E ripainos ” U udenkaupungin kansa
koulun 1872— *1947” muistojulkaisusta.
U UDEN KAUPUNGIN ” P IK K U SE M IN A A R I”.
Vanhemman polven uuskaupunkilaiset usein alakuloisina ja hienokseltaan pahoitellen valittavat raumalaisten aikoinaan etuilemalla saaneen seminaarin, merikoulun ja rautatien, jotka muka paremmin olisivat kuuluneet Uudellekau- pungille. Käymättä tässä tarkemmin tutkimaan mitä mahdollisia laiminlyön
tejä tässä kohdin on sattunut kaupunkimme entisille johtomiehille toteamme näin kansakoulumme juhlavuonna, että Uudessakaupungissa 1880-luvun alussa on toiminut vaatimaton — pikkuseminaarin nimellä tunnettu — oppikurssi, jolla näin jälkeenpäin katsoen olisi ollut melkoiset mahdollisuudet kehittyä lähinnä alakouluopettajaseminaariksi. Asian alkuvaiheista on tietoja säilynyt kansakoulun johtokunnan pöytäkirjassa marraskuun 22 päivältä 1881, jolloin puheenjohtajana toimi piirilääkäri Oskar Myreen ja sihteerinä rehtori K. A.
Cajander. Mainitun asiakirjan toisessa pykälässä kerrotaan, että suomalai
sen kansakoulun neljännen tyttöluokan opettaja Aleksandra Gustava
Berglund
(myöh. rouvaSanni Winter,
s. 1859, k. 1 9 3 8 ), oli ilmoittautunut halukkaaksi valmistamaan opettajattaria n.s. ”pikkukouluihin” ja pitänyt teoreettisen opetuksen alottamisen seuraavan joulukuun alusta välttämättömänä, jotta käy
tännöllinen osa kurssia ehdittäisiin suorittaa seuraavana kevätlukukautena.
Johtokunta, joka lausui toivomuksen, että tämä opetus ei häiritsisi opettajatar Berglundin varsinaista viranhoitoa, hyväksyi tehdyn ehdotuksen ja luovutti seminaarikurssien johtajatarelle oikeuden käyttää kansakoulun huoneistoa ja opetusvälineistöä. Samoin johtokunta myönsi teoreettisen kurssin läpikäy
neille oikeuden kuunnella opetusta, antaa harjoitustunteja sekä myöhemmin avustaa luokkaopetuksessa ”sen mukaisesti kuin opettajatar Berglundin johto
kunnalle vastedes jättämä suunnitelma osoittaa” .
Nuori opettajatar, joka vastikään itse erinomaisin arvosanoin oli suoritta
nut Jyväskylän seminaarin kurssin, oli uuskaupunkilaisen kauppalaivuri Henrik Berglundin tytär. Täynnä suuren oppi-isänsä Uno Cygnaeuksen ja muiden opettajiensa nuorteata kansallista intoa pikkuseminaarin johtajatar ryhtyi toi
meensa, jonka suorittamisesta hän myöhemmin laati selostuksen "Koulutoimien Ylihallitukselle” Helsinkiin. Säilyneen konseptin mukaan mainitaan seuraa- vassa eräitä piirteitä ”n.s. pikkulastenopettajatarkoulusta Uudessakaupungissa
v. 1881— 82. Opettajatar kertoo paikkakunnan kansakoulun johtokunnan kehoituksesta ryhtyneensä pitämään sanottua koulua joululuvalla 1881 ensi
n
siitä ilmoitettuaan Koulutoimien Ylihallitukselle. Kuusi oppilasta oli ilmoittautunut, joista 5 oli kansakoulun läpikäynyttä. Tietopuolisen kurssin opetus-
Rva A leksandra (Sa n n i) Gustava W inter o.s< B erglu n d
aika kesti joulukuun 27 päivästä 1881 maaliskuun 4 päivään 1882, loma- aikana 5, lukukauden aikana 2 tuntia päivässä, siis 140 tuntia.
Ylihallituksen lokakuussa 1879 lähettämän kiertokirjeen mukaan tietopuoli
sen kurssin oppiaineena olivat: uskomto, äidinkieli, kirjoitus, luvunlasku ja sen lisäksi kasvatus- ja opetusoppi. Ennätykset mainitaan kertomuksessa seu
raavanlaisina.
Uskonnossa:
1) Katekismossa: Lutherin katekismon I ja II pääkappale tarkemmin, toiset lyhemmin; 2) Raamatussa: Matheuksen evangeliumista vuorisaarna ynnä tärkeimmät raamatun kertomukset kerrottu ja lyhyesti selitetty. Suusanallisia ohjeita uskonnon opetukseen.
Äidinkielessä:
1) Kielioppi: Kansakoulun kurssi kerrattu J. Länkelän Suomenkielen kieliopin mukaan. Kaksi vapaata ainetta kirjoitettu. Kaunokir
j o i s t a harjoitettu. 2) Suusanallisia sekä kirjallisia ohjeita äidinkielen eri aineissa, nim. lukemis-, havaanto-, kauno- ja oikokirjoituksen opetukseen.
Luvunlasku:
Kerrattu 4 laskutapaa tavallisilla ja laatulu’uilla sekä osaksi tavallisilla murtolu’uilla. Ohjeita laskennon opettamiseen.Kasvatusoppi:
Kasvatusopin tärkeimmät kohdat, esim. kasvatuksen ymmärre, tarkoitus, rajat, eri lajit tarkkuudesta, havaannosta, fantasiasta y.m. niihin kuuluvine lyhyine ohjeineen.Opetusoppi:
O. Wallinin mukaan kirjoitettu ja luettu.Lopuksi lyhyitä suusanallisia ohjeita laulun, voimistelun, maantieteen ja kuvaannon opetuksessa.
Ilmeisesti oli nuorella opettajatarella ohjaustyössään suurta apua Jyväs
kylässä tarkasti tekemistään, vielä säilyneistä muistiinpanoistaan ja koetehtä- vistään, jotka mielenkiintoisesti valaisevat seminaarin opetustyössä 1870-luvun lopussa käytettyjä menetelmiä.
Tietopuolista kurssia seurasi käytännöllinen, jolloin oppilaat saivat usein olla apulaisopettajina alemmilla luokilla, kunnes toukokuussa 1882 pidettiin koetutkinto, jaettiin todistukset, joihin kansakoulun tarkastaja kirjoitti hyväk
symisensä.
Kuudesta oppilaasta kolme sittemmin toimi apulaisopettajina Uudenkau
pungin kansakoulussa ja yksi kiertokoulun opettajana Vehmaalla. ” Pikku- seminaarin” oppilaista toimi opettajatar Ida Wallin uskollisista uskollisim- pana umpeen 50 vuotta Uudenkaupungin koulussa. Rakkaassa muistossa säi
lyttävät monet oppilaspolvet myös toisen pikkuseminaarin kasvatin, opettaja
tar Maria Sundvallin monivuotisen, hartaan kasvattajatyön. Pitkän päivätyön suoritti heistä myös opettajatar Anette Malin. Ellen erehdy oli myöh. kauppa- neuvoksetar Ida Nordström (o.s. Reinvall) eräs näitä ”pikkuseminaarilaisia”.
Muitten nimiä ei perimätieto ole säilyttänyt, mikäli ei kansakoulun johtokunnan pöytäkirjoissa liene oppilasluetteloa.
Vaatimattomaksi ja lyhyeksi jäi siis Uudenkaupungin "pikkuseminaarin’”
yhteen toimikauteen rajoittunut työskentely. Olisi ollut Uudellekaupungille kunniaksi, jos hanketta olisi — ensi tarpeiden tultua tyydytetyksi — voitu ja t
kaa ja kehittää. Pienenä lohdutuksena olkoon sentään, että hartaasti ja uskol
lisesti suoritettu työ kantoi pysyvän hedelmän, jonka siemen oli kylvetty Uuden
kaupungin ”pikkuseminaarissa”.
Helmer Winter.
Turku . Uuden Auran Osakeyhtiön kirjapaino . 1947
