Uudenkaupungin ‘Muinaisia,
K oonnut
f a ;
A J A N D E R .I .
Vuoteen 1647.
I Vihko.
T U R K U ,
G. W . \V il6 n j a K um pp. k irja p a in o , 1 8 8 9
.
ki. 5 - 7 3 ' ' 77 /o 5"
UUDENKAUPUNGIN KAUPUNGINKIRJASTO
paikka, josta arkistoa, esim. tulen vaaran sattuessa, olisi kyllä
kin vaikeaa pelastaa, saattoi minun v. 1881, rupeemaan arkis
ton vanhimpia asiakirjoja kopioimaan; mutta virka- y. m. toimet keskeyttivät työn jo alussa, kun tuskin kymmenkunta arkkia vasta oli kirjoitettu. Muutamia vuosia myöhemmin tehtiin raatihuoneessa muutoksia, joiden kautta arkisto joutui entistä enemmän alttiiksi tulen vaaralle. Tämä oli uusi kehoitus pitkittämään keskeyty
nyttä työtä, ja pari vuotta tähän käytettyäni joutohetket, oli minulla hedelmänä työstäni kelpo mytty otteita kaikista kaupun
gin tuomiokirjojen tärkeimmistä kohdista vuosien 1 6 1 7 ja 1 7 3 7 väliltä sekä kopioita arkistossa löytyvistä kuninkaallisista kir
jeistä v. 1 6 1 7 — 1800. Syyspuolella samaa vuotta, 1888, oli kaupungilla ollut onni, kirkkoherra J. A. Cederbergin välityk
sellä ja toimesta, saada lunastaa Euotsin valtioarkistosta lähes 4 0 0 arkkia kopioita Uudenkaupungin entisyyttä koskevista asia
kirjoista, jotka arkivario tolit. E. W. Bergman erinomaisella suosiolla ja kohteliaisuudella oli, kaupungin pyynnöstä, sekä va
linnut että toimittanut kopioituiksi, itse valvoen, että kopiat tu
livat oikeiksi. Tämän kopiakokoelman numeroimisen ja luette
loon kirjoittamisen uskoivat kaupungin valtuusmiehet minun teh
täväkseni, joten siis tutustuin myös näihin asiakirjoihin ja tulin nekin kopionneeksi. Kirkon ja koulun arkistoissa löytyi lisäksi odottamattoman paljon asiakirjoja, jotka valaisevat kirkon ja
koulun vaiheita, erittäinkin jälkeen v. 1691. Tärkeimmät koh
dat näistäkin minä kopioitsin, taikka tein niistä lyhempiä otteita ja muistiinpanoja. Näin oli hallussani melkoinen määrä kirjoi
tettuja lähteitä Uudenkaupungin historiaan ja koko joukko pikku
petoja, jospa liajanaisiakin, painunut mieleeni. Kirjallisia läh
teitä oli myös saatavissa sekä yksityisissä kirjastoissa, että myös kahdessa yleisessä, joiden hoitajana satuin olemaan. Kun sitte äskenmainittuna vuonna täällä pantiin toimeen “suomalaisia il
tam ia44, joissa mahdollisuuden mukaan suomalaisia esitelmiäkin oli pidettävä, niin kiusaus käyttämään näin kokoontuneita ainek
sia mainittuun tarkoitukseen kävi niin suureksi, että tuo varoit
tava ääni “ne sutor ultra crepidam“ vaikeni, ja syntyi kun syn
tyikin “Uudenkaupungin muinaisia4*.
Historiaa nämät muinaiset eivät pyydä o lla ; ne eivät myöskään tahdo olla “historioita“; ne ovat muinaisia vain, jotka, alkuansa kirjoitetut pienelle osalle kaupunkilaisia, osittain lisät
tyinä, nyt tarjotaan ajan kuluksi talven pitkinä iltoina, ennen muita, niille kaupunkilaisille, joille kaupungin entisyys on rakas.
Ne ovat varustetut muistutuksilla ja viittauksilla, ehkä liiankin lukuisilla, niihin lähteisin, joista alkutiedot ovat ammennetut.
Tarkoitukseni tällä 011 ollut näistä muinaisista siten tehdä myös jonkinlainen sisältöluettelo kaupungin arkistoissa säilytetyille asia
kirjoille, jotta historian tutkija liuokeammasti löytäisi, mitä jy- väisiä näissäkin kirjoissa mahdollisesti piilee sen arvoisia, että kelpaavat korjata Suomen historian vara-aittaan. Yhdenmukai
suuden vuoksi ovat myös käyttämäni painetut lähteet muistu
tuksissa mainitut.
Lähteisin viitatessa on käytetty lyhennyksiä; mutta nämät ovat luullakseni sellaisia, että ne yleensä tuskin kaipaavat seli
tystä muut, kuin lyhennys:
joka tarkoittaa yllämainittua Ruotsin valtioarkis- tosta saatua kopiakokoelmaa, mikä nykyänsä säilytetään kaupun
gin raastuvan arkistossa jaettuna myttyihin, jotka kantavat ni- meä: “Nystads b esvär“, “Nystads acta“, “Kongliga privilegier ocli brefu, uLandsliöfdingarnes skrifvelser tili Kongi. Maijt. “ j. n. e.;
sekä mahdollisesti
“ Kirk.ark“ ja “Koul.ark,“= Uudenkaupungin kirkon ja alkeiskoulun arkistot.
Lopullisesti tulee minun lausua sulimmat kiitokseni kau
pungin Maistraatille, joka on suonut minulle kaikkia mahdolli
sia huojennuksia asiakirjain kopioimistyössä, kirkkoherra J. A.
Cederbergille, joka ystävällisesti on jättänyt käytettäväkseni kir
kon arkiston verrattain runsaat asiakirja varat sekä oman his
toriallisista teoksista rikkaan kirjastonsa ja antanut minulle myös monta hyvää neuvoa, sekä arkivario, tohtori E. W. Berg
manille, joka, vaivojaan kysymättä, edelleen on Ruotsin valtio- arkistosta hakenut ja hankkinut monia tarvittavia lisätietoja.
Uusikaupunki Lokakuulla 1889.
K. A. CAJANDER.
Vakkasuomalaiset. Uudenkaupungin synty. *)
K uudennentoista vuosisadan koittaissa teollisuus Suomessa vielä lepäsi pahana kapaloisena kätkyessään.
Tehdasteollisuutta ei ollut niin nimeksikään, ja ainoat sen aikuiset teollisuuslaitokset, muutamia kalkkiuunia y. m. s. lukuun ottamatta, olivat ammattimestarien työ
pajat. Rahvaan käsiteollisuus taas tarkoitti vain vält- tämättömimpien kotitarpeiden tyydyttäm istä, ja jos se joskus kävikin näiden rajoja ulommaksi, niinkuin palt
tinan kudonta Turun tienoilla, sukan-kutominen Naan
talissa ja pitsien solmeileminen Raumalla, niin se kui
tenkin harvoin kohosi sellaiseen tuottavaisuuteen, että se mainittavammassa määrässä olisi vaikuttanut kansan toimeentuloon teollisuuden pesäpaikallakaan. A jat eivät yleensä olleet suotuisia teollisuuden kehittymiselle. Sitä omituisempana ja huomiota ansaitsevampana esiintyy se puu-astiain ja muun puutavaran teollisuus, jota talon
pojat harjoittivat Vehmaan kihlakunnassa, etenkin niillä tienoilla, joiden kautta Männäisten eli Uudenkirkon joki luikertelee, laskien vetensä Tuorlahden ja Elkysten vä
liseen, Welhoveden tekemään Pyhämaan lahteen. Voit
taen ne esteet ja vastukset, joita kulkumenojen puute, naapurikaupunkien kateus ja ajan yleinen katsantokanta tämän teollisuuden eteen rakensivat, se jo mainittuna
*) Esitelmä pidetty suomalaisessa iltamassa Uudessakaupungissa 7/i 1889, valliin lisättynä.
aikana oli kohonnut, maanviljelyksen rinnalle, tärkeäksi elinkeinoksi seudun asukkaille; sen tuotteet olivat tu n nettua ja haluttua kauppatavaraa sekä kotimaassa ja Ruotsissa että myös Tanskassa ja Pohjois-Saksan sata
missa *), ja s^n taloudellista m erkitystä pidettiin niin tärkeänä, ei kotipaikalle yksinään, vaan koko maalle ja lähimmäisille osille Ruotsiakin 2), että se alituisesti an
toi hallitukselle päänvaivaa ja tuon tuostakin oli lain
säätämisen esineenä, kuten kohta saadaan nähdä.
Mitenkä ja milloin tämä teollisuus oli syntynyt näillä tienoin, ovat kysymyksiä, joihin ei ole varmaa vastausta. Vakka kaiketi oli tämän talonpoikaisteolli- suuden yleisimmän huomion saavuttanut esikko, koska näiden puutavarain kaupittelijoita oli ruvettu kutsumaan vakkcisitomalaisiksi ja nimi jo 16:n vuosisadan alussa oli niin vakaantunut, että sitä käytettiin virallisissa kirjoi
tuksissa ja hallituksen antamissa asetuksissakin, vaikka vakkateollisuus siihen aikaan jo enimmäksi osaksi oli syrjäytynyt astiateollisuuden tie ltä .3) M yytävän tava
ran ja myyjäin nimien erisointu osoittaa, että tämä teol
lisuus jo oli jotenkin vanha. Samaa todistaa myöskin se kukoistustila, jokonka se oli ehtinyt. Varmana pi
detäänkin sen vuoksi, että vakkasuomalaisen teollisuu
den juuret ulottuvat syvälle keskiaikaan. 4)
Itse tuotteiden tarkoituksen mukaisuuden, tarpeel
lisuuden ja huokean hinnan ohessa, oli varm aankin vai
kuttavim pia syitä vakkasuomalaisen teollisuuden kehit-
^ P a i m e n . Svensk-finska handelslagstiftningen, s. 43 ja S t i e r n- m an Comm. förordn. I s. 19 ja 20. 2) A r v i d s s o n , Handlingar II, s. 218. 3) Näytteeksi mitä kaikkia vakkasuomalaisten teollisuus kä
sitti, mainittakoon, että vakkasuomalaiset, jotka samoin kuin muukin maalaiskansa sai “luonnossa4* suorittaa tullinsa Tukholmassa, v. 1549 maksoivat siellä 44 saavia, 242 sankoa, 661 vatia, 529 lautasta, 443 haarikkoa, 11 torokannua, 17 kansipyttyä, 64 rasiaa, 281 punkkaa, 1 tiinu, 2 kaukaloa, 9 lapiota, 3 puolipannia, 15 pohdinta ja 54 seulaa.
Muita “suomalaisastioita“ mainitaan vielä: katajakannut, pullot, “slagh- fatt“, kimpipytyt ( G r o t e n f e l t , Suoni, kaupasta ja kaupungeista s. 51).
4) G r o t e n f e l t , Suom. kaup. s. 50.
9
tymiseen ja aikaiseen kukoistukseen se vilkas meriliike, jota W ehmaan kihlakunnan rannikko- ja saaristolaiset aina ammoilta ajoilta olivat harjoittaneet sekä Suomen ja R uotsin että myös ulkomaan (Suomen lahden ja Itä meren) satamiin. Näihin he pienillä aluksillaan veivät omia ja naapuriensa tuotteita ja toivat paluumatkalla kotia sellaisia tavaroita, joita kotimaassa oli vaikea saa
da, taikka joista kotivaltakunnan kaupungeissa heiltä olisi kiskottu monen kertaiset hinnat, käyden itse näillä tuontitavaroillaan, kotia päästyänsä, edullista vaihtokaup
paa. Talvella vakkasuomalaiset olivat teollisuuden har
joittajia, kesällä enin osa heitä oli merenkulkijoita ja kauppiaita. Teollisuus ja kauppa olivat heissä käyneet keskinäiseen liittoon ja hedelmänä siitä oli molempien kukoistus.
Talonpojalla oli ikivanhoilta ajoilta oikeus myydä
“m itä ikänä koto hänelle kasvattaa ja tuottaa“, kelle hän tahtoi, ja omaksi tarpeeksensa “ostaa, myydä ja vaihtaa keskenänsä ohria tuohiin, kaloihin taikka voihin ja mui
hin sellaisiin, sekä syötäviä tavaroita rautaan, teräk
seen ja vaskeenu, kun hän ei ostanut kaupitellaksensa ja vaihtaaksensa talonpoikaistavaroita kauppiastavaroi- hin. Purjehtia meriläinen myös sai esteettömästi, minne kaupunkiin halutti, omilla tuotteillaan *), niinkuin muun mukana myös näkyy Didrik Hannunpojan kirjeestä Svante Sturelle, jossa hän väittää valheeksi syytöksen, että hän muka olisi estellyt saaristolaistalonpoikia purjehtimas
ta. 2) M utta vakkasuomalaiset olivat omin luvin laajen
taneet kauppaoikeuksiansa luvallisten rajain yli ja har
joittivat paljon luvatonta “maakauppaa64, kaupunkien raskasta verokuormaa kantaville porvareille suureksi va
hingoksi ja haitaksi. Tämmöinen lainrikkominen ei voi
nut olla aikanansa vetäm ättä hallituksen huomiota puo
leensa. K un Kalmarin liitto vihdoin oli katkennut ja ajat olivat siksi rauhoittuneet, että valtakunnan sisälli-
*) P a i me n , Svensk-finska handelslagstiftningen, s. 31 ja 32.
2) E. Gr ö n b l a d , Nya källor tili Finl. medeltidshist., s. 532.
set olot, niiden uudestijärjestäminen ja parantaminen voi
vat päästä hallitsijan huolenpidon esineiksi, niin vakka- suomalaisetkin ja heidän luvaton kauppansa tulivat huo
matuiksi.
Kustaa W aasan pääpyrintöjä, mitä kauppaan tu lee, oli sen vapauttam inen ulkomaalaisesta vallanalai
suudesta ja rakentaminen omavaraiselle, kotimaiselle poh
jalle. Sen vuoksi valtakunnan isompia kaupunkia, jo i
den porvarit olivat kauppaan tottuneemmat sekä muu
ten ymmärtäväisemmät ja myös varakkaammat, oli enem
män suosittava, kuin pikkukaupunkia, ja näiden kaup
pakin oli pantava isompien kaupunkien alle; maakauppa taas oli tykkönään kiellettävä ja johdettava kaupun
keihin. Ennen muita oli tietysti valtakunnan pääkau
punki, Tukholma, kuninkaan isällisen huolenpidon esi
neenä, hänen lempilapsenansa, ja sellaisena se edelleen pysyi hänen jälkeensäkin; m utta myös Suomen pää
kaupungin, Turun, osalle tätä suosiota ensimmältä riitti melkoisesti. Jo v. 1525 Turku sai vapaus- ja privilegio- kirjan, jossa sen eduksi kaikellainen maakauppa kiellet
tiin, kuitenkin niin että maamiehillä edelleen oli oikeus ukeskenänsä myydä ja ostaa syötäviä tavaroita; (mutta) sellaista kuin suolaa, verkaa ja muita tällaisia tavaroita älkööt pitäkö kaupaksi.4* x) Tämä kirja varsin luonnol
lisesti vaikutti siihen, että vakkasuomalaisten kauppaa ruvettiin entistä enemmän ahdistamaan ja heissä se taas synnytti tyytym ättöm yyttä uusiin oloihin sekä salakaup
paa ja salapurjehdusta. E ttä molemmat kilpailijat, niin Turun porvarit, kuin vakkasuomalaisetkin, olivat valit
taneet heillensä vääryyttä tapahtuneen, voipi päättää siitä kirjeestä, jonka kuningas antoi rahvaalle Pohjois- Suomen laamannikunnassa Lokakuun 10 p. 1527, siis kol
me kuukautta sen jälkeen, kuin Ulvilan ja Rauman kau
pungeilta oli kielletty purjehtim inen Saksaan ja muual
le, kuin Turkuun ja Ruotsiin, “jo tta kaupunkimme Turku taas vaurastuisi. “ 2) Kuningas sanoo saaneensa tietää,
*) S t i e r n m a n , Comrn. förordn. I, s. 12. ~) A r v i d s s o n , Handl. II, s. 211.
11
että siellä “maan-ääressänne harjoitetaan ylenpaljon lai
tonta maakauppaa, meidän kaupunkiemme (ei ainoastaan siellä Suomessa, vaan myös täällä Ruotsissa) häviöksi ja heikontamiseksi44, ja havainneensa sen tapahtuvan voutien ja nimismiesten luvalla. Hän käski siis Iivari Flemmingin, joka oli Pohjois-Suomen laamannina, pitä
mään huolta, että sellaisesta luvattom asta kaupasta luo
vutaan. K uitenkin kuningas tiesi hyvin, ettei tämmöis
tä, aikain kuluessa kansaan juurtunutta tapaa paljaalla kiellolla saada poistumaan, niinkuin hän kerran vastasi
kin käskynhaltijallensa Tukholman linnassa Botvid Lau- rinpojalle, että “yhtä mahdoton, kuin on niille kunnon miehille siellä Tukholmassa saada kaikki sudet metsään pötkimään, y h tä mahdoton on meidän kukistaa tästä m aasta kaikki maakaupan harjoittajat.44 *) Sen vuoksi hän k äy tti kiellon ohessa m uitakin keinoja maakauppaa vastaan. Muun mukana hän koetti sitä tukehduttaa oman itsensä kautta. Tässä tarkoituksessa hän v. 1527 käski Iivari herran, “jos tarvis vaatii, että muutamia löytyisi, jotka pitävät kaupaksi suolaa ja muita välttä
mättömiä tavaroita köyhää kansaa varten, joka asuu kau
kana kaupungeista44, määräämään ja lähettämään vakka- suomalaisten luo niin monta m ainittujen tarvetavarain myyjää, kuin ihan välttäm ätön oli, siksi että kuningas itse tulisi Suomeen ja siellä näkisi, mikä hyödyllistä oli;
m utta kaikkia muita, jotka lakia vastaan maakauppaa harjoittivat, tuli Iivari herran ran g aista.2)
K eskusteltuansa valtakunnan isompien kaupunkien edustajain kanssa, joiden joukossa myös oli pormestari Pietari van Aken, yksi raatimies ja yksi porvari Turus
ta, kuningas kaksi vuotta myöhemmin päivä jälkeen Mikkelin julisti Ruotsin ja Suomen kaupunkien m ark
kina suostumuksen. Siinä kuningas arveli syyksi kau
pan “heikkouteen4* liian monia markkinoita, niitä kun pidetään melkein joka “kirkkomessun44 ohessa, “josta
*) S t a r b ä c k - B ä c k s t r ö m , Berätt. ur Svenska hist. III, s. 645.
2) A r v i d s s o n , Handl. II, s. 218.
kaupungit perinjuurin häviävät1*. Sen vuoksi pikkukau
punkien markkinaoikeudet nyt supistettiin ja kirkkomark- kinat lakkautettiin suuren sakon uhalla. *) Tämä kielto oli Turun porvareille uusi voitto, vakkasuomalaisille se oli uusi ja ankara isku, heidän kauppansa melkein kuo
lin isku; mutta niin sitkeähenkinen se kauppa oli, ettei se vieläkään haavoihinsa sortunut, vaan parani jälleen ehkäpä entistä eheämmäksi. Sillä kun Tukholman por
mestarit ja raati Mikkelinä v. 1531 kävivät kuninkaalle valittamassa, mitä haittoja kaupungin kauppa kärsei, niin kuningas antamassaan asetuksessa muun mukana sääsi taas, että “vakkasuomalaiset älkööt purjehtiko ul
komaille taikka uiko valtakuntiin. “ 2)
Vaikka Kustaa W aasa ei suinkaan ollut maakau
pan ystävä, vaan sitä koetti kaikin tavoin estää, täyty i hänen kuitenkin joskus tehdä poikkeuksia tästä kannas
taan. Niinpä hän v. 1533 “teki tiettäväksi, että koska ne köyhät miehet, jotka ovat ja asuvat Suomen saaris
tossa, niin usein ovat meille valittaneet, että heille on suureksi vahingoksi kielto purjehtim asta Riikaan ja Tal
linaan, niinkuin ennen ovat tottuneet, ostamaan viljaa ja mitä muuta tarvitsevat, ja kosk’eivät he pyydä kaup- piastavaroita taikka syötäviä viedä valtakunnasta, vaan lautoja, tuohta ja muuta sellaista^, sen vuoksi kuningas oli käskenyt Iivari Flemmingin määräämään, m itä he ja Turun porvarit kumpikin saisivat viedä, jo tt’eivät toisillensa tekisi vah inkoa.3) Tämä lupa tosin ei ollut annettu vakkasuomalaisten kaupan päästämiseksi ikees- tä, vaan muiden meriläisten hyväksi, joilla oli tapana ollut mainituissa kaupungeissa käydä kauppaa; m utta koska osa heitäkin oli saaristolaisia Iivari Flem mingin laamannikunnassa ja ehkä enimmistö rannikkolaisia, niin tuskin on syytä epäilläkään^ että vakkasuomalaiset oli
sivat olleet sitä hyväksensä "käyttämättä. Tätä otaksu
mista tukee myös W iipurin linnan isännän Maunu Nii-
*) S t i e r n m a n , Comm. förordn. I, s. 21. 2) Sama teos, s. 19 ja 20. 3) A r v i d s s o n , Handl. V, s. 289.
13
lonpojan ja hänen apulaisensa K ustaa Fincken pyyntö, ettei kuningas suinkaan sallisi vakkasuomalaisten ulko
maan purjehdusta. Vastauksessaan Lokakuun 13 p. 1545 sanoo kuningas: “kirjoituksessanne te pyydätte, ett
emme niistä syistä, joita esitätte, sallisi vakkasuoma
laisten eli maakauppiasten harjoittaa purjehdusta ulko
maille y. m. s.; siitä olemme jo ennen sekä kirjallisesti että suullisesti antaneet teidän tietää tahtomme ja mie
lemme, että kernaasti maamiespurjehduksen ja maakau
pan soisimme ehkäistyksi. “ Myös lausui kuningas toi
vonsa, että aateli, voudit ja muut siellä maan-ääressä luopuisivat siitä luvattom asta kaupasta, jota he itse ovat harjoittaneet ja vieläkin harjoittavat, koska he siten an
tavat tukea muiden luvattomalle kaupalle ja heidän it
sensä tähden täytyy olla sitä huomaamatta, ja käski kuningas uhata kovinta rangaistusta siitä, “vaikka pel
käämme, että kaikki mitä tässä asiassa tehdään ja pää
tetään, on turhaan. “ *)
Nämät kuninkaan aatelista ja virkamiehistä lausu
mat sanat, sopivat myös varsin hyvin vakkasuomalai- siin. Kielloista ja esteistä huolimatta, heidän maakaup
pansa rehentelem istään rehenteli. Mihinkä mahtavuu
teen se oli kohonnut, nähdään parista kuninkaallisesta kirjeestä vuosilta 1544 ja 1545. Edellinen näistä oli vastaus Tuomas R ytingille hänen kysymykseensä, eikö sitä uutta “galeydaa“, joka äsken Turussa oli rakennet
tu, pantaisi saaristoon “vahtimaan sitä joukkiota (“säll- skap“), joka vastoin kieltoa vie maasta niin paljon voita, haukia ja muuta syötävää tavaraa“. Vastauksessa Ry- ting käsketään tuomaan galleijalla verot Tukholmaan, m utta koska R yting linnan luona oli rakentanut myös kaksi “äspinkiä“, niin kuninkaasta näy tti mukavammal
ta, että “R yting varustaa samat äspingit tarpeen mu
kaan ampumaneuvoilla, ruudilla, miehistöllä ja ruoka- varoilla, antaen niiden n y t kesällä käydä edestakaisin siellä saaristossa vahtimassa ja tarkkaamassa mokomaa
*) A r v i d s s o n , Handl. I, s. 261.
joukkiota, joka ei täytä eikä pidä mitään siitä, mitä heille käsketään ja kielletään; ja semmoista joukkiota pitää niin rangaista, että m uutkin sen huomaavat.44 Vielä kuningas mielellään olisi nähnyt, “että siellä pi
dettäisiin luettelo kaikista niistä tavaroista, jo ita kau
pungeista taikka muualta Turun läänissä viedään lai
voilla.44 *) Jälkim äinen kirje taas oli kirjoitettu Turun ja W iipurin linnan isännille, ja siinä kuningas lausuu, että sen laittoman kaupan ja purjehduksen kautta, jota 44vakkasuomalaiset44 ja kaikki muut, jotka meripuolella asuvat, tavallisesti harjoittavat, 44ei ainoastaan "Wiipuri ja muut kaupungit tykkönään häviä, vaan toiset maan
ääretkin ovat saaneet vahinkoa44, niin että “kaikki kauppa
kaupungit ja koko maa, kuten m ainittu on, varsin hä
viävät.44 Samassa kirjeessä kerrotaan vakkasuomalais- ten (“the vackufinner44) vieläkin purjehtivan aina Tans
kaan ja muihin vieraisin kaupunkeihin ja vievän maasta kaikellaisia syötäviä ja muita tavaroita, vaikka kuinka kiellettäisiin, ja sanotaan heidän rohkenevan kieltoja ylenkatsoa, kun “kaikki siellä maassa, aateli, hovimie- het, voudit, porvarit, papit ja muut tekevät kauppaa, mi
ten itse tahtovat, ja varkain harjoittavat vientikauppaa Saksaan, Tanskaan ja muualle, vakkasuomalaisten ja mui
den meripuolella asuvain avulla, koko sille maan-äärelle suureksi ja auttamattomaksi vahingoksi ja turm ioksi44.
Kerrassaan ehkäistäksensä täm än ulkomaan purjehduk
sen ja jotta koko valtakunnassa vallitsevat korkeat hin
nat alenisivat (“then dyrheet som sä gemena är här i B/ijket mothe finnes böter tili44) oli kuningas käskenyt linnan isäntää Tukholman linnassa vitkastelem atta mie
hittäm ään ja lähettämään Suomen puolelle kaksi pie
nintä galeijaa ja panemaan ne kulkemaan edestakaisin rannikkoa myöten Turun ja "Wiipurin väliä ja muualla Suomen kulkuväylissä pitämässä silmällä, kutka sellaista ulkomaan purjehdusta harjoittivat ja veivät kaikki ta varat ulkomaille. Sitä ennen tuli linnan isäntien kui
*) A r v i d s s o n , Handl. VII, s. 118.
15
tenkin kuuluttaa tämä kuninkaan päätös kautta koko maan ja varoittaa asukkaita suurimman rangaistuksen uhalla, etteivät tekisi itselleen vahinkoa. *)
K un tuuli yläilmoissa näytti siltä suunnalta puhal- televan taas entistä rajummin, niin Turun porvarit luu
livat ajan otolliseksi heille ja puhaltelivat hekin täysin suin mukana siinä ihanassa toiveessa, että tuuli yltyisi myrskyksi ja kerrassaan pyyhkäisisi olemattomiin sekä naapurikaupungit, että muut harmilliset kilpailijat ja ennen muita vakkasuomalaiset. He sen vuoksi lähes
tyivät kuningasta haikealla valituksella, kuinka heidän kaupunkinsa jo oli varsin perikadon partaalla omahyö- tyisten naapurien tähden. Uudenmaan papit ja talon
pojat ne heidän mielestään koko veitikkoja olivat maa
kauppaa tekemään. Ilkeimmät kaikista olivat kuitenkin linnan isäntä ja voudit Hämeenläänissä, he kun “hieroi
v at kauppaa nahasta, ennen kuin pukki oli teurastettu- k aan “. Heidän vertaisiansa melkein olivat “talonpojat ja maakauppiaat Uudenkirkon pitäjässä, joilla on tapana itse käydä ulkomailla ja Saksan kaupungeissa, kaikel- laisia kauppatavaroita vieden, jo tta heillä on suurempi kauppa kuin Turun kaupungilla. Jo ll’ei sitä heiltä ote
ta, niin he saattavat kaikki kaupungit häviöön. Kun he ovat vievinänsä ammeita ulkomaille, niin heillä on alhaalla aluksissa voita, kalaa ja muita kauppatavaroita, joita on saatu Turun linnan läänistä Pohjois-Suomessa^
minkä he ovat panneet kauppansa alle, meille (Turku
laisille) suureksi vahingoksi4*. Vielä siinä valitetaan, että “vaimo K erttu H allun kylässä äskenmainitussa pi
täjässä käy samallaista maakauppaa, sen lisäksi on ve
tän y t mukaansa kolme tahi neljä kestiäkin 2) jotka sa
moin kuin hän itse, harjoittavat kauppaa kaikellaisilla kauppatavaroilla, ja itse hän pitää laivoja“ j. n. e. j. n. e .3)
*) A r v i d s s o n , Handl. Y li, s. 169—171. 2) Kestit olivat ul
komaalaisia kauppiaita eli kauppasaksoja, jotka toivat ulkomaan tava
raa kaupaksi tapuli-kaupunkeihin ja niissä saivat viipyä vain määrä
tyn ajan. 3) A r v i d s s o n , Handl. YI, s. 278 ja 279.
V. 1547 Suomen maasäätyjen (aateliston, papiston ja porvariston) mietinnössä kaupunkien ja maaseudun edis
tämiseksi, he jälleen uudistavat valituksensa, koska “Tu
run porvareille on suuri vahinko ja turmio vakkasuo- malaisista Kalaisissa (“aff the wacka ffinnar j K alaas“) siihen nähden, että he ostavat muualta astioita ja esit
tävät niin teidän Armollenne asian, kuin ne olisivatkin heidän omaa tekoansa, ja sellaisella vilpillä hankkivat it
selleen teidän Armoltanne vapaan purjehduksen, vieden myös astiain välissä muita hyviä tavaroita, joista köy
hät porvarit saattaisivat voittaa elatuksensa. “ *)
Tällaiset valitukset ja uikutukset, kuinka varo
vasti ja viisaasti niitä esitetyinkään, eivät kuitenkaan saattaneet Turun porvaristoa toivomuksiensa perille. P a
remmin tutustuttuansa maamme oloihin ja Turun por
varien kaupantekokykyyn, kuningas näyttää heihin kyl
lästyneen. Itse kaupungin asemastakin hän kirjoittaa v. 1546 Tuomas Rytingille, että “se paikka meitä ei pal
jonkaan miellytä miksikään hyväksi kauppakaupun- giksi“ 2) ja v. 1547 kuningas vastauksessa samalle Ry- tingille erään lähetystön johdosta, joka oli käynyt pyy
tämässä Ulvilan ja Rauman kaupunkien porvarien siir
täm istä Turkuun, ei sano tietävänsä mitään vastata, “koska Turkua ei voi linnoittaa eikä asemakaan ole sellainen, kuin sen oikeasti olla pitäisi“. Porvareista hän kirjoit
taa v. 1549 Olavi Trottenpojalle, että hän oli tu tk in u t niitä porvaria kauppa-asioissa, jo tk a äsken olivat olleet häneltä pyytämässä lupaa viedä ulkomaille vähän voita ja “havainnut heidän kertomuksistaan, että heillä on kyllä heikko käsitys asiassa ja että siis heidän kaikesta kaupastaan ja toimestaan on sekä heille itselle, että koko valtakunnalle iso vahinko, kosk’eivät osaa lukua laskea eivätkä käsitä meidän ja ulkomaan rahan arvoa, siis ei
vät tiedä, miten m yyvät tavaransa ulkomailla, vaan aina niin toimivat, kuten heillä tapana on, että tappaavat
s) A r v i d s s o n , Handl. II, s. 262. 2) Sama teos Y li, s. 176.
Hän oli itse nähnyt Turun v. 1530. 3) Sama teos VII, s. 203.
17
tavaroistaan ulkomaalaisille, mutta jos heidän voittoa pitäisi saada, niin se oman valtakunnan asukkailta ote
taan. K un he sellaisella kaupalla tekevät koko valta
kunnalle melkoista vahinkoa, niin olemme me nyt hy
västi heitä opettaneet ja neuvoneet, vaikka toki arve
lemme, että se ei paljon auta.44 Jo tta heillä kuitenkin olisi jotakin ohjetta, niin käskynhaltijan tuli vakaasti heitä muistuttaa, että ennen lähtöänsä ulkomaille sopi
vat “jonkun hyvän ja ymmärtäväisen miehen kanssa, joka hyvin osaa lukua laskea14, että hän laskisi heille tavarahinnat, “niin että he vähänkin hyötyisivät ulko
maalaisista, niinkin kuin täällä kotimaassa, ja ainakin sen verran, että päälle ostohinnan saisivat rahdin, ku
lungit ja ravintonsa ilmaiseksi.44 *) Samaa mieltä oli kuningas vielä v. 1531 Turun porvarien kauppakyvystä, koska hän antoi käskyn herra Pietari Bragdelle ja Olavi Laurinpojalle opettamaan heidän lähettiläillensä, jotka tavan mukaan taas olivat pyytämässä lupaa voin ja hau
kien vientiin ulkomaille, minkä arvoinen taalari oli ja miten Tukholman porvarit tekivät kauppaa ulkomaalais
ten kanssa, “jo tta he ymm ärtäisivät etsiä etuansa ulko
mailla, eikä vain täällä kotimaassa meidän alamaisiltam
me, kuten heidän tapansa on.44 2)
Seuraukset tästä kuninkaan muuttuneesta mieli
alasta Turun porvareita kohtaan näkyivät selvästi v.
1550, kun kuningas Toukokuun 9 p. kirjoitti Henrik Klaunpoika Hornille ja Olavi Trottenpojalle muun mu
kana näin: “Mitä tulee vakkasuomalaisten purjehduk
seen, että se olisi kiellettävä, koska sitä purjehdusta paljon väärin käytetään, niin että paljon rasvaisia ta varoita salaa laivoissa, ammeitten ja tukkien alle kät
kettyinä, viedään maasta, niin meitä suuresti kummas
tuttaa, mitä sillä (valituksella) tarkoitetaan, koska jo ennen olemme teille kylläksi ilmaisseet ja itsekin sen tiedätte, että näiden vakkasuomalaisten, jotka kalliojen
*) A r v i d s s o n , Handl. VII, s. 269. 2) S t i e r n m a n , Comm.
förordn. I, s. 128.
2
keskellä asuvat, täytyy pyrkiä sinne, missä ammeistaan ja tukeistaan voivat viljaa saada, ja heille tahtoo epä
mukavaksi käydä niiden laivojen vartoeleminen, jo ita ehkä kaupungeista lähtee; ja m itä rasvaisiin tavaroihin tulee, niin olette te ja voutinne siellä maan-ääressä tätä ennen käskymme ymmärtäneet, että teidän sitä tulee valvoa eikä kaikilla (asioilla) rasittaa m eitä“. J)
Vakkasuomalaiset siis olivat viimeinkin saaneet sel
vän luvan esteettömästi purjehtia tavaroineen ulkomaal
lekin, kun eivät syötäviä tavaroita veisi. Tämän oikeu
tensa saivat he sittemminkin pitää, huolimatta niistä yleisistä kielloista maalaispurjehdusta ja tnaakauppaa vastaan, joita jälkeenpäin annettiin, niinkuin v. 1552 ja 1569 2) sekä niistä valituksista, joita Turun (ja Wiipu- rin) porvarit kaiketi tuon tuostakin tekivät. E ttä va
lituksia todellakin tehtiin, näkyy selvästi siitä vastauk
sesta, jonka Kaarlo IX Toukokuun 28 p. 1605 antoi Tu
run porvareille. Sen neljännessä kohdassa lausuu hän näin: “Mitä Uudenkirkon pitäjän asukkaisin tulee, joista Turun porvarit valittavat, että niiden puu-astiojen alle, joita he vievät, lastaavat he vientiä varten myös mo- nellaisia kauppatavaroita, joita he vaihtavat suolaan, ver
kaan ja kaikellaisiin juotaviin ja sitte myyvät, tullia ja aksiisia maksamatta, niin koska he edellisiltä kunin
kailta ovat saaneet etuoikeuden puuastioillaan purjehti
maan Saksaan ja siellä vaihtamaan ne suolaan ja muu
hun, jota he omaksi tarpeeksensa tarvitsevat, sen vuoksi emme mekään voi vastoin heidän etuoikeuksiansa siihen mitään muutosta tehdä, semminkin koska Turun porva
rit eivät suo, että me sinne annamme perustaa kaupungin;
vaan purjehtikoot he tästä lähtien niinkuin tä tä ennen
kin puu-astioillaan ulkomaille, mihinkä he parhaaksi nä
kevät ; m utta muun tavaran vienti niiden ohessa on heille tykkönään kielletty/ 4 Samoin kiellettiin nyt myös
*) A r v i d s s o n , Handl. VII, s. 311. Vrt. myös kirjeesen Hen
rik Hornille ja Niilo Boijelle Elok. 30 p:ltä 1550 (Arvidsson, Handl.
VII, s. 322). 2) S t i e r n m a n , Comm. förordn. I, s. 129 ja 206.
19
Uudenkirkon asukkaita harjoittamasta maakauppaa niillä tavaroilla, joita he ovat ostaneet (ulkom aalla?)*) Näin n y t uudistettujen etuoikeuksiensa suojassa vakkasuoma- laiset edelleen harjoittivat meriliikettänsä, kauppaansa ja teollisuuttansa. Mutta luvallisen kaupan ohessa re
henteli, jos milloinkaan, myös laiton maakauppa, pap
pien, voutien ja muiden virkamiesten sekä aateliston suosimana, he kun kaikki itse harjoittivat sitä runsaasti ja ahkerasti. Niin peittelem ättä sitä harjoitettiinkin, että vastoin kaikkia maakauppa- ja markkinakieltoja, Män- näisten kylässä Uudenkirkon pitäjässä, joka kylä oli vakkasuomalaisten pääpesä, pidettiin joka lauantai ju l
kisia viikkom arkkinoitakin.2)
Tällä kannalla olivat asiat vielä, kun K ustaa I I Adolfi, paluumatkalla itäiseltä sotatantereelta, Tammi
kuun 22 p. 1616 avasi Helsingin valtiopäivät, joilla, vaikka kohta sivuseikkana, myös järjestettiin Suomen kauppaoloja. Tätä tilaisuutta Turku, Rauma ja Pori k äyttivät hyväksensä, kääntäen nuoren kuninkaan huo
mion vakkasuomalaisiin ja heidän kauppaansa sekä myös niihin ruotsalaisiin, jotka kävivät kalastamassa Suomen saaristossa liian lähellä Turkua ja Raumaa.
Näiden valitusten johdosta kuningas, niin kutsutuissa
“lähtiäisissänsä“ Rauman, Porin ja Turun porvareille, uudisti kiellon m ainittua kalastusta vastaan, määräsi Män- näisten m arkkinat lakkautettaviksi ja siirrettäviksi — Raumalle ja koska mainituille kaupunkeille oli haitaksi se meriliike, jota talonpojat Kalaisissa, Laitilassa ja V e h maalla harjoittivat, myöskin kielsi heidän vastedes muuta tavaraa maasta viemästä, kuin puu-astioita ja maahan muuta tuomasta, kuin suolaa kotitarpeeksi; kaikki se ta vara, jolla maakauppaa harjoitettiin, saivat m ainitut kau
pungit oikeuden panna takavarikkoon.3) Helmikuun
. *) Wa a r a n e n, Urkunder II, s. 200. 2) Ephr. Ho e c k e r t , Sjöstaden Nystad, § 2 ja Wa a r a n en, Landtdagen i Helsingfors 1616, s. 71. Männäisten markkinat olivat arvattavasti tätä paljon vanhem
mat, ainakin katoliselta ajalta ja mahdollisesti sitäkin vanhemmat.
3) Wa a r a n e n , Landtdagen, s. 71.
keskivaiheilla kuningas saapui Turkuun. Koko kolme kuukautta hän viipyi siellä, ja paljon hänelle sillä ai
kaa jätettiin kaikellaisia valituksia, epäilemättä myös vakkasuomalaisten sekä äskenmainittujen kaupunkien puolelta. Ehkäpä näiden valitusten johdosta kuningas tekikin Turusta tunnetun, pikaisen matkansa Porin tie
noille. Paluum atkalla täältä hän lauantaina Toukokuun 4 p. 1616 2) kävi vakkasuomalaisten markkinoilla Män- näisissä. Siellä hän nyt omin silmin näki, kuinka suurta ja vilkasta kauppaa täällä harjoitettiin ja se näkeminen, se ei suinkaan vakkasuomalaisille ja heidän kaupallensa tuottanut sitä tuhoa, jota olisi sopinut odottaa ja eh
käpä odotettiinkin. Päin vastoin. K uningas heti älysi, että sellaista kauppaa ei paljailla mahtisanoilla estetä eikä sen suuntaa muuteta muualle päin, Turkuun taikka Raumalle, vaan että valtion etu käski sitä pikemmin suosimaan, kuin polkemaan. P äivä ennen lähtöänsä Tu
rusta Ruotsiin kuningas toteuttikin isävainajansa ennen mainitun aikeen ja antoi Männäisten kylälle oikeutus- kirjan eli patentin, joka suomeksi kuuluu näin:
P aten tti uudelle kaupungille, joka perustettava on U udenkirkon pitäjään.
Me Kustaa Aadolf! j, n. e. teemme tiettäväksi, että koska tahtomme on, että kaupunki on perustettava U u
denkirkon pitäjään Mennesten kylän tienoille, niin me sen vuoksi annamme luvan sinne asettua, niinkuin myös käskemme, kaikkien niiden talonpoikien ja muiden, jotka asuvat Uudella kirkolla, Lapissa, Vehmaalla ja Taivas- salossa, kuin myös kaikkien Laitilan pitäjässä, ja halua
vat harjoittaa purjehdusta ulkomaille, että he saavat nauttia niitä vapauksia ja etuoikeuksia, joita muutkin meidän valtakuntamme kaupungit, kaupunkilain mukaan, ovat tottuneet nauttimaan. J a tahdomme me vastedes laajemmin heidän etuoikeuksiansa selittää. Me kiellämme
*) Va a r a n e n , Landtdagen, s. 73. 2) Sama teos, s. 79 ja Ephr . Ho e c k e r t , Sjöstaden Nystad 2 §.
myös täten kaikki, kutka lienevätkään, tekemästä yllä- m:lle meidän alamaisillemme missäkään kohdassa es
teitä taikka haittaa. Tätä he tietäkööt noudattaa. Tur
ku, Toukokuun 17 p. 1616.
Gustavus Adolphus. *)
Näin oli n y t Männäisten talonpoikaiskylästä tuota- hätää kaupunki syntymäisillään. R iita vakkasuomalais- ten kaupasta oli ratkaistu, m utta tavalla, joka ensim- mältä ei kumpaakaan riitapuolta tyydyttänyt. Naapuri
kaupungeille, ennen muita Turulle, tämä ratkaisu mer
kitsi pitkittyvää taistelua ja kilpailua ja vakkasuoma- laisille taas heidän tähän-astisen tulli- ja aksiisivapaan kauppansa verottam ista.2) Tähän tuli lisäksi se seikka, että Männäisten kylä ei enää ollut mukava paikka kau
pungin asemaksi» Sillä tavaran kuljetus oli kovin han
kala ja viivykäs Uudenkirkon silloin jo vesiköyhää jo kea myöten, jota vain “ison veden aikoina14 kunnolla päästiin kulkemaan Männäisistä Tuorlahteen, koko pe
nikulman matkaa, ja ylöspäin se tietysti oli vieläkin hanka
lampi. Myöskin maamatkaa lähimmästä satamasta, Mäy- hölän kylässä Uudenkirkon pitäjässä, oli Männäisiin 3/4 penikulmaa. K un kuninkaan päätös Uudellakirkolla tuli tunnetuksi, kääntyivät siis heti pitäjän etevimmät mie
het, kirkkoherra Niilo Eerikinpoika ja hänen poikansa (?) nimismies Iisakki N iilonpoikaa) silloisen Turun maa
herran Ju han a Pontuksenpojan (De la Gardie) puoleen,
*) K.k. KongL privil. och resol. 2) Varsin verovapaa heidän kauppansa ei sentään tähänkään asti ollut, koska v. 1545 vaiheilla Pohjois-Suomen laamannikunnan verojen joukossa (“ridfougtens Rentte“) tavataan myös “kauppiasrahoja“ 30 mk:aa (Grotenfelt, Suomen kaup., s. 51 ja Arvidsson Handl. VII, s. 45) ja myös kerrotaan, että kukin manttaali Uudenkirkon ja Laitilan pitäjissä oli verotettu 2 äyrin maan lisäverolla (“medh 2 öres landh skatlagd för seglats“) siitä purjehduk
sesta, jota talonpojat “muinaisina aikoina ja ennen kuin kaupunki oli perustettu, harjoittivat Saksaan ja ulkomaille4* (K.k. “Landshöfd. i Äbo skrifvelse tili K, M:t: “En kort disignation. Äh o den 5 Nov. 1081).
n) C e d e r b e r g , Hist. kokoelm., s. 1.
£1
pyytäen, ettei kaupunkia perustettaisi Männäisten ky
lään, vaan Mäyhölään, jossa löytyi oivallinen satama.
Maaherra havaitsikin heidän pyyntönsä oikeutetuksi ja esitti asian kuninkaalle. Tähän ehdotukseen kuningas, jonka sanotaan ennenmainitulla Männäisten markkina- matkallaan itse käyneen myös Mäyhölän tienoilla (eh
käpä Sundholman kartanossa?) ja siis “oli omin silmin k a u p u n g in --- aseman nähn yt“, !) vastasi Juhana herralle, ettei “siihen kylään, jonka te olette valinneet ja meille ehdotelleet, voi rakentaa eikä perustaa m itään kaupunkia, lisäämättä siihen myös Pietolan ja Ruokolan kyliä, koska mainittujen kolmen kylän tilukset ovat yhteisessä aitauksessa ja sarkajaossa; sen vuoksi me olemme antaneet nämätkin kylät sen alle, jo tta heillä olisi parempi tila huoneiden rakentamiseen ja muuten laitumeksi ja metsäksi14. Jos näissä kylissä jollakin ta
lonpojalla oli perintömaata, niin hänelle piti annetta
man vastaava ala kruununmaata. Tiloja, jotka muuta
mia vuosia olivat olleet autioina ja äsken taas asutuiksi tulleet, ei saanut lukea verotaloiksi. 2)
Samana päivänä kuin äskenmainittu kirje oli kir
joitettu, kuningas myös allekirjoitti Uudenkaupungin etuoikeudet, joka pärmäkirja siihen ripustettune sinetti- neen säilytetään kaupungin raha-arkussa ja kuuluu suo
meksi, kuten seuraa:
“Me Kustaa Aadolfi, Jum alan armosta Ruotsin, Grö- thein ja Yändein valittu kuningas ja perintöruhtinas, Suomen suuriruhtinas, Viron ja Vestmanlandin herttua, teemme tällä tiettäväksi, että koska kernaasti näemme ja tahdomme, että tämä meidän perintö-valtakuntam me sekä torpilla ja taloilla, että kaupungeilla mukavin pai
koin karttuisi, jotta maalla asuvat alamaisemme sellai
sissa kaupungeissa saisivat ostaa, mitä tarvitsevat ja
*) K.k. Nystads besvär v. 1655 Helmik. 14 p. 3 koht.: “och sjelff j egen Person ögonsynligen Stadzens och här kringliggande Soch- ners lägenheter beskädhatt och ehrfarit“. 2) K.k. Kongi, privil. och.
resol. 10/4 1617.
23
myös myydyksi, mitä heillä on myytävää, ja meidän valtion tulot siten yhä lisääntyisivät ja kasvaisivat; ja me olemme saaneet tietää, että sopiva paikka nyt on Mähölän kylässä Uudenkirkon pitäjässä Suomessa, sen sataman ja suuväylän vuoksi, joka siellä on; siis on tahtomme, että sinne Jumalalle kunniaksi ja jälkeisil- lemme Ruotsin kuninkaille ja isänmaalle onneksi raken
netaan kaupunki, jota tästä lähtien kutsuttakoon “Ny
stad1* (Uusikaupunki), ja kun tarkoituksemme myös on, että tämä kaupunki samoin kuin muutkin kaupungit valtakunnassamme hyvällä järjestyksellä sekä kohtuul
lisilla ja hyödyllisillä vapauksilla ja etuoikeuksilla va
rustetaan ja suojellaan, jo tta se varallisuudessa, tava
roissa ja porvarien paljoudessa, kuin myös kaupassa ja muissa rehellisissä elinkeinoissa vaurastuisi; niin olemme me niitä, jotka sinne asettuvat ja porvarioikeutta pyy
tävät, tahtoneet ajatella ja suojella seuraavilla etuoi
keuksilla ja vapauksilla.
l:o. Ensiksi me tällä tahdomme täydellisesti tun
nustaa, että pormestari ja raatimiehet, joita on asetet
tava, sekä yhteinen kansa tässä meidän kaupungissamme Uudessakaupungissa kaikin tavoin nauttikoot ja käyttä
kööt Ruotsin kaupunkilakia ja oikeutta yhtä vapaasti ja esteettömästi, kuin muutkin kaupunkimme nauttivat ja pitävät ja itse lakikirja paremmin sanoo; kuin myös jo tta heillä, niinkuin ensimmäisilläkin meidän kaupungeil
lamme olisi oma kaupungin sinettinsä, niin olemme me armollisesti myöntäneet, että he sinetissään saavat kan
taa kaksi haukea päät ylös ja purstot alaspäin.
2:o. Toiseksi on tahtomme, että he samoin naut
tikoot ja käyttäkööt kaikkia niitä ehtoja, jotka me meri
kaupungeillemme sekä Ruotsissa että Suomessa (kuiten
kin kunkin yksityisiä etuoikeuksia loukkaamatta) kaup- pajärjestyksemme kautta v. 1614 Örebron ja sitte Suo
men kaupungeille v. 1616 Helsingin valtiopäivillä ar
mollisesti antaneet ja suoneet olemme, jota he mainit
tujen kaupunkien kanssa ovat velvolliset kaupassa ja
elämässä noudattamaan, kuin myös me heille armolli
sesti olemme sallineet, että siellä vapaamarkkinat pidet
täköön; ja älkööt he myöskään lähtekö luvattom iin paik
koihin ja satamiin maakauppaa harjoittamaan, jos tah tovat välttää sitä rangaistusta, joka samoissa vapauk
sissa mainitaan. M utta sen toripäivän, jota on tapana pitää Männäisillä, olemme me armollisesti sallineet, että se tästä lähtien on kuuluva ja luettava Uudenkaupungin alle, jonneka niiden, jotka sitä ovat ennen käyttäneet, vastedes tulee mennä.
3:o. Kolmanneksi ja jo tta Porvaristolla siellä kau
pungissa olisi tilaa rakentamiseen, laidunta karjallensa, polttopuita ja hirsiä sekä kalavettä, olemme me armol
lisesti antaneet kaikki ne tilukset, jotka mainittujen Mä- hölän sekä Ruokolan ja Pietolan kylien alla ovat ja nii
hin kuuluvat, kuivaa ja märkää, pellot ja niityt ja met
sä, kalastus ja kalavedet, kaupungin pidettäviksi ja kes
kenänsä kaupungin hyödyksi ja parhaaksi jaettaviksi, kuin myös että heille samoin kuin kaikille muillekin on luvallista kalastaa yleisessä kalavedessä ja käyttää ja viljellä niitä saaria, jotka kuuluvat koko pitäjälle,
niiden muiden kanssa, jotka siellä pitäjässä asuvat.
4:o. Neljänneksi me olemme vieläkin tämän kau
pungin edistämiseksi armollisesti suoneet porvaristolle siellä, että he omilla aluksillaan ja tavaroillaan saavat vapaasti purjehtia Ruotsiin, Saksaan ja niihin Liivin- maan kaupunkeihin, jotka Ruotsin valtakunnan alla ovat, mutta niistä kaupungeista ja paikoista, jotka ovat Puo
lan valtikan alla ja joihin on yleinen kielto purjehtia, pitää heidän tykkönään luopuman ja oleman niistä poissa.
Älköön myöskään ulkomaalaisilla (“de främmande“) olko lupaa purjehtia heidän luoksensa tavaroillaan ja niitä kaupitella, vaan olkoot peräti poissa, tavaransa ja lai
vansa menettämisen uhalla.
5:o. Viidenneksi: Koska meriliike, jota sekä ta lonpojat että papit, voudit ja muutamat aateliset Uudella
25
kirkolla, C allaisissa,*) Laitilassa, Lapoisissa, Vehmaalla ja Taivassalossa harjoittavat sekä ulkomaille että Ruot-
*) Tällä nimellä on kaksi eri muotoa, vanhempi “Kalan“ taikka
“Kaland** (“Koland** selvästi virhe) sekä nuorempi “Kalaas** ja “Cal- lais“, molemmat kuitenkin samasta suomalaisesta sanasta johtuneet, edellinen muoto yksiköstä Kalanen (Kalainen), jälkimäinen monikon genetivistä “Kalasten** ja “Kalaisten4* (seutu nimittäin). Neljännellä ja viidennentoista vuosisadalla nimiä “Kalan“ ja “Kaland“ (latinaksi Kalandia) käytettiin milloin kihlakunnan, milloin pitäjän nimenä. Niinpä eräs “Esgerus aduocatus ex parte Danielis Niclisson super Kalandiam“
kirjoitti Kesäkuun 24 p. 1347 erään kirjeen “Kalandiasta“ Tallinnan raadille (Historiallinen Arkisto V, s. 108). Eräs maanvaihtokirja taas puhuu Yarhelan kylästä Kalandissa, sanoen: “tha galf for:der Paeder Olaffzson jord före jord j Kaland j Hallu Sochen j Yarhiala by och j Kymittserae sokn j Hasla by“ (Arvidsson, Handl. II, s. 105 ja I, s. 38), jossa Kaland selvästi edustaa kihlakunnan ja Hallu pitäjän nimeä.
Uudenkirkon pitäjä jakaantui siihen aikaan kahteen hallinnolliseen
“lääniin** (nimismiespiiriin): Petäksen lääniin, joka näyttää käsittäneen järviseudut (Valkeameri y. m.) sekä Hallun eli Männäisten lääniin, jo
hon kuului jokiseutu. Näissä lääneissä vallitsi erillainen kirkollisve
rojen maksutapakin, edellisessä “Kuotsin**, jälkimäisessä “Suomen oi
keus** (Fontell, Om svenska och finska rätten, s. 79). Hallu ja Var- hela (vanhat uusikaupunkilaiset porvarisuvut Hallu, Haliman, Yarhela, Yarhelin) ovat kyliä Uudenkirkon pitäjässä. Uudenkirkon nimismies- piiriin luetaan vieläkin Männäisten jokialueseen kuuluvat kylät nyk.
Pyhämaan pitäjässä. — V. 1445 kerrotaan “Greghers Andirsson y Kos- kis“ olleen tuomarina “y Kalande** ja viisi vuotta myöhemmin piti samaa virkaa “i Kalandh** eräs “Hartik Japson** (Garp.-Hartikkalan talo Laitilassa oli tämän Pohjois Suomen laamannin ja Laitilan kirkon perustajan oma. Kts. Lagus Adelns gods och ätter, s. 195), joka v.
1451 edelleen oli tuomarina “j Kalans hseredhe** (Arvidsson, Handl. III, s. 53 ja 154, IV s. 16). Pitäjän nimenä “Kaland** taas tavataan eräässä Kristian I lahjoituskirjassa Naantalin luostarille v. 1457, jossa lahjoi
tusten joukossa mainitaan “een tredingh j Varhiala by j Kalandis, Karrinemi j Hwittis, Esesselax i Wiborgh sokn“ (Arvidsson, Handl.
IV, s. 60). Otaksuminen, että “Kaland** näissä olisi sama kuin Alan
dia (Porthan Chronicon, s. 578), siis tuskin voi olla oikea, vaan edus
taa se milloin Vehmaan kihlakuntaa, milloin Uudenkirkon pitäjää. — Sivumenneen mainittakoon, että näihin aikoihin tavatan myös Kaland nimisiä porvareita sekä Turussa, Antti Kaland v. 1443 ja 1445, että Naantalissa Niilo Kaland v. 1472 (Arvidsson, Handl. III, s. 35 ja 61, Y li s. 31), jotka arvattavasti ovat vakkasuomalaista alkuperää. — Mitä sitte tulee Kalaisten nimeen, niin olen sen tavannut vasta seu-
siin, on tälle kaupungille vahingoksi, niin ettei se pääse edistymään ja vaurastumaan, jos siitä ei loppua tehdä, siis olkoot papit, voudit ja talonpojat, jotka ennen m ai
nituissa pitäjissä asuvat, tykkönään kielletyt mitään os
tamasta Saksasta taikka Ruotsista, vaan jos he halua
vat kauppa- ja m eriliikettä harjoittaa ja käydä puuas
tioilla, niin pitää heidän asettuman kaupunkiin ja naut
timan porvarillista kaupunki-oikeutta. Jos ken rikkoo tätä vastaan, niin annamme me pormestarille ja neuvos
tolle siellä kaupungissa luvan ahdistaa häntä itseä ja hänen tavaraansa, ja sittekun näm ät meidän maaher-
raavalla vuosisadalla mainittuna ja ensi kerran linnanvouti Jooseppi Pietarinpojan kirjeessä Svante Sturelle v. 1509, joka kirje oli kirjoi
tettu “aff Kalass Aabo län“ (Grönblad, Nya källor, s. 406). Sittem
min Kalaisten nimi mainitaan usein vakkasuomalaisten nimen seu
rassa, esim.: “the vackaffinnar j Kalaas“ j. n. e. ja milloin sanotaan vakkasuomalaisten asuneen Kalaisissa, milloin Uudellakirkolla. Pri- vilegiokirjassa Kalaisten nimi on pantu Uudenkirkon, Laitilan ja La
pin y. m. pitäjäin rinnalle, ikäänkuin sekin olisi ollut pitäjä; mutta kun sen nimistä kirkkopitäjää ei ole löytynyt (Leinberg, Finl. Terri- toriala församl.), niin tällä nimellä kaiketi tarkoitettiin silloisen Uu
denkirkon pitäjän “kuivista kaloistaan*4 Tukholmalaisille vanhastaan tunnettua saaristoa ja rannikkoa. Ehkäpä tämä saaristo, jonka äärim
mäisessä lännessä Pohjanlahden partaalla kalastajilla (?) vanhaan ai
kaan oli kirkkonsakin ja pieni hautausmaansa, Putkisaaren kirkko (kts.
Cederberg, Hist. kokoelm. I, s. 15; Hoeckert, Sjöstaden Nystad 15 §;
Suom. Muinais. Yhd. Y li, s. 177. Uudenkaupungin Uutiset 1887 n:o 29—31 ja 33), se Kalaisten seutu olikin, jonka nimellä Ruotsalaiset sitte paremmin tunsivat koko pitäjän ja kihlakunnan, kuin niiden vi
rallisilla nimillä. Kalastus on vieläkin näiden saaristolaisten pääelin
keinona. Kuivista hauvista ja ankeriaisista puhutaan paljon Uuden
kaupungin vanhimmissa tuomiokirjoissa ja vielä v. 1751 niitä vietiin kaupungista yksin Tukholmaan 6OV4 leiv. (K.k. Nystads besvär 3%
1753). Kaupungin vanhimmalle sukupolvelle, ainakaan Sorvakon kort
teleissa, ei kalojen kuivaaminen taida vieläkään olla varsin outo säi
lytystapa. Kaupungin sinetissä myös on kaksi kuivaa haukea, ja tus
kinpa niitä siihen on syyttä määrätty. Mainittakoon vielä, että Uusi- kaupunki joku vuosikymmen sitte harjoitti suurinta kuivain kalain kauppaa koko maassamme, ei kuitenkaan enää itse kuivaamiensa, vaan ulkomaalta tuotujen. — Nykyisyydellä on perustuksensa ja juurensa useinkin syvällä muinaisuudessa.
27
ramme taikka käskynhaltijamme läsnäollessa ovat asian tutkineet ja hänet syylliseksi havainneet, ottaa häneltä, tuomion langettua, olkoonpa pappi, vouti taikka talon
poika, sekä laiva että tavarat, jotka sitte ovat jaettavat kauppajärjestyksemme mukaan, nim ittäin: kolme osaa meille ja valtiolle ja neljäs osa meidän kaupungillemme.
Tällä ei kuitenkaan kielletä niitä talonpoikia, jotka val
mistavat puu-astioita, näitä viemästä, mihinkä Suomen kaupunkiin itse tahtovat, *) vaan ei paikkoihin meren toiselle puolelle. J a älköön kukaan aatelismies muuta kauppaa harjoittako, kuin aatelin etuoikeudet myöntä
vät, ellei tahdo menettää etuoikeuksiansa ja vapauk- siansa.
6:0. Kuudenneksi: J a jo tta he meidän suosiolli
sen hyväntahtoisuutemme paremmin havaitsisivat ja si
täkin suuremman halun saisivat olemaan hudlellisia in himillisissä elinkeinoissa ja oikein sujuvalla kaupalla vetämään rahvasta luoksensa, niin olemme myöntäneet ja antaneet tämän kaupungin asukkaille vapauden kai
kista veroista, joita heidän tulisi meille ja valtiolle suo
rittaa, kaikkien seuraavien kymmenen vuoden kuluessa, tästä päivästä luettuna samaan päivään asti sinä vuon
na, jota piirretään 1627.
7:o. Seitsemänneksi: J a koska me nyt heitä näin armollisesti vapauksilla ja oikeuksilla olemme muista
neet, niin on myös sitä vastaan tahtomme ja vakaa käs
kymme, että he ahkeroitkoot sekä lisäämään kaupunkia paljolla ja rehellisellä porvaristolla ja rakentamaan sinne kunnollisia (“skickelige“) katuja ja kauniita huoneita siihen tapaan, kuin tulee määrättäväksi, että myös hank
kimaan itsellensä laivoja ja aluksia sekä meriväkeä, jo tta tämä vapaus ja muu oikeus ei tulisi meille ja valtiolle vahingoksi, vaan pikemmin meille ja valtiolle tuottaisi hyötyä ja apua, kun siitä tarvis on. Myöskin pormes
*) Väitteessä, että alkuansa oli aivottu vakkasuomalaisten puu- astiain teollisuudesta kaupungin perustamisen kautta tehdä kaupun- gillinen teollisuus, ei siis ole perää.
taria ja neuvostoa, joita sinne tulee asetettaviksi, varo
tamme me vakavasti kaikella huolella ja ahkeruudella katsomaan kaupungin hyötyä ja parasta, pitämään huolta kaikesta hyvästä kunnosta ja järjestyksestä, kuin myös
kin että kestikievaria, hevosmiehiä ja muita ammatti
miehiä aikanansa asetetaan, jo tta sekä matkustajat, että muut maksun edestä kohtuullisella tavalla matkustele
maan pääsevät ja että majailu ja m uut rasitukset moit
teettomalle kannalle saatetaan ja asetetaan. J a erittäin
kin vakaasti kiellämme me tulevaisia pormestaria ja neu
vostoa ottamasta kaupunkiin mitään irtolaiskansaa (“löst p artij“), jolla ei ole todistusta, mitenkä ovat itsensä k äyt
täneet, taikka muita, jotka eivät rehellisellä kaupalla ja kauppatoimella saata itseänsä elättää, taikka ovat siihen tapaan tottuneet käsityötä ja ammattiansa harjoitta
maan, että< heidän täytyy kuljeskella siellä etsimässä ruokaansa; vaan sellaisia, jotka oppineita ovat ja joihin kaupunki tyytyä voi. Siis kielletään yleisesti kaupun
gissa kaikki irtolaiskansa, josta aina enemmän on pilk
kaa ja naurua kuin kunniaa; eikä ole keliäkään porva
rilla, joka asuu muissa Suomen kaupungeissa ja jolla siellä on omistuksia, lupaa luopua porvarioikeudestansa siellä, muuttaaksensa tähän kaupunkiin, niinkauvan kuin nämät vapaus vuodet k estävät; m utta rauhallista ja maa- kansaa asettukoon sinne ja harjoittakoon rehellistä por
varillista elinkeinoa, kauppaa ja muuta.
Me käskemme siis täten maaherrojamme, vouteja, tulliherroja ja nimismiehiä sekä siellä että muualla val
takunnassamme, joille meidän asiamme hoito uskottu on, että he pitävät uskollisia alamaisiamme, useinmai- nittuja Uudenkaupungin asukkaita näiden meidän ar
mollisten etuoikeuksiemme suojassa, tekem ättä heille mitään haittaa ja sortoa, vaan pikemmin edistämään ja ohjaamaan heitä parhain päin. Kuninkaallisella kädel
lämme olemme me tämän, paremmaksi vakuudeksi ja korkeammaksi suojelukseksi, omakätisesti allekirjoitta
neet ja tiettäväksi painattaneet tämän alle kuninkaalli
sen sinettimme. Tehty Tukholmassa 19 p. H uhtikuuta vuonna 1617.
G u s t a f Ad o l f .
Bertill Byrgilsson.“
Siinä Uudenkaupungin synty, sellaiset sen syn- nyinsanat.
Kaupungin asema, ensimmäiset porvarit ja väkiluku. *)
Kapeassa laaksossa kahden melkein idästä länteen käyvän kukkulasarjan välillä seisoivat ne kolme kylää, joiden maalle Uusikaupunki oli rakennettava. Mäyhö- län kylä, joka oli aivottu varsinaiseksi kaupungin si
jaksi ja jonka nimeä vieläkin kantaa Mäyhölän katu, seisoi kylistä välimmäisenä. Paremman tilan, laitumen, metsän ja kalaveden vuoksi lahjoitetut Pietolan ja Ruo
kolan kylät, jotka Mäyhölän kanssa olivat yhteisessä sarkajaossa ja piiriaidassa, sijaitsivat kahden puolen si
tä, Pietola lännempänä, ehkä jossakin Pietolan lahden pohjoisrannalla, ja Ruokola itäpuolella, samannimisen järven ja Kaupunginlahden v älillä.2) Vastapäätä Mäy- hölää (ja Ruokolaa) Kaupunginlahden ja “salmen“ toi
sella puolella alkoivat Sorvakon kylän tilukset, ulottuen arvattavasti Ruokolan järvestä K aupunginlahteen juok
sevan Hallun ojaan asti, koska K unink. Reduktionikol- legion päätöksessä Syyskuun 3 p. 1664 sanotaan niiden
“ulottuvan aina tulliporttiin saakka“, joka sitte kun kau
pungissa tullia ruvettiin maksamaan, rakennettiin pie
nen matkan päähän tästä ojasta kaupunkia päin. Tätä
“pientä kylää, Sorvakko nimeltä, joka monta vuotta on
*) Esitelmä pidetty Suomal. iltamassa Uudessakaupungissa 4/a 1889. 2) Kylien sijoja ei enää näy eikä tiedetä. Ruokolan kortteliksi sanottiin ainakin jo 1644 samaa korttelia, joka vieläkin sillä nimellä nimitetään.
31
autiona seisonut ja vieläkin autiona on, sekä Peräis- tä *), joka myös joku aika sitten autioksi joutui14 2) pyysi Uudenkaupungin valtiopäivämies, pormestari Iisakki Nii- lo n p o ik a3) valtiopäivävalituksissa v. 1626 kaupungille ja seuraavan Helmik. 12 p. K ustaa Aadolf lahjoittikin
“yhden autiotalon4), Särfvacka nimeltä, joka 12 vuotta on autiona ollut, kaupungille laitum eksi.44 5)
Pietolassa, Mäyhölässä ja Ruokolassa oli 1684 vuo
den maakirjan mukaan yhteensä 8 kruunun tilaa, jotka vastasivat 7V2 mantaalia, sekä 2 siirtotaloa. Näiden 10 tilan veroäyrimäärä nousi 65 äyriin. Sorvakossa taas oli 6 taloa, tehden 4V4 mantaalia, sekä 1 pieni siirtotila, jotka kaikki yhteensä vastasivat 417a veroäyriä.
Asukasmäärästä näissä kylissä ei ole varmoja tie
toja, m utta tilain luvusta, 14 mantaaliin pantua ja 3 siirtotilaa, päättäen se aikoinaan kaiketi oli noussut muu
tam iin kymmeniin. Siihen aikaan kun kaupunki perus
tettiin ei tämä asukasmäärä enää ollut suuren suuri.
A lituiset sodat, jotka “vuotenaan nielaisivat vähintään 20 % (Suomen) koko asukasluvusta44 6), suuret ja rasit
tavat verot, aateliston taas kohoava itsevaltaisuus ja virkamiesten omahyötyisyys sekä kovat katovuodet, nälkä ja ruttotaudit olivat pakottaneet Suomen kansaa “sekä naineita että naimattomia, talonpoikia, renkiä ja piikoja44 hylkäämään kotinsa ja isäinsä maan ja asettumaan “Puo
lalaiseen Liivinmaahan, Preussiin, Pommeriin, Mechlen- burgiin44 7) j. n. e. taikka antautumaan aateliston suoje
lukseen ja palvelukseen, siten päästäksensä sotapalve
*) Peräisten talo oli luultavasti jossakin paikkaa Kaupunginlah- den perässä, ehkäpä sama siirtotalo, jota maakirjan mukaan eräs Ee
rikki oli omistanut. Tähän aikaan sitä hallitsi “Carl Giliusson Com- missarie pä Elfsborgs igenlöses räst och ödeshemmanu, joka oli nai
nut Malin Eerikintyttären “i Peres“. Heistä jälestäpäin enemmän.
Tämän talon vero oli lahjoitettu Herman Wrangelille (Raast. pöytäk.
10/9 1628). 2) K.k. Nystads besvär (päivämäärättä ja nimettä). 8) Raast.
pöytäk. 24/io 1627. 4) Tämä kirjoitusvirhe tuotti sitte kaupungille paljon kustannuksia ja ikävyyksiä “kreivin aikana“. 5) Maistr. arkist.
Kungl. bref. 1617—1800. c) Wa a r a n en, Landtdagen i Helsingfors, s. 27. 7) Y r j ö - K o s k i n e n , Suomen kansan historia.
luksesta vapaiksi. x) Toisin ei ollut *Wehmaankan kihla
kunnassa. Y. 1601 mainitaan siellä 421 eli lähes puolet kihlakunnan silloisista 986 vero- ja kruununtiloista ol
leen autioina ja 13 tahi 14 vuotta myöhemmin oli halli
tuksen myöntäminen Uudenkirkon pitäjälle parin vuo
den veron vapau s.2) Raastuvan pöytäkirjassa Marrask.
16 p. 1628 myös kerrotaan, kuinka karhu Petäisten ja P alttilan välillä kaasi pormestari K lem entti Laiskan he
vosen ja itse valtiokansleri Aksel Oxenstierna lausui:
“Vehmaan ja Maskun kihlakunnat olemme nähneet su- vis-aikana; niissä ei ollut m itään viljelystä, vaan pe
toja sielä asuu.14
Samat syyt, mitkä muuallakin Suomessa vaikutti
vat maanviljelyksen taantum ista ja autiotilojen synty
mistä, olivat vakkasuomalaistenkin alueella olemassa, m utta niiden lisäksi vielä muitakin. Vaikuttavim pia näistä oli epäilemättä vakkasuomalaisten suuri meriliike, kauppa ja teollisuus, jotka, ollen maanviljelystä tuotta
vammat, siltä riistivät parhaat voimat, jo tta maan vilje
leminen jäi yksin naisten, lasten ja ikäpuolien toimeksi.
Näin olleen todistaa muun ohessa se seikka, että samaan aikaan kuin Uudenkirkon maataviljelevä väestö oli saa
nut äsken kerrotun veron vapautensa, täytyi samallai- nen vapaus myöntää myös toiselle meriliikettä suurem
min määrin harjoittavalle pitäjälle elikä Taivassalolle, kun sitä vastaan "^Vehmaalla, jonka pitäjän asukkaista vain pienempi osa oli merenkulkijoita, ei suotu veron vapautta kuin 42 talonpojalle, sekä että tätä veronva- paus-lupausta seurasi voudeille käsky pitämään huolta, että talot todellakin sillä aikaa taas rakennetaan ja pel
lot parannetaan, mutta jos tämä laiminlyödään ja lais
kuudessa jätetään tekemättä, ennenkuin vapausvuodet umpeen kuluvat, niin syylliset otettakoot sotapalveluk
seen ja menettäkööt jälleenlunastus-oikeutensa ja tilat annettakoot to isille.3)
*) ja 2) Wa a r a n e n, Landtdagen, s. 39 ja 77. :1) Sama teos, s. 77.
