Perunkirjoitus ja jako Markus Matinpoika Mäntän jäämistöstä v. 1809 · DIGI

Perunkirjoitus j a ja ko Markus

Matinpoika Mäntän jäämistöstä v. i8og

E. A . A A L T I O

Helmikuun 17 päivänä 1809 toimitettiin Män­

tän verotalossa Keuruun pitäjän Keuruun ky­

lässä perunkirjoitus ja perinnönjako sanotun talon vanhan isännän Markus Matinpoika Män­

tän jälkeen, joka oli kuollut saman vuoden tam­

mikuun 27. päivänä. Perunkirjan laati Keuruun kirkkoherran poika ylioppilas Lars Rosenback ja uskottuina miehinä olivat kihlakunnanlauta- mies Matti Antinpoika Kauppila Kuoreveden kappelin Suinulan kylästä ja talollinen Heikki Taavetinpoika Ruokonen Keuruun pitäjästä.

Markus Matinpoika oli tullut Mäntän isän­

näksi v. 1761 kuolleen isänsä Matti Juhonpoika Mäntän jälkeen. Hänet oli vihitty avioliittoon helmikuun 28 päivänä 1762 Hedvig Heikintytär Vessarin kanssa Kuoreveden pitäjästä. Aviopuo­

lisoilla oli elossa 5 poikaa ja 6 tytärtä. Pojat olivat Juho, Abraham, Markus, Matti ja Antti ja tyttäret Liisa, Maria, Hedvig, Leena, Regina ja Johanna. Vanhin poika Juho on naimisissa Kristina Elisabet Salveniuksen (Kuoreveden kappalaisen tytär) kanssa ja omistaa Mäntän ta­

lon, Abraham on naimisissa Anna Mikontyttä- ren kanssa Keuruun kylän Kivimäen talosta, Markus on täysi-ikäinen, mutta naimaton. Mat­

ti ja Antti ovat alaikäisiä. Tyttäristä on Liisa naimisissa talollisen Juho Antinpoika Hopsun kanssa Jämsän pitäjästä, Maria talollisen Heikki Matinpoika Moijasen kanssa Keuruun pitäjästä ja kylästä, Hedvig talollisen Samuli Samulinpoi- ka Häkkisen (Häkkilä) kanssa Keuruun kylästä, Leena talollisen Tuomas Tuomaanpoika Murto- mäen kanssa Keuruun pitäjän Haapamäen ky­

lästä. Tyttäret Regina ja Johanna ovat naimat­

tomia.

Toimituksessa olivat läsnä kaikki edellämai­

nitut perilliset lukuunottamatta Markusta, joka oli opiskelija (sukunimi Gillsten) ja jonka etua valvoi Juho Mänttä. Matti Markuksenpojan oi­

keutta valvoi talollinen Matti Antinpoika Kaup­

pila Kuoreveden pitäjän Kaitilan kylästä, Antin, Reginan ja Johannan etua valvoi vainajan vel­

jenpoika talollinen Abraham Matinpoika Pätti- niemi.

Sittenkun leskeä Hedvig Heikintytärtä, jonka hallussa on kuolinpesän omaisuus, oli kehoitettu

lain perusteella ja valan velvoituksella ilmoitta­

maan kuolinpesän omaisuus sellaisena kuin se oli ollut vainajan kuolinhetkellä, tapahtui kuo­

linpesän kirjoihin pano ja arviointi seuraavasti:

Kiinteimistön (Mäntän talon) omistaa Juho Mar- kuksenpoika lokakuun 3 päivänä 1797 annetun lainhuutopöytäkirjan perusteella sekä "korkea- arvoisan” joulukuun 2 päivänä 1799 saadun kiin- nekirjan mukaan. Tämän vuoksi hän maksaa muille perillisille 30 valtakunnan velkaseteliä mikä rahassa on 20 talaria.

I r t a i n

Kuparia: kymmenen kannun vetoinen kupari- kattila.

Tinaa: syvä vati, matala vati, 2 kpl syvää lau­

tasta, 4 kpl matalaa lautasta, tinatuoppi.

Rautakaluja: 10 kannun vetoinen pata, pienempi pata, vanha pata, padan hahlain, 5 kirvestä, 2 huonompaa kirvestä, 2 piilua, saha, 6 lekaa, pa­

jan alasin, vasara, 2 huonompaa vasaraa, 3 paja- pihtiä, 3 kiviporaa, 6 viikatetta, 2 huonompaa viikatetta, 2 sirppiä, 4 pienempää sirppiä, 7 kpl kivihakkuja myllyssä (niitä käytettiin myllyn kivien terästämiseen), rautakanki, 2 paria reen raudoitettuja jalaksia, 3 jäätuuraa, 3 vesointa eli vesuria, 2 kassaria eli hakokirvestä, 3 näveriä, 4 auran terää, 2 rautalapiota ym. muuta pientä rautatavaraa.

Pito- ja vuodevaatteita: höyhenpatja, lammas­

nahkainen turkki, pitkä sarkapalttoo, huonohko sarkatakki, sininen takki ja liivit, vanha vuo­

rilla varustettu kamlottitakki kirjailluin hihan­

suin (Kamlotti oli tavallista vahvempaa liina- vaatekangasta), siniset housut, karhunnahkaruk- kaset.

Kun edelläoleva luettelo oli tehty, ilmoitti leski Hedvig Heikintytär pidättävänsä itselleen pito- ja vuodevaatteensa "jotka olivat vähäar­

voisia”. Sen sijaan jätti leski Hedvig etuosansa ja huomenlahjansa jakoon. Ilmoituksen jälkeen jatkettiin perunkirjoitusta seuraavasti:

Puukalustoa: kärryt raudoitetuilla pyörillä, rau- piikkinen karhi, 2 peltoauraa, 2 kaskisahraa, vanha kaskisahra, matkareki, huonompi matka- reki (Keuruulla sanottiin tätä rekeä matko- reeksi. Se oli niin pitkä, että mies sopi siinä hy­

18

vin lepäämään. Rekeä, jossa oli laidat käytettiin kaupunkimatkoilla. Tällainen reki oli vielä tä­

män vuosisadan alussa Kolhon talossa. Kerto­

nut tekniikan tohtori Voitto V. Kolho. Sanottu reki voi olla myös ns. kirkkoreki), matkoreki raudoitetuin jalaksin, 3 länget, 3 huonommat länget, vanha nahkasatula, puusatula, 3 talvi- valjaat, 3 nahkaista riimua, ruskeaksi maalattu kaappi, 3 ruskeaksi maalattua pöytää, siniseksi maalattu vuode, ruskeaksi maalattu tuoli, 2 pa- loviinan sekoitussaavia, 3 köyttä, 4 saavia, 30 maitokehloa.

Markus Mäntän jättämistä viljoista sopivat leski Hedvig Heikintytär ja perilliset, että Juho Markuksenpoika saa pitää kaikki viljat isänsä jälkeen sitä vastaan, että hän sitoutuu maksa­

maan kaikki kuolinpesän velat ja verot.

Merkittiin, että Markus isäntä oli eläessään lahjoittanut lapsilleen hevoset ja karjan.

Kalastustarpeita ja veneitä: 50 sylen nuotta, 4 nuotan havaskappaletta, 10 lahnaverkkoa, 8 sär- kiverkkoa, 30 haukiverkkoa, vene, 2 nuottave- netta, % osaa kirkkoveneestä.

Sekalaista: hiontakivi, suuri messinkinen kynttilänjalka, 2 samanlaista pienempää, mes­

sinkiset kynttilän niistimet, 2 syvää kivikup­

pia, 2 matalampaa kivikuppia, 2 savesta tehtyä poltettua lautasta, kirnu, 6 puuvatia, 10 puu- tuoppia, 26 puulautausta. (Puulautaset olivat tammea tai pyökkiä. Niitä ostettiin tavallisesti Turusta ja niitä käytetiin Keuruulla vielä vii­

me vuosisadan puolivälissä.) L y h e n n y k s i ä

Toimitusmiesten palkkio, uskottujen miesten palkkio, vaivaisten prosentti, lääkkeistä Vaasan sairaalalle.

Kun Markus Mänttä oli ollut eläkkeellä jo vuodesta 1797 lähtien, ei hänen omaisuutensa ollut varsin suuri. Kuten perunkirjaan on mer­

kitty, oli hän antanut lapsilleen hevoset ja kar­

jan sekä varmasti myös rahavaransa ja hopea- tavarat, kun niitä ei ole kuolinpesän varoihin merkitty. Talossa oli ollut Markuksen isän Matti Juhonpojan jälkeen maaliskuun 19 päivä­

nä 1772 toimitetussa perunkirjoituksessa 4 he­

vosta ja 8 lehmää (nimet Hertta, Matkanen, Muikuna, Suvike, Tammike, Omena, Mustike ja Viikuna), sonni, 2 hiehoa (Omena ja Kaunike), 6 lammasta ja 3 sikaa. Kun Markus oli ollut erittäin toimekas mies, oli hän varmaankin li­

sännyt talon viljelyksiä, joten lehmien luku oli ehkä kymmenkunta.

Tämän jälkeen toimitettiin kuolinpesästä osi­

tus ja jako. Siinä sai leski Hedvig höyhenpat- jan, 10 kannun padan, 29 maitokehloa, 10 kan­

nun vetoisen kuparikattilan, kaiken tinatavaran, kärryt raudoitetuin pyörin, 2 peltoauraa, rus­

keaksi maalatun kaapin, 2 matkarekeä, joista toinen oli raudoitetuilla jalaksilla, siniseksi maalatun vuoteen, 2 nuotan havasta, 4 uutta lahnaverkkoa, veneen.

Juho Markuksenpoika sai: 7 kirvestä, 2 piilua, sahan, 3 lekaa, matkareen, 6 länget, pajanalasi- men, 3 vasaraa, 3 pajapihdit, 3 kiviporaa, 7 kivi-

hakkua myllyssä, 2 talvivaljaat, 3 kaskisahrat, 6 puutuoppia. Abraham Markuksenpojalle tuli 4 särkiverkkoa, 15 haukiverkkoa, nuottavene, % osaa kirkkoveneestä, messinkinen kynttilänjal­

ka, sarkanen päällystakki, sininen takki ja liivit, kamelottitakki ja liivit, 2 ruskeaksi maalattua pöytää.

Markus Markuksenpojalle: 3 auraa, 2 rauta- lapiota, 3 näveriä, lammasnahkaturkki, sarka­

nen päällystakki, 6 lahnaverkkoa, 4 särkiverk­

koa, 20 puulautasta, nuottavene. (Kun Markus Gillsten oli opiskelija, ei hän sanottuja tavaroi­

ta paljonkaan tarvinnut, vaan ilmeisesti myi ne sisaruksilleen.)

Matti Markuksenpojalle:

V

sinkinen kynttilänjalka, karhunnahkarukkaset.

Antti Markuksenpojan osaksi tuli: % osaa nuotasta, kappale havasta, suuri messinkinen kynttilänjalka, 2 kivikuppia, 2 savesta poltettua lautasta.

Tyttäret Liisa, Maria ja Regina saivat osuu­

tensa rahassa.

Tytär Hedvig, Ylä-Häkkilän emäntä sai kär­

ryt, 6 puuvatia, 2 kivikuppia, hiontakiven, 4 puu- tuoppia, 3 lekaa, padan, padan hahlaimet, 6 vii­

katetta, 2 sirppiä, raudoitetut reen jalakset.

Tyttären Leena Murtomäen osaksi tuli rauta­

kanki, raudoitetut reen jalakset, maitokehlo, 2 saavia, ruskeaksi maalattu tuoli, ruskeaksi maa­

lattu pöytä, 2 nahkaiset riimut, 2 talvivaljaat, rautapiikkinen karhi, messinkinen kynttilänjal­

ka ym. pientä rautatavaraa.

Tytät Johanna sai osakseen 4 sirppiä, housut, 3 jää tuuraa, 3 vesointa, 2 kassaria, nahkasatulan, puusatulan. (Kun Johanna myöhemmin morsia­

mena ratsasti nahkasatulassa Keurusselän Ki- vilahden perästä ratsupolkua myöten tulevaan kotiinsa Pihlajaveden Kolehman taloon, upposi hevosen jalka suohon ja morsian putosi selästä.

Paikkaa on senjälkeen sanottu Johannan rapa­

koksi. — Kertonut herastuomari Lauri Kömi.) Perunkirjassa mainituista tavaroista ei tiedet­

tä v ä si ole tallella muuta kuin tyttären Leenan osaksi tullut ruskeaksi maalattu tuoli, jota säi­

lytetään Murtomäen talossa. Honkalan talon Keuruulla emännäksi tullut Hedvig Markuksen- tyttären tytär Hedvig on myötäjäisinään Ylä- Häkkisen talosta tuonut tusinan erittäin kaunii­

ta puulusikoita. Sain niistä 1920 luvulla 2, mut­

ta kun 1940 luvulla tiedustelin ”Mäntän lusikoi­

ta”, olivat loput kadonneet.

Kun pesänositus ja jako oli toimitettu, mer­

kittiin jakokirjaan seuraavaa: "Vanhin poika Juho, joka omistaa talon, selitti, että hänen äi­

tinsä, leski Hedvig Heikintytär saa asua kuolin­

päiväänsä saakka talonsa porstuan peräkama­

rissa, jossa hän on asunut miehensä kanssa.

Hän saa niin usein kuin tarvitsee vapaan he­

voskyydin kirkkoon ja omaistensa luokse.” Juho isäntä lupasi hänelle lisäksi: ”4 tynnyriä ruista vuosittain niin kauan kuin hän elää, joka toi­

nen vuosi puolet talon teuraseläimistä ja joka toinen vuosi sian, vuosittain osaa tynnyriä suolakalaa, 6 kappaa suolaa, 1 kappa herneitä, 2 kappaa hampunsiemeniä ja 2 kappaa pella­

19

vansiemeniä.”

Kun leski Hedvig sai herneitä sekä hampun ja pellavan siemeniä, osoittaa se, että hän oli saanut oikeuden viljellä jotakin talon peltosar- kaa. Kun eläkkeeseen ei kuulunut perunoita eikä kahvia, kuten myöhemmin säännöllisesti kuului, on se osoitus siitä, että niitä ei vie­

lä silloin talonpojan elämässä käytetty. Kahvia alettiin tuoda Turusta 1830-luvulla.

Juho Markuksenpoika vahvisti lupauksensa eläkkeestä eli syy tingistä, kuten silloin ja vielä koko viime vuosisadan ajan sanottiin, puumer­

killään. Muut läsnäolleet perilliset tai heidän edunvalvojansa ilmoittivat olevansa tyytyväisiä jakoon ja vahvistivat sen puumerkeillään, nai­

misissa olevien tyttärien puolesta panivat hei­

dän aviopuolisonsa puumerkkinsä jakokirjaan.

Toimitus oli päättynyt. Talon emäntä Kristina Elisabet oli järjestänyt Mäntän avaran tuvan pöytään aterian ja isäntä Juho tarjosi miehille tavanomaiset ruokaryypyt. Senjälkeen ajoivat muualla asuvat perilliset miehineen kukin ko­

tiaan, mutta Jämsässä asuva Liisa Hopsu on il­

meisesti jäänyt taloon yöksi miehensä kanssa.

Niin oli Markus Matinpojan, Mäntän mahtavan isännän elämänkaarelle pantu piste.

Kirjoittaja huomauttaa, että yllämainittu pe­

runkirjoitus ja jako tapahtuivat Suomen sodan aikana, jolloin lyötiin arpaa maamme kohtalos­

ta.

20