Kolme kirkon rakentajaa · DIGI

AULIS OJA

Kolme kirkon­

rakentajaa

Keuruun seurakunnan historiaa käsittelevässä kirj oitussarj ässäni haluan tällä kertaa esitel­

lä kolme kirkonrakentajaa: Keuruun vanhan kirkon rakentajan Antti Antinpoika Hakolan, Pihlajaveden vanhan kirkon rakentajan Matti Matinpoika Pärnäniemi-Äkerblomin ja Multian alkuperäisen kirkon rakentajan Matti Juhonpoi- ka Viman-Äkergrenin. Onhan heitä kaikkia en­

nenkin eri yhteyksissä esitelty, mutta heistä annettujen tietojen täsmällisyydessä on ollut toivomisen varaa. Paitsi Suur-Keuruun seura­

kuntien merkkihenkilöinä, he kiinnostavat mi­

nua omakohtaisestikin. Hakola rakensi saman­

aikaisesti Keuruun kirkon kanssa myös Evijär- ven kirkon, jonka juurelle vanhempani ja sisa­

reni sekä kaksi talvisodassa kaatunutta veljeäni on haudattu. Äkerblom ja Äkergren taas kuu­

luvat vaimoni vanhoihin sukulaisiin: edellinen oli vaimoni isänisän isänisän eno ja jälkimmäi­

nen saman isänisän isänisän veli.

A N T T I HAKOLA

Antti Antinpoika Hakola oli syntynyt talolli­

sen Antti Knuutinpoika Hakolan ja Kreetta Ju- hantyttären poikana Alahärmässä 4.9. 1704. Su­

kunsa vanhoja kirvesmiesperinteitä noudattaen hän ahersi talonpoikaisrakennuksilla, kunnes perusteilla ollut Alajärven seurakunta 1749 hok­

sasi pyytää hänet uuden kappelikirkkonsa ra­

kentajaksi. Ja näin hän kertaheitolla siirtyi kir­

vesmiesten korkeimpaan kastiin: kirkonraken- nusmestariksi. Hänen kättensä töitä olivat tä­

män jälkeen Alajärven tapuli (1749), Alajärven kirkko (1749-1750), Alahärmän kirkko (1752), Kauhavan kirkko (1756), Keuruun kirkko (1756- 1758), Evijärven kirkko (1758-1759), Evijärven tapuli (1760), Nurmon tapuli (1770), Purmon kirkko (1772), Virtain kirkko (1773-1774) ja Kuortaneen kirkko (1777). Seuraavana oli vuo­

rossa Nurmon kirkko, jonka rakennustyö aloi­

tettiin syksyllä 1777, mutta työtä seuraavana ke­

väänä jatkettaessa kuolema kohtasi mestarin Nurmossa 2.4. 1778.

Suomen talonpoikaisten kirkonrakentajien muiston vaalija Heikki Klemetti on sanonut Antti Hakolasta: "Antti Hakolan kirkot merkit­

sevät korkeinta, mitä suomalainen puuarkki­

tehtuuri on aikaansaanut. Kaikessa hänen kä-

Keuruurt vanhasta kirkosta on kuvia julkaistu solke­

naan, Multian alkuperäisestä kirkostakin hiljattain Multian seurakunnan historiikissa 1972 ja Keuruun Joulussa 1973. Pihlajaveden tunnelmallinen vanha kirkko on jäänyt vähemmälle siitäkin huolimatta, että siitä Suomen Kotiseutuliiton kilpailussa 1973 tehtiin yksi Suomen seitsemästä ihmeestä.

sialassaan on muodon sattuva tasapaino, koko- naisviivoittelun lennokkuus ja yksityiskohdan yksinkertainen, mutta aistikas sommittelu. Erin­

omainen Keuruun kirkko, joka on arvioitava kompleksina, eteisineen, aitoineen ja porttihuo- neineen, on mestarimme korkeasta taidosta va­

kuuttava esimerkki.”

Alahärmäläisen kirkonrakentajan Antti Hakolan harppi, vinkkeli ja vinovinkkeli, joita hän on käyt­

tänyt apuneuvoinaan kaikkia kirkkojaan rakentaes­

saan alusta eli vuodesta 1749 lähtien. Esineet ovat Järviseudun museon eli Väinöntalon kokoelmissa Evijärvellä, jonne ne on saatu Antti Hakolan suku­

laiselta mv. Jaakko Syrjämäeltä Ylihärmän Pakan- kylästä.

14

M A T T I ÄKERBLOM

Matti Matinpoika Akerblom oli syntynyt Kop- palan ratsutilan Pärnäniemen torpan haltijan Matti Tapaninpojan ja Beata Niilontyttären poikana Eräjärvellä 18.7. 1740. Jo 1758 hän muutti Turkuun sikäläisen kaupunginarkkiteh­

din K.F. Schröderin oppipojaksi ja yleni seuraa- vana vuonna kisälliksi. Oppinsa ansiosta hänet myöhemmin määrättiin Hämeen läänin läänin- rakennusmestariksi asuinpaikkanaan Orivesi.

Hänen ansioluettelonsa käsittää seuraavien kir­

kollisten rakennusten pystyttämisen: Angelnie- men kirkko (1772), Oriveden kirkko (1775), Ruo­

veden kirkko (1778-1780), Kuoreveden kirkko (1779), Kuhmalahden kirkon laajennus (1780), Oriveden uusi kirkko (1780-1781), Kuhmalah­

den tapuli (1782), Oriveden tapuli (1782), Pihla­

javeden kirkko (1783), Teiskon kirkko (1786- 1787), Nurmijärven kirkko (1793), Teiskon tapuli (1798) ja Tyrvännön kirkko (1799-1803). Urak- kainsa päätyttyä Matti Akerblom eli "Pärnän Matti” vietti vanhuudenpäivänsä Orivedellä ja kuoli siellä 10.6. 1819.

Matti Akerblomia prof. Heikki Klemetti on pitänyt Hakolan tavoin suomalaisen puukirkko- arkkitehtuurin loistavana edustajana, jonka töi­

tä leimaavat "piirustuksen solakka muotosuhta ja lennokkaat linjat”. Tähän lausuntoon voi yh­

tyä jokainen, joka avoimin silmin katselee esim. Pihlajaveden liikuttavaa vanhaa kirkkoa.

Se on totisesti just eikä melkein.

Pihlajaveden vanhan kirkon rakennusvuo­

deksi on tähänastisessa kirjallisuudessa veikattu vuosia 1780, 1781 ja 1782. Olen varma siitä, että oikea vuosi sentään on 1783, koska ensinnäkin Matti Akerblomilla oli ensinmainittuina vuosi­

na kädet täynnä muita töitä ja koska toiseksi ensimmäinen hautaus Pihlajaveden uuteen kirk­

komaahan tapahtui vasta 18.4. 1784, jolloin siel­

tä sai viimeisen leposijansa Sällinlahden vaari Antti Erkinpoika.

Ei ainoastaan Pihlajavedelle, vaan myös Keu­

ruulle Matti Akerblom on jättänyt kättensä jäljet.

Vuonna 1776 hän nimittäin seurakunnan tilauk­

sesta maalasi Keuruun kirkkoon alttaritaulun, joka kuvasi ristiinnaulittua. Yhä meidän päi­

vinämme tämä taideteos sijaitsee Keuruun van­

han kirkon alttarin yläpuolella. Sen alla olevan Pyhää Ehtoollista esittävän taulun maalasi sit­

temmin 1782 Johan Tilen. Akerblom ei siis ollut vain arkkitehti, vaan samalla taidemaalarikin.

M A T TI Ä K ER G R EN

Matti Juhanpoika Äkergren oli syntynyt Präst- kullan torpan haltijan Juho Antinpoika Yimanin ja Maija Matintytär Pärnäniemen poikana Erä- järvellä 19.9.1752. Enonsa Matti Akerblomin kehoituksesta hän 1778 meni tämän apulaiseksi

Ruoveden kirkonrakennukselle ja mieltyi puu­

haan siinä määrin, että pianaikaa hänestäkin tuli itsenäinen kirkonrakennusmestari. Asuin- paikakseen hän valitsi Ruoveden pitäjän Syvin- gin kylän, jonka takamaalle hän perusti uudis­

talon. Siellä hän eli kuolemaansa asti, joka koh­

tasi hänet 20.3. 1839.

Akergrenin rakentamat kirkot ja tapulit ovat seuraavat: Kurun kirkko (1781), Ruoveden tapuli (1794), Nurmijärven tapuli (1795), Multian kirk­

ko (1795-1796), Askolan kirkko (1798-1799), As­

kolan tapuli (1800), Luopioisten kirkko (1813), Pukkilan kirkko (1814) ja Eräjärven kirkko (1820-1821).

Arkkitehtuurissaan Matti Äkergren oli enon­

sa ja oppimestarinsa Matti Akerblomin uskol­

linen seuraaja. Tämän todetakseen ei tarvitse muuta kuin mennä ja katsoa Askolan tapulia, joka on kuin toiseen paikkaan siirretty Pihla­

javeden kirkontorni. On poikaa mahtanut har­

mittaa, kun hän Porvoon tuomiorovastin vaati­

muksesta joutui rakentamaan itse Askolan kir­

kon kuninkaallisen intendenttikonttorin kaheli­

en piirustusten mukaisesti aivan meidän päivi­

emme työväentalojen kaltaiseksi hökötykseksi.

Ilmanko hän tuomiorovastin kiusalla värkkäsi seuraavana vuonna Askolan tapulin suomalais­

kansalliseen tyyliin.

Multian kirkon suunnittelun ja rakentamisen Matti Äkergren on arvattavasti saanut tehtä­

väkseen osaltaan veljensä Mikko Juhonpojan ansiosta, tämä kun oli 1784 muuttanut Keuruul­

le ensin Tiusalan ja sitten ^Heinäsen isännäksi.

Keuruun kirkkoneuvoston jäsenenä tällä var­

maan oh hiukan vaikutusvaltaa Multiankin ta­

lollisiin. Sanottu Mikko Juhonpoika Heinänen oli alussa mainitsemani vaimoni isänisän isän- isä.

Paitsi Multialle, myös Keuruulle on Matti Äkergrenkin jättänyt näkyvän muiston. Keu­

ruun vanhan kirkon saarnastuoli näet on hänen käsialaansa vuodelta 1784.

1