), ja luonnollista on, että tällaiset korkeat herrat fogat- teinakin raastuvassa esiintyivät suurempivaltaisina kuin alempiarvoiset miehet. Mutta harvoin nämät herrat läsnä
olollaan kunnioittivat raastuvan istuntoja pääkaupungeissaan- kaan, vielä harvemmin maaseutukaupungeissa. Ainoastaan kun erittäin painavia asioita oli käsiteltävänä, istui Uuden
kaupungin raastuvassa alimaaherra taikka joku toinen läänin
hallituksen taikka myös hovioikeuden virkamies, mutta väli
aikoina säännön mukaan AVehmaan kihlakunnan vouti.
Tällaisen „ Kuninkaan miehen11 valta ei ollut suuren suuri. Uudenkaupungin raastuvan pöytäkirjoissa on ennen vuotta 1643 tuskin huomattava jälkeä kuninkaan miehen vaikutuksesta. Niistä päättäen, hän istui raastuvassa mel
kein samaten kuin pormestarit nykyään kaupunkien valtuus
miesten kokouksissa, mykkänä kuin suljettu lakikirja. Halli
tuksen antamia käskyjä ja asetuksiakaan ei hän näy julista
neen, vaan teki sen toimiva pormestari, jonka vuoksi por
variston tyytymättömyys kääntyikin pormestareita eikä ku
ninkaan miestä vastaan, jos julistus oli epämiellyttävää
*) Vrt. 1619 vuoden sääntöä 8 §. 2) Vrt. esim. 1619 vuoden säännön 7 §.
laatua. Ja kuinka vähän arvoa itse maistraattikin hänelle antoi, nähdään esim. 1641 vuoden pöytäkirjoista, joista useat alkavat tähän tapaan: ,,Hölltes laga Rädstugudag i Nystad af migh Märthen Mickelsson Uti H. K. M:ts Befallnings- m a n s --- och flere gode mäns närvaro44. Usein pidettiin myös saman Martin ollessa pormestarina tärkeitäkin istun
toja, joihin ei kuninkaan mies ensinkään ollut saapunut.
Sitä vastaan tunnetaan kuninkaan miehen raadin kanssa pitäneen aikakautena 1617— 1643 ainoastaan yhden istun
non, jossa pormestareja ei ollut läsnä, elikä Heinäkuun 18 p.
1643, jolloin kaupungin kirjuri teki virkavalansa, tuomio langetettiin eräässä velkomisjutussa ja käsiteltiin muutamia vähäpätöisiä asioita, niiden joukossa voudin talon kuulutta
minen.
Tällaisina kuninkaan miehinä istuivat Uudessakaupun
gissa seuraavat voudit eli kruunun verojen vuokraajat:
1617— 1619. Joen Eerikinpoika, Kaukolan omistaja; vouti Maskun ja Wehmaan kihlakunnassa; Niilo Bielcken kutsumuksesta 7/io 1623 Turun hovi
oikeuden assessori; kuoli Uudessakaupungissa, jossa hänellä myös oli Kaukola niminen talo, alkuvuotta 1639; puoliso Lisbeta Antintytär Bruun; lapsia: „Herra Antti44 Turussa, Kaa
rina, joka oli aatelisvouti Lasse Laurinpojan vaimo, ja Kaarle Kaukolassa, Joen, jonka nimi myöhemmissä pöytäkirjoissa kirjoitetaan „Jö- ren44, vaikka väärin, oli luultavasti Uuden
kirkon kirkkoherran Niilo Eerikinpojan veli ja siis pormestari Iisakki Niilonpojan setä.
1620. Tältä vuodelta ei löydy pöytäkirjoja.
1621— 1622. Eskil Matinpoika. kruunun verojen vuokraaja Wehmaan kihlakunnassa; ehkäpä sama „Eskill Madsson tili Salmis44, joka 1618 oli lainlukija Maskussa, 1626 veronkantaja Uudenkirkon ja Laitilan pitäjissä, sitte voutina Satakunnassa ja kuoli 1637, jättäen lesken Wappu Niilon-
76
tyttären, joka lienee pormestari Iisakki Niilon- pojan sisar.
1623— 1624. Martti Hannunpoika, kihlakunnan vouti Weh- maalla.
Hänen sijaisenaan istui kuninkaan miehenä 1624 Toukokuulla Kaarle Gilmksen poika, kymmenysvouti Pohjanmaalla 1607— 1608, kutsutaan 1621 „välachtad Carll Griliusson tili Peres, Commissarij pä Elfsbärgs igenlöses räst och ödes hemman“ ja 1624 „ Commissarij opä Elsborgs Lösn“ , vaikka jo 7/io 1623 hovi
oikeuden assessori; eli vielä 1626 Kalmarissa, mutta luultavasti vainaja jo 24/ 10 1 6 2 7, jolloin hänen vaimonsa Maalina Eerikintytär oli syy
tettynä salavuoteudesta.
1625. Pöytäkirjoja ei löydy.
1626— 1627. Hannu Hannunpoika, kihlakunnan vouti Weh- maan kihlakunnassa.
Hänen sijassaan istui Joen Eerikinpoika 2%! 1627.
1628- 1629 (?) Krister Lyydikinpoika, kruununvouti Weh- maalia; kaupungin kirjuri Uudessakaupungissa 3.% 1626— 16/n 1628; Wehmaan voutina ja kuninkaan miehenä Uudessakaupungissa jäl
leen 1631 ja 1632; „entinen vouti “ 1642 ja asui Welluan kylässä Uudellakirkolla; otettiin raatimieheksi Uuteenkaupunkiin 4/e 1649.
1630. Eerikki Laurinpoika, kruununvouti Wehmaalla.
1631— 1632. Iiristen Lyydikinpoika uudestaan.
1633— 1634. Pöytäkirjat menettyneet.
1635. Tuomas Jaakonpoika, Wehmaan kruununvouti, vainaja 1649.
1636. Antti Pietarinpoika, Wehmaan kruununvouti;
mainitaan kruununvoutina ja kuninkaan mie
henä taas Walpurin tienoilta 1641 Lokakuu
hun asti 1643; omisti „Peräis“-nimisen kau
punkitalon; oli synnyltään ruotsalainen; eli
vielä 1645, mutta vainaja 25A 1646, haudat
tiin Uudenkaupungin vanhaan kirkkoon; hauta
kivi kantaa vuosilukua 1646. Leski Anna Martintytär meri sitte vaimoksi Uudenkau
pungin kirkkoherralle Elias Niilonpojalle, por
mestari Iisakki Niilonpojan veljelle. Lapsia mainitaan: pieni tytär „A(nna) A(nders) D(otter)“ , joka on haudattuna vanhempainsa hautakammiohon, ja poika Johannes Montanas, Seilin hospitaalin pappi.
1637— 1639. Pöytäkirjat menettyneet.
1640— 1641. Pertteli Blasiuksenpoika, Wehmaan kruunun
vouti; hallitsi samaan aikaan Salmen tilaa ulkopuolella kaupunkia ja omisti kaupungissa Salmi-nimisen talon; eli vielä 1655, oli 1625 vaiheilla nimismies Mynämäellä. Tytär „Lis- betta“, ensin raatimies Arvid Tuomaanpoika Koutun ja sitte aksiisikirjuri Jaakkima Cas- parinpoika Eichmanin vaimo.
1641— 1643. Antti Pietarinpoika uudestaan.
Tällä aikaa istuivat kuninkaan miehen si
jaisina (1642) entinen pormestari Pentti Ar- vidinpoika ja aatelisvouti Halkoni Erlandin- poika (Pihlman), mutta enimmästi ei raas
tuvan istunnoissa ollut sijaistakaan läsnä.
Se rauhan aika, joka neljännesvuosisadan oli kaupun
gissa vallinnut kuninkaan miesten ja maistraatin välillä, päättyi syksyllä 1643, kun kaupunki sai vakinaisen kunin
kaan miehen, joka kantoi ylipormestarin nimeä.
Jaakkima Timme — niin oli ylipormestarin nimi — oli alkuansa Lyybekkiläinen kauppasaksa, Heinäkuun 21 p.
1625 oli hän vielä vain „en vägfarande man“ eli matkus
taja, jolla ei ollut oikeutta vähinmyydä tavaroitansa Turussa ja sen vuoksi siellä tuomittiin luvattomasta kaupasta 40 markan sakkoihin ja menettämään tavaransa. Sittemmin
voitti hän siellä porvarioikeuden. 1637 otti Turun maist
raatti hänet „ kaupan tarkastajaksi^, ja Huhtikuun 6 p. 1639 sai hän Pietari Brahelta valtakirjan ollaksensa seuraavaan Martinpäivään asti maakaupan inspehtorina maalla. 1641 antoi hänelle maaherra Melchior v. Falckenberg vuokralle saman vuoden „pikkutullin“ , aksiisin ja leipomauuniveron Uudessakaupungissa, Raumalla ja Porissa, ja samat kruu
nun tulot olivat hänellä vuokralla myös seuraavana vuonna Uudessakaupungissa, jossa hän nyt asuikin. Tässä toimessa osoitti Timme, ainakin mitä Uuteenkaupunkiin tulee, ilmeistä itsevaltaisuutta ja omanhyödyn pyyntöä, vieläpä niin jul
keata vääryyttäkin, että hän siitä langetettiin 40 markan sakkoihin. Myöskin koetti hän sekaantua maistraatin teh
täviin, vaikka ensimmältä huonolla menestyksellä. Hän oli sanalla sanoen mitä oivallisin publikaani, maakaupan nuus
kija ja talonpoikain nylkijä; maistraatille hän oli paina
jainen. J)
Sellaisia omaisuuksia ei sopinut jättää käyttämättä, pal
kitsematta, eivätkä ne jääneetkään. Sakot, joihin maistraatti hänet tuomitsi Lokakuun 6 p. 1642, sai se katkeralla mie
lellä itse syödä. Jo saman Lokakuun 17 p. julistutti hän raastuvassa maaherra Knuut Liljehökin antaman valtakirjan, joka teki hänet maakaupan inspehtoriksi sekä maalla että kaupungissa, Tämä oli suuri nöyrytys maistraatille, joka äsken oli väittänyt Timmellä ei olevan eikä milloinkaan ol
leen inspehtorin valtaa kaupungissa. Mutta vielä suurempi nöyrytys kohtasi sitä vuosi myöhemmin. Tästä kertoo raas
tuvan pöytäkirja Lokakuun 25 päivältä 1643 kuivasti näin:
Istuvan oikeuden edessä julistettiin ja luettiin kun
niallisen ja hyvinuskotun Jaakkima Timmen valtakirja hä
nen ollaksensa ja istuaksensa kuninkaan miehen sijassa, niin myös ylipormestarina toisten pormestarien kanssa valta
kirjan sisällön mukaan.“
78
*) Utdrag ur Äbo stads dombok 1624— 1625 s. 132; Bonsdorff, Äbo stads historia I s. 216; Lindholm, Bidrag tili Finlands ekonomiska tillständ 1634— 1654 s. 130; Uudenkaup. raast. pöytäk. 1642.
Suuremmalla loistolla olisi tämä nöyrytys tosin ta
pahtunut, jos Timme olisi rohjennut julistuttaa valtakirjansa toimivan pormestarin ja vakinaisen raadin läsnä ollessa.
Nyt oli tämä pormestari äsken lähtenyt valtiopäiville ja Tukholmasta ostamaan kirkonkelloa, enempi puoli raatia mukana; hänen virkaansa hoiti toinen pormestari, sävyisä, ikäloppu mies, ja raadissa istui neljästä kotona olevasta raatimiehestä vain kaksi niiden neljän kanssa, joita tätä kokousta varten oli raati miehiksi leivottu. Mutta mitä se Timmeen. Hän oli kun olikin julistettu ylipormestari ja tarttui heti hallinnon nykyänsä löyhiin periin, minkä ver
ran rohkeni. Vielä samassa istunnossa valittiinkin kuusi miestä, joiden tuli lähteä Wehmaalle nuuskimaan, kutka vastoin lakia veivät ostotavaroita Ruotsiin; — pikkasen suitsutusta siis ensi aluksi porvariston nenälle. Seuraavassa istunnossa, jossa enää oli vain yksi vakinainen raatimies läsnä ja viisi tilapäistä, ei kuitenkaan samoja kuin edelli
sessä, rupesi Timme järjestelemään ammattikuntia, joka ei suinkaan ollut suitsutusta porvaristolle. Marraskuun 9 p.
vaati hän maistraattia tilille kirkon tuloista, mutta neuvot
tiin kääntymään kirkonisäntien puoleen. Joulukuun 19 p.
hän „tarjosi“ kaupungille profossia, johon suostuttiin, ja vaati taksoituksen järjestämistä Turun malliin, mutta sai raadilta, joka sillä väliin oli palannut kotio, rukkaset. Tam
mikuun 17 p. 1644 ehdotti hän, että kaupunki paikkaisi
„kivalterin“ , joka olisi asetettava „vid Kumä Biernebargh“ ; mutta ei saanut mitään vastausta. Seuraavan Maaliskuun 4 p. käski hän haudata vararikkoon joutuneen Niilo kulta- sepän, luvaten siitä vastata velkojille, vaan ,,pormestarit ja raati sanoutuivat siitä varsin vapaiksi j. n. e. Alkuvuotta 1644 oli kaupungin hallinto jo melkein täydellisesti Timmen kädessä, mutta toimivan pormestarin kotia palattua se siitä jälleen vähä vähältä luisui pormestarin puoleen ja ylipor
mestarin nimikin haihtui.
Timmen myöhemmät toimet, niiden tarkoitus ja seu
raukset ovat renkaita siinä taistelussa, joka oli olemassa
80
maistraatin ja porvariston kesken, ja kerrotaan niistä sen vaoksi yhteydessä näiden rettelöjen kanssa,
Kun Uusikaupunki 1646 tuli Waasaporin kreivikunnan pääkaupungiksi, niin Timmeä ei enää tarvittu. Viimeisenä virkavuotenansa hän varsin harvoin istuikin kuninkaan miehenä, vaan oli hänen sijaisenansa entinen pormestari Sven Matinpoika, josta tuonnempana enemmän. Timme tava
taan sittemmin pormestarina Raumalla. Luultavasti polveu
tuu hänestä Timm-suku. Uudenkaupungin asiakirjoissa mai
nitaan hänen lapsistaan ainoastaan poika Krister Timm.
M aistraatti.
„Neljä pitää pormestareja olla, Ruotsin miehiä; sekä raatimiehiä neljä ja kaksikymmentä, ruotsalaisia eikä ulko
maalaisia “ . Niin sääsi kuninkaan kaaren II luku kaupunki
laissa, mutta lisäsi siihen: „ja millä kaupungilla ei ole sel
laista varaa miehistä, se pitäköön pienempää lukua, sen mukaan kuinka jaksaa“ .
Uudessakaupungissa oli pormestareja säännön mukaan kaksi Kesäkuuhun asti 1645, sen jälkeen vain yksi. Raati
miehiä valittiin 1617 kaikkiansa kuusi, ja samanlukuisena raati pysyi Walpuriin asti 1623, mutta Helmikuun 9 p. 1624 istui raadissa yhtaikaa 11 raatimiestä, kaupungin kirjuri ja kämnäriä lukuun ottamatta, ja vertaamalla nimiä saman vuoden seuraavissa pöytäkirjoissa havaitaan, että raatimie
hiä kaikkiansa oli 12. Tämä raatimiesluku jäi säännöksi aina vuoteen 1646 asti, jonka jälkeen se vähenee, kunnes se kuoleman ja muun eroamisen kautta 1649 on laskenut alkuperäiseen määräänsä elikä kuuteen.
Monet ja moninaiset olivat siihen aikaan maistraatin tehtävät. Maistraatti hoiti yhtaikaa kaikkia niitä toimia, jotka kuuluvat meidän päivinämme raastuvanoikeudelle, maistraatille ja poliisikamarille, mutta se oli tämän lisäksi myös kaupungin rahatoimikamari, palotoimisto, terveys- ja holhouslautakunta, huutokauppakamari j. n. e. Se talletti kaupungin perustuskirjat, kuninkaalliset kirjeet ja resolutio-
uit sekä muut kaupungin tärkeät asiakirjat, valvoi kaupun
gille annettujen etuoikeuksien pyhyyttä ja puolusti niitä kaikkia vastaan, jotka koettivat niitä polkea, olivat nämät ylhäisiä taikka alhaisia, toimitti kaupungin virallisen kirje- vaihdon ja edusti kokonaisuudessaan porvaristoa maaherran käydessä kaupungissa sekä eri jäsentensä kautta valtiopäi
villä, esittäen tällaisissa tilaisuuksissa kaupungin toivomuk
set ja pyynnöt, jotka tavallisesti olivat kirjallisesti tehdyt ja porvaristolle julkiluetut ennen esittämistä sekä kaupungin sinetillä varmennetut, y. m. s. Maistraatti oli kunnallisella, niinkuin oikeudenhoidonkin alalla kaupungin kaikki kai
kessa, ja kirkollisellekin ulottui sen huolenpito. Muutamissa tapauksissa se edusti myös kuningasta. Niinpä se julisti hallituksen käskyt ja asetukset raastupaan kokoontuneelle porvaristolle, piti ensi kädessä huolta näiden toimeenpane
misesta ja noudattamisesta, toimitti osittain kruunun vero
jen kannon ja teki niistä tiliä y. m. s.
Ehtiäksensä pohtimaan näin moninaisia asioita tuli maistraatin lain mukaan pitää kolmesti viikossa istuntoja.
Nämät istunnot, jos niistä luemme pois henkikirjoitus- ja taksoituskokoukset, joihin maistraatti myös otti osaa, oli
vat kahtalaisia eli tavallisia istuntoja, joissa vain vouti ja maistraatti olivat läsnä, sekä yleisiä raastuvankokouksia, joihin myös porvaristoa oli kutsuttu. Ensimainituissa käsi
teltiin oikeusjuttuja ja muita asioita, jotka koskivat yksi
tyisiä henkilöjä, niinkuin talon huudatuksia, panttien kiin
nittämistä, matkapasseja j. n. e. sekä valmistettiin sääntöjä ja ehdotuksia, joita sitte yleisissä raastuvankokouksissa julkaistiin. Jälkimmäisissä taas julistettiin valtiopäiväin pää
töksiä ja resolutioneja, hallituksen käskyjä ja asetuksia sekä maistraatin tekemiä säännöksiä, jotka koskivat kaupungin hallintoa ja taloutta, veroja ja veronkantoa, ammattikuntia ja tavarain hintoja y. m. s. sekä maistraatin jäsenten vaali
tulokset ja heidän valtakirjansa. Näissä myös huomautet
tiin porvaristoa velvollisuuksiensa täyttämisestä ja annettiin moninaisia neuvoja, käskyjä ja kehoituksia, sovittiin porva
riston kanssa kirkon, raastuvan, pappilan ja muiden yleis
82
ten rakennusten rakentamisesta ja varustamisesta tarpeelli
sella kalustolla ja näistä syntyneitten menojen suorittami
sesta; myöhemmin valittiin niissä myös maistraatin palve
lijat, taksoituslautakunnat, porvariväen upseerit, ammatti
kuntain esimiehet, kestikievarit ja krouvarit, kirkonisännät, koulumestarit, vieläpä kappalaisetkin.
Työn jaosta maistraatin jäsenten kesken eivät raastu
van pöytäkirjat anna paljonkaan tietoja, varsinkin mitä por- mestareihin tulee. Aikoina, joina pormestareja oli kaksi, istuivat molemmat säännön mukaan raastuvassa yhtaikaa, ellei toinen heistä ollut valtiopäivillä taikka muilla laillisilla matkoilla taikka myös sairas. Mutta vain toinen pormes
tari oli varsinaisesti „ virassa“ , siis toimivana pormestarina, toisen istuessa ikäänkuin kunniajäsenenä taikka raatimie- henä maistraatissa. Kuitenkin täytynee otaksua, että täl
lekin näennäisesti varsin toimettomalle pormestarille oli us
kottu joku osa kaupungin hallintoa, koska muussa tapauk
sessa olisi vaikea käsittää, kuinka sama mies, Arvidi Pen
tinpoika, olisi, valittuna ja jälleen valittuna pormestariksi, tahtonut pitää tyhjäntoimittajan virkaa kolmattakymmentä vuotta melkein yhtämittaa. Oikeudenhoito ei kuulunut tä
män pormestarin tehtäviin. Sen osoittavat raastuvan pöytä
kirjat selvästi, varsinkin siltä ajalta, kun toimiva pormes
tari Klemetti Laiska 1643 oli valtiopäivillä. Sillä tällä ai
kaa melkein kaikki oikeusjutut, joita ei raastuvassa sovittu taikka eivät olleet varsin jokapäiväistä laatua, lykättiin Klemetti Laiskan kotia palaamiseen asti, vaikka istuikin hänen virkakumppaninsa Arvidi Pentinpoika pormestarina ja entinen kaupungin kirjuri Juho Mikonpoika oli Laiskan virantekijä. J) Tärkeimmät kunnalliset hallintotoimet kuu
luivat myöskin toimivalle pormestarille. Toisen pormesta
rin toimintapiiriin voi tuskin kuulua muut kuin kauppa-asiat ja ammattilaitos, ehkäpä myös vero-asiat osittain, yleisten rakennusten hoito sekä katujen ja teiden tarkastus. Missä istunnoissa, joissa vain tämä pormestari oli läsnä, käsitel-
^ .Raast. pöytäk. 4/i2 1643,
tiinkin enimmästi tämäntapaisia asioita, Toinen pormestari siis oli mahdollisesti kauppapormestari.
Vuotista virkavaihtoa ei tapahtunut pormestarien kes
ken, vaan se heistä, joka toimivaksi pormestariksi oli pääs
syt, pysyi sellaisena koko pormestariaikansa.
Raatimiesten luvun korottaminen kahteentoista viittaa aikomukseen jakaa raati kahteen vuosiluokkaan, joista kum
pikin oli istuva vuotensa maistraatissa, niinkuin kuninkaan kaaren II luvussa säädetään. Sääntönä olikin, että kussa
kin istunnossa kuusi raatimiestä oli läsnä. Ainoastaan Wal- purin istunnoissa ja maaherran taikka hänen lähettiläänsä pitäessä esimiehyyttä raastuvassa nousi raatimiesten luku 10— 12. Sydänkesänä se sitä vastaan aleni 4— 5, ja joskus oli vain 2 raatimiestä läsnä. Vuosiluokka-järjestelmä siinä merkityksessä, että toisena vuonna toinen puoli raadista, toisena toinen olisi ollut virassa, ei ollut käytännössä. Enim- mästi tavataan vuosi toisensa perästä samat miehet virassa, varsinkin mitä tulee ijäkkäämpiin raatimiehiin, jotka eivät enää itse käyneet kauppamatkoilla. Että kuitenkin Walpu- rin tienoissa joskus sovittiin maistraatin keskuudessa, kutka raatimiehistä ehdottomasti olivat velvolliset seuraavana vuonna istumaan raastuvassa, osoittaa raastuvan pöytäkirja Toukokuun 2 päivältä 1642, jossa sanotaan:
„Muun ohessa ja ensiksi keskusteltiin kaupungin eräistä virkamiehistä, joiden tulee tänä vuonna 1642 istua raadissa, varsinkin kesällä, kun toiset raatimiehet ovat poissa kau
poillaan ja merimatkoillaan, eikä heidän pidä minnekään lähteä kaupungista kaupoille, vaan olla läsnä raastuvassa, niin myös (lakia) käyttää, että kaikille oikeus tapahtuu, jotka ovat: Klemetti Heikinpoika, Perteli Olavinpoika, Yrjö Syöringinpoika, Urbanus Matinpoika, Matti Antinpoika, Mikko Heikinpoika puuseppä.“ Tämän jälkeen julistettiin virkoi
hinsa kämnäri, kaupunginvouti, päällysmiehet y. m. s.
Runsaasta työstään olisi maistraatin kaiketi pitänyt saada vastaava palkka, ja kuninkaan kaaren X X II luvussa säädettiinkin, että kaupungin tuloista, jotka kuninkaalle ja kaupungille •kuuluvat, kunkin pormestarin tuli saada vuos-
84
palkkaa kuusi markkaa rahoja ja kunkin raatimiehen neljä markkaa raatimiespuvuksi, puoliksi kuninkaan osalta, puo
liksi kaupungin. Mutta ennen vuotta 1637 eivät Uuden
kaupungin pormestarit nauttineet mitäkään määrättyä vuos- palkkaa, vaan nauttivat ainoastaan niitä satunnaisia tuloja, joita virka tuotti. Niinpä oli tapana maksaa toimivalle pormestarille 1 markka passirahaa joka aluksesta, joka lähti Saksaan.J) Sentapaiset pikkutulot sekä vapaus veroista ja muusta rasituksesta ja oikeus kaupungissa harjoittaa por- variliikettä saivat korvata virkavaivat. Tällainen palkat
tomuus kävi kuitenkin ajan pitkään sietämättömäksi. Kau
punki anoi siis 1636 palkka-apua pormestarille ja raadille, mutta resolutionissa Heinäkuun 9 päivältä samana vuonna vastasi hallitus, että valtion tila ei salli „ tällä kertaa mi
tään määrätä, vaan vastedes saavat he odottaa K. M. lo
pullista resolutionia44. Vaikka valtiolta ei apua saatu, lu
pasi maistraatti, 1637 valitessaan Sven Matinpojan pormes
tariksi, hänelle palkkaa 100 taalaria vaskirahaa, jotka oli
vat maksettavat kaupungin saarien, karien ja niittyjen ve
rosta, mitkä kahdeksi vuodeksi vuokrattiin porvareille. 2) Nyköpingin valtiopäivillä 1640 pyysi kaupunki taas vuotista apua aksiisirahoista pormestarin ja raadin elatukseksi, koska
„heillä ei ole mitään korvausta vaivoistaan44. Tähän saa
tiin resolutioni Helmikuun 24 p. 1640, jossa myönnetään, että maistraatti ei voi elää virastaan ja neuvotaan sitä itse miettimään keinoja, mitenkä se voisi saada kohtuullisen vuospalkan valtiota rasittamatta näinä vaikeina aikoina;
mutta jollei sellaisia keinoja löytyisi, lupasi hallitus pitää kaupungin armollisessa muistissa ja vastedes määrätä jota
kin valtion tuloista tähän tarkoitukseen.3) Tämän johdosta kääntyi kaupungin maistraatti Rauman ja Porin maistraatin kanssa valituksillaan maaherra v. Falekenbergin puoleen, joka kirjeessä Pietari Brahelle Maaliskuun 26 p. 1641 pyysi
Raast. pöytäk. 24/i 0 1627. 2) Raast. pöytäk. V8 1641; k. k.
Nystads besvär ja Kongi, privil. och bref. 3) K. k. Nystads besvär 1639, kongi, bref och resol.
valtuutusta tekemään sellaista asetusta, että „kaikki pelto, joka kuuluu mainittujen kaupunkien alle ja nyt on veroon- panematta, pantaisiin veroon, kuin myös että ne porvarit, joilla karjaa on, suorittaisivat vuotisen maksun joka nau
dalta, joka kaupungin laitumella käy, ja että nämät rahat tulisivat kaupungin hyväksi, joista pormestarit ja raatimie- het sitte saisivat jotakin pientä vaivoistaan44, kosk’ei ku
kaan, joka vähänkin ymmärtäväinen on, taikka jotakin on oppinut, tahdo ottaa sitä vaivaa ilmaiseksi vastaan44. J) Seu- raavana vuonna korotettiin pormestarin palkka 120 taalariin, joiden lisäksi hän sai nautinto-oikeuden kaupungin edustalla olevaan Hangonsaareen, ja sama palkka oli toimivalla por
mestarilla vielä 16 4 4 .2) Hallitukselta olikin jo saatu suo
tuisa vastaus uudistettuun avunpyyntöön. K. M. oli reso- lutionin kautta Helmikuun 25 p. 1642 lahjoittanut kaupun
gille virkamiesten palkkaamiseksi sekä rakennus-ja muihin yleisiin tarpeisiin kolmanneksen aksiisia, joka kerttyy l:o teurastuksesta sekä kotitarpeeksi että lihan myyjiltä, 2:o ka- pakkain pidosta ja siitä oluesta, mikä kotitarpeeksi keite
tään, ja 3:o leipomauuni- ja leipurien verosta, huomauttaen sen ohessa, että jos kaupungin muut tulonlähteet, niinkuin tonttiäyrit, markkinakojumaksut ulkokaupunkilaisilta, vaaka- rahat, pelto- ja laidunverot y. m. s. otetaan huomioon ja hyödyttäviksi tehdään, niin pormestari ja raati sekä muut kaupungin palvelijat näistä saavat rehellisen elatuksensa.3)
Tämän tertiaalin sai maistraatti ainakin jo 1644 vuo
den alusta. Mutta Jaakkima Timme, liukas mies, teki sille pienen kepposen. Marraskuun 12 p. 1644 kysyi hän mahti- pontisesti pormestareilta ja raadilta, myöntävätkö he hä
nelle ylipormestarina kolmanneksen tertiaalia, taikka kieltä
vätkö tykkänään. Raati ei sanonut voivansa kieltää eikä myöntää, mitä K. M. ja kruunu oli lahjoittanut pormesta
reille ja raadille elatukseksi, vaan lykkäävät he sen kor
kean esivallan päätettäväksi. Toimivan pormestarin lähdet- x) Tigerstedt, Bref, 1 s. 231. -) Eaast. pöytäk. n/ 5 1644. 3) K.
k. Nystads besvär 0/i2 1641 ja kongi, privil. och bref.
86
tyä jollekin matkalle sai Timme sitte tavalla taikka toisella toiselta pormestarilta, Arvidi Pentinpojalta, kaupungin sine
tillä varmennetun käskykirjeen kantomiehelle, jonka nojalla tämä maksoi Timmelle osan tertiaalia. Tästä valitti Laiska, erottuansa pormestarin virasta, maistraatille Syyskuun 1 p.
1645, niinkuin jo ennenkin oli valittanut ja vaati Timmeltä rahat takaisin, koska „hän (Laiska) sinä vuonna 1644 oli viran tehnyt'4. Mutta Timme ilkkui vain, että „dher lian än mehr hadhe vnder hendherne, vill lian icke dherföre gifva ett gädt ordh, vthan noghsampt försvara“ . Laiska raadin kanssa väitti kaupungin sinettiä käytetyn heidän tietämättänsä ja vaati, että kuninkaallista resolutionia oli noudatettava, mutta päätöstä asiassa ei annettu. Seuraavan Marraskuun 19 p. esitti Timme maaherra Liljehökiltä äsken saamansa kirjeen, joka oikeutti hänet „osaan tertiaalia“ , mutta raati ja porvaristo vastasivat, että tertiaali oli lah
joitettu kaupungin kirstuun sekä pormestareille ja raadille elatukseksi, eivätkä sanoneet tietävänsä, minkämoisilla ker
tomuksilla Timme oli siihen tunkeutunut, koska hän „litet och ganska ringa hafver giort Stadhen til godho“ , eivätkä he myöskään tahtoneet hänelle mitään myöntää, ennenkuin olivat maaherran luona käyneet ja kuulleet asian oikean laidan. Turha oli kuitenkin raadin ja porvariston vasta- ponnistukset; Timme sai edelleenkin osan tertiaalista. *) Tunnettu ei ole, kuinka tertiaali jaettiin maistraatin jäsen
ten kesken.
Raatimiestoimi oli kunnallinen luottamustoimi, josta ei maksettu palkkaa, ennenkuin raati 1644 sai pienen osan tertiaalia, mutta tämänkin se menetti pormestarille jo 1646. *) Sitä vastaan olivat raatimiehet nauttineet vapau
tusta kontributioni-verosta, mutta Timmen toimesta menet
täneet sen 1644, 2) koska kolme raatimiestä Heinäkuun 15 p. 1644 pyysi eronsa raatimiestoimesta, kun eivät olleet saaneet minkäänlaista huojennusta ulosteoista. Maistraatti
*) Raast. pöytäk. % 1646 ja 12/ 12 1646. 2) Raast. pöytäk. 19/i2 1648.
vapautti n}^t raati miehet kyyditsemis- ja kestitsemisvelvol- lisuudesta, „ mutta muista ulosteoista he (pormestarit) eivät voi taikka tohdi heitä vapauttaa44. Tämäkään vapaus ei jäänyt pitkäikäiseksi. Maaliskuun 12 p. 1649 kertoivat raatimiehet, että he eivät nauttineet mitään palkkaa, vaan ainoastaan Jonkinmoista huojennusta uuniverosta“ . He ero
sivat kaikki virastaan Walpurina ja kaupunki sai määrä- palkkaisia, kirjanoppineita raatimiehiä.
Männäisten „ uudelle kaupungille44 Toukokuun 17 p.
1616 annetussa patenttikirjassa ei vielä puhuta maistraatin asettamisesta kaupunkiin eikä tunnetusti löydy muitakaan varmoja jälkiä maistraatin olemassa-olosta Männäisten kau
pungissa, jollei sellaiseksi tahdota lukea „Pormestarin mäen44 nimeä Männäisten kylässä. *) Mutta jos mäki onkin saanut nimensä siitä, että pormestari siellä on pitänyt kokouksia porvarien kanssa, niin tämä voi olla tapahtunut yhtä hyvin 1617 kuin sitä ennen, koska raastuvan istunnot tunnetusti pidettiinkin mainittuna vuonna Uudellakirkolla. Vanhin kir
joitus, jossa Uudenkaupungin pormestari mainitaan, on eräs porvari Heikki Matinpojalle annettu matkapassi Toukokuun 5 p:ltä 1617, jossa löytyy sanat: „Me Pormestarit ja raati Uudessakaupungissa44. 2) Kuitenkin tapahtui maistraatin vaali vasta seuraavassa Elokuussa. Tämä Uudenkaupungin var
maankin vanhin pöytäkirja kuuluu suomeksi näin:
„Anno 1617, Elokuun 13 p. pidettiin (raastuvan päivä) Uudenkaupungin porvariston kanssa Harik- kalan kartanossa K. M:tin voudin Joen Eerikinpojan läsnä ollessa.
Ensiksi puhuteltiin porvaristoa herrainpäivänmiehistä, joiden tulee lähteä Upsalaan kruunaukseen. Myönnettiin, että Pentti Arvidinpoika taikka Iisakki Niilonpoika ja yksi muista porvareista mitä kiireimmin valmistautukoot matkalle.
x) Muinaismuisto Yhdist. Aikakauskirja Y l i s. 171. -) Kts. lu
kua meriliikkeestä.
Samana päivänä porvaristo valitti niin hyvin talon
poikia kuin maakauppioita vastaan, että he eivät tahdo luo
pua kaupanteosta ja purjehduksestaan, ja sanottiin heille kiivaasti, että he siitä luopukoot tavarainsa ja rahainsa me
nettämisen uhalla.
Niin myös virkamiehiä pantiin vaaliin:
< Pentti Arvidinpoika.
Pormestareiksi: { T. , , . AT...
\ Iisakki Niilonpoika.
Kaupunginvoudiksi: Krister Matinpoika.
Krister Eerikinpoika. *) Pietari Hannunpoika.
Antti Jukkei.
Antti Ölkkysissä.
Juho Laurinpoika.2) Krister Pietarinpoika.
Tavernariksi: Jaakko Niilonpoika.
Kämnäriksi: Martti Joosepinpoika. “
Tämän vaalin tavaton aika ja se seikka, että samalla kertaa valittiin maistraatin kaikki muutkin virkamiehet ja palvelijat, osoittaa selvästi, että vaali oli ensimmäinen laa
tuansa Uudessakaupungissa ja että kaupunki siis Elokuussa 1617 sai ensimmäisen, tavallansa vakinaisen maistraatin.
Mutta vaalipöytäkirjan ensi kohta, ennen mainitun passin alkusanat ja sen allekirjoitus „Isack Nilsson^ sekä Huhti
kuun 26 p. 1617 aloitettu porvariluettelo viittaavat siihen, että kaupungilla jo ennen mainittua vaalia oli väliaikaiset pormestarit, joista Uudenkirkon nimismies Iisakki Niilon
poika oli toimivana pormestarina ja luultavasti Pentti Ar
vidinpoika toisena.
*) Tästä pöytäkirjasta löytyy myös toisinto, ehkä puhtaaksi kir
joitettu kappale. Siinä mainitaan Krister Eerikinpojan sijassa Heikki Eerikinpoika, joka myös seuraavissa pöytäkirjoissa tavataan raatimie- henä. 2) Pyyhkäisty pois eikä löydy toisinnossa, jossa vain on 5 raati- miestä, istui kuitenkin myöhemmin raatimiehenä.
Raatimiehiksi:
Pormestareina olivat Uudessakaupungissa aikakautena 1617— 1647 seuraavat:
Iisakki Niilonpoika (Harikkala), *) Uudenkirkon kirkko
herran Nicolaus Eerikinpojan poika, nimismies Uudellakir
kolla ja Harikkalan tilan haltija; v.t. pormestari Uudessa
kaupungissa 1617; valittu pormestariksi siellä 13/8 s. v.; me
netti virkansa keväällä 1636, oltuansa koko aikansa toimi
vana pormestarina; valtiopäivämies ainakin 1627 ja 1633;
eli vielä 24/i 1641, mutta 2/ 4 1642 leski pyysi pesänjakoa itsensä ja lapsipuoliensa välillä. Iisakki oli siis ollut kah
desti nainut. Ensimmäisen vaimon nimeä ei tunneta, jäl
kimmäinen oli nimeltä Brigitta Antintytär.2) Lapsia oli Iisakilla ainakin kaksi poikaa: Juho Iisakinpoika, joka jo 1637 oli nainut Kirsti Martintyttären ja kuoli vuosien 1642 ja 1649 välillä Saksassa, jonka jälkeen leski meni vaimoksi raatimies Urbanus Matinpojalle, sekä Lauri Iisakinpoika Harikkalassa, nimismies Uudellakirkolla ja nainut Sigfridus Bruunin sisaren,3) siis äitipuolensa tyttären.
Pentti Arvidinpoika, luultavasti sama Pentti Arvidin- poika, joka Hannu Henrikinpojan kanssa Kesäkuun 22 p.
1617 sai käskyn hankkia Kustaa Aadolfin kruunausta var
ten Suomesta puuastioita, nimittäin: muutama sata kannua, haarikkoa, kahvatuoppia, katajakannua, vatia, lautaiskimp- pua, isoa maljaan ja keittiölautaista.4) Valittiin pormesta
riksi Uuteenkaupunkiin Iisakki Niilonpojan kanssa 3/ 8 1617 ja istui tässä virassa luultavasti Walpuriin asti 1630 (1631?);
toisena pormestarina Klemetti Laiskan kanssa 3/ 2 1636— 28/ 9 1637 ja taas alkuvuodesta 1643 kuolemaansa asti, joka ta-
*) Tästä jälkeläisten sukunimi Harelerus. 2) Brigittan edellinen puoliso oli nimeltä Bartoldus Bruun, ehkä sen Lyybekkiläisen Heinrich Bruunin (Bruun) veli, joka Iisakki Niilonpojan ja Pentti Arvidinpojan takausta vastaan otettiin porvariksi Uuteenkaupunkiin 27/ 4 1622 ja 1642 vaiheilla tavataan Turussa. Tästä avioliitosta oli Brigitalla poika Sigfridus Bartholli (Berthelli) Bruun eli Brunnerus, ensin kuori- pappi Turussa, sitte Uudenkirkon kirkkoherra, sekä tytär Brigitta Bruun, raatimies Erland Haakoninpojan (Pihlman) vaimo, sekä eräs tytär, joka oli raatimies Mikko Heikinpojan (Siuttulan) vaimo. 3) La
gus, Stud. matrikel. I, s. 65. 4) Hallenberg, Hist. IV, s. 627.
U u d e n k a u p u n g in M u in aisia. I I . 7
90
palitui arvattavasti Toukokuun alussa 1645. Hänen vai
monsa oli nimeltä Maria (myös Marina) Jaakontytär. Lapsia mainitaan poika Arvid Pentinpoika, luultavasti porvari Uu
dessakaupungissa, ja kaksi tytärtä, toinen kaupunginkirjuri, sitte raatimies Juho Mikonpojan vaimo, toinen raatimies Juho Gabrielinpojan.
Klemetti Heikinpoika Laiska, kotoperää Haudoin Lais
kan talosta Uudellakirkolla. Käsialasta päättäen kaupungin- kirjurina Uudessakaupungissa 1617— 2% 1626, jolloin tästä virasta pyysi ja sai eron; sitte tavallansa kolmantena por
mestarina 3/n 1626 asti ja tästä pitäen raatimiehenä; taas kaupunginkirjurina 1630, ehkä Walpuriin asti 1631; toimi
van pormestarin sijaisena 1636— 1637; raatimies 1639— 1643 ; toimivana pormestarina 24/4 1 64 3— 17/s 1645; valtiopäivämies 1643; eli vielä 3% 1650, mutta vainaja 31/ 3 1655.
Sven Matinpoika oli entinen Saksan tullin vuokraaja Uudessakaupungissa 4/2 1636, silloin myös raatimies; maistraa
tin valitsema pormestari 28/ 9 1637; piti virkaa Walpurin tienoille asti 1641; maaherra Falckenbergin määräyksestä edelleenkin pormestari Martti Mikonpojan kanssa, vaan ei virassa; istui kuitenkin raatimiehenä Walpurin aikana 1642 muutamat kerrat ja taas 17/7 1644; valittiin maistraatissa 17/4 1645 pormestariksi Haakona Erlandinpojan kanssa, mutta ei julistettu pormestariksi; istui kuitenkin ensimmäisenä raatimiehenä 4/e 1645, vaikk’ei sen jälkeen; luultavasti siis raatimies 1641— 1645; määrättiin porvari väen kapteeniksi 27/ 2 1644 ja taas % 1648; pikkutullin vuokraaja 1645 ja 1646; istui tuon tuostakin kuninkaan miehen sijassa pitkin vuotta 1646; v.t. pormestarina valtiopäivien aikana 1648;
vakinainen raatimies Toukokuussa 1649 ja tässä virassa vielä 18/i 1658 *); edusti Uuttakaupunkia valtiopäivillä 1638, 1640, 1644 ja 1654. Vaimo: porvari Krister Laurinpoika Nästin leski Elisabet Sipintytcir.
Haakoni Erlandinpoika, Pihlman-suvun kanta-isä; Her
man Wrangellin vouti 3/2 1636 ja aatelisvouti vielä 18/ 4 1642;
Seuraavilta vuosilta ei löydy pöytäkirjoja.
valittiin pormestariksi 17U 1645, mutta ei julistettu siksi;
pormestarin sijainen 17/ 5 1645— 7/6 s. v.; pikkutullien vuok
raaja Uudessakaupungissa 1644; porvari siellä; p}^ysi eron porvarioikeudesta 8/ 2 1654, koska asui omistamallaan Mat
tisten rustitilalla Lokalahden kappelissa. Lapsia: raatimies Erland Haakoninpoika Pihlman, Kaarina Haakonintytär (Mar- tana), pormestari Caspar Eichman’in vaimo, ja Briita Haa- konintytär, raatimies Juho Yrjönpoika Wiikasen eli Wik- inan’in vaimo.
Martti Mikonpoika,J) lainlukija Wehmaan kihlakun
nassa 1640; maaherra Falckenbergin määräyksestä pormes
tari Uudessakaupungissa 24/ 4 1641; pantiin viralta 1643 Kommissoriaali-oikeuden tutkinnon johdosta; myös kaupun- ginkirjurina melkein koko pormestari-aikansa; pikkutullin vuokraaja 1643; ei ollut vielä 31/7 1648 tehnyt tiliä kau
pungin tuloista pormestari-ajaitansa.
Antti Sipinpoika (Biur), kaupunginkirjuri Turussa 1622— 1624 (1626?); lainlukija Mynämäellä 1627; taas kau
punginkirjuri Turussa 1629— 1632; lainlukija Wehmaalla 1638 ja 1639; julistettiin pormestariksi Uudessakaupungissa 17/ 5 1645 ja teki valansa 7/ 6 s. v.; menetti virkansa 3/i 1646;
vainaja 31/3 1655. Hänen poikansa ehkä Jaakko Antinpoika Linnerius.
Jooseppi Jaakonpoika Ilkka, mylly veron vuokraaja Tu
russa 1625, kaupunginkirjurina siellä 1632— 1635 ja käm- näri-oikeuden notariona 1635— 1644, astui pormestarivirkaan Uudessakaupungissa 7/ 2 1646; virkaero alkuvuotta 1649;
sanotaan viskaaliksi 5/i 2 1649, asui seuraavanakin vuonna Uudessakaupungissa, lainlukija 17/ 4 1654, jolloin ehdotettiin raatimieheksi Uuteenkaupunkiin, vaikka hyljättiin, myös ls/t 1655 lainlukija Waasaporin kreivikunnassa; pormestari Rau
malla (Timmen jälkeen?) 1659— 1665; kuoli vanhana ja köyhänä 1667 vaiheilla. Vaimo Barbro Perttelintytär.
*) Hänen veljiänsä luultavasti lainlukija: Antti Mikonpoika ja Tyrvään nimismies Sipi Mikonpoika (raast. pöytäk. 23/ii 1643).
92
Raatimiehisiä on vaikeampi saada täydellistä luetteloa, kun toisilta vuosilta ei löydy yhtäkään pöytäkirjaa, toisilta vain yksi taikka kaksi. Seuraavassa luetellaan sen vuoksi vain ne porvarit, jotka ovat raatimiehiksi valitut taikka raadissa istuneet varsinaisina raatimiehinä, eikä satunnai
sesti kutsuttuina.
1:0 Krister Eerikinpoika: valittu 13/ 8 1617, mutta ei löydy samanpäiväisen vaalipöytäkirjan toisinnossa; istui raati- miehenä 31/io 1618, vaan ei ennen eikä jälkeen. Eli vielä 16/n 1628, mutta oli myynyt talonsa.
2:0 Pietari Hannunpoika (Kainu) pääsi porvariksi ö/ 5 1617; valittu raatimieheksi 13/ 8 1617; raatimies edelleen 10/2 1623; vainaja 12/ 5 1626. Leski Margetta Laurintytär; poika edell. avioliitosta Sipi Pietarinpoika ja tytär Margetta Pie- tarintytär.
3:0 Antti Heikinpoika Jukkei Männäisiltä: porvari 5/5 1617; valittu raatimies 13/ 8 1617 ja edelleen 3/ 12 1631, eh
käpä 1635 asti. Poika Yrjö Antinpoika Jukkei (kts. käm- närejä).
4:0 Antti Tuomaanpoika E lkkynen: porvari 5/s 1617;
valittu raatimies 13/ 8 1617; virassa edelleen 2/ 5 1641; vai
naja 29/ö 1641. Leski Briitta.
5:0 Krister Pietarinpoika P y rri: porvari 5/s 1617; va
littu raatimies 13/ 8 1617; virassa vielä 3/i 2 1631 ja luulta
vasti edelleen 1635 asti; vainaja 12/n 1644.
6:0 Heikki Eerikinpoika Siuttula: porvari 7/ö 1617;
valittu raatimies 13/ 8 1617 (pöytäk. toisinnon mukaan); vielä virassa 3/ 2 1636; eli 6/ 3 1643, vainaja 24/n 1645. Lapsia:
Heikki raatimiehenä 23/i 1630, ehkä isänsä puolesta, ja raati
mies Eerikki Siuttula.
7:0 Krister Matinpoika Petänen: porvari 26/4 1617; va
littu kaupunginvouti 13/ 8 1617; virassa 1622 vaiheilla, istuen tarvittaissa myös raatimiehenä; raatimies 10/ 2 1623, istui säännöllisesti sellaisena 12/ 8 1640 asti, mutta sittemmin vain jolloin kulloin, viimeiseksi n/6 1644; langetettiin 40 / „för det hau lasteliga talade ä sittiande Rädhe“ nU 1640; por
varina edelleen 14/i 9 1646.
8:0 Yrjö Syöringinpoika Wiikanen: porvari 26/4 1617;
raatimies (satunnaisesti?) 31/io 1618; tuomittiin 10/n 1624 syypääksi ehdolliseen miestappoon tarpeettomassa tilassa, mutta maksoi leskelle ja sukulaisille sovintoa ja pelasti henkensä sakoilla; sakotettiin tullihakulin polttamisesta 4/s 1627; valittiin kirkon isännäksi 16/4 1628; raatimies Wal- purista 1624 Walpuriin 1646, vaikka jo 15A 1644 oli pyy
tänyt virkaeroa ja sen jälkeen harvoin istuikin raadissa;
pikkutullien vuokraaja 1638 ja 1639; eli vielä 2% 1654, mutta vainaja ld/3 1655. Leski: Margetta Martintytär, ja poikia edellisestä avioliitosta: Antti Wiikanen, porvari, ja Juho Wikman, raatimies.
9:o Juho Laurinpoika Kauhianpää: porvari 6/s 1617, valittu raatimies 13/s 1617, mutta nimi pyyhkäisty pois pöytä
kirjasta; kuitenkin raatimiehenä 1621 ja 1624; kuoli Uu
dessakaupungissa „ viime talvena“ , mutta haudattiin tahtoansa vastaan Pyhässämaassa (raast. pöyt. 17/i 1648). Kaksi ker
taa nainut; leski nimeltä Margetta; kaksi poikaa: Krister vainaja, jonka leski oli Margetta Niilontytär, ja Tuomas, ta
lonpoika (kotitalossa ?).
.10:0 Matti So7'a („Sära*‘): porvari; raatimies % 1624 ja edelleen 24/! 1627, luultavasti Walpuriin asti 1629.
l l :o Urbanus Matinpoika Haudoilta: porvari 26/ 4 1617;
raatimies 9/ 2 1624 ja edelleen virassa n/5 1644 asti, jolloin pyysi virkaeron vanhuutensa vuoksi. Eli % 1654 ja oli edellisenä lauvantaina vahingosta polttanut oman ja myös muutamien naapurien talot. Kaksi kertaa nainut: l:n vaimo nimeltä Elina, 2:n Kirsti Antintytär, Juho Harcleruksen leski.
Tytär Elina,
12:o Mikko Heikinpoika Laiska, pormestari Klemetti Laiskan veli: porvari 6/ ö 1617; kämnärinä 10/n 1621; vi
rassa ainakin vielä 10/ 2 1623; raatimies 1623— 3/n 1626, jolloin näkyy jättäneen sijansa veljellensä Klemetille. Vai
naja 11/n 1644.
13:0 Jaakko Heikinpoika K inko: porvari 5/ 5 1617; raati
miehenä 9/ 2 1624; kaupunginvoutina 12/ 5 1624 ja edelleen 1G/n 1628, mutta istui sillä aikaa myös raatimiehenä, raati-
94
miehenä edelleen 1636 ja luultavasti vielä sen jälkeenkin 1640 vaiheille; myi toisen talonsa 1641 ja toisen, saatuansa 2/4 1642 sakkoa „för oljudh, hän för Kätten giorde“ , jolloin hän myös pyysi „sitt orlof och upsadfe Borgare kallet“ , koska oli joutunut varattomuuteen ja aikoi lähteä Tukholmaan.
14:0 Lasse Perttelinpoika „Lapijoki“ : porvari 7/s 1617, raatimiehenä 9/ 2 1624 ja edelleen 20/n 1627.
15:0 Grels Jaakonpoika Paalila: porvari 4/ 5 1617; raati
mies samaan aikaan kuin edell., siis Walpurista 1623 Wal- puriin 1629 (?). Pesänjakoa pyydetään hänen jälkeensä 22/ 4 1640. Tytär Agnes.
16:o Martti Eskilinpoika Bruuk Kursilasta: porvari 26A 1617; kämnäri 1624— 30/i 1626 (?); siitä alkaen raati
mies ja sellainen vielä 16/n 1628; kuoli 1639. Leski Dorda;
pojat Iisakki ja Heikki raatimiehiä.
17:0 Pertteli Olavinpoika Suurikkala: porvari 7/ 5 1617;
valittu kämnäri 3% 1626; sanoutui virasta irti 16/n 1628;
sen jälkeen raatimies, kunnes 8/ 7 1644 „opsade rädmanna- kallet och begärte sitt orläf“ ; sakkoja 6 / „för oljudh ä Rätten“ 12/ 8 1640; vainaja 2G/S 1645. Leski nimeltä Maa
lina Laurintytär. Lapsia eli edell. avioliitosta.
18:0 Klemetti Heikinpoika Laiska: raatimies 3/n 1626
— 1628 ja ehkäpä 1630 asti; raatimiehenä n /3 1640— 1643 asti ja luultavasti 1631— 1636 sekä 1637— 1640. (Kts. por
mestareja.)
19:0 Heikki Yrjönpoika Tammisto: porvari 4/s 1617;
tuomittu sakkoihin miestaposta 9/ 2 1624; raatimiehenä 2%
1631— 1635 ja kämnärinä 3/ 2 1636— 1638 (?). Vainaja 24/ 4 1641. Leski Kerttu Tammisto, pojat Iivari ja Eerikki.
20:o Sipi Pietarinpoika Kainu, raatimies Pietari Kai- nunpoika: kämnäri Markus Nokalin kuoleman jälkeen 1630;
virassa vielä 15/ 4 1635; sitte raatimies Walpuriin asti 1640.
Vaimo Anna Heikin tytär.
21:0 Eskil Niilonpoika Pyhämaa ( = Kauhianpää): raati
miehenä 3/i2 1631— 1ö/7 1644; pyysi virkaeron n/*> 1644.
22:o Yrjö Niilonpoika Suontaka, edellisen veli: kau
punginvoutina 23/i 1630— 1635 (?), myös raatimiehenä aina
kin jo 15/4 1635— 2/ 5 1642 asti, jolloin eroitettiin raatimies- virasta toistaiseksi, syytettynä tappeluksesta istuvan oikeu
den edessä 1638; eli vielä 6/i2 1654.
23:o Eerikki Sipinpoika TJtlia: kaupunginvoutina 3/2 1636—1640 (?) asti; raatimiehenä ainakin jo n /s 1640; istui säännöllisesti raadissa 4/3 1644 asti ja sitte kerran vielä 29/n 1645 vanhojen raatimiesten joukossa; syytti 15/7 1644 pormestari Klemetti Laiskaa lahjojen ottamisesta y. m. Va
littiin 19/ 4 1648 palotarkastusmieheksi ja 9/i2 1648 porvari- väestön luutnantiksi. Leski: Lisbetta Matintytär.
24:0 Sven Matinpoika: raatimiehenä 3/ 2 1636 ja 1641—
1645, vaikka harvoin istunnoissa läsnä (kts. pormestareja).
25:0 Eerikki Heikinpoika Siuttula, raatimies Heikki Siuttulan poika, tunnetaan myös Eerikki Heikinpoika Kau
kolan nimellä, hän kun oli ostanut assessori Joen Eerikin- pojan kaupunkitalon, Kaukolan; raatimiehenä ainakin jo n/\
1640 ja edelleen 7/ 5 1649 asti; julistettu toiseksi taverna- riksi 24A 1641; porvariston raatimiesehdokas 24/ 4 1654. Vaimo Elisabet Kaukola,
26:0 Antti Tuomaanpoika Kouttu: porvarina 15A 1635;
raatimiehenä n/s 1640— 7/ 5 1649; eli vielä 19/ 2 1654. Vaimo Anna.
27:o Matti Antinpoika Elkkynen, raatimies Antti Elk- kysen poika, jonka talon hän lunasti velkojilta 1645; va
littu kaupunginvouti n/ 5 1640 ja jälleen valittu 24/ 4 1 641 sekä julistettu 28/4 1 641; tässä virassa 8/ 5 1643 asti; sitte raatimies Walpuriin asti 1647, jota ennen ( 28/ 4 1647) sa
noutui irti virasta „heikkoutensa vuoksi1'; mahtimiehenä vielä 27/ 3 1655. Vaimo: porvari Mikko Heikinpojan leski Briitta.
28:o Iisakki Martinpoika Bruuk, raatimies Martti Bruu- kan poika, valittu kämnäri 15/s 1640— Walpuriin asti 1641, raatimiehenä 1642; vainaja 11 1644.
29:0 Eskil Jaakonpoika Ruokolahti (myös Hihna); por
vari; raatimiehenä 7/ 10 1642 ja viimeisen kerran V2 1643;
eli 11/i2 1646, mutta vainaja 10/i2 1649. Leski Agnes Matin
tytär (Laiska?).
96
30:0 Jaaltko Mikonpoika Pitkäluoto, porvari Mikko Olavinpojan Pitkäluodon poika; itse porvarina 1636; palo- tarkastusmies 24/i 1641, julistettu kaupunginvouti % 1643
— 1644(?), sitte raatimiehenä ja viimeisen kerran 27a 1 646.
31:o Sipi Yrjönpoika („ Hämeen seppä“ ), „herra Olavin Huittisissa“ lesken Walpuri Eskilintyttären veljen poika Kyröstä; porvari 6/i2 1621; raatimiehenä 9/ 31644— 10/o 1 6 4 6 ;') eli vielä 2%2 1654. Poika Antti.
32:o Matti Heikinpoika Laiska, pormestari Klemetti Laiskan veli (?); porvari 26/4 1617, puuseppä, jonka vuoksi häntä myös kutsuttiin „Matts Sniekare1'; valittu kapakoitsi
jaksi 3%o 1643; valittu ja valantehnyt raatimies 15/ 7 1644
— 18/s 1649. Vaimo Kaarina Simunantytär; tyttäriä Agnes ja Lisbetta.
33:0 Heikki Martinpoika Bruuk, raatimies Martti Bruu- kan poika; valittu ja valantehnyt raatimies J5/? 1644— 4/t
1646, jolloin otti virkaeron; valittu kämnäri 11/6 1645— 2/ 9 1646.
34:0 Martti Martinpoika Paalila: porvarina 1640; raati
miehen sijainen 3%o 1643; raatimiehenä 23/i0 1644— Vs 1649.
Palenius, Paleen ja af Palen sukujen kanta-isä. Leski Wal- puri Eskilintytär.
35:o Eskil R ä ätäli:2) valittu ja valantehnyt raatimies i5/ 7 1644— 1646 (29/n 1645).
36:o Sipi Joosepinpoika Heinänen: porvari % 1617;
luvun täydentämiseksi kutsuttu raatimies 17/4 1645— 7/s 1649;
mahtimiehiä edelleen 27/s 1655. Vaimo Walpuri Urbanuksen- tytär; poikia: Eerikki Heinänen, porvari, ja Juho, joka Tuk
holmassa varasti sinettisormuksen ja matkakumppaneilta ra
haa 1646.
37:0 Arvidi Tuomaanpoika: julistettu vartiokirjuriksi
% 1643; valittu kaupunginvoudiksi 15A 1644, ja raatimie- heksi, koska ei luku ollut täysi, n/t 1645; ei istunut raa-
Ehkä väliaikainen, koska hän 17/ 2 1645 oli „af de gemeneu.
2) Luultavasti Eskil Niilonpoika ja siinä tapauksessa raatimies Yrjö Suontaan veli.
dissa enää 1646. Leski Lisbetta, vouti Pertteli Blasiuksen pojan tytär, meni sitte vaimoksi Jaakkima Eichman’ille.
38:0 Olavi Jaakonpoika: kämnäri 8/s 1643— Walpuriin 1645; valittiin samasta syystä kuin edell. raatimieheksi 17/ 4 1645, vaan ei virassa enää 1646; elossa 19A 1648, mutta vainaja 2% 1654.
39:0 Juho Wiikanen eli Wikman, raatimies Yrjö Wii- kasen poika: kaupunginkirjuri 21/e 1645— 7/ 2 .1644, kämnäri 2/ 9 1646; raatimiehenä 10/ 4 1647— Walpurin tienoille 1649;
porvarina 1654; kämnärinä 18/ 3 JL654; raatimiehenä 1658.
l:nen vaimo Maalina, 2:nen vaimo Briitta Haakonintytär Pihlman ( f 3/ 6 1696).
Kaupunginkirjuri, kaupunginvouti ja kämnäri.
Maistraattiin kuuluivat tavallansa myös kaupunginkir
juri, jota arvossa pidettiin pormestareja lähinnä, sekä kau
punginvouti ja kämnäri, jotka säännöllisesti olivat läsnä maistraatin istunnoissa, kantoivat pöytäkirjoissakin _ usein raatimiehen nimeä ja istuivat sellaisina, kun raati ei ollut täysilukuinen, varsinkin vouti.
Kaupunginkirjurin virka oli tärkeimpiä ja töisevämpiä virkoja kaupungin hallintokunnassa. Raastuvassa „syndicus civitatis“ piti pöytäkirjaa, jonka hän sitte, pormestarin sii
hen tehtyä korjauksia ja lisäyksiä, *) kirjoitti puhtaaksi lä
hetettäväksi asianomaisen viraston tarkastettavaksi ja talle
tettavaksi. Hän toimitti maistraatin kirjeenvaihdon muiden virkakuntien kanssa, kirjoitti ja varmensi maistraatin lau
sunnot, todistukset y. m. s.; hänelle kuului maistraatin kans
lian hoito. Verojen kannossa, olivat nämät valtiolle taikka kaupungille tulevia, piti hänen kuninkaan kaaren X V III lu
vun mukaan olla kantomiehelle apuna ja tehdä laskut ja tilit. Tämä apu tiesi, niinkuin nähdään esim. raastuvan pöytäkirjasta Toukokuun 2 päivältä 1646, että kaupungin
kirjuri kirjoitti kantokirjan, jonka mukaan kantomies toi
mitti veronkannon, otti tältä „ kotonaan “ vastaan kannetut rahat ja teki tilikirjan, jonka hän rahojen kanssa sitte an
toi asianomaisille; mutta jos veroituksen alaiset eivät suo
rittaneet kantomiehelle maksettaviansa täysin eikä kanto-
*) Esim. raast. pöytäk. 13/ 7 1617, 3/u 1641, 1643 ja n/ 5 1647.
mies kyennyt rästejä saamaan näiltä ulos, niin tuli molem
pien sekä kirjurin että kantomiehen „ omaisuudellaan “ vas
tata niistä sekä etukädessä omastaan maksaa nämät*) ja sitte pyytää maistraatilta apua niiden ulosottamiseen. Muu
tamia veroja määrättiin kaupunginkirjurin itsekin kantamaan (ehkä satunnaisesti) niinkuin esim. henkirahat 1638, 2) ak- siisitertiaali .1645,3) kirkonkellon hinta 1643 4) y. m. Mil
loin taas kaupunginkirjuri määrättiin muiden uskottujen miesten kanssa arvioimaan veronkantomiesten ja yksityis- tenkin ottamia pantteja, milloin taloja.5) Niinikään mää
rättiin hän tuon tuostakin kämnärin taikka muiden raadin jäsenten kanssa selvittämään velkomisasioita, sovittamaan ja päättämään perintöjuttuja ja vieläpä joskus tutkimaan pienempiä rikosasioitakin; siis satunnaisesti hoitamaan käm- nerinoikeuden tehtäviä.6)
Kaupunginkirjuriksi ei sen vuoksi kelvannut ken ta
hansa. Hänen tuli olla kirjoitustaitoinen ja ,,kirjanoppinut”
mies. Sellaista ei saatu palkatta, niinkuin raatimiehiä.
Määräpaikkaa ei kaupunginkirjurilla kuitenkaan näytä en- simmältä olleen, vaan korvattiin hänen vaivansa muutamilla kaupungin satunnaisilla tuloilla7) sekä kaupanteko-oikeu
della. Vasta Tammikuun 30 p. 1626 määrättiin hänelle 70 taalarin vuospalkka. Mutta Huhtikuun 15 p. 1635 päätet
tiin, että kaupunginkirjurin piti saada palkaksi „3 ^ af onda och gode i Staden boo“ eli ,,3 $ vaskirahaa joka por
variltau, niinkuin sanotaan pöytäkirjassa Huhtikuun 24 päi
vältä 1643. Sama palkka oli hänellä vielä 1647. Tämän palkkansa oli kirjuri velvollinen itse kantamaan porvaris
tolta, käyden talosta taloon sitä keräämässä. Saadaksensa tässä kohden muutosta toimeen kaupunginkirjuri Juho Mikon
poika pyysi Toukokuun 9 p. 1647 eron virastaan „palkan pienuuden vuoksi, jota hänen tähän asti kaupungilta ker-
Eaast. pöytäk. 4/ 10, 10/ 8i 25/io 2) Raast. pöytäk. % 1642.
3) Eaast. pöytäk. 210 ja 25/ 6 1645. 4) Eaast. pöytäk. % - 2 1647. 5) Esim.
raast. pöytäk. 1/9 1645. Arvioimiset toimitti kuitenkin tavallisemmin kaupunginvouti. 6) Esim. raast. pöytäk. 16/ n 1628, 16/i 1632, 7/ö 1642;
24/ 10 1626, 2/ 5 1642, 21/ 8 1643; 3/ii 1641. 7) 24/ 10 1627.
UUDENKAUPUNGIN KAUPUNGINKIRJASTO
jäämällä on täytynyt etsiä ja osa (porvareja) ei milloinkaan ole antanut Tämän johdosta päätettiin, että palkka vast
edes oli kannettava yhtäaikaa kuin kontributionivero, ja jos joku kieltäytyi sitä maksamasta, maksaen vain kontri- butionin, niin oli tästä ensiksi otettava kirjurinpalkka ja vajaus kontributionimaksussa sitte niskottelijalta ulosoton kautta.
Vaikka virka siis oli palkallinen, ei se kuitenkaan ollut haluttu, „ sitä seuraavan mitättömän palkan, runsaan työn ja jokapäiväisen vaivan tähden“ . Ainoastaan ensim
mäinen kaupunginkirjuri piti sitä pitemmän ajan yhtäpäätä,, seuraavat korkeintaan kaksi taikka kolme vuotta kerras
saan. Ja tapahtuipa niinkin, että kaupunginkirjuri lupaa pyytämättä jätti virkansa oman onnensa nojaan pitkiksi ajoiksi hankkiakseen muualta lisätuloja. Niin teki Antti Simunanpoika, lähti 14 päivää ennen Heluntaita 1644 Rau
malle ja Turkuun ja palasi matkaltaan vasta 14 päivää en
nen Mikkeliä, samoin myös Juho Mikonpoika 1645.
Ensimmäisen kaupunginkirjurin vaalista eivät raas
tuvan pöytäkirjat kerro sanaakaan; sen vain näyttävät, ettei häntä valittu samalla kertaa kuin muut virkamiehet, vaan oli virassa jo neljä kuukautta sitä ennen. Hänen seuraa
jansa „ valittiin “ yleisessä raastuvankokouksessa Tammikuun 30 p. 1626, jolloin myös palkka määrättiin, ja samoin ta
pahtuivat myös 1635 ja 1643 vuoden kaupunginkirjurin vaalit tällaisissa kokouksissa. Mutta porvaristo taikka raati taikka pormestaritko valitsivat, sitä ei erittäin mainita. Vasta kun Klemetti Laiskan aikana Kesäkuun 17 p. 1644 taas oli kaupunginkirjuri valittava, lausutaan pöytäkirjassa, että ..pormestarit ja raati sekä koko yleisö pyysivät Juho Mikon- poikaa kaupunginkirjuriksi ja lupasivat hänelle palkkaa 3 / joka porvarilta, niinkuin ennenkin ollut on“ . Seuraavana vuonna Laiskan erottua pormestarin virasta, Juho myös
„aldeles sigh förlof tagitt“ , jonka vuoksi uusi pormestari kysyi porvaristolta, „ kenenkä he siihen tahtoivat valita sekä sopivana ja kelpaavana p i t ä v ä t P o r v a r i s t o vastasi, „että nyt, sen pahempi, ei täällä löydy mukavaa (miestä), mutta jos Erland Haakoninpoika sen ottaisi vaivoikseen, niin he
tahtovat häneen tyytyä; jollei (ota), että pormestari suvait
koon tästä pitää huolta ja toisen e t s i ä *) Seuraavassa is
tunnossa määrättiin — Juho Wiikanen „ pormestarin ja raa
din sekä porvariston suostumuksella “ virkaan. 1646 kau
punki jälleen sai uuden pormestarin ja nyt ,.otettiin“ myös uusi kaupunginkirjuri.
Kaupunginkirjurin vaalit eivät siis tapahtuneet Walpurin aikoina, niinkuin muut vaalit, vaan tavallisesti kesken vuotta ja viikko taikka pari myöhemmin kuin pormestarin muutos oli tapahtunut, Luultava on, että pormestarit itse valitsivat kaupunginkirjurin, vaikka he sitte palkan vuoksi antoivat porvariston vahvistaa vaalin. Tämä olikin luonnollista, koska kaupunginkirjuri oli pormestarin ikäänkuin oikea käsi.
Kaupunginkirjureja mainitaan pöytäkirjoissa seuraavat:
Klemetti Laiska, Huhtikuusta 1617— 3% 1626, jolloin pyysi virkaeron; virassa jälleen 23/i 1630. Kts. pormestareja.
Krister Lyydikin/poika, valittu 30/i 1626, pyysi virka- eron 16/n 1628, saaden 105 taal. rästistä Hangonsaaren pan
tiksi. Kts. Kuninkaan miehiä.
Pertteli Tuomaanpoika, virassa 2% 1631 ja vielä 1G/i 1632, ehkäpä 1635 a sti;2) uudesti 1638— 1641; vielä elossa 26/ 4 1648.
Juho Mikmpoika (L aiska?), valittiin 15/ 4 1635 ja oli virassa 1638 asti; uudesti valittuna 24/ 4 1641, mutta jätti virkansa 1642; pormestarin sijainen Lokakuusta 1643 seu- raavaan Tammikuuhun; taas ,.pyydetty“ 17/ 6 1644, mutta erosi Walpurina 1645; jälleen „ otettukaupunginkirjuriksi V2 1646, pyysi virkaeroa 9/ 5 1647, mutta virassa 2% 1650 asti, jolloin sanoutui siitä irti; valtiopäivämies 1648; raati
mies 18/s 1649 ja edelleen 28/ 6 1658; eli vielä 1674. Leski, pormestari Pentti Arvidinpojan tytär, Briitta ( f 19/ 2 1693).
Martti Mikonpoika: 2/ 3 1642— 10/4 1643; pormestari.
Antti Simimanpoika teki valansa 18/ 7 1643 ja kirjoitti pöytäkirjat 13/ 5 1644 asti; elossa 23/n 1644; 3/ 3 1647 leski
*) Eaast. pöytäk. 17/ 5 1645. 2) Vuosilta 1629 ja 1633— 1634 ei löydy yhtään pöytäkirjaa.
102
Lisbetta valitti, että Juho Mikonpoika oli hänen miehensä syössyt viralta, mutta raati vastasi, että Antti oli tuomittu virkansa menettäneeksi (23/n 1644) ja Juho oli syytöksestä varsin vapaa.
Juho Yrjönpoika Wiikanen otettiin kaupunginkirjuriksi 2 Yo 1645; kämnäri 2/ 9 1646; raatimies.
Kaupunginvoudin ja kämnärin virkatoimet näyttävät raastuvan pöytäkirjoissa niin kietoutuneiksi toisiinsa, että usein on vaikea päättää, mikä milloinkin oli toisen tehtävää, mikä toisen; sillä sama käsky annettiin enimmästi molem
mille yhtaikaa. Pöytäkirjoissa käytetyt lausetavat sellaiset kuin „blef tillsagt att byfogden med Kämnären“ taikka
„Kämnären med byfogden^ antavat kuitenkin jonkinmoisia viittauksia, kumpi heistä kulloinkin oli päähenkilönä, kumpi apulaisena, ja vertaamalla kaikkia niitä kohtia tämän aika
kautisissa pöytäkirjoissa, joissa heidän tehtävistään kerrotaan, on tultu siihen päätelmään, että heillä molemmilla oli eri virka
tehtävänsä, vaikka joskus toimittivatkin toinen toisensa virkaa.
Kaupunginvoudin virkatehtävät eivät olleet hauskinta laa
tua. Hän esiintyy ennen kaikkea ulosottomiehenä eli ryöstö- voutina, ja sellaisissa toimissa oli hänellä apulaisina kau- punginpalvelijat, taikka yksi porvari taikka myös raatimies taikka raatimies ja kaupunginpalvelija, mutta enimmästi kämnäri ja v. 1648 alkaen säännön mukaan kaupunginpal
velija kolmantena.J) Jos vieras oli asettunut isännäksi toi
sen miehen taloon eikä hyvällä siitä lähtenyt, määrättiin vouti kämnärin kanssa hänet häätämään2) ja asettamaan omistaja oikeuksiinsa. Raastuvan istunnoissa oli hän viralli
sena kantajana.3) Haastaminen oikeuteen kuului myös hä
nen virkatehtäviinsä, ollen hänellä apumiehenä kämnäri taikka kaupunginpalvelija; mutta 1647 vaiheilla tämä vel-
*) Eaast. pöytäk. 3/u 1641, 2,/i 1630; */, 1641; **/t 1630; 16/ n 1628; aa/ 4 1640, 24/ 4 1641, 28/u 1642, % 1645; 3/ s 1646, 20/n , 7i2 1648 j. n. e. 2) Eaast. pöytäk. 20/ n 1640. 3) Eaast. pöytäk. 3/ 2 1636,
12/ 4 1645.
vollisuus siirtyi kaupunginpalvelijoille, joiden haastetta sen jälkeen pidettiin täysivoimaisena. J). Tämän lisäksi oli hän ehkä myös jonkinmoinen poliisimies.2)
Kämnärin virkaan kuului kunink. kaaren X V III luv.
mukaan verojen ja kaupungin tulojen kanto. Kantomiehenä hän mainitaankin Uudenkaupungin tuomiokirjoissa monissa paikoin.3) Tosin kantoi kaupunginvouti 1642 vuoden saari- ja niitty-verot sekä porvarit Eerikki Olavinpoika maaherran kestityskulut 1645 ja Mikko Siuttula 1646 vuoden kontri- butioniveron, ja 1645 vuoden taksaveron oli Jaakko Runoi ottanut kootaksensa, päästen siten itse vapaaksi ,,taksasta“
(5 taal. kup.rahaa) ja laivamiesruotu-maksusta (myös 5 taal.).
Mutta nämät olivat varmaankin satunnaisia poikkeuksia, riip
puen kuten 1642 kämnärin poissa-olosta ja 1645 siitä, ettei kämnäriä siihen aikaan ensinkään ollut, taikka myös, ettei kämnäri ehtinyt itse kantamaan kaikkia niitä erillaisia ve
roja, joita yhtä erältään kannettiin pitkin vuotta ja käyden talosta taloon, ikäänkuin kerjäämässä.4)
Kämnärin tuli myös olla kaupunginvoudille apulaisena monissa toimissa, varsinkin ulosotoissa, niinkuin ennen on kerrottu. Joskus, vaikka luultavasti satunnaisesti, määrät
tiin hän itsekin toimittamaan ulosottoja jonkun raatimiehen kanssa.5) Kerran esiintyy hän kantajanakin kaupungin puolesta, kun aatelisvouti Haakona Erlandinpoika oli pannut merkkinsä kaikkiin läänitystalonpoikain puuastioihin ja sei
soen joka lauvantai tulliportissa esti talonpoikain niitä myy- mästä kaupungissa taikka viemästä porvareille velkainsa maksuksi.G) Myöskin määrättiin hän Marraskuun 19 p.
1645 kaupunginvoudin kanssa vakaamaan mittoja ja painoja, Raha- ja kauppa-asiat kuuluivat siis kämnärin toiminta- alaan. Ehkäpä saakin otaksua, että kaupunginvouti oli toi
mivan eli pääpormestarin käskyjen varsinainen toimeen
*) Raast. pöytäk. ®/a 1642, 13/ 3 1643, 26/ 4 1647, “ /a 1647 y. m.
2) Raast. pöytäk. 12/ 2 1645. 3) 2% 1643, 6/ n 1643, V9 1645, 19/ 3 1648 j. n. e. 4) Raast. pöytäk. 28/ 11 1642, 2% 1645, 14/ 2 1646, 2/ 5 1646;
ö/ 5 1647. 5) Raast. pöytäk. 23/i 1630; 28/u 1642. °) Raast. pöytäk.
2/ 4 1642.
