H E L M E R W IN T E R
RUNO UUDENKAUPUNGIN RAUHASTA
(YLIPAINOS V A R SIN AIS-SU O M EN M A A K U N T A K IR J A 1:STÄ)
Uudenkaupungin
kansankirjasto
RUNO UUDENKAUPUNGIN RAUHASTA V. 1721
Uudenkaupungin rauhan 100-vuotisjuhlaan vuonna 1821 oli Uudenkaupungin silloinen kirkkoherra Johannes Ä jmelaeus (*1760
— f 1829) laatinut laajahkon juhlarunon Ison vihan ajoista ja osit
tain Suomen myöhemmistäkin vaiheista. Kun tätä nyk. Suoma
laisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmissa säilytettävää runoa en ole huomannut kirjallisuudessa mainituksi, lienee paikallaan tässä sitä tarkastella. Sen perusteella voimme havaita, miltä noiden vaihe
rikkaiden aikojen kohtalot näyttivät viime vuosisadan alkupuoliskon näkökulmalta katsottuina.
Runon täydellinen nimi, josta m. m. käy ilmi sen ensimmäinen esittämistilaisuus, kuuluu seuraavasti:
" R U N O - L A U L U
Suomenmaan valittamisesta Wenäjän alle, ylösluettu Uudenkaupun
gin Raastuassa Hänen Keisarillisen Majestäätin Alexanderi Ensim
mäisen nimipäivänä sinä ll:ta päivänä Syyskuussa Wuonna 1821 r jona päivänä juuri sata wuotta ennen samassa kaupungissa se rau
han liitto Wenäjän ja Ruotsin välillä tehtiin, jonka kautta Wiron- maa ja Wiipurin Lääni Wenäjän alle menetettiin.”
Tämä runo kuvastaa hyvin niitä mielialoja, joita täällä oli val
lalla monissa piireissä vuosien 1808— 09 sodan jälkeen. Varsinkin viimeinen vuosisata Ruotsin yhteydessä oli opettanut Suomen kan
saa rakastamaan rauhaa ja antamaan arvoa rauhan ajalle. Kun nyt oltiin mahtavan Venäjän siipien suojassa, ei ollut pelkoa so
dasta, ei vaino-ajoista. Siitä iloittiin. Ja siitä myös se vahvasti venäläisystävällinen henki, mikä tälle ^melaeuksen runolle on omi
nainen, saa selityksensä.
Mutta me jätämme pois kaikki keisarille ja venäläisille omistetut suitsutukset ja tarkastamme, mitä muuta tämä runo sisältää. Sil
loin huomaamme, että tekijä kuvaa sattuvasti monia tapauksia kan
samme elämässä.
Kirjoittaja toteaa, että "Suomi wanha weripeldo" on ollut vuosi
satain halki taistelutantereena. Tätä maata
"Ahdistettiin alinomaa Kylmillehen häwitettiin."
Milloin sen teki ryssä, milloin juutti. Mutta pahimmin sota runteli maatamme isonvihan aikana, jolloin
”---woipa wenäläinen tuli tänne tuhansittain meidän maata omistamaan."
Kaikki, jotka vain voivat, pakenivat kotiseuduiltaan, varakkaimmat
"ulkomaille”, muut "korpikyliin”. Monikaan ei palannut koskaan enää entisille elomailleen. Voimakkain värein tekijä esittää pako
laisten kurjuutta.
"Tappoi nälkä nuoret, vanhat Pakolaiset piilosansa. — Tappoi korven kylmä kota Wanhan wäen wiluisimman Tappoi pakkainen tulinen Lapset kurjat kituwaiset."
Vielä kurjemmaksi kävi tila, kun sotaväki löysi pakopaikat.
Silloin
''Miehet ensin surmattihin Waimot wanhat kukistettiin.
Pojat parhaat nuitettiin Piikat pulskimmat pilattiin."
5
Nämä hirmutyöt synnyttivät yhä suuremman pakokauhun
"Pakoon riensi Ruotsinmaalle Suomen wäki woimallisin Herrat kaikki rikkahimmat."
Pakenijoiden joukossa runoilija luettelee "suuret virkamiehet, tuo
marimme toimelliset, woudit myöskin woimalliset”. Myös kirkon miesten oli väistyttävä.
"Pispat wanhat waimoinensa Papit parhaat poikinensa Pyrit poies peloisansa."
Ruotsi oli pakenijoiden päämäärä, vaikka he sielläkin koko sota- kauden saivat nähdä pahoja päiviä. Varsinkin varattomimpien oli vaikeata.
”01i siellä köyhän kansan Usein moni murheen aine. — Isoi usein elatusta
pöytäkunda puuttuwaista, Itki leipää lapsikunda Leipä-kyrsää kirwoittawaa."
Kurjat olivat myös Lappiin paenneiden olot. Siellä he joutui
vat "lappalaisten palkkureixi, nälkäkundain nälkäisixi". Lappiin oli virkamiehiäkin paennut. Siellä he
"Lapinmaassa matelivat Tundureille tallustivat Löyttiin monet lumen alla Lapin hangeen haudattunna."
Realistisesti vielä lisätään, miten siellä monet jäivät taipaleelle
"Lapin hieta kangahille Suolillensa sorkkinensa Metsän pedoille puruxi."
Tässä äärettömässä kurjuudessa kaikki ikävöiden odottivat su
loista rauhan sanomaa. Ja apuhan onkin lähinnä, kun hätä on suurimmillaan.
"Riensi Rauhala awuxi Suomensaaren turwajaxi Käänsi sodan Suomenmaalda Wieraan kargotti werisen."
Riemuissaan riensivät pakolaiset kotiensa raunioille. Monet suku
laiset, omaiset ja tuttavat tosin olivat häipyneet teille tietymättö- mille.
"Mutt’ ei vielä musta kouko, Kuolo kowa kourillansa Ollut maan poween peittänyt Kaikki heidän sulhaisensa."
Kotipaikoilleen ehdittyään pakolaiset
"Kohtasivat kotonansa Veikkosia muinaisia Vanhan aijan tuttavia, Jotka he syleillä saivat Hartahasti halaiskella.
Kyyneleillänsä kirwottaa Ihanasti ilahuttaa."
Vesissä silmin he kuitenkin "surkosivat" menneitä pahoja päiviä.
Kirkon miehet tullessaan löysivät "templit tuhrattunna, Herran huoneet sogaistunna". Kaikki kirkonmeno oli "liiviin laawiin lyöty". Monet olivat kokonaan "uskon unhottaneet, Herran pel- won hyljennehet, pakanoixi paatunehet".
Tuomarien oli yhtä vaikea saada järjestystä syntymään.
"Kesti kyllä keskustella Lautakunnan kurjan kanssa Ilkivallan wälttämistä Pahan menon karttamista."
7
Vaikeista oloista huolimatta kaikki panivat parastaan, sillä heti tultuansa
"Tapoillensa tuttaville Asetit he endiselleen Muinaiset kaikki menonsa.
Wiljeskelit wastuudesta Kyndömaansa mahonduneet Reidaan ruokoit täydelliseen Wainionsa viljattomat.
Viron puolelta, mainiosta viljamaasta saatiin viljan siemeniä.
'Tulit tahtmaat kynnetyixi Pellot kaikki kylvetyixi Soitten syrjät kuivatuixi Kytömaixi kuokituixi.”
Liikuttavalta tuntuu kuvaus, miten Suomen katajainen kansa uudestaan nousi.
”Nousi Suomi sodistansa Joka erä endiselleen
Joka kerta täyteen toimeen.”
Sattuvalla ja omintakeisella vertauksella runoilija viittaa muura
haisiin suomalaisen uutteruuden ja sitkeyden vertauskuvana.
”Muuriaisten pieni pesä Kaswaa samoin pikaisesti Matalasta mättähästä
Suuren suowan kokoisexi” ---
vaikka "matkamiehen kanta” olisi sen maata myöten hajoittanut.
Yhä uudestaan kuitenkin surma uhkaa maatamme. Jättäen syrjään Pikku vihan tapaukset runoilija vie meitä katsomaan Wii- purin lahtea veristä, jossa v. 1790 kuuluisan ”kujanjuoksun” sat
tuessa
"Ruotsin ja myös meidän miehet Fanit werensä wiimeisen Tähden meidän turwiomme.”
Viipurin lahden taistelu tosin oli onneton. Siellä he
"pyysit laiva parwet polttaa wenäläisen wilpittömän, mutta poltit mielettömät omat laiwansa laweimmat."
Surullisena kertoja muistelee sattuneita onnettomuuksia.
"Siinä sodassa surmattihin Monet jalot sotamiehet Urhollisimmat Upseerit Meidän maammekin väestä.
Laivat lensit suurimmatkin Taiwasalle aalloissansa Toiset menit meren pohjaan Miehinensä wäkinensä."
Syynä tähän huonoon menestykseen ^Ejmelaeus olettaa olleen Herran siunauksen puutteen, sillä ilman sitä on kuninkaitten turha ponnistaa.
Selostettuaan näin maamme kohtaloita yleensä runoilija kään
tyy kuulijoittensa puoleen esittäen erään Uudessakaupungissa 1808—09 vuoden sodassa sattuneen tapauksen, jota ei muistitieto ole jaksanut säilyttää meidän aikoihimme asti, mutta joka humo- ristisine pikkupiirteineen kuvaa Kustaa IV Adolfin maihinnousu- yritysten yhteydessä suoritettua Uudenkaupungin pommitusta.
Ankarin sanoin kirjoittaja moitti "rivoa ruotsalaista", joka 'Tuli tänne laivoinensa
Juuri meidän ahteen alle.
Ammuskeli angarasti Koko puolen päiväkauden Iski tulda laivoistansa Haikiasti hirwiästi Koitti majojamme murtaa.
Tappaa kaikki toverimme."
9
Suureksi varmaan olisi tullut ruotsalaisten hämmästys,- jos oli
sivat saaneet tietää pommituksen tuloksen, siitä kun kerrotaan:
”Mutt’ ei mitään muuta pahaa Woinut tehdä wihoissansa Kuin ett’ lendoluodeillansa Surmas sian (kokonaisen).”
Pommittajain tarkoitus oli nähtävästi ”sortaa” uuskaupunkilaista
”siivoa sukua” sentähden, että he kaupungissa suvaitsivat Venä
jän sotaväkeä.
Yleisesti kertoessaan Suomen sodan vaiheista runoilija lausuu ihastuksensa Suomen kuuluisista ”sangareista”, jotka Pohjan pien
tareilla oivallisesti osoittivat urhoollisuuttaan. Vaikka heidän lo
pulta täytyikin maansa luovuttaa,
”Niin on heilien sangen suuri Siitä kuitengin kunnia Että he niin kauvan kestit Ryssän kourissa kovissa Sotivat niin sitkiästi Liki koko wuosikauden Ennen kuin he kintuistansa Päästit Isänmaansa pojes.”
Eepoksen alkupuolella luettelemiensa onnettomuuksien kirjoit
taja toteaa johtuneen maamme erillisestä asemasta. Harvoin ennät
tivät ruotsalaiset lahden takaa suomalaisten avuksi, sillä ”ei uitu meren yli Ruotsin ruhtinan hartiot”. Vaikka jo ”Hamina, Sawon- linna, Lapinranda” pitkät ajat olivat olleet venäläisten vallittavina, kesti kauan ennenkuin ruotsalaiset rupesivat ymmärtämään,
”Että piti Herran panna Lahden lewiän rajaxi Ryssän ja Ruotsin välille.”
Nyt kun vihdoin, siis Haminan rauhassa 1809, oli saatu luon
nollinen raja, oli ”pysyvä” rauhanaika taattu.
Kaikkien on iloittava, ”ett’ on sota ollut mennyt, rauha iäxi ruvennut”.
Mutta lopulta on silti Ruotsiakin kyynelsilmin kiitettävä siitä, että tämä entinen harras holhoojamme, oli paljon kärsinyt Suomen
maata suojatessaan. Ja olihan kiittämisen syitä. Hyvän laillisen yhteiskuntajärjestyksen olivat ruotsalaiset asettaneet. Myös kir
kollisella alalla oltiin entisille isännille velkaa.
”Meitä metsän pakanoita Korpikylän juonikkaita Kohta tänne tultuasi Siivo kansaxi kaswatit Epäjumalista laskit Ristin valolla walaisit Hyväawuisixi saatit Warsin ittes wertaisexi.”
Suomen kansan lapsenaskeleita, "tyhmää, tuimaa nuorukaista, vvillipoikaa pelkäämätöntä” oli ruotsalainen ohjannut, auttanut ja opastanut.
Runon yleinen, historiallinen katsaus päättyy seuraavaan loppu- ponteen
”Me en sure eroomme Waikka wanha rakkauhus Wielä polttaa povveamme Wielä wetää weden silmiin.
Järki haut’ on rakkauuden Hillittäjä turhan halun, Mixi Herra järjen andoi, Jos ei tydyttäjäx’ tyhmän?”
Runon toisessa pääosassa kirkkoherra taas kääntyy suoranai- semmin kuulijoittensa puoleen viitaten siihen miten Uudessakau pungissa, ”meidän rauha-majassamme” —
”Täällä kyyndeleet tuhanten Täällä kidut kituwaisten
11
Itku pitkä itkewäisten Lievitettiin lievviäxi.
Kiittäkämme Kaikkiwaldaa, Yhtenä ylistäkämme Että Suomi surmastansa Pääsi wiimmein waiwastansa.”
Runoilija uskoo, että
"Kaikki lapset lauluisansa Kaikki wanhat weisuisansa Meidän kyläkunnan töitä Päiväkaudet kiittelevät.”
Etupäässä paikkakunnaasta mielenkiintoa on ^Ejmelaeuksen kuvauksella Uudenkaupungin menestyksestä Venäjän vallan alai
sena. Puutavarakauppa esimerkiksi on suuresti kehittynyt, sillä vasta silloin rajoitettiin Männäisten masuunin kaupungille erikoi
sen haitallisia erioikeuksia.
”Eipä saaneet sysiläiset Meidän kaupungin kaupimet Werkkiänsä tänne tuoda Tapuleihimme latoa,
Ennen kuin me olimm’ olleet Jonkun aijan Wenäjällä.”
Suosionosoituksena vanhemmilta ajoilta kirjoittaja pitää myös Uudenkaupungin valitsemista rauhanneuvottelujen paikaksi.
Mutta niinpä Uusikaupunki kyllä ansaitseekin kunniata ainakin kaupallisella alalla, sillä kaiken sen rahan, jonka Turku joka vuosi vie ulkomaille "turhaa kräämää saadaxensa” sen Uusikaupunki puutavarakaupallaan hankkii takaisin. Tuntuu kuin tässä suhteessa
^Ejmelaeuksen aikana olisi ollut havaittavissa yhteistoimintaa naa
purikaupungin Rauman kanssa.
”Sinä kohta Rauman kansa Kauppa weljes warallisen Suomenmaahan tuot takaisin Leiwot leipää tuhansillen.”
Uudenkaupungin sataman kautta kulkevat maailman markki
noille kaikki naapurikuntien erilaiset puutavarat. Niitä tuovat veh- maalaiset, "Mynämäen mettäläiset”, Laitila ja Honkilahti, Uusi- kirkko, Eura, Lappi ja Pyhämaakin. Vientitavaroina ovat ”plan- kut paxut, piirot pitkät”, laudat, lehterit, parrit ja palkit. Vielä jalostetummassakin muodossa vietävistä tavaroista mainitaan
"ammeet aimolliset”. — Välttämätön kaupungin kehitykselle olisi vapaa purjehdusoikeus, sinne ”josa suurin hinda saadaan”. Pahin este on Turun kateus.
”Mutt’ ei päästä Turku paha Laivas läpi Juutin salmen Rahaa sulle toimittaman Takaa mertten tavarata.”
Runoilija sitten siirtyy kuvittelemaan kotikaupunkinsa oloja ja mahdollisuuksia niihin aikoihin, jolloin rauhan 200-vuotisjuhlaa täällä vietetään (siis 1921), toivoen sen kasvaneen rikkaaksi ja mahtavaksi. Ulkonaisen hyvinvoinnin merkkinä hän toivoo kau
pungilla silloin olevan uuden, komean raatihuoneen. Hän luulee, että keisari Aleksanteri I käydessään kaupungissa 1819 olisi ihme
tellyt, jos olisi sattunut ”raastupamme rauskan” näkemään, ja jos hän olisi huomannut, ettei se sijainnut entisen rauhanmajan pai
kalla. Sinne olisi uusi rakennettava ”hopiasepän saralle, kulda- sepän. kaalimaahan, omenistoon oivalliseen”. Valitettavasti eivät
”Uudenkaupungin Kipparit” myöhemminkään, kun 1855 vuoden tulipalon jälkeen raatihuone oli uudestaan rakennettava, voineet entisen sielunpaimenensa toivomusta toteuttaa.
Miettiessään kansamme tulevaisuutta tulee runoilija myös apri
koineeksi suomen kielen tulevia kohtaloita.
”Missä arvossa mahtanee Suomenkieli silloin olla Kuinga wahwassa woimassa Suomen puhdas puheen laatu Mahtaneeko silloin wielä Kukaan töitä meidän kylän Rauhan liittoa riemuista
13
Suomen runoihin sowittaa Kuin owat Herrat kopeimmat Suomen suuret sukukunnat Suomenkielen kukistaneet Talonpojille laskeneet?”
Apealla mielellä ennustelija pelkää venäjän ja ruotsin kielen syr
jäyttäneen äidinkielemme, ainakin ylempien säätyjen keskuudesta.
Hänen mielessään herää ajatus:
”Ongos ihme, että Suomi Ombi juur’ kuin kaxi kansaa:
Wieras yxi kotonansa Toinen outo omillensa.”
Herrat wiinit vvaimoinensa Ruotsinkieldä keskustawat Talonpojat Pappinensa Suomenkieldä sowittawat.”
Näin esitettyään eripuraisuuden Suomen kansan kehityksen esteenä, runoilija päätyy kehoitukseen ja varoitukseen, joka vieläkin on muistamisen arvoinen
”Työläs tott’ on Suomalaisten Suomistua Suomenmaassa Ittehensä ittexyä
Omaan juureensa juurtua Jos ei kaikki Suomen säädyt Suomen herrat suurimmatkin Samaa kieltä keskustele Samaa venettä soutele.”
Runo päättyy sydämelliseen onnentoivotukseen keisari Alek
santerille nimipäivän johdosta. Ihmeelliseltä tuntuu runoilijasta, että ”Pietari Ensimmäinen” tiesi asettaa rauhan solmiamisen juuri siksi päiväksi, ”jona oli Alunakkaan panduna Alexanderi”. Rauha näet vanhan kalenterin mukaan tehtiin syyskuun 11 päivänä. — Raskas on kultakruunu kantaa, vain Kaikkivallan avulla ja hyvien neuvonantajien auttamana pystyy hallitsija tehtävänsä suoritta
maan.
Ä jmelasuksen toistatuhatta säettä laaja eepos ansaitsee mie
lestäni oman erikoisen maininnan suhteellisen sujuvan kalevalaisen runomittansa takia, varsinkin kun ottaa huomioon, että vanhan runomitan käyttö jo 1700-luvulla on melkein hävinnyt Länsi- Suomesta.
Kieleen nähden on "Uudenkaupungin rauhan runo" aikaisek- seen sangen suuria vaatimuksia täyttävä. Lukuisat sattuvat uudis- ja murresanat antavat sisällykselle vaihtelevaisuutta ja pontta.
Tyylikompastukset eivät myöskään tunnu erikoisemmin häiritseviltä, varsinkin kun niiden vastapainona on useita hyviä vertauksia ja sanakäänteitä. — Kokoonpanon kannalta on haitallisina mainittava eräät toistot, ehkä liian monet mukaan otetut seikat, t. s. kaiken- sanomisen nälkä, ja loogillinen hyppäys siinä, että selitetään kaikkien Venäjän vallan yhteydessä koettujen onnekkaiden kohta
loiden johtuneen Uudenkaupungin rauhasta. Tällöin meidän on kuitenkin otettava huomioon, että tarkastettavanamme oikeastaan on runomuotoinen puhe. Tästä johtunevat myös ne monet sivu- episoodit, jotka semmoisinaan ovat huvittavia ja toisinaan tarjoavat uusia asiatietojakin (esimerkiksi Uudenkaupungin pommituksesta y m.). Asiallisesti muutenkin huomaamme Ä jmelaeuksen tyydyttä
västi onnistuneen yrityksessään esittää Suomen kansan kohtaloita yhtäjaksoisesti. Ainakin kehityksen ääriviivat on runoilija helppo
tajuisessa muodossa kuvannut.
Virheineenkin Ä jmelaeuksen runo ansaitsee oman erikoisen sijansa ennen Kalevalan ilmestymistä kovin köyhässä suomalaisessa kirjallisessa perussamme.
Uudenkaupungin
kansankirjasto
TURKU . 1928 UUDEN AURAN OSAKEYHTIÖN
KIRJAPAINO
