Indreniusten hautaholvi Keuruun vanhassa kirkossa · DIGI

E. A. Aaltio

Indrer iiist( a hautaholvi Keuruun vanhassa kirkossa

Toukokuun 1. päivänä 1731 Keuruun kirkko­

herraksi tulleen Jakob Hosleruksen toiminnas­

ta Keuruulla emme paljonkaan tiedä. Hän asui vaimonsa ja kasvattityttärensä kanssa jotenkin vaatimattomassa kuuluisien »Herpmanin Poi­

kien» aikuisessa pappilan päärakennuksessa, jossa oli sali ja kaksi kamaria, pieni »kylmä- kamari» ja eteinen sekä kuisti. Tätä rakennus­

ta vastapäätä oli kuitenkin v. 1731 tehty uusi rakennus, jossa oli tupa ja keittiö ja lisäksi oli miespihan länsipuolelle v. 1730 rakennettu työväen savupirtti. Hoslerus on kirkon tilikir­

jojen mukaan tehnyt usein rahalahjoituksia seurakunnalleen ja v. 1740 hän ja hänen vai­

monsa lahjoittivat kirkolle 6-piippuisen m es­

sinkisen kynttiläkruunun, johon heidän ni­

mensä on kaiverrettu ja joka on vieläkin käy­

tössä. Hosleruksen toiminta Keuruulla on ilm eisesti ollut varsin siunausrikasta, koska seurakunnan myöhäisempi kirkkoherra, mais­

teri Erland Rosentaack kutsuu Hoslerusta v.

1823 painetussa hyvästijättösaarnassaan »siu­

natuksi Herran palveliaksi», josta vanhat ih­

miset vielä hänen aikanaan muistivat isiensä kaipauksella puhuneen.

V. 1737 Hoslerus kutsui »varakirkkoherrak-

seen» Virtain kappalaisen Abraham Indreniuk- sen, koska hän oli tullut »korkeaan ikään ja sairaaksi». Hoslerus ja Indrenius tekivät täl­

löin Keuruun pappilassa 27.5.1747 eläkeväli- kirjan, joka jätettiin vuoden 1748 talvikäräjissä Ruoveden ja Keuruun pitäjien käräjäkunnan kihlakunnanoikeudelle. Sen mukaisesti oli Hos- lerukselle tuleva eläkkeeksi vuosittain 12 tyn­

nyriä viljaa sekä »keskikokoinen nautaeläin»

ja hän sai lisäksi käyttää yhtä pappilan kama­

ria, kahta aittaa, tallia ja sikolättiä, kasketa naurismaan ja korjata »vanhan latoniityn»

heinät elukoilleen. Asunnokseen oli Hoslerus rakennuttanut pappilan miespihan itäsivulle pienen tuparakennuksen. (Suolahti, Suomen Pappilat 1700-luvulla s. 83 ja E. A. Aaltio, Kirk­

koherrojen Härpmanin ja Hosleruksen ajoilta Keuruulla. Suur-Keuruun Sanomat 5.1.1950)

Kauan eivät Hoslerukset eläneetkään tämän sopimuskirjan teon jälkeen. Margaretha H os­

lerus kuoli ilm eisesti jo v. 1748 vuoden lopulla ja haudattiin 15.1.1749 ja kirkkoherra Hosle­

rus todennäköisesti v. 1749 lopulla ja haudat­

tiin 21.1.1750 kirkon sakastiin, jonne varmasti hänen vaimonsakin oli haudattu, vaikka sitä ei ole merkitty kuolleitten luetteloon.

Abraham Inclrenius sai Hoslerusten omai­

suuden testamentin nojalla, mutta 16.9.1732 tehdyn toisen testam entin mukaisesti tuli Eli­

sabeth Pa^nderille hänen oman valintansa mukaisesti irtainta omaisuutta 300 kuparitaa- larin arvosta. (Elisabeth Palander oli Nauvon kappalaisen Simon Palanderin tytär. Hän meni naimisiin keuruulaisen talollisen pojan kanssa.

Heitä varten perustettiin Päkärin torppa v. 1738.) Indrenius valittiin sitten v. 1750 Keu­

ruun kirkkoherraksi.

Indrenius oli syntynyt v. 1710 Messukylän kirkkoherran Erik Indreniuksen ja tämän vai­

mon Katarina Hagertin poikana. Indreniuksen isän olivat suomalaiset sissit v. 1717 Kangas­

alla ampuneet erehdyksessä kuoliaaksi, kun hän vangittuna ja punaiseen vaippaan puettu­

na istui reessä jonkun talon pihalla matkalla Hämeenlinnaan, jonne venäläiset olivat vieneet monta muutakin pappia. Indrenius oli v. 1732 tullut Ruoveden papiston apulaiseksi. Ruove­

den pappilassa oli hänet syyskuun 25. p:nä 1733 vihitty avioliittoon Ruoveden kirkkoher­

ran, maisteri Andreas Pacchaleniuksen ja tä­

män vaimon Elisabeth Theetin tyttären Kat- harina Elisabethin kanssa. Syyskuun 2. p:nä 1734 syntyi nuorelle parille poika, joka äidin- isän mukaan sai nimen Andreas. Ruoveden kastekirjoihin on vanhempien kotipaikaksi täl­

löin merkitty Keuruun pappila, joten Indrenius on ilm eisesti silloin toiminut kirkkoherra Hos- leruksen apulaisena. V. 1737 Indrenius tuli Virtain kappalaiseksi. Tästä virasta hän sitten v. 1747 siirtyi, kuten on mainittu, Keuruun varakirkkoherraksi. Kirkkoherra Hosleruksen veli, Eurajoen pitäjänapulainen Jeremias Hos- lerus oli nainut erään Sofia Pacchaleniuksen.

Andreas Pacchalenius taas oli ollut Eurajoen kirkkoherrana, m issä pitäjässä Hosleruksen isä Henrik Hoslerus oli ollut kappalaisena vuodesta 1694 lähtien. Nämä läheiset suhteet Pacchalenius-sukuun aiheuttivat ilm eisesti sen, että Hoslerus pyysi Indreniuksen apulaisek­

seen.

Abraham Indrenius näyttää olleen tarmokas mies. Hän alkoi heti Keuruun kirkkoherraksi tultuaan puuhata Keuruulle uutta pappilara­

kennusta, joka vuoden 1752 pappilansyynissä päätettiinkin rakentaa. Suuren suuri ei tästä­

kään pappilan päärakennuksesta tullut, sillä sekin käsitti ainoastaan salin, kaksi kamaria ja eteisen, mutta oli mitoiltaan edellistä pap­

pilaa suurempi. Rakennus oli 11 metriä pitkä ia 9 metriä leveä. Kun pappila oli saatu kun­

toon, Indrenius ryhtyi suunnittelemaan uutta kirkkoa Keuruulle ja Antti Hakolan toimiessa sekä arkkitehtinä että rakennusmestarina kirk­

ko valmistuikin ja vihittiin tarkoitukseensa syyskuun 10. p:nä 1758. Tämä kirkko on kau­

neudestaan kuuluisa Keuruun »Vanha kirkko».

Indrenius hankki vielä v. 1765 kellon tähän

kirkkoon. Hän kuoli Keuruun pappilassa tou­

kokuun 18. p:nä 1770 ja hänet haudattiin kuol­

leitten luettelon mukaan saman vuoden syys­

kuun 23. p:nä » u u d e n k i r k o n k u o r i i n » . Tällöin mainitaan ensi kerran kirkonkirjoissa sanottu kuori hautauspaikkana.

Kesällä 1926 havaittiin kirkon korjauksen aikana, että kuorin alla, alttarikehän edessä ja tämän ja kirkon pohjoisen seinän keski­

kohdalla on hautaholvi. Kun holvi avattiin, to­

dettiin sen olevan 185 cm korkean, 280 cm pitkän ja 280 cm leveän. Holvi oli tehty har­

maista luonnonkivistä ilman muurausta. Kivet oli ladottu avatun maakuopan seinien varaan.

Katto oli irtonaisista hirsistä ja se oli tiivis­

tetty tuohilla. Hautaholvissa oli kuusi aika­

ihmisen ja neljä lapsen ruumisarkkua. Niissä oli puun väri ja yhden arkun kanteen oli tehty mustalla värillä risti. Arkut oli osittain ladottu päällekkäin eivätkä ne olleet mullalla peitettyjä.

Syyskuussa 1929 toim itti silloinen valtionar- keologi, f il. tri Juhani Rinne haudan tarkas­

tuksen. Erään arkun päähän oli maalattu kir­

joitus: Abrah. Indrenius. Natus 1710. Pastor 1750. Denatus 1770. (Abrah. Indrenius, syntynyt 1710, tullut kirkkoherraksi 1750, kuollut 1770.) Vainajan tukka oli musta, hänen hampaansa olivat vielä hyvät, käsissä olivat m ustat han­

sikkaat. Kahdessa muussa arkussa lepäsi kum­

massakin mieshenkilö, kolmessa naisia ja nel­

jässä lapsia. Vainajien maalliset jäännökset olivat hautaholvin kuivahkossa ilmassa säily­

neet melko hyvin ja osittain aivankuin muu­

mioituneet.

Abraham Indreniuksen peitteenä oli messu- kasukan selkäpuoli, josta tri Rinne tarkastus­

kertomuksessaan lausuu: »on varmaankin kir­

kon pukuvarastosta». Se on vihertävää kuka­

tonta samettia ja sitä on reunoista hieman leikattu, jotta se on voitu sovittaa paremmin arkkuun. Tri Rinne on todennut, että kasukan sam etti on uudelta ajalta, mutta siihen kiin­

nitetty Kristuksen sukupuuta esittävä risti on keskiajalta. Kaapu oli kostea ja homeessa. Se otettiin ylös haudasta ja pantiin kuivamaan.

Eräät asiantuntijat ovat arvelleet, että kaavun risti on ommeltu keskiaikana jossain Pohjois- Italian nunnaluostarissa tai Prahovan nunna­

luostarissa Böömissä. Taiteellisesti on messu- kaapu arvokas luomus.

Siitä, miten sanottu koruommeltu risti on Suomeen kulkeutunut, on lausuttu monia ar­

veluita. Eräät ovat päätelleet, että keurulaiset sotamiehet olisivat tuoneet sen kotiseudulleen sotasaaliina 30-vuotisesta sodasta. Se on saat­

tanut ehkä olla osa Keuruun seurakunnan en­

sim m äisessä kirkossa, »Pyhän Mikaelin kappe­

lissa» käytetystä kaavusta, koska sanottu py­

häkkö professorien Gunnar Suolahden ja Aar­

no Maliniemen käsityksen mukaan on ollut

katolinen kirkko. Se voi olla m yös perintöä Abraham Indreniuksen pojan, maisterin ja isäänsä Keuruun kirkkoherrana seuranneen Abraham Indreniuksen vaimon Elisabeth Id­

manin vanhempien, Huittisten rikkaudestaan tunnetun rovastin Niilo Idmanin tai hänen äi­

tinsä Elisabeth Rothoviuksen suvuista. Joka tapauksessa kaunistaa sanottu kaapu nyt lasin alle kehyksiin pantuna Vanhan kirkon kuorin seinämää.

Vanhaan aikaan oli tapana, että pitäjän aa­

teliset tai muut säätyläiset rakennuttivat itse­

ään ja perheitään varten erikoisia hautakam­

m ioita sekä kirkon lattian alle että hautaus­

maalle. Puheenaoleva hautaholvi on ilmeisesti rakennettu Indrenius-sukua varten ja todennä­

köisesti kesällä 1770 Abraham Indrenius van­

hemman lepokammioksi. Jos tarkastelemme Keuruun kuolleitten luetteloita v. 1758 raken­

netun kirkon valmistumisen jälkeen, on niissä mm. seuraavat merkinnät: 26.11.1758 haudat­

tiin pitäjän kirjuri ja Keuruun ent. nimismies Petter Palander »kuoriin», 1.7.1759 kuoli kap­

palainen Johan Kingelin ja haudattiin 14.10.

1759 »kuorin alle», 13.1.1760 haudattiin Kaak- komäen emäntä Margaretha Martintytär »van­

han kirkon alle», 19.2.1764 haudattiin kirkko-

väärti Abraham Palander »kirkon alle» 3.3.

1765 haudattiin Lankkuan talon emäntä Maria Matintytär »vanhan kirkon kuoriin», 2.2.1766 haudattiin kappalaisen rouva Sara Elisabeth Mollera (puoliso Michael Cheilanus) »vanhan kirkon kuoriin», 15.2.1767 haudattiin »vanha äiti Elisabeth Carbonaria», Huttulan emäntä ja Saarijärven kirkkoherran tytär, »kirkon al­

le», 9.8.1767 haudattiin neitonen Regina King­

elin (kappalaisen tytär) »kirkon alle» 12.11.

1769 haudattiin Ylä-Häkkisen isännän Gabrie­

lin tytär Maria »kirkon alle». Sitten seuraa merkintä, että Abraham Indrenius on 23.9.1770 haudattu »uuden kirkon kuoriin», kuten jo on mainittu. Mutta kun seurakunnan kappalainen Michael Cheilanus kuoli seuraavana vuonna 16. 5.1771, niin haudattiin hänet 22. 9.1771 »van­

han kirkon kuoriin». Tämä merkintä osoitta­

nee, että Keuruun nykyisen Vanhan kirkon kuorin lattian alla oleva hautaholvi on I n d - r e n i u s - s u v u n h a u t a k a m m i o , jonne ei haudattu edes muita seurakunnan pappeja tai heidän omaisiaan. Kun hautausluetteloissa se­

kä ennen Abraham Indreniuksen hautaamista että sen jälkeen toistuu merkintä, että vainaja on haudattu »kirkon alle» tai »kuoriin», niin tarkoitetaan sillä hautausta ison vihan aikui­

sen kirkon alle tai sen kuoriin, koska kirkkoa käytettiin hautaukseen aina 1780-luvulle, jollei myöhemminkin. Nykyisen Vanhan kirkon alle ei vainajia tiettävästi ole haudattu muualle kuin Indreniusten hautaholviin.

Tohtori Rinne on m yös tullut siihen käsityk­

seen, että puheenaoleva hautaholvi on Indre- nius-suvun. Sitä lähemmin tarkastaessaan Rin­

ne on merkinnyt Abr. Indrenius vanhemman arkun numerolla I. Arkku II oli verhottu val­

koisella harsolla ja rosoreunustalla. Siinä ole­

va vainaja oli vanhanpuoleinen nainen, verho­

naan liinavaateveippaus. Hänen päässään oli musta m yssy silkkiripsiä ja varustettu valkoi­

sella alusreunustalla. »Voi olla edellisen (Abra­

ham Indreniuksen) puoliso» Rinne päättelee.

Arkussa III lepäsi vanha nainen valkeassa veippausverhossa. Hänen päänsä ympäri oli poimutettu valkoinen liina. »Saattaa kuulua vanhempaan sukupolveen kuin edelliset (äi­

ti?)» Rinne arvelee tästä vainajasta. Arkussa IV lepäsi pappismies m ustasta silkkiripsistä tehdyssä kauhtanassa. Päässä oli harmaa irto­

nainen peruukki. Arkussa V lepäsi naishenkilö.

Rinne arvelee vainajia kirkkoherra Abraham Indrenius nuoremmaksi ja hänen puolisokseen.

Arkun VI kanteen on maalattu musta risti ja siinä lepäsi mieshenkilö, jonka päässä oli pu­

nainen irtoperuukki. Vainajan pukuna on poi­

mutettu lakanaveippaus. Arkussa VII lepäsi pieni tyttönen, verhona valkea lakanaveippaus.

Kannen sisäpuolella on kirjoitus: »Margareta Elisabeth Indrenius, kuoli 14 päivän vanhana 1777». Tri Rinne ei mainitse mitään kolmesta muusta arkusta, mutta m aisteri A. R. Leikola- vainajan muistiinpanoista selviää, että yksi ar­

kuista on noin 10-vuotiaan, yksi ehkä 2-vuoti- aan ja yksi vastasyntyneen.

Voidaksemme edes osittain selvittää, keitä ovat hautaholvissa lepäävät vainajat, on tar­

kastettava molempien Indrenius-nimisten Keu­

ruun kirkkoherrojen perheiden jäsenluetteloja.

Abraham Indrenius vanhemman äiti Katari­

na oli kuollut, kuten edellä on mainittu, Val­

kealassa jo v. 1753 eli siis jo ennen puheena­

olevan kirkon rakentamista, joten hän ei voi levätä sen hautakammiossa. Indreniuksen vai­

mon isä ja äiti, kirkkoherra Pacchalenius puo­

lisoineen taas on haudattu samoihin aikoihin kuolleina Ruovedellä, molemmat toukokuun 18. p:nä 1735. Arkussa III lepäävä »vanha nai­

nen» ei siis voi olla Indreniuksen vaimon äiti.

Ruustinna Indrenius sen sijaan oli syntynyt v. 1707 ja kuollut Keuruulla 24.9.1798 noin 91 vuoden vanhana, joten hän varmastikin on tri Rinteen mainitsema »vanha nainen». V. 1770 mainitaan Keuruun pappilassa asuvan »Liisa, sisar, vanha, heikko». Hän on luultavasti kirk­

koherra Indreniuksen sisar, joka arvattavasti pian tämän jälkeen on kuollut ja haudattu luonnollisesti suvun omaan hautaholviin. Hän ehkä siis olisi se henkilö, joka lepää arkussa

II ja jota tri Rinne arvelee ruustinna Indre- niukseksi. Indreniuksen aviopuolisoilla oli, ku­

ten on mainittu, poika, Andreas, josta tuli maisteri v. 1757, pappi v. 1763 ja joka oli isän­

sä apulaisena ainakin vuosina 1765—67. Hän kuoli Kurun kappalaisena 27. 9.1805 ja haudat­

tiin Kuruun. Lisäksi heillä oli yllämainittu poika Abraham, synt. 5.11.1736 Ruoveden pap­

pilassa. Aviopuolisoiden tytär Kaisa Liisa on kuollut Keuruulla 26.5.1750 ja haudattu »sa­

kastin alle». Bergholmin Sukukirja mainitsee lisäksi Brita-nimisen tyttären. Hän on syntynyt Virroilla 18.12.1737 ja vihittiin Keuruun pappi­

lassa 12.4.1768 »insinööri» (varamaanmittari) Jakob Johan Gaddin kanssa. Brita Gadd kuoli Kangasalla 22.12.1805. Keuruun vihittyjen luet­

teloon on vielä merkitty 2.3.1748 Keuruulla syntynyt Maria Christina Indrenius, joka vihit­

tiin niinikään Keuruun pappilassa 24.9.1775 rykmentinkirjuri Anders Rabben kanssa. Kun Keuruun pappilassa mainitaan v. 1775 »lapsi­

na» Matti ja Hedvig Abraham Indrenius nuo­

remman kohdalla, niin he saattavat olla Abra­

ham Indrenius vanhemman lapsia, mutta ei enää lapsen iässä, koska ruustinna Indrenius oli syntynyt jo v. 1707. Jos sanottu Matti olisi ollut Indreniuksia ja kuollut Keuruulla, josta ei ole tietoa, niin hän saattaisi olla se mies- nenkilö, joka lepää arkussa VI punainen pe­

ruukki päässä. Tämän täytyy kuitenkin jäädä olettamukseksi. Lisättäköön, että yllämainittua Maria Christinen kaksoissisaren Annan myö­

hemmistä vaiheista ei kirjoittajalla ole tietoa.

Abraham Indrenius nuorempi tuli ylioppi­

laaksi 1751, m aisteriksi 1757, Vehmaan kappa­

laiseksi 1766, Keuruun kirkkoherraksi 1772 ja kuoli v. 1796. Huittisten vihittyjen luettelon mukaan hän on viettänyt siellä häänsä sikäläi­

sen rovastin Niilo Idmanin tyttären Christina Elisabethin kanssa maaliskuun 16. p:nä 1775.

Keuruulla syntyivät aviopuolisoille lapset Ab- /aham Niklas 18.1.1776, edellä mainittu Mar­

gareta Elisabet, joka kuoli 14 päivän vanhana ja haudattiin 10.8.1777 puheenaolevaan hauta­

kammioon, ja tytär Anna Magdalena 27.6.1784.

Kun Keuruun kirkonkirjat vuosilta 1772—96 tuhoutuivat ja samoin historiakirjat siinä tuli­

palossa, joka elokuun 18. päivää vasten yöllä 1809 hävitti m iltei kaikki pappilan rakennuk­

set, on Abraham Indrenius nuoremman per­

heestä vaikeata saada selkoa, varsinkin kun Suomen Asutuksen Yleisluettelosta valtionar­

kistossa puuttuvat m yös tiedot vuosilta 1776—

90. Mainittakoon kuitenkin, että Abraham Ind­

renius vanhemman vaimo Catharina Paccale- nia on v. 1771 merkitty asuvan leskenä pappi- jassa ja että hänet mainitaan pappilassa asu­

vaksi vielä v. 1797 yhdessä poikansa pojan,

»ylioppilas» Abraham Niklas Indreniuksen ja tämän vaimon Christina Elisabeth Kingelinin, Keuruun kappalaisen tyttären kanssa. Kun pappilassa vuoden 1791 henkikirjoituksessa on

mainittu asuvan »Abr. Indrenius, maisteri ja kirkkoherra», mutta ei hänen vaimoaan, niin voimme päättää hänen puolisonsa tällöin jo kuolleen. Tuskin lieneekään mitään epäilystä siitä, etteivätkö he olisi juuri ne vainajat, jotka ovat saaneet viimeisen leposijansa ar­

kuissa IV ja V, kuten tohtori Rinnekin on päätellyt, sillä Keuruulla kuolleina heidät luon­

nollisesti on haudattu suvun hautakammioon.

Edelläesitetyn perusteella voimme varmuu­

della päättää, että Keuruun Vanhan kirkon hautaholvi on Indrenius-suvun sekä että siihen on haudattu kirkkoherra Abraham Indrenius vanhempi ja hänen puolisonsa Katharina Eli­

sabeth Pacchalenius sekä kirkkoherra ja mais­

teri Abraham Indrenius nuorempi ja hänen puolisonsa Christina Elisabeth Idman sekä viimeksimainittujen 27.7.1777 syntynyt ja 14 päivän vanhana kuollut lapsi Margaretha Eli­

sabeth. Siitä keitä ovat holvissa myös lepäävät täysi-ikäiset m ies ja nainen voidaan ainoastaan lausua arveluja. Kolme tuntemattomiksi jää­

nyttä lasta lienevät kirkkoherra Indrenius nuoremman lapsia, mutta kirkonkirjojen tu­

houtumisen vuoksi ei tätä voida selvittää.

Mainittakoon vielä, että Abraham Indrenius nuoremman edellämainittu poika Abraham Niklas tuli ylioppilaaksi v. 1792, maisteriksi ja Ähtärissä olevan Moksun rälssitalon omista­

jaksi ja kuoli v. 1820. Hän käytti nimen ly­

hennettyä muotoa Indren. Indrenin vaimo Christina Elisabeth Kingelin kuoli Turussa vasta 5.12.1854. Kirkkoherra Indrenius nuo­

remman tytär Anna Magdalena meni naimi­

siin kamarineuvos Gustaf Georg Nordensvanin kanssa. Aviopuolisot omistivat Kankaisten kar­

tanon Kalvolan pitäjässä, jossa Anna Norden- svan kuoli 21.1.1845. Viimeinen Abraham Ind­

renius nuoremman miespuoleinen jälkeläinen oli postinhoitaja Allan Gustaf Rafael Indrenius, joka kuoli Turussa v. 1931. Viimeinen Abraham Indreniuksen veljen, Kurun kappalaisen ja Keuruun pitäjän ensimmäisen pitäjänkuvauk- sen kirjoittajan, Andreas Indreniuksen m ies­

puolinen jälkeläinen oli Ruoveden pitäjän apu­

lainen Karl Johan Indren, joka kuoli sano­

tussa pitäjässä v. 1870 lapsetonna. Naispuolelta Indrenius-suku sen sijaan jatkuu useissa eri suvuissa.

(Keuruun kirkonarkisto, Keuruun, Ruoveden ja Huittisten seurakuntien historiakirjojen jäl­

jennökset Valtionarkistossa, valtionargeologi Juhani Rinteen tarkastuskertomus Kansallis­

museossa. Kirjallisia lähteitä: Strandberg: Abo stifts Herdaminne, Bergholmin Sukukirja, Vil­

ho Selinheimo: Indrenius, Indren, Indrelius, Indrell ja Indreus sukujen alkuperä ja alku­

vaiheet, Suomen Sukututkimusseuran Vuosi­

kirja v. 1934, Osmo Durchman: Jakob Hosle- rus’ familjeanteckningar, Genos v. 1945. Tiedon­

antoja: rovasti Lauri Kalliala, dosentti Eino E.

Suolahti, insinööri Alex. Paltchik.)