Gloria in excelsis Deo : Mäntsälän kirkon historiaa · DIGI

Mäntsälän kirkon historiaa

GLORIA .SXCELSIS IN

DBO

Mäntsälän kirkon historiaa

Mäntsälän kirkon ^historiaa GLORIAINEXCELSIS DEO

on painettu2 000kappaletta, joista200 on numeroitu.

Tämä on numero

Mäntsälän kirkon historiaa

Martti^Blåfield, Heikki Hyvönen ja Marja TerttuKnapas

Mäntsälän seurakunta 1991

ToimittajaMarttiBlåfield Taitto Sven-Olof Westerlund

Teoksen nimenä olevamessuunkuuluva vuorolaulu GLORIAIN EXCELSIS DEO

(Kunnia olkoon

Jumalalle

korkeudessa) onvalettumyös Mäntsälän kirkon ns. papinkelloon vuodelta 1648.

Kannen suojapaperissa on Mäntsälän seurakunnanmyöhäiskeskiaikainentriumfikrusifiksi.

Valok. Pentti

Johansson

^1989.Mäntsälän kunnan kuvakokoelmat

Takakannensuojapaperissa onvielä rakenteilla oleva Mäntsälän tiilikirkko.

Valokuvaon vuodelta 1866. Mäntsälän seurakunta

ISBN 952-90-3537-3 GummerusKirjapaino Oy Jyväskylä ¹⁹⁹¹

Sisällys

Martti Blåfield Kellotapulit 30

MÄNTSÄLÄN SEURAKUNNAN VAIHEITA Hautausmaa 31

1585-1991 Hautausmaan muistomerkit 33

Seurakunnan muotoutuminenja HeikkiHyvönen

alkuvaiheet 7

JUMALAN

YLISTYKSEKSI

JA

^KOTIKIRKON

Seurakunnan tehtävät 10 KAUNISTUKSEKSI

Kirkon opetustehtävät 11 Mäntsälänkirkkojen esineistöstä

Kirkollinen vaivaishoito 14

Papitlääkäreinä 15 Urut 38

Seurakuntaelämää 15 Taideteokset 39

Mäntsälän seurakunta 1990-luvulla Kirkolliset astiat 41

(Jaakko Leinonen) 17 Tekstiilit ⁴²

Mäntsälän kirkkoherrat 1587-1991 ja Valaisimet 47

kappalaiset 1674-1991 17 Kolehti jaarkut 50

Kirkolliset toimitukset 51

Marja TerttuKnapas Huonekalut 52

MÄNTSÄLÄN KIRKOT

JA

^{HAUTAUSMAA Kellot 53}

Kirjat ^(MarttiBlåfield^&HeikkiHyvönen) 54

Ensimmäinen kirkko 19 Votiivilahjoja 58

Toisen kirkon rakentaminen 20

Seuraavaristikirkko 21 Käytetyt lähteet 59

Nykyisentiilikirkonrakennustyö 25 Henkilöhakemisto 59

Myöhemmät korjaukset 30

Kuva 1. Myöhäiskeskiaikainen piinattua Kristus- ta eli Tuskien miestä esittävä puuveistos. Se oli 1860-luvulleasti kirkkosalin nurkassa. Valok.^PO Welin 1990.Museovirasto, historian kuva-ar- kisto

Martti Blåfield

Mäntsälän seurakunnan vaiheita 1585-1991

Seurakunnan muotoutuminen ja alkuvaiheet

Vielä

^{uuden ajan} alussa 1500-lu- vun jälkipuoliskolla nykyisen Mäntsälän alue kuului neljään eri seurakuntaan. Porvoon ^seu- rakunnan suomenkielisten ky- lien ^{Mäntsälän,} Sääksjärven, Hermanonki-

maan, Nummisten, Hirvihaaran, Soukkion _ja Sälinkään asukkaatryhtyivät omankirkonra- kentamiseen. Pienen seurakunnan ensimmäi- nen kirkko valmistui Mäntsälänkylään vuon- na 1585^mäelle, missä Mäntsälän kirkot ^ovat

myöhemminkin sijainneet.

Ensimmäinen pappi palkattiin Mäntsälään viimeistään 1587. Seurakunta olipieni jasiten senmahdollisuudetpappinsa palkanmaksuun

olivat vaatimattomat. Olosuhteet 1500-luvun lopulla olivat epävarmat, sillä valtakunta kävi tuolloin 25-vuotista sotaa Venäjää vastaan ja sotarasitukset tuntuivat kaikkialla. Uskonpuh- distus oli juurikäynyt läpikoko kirkon.

Syinä oman kirkon rakentamiseen lienee ollut vaivalloinen matka Porvooseen sekä tyytymättömyys ^sen valtakieleen ruotsiin.

Mäntsälään alettiin liittää eteläisen Hämeen pitäjien reunakyliä: 1600-luvun ensimmäisel- lä vuosikymmenellä siihen liitettiin Hollolan seurakunnasta Hautjärvi, Kaukalampi, ^Le-

vanto ja^{Saari; 1630-luvun} loppupuolella tai viimeistään 1660-luvun puoleenväliin men- nessä ^Sulkava, Olkinen jaNikinoja

Janakka-

lasta. Ohkola siirrettiin kuninkaanpäätöksel- lä 1698 Sipoosta Mäntsälän seurakuntaan.

Mäntsälän kuudestoista kylä, ^Maitoinen, er- kaantui Olkisista 1700-luvunjälkipuoliskolla.

Seurakunnan alkuvaiheistatiedetäänhyvin

Kuva 2. Osa Timoteus Winterin Mäntsälänkylän kartasta ^(1784). Ristikirkko on kirkkotarhan keskellä, jossa myös aikaisemmat kirkot ovat sijainneet. Vasemmallaon pappila (Prästgården), unilukkarin^asunto

(Spöguhben)

ja alimpana lukkarila (Klockaren). Kirkon edessä on hautausmaan aidan läpikäytävä ja kellotapuli. Oikeassa reunassa on Mäntsälän kartano puistoineen ja puutarhoineen. Kartanon tekoaltaan pää on alakulmassa. Valok. Pentti

Johansson

1990. Mäntsälän kartano

vähän japapitkin tunnetaan vain nimiltä. Tie- detään sentään, että seurakunta oliköyhä ja papin ^saamapalkka todellavaatimaton. Kap- pelikunnasta kerätyn kymmenysviljan ^määrä oli 1587^8,5 tynnyriä, josta^{kruunu vei} puolet ja pappi ^{sai toisen}puolen. ^Seudun maatalous olionnettomassa tilassapitkään jatkuneen^so- danja katojen vuoksi.

Mäntsälän ensimmäinen pappi ^Henrik Maununpoika saikuningas

Juhana

^{llLlta oi-}

keudenkäyttää seurakuntansa kokokymme- nystuoton. Kymmenykset vähentyivät jatku- vasti ja esimerkiksi vuonna 1604 ^ne olivat enää vain kaksi tynnyriä, joka vastasi vain yhden aikuisen^vuotuista viljantarvetta; kap- palaisen perheenkoosta ^ei ole^mitääntietoa.

Henrik-kappalaisen seuraaja ^{oli Sakari} Tuomaanpoika, joka mainitaan Mäntsälän kappalaisena ^1616. Samana vuonna kuningas KustaaII Aadolf kävi Suomessa. Mäntsäläläi-

set vetosivat häneenja saivat^seuraavan pää- töksen, joka^papin palkan osalta oli voimassa aina1800-luvun alkuun asti:

Me Kustaa

Aadolf Jumalan

^{armosta jne. teemme}

tiettäväksi, ettäalamaisemme Mäntsälänkappeli- kunnasta

ja

^{Porvoon pitäjästä ovat} lähettäneet lä- hetystön luoksemmejaalamaisuudessapyytäneet, ettäarmollisimmin tahtoisimme harkitaavustusta kirkon rakentamiseen (kyrkobyggning), samoin kuin että he saisivat jotainapuaviininjyviin sekä sielunhoitajalleen japapilleen, koska he eivät itse varattomuutensa vuoksi pysty sellaista ylläpitä-

mään, niin olemme heidän nöyrän pyyntönsä ^ar- mollisimmin harkinneetjasuoneet heidän mainit- tuun kirkon rakentamiseensa neljä tynnyriä vil- jaa,vain tämän kerran, sekä ehtoollisviiniinotet- takoon vuosittain korvauksena emäkirkolta mää-

räyksen mukaan neljä tynnyriä, minkä lisäksi olemme armollisimminmyöntäneetpapille avuksi ja elatukseksi vuosittain kuusi tynnyriä viljaa

Kuva 3. Mäntsälän seurakunnanmyöhäiskeskiai- kainen

triumfikrusifiksi

(Kristuksen korkeus 48^cm). Valok. Pentti

Johansson

1989. Mäntsälän kunnankuvakokoelmat

mainitun pitäjän kymmenyksistä, jotka hänelle toimitettakoon. Tämänkamarineuvoksemme, kir-

janpitäjämme

^{jakaikkimuut tietäkööt noudattaa,}

sallien heidän saada tämän esteettä. Helsingissä 30.1.1616.

Vuotta 1616 on pidetty ja juhlittukinitsenäi- sen seurakunnanperustamisvuotena. _Ensim- mäinen asiakirjoissa säilynyt maininta Mänt- sälän kirkkoherrasta on kuitenkinvasta vuo- delta^1627;Mäntsälää kutsuttiin edelleenkap- pelikunnaksi, koskaseei ollut erillinen hallin- topitäjä.

Seurakunnan tehtävät

*% eurakunnan tehtävät olivat^enti- sinä aikoina nykyistä laajem-

mat. Hengellinen työ oli kes- keistä, mutta oli myös hoidetta- va jumalanpalvelukset, ristiäi- set,konfirmaatiot, häät ja hautajaisetsekä sai- raiden jakuolevien luonakäynnit. Kaiken tä- män ohella oli tarkkailtava kristillisten tapo- jenjakirkkokurin noudattamista. Kirkkoher- ra hoitiyksin näitätehtäviä, kunnes 1670-lu-

vulta lähtien apuna olikappalainen.

1600-luvulla alettiinpitääkirkkoherran joh- tamia pitäjänkokouksia. Heti isonvihan jäl- keen 1723 määriteltiinpitäjänkokouksen teh- tävät japapit määrättiinpitämään vuodessa kaksi kokousta. Aluksi tehtävät liittyivät lä- hes pelkästään seurakunnan taloudellisiin asioihin, kuten kirkon japappilan kunnossa- pitoon. Ajanmittaanpitäjänkokoukset joutui-

vat huolehtimaan köyhäinhoidon ja alkeis- opetuksen järjestämisen ohella uusista vel- voitteista, joistamainittakoonhollirasitus,tei- den ylläpito, sotilastorppien rakentaminen,

viinankeiton ^{valvonta,rokotus} ja palovakuu-

tus.

Pitäjänkokousten vanhimmat säilyneet pöytäkirjat ovat vuodelta 1751, _mutta ko- kouksia oli varmasti pidetty jokauan. Kirkol- liset jamaallisetasiat hoidettiin samoissa ko- kouksissa aina erillisen kunnallishallinnon perustamiseenasti 1866.

Pitäjänmakasiinit ovat 1700-luvulta lähtien olleetkirkon vieressä. Pahojen aikojenvaralle kerättyä viljaa myös lainattiin. Pitäjänko- koukset joutuivattoistuvasti ratkomaan ma- kasiiniin liittyviä asioita. Useimmiten maka-

siininhoitajaksi valittiinjoku säätyläinen.

Kirkon taloudenhoito tuli monimutkaisem- maksi tehtävien lisääntyessä ja 1800-luvun alusta lähtien valittiin kirkonisäntä eliseura- kunnan rahavarojen hoitaja. Kirkonisäntänä oli aina joku säätyläinen ^aina 1850-luvulle saakka. Makasiininhoitaja piti^omankirjanpi- don.

Mäntsälässä on ollut toistakymmentä kar- tanoa jasäätyläisten vaikutus seurakunnassa

Kuva 4.Kirkon rautapellillä verhoilluista arkuis- ta tämä lienee 1600-luvunlopulta. Reunassa nä-

kyy murtoyrityksen jälkiä. ^Valok. P O Welin 1991.Museovirasto,historian kuva-arkisto Kuva 5. Vuoden 1642 raamatun esinimiölehti.

Kuparipiirroksen aiheista ^ovat ehjinä vain Syn- tiinlankeemus ja ylhäällä Mooses ja ^lakitaulut sekäMaailman luominen.Ehjällä^lehdelläylhäällä oikeallaon Aaron, keskellä oikealla Abraham ^tuo- massa lisakia uhrattavaksijaalhaalla Paratiisista karkottaminen, Vedenpaisumus ja

Jaakobin

^uni.

Valok. Pentti

Johansson

1989. Mäntsälän kun- nankuvakokoelmat

on ollut suuri, silläpäätökset esimerkiksi pi- täjänkokouksissa tai papinvaaleissa tehtiin maanomistuksen eli manttaalin mukaan. Sää- tyläisten^asema näkyi jo penkkijärjestyksessä,

muttatoisaaltamyös kirkon esineistössä.

Kirkon opetustehtävät

Kirkon

tuli huolehtiakristinopin pääkappaleiden osaamisesta.

Lukutaidon opetus oli vanhem- pien ^vastuulla, mutta 1600-lu-

_*, vun lopulla alettiin vaatia luk- kareilta opetuksessakin tarvittavaa luku- ja kirjoitustaitoa, joka ainakin lukkari Elias Sa- karinpojalla todettiin vuonna 1702 olevan.

Opetusvaatimuksia tiukennettiin 1700-luvun puolella japian alettiinmäärätä sakkoja vel- vollisuutensalaiminlyöneillevanhemmille.

Lukutaito tarkistettiin kinkereillä, mutta lasten taitoja ryhdyttiin kontrolloimaan ns.

lastenkirjan ^avulla, johon merkittiinpakolli-

set oppitavoitteet. Mäntsälän vanhinsäilynyt lastenkirja alkaa 1753.Papiston oli huolehdit- tavalukutaidosta jakristinopin tuntemukses- ta, sillä piispan- jarovastintarkastuksiin kuu- lui seurakunnan kuulustelu.

Jos

silloin ha- vaittiin puutteita lukutaidossa, niin siitä tie- tenkin huomautettiin. Kirkkoherra Isak Wal- leniuksen aloitteesta pitäjänkokous teki 1782 seuraavanpäätöksen:

1.

Jos

^lapsi ei 9-vuotiaana osaa tavata jalukea ABC-kirjaasisältäja^ulkoa,vanhemmat maksavat kirkolle 8killinkiä jalasta kuritetaan risulla kuu- lustelussa.

2.

Jos

^{12-vuotiaspoika taityttö eiosaaLutherin}

Kuva 6. Kirkoissa ^on ainapidetty suursiivouksia määräajoin.Kuvassa ^onMäntsälän kirkonpesijöi-

tä 1920-luvulla. Mäntsälän kunnan kuvako- koelmat

pikkukatekismusta huoneentauluihin saakka sisäl- tä ja^{ulkoa, on}rangaistus vanhemmille 16killinkiä jalapsi laitetaanjalkapuuhun.

3.

Jos

16-vuotias eiosaalukea katekismusta ym- märryksellä ulkoa ja sisältä puhtaasti, samoin kuin virsikirjaa, hänet pannaan kirkon oven eteen

jalkapuuhun.

Sunnuntaikouluja ryhdyttiin perustamaan 1850-luvulla. Niiden perustamisessa olivat mukanarovasti Abraham Ehnroos jakirkko-

herranapulainen Matias Kotilainen, joka oli- kin sen ajanahkerinopettajaMäntsälässä. Ro- vastintarkastuksissa ^ei jaettu pelkästään moitteita, sillä Matias Kotilaisen opettamat rippi- ja pyhäkoululaiset saivat tarkastukses-

sa 1860erityistä kiitosta sujuvanlukutaitonsa ja^selkeänkristinopinkäsityksensä vuoksi.

Rovasti Ehnroos vaikutti ratkaisevasti en- simmäisen kansakoulun perustamiseen Mäntsälään. Ehnroos kuoli 1863 lapsettoma-

na ja testamentissaan hän määräsi puolet huomattavasta omaisuudestaan eli ^noin 12000ruplaa käytettäväksi pitäjäänperustet- tavaa"ylhäisempääkansakoulua"varten. Su- kulaisetyrittivät ^mitätöidätestamentin, _mut- ta se sai lainvoiman 1867. Ehnroosin koulu aloitti toimintansa syksyllä 1869. Muutamaa vuotta aiemmin perustettu kunnallishallinto antoi viitenä ensimmäisenä toimintavuotena kouluhuoneiden vuokran ja vuosittain 15 tynnyriä rukiita halkojen maksuun. Ehnroo- sinkoulu oli aluksi Porvoon tuomiokapitulin hallinnossa. Koulun esimiehenä ja johtokun-

nan puheenjohtajana oli yli kolmekymmentä

vuotta Ehnroosin seuraaja, rovasti Carl Ed- vardAspelund.

Ehnroosin koulun omaakoulutaloaryhdyt-

tiinrakentamaan 1870pappilan Myllymäelle

aivan pitäjäntuvan ^viereen ja uuden kirkon välittömäänläheisyyteen. Koulun rakentami- seen käytettiin purettavaksi määrätyn ^van- hanpuukirkon hirret, lankut, tuohet jamuut

rakennustarpeet. Koulu vihittiin käyttöönsä pyhäinpäivänä 1870. Koulurakennus puret- tiin 1950-luvulla uuden koulun tieltä.

Ehnroosin koulun ensimmäisinä vuosina havaittiin,että erikylistä tulleetoppilaat oli- vat epätasaista oppilasainesta, sillä vanhem- pien tai sivutoimistenopettajienantamat val- miudet olivat joillakinoikeinhyviä ja joillakin

Kuva ^{7. Vuonna} 1756tehty musta-penkki. Valok.

POWelin 1991.Museovirasto,historiankuva- arkisto

varsin vaatimattomia. 1873 pitäjän kaikissa kylissä ryhdyttiinkin pitämään kirkollisia kiertokouluja. Seurakunta palkkasi kolme kiertokoulunopettajaa, jotka opettivat tavaa-

mista jaraamatunhistoriaa.

Kun Mäntsälänkyliin alettiin perustaa yk- sityisiä kansakouluja ^1880-luvunlopulta läh- tien,niinkiertokoulujen tehtävätmyös muut- tuivat. Ylikartanonisäntä Hugo ^von Qvante-

ninaloitteesta asetettiin 1890-luvullaMäntsä- län seurakunnan kiertokoulukomitea, joka

ehdotti, että kiertokoulu toimii suppeampana niissäkylissä, joissa jo^onkansakoulu. Tehtä- viä täsmennettiinvielä jo 1916jakiertokoulut toimivat eräänlaisina esikouluina, joissa lap-

set opetettiin ^lukemaan, totutettiin seuraa- maan jatkuvaa opetusta ja noudattamaan koulujärjestystä.

Oppivelvollisuuslaki säädettiin 1921 ja Mäntsälän kirkollisen kiertokoulun ^viimei- nen lukuvuosi oli 1930-1931. Seurakunnalle

jäikristillinen opetus pyhä- ja rippikouluissa.

Kirkollinen vaivaishoito

Jokaisen

^pitäjän tehtävänä oli itse huolehtiaköyhistään. Kerjä- läisten vapaata kulkemista alet- tiin jovarhainrajoittaa jaavun- saannin ehdoksipantiin ns. ko- tipaikkaoikeus, joka tarkoitti sitä, että vaivaisentuli saada toimeentulonsa juuriomassa seurakunnassaan.

Vaivaishoidon organisointi alkoi Mäntsä- lässä 1740-luvulla. Ns. ruotujärjestelmä tar- koitti ^sitä, että muutama talo hoiti yhdessä yhden vailla huoltokykyisiä sukulaisia ole- van köyhän. Mäntsälässä ruodutusta ei vielä toteutettu, vaan kirkon eteiseen sijoitettiin

vaivaisiavartensuuri arkku, johonkukin an- toi viljaa varojensa mukaan. Mäntsälässä oli vuonna 1777 kymmenen huollettavaa, jotka

saivatapua kirkonköyhäinvaroista.

Köyhäinruodutus toteutettiin Mäntsälässä vasta 1790-luvulla ^siten, että manttaali mak- soi vuosittain 12kappaa viljaa, jonka kukin ruotu osoitti omalle huollettavalleen. Koska kaikkiaköyhiä ei voitu^ruoduttaa, niinvaivai- sille kerättiin yhärahaa köyhäin- eli vaivais-

Kuva 8. Papinkellon ^on valanutJurgenPutenson Tukholmassa ^1648.Kellon yläreunassa on kirjoi-

tus: GLORIAINEXCELSIS DEO, jokaon myös tämän teoksen nimenä. Valok. P O Welin 1991.

Museovirasto,historian kuva-arkisto

kassaan. Rahoja jaettiin muutama kerta vuo- dessa.

1800-luvunalkupuolella alettiinkäyttää ns.

huutolaisjärjestelmää. Hoidettavan sai huuto- kaupassa ^se, jokalupautui hoitamaan halvim- malla. Köyhäinhoito siirtyi seurakunnalta uudelle kunnalliselle hallinnollevuonna 1866.

Papit lääkäreinä

Papit

^jalukkaritjoutuivat käytän- nössä vastaamaan paikallisesta

sairaanhoidosta ja lääkitsemi- sestä. Seurakunnan vanhojen kirjojen joukossa on kuluneet

J.J.

^Haartmaninlääkärikirja Tydeligunderrät- telse om de mäst gångbara sjukdomars kän- nande och motande⁽¹⁷⁶⁵⁾ ja

Joh.

Andr. Dare- liuksen lääke- ja hoitokirja Socken-Apothek och någre hus-curer^(1760). Edellinenonhan- kittu 1777 ja jälkimmäinen ilmeisesti samoi- hin^aikoihin,silläkumpaankin on samalla kä- sialallakirjoitettu, ettäkirja onMäntsälänkir- kon omaisuutta.Mainittakoon, että juurituo- na vuonna Mäntsälän seurakunta oli ilman vakinaista pappia, sillä sekä kirkkoherra että

kappalainen olivat kuolleet edellisenä vuon- na. Näitä opaskirjoja ovatkäyttäneet ainakin kirkkoherrat Isak ^Wallenius, Anders

Johan

Asp jaAbraham Ehnroos.

Pitäjänkokous perusti 1816 rokotustoimi- kunnan, joka valvoi rokotusten toimeenpa- noa. Ensimmäinen puheenjohtaja oli kirkko- herra Anders

Johan

^Asp. Seurakunnan vas- tuu sairaanhoidosta jatkui tälle vuosisadalle asti, sillätuberkuloosihoitajatar olipalkkalis- talla javielä viime vuosikymmeniin asti dia- konissojen käytössä oli lääkelaukku javeren-

painemittari.

Seurakuntaelämää

Mäntsälän

hengellisestä elämästä ei seurakunnan alkuajoilta ole juuri mitään tietoja. ^Ennen

oman seurakunnanperustamis-

ta on Sääksjärvellä sakotettu 1563 pyhätyöstä kahta miestä. Kymmenen

vuotta myöhemminsakotettiin yhtä mäntsä- läläistä,yhtä sälinkääläistäja yhtä sääksjärve- läistä samasta syystä. Nämä tuomiot ovat osaltaan opettaneet noudattamaan kristillisiä tapoja, joihin kuului mm. säännöllinen kir- kossa jaehtoollisellakäynti.

Silloin tällöin seurakuntaa varoitettiin noi- tuudenharjoittamisesta,kuten vuonna 1738:

Osa seurakuntalaisista kuuluu harjoittavan noi- tuutta ja tietyn päivän, erityisesti ^torstain, otta- mista^huomioon,jolloin tiettyjätöitä eipidä ^tehdä;

sen vuoksi käskettiin

Jumalan

^sanan nimessä sel- laisia

Jumalansa

^jaautuutensa hyljänneitä ihmi- siälopettamaan tällaiset huonot tapansa.

Rovastintarkastuksessa 1777taastodettiinni- menomaisesti"harhaoppien janoituuden ole- van aivan tuntemattomia". Kuitenkin Anders

Johan

Asp kirjoitti 1810-luvulla, että kirkon- kylän sotilastorpan pellolla oli ollutuhripaik- ka, josta^olietsitty apua sairauksiin ja^vaivoi- hinvielä 20-30^vuotta aikaisemmin.

Tärkeä oli kirkonpenkkijärjestys, jokamää- räsi, missä penkissä kukin istuu. Se vahvisti pitäjäläisten eriarvoisuuden, mutta auttoi pa- pistoa kontrolloimaan, ketkä yrittivät jättäy- tyäpois jumalanpalveluksista.

Jumalanpalvelukset alkoivat 1800-luvulla kello 10.Käytännössä alkamisaika kuitenkin vaihteli, sillämonet tahtoivatomaisensahau- dattavaksi sunnuntaisinennen jumalanpalve-

Kuva ^9. Tammikuun ensimmäisenäpäivänä 1680 kannettiin tätä vaakunaa Mäntsälän kartanon omistajan Peter Nassokin nuoremman hautajai- sissa. Valok.P O Welin 1991. Mäntsälänseura- kunta

lusta ja kun ruumiinsiunauksia oli ^useita, saattoi jumalanpalveluksen alku siirtyä ^tois- takin ^tuntia. Saarnat olivat pitkiä ja veisuu hidasta. Koska valtiollinenjakunnallinen tie- dotus hoidettiinpääasiassa kirkonkuulutuk- silla, niiden lukeminen vei aikaa. Saarnatuo- lista kuulutettiintientekoasiatjapakkohuuto- kaupat, sotilaskutsunnat ja urakkatarjoukset

sekä monenlaisetyksityiset tiedonannot myy- tävistäperunoista alkaen.

Pitäjän hengellistä elämää murensi 1800-lu- vulta lähtien maallistuminen, mutta varsin-

kin monet nuoretkappalaiset ja apupapit ky- kenivät virittämään seurakunnassamyös elä- vää hartaudenharjoitusta. Kun kirkollisen ja maallisen hallinnonero 1866toteutettiin,hel- pottui papiston työpaine ja aikaa jäi uusien työmuotojen pyhäkoulutyön, lähetystyön ja diakoniatyön kehittämiseen. Varsinaisessa hengellisessä elämässä kulki kehitys kuiten- kin hitaasti ja vääjäämättömästikohti maallis- tumista ja kirkon japapiston vaikutusvalta väheni.

Piispantarkastusten pöytäkirjat kertovat mm. tapojen murroksesta. Vuoden 1822 ro- vastintarkastuksessa kruununnimismiesErik Anders Ingström ilmoitti: "sellainen paha tapa oli tavallinen, että nuoriso japalvelus- kunta sunnuntai-iltaisinanomatta vanhem- miltaanjaisänniltäänlupaa ^siihen,kokoontu- vat tanssiakseen." Tuomiorovasti kehotti pa- pistoa nuhtelemaan nuorisoa japalvelusvä- keä lukusilla.

Siveettömyyttä vastaan taisteltiin ankaran kirkkokurin keinoin ja kirkkoherra ^toteutti myös maalliset häpeärangaistukset; koulu- olojakehittämällä kohotettiinpitäjäläisten si- vistyksellistä ja siveellistä tasoa. Kristillisten tapojen tärkeyttä jouduttiinkuitenkin jatku- vasti korostamaan, kuten piispa

A.J.

^Horn-

Borgin ja^vt. kappalainen Emil Murenin kes- kustelupiispantarkastuksessa 1882^osoittaa:

Elämä seurakunnassa ei vieläkään kaikissa kohdin ole niin kuin fitäisi oleman. Juoppoutta ^{on muu-} tamissakylissä jahaureuttaharjoitetaan suuressa määrässä. V.t. kappalainen Muren sanoi näiden paheiden olevan luettavan muutamain turmeltu-

neitten henkilöittensyyksi jaettä neolivat ulkona totisesta seurakunnasta. Piispa ei voinut ^uskoa, että syypäitä vain oli ^muutamia, koska äpärälap- siakin syntyy jokaseitsemäs tahi kahdeksas lapsi.

Hyviätietysti on joukossa,mutta paljon on paho- jakin.

sessa Mäntsälän seurakunnassa. Monet yh- teiskunnan tuottamat ongelmat (työttömyys, alkoholismi, yksinäisyys) antavatvelvoitteita myös seurakunnalle, joka pyrkii auttamaan sekä aineellisestiettä ennen muuta sielunhoi- don kautta. Näin tämän päivän diakonia jat- kaa osaltaan kirkon vuosisataisiaperinteitä.

Mäntsälän seurakunnan historia on ollut monivivahteinen. Se on pyrkinyt hoitamaan ensisijaisen ^{tehtävänsä}

Jumalan

^{sanan esillä-}

pitämisessä, mutta samalla kulkemaan ihmi-

sen rinnalla ilossa ja^{surussa arkena} ja pyhä-

nä.

Mäntsälän seurakunta 1990-luvulla

Tehtävät

ovat muuttuneet Mänt- sälän seurakunnan vähän yli 400-vuotisen toiminnan aikana suuresti. Yleistäen voidaan ^sa-

noa, että ollaan palaamassa al- kuaikojen tehtäväkuvaan. Tuolloin

Jumalan

sanan julistaminen ja kristillisten tapojen juurruttaminenjavalvonta olivat ensisijaisia tehtäviä.

Mutta keskeistä on tänä päivänä hengelli-

nen työ.

Julistus

^toteutuu jumalanpalveluk- sissa, sakramenttien ^(kaste ja ehtoollinen) ja kirkollisten toimitusten ^(kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaansiunaaminen) hoidossa

jakirkkomusiikissa, Toinen päätehtävä ^on kristillinen kasvatus ja opetus (rippikoulu, pyhäkoulu,päiväkerho, nuorisotyö)._Monissa toimintamuodoissayhteistyö kunnan kanssa on merkittävä.

Kristillinen palvelu eli diakonia on viime vuosina saanut uusia haasteita kasvuvoittoi-

Mäntsälän kirkkoherrat ^1587-1991 ja kappalaiset 1674-1991

Seurakunnan ensimmäiset papit ^olivat kap- palaisia ja 1620-luvulta lähtienkirkkoherroja, heidät luetellaan ensimmäisessä luettelossa.

Seurakunnan kappalaiset ovat jälkimmäises-

säluettelossa vuodesta 1674 alkaen.

Kirkkoherrat

1587-n. 1614 HenrikMagni eli Henrik Maununpoika

1616-n. 1641 Zacharias Thomae eli Sakari Tuomaanpoika

1640-1651 Petrus Michaelis eli Pietari^Mi- konpoika Kepper

1653-1660 Henrik JaakonpoikaStichaeus 1663-1689

Jacobus

^Magnieli

Jaakko

Maununpoika _Insulanus 1689-1705

Johan

^Stichaeus

1707-1730 ErikBroserus 1732-1739 GeorgFortelius 1741-1749

Johan

^Elg

Kuva 10.Papin ^työhuone: pastoriAnshelm Mikkonenns. Soukkion pappilassa 1925. Valok. OttoKilpeläi-

nen. Mäntsälän kunnan kuvakokoelmat 1750-1776 Anders Molander

1778-1805 Isak Wallenius 1807-1825 Anders

Johan

^Asp

1828-1863 Abraham Ehnroos 1865-1902 CarlEdvard Aspelund 1904-1916 BengtAdolfBroms 1916-1936 Kustaa Hallio 1938-1954 Vilho Vuorela 1955-1957 Anshelm Mikkonen 1958-1971 Kalle Tanska

1971-

Jaakko

^Leinonen

Kappalaiset

1674-1689

Johan

^Stichaeus

1689-1691 Aksel Insulanus 1691-1715

Jakob

^{Insulanusnuor.}

1715-1721 Claudius Broserus 1721-1734 GunnarAlmen

1734-1776

Jakob

Insulanus nuorin 1776-1790

Jakob

^Ferrin

1793-1807 Anders

Johan

^Asp

1808-1825 HenrikLindberg 1829-1831 HenrikvonPfaler 1831-1841 ErikNiklander 1843-1860 Anders Nord 1861-1880

Johan

^Lönnroth

1885-1891 Emil Muren 1893-1918 Viktor

Nyberg

1920-1955 Anshelm Mikkonen 1956-1958 Pentti Palonen 1958-1961 Armas Oinaala 1961-1966 OlaviTurja 1966-1971 Matti Vuolanne 1971- ^' Kari Orre

Marja ^Terttu Knapas

Mäntsälän kirkot ja ^hautausmaa

Ensimmäinen kirkko

Alkuaan

seurakuntaan kuuluneen Mänt-^{Porvoon laajaan emä-} sälänkappelin ensimmäisen py- häkön rakennusvaiheet eivät ole tiedossa. 1700-luvun alussakir- joitti seurakunnan silloinen kirkkoherra

Jo-

han Stichaeus,että Mäntsälän kirkkoontehty

vuonna 1585 ^(Anno 1585 ähr Mäntzäla Kyrckian ^funderat). Vuonna 1616myönsiku-

ningas Kustaa ^II Aadolf mäntsäläläisillekir- kon rakentamiseen neljä viljatynnyriä. Tar- koitettiinko tällä kokonaan uutta kirkkoa vai ainoastaan jo olemassa olevan rakennuksen pidentämistä tai korkeillapäädyillä ja sisäka- tollavarustamista, jääratkaisematta. Vuonna

1745 pidetyn rovastintarkastuksen pöytäkir-

jassa todetaan, että kirkkoa oli joskus aikai- semminpidennetty itäpuolelta.

Vuonna 1742 pidetyn piispantarkastuksen pöytäkirjassa ^{kerrotaan, että} kirkon eteläsei- nässä oli kaksi pilaria (pelare). Mainintapila- reista ^osoittaa, että Mäntsälän kirkko raken- nustavaltaan oli ns. pohjalainen tukipilari- kirkko. Sille tunnusomaistaon tasaleveärun- kohuone jasen sivuseinilläparittaiset hirsien jatkoskohtiin tehdyt lamasalvospilarit. Ne on

liitetty kirkkosalinläpikulkevillapoikittaisil- la sidehirsillä toisiinsa jalisäksi seinänsuun- taisilla pitkittäisillä sidehirsillä päätyseiniin.

Rakenteen tarkoituksenaon jäykistääsivusei- niä, suojata hirsien jatkospaikkoja jasamalla luoda vankka alusta kattotuoleille. Kahden tukipilariparin esiintyminen Mäntsälän kir- kossa ^osoittaa,ettäse oli kolmen hirrenmitan pituinen ja yhden hirrenpituuden levyinen.

Keskiajalle periytyvän ja aina 1700-luvun jälkipuoliskolleastikäytetyn tukipilarikirkon keskeisenä esiintymisalueena oli koko ajan-

jakson Pohjanmaa. Hajatapauksina niitä oli jo 1600-luvulla Ylä-Norlannissa, Lapissa, ^Sata- kunnassa, Uudellamaalla ja Pohjois-Hämees- sä, kuten Lars Pettersson laajassa tukipilari- kirkkoja käsittelevässä tutkimuksessaan

"Templum Saloense. Pohjalaisen tukipilari- kirkon arvoitus" osoittaa. Mäntsälän kirkko kuuluu hänen mukaansa varhaisten yleensä tiedossa olevientukipilarikirkkojen ryhmään.

Uudeltamaaltatunnetaansen ohella Siuntion keskiaikaisen kivikirkon vierelle 1600-luvun loppupuolella rakennettu suomalainenkirk- ko.

Toisen kirkon rakentaminen

Kirkon

todettiin 1740-luvun alku- puolella käyneenahtaaksijasitä päätettiin laajentaa lisätilansaa- miseksi. Eteläseinän kahden pi- larin väliin ehdotettiin raken- nettavaksi kirkkoon ^avautuva lisäosa. Koska pidettiin rakenteellisesti arveluttavana haka- ta vanhan huonokuntoisen ja jo kertaalleen

jatketunkirkon seinään suurta aukkoa, pää- dyttiin lopulta uuden ristikirkon rakentami- seen. Sitä varten myönnettiin seurakunnalle heinäkuussa 1746 kannettuyleinenkolehti.

Kirkon rakentaminen aloitettiin 1748 Kera- van kartanon voutina toimineen rakennus- mestari HenrikHertzbergin johdolla.Kirkko saatiin 1751

"Jumalan

^{armolla ja kaikkival-}

tiaan avustuksella" jomelkein valmiiksi.

Jäl-

jelläoli enää uusienpenkkientekeminen.

Kirkon rakennustyö oli kuitenkin huonosti

Kuva 11. Mäntsälän puukirkkoa ja kellotapulia esittävä yksityiskohta 1800-luvun puolenvälin vaiheillatehdystä öljymaalauksesta.Kellotapulista ei ole säilynyt muuta kuvaa. Valok. P ^{O Welin}

1991. Mäntsälän seurakunta

tehty ja jomuutaman vuodenpäästä ^huomat-

tiin eteläisenristivarren päädyn ^nurkkienan- taneenperiksi jaseinänkallistuneenulospäin.

Kirkkosalissa olivat etelä- ja länsilehterien rintapalkkien päät irtoamassa seinästä. Ra- kennusmestari Hertzberg oli käyttänyt kun- nollisten pitkänurkkien sijasta lohenpyrstö-

tai hakasalvoksia, jotka helposti halkeilivat auringossa.TuolloinHyrylässäasunut Hertz- berg joutuikinkihlakunnanoikeudenpäätök- sellä ilman lisäkorvauksia korjaamaan teke- miään rakennusvirheitä. 1770-luvulla Hertz- bergin tiedetään vielä johtaneen ^Tuusulan kirkonpaanukaton uusimistyötä.

Seuraava ristikirkko

Kokonaan

uuden kirkon rakenta- minen tuli jälleen 1770-luvulla ajankohtaiseksi. Rakennusmes- tari Matts Petrell oli kesäkuussa

h 1773 tarkastanutpitäjänmiesten kanssa kirkon ja todennut ^sen nurkiltaan ja katoltaan sellaiseksi, ettei sen korjaaminen

enää kannattanut. Hän esitti sekä seiniltään, katoltaan ^että sisätilaltaan jakaikelta puuse- päntyöltään samanlaisen uuden kirkon ^ra- kentamista kuin hän oli tehnyt Karjalassa, Tohmajärven pitäjässä. Petrell näytti seura- kunnalle jopatämän kirkonpohjapiirroksen.

Syyskuussa ¹⁷⁷⁴ pitäjänkokous päätti ra- kennusmateriaalien toimittamisesta ja päi- vätöiden tekemisestä.

Joka

"kuudennusmies- läänin" tulivalitakylistään kaksi ^taitavaakir- vesmiestä nurkkien tekoon. Keväällä ¹⁷⁷⁵ aloitettiinrakennustyö Petrellin jahänen ta- kuumiehekseen ja työkumppanikseen otta- mansarakennusmestari Henrik Hägerin joh- dolla. Työn aikana päätettiin lehterien sijoit- tamisesta niin matalalle, ^että myöhemmin

voitaisiin tarvittaessa rakentaa ^toiset lehterit niidenpäälle. Mäntsälän uusi ristikirkko val- mistui pääosiltaan vielä samana vuonna.

Vanha kirkko purettiin 1776.

Matts Petrell (1744-1810) oli Hollolasta ko-

Kuva 12. 1870-luvulla puretun vanhan kellota- pulin katolla ollut lohikäärmeen pään muotoinen rautapeltiviiri, jossa on kellotapulin rakentamis-

vuosi. Valok. Pentti

Johansson

1990. Mäntsälän kunnankuvakokoelmat

toisin ollut rakennusmestari. Myöhemmin Petrell toimi pitäjän puuseppänä jamuurari- mestarinaHollolassa, jonkakeskiaikaiseenki- vikirkkoon hän rakensi lehterin 1780-luvulla.

Petrellin entiseksi mestarikseen kutsuma Henrik Häger (1739-1813) oli rakentanut Kiihtelysvaaran kirkon 1769. Häger tunne-

taan 1780-luvullaKuopion kaupunginraken- nusmestarina.

Mäntsälän seurakunnan uusi kirkko näkyy seurakunnanomistamassa 1800-luvunpuoli- välissä tehdyssä ^pienessä öljymaalauksessa

(kuva 11) ja siitä ^on myös säilynyt erittäin varhainen valokuva ^{(kuva 15).}Kirkko oli ta- savartinen ristikirkko, jossaristivarret kape- nivat ulospäin. Jyrkät paanukatot olivat ^au- matut ristivarsien päistä. Ristikeskuksenylä- puolella oli katolla kahdeksankulmainen telt- takattoinen lanterniini. Ulko-ovien edessä oli pienet eteishuoneet. Kirkon 1846 pidetystä tarkastuksesta ilmenee^lisäksi, että ristivarren pituus oli 14 kyynärää ^{(n. 8,4 m)} jakirkon pinta-ala 1 050 neliökyynärää ^(n. 380 m ^2).Sa- karistosijaitsitodennäköisestikirkon pohjois- puolella ^itä- japohjoisristien välissä. Kirkko- salin sisustuksesta ei tiedetä paljoakaan. Kir- kon länsipäässä "ison oven päällä" oli ^mies- ten lehteri, naisten lehteri oli pohjoispuolen ristivarressa.

Kirkko edusti rakennustavaltaan itäsuoma- laista ristikirkkotyyppiä ulospäin kapenevin ristivarsin. Petrellin malliksi näyttämänToh-

majärven kirkon oli rakentanut sortavalalai- nen kirkonrakentaja Eskil Collenius jovuon- na 1751. Hän olitehnytmuitakinpuukirkkoja Karjalaan, ts.Turun rauhassa Venäjänpuolel-

le jääneellealueelle. Petrellin osuus Tohma- järvenkirkon rakentamisessa liittynee johon- kin myöhempään korjaukseen.

Ensimmäinen suurempi kunnostustyö Mäntsälän kirkossa tehtiin 1700-ja1800-luku- jen vaihteessa. Askolan kirkkoa parhaillaan tekemässä ollut taitavaksitunnetturakennus- mestari Matti Akergren kutsuttiin korjaa-

maankirkon ongelmalliseksi muodostunutta seinää.

1820-luvulla oli kirkon yksi seinä jälleen pullistunut ja paanukatto huonokuntoinen.

Niidenkorjaaminen annettiin talollinen Hen- rik Lindströmille Hirvihaarasta. Hänet tun- nettiinpitäjässä taitavanasahojen ja myllyjen rakentajana. 1830-luvulle Lindströmin mat-

Kuva 13. Osa maanmittari O.W. Nybergin laati- masta Mäntsälän kirkonkylän kartasta vuosilta 1865-1866, jolloin kirkonmäellä oli samanaikai- sesti kaksi kirkkoa. Suoraan vanhan kirkon^edessä, hautausmaan ^aidassa, on ns. läpikäytävä ja tien toisella puolella kellotapuli. Hautausmaan kul- mallaonkaksiviljamakasiinia.Kuvanyläreunassa

on kirkkosilta jaalareunassa pappilan ^rakennuk- sia. Mäntsälän seurakunta

kojen takia venynyt korjaus käsitti lopulta myös ikkunoiden laajentamisen suorakai- teenmuotoisiksijaneliruutuisiksiuusinevuo- rilautoineen jakivijalan kunnostamisen. Ul- koseinien laudoittamisen jälkeen ne puna- mullattiin.Kirkkosalissa vuonna 1791 rohdin-

Kuva ^14. Mäntsälän pitkäaikaisen ^{lukkarin, ta-} loustirehtööriK.W.

Silfveniuksen

^{tyttären Ingrid}

Silfveniuksen

akvarelli Mäntsälän uudestajavan- hasta kirkosta. Maalauson tehty 1904jasen mal- linaonollut viereinen valokuva. Valok.P OWelin 1991. Mäntsälän seurakunta

Kuva ^15. Oikealla vuonna 1775 rakennettu Mäntsälänpuinen ristikirkko javasemmalla 1866 valmistunuttiilikirkko; vanha kellotapuli jääku- van ulkopuolelle. Valokuva on otettu kirkon val- mistumisvuonna jakellotorni^on vielä rakennus- telineidenpeitossa. Mäntsälän seurakunta

pellavakankaalla päällystetyt ja ^sen jälkeen valkaistut sisäseinät laudoitettiin ja maalat- tiin holvintavoinliimavärillä valkoisiksi.

Viimeinen jumalanpalveluskirkossa pidet-

tin marraskuun 24. päivänä 1866. Se oli sa- malla pitäjäläisten jäähyväiset vanhalle kir-

kolleen, silläse purettiin pian uuden kirkon käyttöönoton jälkeen ja ^{sen hirret} käytettiin

ns. Ehnroosin kansakoulun rakennusaineiksi.

Vanhan kirkonpaikka siistittiinjatasoitettiin 1870-luvunlopulla osaksi hautausmaata.

Nykyisen tiilikirkon rakennustyö

Uuden

kirkon rakentaminen seu- rakuntaan otettiin ensimmäistä kertaa pitäjänkokouksessa esille vuonna 1843. Pitäjänmiehet oli-

vat todenneet kirkon perustus- ten antaneen huomattavastiperiksi. Erityises- ti luoteis- jakaakkoisnurkat olivatvajonneet

japullistuneet. Myöskirkon kattotuolit olivat revenneet jakatto taipunut keskiosastaan.

Vajoamisen oletettiinjohtuneenrakennuspai- kan irtonaisesta hiekkamaasta jaliian lähelle kaivetuista haudoista. Ratkaisuksi ^esitettiin kirkon purkamista ja sen jälkeen uudelleen kunnolliselle kivijalalle pystyttämistä. Pitä-

jänkokouksessa ehdotettiin myös kokonaan uuden puukirkon rakentamista vanhan kir- kon kelvollisesta puutavarasta sekä uuden kirkon rakentamista tiilestä korkealle kivija- lalle noin³000 hengelle.

Uudenmaan läänin lääninarkkitehti

Jean

Wik suoritti seurakunnanpyynnöstä kirkon tarkastuksen 1853 jahäntotesi, ettei sen hir- sistä voida rakentaa seurakunnan toivomaa kaksoisristikirkkoa. Samalla hän ehdotti uuden kirkon rakentamista mieluimmin ki- vestä.

Vuonna 1854 oltiin kirkkohankkeessa niin pitkällä, että uuden kirkon paikaksi valittu Mäntsälän kartanolle kuulunut mäki olipak- kolunastuksen kautta saatu seurakunnalle.

Vuonna 1856 todettiin ^vihdoin, että seura-

Kuva 16.

Jean

^Wikin laatimien Mäntsälän kivi- kirkon suunnitelmien pohjalta ^E.B. Lohrmannin

1862 tekemä Mäntsälän tiilikirkon eteläisen julki- sivunpiirustus. Mäntsälän seurakunta

kunnan jäsenilleviisaintajaheidän jälkeläisil- leen edullisinta olisirakentaa kirkko harmaa- kivestä. Sen ^ei tarvitsisi olla ^holvattu, mutta ulkonäöltään "goottilainen", samanlainen kuin Uskelanpitäjänkirkko.

Kivikirkon rakentamista puoltaisi ^sekin, että kirkonmäen läheltä oli saatavissa har- maakiveä. Pitäjän asukasluku oli jo yli 6 000 henkeä ja viljelyskelpoisen ^maan pinta-alaan nähden ^määrän uskottiin tulevaisuudessa kaksinkertaistuvan. Tästä syystä sovittiin, että piirustus hankittaisiin vähintään 6 000 ja korkeintaan 8 000hengenkirkkoavarten. Esi- merkiksi "kristikansan suurimmassa puukir- kossa" Kerimäellä on ollut alkuaan ^istuma- paikkojavainn. 3 600 hengelle.

Lääninarkkitehti

Jean

Wikiltä tilattu kivi- kirkon piirustus hyväksyttiin javahvistettiin Senaatin talousosaston^9.3.1858 pitämässä ^is-

tunnossa. Sitä ennen oli kuitenkin Suomen intendentinkonttorin^esimies, arkkitehti E.B.

Lohrmann edellyttänyt ^tornin piirtämistä korkeammaksi, minkä arkkitehti Wik sitten tekikin. Kirkko oli suunniteltu 1 500hengelle.

Kirkkopiirustuksen saavuttua pitäjänko- kouksen käsittelyyn pidettiin siinä ollutta korkeaa tornia tarpeettomana, koska silloista

"lajissaan aika komeaa" kellotapulia ^voitai- siin sijaintinsa ja kuntonsa puolesta käyttää mainiosti vielä useita sukupolvia. Pitäjän sää- tyläiset eivät vaikuttaneet muutoinkaan tyy- tyväisiltä piirustukseen. He korostivat raken- tamisen vastuullisuutta ja tärkeyttä, minkä vuoksi asiassa eipitäisi kiirehtiä.Temppelistä oli tuleva muistomerkki ei vainnykyiselle su-

kupolvelle, vaan myös heidänlapsilleen, lap- senlapsilleen javielä heidän jälkeläisilleenkin useidenvuosisatojenaikana.^Tästä syystäeh- dotettiin, että korkeimmalta esivallaltaanot- taisiin piirustuksen kumoamista jalupaa saa-

da seurakunnan kustannuksella hankkia^uusi ilman tornia olevakirkkopiirustus kuuluisal-

ta Turun ja Porin läänin lääninarkkitehti G.T. Chiewitziltä. Hänen suunnittelemastaan kirkosta uskottiin tulevan käsillä olleeseen piirustukseen verrattuna arkkitehtuuriltaan ajan vaatimusten mukaisesti edustavampi sekä mahdollisestimyös halvempi ja käyttö- kelpoisempi. Pitäjän talonpojat eivät kuiten- kaan tähänsuostuneet,koska sen pelättiin ^ai- heuttavan^uusiakustannuksia.

Joulukuussa

^{1858 valitussa,} rovasti Abra- ham Ehnroosin johdolla toimintansa aloitta- neessa kirkonrakennustoimikunnassa olivat edustettuina kaikki kylät ja lähes jokainen

Kuva ^{17. E.B.}Lohrmannin 1862 tekemä^Mäntsä- län tiilikirkon pohjapiirustus. Mäntsälän seura- kunta

kartano. Työhön ryhtyminen kuitenkin vii- västyi pitäjäläisille tulleiden muiden velvoit- teiden takia jase aloitettiinvasta vuonna 1861 tulevanrakennuspaikan tasoittamisella.

Elokuussa 1861 pidetyssä kokouksessa, jo- hon osallistuisuurin osa pitäjän säätyläisistä sekä koko joukkotalonpoikia, esittivätkaikki kuinyhdestä suusta haluavansarakentaa kir-

Kuva ^18.Mäntsälän kirkko syksyllä ^1991.Valok.

PO Welin 1991. Mäntsälän seurakunta

kon tiilestä. Tämä johtuivaikeudesta löytää kelvollista rakennuskiveä lähitienoiltakaan.

Aiemmin valmiiksi katsottu kiven louhinta- paikka kirkonmäen vieressä oli rakennus- mestarin lähemmässä tarkastelussa osoittau- tunut niin huonoksi, ettei siitä saatava kivi kelpaisi edes kiviaidaksi^saatikirkon seinäksi.

Uusi kirkko päätettiin tästäsyystä anoatiiles-

tärakennettavaksi, ei kuitenkaan holvattuna, mutta muutoin korkeudeltaan, leveydeltään japituudeltaan sekä goottilaiselta ulkomuo- doltaan samanlaisenakuin kivikirkko.

Maaherran kautta Senaatille lähetetty ano- mus toimitettiin edelleen lausunnolle Suo- men intendentinkonttoriin. Arkkitehti Lohr- mannin mielestä rakennusmateriaalin ^muu- tos aiheutti siksi suuriamuutoksia erityisesti

seinien paksuuksiin, ^että hän oli katsonut parhaaksi laatia kirkosta uudenpiirustuksen

(kuvat 16-17). Kustannuksiltaan tiilikirkko oli 28 480ruplaa kivikirkon kustannusarvion oltua 28 940ruplaa. Senaatintalousosastohy- väksyi ja vahvisti Mäntsälän uuden tiilikir- konpiirustuksen 1.4.1862pitämässään ^istun-

nossa ja rakennustyö asetettiin lääninarkki- tehdin valvontaan.

Kirkon rakentamisen tarjoushuutokauppa pidettiin kesäkuussa 1862 ja työ annettiin hausjärveläiselle rakennusmestari K.G. Ka- janderille, jolle myöhemmin uskottiin myös tiilien hankkiminen. Vaativasta kustannusten kirjaamisesta vastasi seurakunnanvt. lukkari K.W. Silfvenius, joka 16 vuotta myöhemmin julkaisi jopa pienen kirjasen kirkon rakenta- misesta.

Mäntsälän kirkon rakennustyön lopputar- kastus pidettiin 12.10.1866. Vastavalmistunut kirkko otettiinkäyttöön saman vuoden en- simmäisenä adventtisunnuntaina Porvoon hiippakunnan piispa Carl Gustaf Ottelinin johdolla pidettyjen vihkimisjuhlallisuuksien jälkeen.

Mäntsälän kirkko on rakennustyypiltään länsitornillinenpitkäkirkko.Sen itäpäähän on

liitetty runkohuonetta matalampi kaksiker- roksinen sakaristo. Kirkkosalin sisäpituus on

40 m ja leveys ²⁰ m.Kirkkosalin keskiosassa onbasilikan tavoin korkealle kohoava kaare-

Kuva 19.Kirkkosali vuosisadanvaihteessa,jolloin

se oli vielä alkuperäisessä asussaan. Valaisimista lähimpänä on 6-haarainen 1700-luvun kristalli- kruunu jaalttaritaulun kohdallaon 28-haarainen empirekruunu. Mäntsälän Museon kokoelmat

Kuva 20. Vuonna 1922 hankitut toiset urut oli suunnitellut Martti Tulenheimo.Urkuparveke on vielä alkuperäisessäasussaan. Valok. OttoKilpe- läinen. Mäntsälän kunnan kuvakokoelmat

va tynnyriholvi. Seiniä kiertävien lehterien kohdallatasainensisäkattoonmatalammalla.

Kirkkosalin seinät ja holvi olivat alkuaan valkoiset, kiinteä sisustus, saarnastuoli, pen- kit, lehterinrintamukset sekäovet jaikkunan- puitteet oli maalattu öljyvärillä tammen kel- lertäviksi. Kirkon tornissa ja sakaristossa oli alun alkaen peltikatot. Rakennustyön aikana ne haluttiin maalata ^vihreiksi, mutta työtä valvoneen arkkitehdin mielestä vihreä väri

sopi vain venäläisiin kirkkoihin. Runkohuo- neessa olipärekatto.

Tilaratkaisultaan kirkko jatkaa joarkkitehti CL. Engelinkehittämänpitkäkirkon perintei-

tä. Sen ulkoarkkitehtuuri^sen sijaan^edustaajo historiallistenrakennustyylien yhteensovitta- misen aikaapuhtaaksi muurattuine tiiliseini- neen ja^{korkean tornin} "goottilaisine muuri- päätyineen".

Mäntsälän kirkon suunnittelija, Kristiinan-

Kuva 21. Kirkkosali 1907tehdyn sisämaalauksen

jälkeen.Museovirasto, historian kuva-arkisto Kuva 22. Mäntsälän kirkon sisäkuvakorjauksen jälkeenmarraskuussa 1991.Keskellä Koivisto-seu- ran talletuksenasaatu pronssikruunu. Valok.P ^O

Welin 1991. Mäntsälän seurakunta

kaupungissa syntynyt arkkitehti

Jean

^Wik

(1804-1876) oli ollutoppilaana jakonduktöö- rinä CL. Engelin johdolla toimineessa Suo- men intendentinkonttorissa, Yleisten raken- nusten YlihallituksenjaRakennushallituksen edeltäjässä. Lisäksi hän oli toiminut Engelin seuraajana Helsingin yliopiston arkkitehtina.

Vuosina 1849-1866 hän oli Uudenmaan lää- nin lääninarkkitehti. Wikin suunnittelemia muitakirkkoja onmm. samanaikaisesti Mänt-

sälän kanssa rakenteilla ollut Orimattilanki- vikirkko. Se toteutettiinmyös K.G. Kajande-

rin johdolla, jokavielä 1870-luvulla oli

Jaalan

puukirkon ja Sippolan tiilikirkon rakennus- mestarina.

Myöhemmät korjaukset

Lämmityslaitteiden

asentamises- takirkkoon oli keskusteltu jora-

kennustyön aikana. Rakennus- mestarille jopa ^{annettiin tehtä-} väksi selvittää "maakirkkojen lämmittämistäNorjassa". Lämmityksen ^teke-

misestä kuitenkin luovuttiin, mutta seinien muurauksessa varattiin lähelle nurkkia tilat savuhormeille. Niitä tarvittiin jo vuonna 1886, jolloin kirkko varustettiin neljällä rau- taisellarimauunilla, jollaiseen myös ^sakaris-

tossa ollut kaakeliuuni vaihdettiin. Lämmön- pitävyyden parantamiseksi kirkkoon tehtiin sisäikkunat. Samassa yhteydessä runkohuo- neeseen tehtiinpeltikatto.

Kirkon sisämaalaus ^uusittiin 1907 ^(kuva

21). Vanhoissa valokuvissa näkyvä jugend- tyylinen maalaus käsitti lehterin pylväiden kohdilla holvienpoikki kulkevat vihreät kie- rukkavyöt. Kuoriseinän puolipyöreän ikku- nanympärillä oli keltaiset säteet,harmaapoh- jaisin punakierukkaisin sädevälein. Kuorisei- nän maalauskoristeluna oli vaaleanvihreä ruudukko, jonka joka toisessa silmässä oli tyylitelty ^ruusu.

Vuonna 1928 kirkossa tehtiin arkkitehti Kauno S. Kallion suunnittelemakorjaus. Sen näkyvin ^osa oli saarnastuolin taustaseinän purkaminen, saarnastuolin siirtäminen län- nemmäksi jasen sijoittaminen 1,45 m mata- lammalle. Samalla jouduttiin myössenporras uusimaan. Korjauksen yhteydessä kirkko sähköistettiinjasinne hankittiin uudet kami- nat. Kirkon sisämaalauksen uusiminen kuu- lui nähtävästimyös ohjelmaan, seurakunnan arkistossaonsäilynyt jyväskyläläisenkoriste- maalari Urho Lehtisen tekemä ehdotus itäsei-

nän ^suuresta freskomaalauksesta, joka kui- tenkin jäitoteuttamatta.

Toukokuussa 1950 kerrottiin Kotimaa-leh- dessä, että Mäntsälän suuri ja juhlava^kirkko kauniilla koivikkomäellä on parhaillaan kor-

jauksen alaisena. Korjaussuunnitelma, joka oli sodan takia lykkääntynyt kymmenisen

vuotta,sisälsivesikeskuslämmityksenasenta- misen ja valaistuksen uusimisen ohella kir- kon sisämaalauksen. Koristemaalari Eino Kauria teki alttariseinäänsen nykyiset maa-

laukset, lempeän vihreällä pohjalla olevat lammas-, kristusmonogrammi- jakyyhkys- kuviot. Kirkon keskilaivan holvi sainykyisen sinisen tähtitaivaansa. Asiantuntijana toimi mm. Helsingin Messuhallin piirtänyt ^arkki- tehti Aarne Hytönen, joka suunnittelikirk- koon uudetovet.

Kirkon ulkoseinienkorjaus tehtiin vuosina 1984-1985, jolloinrapautuneet tiilet vaihdet- tiin uusiin. Sen jälkeenolivuorossa sisätilan kunnostus, jokatoteutettiin arkkitehtitoimis-

to Pirkko ja Arvi Ilosen laatimien suunnitel- mien mukaan. Korjauksen jälkeen entistä ehompi ja käyttökelpoisempi kirkko vihittiin uudelleenkäyttöönsä ensimmäisenä advent- tisunnuntaina 1991 vietettyjen ^{kirkon 125-} vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä.

Kellotapulit

Miten

seurakuntien välttämättö- miin tarve-esineisiin kuuluneet kirkonkellot olivat vanhimpina aikoina Mäntsälässäripustettui-

naei ole^tunnettu.Ensimmäinen maininta kellotapulin rakentamisesta on vas- ta vuodelta 1694, mutta senkään ulkomuo-

dosta ei olesäilynytmitääntietoja.

Vuonna 1796valmistunut rakennusmestari Matti Åkergrenin johdollarakennettu kellota- puli ^{(kuva 11)} sen sijaan näkyy joedellä mai- nitussa öljymaalauksessa jasen huipussa ol- lut ristikuvioinen viiritanko eläinpää-aiheisi-

ne tuuliviireineen^{(kuva 12)} on säilynyt. Ns.

lounais-suomalaista rakennustyyppiä ^edus-

taneen kolminivelisen kellotapulin korkea pohjakerros oli neliskulmainen, varsinainen kellokerros ääniluukkuineenjasen päällä ol- lutsipulikupoliin päättynyt lanterniini olivat kahdeksankulmaiset.

Kirkonrakentaja Antti Piimäsen luoman^ta- pulityypin levittäjänä jaedelleen kehittäjänä olikirkonrakentaja Matti^Åkerblom, jokape- rehdytti rakentamiseen myös sisarenpoikan-

sa Matti Åkergrenin (1752-1839). Åkergrenin johdolla-rakennettiin samanaikaisesti Mänt- sälän kanssa kellotapulit myös Ruovedelle ja Nurmijärvelle. Lisäksi hänellä oli kirkon^ra- kennustyö käynnissä Multialla. 1790-luvun lopulla Åkergrenin johdolla rakennettiin puukirkot Myrskylään jaAskolaan, jonne^hän hieman myöhemminteki myös kellotapulin.

Åkergren toimi myöhemmin vielä Luopiois-

ten, Pukkilan ja Eräjärven kirkkojen raken- nusmestarina.

Kellotapuli laudoitettiinjapaanukatot kun- nostettiinvuonna 1829. Tämän jälkeentapuli päätettiin maalata "lukuisilla yksinkertaisilla väreillä, jottase ei vain näyttäisikorealta juh- lalliseentarkoitukseensa,_vaan olisimyöskes- tävämpi käyttöönsä". Työtävarten hankittiin kirkon kassan varoillaöljy- javäriaineita.

Tapulin kellot siirrettiin marraskuun vii- meisellä viikolla 1866 vastavalmistuneenkir- kon torniin. Vuonna 1882tehdyn inventaari- kertomuksen mukaan vanhan kirkon tyylikäs kellotapuli seisoi vielä paikoillaan jasitäkäy-

tettiin seurakunnan sekalaisen omaisuuden säilytyspaikkana. Tapuli purettiin tarpeetto- mana vuonna 1886 ja ^sen hirret luovutettiin kunnalle sillointarpeellisen kolmannenpitä- jänmakasiininrakentamiseen.

Hautausmaa

Jo

seurakunnan ensimmäinen hautausmaa ^on sijainnut samal- la paikalla nykyisen kirkon ala- puolella, missä myöskolmevar-

haisempaa kirkkoa on ollut, ja joita kaikkia käytettiin myös hautauksiin. Ensimmäisessä kirkossa olleista pitäjän kartanonomistajien haudoista muis-

tuttavat vielä tänäänkinnykyisen kirkon ^sei- nällä olevathautajaisvaakunat.

1820-luvunlopullakeskusteltiin uudenpai- kan löytämisestä hautausmaalle. Sitä pidet- tiintarpeellisena,koska väkiluvunlisääntyes-

sä kirkon ympärillä ollut vuosikymmeniä käytetty hautausmaa olikäynyt ahtaaksijase oli haudattu jo useaan kertaan. Lisäksi sitä pidettiin läheisensijaintinsa takia epäterveel- lisenäkylälle jaennen kaikkea kirkossa kävi- jöille, jotkasaattoivat kesäaikana joutua tart- tuvien tautien uhreiksi. Uuden alueen etsimi- sestä kuitenkin luovuttiin ja käytössä ollee- seenhautausmaahan tuotiin lisää hiekkaa.

Hautausmaata laajennettiin eteläpuolelta

vuonna 1868, jolloinpahimpana nälkävuonna pitäjässäkuoliyli 700 henkeä.

Terveydenhoidosta 1879 annetun asetuk- sen perusteella kaikkien seurakuntien tuli anoa Senaatilta lupa hautausmaidensa edel- leenkäyttämiseen. Mäntsälän seurakunta teki Senaatilleanomuksen 1890.Komissionimaan-

mittari

K.J.

Hahlin mukaan käytössä ollut hautausmaa oli maaperältään soveliasta san-

taharjua ja sitä voitiin tarvittaessa laajentaa kaakkoon. Sen sijaan piirilääkäri A.^Palmber-

gin lausunto olierittäin kielteinen. Hautaus- maa sijaitsi ^koulun läheisyydessä ja ^kirkon vieressä, "minkä kautta tarttuvat taudit hel- postivoivat levitä kun^ruumiita tuodaan hau- tausmaalle". Piirilääkärin lausuntoon vedo- ten myöskään maaherra jaPorvoon tuomio- kapituli eivät puoltaneet seurakunnan ano- musta jaSenaatin päätös oli kielteinen.

Seurakunta laati kuitenkin uuden anomuk-

Kuva 23. Mäntsälän hautausmaata. Tämä alue on hautausmaan vanhinta ^osaa ja puinen risti- kirkko on ollut juurikuvan vasemmalla puolella.

Kuvassa näkyvät Sederholm-suvun ^(vas.) ja Äng- sjöholmin, myöhemmin

Kuhlefelt-suvun

^hauta-

kappelit. Valok.PO Welin 1991. Mäntsälän^seu- rakunta

sen, jossa ehdotettiin uuden hautausmaan perustamista Heisanmäelle eli vinosti vanhan hautausmaan yläpuolelle. Toisena vaihtoeh- tona oli maanmittari Felix Edelman esittänyt liki puolen peninkulmanpäässä ollutta^Antti- lan uudistalolle kuulunutta Männistönmä-

keä. Heisanmäkeä puolsi ^kuitenkin, ettei ^se ollut järinkaukanakirkosta, mikä oli tärkeää niin seurakunnalle kuin sen papeillekin. Iki- vanhan järjestyksen ja tavan mukaan tehtiin enimmät hautaukset Mäntsälässä pyhäisin

ennen yleisen jumalanpalveluksen alkua ja papit yhtyivätruumissaattoon maantiellä 100 kyynärää hautausmaalta.

Jos

hautausmaa oli-

si kaukana kirkosta pitäisi tavasta luopua ja hautaukset suorittaa usein pitkälle iltapäi- väänvenyvien kirkonmenojen jälkeen, jolloin lyhyempinä päivinä ^ennättäisi jotulla pimeä.

PiirilääkäriPalmberg pysyikannassaan, mut- tamaaherran jatuomiokapitulin mielestä voi- tiin anomuskirjeessä esiintuoduista syistä puoltaa Heisanmäkeä. Myös Senaatti hyväk- syi hautausmaan sijoituksen sinne. Mäntsä- län kartanolle kuuluneen alueen hankkimi- nen venyi niin, että hautausmaan uusi osa vihittiin tarkoitukseensa vasta pyhäinmies- tenpäivänä 1900. Seuraavan kerran hautaus- maata laajennettiin 1934 ja1976.

Hautausmaa oli jo 1700-luvullaympäröity punaiseksi maalatulla lautakattoisella hirsi-

aidalla, 1800-luvunlopulla maantien puolei-

seen reunaan rakennettiin kiviaita. Hautaus- maan aidassa oli nk. läpikäytävä, josta 1800- luvunlopulla käytettiin nimitystä paarihuone.

Hautausmaalla oli kolme yksityistä hauta- kappelia. Ne oli rakennettu hautausmaan sil- loiseen eteläreunaan. Vanhin on Ängsjöhol-

minkappeli, joka nykyisin tunnetaan Kuhle- felt-suvun hautakappelina. Erik Anders Ing- ströminperilliset pyysivät 1841lupaa pystyt- täähautausmaaalle^ns. Sääksjärvenportin luo oman hautakappelin ^{(kuva 24).} Seuraavan vuoden tammikuussa Saaren kartanon omis- taja^Clas

Jakob

^{Sederholmpuolestaan anoi lu-}

paa kivestä jatiilestä tehtävänhautakappelin

(kuva 23) rakentamiseen, jossa hänen edes-

menneen isänsä Carl Albrecht Sederholmin

(1765-1842) ja^hänen jälkeläistensä tomuma- joja^voitaisiin säilyttää. Paikaksi hän ehdotti Ängsjöholmin ja Ingströmin hautakappelei- den välistä tilaa. Sederholm-suvun kappeliin haudattiin 1842-1878 kaikkiaan kymmenen

suvun jäsentä. Hautausmaankeskellä mainit- tiin jo vanhempina ^aikoinasijainneen Saaren kartanon hautakappelin, mutta sen paikkaa käytettiin jo yleisiin hautauksiin.

Hautausmaalla oli myös vuoteen 1934 asti peltikattoinen holvattu kivikellari, jokara- kennettiinvuonna 1830 silloisen kirkkomaan hirsiaidan pohjoispuolelle.Kellari tehtiin eh- toollisviininsäilyttämiseen, koska sakariston matalassa kellarissa^viini jäätyitalvisin.

Hautausmaan muistomerkit

Vanhan

hautausmaan etuosan sankarihauta-alueenon suunni- tellut taiteilija Ilmari Wirkkala.

Sotien 1939-1944 muistomerkki on kookas Vehmaanpunaisesta graniitista hakattu ^risti, jonka kummankin puolen oleviin seinämiinon hakattu muisto- lauseet: Sen suurempaa rakkautta ei ole kenellä- kään kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä sekä Sielumme annoimme Jumalalle, hen- kemme isänmaallemmejanimemme jää jälkimaa- ilmalle. Muistomerkkiin kuuluu 217 sankari- vainajanerilliset laattakivet. Mäntsälänkarja- laiset -seura hankki 1953 ristin molemmin puolin niidenKarjalaan siunattujen49 sanka- rivainajan muistolaatat, joiden lähiomaiset

asettuivatMäntsälään.

Kirkkotarhassa, kirkon länsiovelle johta- vien monumentaaliportaiden läheisyydessä

on kansalaissodan molempien osapuolten muistomerkit. Niistä ^toinen on mustastakiil- loitetusta kivestä tehty pystypaasi, jonka päällä on uurna ja jossa ^on teksti: Isänmaan puolesta 1918ja^valkoistenpuolellakuolleiden vainajien nimet. Punaisesta graniitista ^teh- dyssä toisessa muistomerkissä^on kuvatture- liefinä soihtua kantava polvistuva mieshah- mo. Siinä on tekstit: Veljiksi kaikki ihmiset tul- kaa. V. 1918 ja^senjälkeentyöväen^aatteen puoles-

ta kaatuneiden muistolle. Mäntsälän tovereilta.

Muistomerkki^onpystytetty ^vuonna 1936.

Hautausmaan uusin muistomerkki ^on mäntsäläläisen kuvanveistäjä Heikki Varjan

Kuva 24. Hautausmaalla Sederholmienhautakap- pelin vieressä vielä ¹⁸⁹² ollut todennäköisesti kruununnimismies E.A. Ingströmin puinen ^hau-

takappeli 1840-luvun alusta. Arkkitehti Selim A.

Lindquistin lyijykynäpiirros Suomen Muinais- muistoyhdistyksen V taidehistoriallisella retkellä

1892. Valok. H. Malmgren. Museovirasto, his- torian kuva-arkisto

(1918-1986) tekemä Karjalaan jääneidenvai- najien muistomerkki^{(kuva 25)}vuodelta 1965.

Mäntsälän karjalaisten lahjoittama ^muisto- merkki kuvaa Karjalan-neitoa, jonka sylissä

on särkynyt kannel. Patsaan jalustassa on teksti: Soitto^on suruistatehty.

Kuva 25.

Profesori

^{Heikki Varjan 1965veistämä}

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

"Karjalan neito". ValotP O Welin 1991. Mänt- sälän seurakunta

Heikki Hyvönen

Jumalan ylistykseksi ja kotikirkon kaunistukseksi

Mäntsälän kirkkojen esineistöstä

Huomattava

^osakirkkojemme ir- taimistoista ja seurakuntien kiinteästäkin omaisuudesta on perustunutyksityisten ihmisten lahjoitusten varaan. Keskiajan teologinen käsitys, jonkamukaan donaattori saattoi saada lahjoittamansa omaisuuden suuruudenperusteella useidenkinvuosien ai- kana tekemänsäsynnit ^anteeksi, hylättiin us- Kuva 26. Dresdeniläisen Bernhard Reinholdin maalaama alttaritaulu "Paimenten kumarrus"

vuodelta 1861. Valok. P O Welin 1991. Mäntsä- län seurakunta

konpuhdistuksessa. Perinne eli kuitenkin sangen selvänä aina 1700-luvulle ^saakka;lah-

jat annettiin

Jumalan

ylistykseksi ja kotikir- kon kaunistukseksi. Myös vanhempien, puo- lison, lasten tai muiden läheisten kuoleman yhteydessä keskiaikaista votiivilahjaperi-

aatetta noudatettiin,kuten Mäntsälän kirkon varhaisimmat, lahjoittajien nimillä jaselittä- villä teksteillä varustetut hopeaesineet osoit- tavat.

Lahjoja annettiin ei ainoastaan suruun ja menettämiseen liittyneissä tilanteissa vaan myös ilon jaonnistumisen hetkillä: avioliiton solmiminen, lapsen syntymä, arvoaseman