Uudenkaupungin - Peipohjan rautatie · DIGI

'/ é L . : .

r p t .

UUDENKAUPUNGIN- PEIPOHJAN

R A U T A T I E

U U D E N K A U P U N G I N P E I P O H J A N R A U T A T I E

U U S IK A U P U N K I - 1030 - V A K K A -S U O M E N K IR J A P A IN O

I

j

O^I

U u d e n k au p u n g in L a iv a 0 . y : n T e la k k a ja K o n e p aja .

U U D E N K A U P U N G I N —P E I P O H J A N R A U T A T I E

*

R au tatieh an kk eet.

T^Tiihin aikoihin, jolloin ei vielä ollut rautateitä ja liikenne- mahdollisuudet sisäm aassa olivat eri seuduilla sam ankal­

taiset, olivat Uudenkaupungin ja Lounais-Suom en rannikkoasuk- kaat sisämaan ulkomaankaupan välittäjinä ylivoimaisia. Erittäinkin oli Uusikaupunki erinomaisen merisatamansa vuoksi miltei yksino- maisena Hämeen ja pohjoisen Turunm aan meriliikkeen välittäjänä.

Kun sittemmin ruvettiin parantamaan rannikon ja sisämaan v ä ­ lisiä liikenneyhteyksiä kanavilla ja rautateillä, alkoi liikenne tie­

tenkin suuntautua niiden mukaan. Satam akaupungin ja siihen liit­

tyvien seutujen menestykselliselle kehitykselle onkin sisämaahan johtava rautatie jo pitkän aikaa ollut välttämätön edellytys. Näin­

ollen on luonnollista, että ennen niin tärkeän V akka-S uom en liike­

toiminta on supistunut aivan paikalliseksi ja että seudun mahdol­

lisuuksien saattaminen uudelleen arvoonsa ehdottomasti vaatii so­

pivaa rautatietä.

Suunniteltaessa ja rakennettaessa rautatietä Tam pereelta P o ­ riin, Pohjanlahden yhdistämiseksi sisämaahan, onnistui U udenkau­

pungin ja V akka-S uom en kääntää valtiovallan huomiota eristet­

tyyn asem aansa siinä määrin, että tie- ja vesirakennushallituksen määräyksestä yli-insinööri Th. Tallqvist vuonna 1890 suunnitteli rautatien Peipohjan asemalta Uuteenkaupunkiin, mutta asia raukesi jo vuoden 1891 valtiopäivillä. Parikymmentä vuotta myöhemmin alkoivat vakka-suom alaiset taasen toivoa, että yhteys sisämaahan toteutuisi, koska valtiopäivät olivat vuonna 1909 hyväksyneet esi­

tyksen rautatien rakentamisesta Turusta Uuteenkaupunkiin ja koska tämän rautatien tarkoituksenmukaisuuden ja kannattavaisuuden edel­

lytyksenä oli pidettävä rautatieyhteyttä sisämaan radalle. — Osoi­

tuksena eritoten Uudenkaupungin luottamuksesta mahdollisuuk­

siinsa on vielä mainittava vuonna 1914 toimitettu Riihimäen—Uu­

denkaupungin kauttakulkuradan tutkimus.

U u sik au p u n k i v a n h a n k irk o n to r n i s ta k u v a ttu n a .

Uudenkaupungin— Peipohjan radan alueen kuntien asettaman keskuslautakunnan ja Uudenkaupungin valtuuston asettaman py­

syvän rautatiekomitean toimesta on Uudenkaupungin—Peipohjan rautatiekysymystä jatkuvasti pidetty vireillä ja on rautatiehallituk­

sen toimesta kesällä 1929 uudelleen tutkittu tämä ratasuunta. Rata on tarkoitettu kulkemaan Peipohjasta etelään Kauttualle, sieltä lou­

naista kohden Uudellekirkolle ja edelleen länttä kohden Uuteen­

kaupunkiin. Liikennepaikkoja tulisi radalle Peipohjaa ja Uutta- kaupunkia lukuunottamatta seitsemän, nimittäin Tuiskula, Köyliön- joen varrella; Kauttua, lähellä Kauttuan tehtaita; Mestilä, Euran pitäjässä; Hinnerjoki, samannimisen kunnan pohjoisrajalla ja sa­

mannimisen joen varrella; Suontaka ja Laitila, Laitilan pitäjässä, viimeksimainittu kirkonkylän vieressä; sekä Uusikirkko, samanni-

c

misen kirkonkylän luona. Kaikki Iiikennepaikat olisivat lähellä maantietä. Rautatien pituus olisi lähes 78 kilometriä. Asianomai­

set kunnat ja samoin Kauttuan tehdas luovuttaisivat rautatietä v ar­

ten tarvittavat m aa-alueet ilmaiseksi sekä ottaisivat suorittaakseen aitaamisvelvollisuudet.

R au tatien tarp eellisu us.

Uudenkaupungin—Peipohjan rautatien avulla saavutettavat päämäärät voidaan ryhmittää seuraavasti:

1. Länsi

-

ja Keski-Suomen ulkomaankaupan, nimenomaan viennin tehostaminen ja varmentaminen parantamalla yhteys Turun talvisatamaan ja avaamalla Uudenkau­

pungin satama sisämaata hyödyttämään.

2.

Liikenteen lisääminen Turun—Uudenkaupungin radalla ja tämän radan kannattavaksi saattaminen.

*

3.

Sen seudun vaurastuttaminen, joka kuuluu Uudenkau­

pungin—Peipohjan radan vaikutuspiiriin.

1. V ien n in te h o sta m in en .

Rautateittemme kannattavaisuuslaskelmat osoittavat, että puu­

tavaran kuljetuksella yleensä on ratkaiseva merkitys. Jos lisäksi lasketaan, että liikenteelle avattavan alueen metsän koko lisä­

kasvu saadaan hyödynnetyksi, joudutaan helposti sellaiseen p ä ä ­ telmään, että niinhyvin metsätalouden ja sen mukana maan kaup­

pataseen kannalta kuin rautatietalouteen nähden olisi huomio koh­

distettava metsävarojen oton laajentamiseen ja metsäratoihin. Kun puutavaran vienti muutamia vuosia sitten jatkuvasti lisääntyi, oli tällainen päätelmä täysin oikeutettu, ja epäilemättä on myönnet­

tävä, että sellainen, kokonaan metsän hyödyntämiseen perustuva rautatie kuin Suojärven rata on tämän käsityskannan hyvänä tukena.

Sen johdosta, että kokonaan jalostamattoman ja vain vähän jalostetun puutavaran viennin lisääntyminen on pysähtynyt, ja että kantohinnat tasaantuvat puutavaran vientihintojen laskun mukana, ovat kuitenkin uusien metsäalueiden avaamisen ja metsäratojen ta ­ loudelliset edellytykset ja merkitys viennille itse asiassa tuntuvasti vähentyneet. M yöskään ei uusia alueita avaamalla saada mainit­

tavasti alennetuksi raaka-ainehintaa, koska kuljetusmahdollisuuk­

sien parantuessa kantohinta vastaavasti nousee. Sitävastoin vai­

kuttaa ankara vientikilpailu, joka nyttemmin pakottaa rajoittamaan puutavaran tuotantoa hintojen pysyttämiseksi siedettävinä ja aset­

taa yhä suurempia vaatimuksia toimitusten täsmällisyyteen nähden vuoden ajoista ja muista esteistä ja vaikeuksista huolimatta, että

on välttämätöntä yhä vakavammin kiinnittää huomiota keinoi­

hin., joilla voidaan vähentää vientivalmisteiden kuljetuskustan­

nuksia ja lisätä tavaratoimitusten täsmällisyyttä,

nimenomaan puutavarain- ja paperiteollisuustuotteiden, koska näiden osuus maamme k auppataseessa on aivan ratkaiseva. — Myös rautatei­

den kannalta on tärkeätä, että olemassa olevat puunjalostuslai­

tokset rautateiden suurimpina käyttäjinä jatkuvasti pysyvät kilpai­

lukykyisinä ja täten kartuttavat liikennettä.

L a u ta k u o rm ia m a tk a lla H in n e rjo e lta U u te en k a u p u n k iin .

Ottaen huomioon, että nykyistä puunjalostustuotannon suuntaa on pidettävä pysyvänä, mikä seikka merkitsee uusien raaka-aine- alueiden avaamisen vähenevää tarpeellisuutta, näyttää täysin oi­

keutetulta väittää viennin kannalta olevan erittäin tärkeätä koh­

distaa huomio valmisteiden sekä tuotannossa tarvittavien muiden aineiden kuin puun kuljetusmahdollisuuksia parantamiseen ja hal­

ventamiseen. T ässä mielessä on yhdyttävä rautatie- ja satam a- kysymysten yhteydessä monasti esitettyyn toivomukseen, että saa­

taisiin aikaan mukava yhteys etelä- ja lounais-Suomen merisata­

mien välillä, jotta maamme suurimpien satamien erikoisedut tulisi­

vat parhaiten käytettyä ja jotta erittäinkin talviliikenne voitaisiin suunnata eri satamien kulloinkin vallitsevien jääsuhteiden mukaan.

Niiden etujen lisäksi, jotka Uudenkaupungin—Peipohjan rata tarjoaa, yhdistämällä Mäntyluodon ja Rauman Turkuun ja Hankoon, ei ole väheksyttävä sitä merkitystä, joka olisi Uu­

denkaupungin hyvän ja halpakäyttöisen sataman saamisella lii­

kenteen tekokkaaseen palvelukseen, eikä liioin niitä mahdolli­

suuksia, jotka Uudenkaupungin satamalla, joka suotuisien me­

rivirtojen vaikutuksesta on Pohjanlahden satamista vähimmin alttiina joutumaan ahtojäiden saartamaksi, olisi osaltaan edis­

tävä suhteellisestikin yhä kasvavan talviliikenteen järjestelyä.

Tarkastettaessa niitä yhteyksiä, jotka U udenkaupungin—P ei­

pohjan rata saisi aikaan, huomataan, että

matka Peipohjan län­

sipuolelta Turkuun lyhenisi 123 km. ja Hankoon 69 km.

V ar­

sinkin matkan lyhennys Turkuun on tavaton, mikä onkin luonnol­

lista nykyisin Tam pereen kautta tehtävän suuren mutkan takia.

Näiden lyhennysten aikaansaaminen on erittäin tärkeätä Porin ja Rauman sekä näiden kaupunkien laajan vaikutuspiirin vientimah­

dollisuuksien tehostajana ja näiden kaupunkien ja Turun matkus- tusyhteyden parantajana, ja merkitsee se asianomaisten liikennöit­

sijäin kipeästi tunteman tarpeen toteuttamista, mikä seikka taasen puolestaan on takeena siitä, että rakennettava

rata tulee saamaan

runsaasti liikennettä oman alueensa ulkopuolelta.

2. T urun — U u d en k a u p u n g in ra d a n liik e n te e n lisä ä m in en . T u ru n —U udenkaupungin radan alkuosien liikenteestä te h ­ dyt laskelmat ovat osoittaneet tämän radan rautatietaloudellisesti epäedulliseksi. Tulos ei ole yllättävä, sillä jo silloin, kun rata päätettiin rakentaa, oltiin virallisissakin piireissä tietoisin siitä, että kannattavaisuus olisi epävarm a niin kauvan kuin rata ei ulotu kuin puoli tiehen, puhumattakaan siitä, että uudet radat ylipäätään vain poikkeustapauksissa ovat alunperin rautatietaloudellisesti kannattavia.

Vertailuna on mielenkiintoista hieman tarkastaa T u ru n — Hel­

singin rantaradan antamia tuloksia. P äätettäe ssä rakentaa ranta- rata luultiin, että siitä tulisi vain silakkarata. M arraskuussa 1899 liikenteelle avattu Turun puoleinen rataosa Karjaa—Turku tuotti tappiota vuoteen 1904 asti, josta vuodesta alkaen rantarata, 1 p:nä syyskuuta 1903 liikenteelle avatun rataosan Helsinki (Pasila) — Karjaa vaikutuksesta on ollut kannattava, jopa ajottain ollen maamme parhaiten kannattavia rautateitä.

Helsingin—Turun rantarata ja P eipohjan—U udenkaupungin—

Turun rata ovat m onessa suhteessa saman kaltaiset. Turkua lä­

hellä olevat osat Karjaata ja Uuttakaupunkia myöten kulkevat vau ­ rasta rannikkoseutua kuitenkaan saamatta osakseen riittävää lii­

kennettä. V asta jatkettuna tarpeeksi pitkälle, Helsinkiin ja Pei- pohjaan, käyvät radat kannattaviksi. Laadultaan tosin lisäliikenne kummassakin tapauksessa on erilainen, ollen Helsingin—Turun ra ­ dalla pääasiallisesti henkilöliikenne, jota vastoin Peipohjan—T u ­ run radalla etupäässä on odotettavissa lisääntyvää tavaraliiken­

nettä johtuen tämä Peipohjaan liittyvien rautateiden lähistössä ole­

vista suurista teollisuuslaitoksista.

Rantaradan antamat koke­

m ukset oikeuttavat asettamaan suuria toiveita Peipohjan

—

Uu­

denkaupungin

—

Turun rataan nähden.

Edelleen on mielenkiintoista todeta, että vuonna 1917 a se­

tettu komitea, jonka tehtävänä oli suunnitella rautateiden ra k en ­ taminen aina vuoteen 1953 asti, mietinnössään vuodelta 1921 an­

toi suuren merkityksen kauttakulku- ja kaukoliikenneradoille puol­

taen m.m. nyt rakenteilla olevaa P o rin —K a n k aan p ä än —Haapa- mäen rataa. On ilmeistä, että

Haapamäen—Porin radan täyden­

täminen Peipohjan —Uudenkaupungin kautta käyvällä yhteydellä

on varsin tehokkaasti lisäävä kauttakulku

-

ja kaukoliikennettä samalla parantaen Turun—Uudenkaupungin radan kannattavai- suutta.

U u d e n k irk o n T .l. O su u sm e ije rin u u si m e ije rira k e n n u s.

3. P a ik a llin en m erkitys.

U u s i k a u p u n k i .

Niinkuin jo on mainittu, on Vakka-Suomi joutunut suuresti kärsimään sisämaaradan puutteesta. T äm ä kuvastuu selvästi Uu­

denkaupungin kehityksen pysähtymisenä. On kuitenkin miltei m ah­

dotonta esittää pätevää laskelmaa, joka osoittaisi tällaisen pysäh­

dyksen kantavuutta. T ehtävän vaikeuksia lisää osaltaan se seikka, että nekin tilastolliset tiedot, jotka ovat olemassa, eivät yleensä sovellu käytettäviksi sellaisinaan. Täm än vuoksi on tyydyttävä yleispiirteisiin vertailuihin ja viittauksiin.

Uudenkaupungin ja sen mukana V a kka-S uom en merkityksestä n. 60 vuotta sitten antavat merikulkumaksuja osoittavat luvut v ar­

sin hyvän kuvan. Nämä maksut olivat vuosina 1866— 1870 Uu­

dessakaupungissa, Raumalla ja koko m aassa seuraavat:

Vuosi Uusikaupunki Rauma Koko maa

1866

2.960

3.180 149.120

1867

2.809

2.627 148.588

1868

2.289

2.127 153.480

1869

2.257

1.407 186.426

1870

1.657

1.535 167.951

1 8 6 6 - -1870

11.970

10.877 805.568

Uusikaupunki oli siis edellä Raumaa ja sen osuus koko maan merikulkumaksuista oli 1,5 °/0.

Tuonnin kehitystä arvosteltaessa voidaan mainittavia virheitä tekem ättä käyttää vertailuarvoina tullilaitoksen kokonaiskantaa eri paikkakunnilla ja koko maassa. Viime vuosina on Porin suhteel­

linen osuus ollut n. 2,5 %, Rauman 0,75 % ja Uudenkaupungin n. 0,07 %. Noin 40 vuotta sitten olivat vastaavat luvut 3,1, 1,2 ja 1,5. Nykyinen asem ansa on Porilla ollut n. 30 vuotta kun taa­

sen Rauman luvut osoittavat verrattain suuria vaihteluita kum­

paankin suuntaan. Uudenkaupungin suhdeluku alkoi pienentyä Porin rataa rakennettaessa ja tämä vähenevä suunta jyrkkeni Rau­

man radan valmistuessa.

U u d e n k au p u n g in s a ta m a la itu ri.

Uudenkaupungin ja samalla V akka-S uom en kehityksen riip­

puvaisuuden sisäm aaradasta osoittaa selvimmin vientisuhteiden vaihtelu, jonka taasen m ääräävät puutavaran- ja paperiteollisuus- tuotteiden vienti. Ennen Rauman radan rakentamista osoitti Uu­

denkaupungin puutavaravienti selvästi nousua niin hyvin koko­

naismääriin nähden kuin Raumaan verrattuna ollen U uden­

kaupungin vienti vuonna 1889 26,7 °/o. vuonna 1890 29,0 % ja vuonna 1895 43,6 °/0 Rauman viennistä. Rauman radan val­

mistuttua on suhde jatkuvasti muuttunut yhä epäedullisemmaksi Uudellekaupungille, ollen prosenttiluku vuonna 1898 31,6 ja vuonna 1902 22,7 sekä vuosina 1921, 1924 ja 1927 vastaavasti 10,3, 10,6 ja 9,7. Täm än lisäksi käsittää Rauman vienti varsin huomattavat ja nopeasti enenevät määrät paperiteollisuustuotteita, kun taasen Uudellakaupungilla ei ole lainkaan tällaista vientiä. Paperiteolli- suustuotteiden vienti Raumalta oli esim. vuonna 1927 n. 45,000 t.

ylittäen siis tämäkin vientipaljous huomattavasti Uudenkaupungin koko puutavaraviennin, joka oli noin 33,000 kuutiometriä eli v a ­ jaa 20,000 tonnia.

Yllä esitetty riittänee osoittamaan, että sisämaan radan puut­

tuminen on katkaissut Uudenkaupungin ja V akka-S uom en kehityk­

sen ja on näille vanhoille sivistysseuduille suorastaan tuhoisa. Yl­

läolevat vientiluvat osoittavat myös, että T u ru n —Uudenkaupungin rata, jonka paikallinen vaikutus kyllä on hyvin hedelmällinen, ei ole muuttanut yleisen kehityksen suuntaa, vaan pikemminkin päin­

vastoin tehostanut sitä.

Ainoastaan sisämaahan johtava rautatie ja ennenkaikkea Peipohjaan ulottuva rata voi jälleen saattaa oikeuksiinsa Uu­

denkaupungin erinomaiset luontaiset edellytykset liikekaupunkina.

M a a s e u t u .

Paikallisesti yhtä tärkeätä kuin Uudenkaupungin elpyminen on sen alueen vaurastuminen, jonka kautta U udenkaupungin—P ei­

pohjan rata tulisi kulkemaan. Rautatien vaikutusalueen tuotanto ja varallisuus sekä mahdollisuudet ovat esitetyt seuraavassa, rau­

tatien kannattavaisuutta koskevassa osassa, joten tällä kohdalla riittänee pääpiirteiden mainitseminen.

K a tu k u v a L a itila n k irk o n k y lä s tä .

U udenkaupungin— Peipohjan rautatie kulkisi

Kokemäen, Köy­

liön, Euran, Lapin, Hinnerjoen, Laitilan

ja

Uudenkirkon

kuntien s ekä

Uudenkaupungin maalaiskunnan

alueiden kautta. Sitäpaitsi ulottuvat

Säkylän, Honkilahden

ja

Pyhärannan

kunnat rautatien läheisyyteen, minkä lisäksi rautatien vaikutus ulottuisi myös

Ylä- neen

ja

Karjalan

kuntiin.

Maanviljelysseutuna Vakka-Suomi on vanhastaan tunnettu;

esim. kauranvienti Uudenkaupungin -kautta oli 30 vuotta sitten jo­

nakin vuonna jopa yli tuhannen tonnin. Nykyisin seudun m aan­

viljelys noudattaa menestyksellisesti yleistä kehitystä tällä alalla, ja karjanhoito on kehittynyt varsin pitkälle. Lukuisien yhdistys­

ten ja osuuskuntien toiminta maatalouden edistämiseksi on erit­

täin vireätä. Alueelta liikenee melkoiset m äärät maanviljelys- ja karjanhoitotuotteita ja

rautatien vaikutuksesta seudun maatalous­

tuotanto kehittyisi nopeasti aivan ensiluokkaiseksi ja seudusta tulisi tärkeä muonitusseutu.

Alueen m etsät ovat niinhyvin puuvarastoon kuin kasvuun nähden paremmat kuin koko maan ja myös Turun ja Porin lää­

nin metsät keskimäärin, mutta kuitenkaan

metsän hyödyntäminen

ei ole voinut kehittyä tehokkaaksi rautatien puuttumisen takia.

K a u ttu a n p a p e r ite h d a s .

Koko maan keskimäärään verraten alueen teollisuustoiminta on suhteellisen vähäistä. Yleisesti tunnettu on ainoastaan Kaut­

tuan tehdas. Alueella on kuitenkin huom attavat mahdollisuudet erittäinkin puunjalostus- ja kiviteollisuuteen, mutta

teollisuuden kehittymiselle alueen mahdollisuuksien mukaiseksi on rautatie välttämätön.

V äestö on yritteliästä, säästäväistä ja valveutunutta ja varal­

lisuus on poikkeuksellisen hyvä.

R ailia & K iv im äk i 0 . y : n s a h a -, m y lly - ja s ä h k ö la ito s H in n e rjo e lla .

] [

On varmaa, että U udenkaupungin—Peipohjan rautatiealueella joka on Suom en vanhimpia ja valppaimpia viljelysseutuja niinhy- vin taloudellisessa kuin sivistyksellisessä mielessä,

rautatien an­

tamaa tilaisuutta alueen mahdollisuuksien hyödyntämiseen

ei lyötäisi laimin, vaan päinvastoin

käytettäisiin seudun itsensä ja

koko maan hyväksi mitä moninaisimmin tauoin.

R au tatien k an nattavaisu us.

V aikutuspiiri.

Rautatien välittömän vaikutuspiirin lasketaan yleensä ulottu­

van 20 km. radan molemmin puolin. Vanhan radan läheisyydessä pidetään vaikutusalueen rajana vanhan ja uuden radan välisen kul­

man halkaisijaa. Näitä periaatteita soveltaen on laskettu seuraa- van suuruisten osien eri kunnista kuuluvan radan vaikutuspiiriin:

K o k e m ä k i 5 °/0

K ö y l i ö ... 70 «

E u r a ...60 «

S ä k y l ä ... 50 «

Y l ä n e ...10 «

H o n k i l a h t i ... 100 « .

H i n n e r jo k i ... 100 «

L a p p i ... 60 «

K a r j a l a ... 20 «

Laitila ja Kodisjoki...100 «

P y h ä r a n t a ...50 «

U u s ik irk k o ...50 «

Uudenkaupungin maalaiskunta. . . 50 «

Rautateitse kuljetettavia puumääriä laskettaessa ei kuitenkaan käytetä vasta mainittuja lukuja sellaisinaan, vaan otetaan lisäksi huomioon se vähennys, joka aiheutuu Pyhäjärven ja muiden v e ­ sistöjen sekä teiden osuudesta puutavaran viennissä kysymyksessä olevalta alueelta. T äm ä tehdään siten kuin metsätaloutta k oske­

vassa kohdassa esitetään.

Henkilöliikennettä laskettaessa otetaan lisäksi huomioon 25 % Uudenkaupungin väkiluvusta.

Väkilukuna pidetään seuraavassa henkikirjoituksen mukaista asukasm äärää 1 p:nä tammikuuta 1928. Kirkonkirjojen mukainen väkiluku on yleensä suurempi kuin henkikirjojen mukainen, mutta on jälkimäisen antamia tuloksia pidettävä edellisiä oikeampina.

Tilastollisessa vuosikirjassa mainitut henkikirjojen mukaiset väkiluvut sekä kuntien pinta-alat, vesistöt pois luettuna, samoin kuin radan vaikutusalueen osuudet näistä ovat merkityt allaole- vaan taulukkoon.

T a u l u k k o 1. V äk ilu k u ja m a a -a lu e et.

Vai­ V ä k i l u k u f f l a a - a l ue, h a

Kunta kutus

°//o kaik­

kiaan

vaikutus­

alueella kaikkiaan vaikutus­

alueella

Kokemäki . . 5 7.505 375 33.960 1.698

K ö y l i ö ... 70 3.193 2.235 24.560 17.192 E u r a ... 60 4.133 2.479 19.520 11.712 S ä k y l ä ... 50 2.696 1.348 15.680 7.840 Y l ä n e ... 10 3.444 344 33.530 3.353

Honki l aht i . . . . 100 1.669 1.669 11.760 11.760

Hi nner j oki . . . . 100 1.832 1.832 10.810 10.810

L a p p i ... 60 3.316 2.230 20.220 12.132 K a r ja la ... 20 928 186 7.200 1.440 L a i t i l a ... 100 9.102 9.102 54.270, 54.270 Py h ä r a n t a . . . . 50 2.570 1.285 13.080 6.540

Uusikirkko . . . 50 4.050 2.025 25.990 12.995

Uudenkaupung. ml. 50 1.037 519 3.670 1.835

Yhteensä 44.877 25.629 274.250 153.577

Väentiheys on vaikutusalueella 16,7 henkeä neliökilometrillä.

M a a -a lu e en ja k a a n tu m in e n eri k äyttötark oitu k siin . Pelto- ja niittyala lasketaan yleensä vuonna 1920 toimitetun maataloustiedustelun antamien, kunnittain yhdistettyjen tulosten sekä sen jälkeen tapahtuneiden, läänittäin laskettujen muutosten perus­

teella.

M etsä-alaksi otetaan usein koko m aa-alueen ja vastamaini- tulla tavalla saadun m aatalousmaan ero. Äinakin metsäaluetta m äärättäessä on kuitenkin oikeinta käyttää valtakunnan metsien yleisessä arvioimisessa vv. 1921—24 saatuja tuloksia, jotka p e ­ rustuvat jäävittömien henkilöiden toimittamiin mittauksiin.

T a u l u k k o 2. P e lto - ja n iitty m a a t ja n iid e n osu u s k o k o v a ik u tu sa lu eesta .

Kunta P e l t

ha

O O

Ni i t t ha

Hä0110 Yht.

K okem äki... 427 25.1 25 1.5 26.6 K ö y liö ...• . 2.964 17.3 264 1.5 18.8 E u r a ... 2.316 19.8 83 0.7 20.5 S ä k y lä ... 1.578 20.1 109 1.4 21.5 Y l ä n e ... 385 11.5 23 0.7 12.2 H o n k i l a h t i ... 1.427 12.1 95 0.8 12.9 H i n n e r j o k i ... 1.884 17.4 355 3.3 20.7 L a p p i ... 1.912 15.8 215 1.8 17.6 K arjala... 245 17.0 69 4.8 21.8 L a i t i l a ... 8.442 15.6 1.269 2.3 17.9 P y h ä r a n t a ... . 1.097 16.8 124 1.9 18.7 U u s i k i r k k o ... 2.402 18.5 367 2.8 21.3 U udenkaupungin mlk... 160 8.7 30 1.6 10.3

Yhteensä 25.239 16.4 3.028 2.0 18.4

M uutos Turun ja Porin läänissä

vv. 1920-1928 ... + 7.0 % - 10.4 '>/„

Muutos vaikutusalueella ha . . + 1.767 — 315

Y hteensä v. 1928 27.006 17.6 2.713 1.8 19.4 T a u l u k k o 3. V a ik u tu sa lu een m a a n ja k a u tu m in en v a lta ­

k u n n a n m etsien arvioim isessa vv. 1921 - 1924 saatu jen tu lo sten m u k a a n .

Kunta

Kasvullinen m etsäm aa

Huonokasvui-

nen m etsäm aa Joutom aa

Muu maa, pel­

lot, niityt, tiet, tontit y. m. s.

0//o ha 0110 ^ha nl10 ^ha 0//o ha

K okem äki. . . 58.8 998 2.7 46 0.7 12 37.8 642

Köyliö . . . . « 10.109 « 464 « 120 « 6.499

E u ra ... « 6.887 « 316 « 82 « 4.427 Säkylä . . . . 54.4 4.265 9.8 768 13.0 1.019 22.8 1.788

Yläne . . . . « 1.824 « 329 « 436 764

Honkilahti . . 61.6 7.244 4.5 529 0.5 59 33.4 3.928

Hinnerjoki . . 6.659 « 486 54 « 3.611

Lappi . . . . « 7.473 « 546 « 61 « 4.052

Kar j al a. . . . 54.4 784 9.8 141 13.0 187 22.8 328

Laitila . . . . 61.6 33.430 4.5 2.442 0.5 272 33.4 18.126

P yhäranta . . « 4.029 294 « 33 « 2.184

Uusikirkko . . « 8.005 « 585 « 65 « 4.340

Uudenkaup. mlk. « 1.130 « 83 « 9 « 613

Y hteensä 60.5 92.837 4.5 7.029 1.6 2.409 33.4 51.302

Taulukon 2 mukaan on pelto- ja niittyala 19,4 °/0 koko alasta.

Taulukon 3 mukaan taasen on muuta kuin m etsä- ja joutomaata 33,4 °/0. Näinollen jäisi teiden ja tonttien osalle 15 °/0 m aa-alueesta mikä luku on kovin suuri. On todennäköistä, että maatalousmaata on tuntuvasti enemmän kuin taulukko 2 osoittaa. Kun maatalou­

desta käytettävissä olevat tilastotiedot kuitenkin perustuvat saman keräyksen antamiin tuloksiin kuin taulukossa 2 esitetyt luvut, on maataloutta koskevissa laskelmissa tyydyttävä käyttämään niitä.

M aanviljelys ja k a rjan h oito.

T a u l u k k o 4. Eri viljelysk asvien p e lto a la t h eh taareissa.

Kunta Vehnä Ruis Ohra Kaura P e ­

runa Heinä

K okem äki. . . 3 40 27 112 9 138

Köyliö . . . . 7 375 213 709 100 862

E u ra ... 8 209 114 550 56 859

Säkylä . . . . 9 162 99 384 45 483

Yläne . . . . 2 39 22 89 11 141

Honkilahti . . 6 142 88 322 53 570

Hinnerjoki . . 10 240 109 436 48 636

Lappi . . . . 8 224 116 448 70 664

Kar j al a. . . . 2 26 11 59 6 78

Laitila . . . . 66 915 382 2.101 282 2.867

P yhäranta . . 11 131 54 228 52 417

Uusikirkko . . 36 258 109 615 90 775

Uudenkaup. mlk. 4 25 8 36 11 54

Yhteensä 172 2.786 1.352 6.089 833 8.544

M uutos vv. 1920

—28 % . . . + 99.4 — 9.9 — 1.1 + 15.1 + 0.4 — 1.0 M uutos ha . . + 171 — 276 — 15 + 919 + 3 — 85

Y hteensä v. 1928 343 2.510 1.337 7.008 836 8.459

Turun ja Porin läänissä oli sato ja kylvö vuosina 1921—25 keskimäärin, kiloissa hehtaaria kohden:

Vehnä Ruis Ohra Kaura P e­

runa Pelto- heinä

Niitty- heinä S a t o ...

Kylvö . . . . 1 491 164

1.323 141

1.233 198

1.252 193

8.764 1.637

2.640 1.231 Puhdas sato 1.327 1.182 1.035 1.059 7.127 2.640 1.231

Vaikutusalueen käytettävissä olevaksi sadoksi saadaan näin ollen:

v e h n ä ä . . 3 4 3 X 1 . 3 2 7 = 455.161 kg.

ruista . . 2 . 5 1 0 x 1 . 1 8 2 = 2.966.820 « ohraa . . 1 . 3 3 7 X 1 . 0 3 5 = 1.383.795 « k a u r a a . . 7 . 0 0 8 x 1 . 0 5 9 = 7.421.472 « perunaa . 8 3 6 x 7 . 1 3 7 = 5.958.172 « peltoheinää 8 . 4 5 9 x 2 . 6 4 0 = 22.331.760 « niittyheinää 3 . 0 2 8 x 1 . 2 3 1 = 3.727.468 «

T a u l u k k o 5 a. K o tielä im et. H evoslu k u : Kunta Oriita Ruunia Tammoja Y hteensä

yli 3 v.

Nuoria

hev. l~3v. Varsoja

K okem äki. . . 1 18 31 50 9 4

Köyliö . . . . 4 144 203 351 70 22

E u ra ... 5 127 154 286 36 23

Säkylä . . . . 4 85 104 193 26 17

Yläne . . . . 3 23 27 53 5 2

Honkilahti . . 1 87 121 209 23 13

Hinnerjoki . . 9 105 130 244 51 13

Lappi . . . . 2 126 153 281 40 13

Kar j al a. . . . 2 13 24 39 6 3

Laitila . . . . 27 549 713 1.289 171 86

P yhäranta . . 5 86 93 184 29 12

Uusikirkko . . 13 158 203 374 78 27

Uudenkaup. mlk. 1 12 17 30 3 1

Yhteensä 77 1.533 1.973 3.583 547 236

M uutos vv. 1920 - 2 8 . % . . M uutos vv. 1920

+ 0.2 + 6.6 + 10.0 — 27.9 — 15.9

—28, kpl. . . 0 + 101 + 197 + 298 — 152 — 38

Lukum äärä 1928 77 1.634 2.170 3.881 395 198

T a u l u k k o 5 b. K o tielä im et. N au tojen lu k u m ä ä rä :

Kunta Sonneja Lehmiä Yhteensä

yli 2 v. Älle 2 v. Vasikoita

K okem äki. . . 3 168 171 47 50

Köyliö . . . . 17 1.274 1.291 312 416

E u ra ... 19 1.092 1.111 276 349

Säkylä . . . . 6 704 710 152 261

Yläne . . . . 3 184 187 42 60

Honkilahti . . 9 805 814 194 359

Hinnerjoki . . 23 957 980 273 397

Lappi . . . . 19 1.045 1.064 269 597

Karjala . . . . 3 132 135 36 57

Laitila . . . . 76 4.638 4.714 1.289 1.887

P yhäranta. . . 21 658 679 184 298

Uusikirkko . . 28 1.375 1.403 415 509

Uudenkaup. mlk. 2 123 125 34 51

Yhteensä 229 13.155 13.384 3.523 5.291

M uutos vv. 1920 - 2 8 , % . . M uutos vv. 1920

+ 9.3 - |- 12.2 -1-1.8 — 10.9

—28 kpl. . . + 21 -1-1.605 -1-1.626 - |-6 3 — 577

Lukumäärä 1928 250 14.760 15.010 3.586 4.714

T a u l u k k o 5 c. K o tielä im et. Sikojen lu k u m äärä:

Kunta K ar­

juja

Em ä- sikoja

Lihotus- sikoja

Nuoria

sikoja Porsaita Yht.

K okem äki. . . 1 6 12 37 17 73

Köyliö . . . . 3 50 70 217 95 435

E u ra ... 2 35 57 174 114 382

Säkylä . . . . 2 15 24 207 51 299

Yläne . . . . 1 5 7 23 5 41

Honkilahti . . 1 15 36 236 16 304

Hinnerjoki . . ^— 11 61 155 92 319

Lappi . . . . 1 17 50 200 78 346

Kar j al a. . . . ^— 1 3 28 8 40

Laitila . . . . 13 102 256 891 595 1.857

Pyhäranta . . 3 19 38 137 33 230

Uusikirkko . . 4 51 85 280 143 563

Uudenkaup. mlk. 1 4 5 21 13 44

Yhteensä 32 331 704 2.606 1.260 4.933

M uutos vv. 1920 _28, °/0 M uutos vv. 1920

-1-11.2 + - 8.5 + - 73.8 - h 12.7 - |- 50.3

—28, kpl. . . -1 -4 - |- 28 - |- 519 - + 331 - |- 634 -1-1.516

Lukumäärä 1928 36 359 1.223 2.937 1.894 6.449

T a u l u k k o 5 d. K o tielä im et. L am paat ja k an at:

Kunta Lam paita Vuonia Yhteensä Kanoja

K o k e m ä k i... 147 48 195 167

K ö y l i ö ... 1.217 468 1.685 1.241 E u r a ... 992 340 1.332 623 S ä k y l ä ... 802 258 1.060 1.057

Y l ä n e ... 194 62 256 276

H o n k ila h ti... 1.135 441 1.576 986 H in n erjo k i... 1.333 550 1.883 1.039 L a p p i ... 1 5 <*4 572 2.116 1.101 K a r j a l a ... 186 80 266 124 L a i t i l a ... 7.475 3.436 10.911 7.687 P y h ä r a n ta ... 1.175 492 1.667 667 U usikirkko ... 1.778 990 2.768 1.540

Uudenkaup. mlk. . . 218 134 352 139

Yhteensä 18.196 7.871 26.067 16.647

Muutos 1920—28, % . — 21.4 - 3 5 . 5 - |- 52.5

« kpl. — 3.894 — 2.794 — 6 688 H - 8.740

Lukumäärä v. 1928 14.302 5.077 19.379 25.387

M aan viljelystu otteid en k ä y ttö .

Kuluttajayksikkö eli koko asujaimiston keskimääräisen ruoka- kulutuksen suhde täysi-ikäisen henkilön kulutukseen, mikä luku saadaan otaksuttaessa 2 — 12 vuotisten lasten kuluttavan puolet aikuisen kulutuksesta sekä jätettäessä kahta vuotta nuorempien lasten kulutus huomiotta, on 0,854, joten radan vaikutuspiirissä olisi

25,629 X 0,854 = 21,887 kuluttajayksikköä.

Jokaista kuluttajayksikköä kohden lasketaan maataloushalli- tuksen kirjanpitotiloilla E telä-Suom essa vuosittain tarvittavan 29 kg. vehnää, 156 kg. ruista ja 49 kg. ohraa. Leipäviljaa annetaan kyllä jossain määrin myös karjalle, mutta toiselta puolen on huo­

mattava, että väestön keskimääräinen kulutus yleensä on pienempi kuin kirjanpitotiloilla, joten lienee oikeutettua käyttää vasta mai­

nittuja lukuja sellaisinaan. Kauran kulutus on noin 25 kg. ja pe- runain n. 250 kg. kuluttajayksikköä kohden.

Karjataloudessa lasketaan nuoren hevosen ja varsan kulutta­

van puolet täysi-ikäisen hevosen kulutuksesta, nuoren sonnin ja hiehon puolet ja vasikan '/4 lehmän kulutuksesta sekä nuoren sian 2/3 ja porsaan ‘/3 täysi-ikäisen sian kulutuksesta. Tämän mukaan saadaan kuluttavien kotieläinyksiköiden lukumääräksi vaikutus­

alueella hevosia 4,177, nautoja 17,981, sikoja 4,207 ja lampaita 17,686 yksikköä. Yleensä lasketaan hevosyksikön tarvitsevan vuo­

sittain 700 kg. viljaa ja 2,500 heinää, naudan 300 kg. viljaa ja ja 2,000 kg. heinää, sian 250 kg. viljaa ja lampaan 300 kg. hei­

nää. Vaikutusalueella tyydytetään kuitenkin noin puolet tarpeesta osittain laiduntamalla karjaa osittain vihanta- ja väkirehulla.

Yllä esitetyin perustein saadaan laskettua vaikutusalueella ku­

lutettavat määrät maataloustuotteita:

T a u l u k k o 6. M a a n v iljely stu o iieid en k ä y ttö ton n eissa.

Vehnä Ruis Ohra Kaura Peruna Heinä

Väestön kulutus

Karjan kulutus 635 3.414 1.072 550

4.750

5.500

26.000

Yhteensä 635 3.414 1.072 5.300 5.500 26 000

P uhdas sato . . 455 2.967 1.384 7.421 5.958 26.059

Ylijäämä . . . . — — 312. 2.121 458 59

P u u t e ... 180 447 — — — —

Ottaen huomioon, että yksi leipäviljalaji voidaan korvata toi­

sella, jäisi alueelle tuotavaksi leipäviljamääräksi yllä olevan tau­

lukon mukaan 315 tonnia. Kauran ylijäämä olisi noin 2,100 to n ­ nia ja perunan noin 500 tonnia nykyisten olosuhteiden vallitessa.

Heinä taasen tulee jokseenkin tarkoin käytetyksi omalla alueella.

Parantamalla menekkimahdollisuuksia rautatie varmasti saisi aikaan huomattavan kehityksen maanviljelyksessä, josta olisi seu­

rauksena, että leipäviljaa tuskin tarvittaisiin tuoda alueelle lain­

kaan, vaan päinvastoin voitaisiin viedä alueelta ja että ainakin kauraa ja perunaa liikenisi varsin huom attavat ja jatkuvasti lisään­

tyvät m äärät muualle vietäviksi. Samoin on täysi syy edellyttää, että alueelta tulisi vietäväksi myöskin heinää menekkimahdolli-

suuksien parantuessa, koska tällöin kokemuksen mukaan olkia ja pahnoja ruvettaisiin huomattavassa m äärässä käyttämään karjan ruokintaan heinän asemesta. Näinollen voidaan maanviljelystuot- teiden kuljetuspaljoudeksi laskea ainakin 5,000 tonnia heti rauta­

tien valmistuttua ja kasvaisi tämä m äärä sitten nopeasti.

V äk ireh u jen ja a p u la n n o itteid en k ä yttö.

Väkirehujen käyttö on jo nykyisin, nopeasti kehittyvän karja­

talouden johdosta varsin huomattava. Karjataloustuotteiden me- nekkimahdollisuuksien parantuessa rautatien vaikutuksesta voidaan arvioida väkirehujen käytön kohoavan noin 100 grammaa maito- kiloa kohti. Maidon tuotannon ollessa nykyisin lähes 40 mflj. ky., olisi vastaava väkirehumäärä noin 4,000 tonnia.

Apulannoitteita käytetään alueella erittäin runsaasti. Laskien tarpeen olevan 400 kg. peltohehtaaria kohti, olisi alueelle kulje­

tettava määrä apulannoitteita noin 11,000 tonnia.

K a rja n h o ito tu o tteid en k ä y ttö .

Laskien vuotuiseksi Iypsymääräksi 2,500 kg. lehmää kohti saadaan vaikutusalueen maitotuotannoksi 1 4 , 7 6 0 x 2 , 5 = 36,900 tonnia. Kun vuotuisen kulutuksen lasketaan olevan 800 kg. ku­

luttajayksikköä kohden on alueen oma tarve 21,887 X 0 , 8 = 17,510 tonnia, joten ylijäämä on 19,390 tonnia. Kun voikilon valmistuk­

seen tarvitaan 24 kiloa maitoa, saataisiin ylijäämästä noin 800 tonnia voita.

Voin ja juuston tuotanto voidaan laskea myös meijeritilaston perusteella. Vaikutuspiiriin ulottuvissa kunnissa on osuusmeijeri muualla paitsi Karjalassa, P yhärannassa ja Uudenkaupungin m aa­

laiskunnassa; sitäpaitsi on Köyliössä lisäksi yksityinen meijeri ja yhtiömeijeri.

] 24 [

T a u l u k k o 7. M eijeritu otan to v. 1928 k iloissa.

Kunta Koko kunta Vaikutusalue

Kokemäki . . . . 307.809 15.390

K ö y l i ö ... 120.735 84.515 E u r a ... 86.632 51.979 S ä k y l ä ... 112.499 56.250 Y lä n e ... 55.972 5.597

Honkilahti . . . . 49.707 49.707

Hinnerjoki . . . . 67.808 67.808

L a p p i... 72.278 43.367 L aitila... 204.425 204.425 Uusikirkko . . . . 101.193 50.596

Yhteensä 629.634

Jos tähän lisätään Karjalan, Pyhärannan ja Uudenkaupungin maalaiskunnan lehmälukua vastaava osa, joka on 41,400 kg.

( 6 2 9 .6 3 4 X 9 1 3 :1 3 .8 4 7 = 41.400), on tuotantoluku 670 tonnia.

Ottaen huomioon meijerituotannon nopean kasvamisen on epäilemätöntä, että tämä tuotanto aivan lähiaikoina nousee taulu­

kon 7 perusteella lasketusta 670 tonnista maitoylijäämää vastaa­

vaan määrään, joka kyllä on laskettu 800 tonniksi. — Meijerituo­

tannon nopeata kasvua osoittaa se, että vaikutusalueen osuus tau­

lukossa 7 mainittujen kuntien meijerituotannosta vuonna 1920 oli 239,455 kg., joten lisäys vv. 1920— 1928 oli 390,179 kg., eli kes­

kimäärin 50,000 kg. vuodessa.

Vuosittain syntyvistä vasikoista, joiden lukumäärä on 91 °/o lehmien luvusta, lasketaan teurastettavan 2/3 ja muista nautaeläi­

mistä 20 % vuosittain. Lampaista teurastetaan vuosittain ‘/3, joka m äärä korvataan vuonilla. Vuonien vuotuinen lisäys on 1,5 ker­

taa emojen lukumäärä. Porsaita lasketaan syntyvän 12 kutakin emäsikaa kohden. P orsaista kasvatetaan siitokseen 5 %. loput joutuvat lihotus- ja nuorten sikojen tilalle, joita teurastetaan sama määrä. Emäsioista teurastetaan vuosittain puolet. Hevosia teu­

rastetaan 5 % yli 3 vuotta vanhoista.

Teurastuspainona antaa sonni 200 kg., lehmä 120, nuori sonni ja hieho 70, ruohovasikka 50, vasikka 20, lammas 10, karitsa 5,

emäsika 100, Iihotussika 80 ja hevonen 250 kg. Sonnin vuota painaa 32 kg., lehmän 16, hiehon ja ruohovasikan 8, vasikan 2, hevosen 23, lampaan nahka 1.3 ja vuonan 0.6 kg.

T a u l u k k o 8. Liha- ja v u o ta tu o ta n to kiloissa.

T euras-

luku Lihaa Vuotia

H e v o s i a ... 194 48.500 4.462 S o n n e ja ... 50 10.000 1.600 L e h m i ä ... 2.952 354.240 47.232

Nuoria nautoja . . 717 50.190 5.736

Ruohovasikoita . . 943 47.150 7.544

Vasikoita . . . . 8.954 179.080 17.908 Nautoja y h te e n sä . — 640.660 80.020

Emäsikoja . . . . 180 18.000 _

Lihotussikoja . . . 4.193 335.440 —

Sikoja yhteensä . — 353.440 —

Lam paita . . . . 4.767 47.670 6.197

V u o n i a ... 16.686 83.430 10.012 Lam paita yhteensä

Kaikkiaan . . .

. — 131.100 1.173.700

16.209 100.691

Laskien asujamiston lihankulutuksen olevan 44,2 kg. kulutta- jayksikköä kohti vuosittain on kulutus 21.887 x 4 4 . 2 = 967.400 kg.

joten lihatuotannon ylijäämä on 206.300 kg. T ätä lisää jossain määrin vaikutusalueella varsin huomattavaksi kehittyneen k anan­

hoidon antama tuotanto.

Laskien vaikutusalueella olevien kanojen munivan 150 mu­

naa vuodessa saadaan munatuötannoksi 2 5 . 3 8 7 x 1 5 0 = 3.808.050 kpl. Edellyttäen paikallisen kulutuksen olevan 3 5 —40 kpl. ku- luttajayksikköä kohden eli kaikkiaan noin 800.000 kpl., jää ylituo­

tannoksi 3 milj. kpl. Että tämä luku ei ole liian suuri, selviää jo siitä, että yksistään Laitilan munanmyyntiosuuskunta lähettää vuo­

sittain 1.800.000 munaa. M unan paino on keskimäärin 55 gr. ja pakkauksen paino n. 50 % munien painosta. Vuotuiseksi munien kuljetuspainoksi saadaan näinollen 3.000.000 X 0.055 X 1.5 = 247.500 kg.

M etsätalous.

M etsävarat.

Radan vaikutusalueen metsiä koskevat laskelmat perustuvat Suomen metsiä käsitteleviin julkaisuihin sekä siihen valtakunnan metsien arvioimisessa vuosina 1921 — 1924 saatuun aineistoon, jonka prof. Yrjö Ilvessalo on luovuttanut käytettäväksi.

Mainitun aineiston perusteella voidaan vaikutusalueen metsät jakaa kolmeen ryhmään. Yhteen ryhmään kuuluvat Kokemäen, Köyliön ja Euran kuntien osat vaikutusalueella, toiseen Säkylän, Yläneen ja Karjalan kaistat ja kolmanteen loput eli Honkilahden, Hinnerjoen, Lapin, Laitilan, Pyhärannan, Uudenkirkon ja U uden­

kaupungin maalaiskunnan osuus vaikutusalueesta.

Nämä ryhmät merkitään seuraava ssa kirjaimin A, B ja C.

Edelleen tarkoittaa luokka I kasvullista m etsäm aata ja luokka II huonokasvuista metsämaata.

Eri kuntien suhteelliset m etsäalat ovat merkityt taulukkoon 3.

Eri ryhmiin kuuluvat metsäalat saadaan näistä yhdistelemällä.

T a u l u k k o 9. V a ik u tu sa lu e en m etsä a la h eh taareissa.

Luokka I Luokka II Yhteensä Ryhmä Ä . . . 17.994 826 18.820

« B . . . 6.873 1.238 8.111

« C . . . 67.970 4.965 72.935 Yhteensä 92.837 7.029 99.866

Keskikuutio eli puiden keskimääräinen kiintokuutiometrimäärä kuorineen metsäalan hehtaaria kohden on A-ryhmän I luokassa 66.3 m 3/ha ja II luokassa 13.5 m 3/ha. B-ryhmän vastaavat luvut ovat 58.2 ja 14.5 sekä C-ryhmän 83.7 ja 35.3 m 3/ha.

Keskikasvu eli puuvaraston vuotuinen lisääntyminen kiinto­

kuutiometreissä keskimäärin hehtaaria kohti on Ä-ryhmän I luo­

kassa 2.5 ja II luokassa 0.5 m 3/ha. B-ryhmän vastaavat luvut ovat 2.2 ja 0.4 sekä C-ryhmän 2.7 ja 0.9 m 3/ha.

Ylläolevia lukuja käyttäen saadaan lasketuksi vaikutusalueen puuvarasto ja vuotuinen kasvu.

T a u l u k k o 10. P u u varasto k u o r in e e n k iin tok u u tiom etreissä.

Luokka I Luokka 11 Y hteensä Ryhmä Ä . 1.193.000 11.000 1.204.000

« B . 400.000 18.000 418.000

« C . 5.689.000 175.000 5.864.000 Yhteensä 7.282 000 204.000 7.486.000

Metsäalan keskimääräinen puuvarasto on 7.486.000:99.866 = 75.0 m 3/ha. Turun ja Porin läänin vastaava luku on 69.7 ja koko maan 64.3 m3/ha.

T a u l u k k o 11. V u osittain k äytettävissä o le v a p u u m ä ä rä k iin ­ to k u u tio m etr eissä k u o retta .

Luokka 1 Luokka 11 Yhteensä

Ryhmä Ä . 45.000 400 45.400

« B . 15.100 500 15.600

« C . 183.500 4 500 188.000

Yhteensä 243.600 5.400 249.000

Koko metsäalalla on keskikasvu 249.000:99.866 = 2.5 m3/ha.

Turun ja Porin läänin vastaava luku on 2.39 ja koko maan 1.77 m3/ha.

Eri puulajien paljous saadaan määrätyksi ottamalla huomioon puulajisuhteet eli eri puulajien vallitsemat metsäalat sekä puuva­

raston jakautuminen puulajien kesken eri puulajien metsissä.

T a u l u k k o 12 a. P u u lajisu h teet p rosen teissa. (Mänty- y. m.

vakaiset metsäalat).

Mänty Kuusi Koivu Leppä Haapa Aukeama

L u o kka I

Ryhmä Ä . . 48.7 38.7 11.8 0.7 — 0.1

B . . 73.3 15.5 10.3 0.1 0 2 0 6

« C . . 57.4 35.4 5.4 0.3 0.4 1.1

L u o kka II

Ryhmä Ä . . 90.4 — 9.6 ^{— — —}

« B . . 86.2 1.6 122 ^{— — —}

« C . . 96.6 ---- 3.4

~

T a u l u k k o 12 b. Eri p u u la jien v allitsem at m etsäalat h e h ta a ­ reissa ja p rosen teissa.

Mänty Kuusi Koivu Leppä Haapa Aukeama

L u o kka I

Ryhmä Ä . . 8.770 6.960 2.120 126 — 18

« B . . 5.041 1.060 710 7 14 49

« C . . 39.000 24.080 3.670 204 272 744

Y hteensä 52.811 32.100 6.500 337 286 803

L u o kka II

Ryhmä Ä . . 746 — 80 — — ^—

« B . . 1.067 20 151 — — —

« C . ^. 4.796 — 169 — — —

Yhteensä 6.609 20 400 — — —

L uokat I ja II

Kaikkiaan, ha 59.420 32.120 6.900 337 286 803

°/o 59.5 32.2 6.9 0.3 0.3 0.8

Jakaen aukeam a suhteellisesti puulaj ien kesken saadaan

Kaikkiaan, ha 59.900 32.380 6.960 339 287 —

« °l

* /o 60.0 32.4 7.0 0.3 0.3 —

T a u l u k k o 13 a. P uu varaston ja k a u tu m in en p ro sen ttein a eri p u u la jien k esk en eri p u u la jien m e t­

sissä S u om en etelä p u o lisk o ssa .

Vallitseva puulaji M äntyä Kuusta Koivua Leppää H aapaa M ä n t y ... 77.9 9.9 10.5 1.1 0.6 K u u si... 13.4 70.0 14.2 0.8 1.6 K oivu... 15.9 13.5 62.0 3.6 5.0 Leppä ... 10.8 9.6 17.3 61.8 0.5 Haapa ... 8.5 13.5 24.3 1.1 52.6

T a u l u k k o 13 b. Eri p u u la jien m ä ä rä ä vastaavat m etsäalat h eh ta a r eissa ja p ro sen teissa sek ä v a i­

k u tu sa lu een p u u v a ra sto p u u lajeittain .

Vallitseva puulaji Mänty Kuusi Koivu Leppä Haapa

M ä n t y ... 46.660 5.930 6.290 660 360 K u u si... 4.340 22.660 4.600 260 520 K oivu... 1.100 940 4.320 250 350

Leppä ... 3b 32 59 210 2

Haapa ... 24 38 71 3 151

Yhteensä, ha . 52.160 29.600 15.340 1.383 1.383

°/o • 52.2 29.6 15.4 1.4 1.4

« m3 . 3.910.000 2.218.000 1.150.000 104.000 104.000

Metsien vuotuisen kasvun jakautuminen eri puulajien osalle saadaan tarkimmin määrätyksi ottamalla taulukossa 13 b esitetty­

jen prosenttilukujen lisäksi huomioon Turun ja Porin lääniä k o s­

kevat suhdeluvut, jotka osoittavat puuvaraston ja vuotuisen kas­

vun jakautumisen eri puulajien osalle.

T a u l u k k o 12 a. P u u lajisu h teet p rosen teissa. (Mänty- y. m.

vahaiset metsäalat).

Mänty Kuusi Koivu Leppä Haapa Aukeama

L u o kka I

Ryhmä Ä . . 48.7 38.7 11.8 0.7 — _0.1

« B . . 73.3 15.5 10.3 0.1 0 2 06

« C . . 57.4 35.4 5.4 0.3 0.4 1.1

L u o kka II

Ryhmä Ä . . 90.4 — _9.6 — — —

« B . . 86.2 1.6 122 — — —

« C . . 96.6 -- 3.4

~

T a u l u k k o 12 b. Eri p u u la jien vallitsem at m etsäalat h eh ta a ­ reissa ja p rosen teissa.

Mänty Kuusi Koivu Leppä Haapa Aukeama

L uokka I

Ryhmä Ä . . 8.770 6.960 2.120 126 — 18

« B . . 5.041 1.060 710 7 14 49

« C . . 39.000 24.080 3.670 204 272 744

Yhteensä 52.811 32.100 6.500 337 286 803

L u o kka II

Ryhmä Ä . . 746 ^— 80 ^— — ^—

« B . . 1.067 20 151 — — —

« C . . 4.796 — 169 — — —

Yhteensä 6.609 20 400 — — —

L u o ka t I ja II

Kaikkiaan, ha 59.420 32.120 6.900 337 286 803

% ^{59.5 32.2 6.9 0.3 0.3 0.8}

Jakaen aukeam a suhteellisesti puulaj ien kesken saadaan

Kaikkiaan, ha 59.900 32.380 6.960 339 287 —

% 60.0 32.4 7.0 0.3 0.3 —