K. A. CAJANDER
Uudenkaupungin
Vanhan kirkon vaiheita
Uudenkaupungin
Vanhan kirkon vaiheita
Kirjoittanut K. A. C A J A N D E R Uudenkaupungin alkeiskoulun
rehtori.
Asianomaisten luvalla uudestaan julkaisi H E L M E R W I N T E R .
U u s i k a u p u n k i .
Uudenkaupungin Sanomalehti- ja Kirjapaino O.Y. 1929.
Kaupungiu vanhan kirkon vaiheita.
Jo käiksi vuotta kaupungin perustamisen jälkeen porvaristo rupesi hommaamaan kiekon rakennusta ja kaupunkiseurakunnan eroittaniista Uudenkirkon seurakunnasta. Ensimtnäinien tieto, joka tästä puu
hasta on meidän aikoihin säilynyt, tavataan raastu
vanoikeuden pöytäkirjassa maaliskuun 10 päivänä 1619. Siiloin suostuttiin Vehmaan kihllakunnan vou
din Jaen Eerikinpojan (kanssa „kirkon ra)kennusta varten viidestäsadasta tulkista tänne tuotaviksi ensi kesänä, suokoon Jumalia, viidestäkymmenestä taala
rista". Aikomus oli siis rakentaa puukirkko, mutta koska täistä puukirkosta ei mitään sittemmin mainita, ja kesäkuun 12 päivänä 1623 laskettiin perustus kivi
kirkolle erään pienen kallion eteläiselle rinteelle Mäy- hölän kyllän rannalla, niin saanee pitää varmana, että puukirkon rakentamis!uumasta syystä taikka toisesta sitten luovuttiin. Kuitenkin näyttää to de nimuik ai sei
ta, että kaupungilla silloin ja sitä ennenkin jo oli jon
kinlainen väliaikainen saarnatupa; sillä piisipä Teng- ström sanoo teoksessaan „Afhandling om presterliga tjenstgöringen", että kaupunki jo vuonna 1622 sai oman kirkkoherransa ja raastuvanoikeuden pöytäkir-
4
jät parissa eri 'kolhdassa osoittivait, että ensimmäinen (kirkkoherra, „adelig man“, joiksi häntä sanotaan eräissä Uudenkaupungin valituksissa, mitikä hän itse jätti (hallitukselle, Jooseppi Yrjönpoika Letpus Tam
melalainen, oli astunut virlkaanisa täällä v. 1623, jo'ta ennen kuiteinkin eiräs herra Hemrilk, jolka sittem
min oili Uudenkirkon kappalaisien a ja myöhemmin kirkkoherrana, jo näyttää pitäneen saarnaajan virkaa kaupungissa. Jois tämä .saarnatutpa oli niinikuin muu
tamista viitta niksistä ehkä saa arvata, sama huonie, joita siihen aikaan ja sen jälkeen noin v. 1635 vaiheille asti (käytettiin raatihuoneena, niin se (kaiketi seisoi
S a im a illa tonttimaalla, (kuin v. 1855 palanut raaltihuone-
kin dliikä nykyisellä Raatihuioneentoirilla melkein vas
tapäätä alkeislkoiilun voimistelusalia, ja revittiin (maa
han v. 1644, kun uutta raatihuonetta ruvettiin iralken- tamaan.
Äskenmainittu 'kaupungin ensimmäinen kivi
kirkko oli suorakaiteen muotoinen ralkennuis, joissa ei ollut mitään muita ullkonevia osia kuin ikivi-etefihinen etelän puolella, eikä siis eri sakastia eilkä kellotapulia.
Se oli sisäseiniltä 51 V2 kyyn. pitkä ja 30 kyyn. leveä, niinkuin „vanlia kirkkou nyt on, muitta matalampi se olli sitä jo niku n vertran. Ovia oli kolko viisi. Län
tisessä päässä kirkkoa oli „iso-ovi“, josta morsiusväki pelimannit etupäässä, kävivät sisälle ja josta myös ruumiit, joita ei ollluit tapana saattojoukon seuralta, kannettiin kiriklkoon sinne haudattaviksi. Eteläpuo
len la oli „ pikku-ovi “ eli »kuorin ovi", jota usein myös sanottiin »teinien oveksi", (kun teineillä (Ikouiuipojilia) oli tapana joulupäivänä meslsuta epistola tämän oven edessä, tapa, jo'ka vallitsi siksi, kunnes piispa Mennan- derin kiertokirjeen kautta maalisk. 21 p:ltä 1659 sei-
lainen „ipaiha tapa" kiellettiin samana vuonna Turussa pidetyn paippein kokouksen päätöksen mukaan.
Saimailla puolella kirkkoa oli myös „eteläovi", jonka edessä seisoi jo mainittu etehinen aina vuoteen 1752 asti, ja jonika ovi näyttää olleen porvarien ovena.
Pohjoispuolella kirkkoa oH myös käiksi ovea, joista loista, vastapäätä etelä-ovea olevaa, sanottiin „poh- jois-" eli »naisväen oveksi" ja toista, joka oli vasta
päätä teinien ovea ja vastasi nykyistä sakastin ovea kutsuttiin „pappien oveksi". Ovet siis olivat Mielikein samoilla kohdin kuin nytkin, mutta toisin oli akku- nain laita. Niitä olikin vain 8 kaikkiaan, joista 2 itä- seinällä, 2 eteläpuolella, kahden puolen etelä-ovea, kaksi länsipäädyssä, joihin pormestari Caspar Eick- man sitten lahjoitti 9 lasia, varustetut »hänen niinel
länsä ja puumerkillänsä", ja pohjoispuolelta myös 2, molemmin puoliin naisväen ovea. Kaikki akkunat olivat nelijäosastoisia, niinkuin usea vieläkin on, lasit lyijyyn (kiinnitetyt ajan tavan mukaan.
«Kellotapulia ei.ollut eikä tornia, mutta eihän ol
lut k ellloij aikaan. Kustaa Aadolf kyllä oli aikanansa lahjoittanut kaupungille 4 tyrin, viljaa kellon hinnak
si, vaan eivät ne pitkälle olisi tepsineet, ja pahaksi onneksi ne unohtuivatkin pormestari Iisakki Niilon- pdjan vilja-aittaan, joista maaherra Antti Niitonpoika Hittener ne vasta 1636 löysi. Noin 1634 tai 1635 vai
heilla (asiakirjassa ei ole päivämäärää) oli porva
risto pyytänyt holhooja-hallitukselta kello-apua, mut
ta ei sieltä mitään tipahtanut. Kului sitten lähes vuo
sikymmen, niin Tuomas nahkuri Ruokolasta touko
kuun 27 pnä 1643 astui maistraatin eteen ja »kysyi pormestarilta ja neuvostolta, eikö häntä uskottaisi ja valtuutettaisi kaupungin puolesta tekemään nöyrä
6
anomuskirja H. K. M:Jle ja hallitukselle sekä korkea- sulkuiseMe herralle Juhana Oxenstiernatle, että Ihe jol
lakin tavoin auttaisivat meitä kellon hankkimisessa kaupunkikirkkoimme tarpeeksi ja kansan kutsumista varten jumalanpalvelukseen, jota ei täällä tätä ennen ole tapahtunut, johonka kaikki suostuivat, toivottaen Jumalan onnea matkaille, ja Tuomaan omasta 'pyyn
nöstä hänelle enisi aluksi lupasivat ruoikaralhäksi 1 äy
rin kuparia joka porvarilta, vaan jos Jumala onnea
antaa, niin he tahtoivat sen koroiltaa", kertoo pöytä
kirja. Saatuansa pyydetyn valtakirjan ja poinmestari Klemetti Laiskalta 12 kuipairitaalairia matkairalhaa, Tuomas Eerikinpoika lähti matkalleen ja Ikesälk. 24 p.
1643 hän antoi suppliikkinsa Kristina kuningattareMe, joka piirsi siihen vain sanat „1 Skeppund". Näistä painavista sanoista saatuansa tiedon ja muuten ollen syysmatkalla Tukhoilmassa, pormestari Klemetti Lais
ka ja raatimieihet Yrjö Viikanen, Urbanus Matinrpoika, Eeirikki Heikinpoilka, Eeirilklki Utha, Matti Siuttu, Matti Antinpoika ja Jaakko Pitlkäluoto sekä Tuomas naJhkuri, Antti Kouttu y.m. ostivat kellonvala jalta Tukholmassa „ J u r g e n Putecenilta“, joka oli nainut Uudenkaupungin porvarin S imuna Matinpojan lesken Agneta Matintyttären, kellon, joka painoi 2 kippun- laa 10 Heiv. 5 nau!., luvaten siitä 240 riiikin taailaria sekä 16 lammasta. Helmikuun 27 p. kaupungin sil
loinen kirkkoherra Elias Niilompoilka pyysi »saada 6 miestä auttamaan kelloa yilös", josta näkyy, että kello siis jo silloin oli kaupungisisa, mutta kun ei kellota
pulia vieläkään ollut, niin arvattavasti nostettiin se vain jonkunmoisen hirsivivun väkeen ensi aluksi.
Seuiraavan toukok. 11 p. raastuvassa sitte julistettiin, että,, niiden, jotka antavat soittaa sanomakelloja
(»isjälaringning") tulee maksaa isosta kellosta 1 ku
pari taalari ja pienemmästä /kellosta 4 äyriä." Mistä tämä pienempi kello nyt oli tulilut, sitä ei kirikon eikä raatihuoneen arkistossa löytyvät asiakirjat sano.
Vasta 1661 vuoden ikaluluettello puhuu »pienemmästä kellosta", jotka oli v. 1651 ostettu, sekin Tukholmasta ja painoi 16 leiviisik. 10 naulaa sekä selvästi oli sama pieni kello, joka kirkkoherra Julhana Hoeckertin mu
kaan kantoi kirjoitukset: »Gloria in excelsis Deo" toi
sella ja »Juirgen Putson im esi t A. N :o 165—"
Kun dii sama malksu määrätty kelloista kaikilta kaupunkilaisilta, säätyyn katsomatta, niin tämä pisti muutamille vihaksi ja kesäkuun 10 ip. 1646 »porva
risto valitti, että kun Jumala kutsuu heitä taiklka hei
dän lapsiansa täältä, niin heiltä kannetaan kelloista 1 taa!, kupariralhaa selkä pienistä lapsista että van
hoista ihmisistä ja kuitenkin ovät he itse kylläkin kalliista ostaneet, ja heidän talon ivälkensä (»huslkonor ooh män"), jotka eivät mitään ole maksaneet, eivät suorita korkeampaa kellomaiksua, kuin porvarit, 'jot
ka kellon ostaneet ovat". Maistraatti heti ymmärsi yskän ja »suostui ja päätti, että kun irelhellinen porvari taikka porvarin vaimo kuolee, niin on soitettava, kun he ovat hengenläihdössä (»sielas"), kun heitä laisiketaan ruumisarkkuun sekä kun heitä haudataan, ja kellois
ta kannetaan sitten 3 mk. ,kuparirahaa; mutta kun muu talonväki taikka heidän lapsensa lasketaan ruu
misarkkuun niin ei ole tarvis kelloja isoiltaa, vaan ai
noastaan kun he tekevät lähtöä ja kun (heitä hauda
taan". Tähän kaikki olivat tyytyväisiä.
Ensimmältä kun kinkko sai kellot, taikka eihkä oikeammin kellon, ei vielä löytynyt mitään kellota
pulin tapaista, vaan kello ripustettiin hirsi-vivun vä
8
keen, jossa se riippuikin kaksi vuotta. Mutta vuote
na kolmantena, toukokuun 27 p. (1646), raastuvan ko
kouksessa porvaristo jo päätti rakentaa puisen kello
tapulin »pohjoispuolelle kirkkoa". Samassa tilaisuu
dessa suostuttiin rakennusmestari Eeriikki Simunan- pojan kanssa, että hän rakentaa kellotapulin ja saa apumiehiksi isailvurit Antti Skaffaren, Julio Martinpo- jan (Nihdie) ja Pitkän Matin. Palkkaa luvattiin mes
tarille 40 ja apuniiethille kuillekin 20 kuparitaalaria.
Työ heidän tuli tehdä omalla ruoaltansa, mutta raken
nusaineet saivat he kaupungitta ja apuväkeä hirsien nostamiseen j.n.e. Hirsiä näyttää jo ennalta löyty
neen, koska vain lautoja tarvittiin lisään, jonka vuoksi porvarit heinäk. 15 p. saivat käskyn kuikin tuomaan 1 laudan ja 6 naulaa.
Tämä kellotapuli telki sitten virkaa aina vuoteen 1691, jona vuonna uutta ruvettiin1 rakentamaan.
Tämäkin tehtiin puinen. Se seisoi sillä tasaisella alalla, joka on nykyisen kirkkoaidan ja niiden kivi- lappuijen välillä, jotka johtavat nykyiseen kellotapu
liin, e>likä vastapäätä pienempää puu/rakennusta herra Heermannin talossa. Rakennusmestarina oli Matti Hannumpoilka Putkisaari elikä „Putlksaari Mats", jok- sika häntä kirkon tilikirjoissa mainitaan.
Kirkkoherra Jolh. Hoeckert (Cederberg, Hist. Ko- koelm. I) kertoo, että »niitä hirsiä, joista tämä kello
tapuli rakennettiin, oli iso joukko, neljätahlkoisiksi veistettyinä ja paljon pidempiä, kuin ne nyt ovat taik
ka tähän rakennukseen (kellotapuliin) tarvittiin aje- Jeihtineet isosta merestä Putsaaren saarelle, joka on
~ noin 1 V2 penink. potijoismerelle ulos luodetta päin täältä, ja on tähän seurakuntaan kuuluva, (ja tulleet) saaren pohjoispuolelle, eräälle vihreälle ja kauniille
rannalle, vastapäätä muutamaa puukirkkoa, joka siellä muinoin seisoi. — --- Kun ei mitään tietoa saatu, kenenkä omat nämät hirret olivat ja ken ne oli menettänyt, joka ei muuten olisi voinut tapaJhtua,
'kuin haaksirikon .kautta merellä, niin meneteltiin niin maaherran luona, että tästä laitettiin virallisia kuulu
tuksia ympäri koko valtakuntaa. Useamman vuoden odotuksen jälkeen ja kun ei mitään tietoa saatu oi
keasta omistajasta ovat ne (hirret) sieltä otetut ja käy
tetyt mainitun kellotapulin rakennukseen", jonka, niinkuin jo kerrottiin Putkisaairen (royk. Putsaa- ren) Matti ralkensilkin. Tästä työstä lienee Matille lu
vattu mestarin palkkaa 70 itaal. kuparirahaa, koska piispa J. Gezeliusen piispankäräjä-pöytäkirjassa r:aa- liskuun 6 p:ltä 1691 sanotaan: »kellotapuli rakenne
taan uudesti ja ihyvä on, että niistä 70 taa!, k. r. ra
kentajan palkaksi kirkko maksaa puolet ja kaupunki puolet". Tämä on kaiketi antanut aihetta J. Hoecker- tille siihen luuloon, että palikka niin m ^k settiinkin;
mutta ettei todellaan niin käynyt, todistavat kirkon tilit, joiden mukaan Matti jo maalislk. 30 p. 1691 sai rakennusmestarin palkkaa kirkon kassasta 50 taal.
ja seuraavana vuonna kun tapuli valmistui, loput, seu
rakunnan niitä sitten palkitsematta kirkonkassalle.
Tämä kellotapuli, jossa oli vain yksi ovi, mikä luik- koineen, avaiimineen, saranoineen ja ihakoineen mak
soi 5 taal. 16 äyr., mutta v. 1735 kaksi ovea, verhottiin v. 1709, rakennusmestari Sipi Juhampojan johdolla, kattopaanuilla, ja uudesti paanutettuna 1741 Erik Ylilkartanon johdolla Uudeltakirkoilta sen samana vuonna maalasivat punaiseksi Juho Busa, porvari Brulka ja suntio Antti Antinpoika.
V. 1739 päätti seurakunta toukok. 6 p. pidetyssä
10
kirkonkokouksessa, että oli ostettava kolmas kello edellisiä suurempi, ja antoi kauppias Heikki Suuirik- kalalie toimeksi kauppamatkallansa Tukholmassa tilata sen kellonvalaja Mejeriltä, määräten seuiraavat inskriptionit siihen pantaviksi: „Tulcat, cuimartacam, polvillem langetcaim ja maalian laskecam Herran mei
dän Luojan eteen. Psalm XCV v. 6“ ja „IUMALALLE cunniaxi UDEN CAUPUNGIN seurakunnan, Palvelu' xexi, kircon omalla culutuxella valoi minun Stolkhol- misa, vuonna 1739 MEJER“. Tämä kello maksoi 2.074 taa!. 26 äyr. kuipariralhaa ja painoi 3 ikipp. 8 ileiiv. 18 naul. Sitä asettamaan paikoilleen puhuttiin lolkak. 28 p. 1739 talollista Matti Pukkia Villilän ky
lästä Laitilasta. Matti epäili, pitävätkö kellotapuliin vanlhat paikat kolmen kellon sielä pouvaeMa, imutta kun kuudennusmiethet y.m. vakuuttivat, että kyllä pitävät, jos niitä tarpeellisin paikoin hirsillä ja pal
keilla varustellaan, niin Matti suostui työhön 30 taa
larin palikasta, mutta hänelle oli kustannettava 2 ta
vallista salvuria avuiksi. Paikalleen Pukki myös sai kelloon jäämään, Ikoslka seuraavan marraskuun 11 p.
päätettiin kirkonkokouksessa, että sanomakeilloista ja hautaijai^kelloista vastedes oli maksettava: isosta kellosta 1 taal. 16 äyr., keskimäiisestä 1 taal. ja pie
nemmästä 24 äyriä elikä kaikista yhteensä 3 taal.
8 äyr. kuparia. Samalla kertaa vielä päätettiin, että sunnuntaina ja julhlaipäivinä olisi 'soitettava 4 kertaa:
aamukirkkoon ensi kerta isolla kellolla, toinen kerta, puoilentuntia myöhemmin, keskimäisellä, neljännes
tuntia sen jälkeen papinkelloa pikkukeliöillä ja V4 tun
nin perästä kaikilla, kolmella yhteen. Ehtookirk- ikoon o!i myös soitettava 4 kertaa, imutta väli-ajat pantiin puoleksi äslkenimainituista. Soittajaksi otet
tiin jouluk. 23 p. 1739 isoa kelloa varten (kaupungin
pa! vei r ja Matti Jaakonpoika ja entinen paimen (?„f. - d. Fäbaggen") Antti Stidkiman ja luvattiin heille pal
kaksi »vapaa hauta kirkkomaalla ja maksuton s o it t o
molemmilla pienemmillä kelloilla, mutta sitä vastaan ovat kaikki velvolliset käyttämään näitä miehiä tämän kellon soittajiksi (kohtuullista palkintoa vas
taan".
Kuudennusmiesten luottamus kellotapuliin ei pet
tänyt. Tapuli teki kunniailla virkaa vielä 35 vuotta.
Vasta 1774 eräässä kirkonkokouksessa havaittiin, että vanha kellotapuli oli vallan rappiolla ja päätettiin rakentaa uusi (nyk. kellotapuli), jonka vuoksi joka henkilön, joka meni Herran ehtoolliselle, tuli hankkia kuorma kiviä. Helimik. 26 p. 1775 tehtiin sitten se päätös, että uusi kellotapuli oli rakennettava naisväen oven eteen ja kivijalka muurattava kirkon seinään kiinni, »koska se siten paremmin kirkkoa kaunis
taisi ja parvi huokeammin taidettaisiin rakentaa kirk
koon". Kivijalka määrättiin 5 syltä korkeaksi ja rakennusmestari Blomgrenille luvattiin palkkaa 600 kuparitaalaria. Rakennus valmistui vielä samana vuonna. Se oli kaikkiansa maksanut 5,943 taal. 25 äyr. kuparia ja kun kirkon isäntä Silcke -sai 60 taal.
lahjapallkkioksi tämän työn tähden, niin kellotapuli tuli maksamaan 6,000 taal.
Kuusi vuotta sen jälkeen kun kirkon perustus las
kettiin, oli se niin valmis, että jumalanpalvelusta ruvettiin siinä pitämään. Sisustus oli kuitenkin sil
loin vielä varsin puuttuvainen, kirkolla kun ei ollut lakea ei lattiaa eikä penkkejä. Lakea ruvettiin rakentamaan vasta v. 1643, koska porvaristo elolk. 30 p. mainittuna vuonna raastuvan kokouksessa käsket
12
tiin »olemaan ajvuIlKsena laen iralkentamisessa (kirk
koon". Täimä ensilmäinen laki ei ollut ikaaireva, kuten nykyinen, vaan varsin (laaka. Nylkyinen kaa
reva lalki raikennettiin vasta v. 1731. Lattiana oli santa, ja kovin epätasainen tämä santalattiaikin oli.
Kiekkoon siihen ailkaan haudattiin (kaikki ruumiit.
Jo v. 1645 sen tasoittamiseksi porvarit (käskettiin tuo
maan kuikin „1 (kuorma eli sälkki santaa" ja (kaksi vuotta myöhemmin Taastuvankoikoulksessa taas pää
tettiin, että Ikunlkin porvarin se'kä porvarin poijan ja vävyn pitää hankkimaan 1 lattiakivi Tallinnasta ta iikka Kalmarista, Ikun !he siellä käyvät •kaupparet-
«killään, ja saisivat he sitte „r aij a n a ap ureilt a an vaatia siitä maksua". Tämän suoistuimulksensa johdosta kirkko sai ne pienemmät neliskulmaiset kivet, jotka nyt peittävät lattiaa siinä 0'sassa <kuoiria, jo!ssa ei ole hautalkiviä. Lasit läntisiin ikikuniin (lahjoitti vasta pormestari Caspair Edkman vuosien 1649— 1661 välillä. Millioinika ikiriklko sai penkkinsä, siitä ei ole varmolja tietoija, mutta että niitä oli ainalkin (jo <v. 1661, saattaa päättää kirkon sen vuotisesta kalu-luettelosta.
Ensimäinen penikkijalko-pöytälkirja on vuodelta 1705.
Mitä muuten !kiirkon sisustukseen tulee, niin oli koillinen nuiiklka kuorista eri seinän kautta eroitettu sakaristoksi. — Nykyinen Ikivisakasti raikennettiin vasta v. 1752. — Tämän salkastin seinän nojalla seisoi saarnastuoli, joka seisoi melkein lattialla ikirlkon mataluuden vuoksi. 'Samasta syystä ei sen päällä ollut mitään taivoikettalkaan. Itse se luultavasti oli uu s ik aupu nik il ai sta teikoa eiikä varsin mallikelpoista, koska Vaasapoirin 'kreivikunnan ikamireeri Pietari Plogman sen hylkäsi, kun kaupunlki v. 1646 tuli mai
nitun kreivikunnan pääkaupungiksi, ja tilasi seuira-
kunnan puolesta uuden saarnastuolin Yrjö puuse
pältä Turussa. Tämä saarnastuoli, sama luultavasti joka vieläkin vanhassa kirikossa löytyy, imaJksoi 60 riikintaaleria, jonka hinnan porvaristo v. 1648 päätti niin maksaa, että »köyhemmät porvarit maksaisivat V2 taalaria ja varakkaammat enemmän, »kuikin varain- sa mukaan".
Alttari seisoi nykyisellä (paikallansa, mutta ehtool
lispöytä oli lykyistään melkoisesti pienempi. Altta
rin koristeena ensimimältä oli luultavasti vain puusta leikattu kuva, 'joka kuvasi vapahtajaa ristinpuulla, sekä »2 pientä kuvaa (»beleter") yläpuolella alttaria mutta pian sen jälkeen sai kirkko laudalle maalatun alttaritaulun ('Herran ehtoollinen) ja alttarin vieressä myös oli jo v. 1643 eräs vaatteelle maalattu taulu.
Kolmaskin taulu mainitaan v. 1643. Se oli laudalle maalattu »seinätaulu" ja esitti kohtauksia Kristuksen piinan 'historiasta. Joiku vuosi tämän jälkeen v. 1643 ja 1649 välillä kultaiseppä Uudessakaupungissa Niilo Juhanpoika lahjoitti kirkolle uuden, vaatteelle maa
latun alttaritaulun, joka esitti samaa ainetta, kuin edeltäjänsäkin. Myöskin sai kirkko 1652 uuden tau
lun uskonnollista sisältöä, joka taulu ripustettiin ete
läpuolelle alttaria. Tämä, jonkin tuhriimuksen tekemä taulu, jotka vieläkin on entisellä paikallaan, esittää vapahtajan ristiinnaulitsemista. Ristin juurella sei
soo 15 henkilöä ^vuosisadan puvuissa. Ne ovat ole- vinaan Sundholm a n kartanon silloinen vouti Rasmus Olavinpoilka ja hänen vaimonsa Margaretia Pietarin- tytär sekä Sundhotlman väkeä, jotka tarun mutkaan eräänä sunnuntai-aannuna hukkuivat kirkkomatkalla Uuteenkaupunkiin ja sitten haudattiin kirkkoon sii
hen muurattuun hautaan, joka on kuorissa ja jonka
hautakivelle ,0n piirretty Rasmus Olavinpoijan nimi.
Alttarilla seisoi 3 isoa rautaista kynttiläijallkaa, joita käytettiin va'ksiikynttilöitä varten. Näitä 'kynttilöitä, jotlka olivat käiksi 'kyyn. pitkiä ja suhteellisesti 'paksu
ja elikä noin 3—4 tuum. läpimitaten oli kirkolla v.
1643 neljä kappaletta, joista vain yksi täysmittainen, toiset 5 ja 6 ikort. pituisia. Semmoisia {kynttilöitä, jä- lestäpäin lahjoitettuja, löytyy vanlhassa kinkossa vielä
kin useampia eräässä kaapissa salkastissa, odottaen pääsevänsä parempaan ikoirjuuseen, jota ne (kyllä an- saitsisivatkin.
Valaistusta varten kirkolla 1643 oli 2 messinlkistä kalksiihaairaista kynttiläjalkaa, jotka luultavasti myös seisoivat alttarilla, 1 messinkinen kynttiläkruunu, kol
me-ha ar ai nen, mutta vain kahdella (kynttilätorvella, kun kruunu v. 1642 oli pudonnut laesta ja vahingoit
tunut; 2 kuusitoirvista messinlkistä kruunua, joista toinen, jotka oli kuorissa, oli menettänyt koikonaan 3 torvea jia neljäskin lerppui miten lerppui; 1 kynttilä- jalfka, naulattuna Ikiinni saarnastuoliin, sekä 1 rautai
nen kynttiläjalka, »laesta riippuva"; ja pormestari Caspar Eokmanilta kirkko sai vuosien 1649 ja 1661 välillä vielä yhden kynttiläjalan, joka oli naulattuna seinään mainitun pormestarin vaimon penikin koh
dalle.
Kirkoin vanlhimiman, meidän päiviimme saaiklka säilyneen Ikal ui ue ttelon mutkaan vuodelta 1643, oli kirkolla mainittuna vuonna vielä varsin vähän omai
suutta, niinkuin luonnolllistaikin oli niin nuoren seu
rakunnan (kirkon. Hopeata esim. ei ollut muuta kuin pieni kallklki, joka yhteensä öylätti-lautasen kans
sa painoi vain 15 luotia. Käytettiinkö tätä ensinkään
kirkoista, siitä ei ole varmaa tietoa. 1661 vuoden
kaluluettelossa sanotaan että „sitä käytetään sairaita riipittäissä kotona", ja luultavasti se siihen tarpeeseen allkuansajkin oli ostettu. Kirkossa siitä vastaan ensim- mältä käytettiin sen asemesta elhlkä sitä tinatuoippia, jotka 1643 vuoden luettelossa mainitaan, ja eräs tina- pullo leiki viinikannun viirlkaia. Hopeaisen kalikin sai kirkko vasta vuonna 1647. Sen osti porvariston puo
lesta silloinen pormestari J o o s e p p i J a a k o n- p o i k a 11 k k a »ratsuväen (luutnantilta" P e n t t i P e n i i n p o i !k a Taivassalolaiselta. Tämä kaillkki ja sitä seuraava öylälttilautanen painoiivait 60 luotia, joista myyjä laihfjoitti kirkolle 20 luotia, mutta vaiati maksua 40 luodista, 2 taatlaria vaskiirahaa luodilta.
Rahat koottiin niin, että kukin ripillä käyvä henkilö kaupungissa maksoi 5 äyriä vaskirahaa. öytättiil an
tanen, jotka oli samoin kuin 'kalkkikin, kullattu, oli oistaessa rikkinäinen, ja san »parantamiseen käytet
tiin V2 itukaattia". Se painoi 11 V4 luotia. Mirikälai- nen se muuten oli ja minkälainen kalkki, ei mainita.
Kalkista tiedetään kuitenkin, että se oili (kalhdesta osasta, joista jallika painoi 30 % luotia ja viinimalja 17 % luotia. »Mutta koslkei kalkki riitä ylhdelJlä täyt
tämisellä ympäri liinan" niin kiirlkikolherra J. H o e €- k e r t 1745 ehdotti k irkonlk ok omk ses s a, että se olisi laajennettava. Tämän laajennuksen telkikin samana vuonna kultaseppä J u h o W i 11 f o o t h Turussa, su
lattaen siihen yhteen tuon äslkenimainitun vanlhan rippilkalkin, jonika jälkeen viinimalja painoi 28 5/i g luotia ja kolko ikalikki siis 59 3/ie luotia. Sitte saman kalikin viinimalja vieläkin laajennettiin loppupuolella viime vuosisataa, niin että koko kaHkiki 1825 painoi 65 V2 luotia. Viimemainitun vuoden (kaluluettelossa kerrotaan tästä viinimaljasta, että se on sileäipintainen
16
tekoansa (»af slätt arbete"), että siihen on piirretty ristinmerkki selkä ikiirjaimet „B. T. V., joka merkitsee B e r t h il Th oir vi 'k, mikä tuli kultasepäksi tänne 1769 ja kuoli 1823. Näissä kaikissa laajennulksiisita jäi kuitenkin kalikin jalka kajoomattomaksi. Se oli ulostaotltua telkoa (»drifvet arbete") ja (kantoi näin (kuu
luvan kirjoituksen: HONORABIL VAS * SACRI * USVS EGGE * SXXEE D * ABSOLN * VAR * JIER * CURA * ANNO DOMINI MDLXX000. Tämä jalka vuosilukuineen (1570) ja kirjoitulksineen osoittaa, että kalkki oli sotasaalista, kolme nlkym men en vuotisesta sodasta saatua, ja mahdollista on, että se oli kyilläkin kallisarvoinen taideteos. Ikävä vain on, että alkupe
räinen viinimalja, joka varmaankin myös oli ulos- taottua tekoa aikain kuluessa oli joutunut niin monen
»mestarin" sulatusuuniin, ennen kuin sen muodosta mitään kirjoitettiin muistiin taikka sitä kuvattiin;
mutta vieläkin ikävämpi on, että jalkakin on joutunut saman kohtalon alaiseksi — meidän »päivinä. Se oli jo v. 1825 vaiheilla joutunut syystä tai toisesta, niin hylyksi, että sitä vain säilytettiin hoipea arvonsa täh
den sakastin isossa arkussa, ja sen sijassa käytettiin uutta 76 % luotia 'painavaa kalkkia, minkä kauppias J. B l o m ja hänen rouvansa B r i g i 11 a S e v o n v. 1818 olivat kirkolle lahjoittaneet. Tämä heikoksi puolustukseksi.
Tinakannua käytettiin viinikannuna Uudenkau
pungin kirkossa aina vuoteen 1745 asti; vaan silloin kirkko osti, kirkkoherra J. Hoeckertin kehoituksesta hopeaisen viinikannun kultaseppä J. Wittfoothilta Tu
russa. Se paino i 74 Va luotia, oli kullattu ja maksoi 519 taal. 24 äyr. Sitä ennen oli kirkko v. 1694 saanut lahjaksi kauppias Yr j ö R i m a n i l t a hopeaisen,
kult aaim at toman öyiält ti-astian, joka kulit a seppämes -
tari A n 11 i L u in d i n Uuidesslalkauipungissa todis
tuksien mmlkaan v. 1748 painoi 14% luotia. Tämän astian Yirjön pojanpoika, kauppias ja kiirkonisäntä J u h o R im a n antoi mainittunia vuonna Rostockissa laajentaa 27 % luodin painavaksi ja kuililafta. Myös
kin oili kirkko v. 1712 saanut lialh jaksi silllloisielta por- mestari J o o s e p p i F a b i e r m a n il ta pienemmän 32 luotia painia:van hopeaisen kalikin, jonka IkyHjieissä oli kirjaimiet J. T. S. T. ja A. J. D. V, Sitä käytettiin jälkeen v. 1745 isaiiraita ripittäessä kiotoina, imutta ei ta
vata iein'ää v. 1825. Sen sijassa on sillloiin kaksi pie- neimpää Bertil Thorvikin tekemää, Ruotsin kolme kruunua sekä Uudenkaupungin kuivat hauvit ja kir
jaimet B. T. V. kylkiin piirrettynä.
Vanhan kiihkon hopeasta puhuttaissa, mainitta
koon vielä 1825 vuoden luettelon mukaan: 1 kullattu hopeainen öyMtti-lautianien, painava 8 % luotia ja 2 öyfliäitlti-alstiaa, joisita tioinien 'painoa 12 % ja toimen 4 % luotia, selkä 1 hopeainen 2 lluoltia painava lusikka, joi
den siaianti ei oilie tuinnettu; niin myös yksi kuillliaittu öylätti-lautanen, 5 luotia painava, jonka »pyhästä kun- nioitulksiesta" lahjoitti huhtikuun 14 päivänä 1804 M a r i a Mar gari et a S an d e r „TEMPlLO NOVA GIVITATI SACRUM tempoire Rev. D. Piast. Jacob Bieckmam“ ja 1 koDmihaairainen hopeainen kynttilä- jalka, joka painoi 90 luotia ja jonka kauppias S a- m iu «e t S e i k o v ja hänen rouvansa F r e d r i k a V a s s im a n olivat ilalhijoittanieet syksyillä v. 1835.
Yhtä köyhä kuin kirkko ensimmältä oli hopeasta, sie oili myös muuislta omaisuudesta. V. 1643 imainiltaan kirkoilla olleen kaksi messupaitaa („Messe Särcke“) toinen uusi, toinen rikkinäinen; mutta miessulkasuk-
2
18
koija oli kaksi :niitäkin, toinen punia inlen, toinen vali
koinen, vaski- taikka takolkul talla nikamien risti iselläsisä.
Kalkki-liinoja („Tecke dudke") oli 5, arvattavasti lah
joitettuja. Altltairiverhoina käytettiin vihreätä samet
tia ja toisena oli punaraitaista palttinaa, imutta tämän varkaat kesällä äskenimainittuna vuonna oli
vat turmelleet ja poikki lei k a nneet. Atttaripöy- dän edessä riippui 4 kyyn. „tavistiä“, ja punaista verkaa oli myös 4 kyyn., jota luultavasti käytettiin samaan tarkoitukseen. Kirkkoherran tuotiin („pastors s‘tool“) oli kiiimniteitlty vihreätä verkaa. Viettiä omisti kirkko käiksi käsiliinaa, toinen „s'lätt“ ja „groft“, mut
ta toinen „af hviit Flioir imledh röda silckieränideirw. Kir
jasto ei ollut suuren suuri, kolmetoista kirjaa kaikki
ansa. Vaskea löytyi paitsi kynltltiliäkruunuja ja jalko
ja, 2 vaskista mialjaa, imutta v. 1646 tehtiin 'toisesta kirkorikukko. Rautakaluija mainitaan muutamia la
pioita, ikankia, kirveitä ja „piiukaluja“ dii 1 pieni laesta riippuvia laiva, kirkon arkku „väl förvaradt med läsls ooh Jarn", tunltisiali ja kirkoin aitta kitrklkopihan takana. Vahalkynttilöitä oili nielijä, joista pisin 2 kyyn.
pitkä. Siinä kirkon kokio silloinen omaisuus. Välhä vähältä se sitten lisääntyi oston ja lahjoitusten kautta
ja v. 1661 kirkko jo omisti melkoisen määrän leiriititäin- kin mesisu- ja alttari vaatteita, muitta myöskin kirjasto oli saanut arvokkaan lisän, kun v. 1649 valilheilla oli kirlkkooin ostettu suoimailainen raamattu, joka oili maksanut 10 riikin taälalria.
Lahjoituksia mainitaan 1649 ja 1661 vuioden ka- lulHu«ejtitelioissa useita. Sundholman voulti R a s m u s
O 1 iav impoilka, joka 1651 hukkui perheineen ja palvelijoilleen kiirkkomiatkalla Uuteenkaupunkiin, oli lahjoittanut kukiklkaalUa dam m askilla verhotun (pallin
sekä vihreästä sametista 'tehdyn kukkaron, varsi ko
ristettu !hopeakalu unalla ja varustettu kivikellolla.
Porvari F i 1 i p p i P u s k o oli lalhjoittanut kolme- osastoisen t unitilasi n. Eräs J a ia k k o P ie in t i n- p o i k a oili antanut Ikallkkiliinaln „af Sikiierdulk medih gullknyfcniingis Udder olmkring -ocih silkes sijdoir linnan qm“ ja Y r j ö S y v ä ir i n p o i k a V i i k a i in e :n, jo
ka dii kaupungin ensimmäinen porvari sleikä sittem
min kitfkonisäntä ja kestikievalri, imesisailkasuikan, itlelhty vihreästä 'kulkiiklkaasita daimmaskista, valkea altlaiskiniein puidliriisiti seljäsisä, josita hän kuitenkin sai vastallialr jaksi paikan muuratulle ihaudatleinisia kirlkoisisia. Toi
sien messukasukan puimaista Ikukikasita damimaskia valkoinen Ikukikas daimmiaskiimen puoliristi selljässä oili eräs M i k ik o F r i i is lalhjoittanut jo kolmannen, joka oli mustaa Ikuikikajslta „ Sali j ia" myöskin valikoi siellä
pu o Iiri s tilliä varustettu, porvari J u h a H ie i k i n- p o i k a R u o k o 1 a. Kieillloljein soitoista jallosiulkiuisen neidoin M a r i a S t i e r m a n i n mi a alh a nipan i j a i s i s s a oflii kiekko saanut lalttariliinan „imed sprängstvcke och kinyitning oim", johon oli kiinlni ommeltu „eiem Ikaipipa medlh sprängstycker ioiclh Iknytning". Pormestari P e in It t i A r v i d i n ip io j a in leski Mariena Jaakon- tytär oili lahjoittaniut 4 kyyn. „(tvist“, jolka riippui
„för högstöllien", jia samaan tudliin oli vaimo Bir i i t a H a a k o n i n t y t ä r ‘lahjoittanut käsiliinan hienoa suomalaista palttinaa, johon oli ommeltu reunus vih
reällä 'silkkilangalla. Porvari S i m u n a A n t i n p o- j ai «ta ja hänen haaksi-kunnaltaan oli kirkko saanut 4 'kyyn. mustaa verkaa, jolla köyhien ruumisarkut pei
tettiin isdkä neiti D io no Uh e a T i m m el ta punai
sen kukkaron, varustettu kili1 kelli olla, ja porvari Paa- v a l i E is k i 1 i n p o j a »11 a mieisisuipaidiam, vyön rus
20
keata ja vihreäitä tafitiia. Tvist pääHTyfksisten pieluksen, suoma.lais.en m a nu alen ja läntisen kirkoin ovein sara- moiinieen 0'li tulllilhleirra E le ir i k ik i K r i is t e r i n /p o i- k a K e m p e antonuit, tunltiliasin eräs F i l i p B e d- k o in j,a toisen (tullikir j uiri J a ia !k k i m a G a s p a - ori n p o i k a E c k m a n , viimeksi mainitun isä (?) C a s p a t E c (k m 'a n kynttiilävarrein ja 9 alklkuinan 'la
isia sekä kaippiafainfen H e n r i k Ecl km ia in yhden vaskisien maljan köyhäin taipeeksi („armbäclkein för dhe faittiges behof").
Allkuperäisesti diivat kirkoin seinät kalhdeinkertäi
set, santaa ja mulllfcaa väilitäytteenä; mutta ennen pit
kää «täyteaine rupesi juoksemaan ulos. Ensi kerta tästä puhutaan rovastinkäräjissä 1695, jossa iporfmes- tairi Henr. Jusleiniuis valittaa, „etltä kirkon itäinen ja pohjoinen seinä rauikiee varsiin maahan, jo,s ei auteta"
ja kun kaupunki oli kykenemätön niin suuria kus
tannuksia kantaimaan, kuin steilllainen työ «Olliisi tuot
tava, niin oli ihän aikonut pyytää Kuninik. majestee
tilta yhtä kolehtia kannettavaksi kaikissa valtakun
nan kiirkoisisa. Tästä pyynnöltä ei kuiteinkaan näy tulileen mitään. Piispain keräjissä 1697 ipiisipa samoo että vaikka kirkko kyillä olisi ikoirjiausta tarvinnut, ko
lehtia ei silloin voinutt pyytää „kovan ajan tähden"
(iniäilkävuoisia), mutta käski Turuslta Ihankkia muiuiraa- jan tutkimaan kirkon tillaa ja antamiaan neuvoja, mi- ifcen korjaustyö parhaiin olisi telhtävä. Tätä neuvoa seurakunta totteli ja kutsui tänne tarkastusta rpitä- mään muuraajamestarin H i e r o n y m u k s e n Tu
rusta jok a 'havaitsi, ettei kirkkoia »entää muulla taipaa 'voitu korjata, kuin baljoititaimalila perusmuuriin aisti, ja kun siihen tarvitaan melkoisia 'varoja, niin ei kau
punki »tolhdi mitään tästä korjauksesta laiusua, ennen-
'kuiin Herra aittaa paretmlmat ajat“ 'sanoo 1698 vuoden rovastin 'käräjäin pöyitälkiirja.
Seiuiraaivan vuoden rovastin käräjissä seurakuinta pyysi rovasti Valsteniuisita 'hankkimiaan piispalta puol
si osanaa ennenimaiinituin (kolehdin kokoomiseen, ja vuo
si myöhemmin jäilileein pidetyissä rovastin Ikäräjissä luettiin jo seurakunnalllie Kuininik. majesteetin kirje, joisisa 'pyydetty Ikolidhti seur alkunaan kirkon koirjaamis- avuiksi myönnettiin. V. 1701 päätettiin »vaikean ajan viroiksi" vieläkin lykätä ikilrlkomlkoirjaus taonniemmalksi, mutta 1704 piispan pitämäsisä Ikäfräfjisisä isanoitaan näin: ,yeifetä tätä ikirklkoa ruvetaan korjaamaan mitä pi
kemmin, on sitä vältitämättöimämpi, kuin iballikeaimat, eirittäinlkin' itäpäässä, vuosi vuodelta suurenievat ja käyvät yhä vaaraHilisieimmilksi. Sen vanoiksi päätettiin kesällä ostaa tarvittava määrä k a »1 'k lk i a A h v e- n a n m a a 11 a ja isytkisiylä haikea ja koota kiviä iSuind- hioltmain tiluksilta, niin, »että joika talloin puolesita selkä kaupungissa 'että maalilla 'sitten rekikelillä tuodaan 4 kuormaa kiviä määrättyyn paikkaan 3 hopeamarkan salkon uhalla. Työ oili ällötettävä kesälilä 1705 ja taita
va muurari työihötn oltettaiva. Myös oli pidettävä huol
ta, että perustus tullisi hyvin lujaksi. Kaltoin hyvä ra
kennusmestari ikyllä siksi aikaa vioisi asettaa tönlklkö- jen nojalla, »arveltiin. Eteläinen eitelhinen oli hajotet
tava ja Ikivet käylteittäväit kirkon seinään, mutta sein sijaan uusi puinen etehinlein ralkennettaVa.
Näistä päätöksiltä huolimatta rovastin käräjissä sieuraavana vuoinmai päätettiin, että kovien ailkiaim vuoiksi ei vielä rylhdyittäisi niin suuria Ikuisltannuksia tuottavaan työhön. Kalkkia (oili kuitenkin edellisenä vuonna ostettu 180 tynn.; joista oli malkiseittu 28 äyriä tynnyriltä, sekä sittemmin 7 Uäs'tiä 3 tynn., joka mak-
22
s»oi yhteensä 65 {taalaria 8 äyriä. V. 1705 ostettiin myös tiiliä 100 (taalarin edestä ja 14 llästiiä kaillklkia Ahvienanmaallta. Muuraustyöltä1 myös toimitettiin, koska fkirlkloin tilit tietävät, että muuraajamesitari B o- g i s I a u k s e 11 ie Turulstai maksettiin matkarahoja 12 taail. selkä muuraajamestalri J a a k k «o T ia p a - n i n po j a lii<e ja bäinien rengillensä palllkkaa 82 taal.
(kuparirahaa, niin myös sälli Heikki Vesan der il lie 54 taalaria.
Seuiraavaina vuonnakaan ei voitu työtä pitkittää, kun porvarit 'oilivat syksyillä niin myöhään paliamneet Tulkhoilimiasta, ettei kiviä ennätetty kokloolmalain ja loisa porvareita oli niin suuresisa köyhyydessä, ettei heillä oilluJt ellantovarojaikaan ja 1707 oilivat samat estieet 'vie
lä oHemasisa. Vuoden 1708 rovastin käräjisisiä sitten suostuttiin, että kirkoin korjaus työhön tosi teoilila nyt o/li ryhdyttävä ja tuumalsta käytiin toiimelen. Tämän työn toimittivat turkiulaisielt miiur aajatmestarit „J a - c o b S i 1 f v ä, M a 1t s S t ie p h a n is s o n, H e n d- i i c lh H i n d ir i c h s s o n“ toiuikokuuin 27 pistä hei
näkuun 2 p. aisti, saaden palikkaa yhteensä 202 taal.
16 äyr. kuparirahaa selkä 15 taal. matkakustannuksia.
V. 1709 ‘korjaustyötä ei voitu toimittaja, kuin aikai
sen talllvietn Itälhdein eii olltu ainieita saatu kootuksi ja por
varit oilivat suuria nieirivalh inkoja kärsinieet, kerrotaan rovastin käräjäin pöytäkirjassa, miutta piispan kä,rä- jissä, jotka pidettiin kuukautta myöhemmin sanotaan, että „mitä kiirkoinlraklennukseen inyt Itänä kesiänä tai
detaan tehdä pitää vihdoinkin telhtälmän ja mitä te
kemättä jää, enlsi (kesänä, suolkooin Jumala". Mutta tämä Gezaliusen käsky jäi täyttämättä, niinkuin kir
koin tilikirjat selvästi oisoittavat.
V. 1712, Ikun piispa Gezelius taas piti käräljiä Uuideis-
^kaupungissa, sanotaan pöytäkirjassa, että »kirkon rakennuksen hyväksi ei näinä surullisina aikoina voi
da miltään, vaan ovat seinät, missä ne ovat vioittuneet, korjattavat ja voimassa pidettävät" ja käsketään sen- vuoksi joka talosta kaupungissa ja maalla 4 kuormaa kiilakiviä ensi kevääksi. Kuitenkin toimitet
tiin korjaustyötä samana kesänä, koska muuraaja- mestari „Jacob Staphanson Si'Ifvä“ siitä sai palkkaa 132 taal. 16 äyr. ja hänen säliinsä 102 'taal. 16 äyr.
sekä useat työmiehet pienempiä summia. Kalkkia myös oli Ahvenanmaalta taas ostettu.
Näin oli nyt vähintäin uudesti rakennettu niin paljon, että enää vain vähän »päälle kolmasosa" kirk
koa oli vanhallaan elikä koko läntinen pääty ja osa pohjoispuolista seinää.
Tuli sitten vuosi 1713. Vihollinen valloitti maan ja suinpäin lähtivät uusikaupunkilaisetkin Ruotsiin vihollista pakoon, maistraatista ja papistosta alkaen.
Sinne vietiin myös kirkon arvokkaampi omaisuus.
Kirkon arkkujen ja kellojen viennistä Tukholmaan maksettiin porvari Eerikki Ruokolalle 12 taal. ja vah
timestarille, joka kellot otti vastaan 1 taalari. Kello
jen ja arkkujen kuljetus „Skeppsbro“sta „Ladugärds- landetaiin maksettiin 4 taalaria vuokraa arkkujen talletuksesta ja vaatteiden ilmoittamisessa 48 taal. se
kä rahtia kellojen ja arkkujen takaisin luomisesta porvari Antti Paleniuselle 18 taal. Tämä takaisin tuo
minen tapahtui v. 1721 „ison vihan" päätyttyä Uu
denkaupungin rauhan teon kautta.
Mikkelin jälkeen 1721 lähtivät vihollisen viimei
set sotavoimat, 2 rakuunarykmentitiä, kaupungista, kertovat raastuvan oikeuden pöytäkirjat. Pian sen jälkeen palasivat kaupungin hallintomiehet pakomait-
24
kaitaan kotia sekä muutamat porvarit. Enemmistö tuli kuitenkin seuraavana vuonna ja moni vasota 1723.
Surkeat olivat ne jäljet, jotka sota kaikkialla oli jät
tänyt, hävitys oli yleinen. Mutta kirkko oli päässyt verrattain vähällä leikistä, joka on sitäkin.omituisem
paa, kos'ka ne miehet, joiden velvollisuutena ennen muita olisi ollut kirkon ja sen ‘kaluston sekä seura
kunnan hoito, ensimmäisinä pakenivat ja jättivät kaikki oman onnensa nojaan.
Elokuun 28 päivänä 1713 vihollinen oli saapunut Turkuun ja vähä ennen Mikkeliä kerrotaan hänen tulleen Uuteenkaupunkiin, mutta arvattavasti kohta Turkuun tulon jälkeen (ellei jo maallenousun jäl
keen Helsingin luona toukokuun 8 pnä 1713) seura
kunnan kirkkoherra Sam. H o r n a e u s oli, pantat
tuansa kirkon hopeaisen kalkin Laitilan kirkkoher
ralle Montinille 60 taalarista, lähtenyt pakomatkalle Rudtsiin. Hänen esimerkkiänsä seurasi myös kappa
lainen S a l o m o n T u m u l i n . Sinne lähtivät niin
ikään kaupungin varakkaimmat porvarit, niiden jou
kossa kirkon isäntäkin K u s t a a A n t i n p o i k a H a l l u eli R i v e l l . Kirkko ja seurakunta olisivat jääneet varsin hoidotta, jos ajoittain mielenvikainen kirkkoherran apulainen Nousiaisissa G a h r i e 1 ,S a- 1 o n i u s ei olisi muuttanut kaupunkiin ja ruvennut toimittamaan kirkollisia toimia sekä pedagogi eli koulumestari J o h a n n e s W i n t e r asettunut kir
kon isännäksi.
Suurempiin korjaustöihin tietysiti seurakunnan kotiajääneillä asukkailla ei ollut varoja ryhtyä, mutta varsin oman onnensa nojaan ei kirkkoa kuitenkaan heitetty, sillä raastuvanoikeuden pöytäkirjat kertovat, kuinka joku kunnianloukkaus oli tapahtunut v. 1715
erään porvarin ja seurakunnan lukkarin kesken, kun porvari oli kirkon korjaustyössä, nimittäin kirkon katon eteläistä puolta paanuttaimassa. Tämä kor
jaustyö kuitenkin tapahtui enemmän pakosta kuin vapaasta 'tahdosta. Sillä muistaminen on, että venä
läinen armeija mainittuna vuonna piti leiriä Uudessa
kaupungissa, jonka satamassa myös venäläinen ka- leerilaivasto oleskeli, ja että venäläiset olivat lauta- seinällä jakaneet kirkon kajhtia, »käyttäen läntistä puoliskoa säilytyspaikaksi jaulhomatoilleen, mitkä olivat ladottuina välikattoon asti ja melkoinen määrä väli-katon päätiekin ja päätyseinää vastaan, joten sei
nän ylinen, lautainen osa siitä turmeltui. Hyvin to
denmukaiselta sen vuoksi näyttää, että kirkon katon paanuittamineni ja( venäläisten jauhojen säilyttämi
nen eivät olleet varsin riippumattomia toisistaan.
Se seikka ettei vihollinen ottanut koko kirkkoa jauho-aitaksensa, vaikka kyllä olisi sen tarvinnut, koska hänen täytyi rakentaa n.s. Kreivin tontille (nyk.
raatihuoneen puistoon) tolppien nojaan katos, jonka suojassa piti ne jauhovarat, mitkä eivät kirkkoon mahtuneet, se osoittaa, ettei 'hän tahtonut kirkonme
noja estää Uudessakaupungissa. Myöskin raatihuo
neen kellon, joka oli kellotapuliin siirretty antoi hän olla rauhassa. Vieläpä hän hautasi omia miehiänsä- kin kirkkoon (?), v. 1716 »luutnantti Stephan Marc- hovitsin“ ja v. 1717 »luutnantti Ivan Gubin’in, molem
mat »kuorin taakse".
Kirkko ei tällä venäläisten valloitusajalla kärsi
nytkään mitään muuta vahinkoa, kuin äskenmainitun jauhomattojen tuottaman. Tosin valittaa kirkko
herra Iioeckerit, että venäläiset olivat peräti hävittä
neet kiviaidan, joka ympäröi kirkkoa, mutta jo 1697
26
vuoden piispan keräjäin pöytäkirjassa sanotaan, että se oli „kovin rappiolla", 1704 se päätettiin vielä jättää entiselleen siksi, että itse kirkko oli saiatu kuntoon, ja siihen tilaan se jäi vielä 1713. Ei siis ensinkään ihmettelemistä, eittä se 1721 oli peräti rauennut, ja vie
läkin enemmän se tietysti oli rauennut, kun Hoeckert sen näki kymmenen vuotta myöhemmin. Korjaus tapahtui vasta vuonna 1739 ja 1746. Ro
vastin käräjissä 1738 seurakunta lupasi seuraa- vana kesänä sen laittaa kunitoon, koska muka kiviä ja santaa jo oli tuotu, mutta 1739 vuoden piispan kerä- jäin pöytäkirja osoittaa, ettei sitä vielä oltu korjattu.
Kun seuraavain vuosien pöytäkirjat eivät puhu tästä asiasta mitään, niin on luultavaa, että kirkko-aita nyt väliaikaisesti korjattiin; mutta että tämä korjaus oli tapahtunut vain joten kuten, osoittaa kirkonkokous
ten pöytäkirja helmik. 26 p:litä 1746. Se kertoo, että kirkkopihan muuri on jo monta vuotta ollut niin rap
piolla, että se on varsin uudesti muurattava. Tämän johdosta päätettiin, että kaikkien niiden henkilöiden, jotka jälkeen viime Mikkelin olivat kaupunkiin muut
taneet ja käyvät Herran ehtoollisella tässä kaupun
gissa, tulee, kuten vanhoista ajoista on ollut tapana, kirkkoaitaa varten tuoda ennen ensitulevaa Martin- päiivää 1 hyvä kuorma karkearakeista santaa, sekä porvariston tehdä päivätöitä. Kalkkia oli ostettava kirkon varoilla ja mesitari niillä palkittava. Seuraa- vassa kirkonkokouksessa tarjoutui porvari E e r i k k i K i l a n d e r (tekemään työn 420 kuparitaalerista, mutta seurakunnan niidestä dii paras ottaa mestari Turusta vaikka itämä vaatisikin 7 taal. päiväpalkkaa.
Työn teki sitten muuraaj amestari Antti V a h 1 b e r g Turusta, ja työstä maksettiin 1169 taal. 21 % äyriä
päiväpalkkoina mestarille ja 2 sällille sekä 6 vakinai
selle työmiehelle, niin myös kalkin ja peittolautain hintana. Mutta vaikka maksoi paljon, ei työ kuiten
kaan tullut sen parelmimin tehdyksi, kuin erttä aita jo v. 1758 oli osittain uudesti muurattava.
Jääköön tähän aita ja käykäämme jo taas kir
kosta kertomaan!
Ensi vuosina Uudenkaupungin rauhanteon jäl
keen seurakuntalaiset koettivat saada omia asumuk- siaan asuttavaan kuntoon. Kirkon 'korjaukseen ei siis ollut aikaa eikä ollut varojakaan, jonka vuoksi (tyydyttiin vain pahimpain puutteellisuuksien auttami
seen. Kuitenkin päätettiin 1724 vuoden rovastin kerä- jissä, että kirkon korjausta varten olisi pyydettävä yksi kolehti kannettavaksi valtakunnan kaikissa kir
koissa. Tähän pyyntöön tulikin sitten valtiopäivillä myöntävä vastaus, mutta rahoja saatiin odottaa vielä pitkät ajat ja monia muistutusta niistä täytyi tehdä.
V. 1727 laudoitettiin uudestaan kirkon päätyseinä.
Työn toimitti porvari (?) H e i k k i F o r t e 1 in 30 taalarista. Seuraavana vuonna hajoitettiin ja uudesti muurattiin suurin osa pohjoispuolista seinää. Työ
hön ryhdyttiin jo aikaisin keväällä, koska maalhk.
19 p. pidetyissä rovastin keräjissä kerrotaan,, että työ jo silloin oli alotettu ja välikatto oli asetettu puupönk- kien nojaan, ollen seurakunta kokoontuessaan kirk koon suuressa hengenvaarassa. Mestarina oli muu- raajamestari Y r j ö M a t i n p o i k a Raumalta, joka sai työstä palkkaa 70 kupariitaalaria. Seuraavana vuonna ruvettiin hankkimaan lautoja ja muita puuai
neita kirkon välikattoa varten, jota hankkimista pitkitettiin vielä v. 1730. Talolliselta Juho Antinlpojalta Velluan kyläsiä Uudellakirkolla ostettiin hirsiä ja
28
E e r i k k i N e u e n s t e d t i 1 it ä, joka oli Uudenkau
pungin porvarin Suurikkalan poika ja silloin pehto
rina Köyliössä, 50 tolttia sahalautoja <281 taal. 8 äyristä; porvari Antti Petex toi Tukholmasta 5,000 isompaa ja yhtä monta vähempää naulaa sekä 11 leiv.
4 naul. rautaa j.n.e. V 1731 työ toimitettiin. Mesta
rina oli rakennusmestari M a t t i M a t i n p o i k a P u k k i ja apumiehenä hänellä rakuna Anitti Uhrvä- der, porvarit Matti Pohjalainen, Antti Antinpoika, Markus Nahkuri („Skinnare“), Juho Frantsi, Juho Loppi ja Matti Varhela sekä rakuna Antti Bergh.
Sepän (työn toimitti M a t t i S e p p ä („Matt’seppä“).
La<ki rakennettiin kaarevaksi. Ennen oli se ollut laa
ka, ja kirkon läntiseen päähän rakennettiin parvi.
Myöskin neljä uutta akkuna nyt tehtiin, joista lasi- mestari H e n r i k B ö r m a n sai 18 taal.
V. 1732 ostettiin kirkkoon uusi alttaritaulu 120 taalarista, sama itaulu joka vieläkin on (virassaan van
hassa kirkossa. Sen toi Rostockista, jossa sen on maa
lannut tuntematon maalaaja, porvari Antti Petex.
Paikallensa ei sitä vielä kuitenlkaan asetettu, kun kirkon katto vuosi pahasti. Vasta siitte kun tämä v.
1733 oli uudesti paanutettu Matti Pukin johdolla ja kersantti H e 1 d e n s t e i n oli valmistanut tolpat sen kahden puolen ja muun alttarikoristuksen, se sai ny
kyisen sijansa. Tolpat tuotiin Haudonsaaresta ja alt
tari tuli valmiiksi v. 1734. Koristeista sai Heldenstein kaikkiansa 135 taalaria, M a r k u s n i k k a r i taulun puitteista 2 taalaria ja Matti seppä 'kiskoista 30 äyr.
Samana vuonna maalattiin kirkko. Maalia ostettiin 44 taal. 13 äyr. edestä. Mestarina oli K a a r l e B r u n l ö f , joka sai palkkaa 48 taal. ja apulaisina vt. lukkari B e r e n d t L e n t z sekä Antti Antinpoi
ka ja Juha Pietairinipoika. Arvattavasti v. 1735 saar
nastuoli siirrettiin nykyiseen paikkaansa, koska Hel- densteinille silloin maksettiin 24 taal. »kruunusta saarnastuoliin". Samana ja seuraavana vuonna teh
tiin rakennusmestari A n 11 i C a 1 i n i n johdolla kirk
koon uusia penkkiä, jotka olivat hakoilla varustetut, jotta ne voitaisiin siirtää, ruumiita haudattaissa kirk
koon. Puuseppinä oli myös tässä työssä Mikko Raula Ruonaniperästä ja hänen poikansa sekä Matti Blomstrand, Gabr. Loppuimeri, Simon Gladar, E r i k K i 11 a n d e r y.m. Penkkien frnaalamisesta eli puhuta tilikirjoissa mitään, josta saanee päättää, että ne jätettiin maalaamatta ja että 1734 vuoden maa
laus koski vain alttarikoristeita, parven rintamaa ja mahdollisesti lakea!
Kun kirkko ja sen sisustus oli saatu loistoisaan kuntoon („härligen bebygd"), niin ruveittiin uutta isoa kelloa hankkimaan, ja v 1738 oli sitä varten jo saatu vapaaehtoisia lahjoja 312 taal. Kello ostettiin, niin
kuin jo ennen on kerrottu, v. 1739 Tukholmasta.
Vuosikymmenen kuluessa oli kirkko, niiinJkujin kerrottu on, sisältäJkin varsin uudistunut, saanut kaa
revan laen, uuden parven, uudet penkit, lisä-akkunia j.n.e. Vanha valaistus ei enää ollut sopusoinnussa kirkon1 uuden sisustuksen kanssa. Uusi kynttilä- kruunu oli välttämätön. Huhtik. 15 p. 1750 päättikin seurakunta, että kauppias Henr. Doulkelbergin tulisi ostaa uusi kynttiläkruunu Tukholmasta, ja saman vuotiset tilit osoittavat sen ostetuksi. Siinä oli 40 kynttilävartta ja se painoi päälle 13 leiviskän.
Hinta nousi 1,180 ku<par Haalariin siihen luettuna myös hinta »kaavasta kaupungin vaakunaan, joka on ylinnä". Tämä kruunu löytyy kaupungin uudessa
30
kirkoissa. Siellä käytetään myös toisitalkin, pienem
pää (kruunua, jossa on vain 24 Ikynittilävarltita ja jolka ostettiin 1759. Valaistuksen edistämiseksi kinkiossa olivait sitä ennen jo porvari H e n r. P a l e n i us ja hänen vaimonsa M. R i m a n v. 1742 lahjoittaneet yhden kynttilävarren saarnastuoliin ja poirimesftari H a g e ir t kolimehaaraisen jalan ipioirmiesltajriin penik
siin sekä poir värit A n 11 i ja H e i !k -k i L o p p u m e r i yhteisesti kaksi kynttilävartta v. 1764. Näillä -sitten tultiin toimeen taas vuoteeni785, jolloin 'kirkko sai kolmannen uuden kruununsa, selkin varuisitetltu 24 Ikynttilävairrella. Tämän jälkeen Ikiirklkto »sai lah
jaksi neljä lasiikruuinua. Yhden niisltä, jolka riippui kuorissa ja nyt on uuden kirkon sakastissa, olivat
„n u o r e t p o ir v a r i e n p o j a t“ lahjoittaneet, toi
sen, joka vieläkin on vanhan kirkon sakasltissa, lah
joitti v. 1814 porvari D a n i el M au d e ll ö f sekä kolmannen ija neljännen talollinen J u h a Ma t i n- p o i k a K l e e m o l a Putkisaaren kylästä.
Vaikka kirkko alkuiansa oli rakenneltu paljon laajemmaksi, 'kuin moneen vuosisataan arveltiin lär
vit tavankaan, havaittiin kuitenkin jo /viime vuosisa
dan keskivaiheilla, 'että se oli (kovin ahdas. Täytyi ruveta miettimään sen laajentamista. Joulukuun 30 p. 1750 ehdotti sen vuoksi kirkkoherra J. Hoeckerit, eittä suuren ahtauden itähden tässä kirkossa, erittäin
kin naisväen puolella, siihen asti sakastina käytetty ja lautaseinällä kirlkoslta erotettu kammio kirkon koil
lisnurkassa hajoitettaisiin ja 'varustettaisiin penkeillä, joita vastaan uusi sakasti olisi rakennettava harmaasta kiivestä ulkopuo
lelle kiihkoa, sen itäisen päädyn puolelle. Muuiraa- jamesttari K a a r l e F r i s k i n ehdotus- ja kilistän-
nusarvio nyt myös luettiin, ja seurakunta hyväksyi ehdotuksen. Muitta syystä tai toisesta ei vielä ryh
dytty työhön, /vaan saima kinklkolierra ehdotti vuosi myölhemmin, että sakasti rakennettaisiin eteläpuolelle kirkkoa elikä samalle puolelle, missä turkulaisen muu- raajamestairin A n t t i V a h l b e r g i n johdolla 1746 kivestä rakennettu luulhuone seisoo. Tähän ei seura
kunta suo st un uit, vaan tahtoi sakastin raJkennettarvaksi pohjoispuolelle kirkkoa siihen, missä se nyt on, ja kun se tie, jota ruumiit tavallisesti viedään kirkkoon (län- sioven kautta), täten tulisi liian sioulkalksi, lupasi seu
rakunta rakentaa uuden tien, jos niin tarvittaisiin.
Rakennusmestarilksi otettiin keväällä 1752 Y r j ö R o s b e r g ja hänelle apulaisiksi 10 työmieistä, jioista 6 sai palkkansa (2 kupairitaal. päivässä) seurakunnalta ja neljä kirkonkassasta. Rosberg ®ai palkkaa 180 taal.
Kivet tuotiin arvattavasti Sundholm a n maalta niin
kuin tavallista oli. Santa saatiin Sorivakloin niemeltä.
Saihalauitioja ostettiin 32 tolttia Tukholmasta ja sieltä tuotiin myös „4 akkunaa" lasimestari Joti. Henir.
Artzilta 33 taalarista. Puusepän työn teki puuseppä- mestari J o h. S a 1 f. Koko rakennus maksoi 1,438 taal. 4 V2 äyr. selkä 385 työpäivän palkka teki 787 taal.
V. 1756 tehtiin yllämainittu uusi tie sakaistin olhiltse, eli nykyiset kivirappuset, ja seuraavina vuosina jat
kettiin tietä aina kirkoin läntiseen oven asti. Penkit kuoiriin tdhtiin vasta 1760 ja samalla kertaa rakennet
tiin myös lauitainen etehinien naisväen oven enteen.
Sahalaitoja näihin ostettiin Männäisten saJhalta Uudellakirkolla ja Hainion sahalta Yliäneellä.
V. 1752 ei sakaisti vielä ennättänyt tulla täydellisesti valmiiksi. Seinät kalkitsi muu
raaja Yrjö Rosberg vasta 1756, ja kolme vuotta myö
32
hemmin sai se ovien, jonlka puuseppä Salf telki 12 taa
larista ja seppä Rosendal Ikisikoitti 6 taalarista.
V. 1766 sahasivat Eerikki Hansberg, Matti Äkerblad Matti Lukander, Julho Ekström, Yrjö Ziden ja suntio Heikki Aron plankikuja sakastin lattiatta varten ja syk
syin,pänä sotamies Matti Stenholm ja Ikauipungin sa'1- vari M. Lukander (asettivat lattian paikallensa. Seu
raavana vuonna salkastin laki kipsittiin, josta työpalk
kaa maksettiin Yrjö Rosberg M e 200 taal. Jo 1755 vuoden piispan keräjissä oili myönnetty, etttä kirfkon varoilla saadaan sakastiin ralkentaa 'lämmitys-uuni, mutta syystä tai toisesta se kuitenlkin jäi tekemättä ja vasta marraskuussa 1773 salkasti sai tiilistä tehdyn pesän eli »kakluunin". Kun pedagogi Gabr. W i n t e r jo v. 1754 oli maalannut salkasltin peniksien rin
tamat se>kä katederin ja puuseppä Salf samana vuonna oli tehnyt sinne kaapin messuvaatteita varten, niin salkasti nyt oli melkein samannäköinen siisoistulksei
taan (ja 'kalustoltaan Ikuin meidän päivinämme, sillä eroitufcsella vain, että lattia oli puinen. Nykyisen tii- lilattiansa se on saanut vasta tällä vuosisadalla.
Samaan aikaan 'kun salkasti laitettiin Ikunltoon, tehtiin kirkossa myös kaunistus- ja korjaustöitä pää
asiallisesti toimekkaan(kiekon isännän Gu s t. R i v e 1- 1 i n ja hänen seuiraijansa J o h. S i 1 c Ik e n toimesta V. 1754 maalasi pedagogi Gabir. Winter saarnastuolin ja samana vuonna ositettiin 1 toltti veis
tettyjä 4 ikyyn. plankikuja, 2 tolttra veistettyjä ja 1 toltti 7 !kyyn. sahattuja lautoja (ä 5, 9 ja 8 taal!.), joista puuseppämestari J u h a S a l f samana ja s e u
raavana vuonna teki kuorin aitauksen („choirbaldk“,
»choirskiranck"), saaden siitä sekä 2 enkelin (kuvan korjaamisesta ja ristikko aidasta (»gallertvercket")
kuparirahaa. Tämän aituuksen maalasi pedagogi G.
Winter 153 (taal. 2 äyristä. Maaliaineet maksoivat 45 taal. 17 äyr. Samana vuonna 1755 laitettiin myös väliseinä parvelle.
V. 1760 lahjoitti kauppias G. Rivell, kirkolle nu
merotaulun 37 kullatulla numerolla ja vuosi myöhem
min sai kirkko samallaisem lahjan kauppiailta S i - m o n R a n d e 1 i n i 11 a ja And. R a n d e 1 i n i 11 a.
Kolmannen numerotaulun 22 kullatulla numerolla lahjoitti kauppias G. Rivell v. 1781.
Elokuun 24 pnä 1761 päätettiin kirkkoherran ehdotuksesta kirkon kustannuksella hankkia ovia
»penkkien yläpäähän**, ennen muita niiden, jotka oli
vat kirkoin ison käytävän ääressä, mutta alapäähän penkin omistajan tuli itse laittaa ovi, jos hän niin tah
toi. Tätä ennen olivat penkkien omistajat itse laitta
neet ipenkkeihinsä ovet, ja kun heidän penkkipaik- kansa sitten tuli muutetuksi, niinkuin arvon alentami
sen taikka nousemisen, rikkauden vähentymisen taikka karttumisen kautta, niin ovi kiskottiin penkistä erillensä ja muutettiin uuteen penkkiin, josta useasti syntyi oikeuden käymisiäkin, etenkin naisväen kes
ken. Vielä samana syksynä teki puuseppä Salf 43 penkin ovea 2 taalerista kappaleen ja seppä S j ö- s t r ö m teki saranat kuuteen, mutta muihin saranat tuotiin Tukholmasta, ja sieltä tuotiin myös maalia 109 taal. 24 äyr. edestä.
V. 1762 maalattiin kirkko (luultavasti nuo uudet oivet), josta työstä maalaaja H e n r. J. B a n d a u Raumalta sai 60 taal. sekä 12 taal. kyytipalkkaa.
(1764 sama mies maalasi keltaiseksi kirkon läntisen päädyn, ja 1765 maalasi sen J u h a E k s t r ö m uu
