Mäntsälän metsänhoitoyhdistys 1935-1985 · DIGI

Kannen kuvassa alle 10-vuotiaat Milja ja Sauli kävelevät saman- ikäisessä männikössä. Puuston

kiertoaikaonkeskimäärinpitem- pi kuin ihmisen ikä.

Takakannessa lähes50-vuotias hoidettu männikkö.

(ri .M

t\L \ f ^'

Arvoisa lukija

Mäntsälän Metsänhoitoyhdistys täyttää 3. maaliskuuta 1985

puoli

vuosisataa. Tosin jo vuonna 1908 tehtiin ensimmäinen yritys metsänhoitoyhdistyksen

perustamiseksi,

mutta toiminta raukesi taloudellisten vaikeuksien vuoksi varsin pian.

Metsänhoitoyhdistyksemme on viiden vuosikymmenen aikana tehnyt merkittävää työtä Mäntsälän metsien ja metsänomistajien hyväksi. Luonnossa puun kiertoaika ^on

pitkä,

ja niin myös työn metsän hyväksi tulee olla kauaskantoista. Metsässä työn tulokset näkyvät vasta vuosikymmenien kuluttua.

Metsänhoitoyhdistyksen toiminta alkuvuosina oli pääasiassa

puiden

leimausta kaupantekoa varten. Vuosien mittaan yhdistyk- sestä ^onkehittynyt

monipuolinen

metsäpalveluyritys, joka tarjoaa alueensa metsänomistajille heidän toivomustensa ja

tarpeittensa

mukaisestimetsätaloussuunnittelua, metsänhoitopalvelua, neuvon- taa ja koulutusta,

puukaupallista

avustamista, hankintapalvelua ym. Tulevaisuudessa yhdistysten ^on pystyttävä yhä paremmin toimimaan sekä viljelijämetsänomistajien^että jatkuvasti kasvavan

metsätilallisten

joukon hyväksi.

Metsänhoitomenetelmien kohdalla on tärkeää, että toimitaan yksityismetsälain ^mukaisten

Tapion

ohjeiden pohjalta. ^Nämä hoito-ohjeet perustuvat tutkimustuloksiin ja vuosikymmenien käy- tännön kokemuksiin. Piirimetsälautakunnat ovat vielä tarkenta- neet ohjeet alueittain. Ne tarjoavat myös sopivasti vaihtoehtoja,

joita metsätoimihenkilöt yhteistyössä metsänomistajien kanssa

tapauskohtaisesti

käytännössä soveltavat. Sitävastoin metsänhoi- don vaihtuvien muotivirtausten mukaan toimiminen koituisi kohta- lokkaaksi paitsi metsänomistajalle myös koko kansantaloudellem- me, sillätämä maa elää vielä pitkälle ^metsästä. Vientituloistamme lähes

puolet

^on peräisin puusta, ja joka viides suomalainen saa suoraan tai välillisesti toimeentulonsa ^metsästä.

Metsänomistajien kiinnostus omaa metsäänsä ja sen hoitamista kohtaan on ilahduttavasti lisääntynyt. Metsässä suoritettu omatoi- minen metsänhoito- ja korjuutyö soveltuukin hyvin tasoittamaan esimerkiksi maatilan töiden kausiluontoisuutta samalla kun ^se antaakeskimäärin pienehköille tiloillemme tervetullutta lisätuloa.

Alueemme metsien hoidolle ja hyödyntämiselle ^on tärkeä merkitys sillä, että yhdistyksellämme on koko toimintansa ajan ollut pätevä ja ammattitaitoinen henkilökunta. Heidän työhönsä perustuu yhdistyksemme toimivuus ja kyky täyttää metsänomista-

jien toivomukset toiminnan

monipuolistuessakin.

Yhdistyksemme entiset ja nykyiset toimihenkilöt ansaitsevatkin erityiset kiitokset kaikesta työstään Mäntsälän metsien jametsänomistajien hyväksi.

Metsänhoitoyhdistyksemme halusi juhlistaa

puolivuosisataista

toimintaansa julkaisemalla juhlakirjan. ^{Se ei ole}

perinteinen

historikki, ^vaan

paremminkin

nykypäivän monipuolista toimintaa esittelevä julkaisu, jossa muistellaan myös menneitä aikoja. Tällai- sena sen toivomme tavoittavan Mäntsälän kaikenikäisen ^metsä- väen.

Lopuksi

haluan vielä kiittää toimittaja Lea Järvisaloa, joka

innostuneesti

^{ja asiaan paneutuen on} tehnyt haastattelut sekä

asiantuntevasti

kirjoittanut ja toimittanut tämän kirjan.

puheenjohtaja

Mäntsälän Metsänhoitoyhdistys 1935-1985 juhlakirja

Toimituskunta; puheenjohtaja MarttiKalliola, toiminnanjohtaja Unto Lehtinen ja toimittaja Lea Järvisalo, jokaon kirjoittanut, kuvannut ja taittanut

juhlakirjan

Auranen 1985

Metsätalousyhdistys perustettiin

Mäntsäläänkin

Uudenmaanläänin

maanviljelysseuran toimesta perustettiin ensim- mäiset metsätalousyhdistyksetläänin alueella Askolaan ja Mäntsä- lään. Perustamisvuosi oli 1908, mutta jo vuodesta 1904 lähtien seura oli saanut valtionapua metsätalouden edistämistä varten.

Maanviljelysseura oli jo vuonna 1904ottanutvaltionavun turvin palvelukseensa vakinaisen metsänhoidonneuvojan ja sitäkin^ennen oli

parina

vuonna ollut tilapäinen neuvoja.

Maanviljelysseuran palveluksessa ollut metsänhoidonneuvoja K.

Saarnivaara kirjoittaa vuoden 1908 toimintaansa koskevassa kerto- muksessa, joka on julkaistu maanviljelysseuran vuosikirjassa, muun muassa ^seuraavaa;

”Se muutamanvuodenkokemus, mikä jälellänion, ^onkehoitta- nut muuttamatta pysymään kiinni siinä, minkä periaatteessa on itselleen

selväksi

^saanut ja hyväksi huomannut. Silläyhdenmukai-

nen jatasainen työ, sekä ^omassa ilmapiirissä asuvat aatteet ovat mielestäni ne, joille metsänomistajat voivat arvoa antaa ja niitä seurata; kun taas muuttelevaisuus suunnassa ja pilvissä liikkuva mielikuvitus voivat kenen hyvänsä vieroittaa metsänhoito-alalta, jonka kannattavaisuudesta emme ole kenties vielä kokonaan epäilyksiä ^voineet

poistaa”.

Tuo liki kahdeksan vuosikymmenen takainen teksti

sopii

^hyvin näihin vuosiin, jolloin on puhuttu ja kiistelty ^{- enemmän} kuin koskaan ^- metsästä, ^sen hoidosta, keinoista ja menetelmistä.

Ja Saarnivaara jatkaa puutavaran hinnoista:

"Hintasuhteet puutavaralla ovatkin kuluneen vuoden ajalla laskeutuneet aivan tavattomasti, etenkin mitä tukkipuihin tulee.

Ompa oikeastaan siten, ettei niillä voi sanoa olleen mitään vakiintunutta hintaa, kun kauppoja ei ole tehty juurimuuta kuin

paikallistaneetta

varten

parempien

liikeneuvojenvarsilta. Halkojen ja rullapuiden hinnat ovat laskeutuneet noin 1 mk ^nv1 kohti.

L ^{p-0 ••} 1

■Vrf

/»&

-2

Jtw

■

^v

-Wtsl

^{\ j}

8? VM

>?

iät

wBS

^/

#

I

*

>s

y%

Rrv%

■•<*■

1

j>t^Jm

t

■'Bftk V

^.;

-;^-!•'

h-

;* .wE

i^MflKMer-

rt i‘

IPSsISBäE

iwy^ ^>

<-TNk>*<

tTPIrSJa^

<r'? '-wLi r#

^*'

VC>

Ai- ^V

■v i>.

h-is^.

.tl

riJr

t.-c ^*’

!Sib

•v;

ti

Viimepäivien

oireet kaupan vilkastumisestaantavatkuitenkin syytä toivoa, että tulevan vuoden ajallataas metsätuotteet kelpaavat ja saavat tilaisuuden näyttää maanmiehille mihin ^ne kelpaavat, kun köyhyyttä häädetään”.

Mäntsälän suurin puu kasvaa Mirja ja Eino Virtasen omista- massa metsässä kirkonkylässä.

Mänty on rauhoitettu luonnon- suojelulain nojalla noin 35

vuotta sitten.

Mäntsälässä liittyi 24 metsänomistajaa

Saarnivaaran kertomuksen mukaan vuoden 1908

suurimpia

uu- tuuksia olivat juuri metsätalousyhdistysten perustamiset. Yhdistys- ten tarkoituksena oli "hankkimalla ^oma metsänhoidonneuvoja valmistaa yhdistyksen jäsenilletilaisuutta huolellisempaanmetsän-

hoitoon”.

Askolan metsätalousyhdistys perustettiin huhtikuun 4. päivänä, kun sitäennen Saarnivaara oli kiertänyt pitkin pitäjää "pitämässä esityksiä mainitusta asiasta”. Askolan yhdistys perustettiin aluksi kahdeksi koevuodeksi, jäseniä liittyi jo yli komekymmentä ja näiden yhteenlaskettu metsäpinta-ala oli vähän yli 3 000 hehtaaria.

Tämän ensimmäisen metsätalousyhdistyksen perustamisesta Saarnivaara kirjoittaa, että "ollen laadultaan ensimmäinen Uudel- lamaalla ja sillä kertaa lähes koko Suomessa, antoi se aatteensa uutuuden vuoksi paljon työtä”.

Mäntsälän metsätalousyhdistys perustettiin jo esimerkin avulla paljon

helpommin,

vaikkei sekään Saarnivaaran kertomuksen mukaan saanutkaikelta hänen odottamaltaan taholta myötätuntoa.

Näin Saarnivaara Mäntsälän metsätalousyhdistyksen

perustami-

sesta:

"Pidettyäni esitelmäntästä

maalaispäivillä

11. päivänä huhtikuu- ta, voitiin samalla tehdä myös lopullinen ja riittävä jäsenkirjoitus,

joka oli sitova kolme vuotta; tällä kertaa liittyi yhdistykseen 24 jäsentä, joiden metsäpinta-ala oli 3 500 hehtaaria”.

Myöhemmin kesällä Saarnivaara järjesteli molempien yhdistys- ten toimintaa lähemmin ja lopullisesti. Hankittuaan vielä kumpaa- kin yhdistystä varten metsänhoidonneuvojan, alkoivat neuvojat marraskuun 1. päivänä työnsä "yleiseksi tyytyväisyydeksi yhdistyk- sen jäsenten keskuudessa”.

Neuvojan työ alkoi kotitarvehakkuilla

Mäntsälän metsätalousyhdistyksen ensimmäiseksi neuvojaksi

pal-

kattiin Juho Halonen, joka ehti toimia perustamisvuonna vain parin kuukauden ajan.

Tuolta ajalta tekemässään kertomuksessa Halonen toteaa, ettei hänellä ollut työtä aloittaessaan hätää, sillä hän oli jo

edeltäpäin

käynyt vanhemman metsämiehen K. Saarnivaaran tykönä saamas- sa tarpeellisia neuvoja siitä työsuunnitelmasta, jolla yhdistyksen toiminta oli alettava. Halonen jatkaa kertomustaan:

"Noudattaen saamiani neuvoja ryhdyin heti yhdistyksen jäsenten kotitarvepuuhakkausjärjestelyihin, sekä kaadettavien puiden lei- maamisiin”.

"Hakkaukset olen koettanut järjestääsiten, ettäolen leimannut erityisen

metsäpalstan

sellaiselle osalle metsää, missä hakkauksien olen katsonut tulevan edullisemmaksi ja jälelle jäävälle metsälle suurimmaksi hyödyksi. Kaikki kaadettavat puut olen leimannut, joten voin sanoa, ettei ole montakaan sellaista puuta kaadettu, joka olisi ollut vastoin metsänhoidollisia

periaatteita

ja ^niitä neuvoja, joita olen ollut tilaisuudessa saamaan. Ja sehän onkin tärkeä seikka metsätaloudessamme, että kaadamme ainoastaan sellaiset puut, jotka eivät hyödytä meitä kasvullaan ja vielä kernaammin silloin, kun neovat toisille vahingoksi”.

Halonen sanoo olevansa mielipiteiltään "kannattavalla pohjalla metsätalousyhdistyksien suhteen, sillä nämät juuri ovat sellaisia työmaita, joissa voimme hommata hyvinkin pitkälle”. Häntoivoo,

että metsätalousyhdistyksiä perustettaisiin yhä enemmän ja että jokainen metsänomistaja huomaisi mikä kuuluu hänen velvollisuu- teensa.

Halonen toimi Mäntsälän metsätalousyhdistyksen palveluksessa vain yhden vuoden ja siirtyi Orimattilan metsätalousyhdistyksen palvelukseen. Orimattilaan perustettiin vuonna 1909 metsätalou- syhdistykset sekä kirkonkylään että Kaivannolle.

Halosen kertomuksessa vuodelta 1909 mainitaan, että talvipuo- lella aika kului leimauksissa kevääseen saakka. Kevätkesästä aina lokakuun puoliväliin Halonen kertoo toimineensa tukkimetsien luvuissa ja arvioimisissa yhteismyyntiä varten.

Halosen seuraajaksi Mäntsälän neuvojaksi tuli N.J. Osmola,

joka aloitti työnsä marraskuun alussa 1909. Hän kirjoittaa kerto- muksessaan:

”Että innostus järkiperäiseenmetsänhoitoon yleensä sekä ^var- sinkin järjelliseen kotitarvehakkaukseen on jäsenten kesken ylei- nen, sitä todistaa jo yksinomaan

kotitarvepuiden

merkintään käytetty aika. Kaikki taloudessa tarvittavat metsäntuotteet ^- rakennuspuusta aina

aidanseipääseen

asti ^- otetaan säännöllisesti neuvojan osotuksen mukaan. Kaikista pikkuseikoistakin, joilla luullaan olevan jonkunmoista yhteyttä metsän kasvutilan kehityk-

sen kanssa, keskustellaan ja tuumaillaan”.

Osmola kertoo noiden kahden ensimmäisen kuukauden aikana leimausten kestäneen kokonaista24 päivää ja sen jälkeen oli vielä ennen vuoden loppua ehditty lukea ja arvioida kolmisen metsää.

Osmola mainitsee myös, että puutavarain hintavaihteluita on innokkaasti seurattu. "Metsän todellisen arvon määrääminen tarkan arvioimisen perusteella ^on ollut tärkeänä silmämääränä”.

"Säännöllisten apuharvennus- ja karsintahakkauksien kautta pyritääntoteuttamaan ajanmukaisen metsätalouden kaikkia vaati- muksia. Innostus järjelliseen metsänhoitoon näyttää kasvavan yleisesti”, ^Osmolakirjoittaa ensimmäisen vuoden toiminnastaan ja toteaa lopuksi, että "yhdistys alottaa seuraavan toimintavuotensa luottaen ajamansa asian kannattavaisuuteen sekä tajuten ^sen suuren kansallistaloudellisen merkityksen, mikä metsillämme eteenkinpäin tulee epäilemättä olemaan”.

Yksimielisyyttä tarvitaan

MetsänhoidonneuvojaK. Saarnivaara kiinnitti vuodelta 1909anta- massaan kertomuksessa huomiota vielä tänäkin päivänä ajankoh- taiseen asiaan: eri

osapuolten

väliseen yksimielisyyteen ja sovin- toon metsän myynnissä. Hän jatkaa:

"Huomion arvoiseksi edistykseksi ^{voin myös merkitä, että} melkein kaikki tekemäni metsänmyönti arvostelut toimitettiin metsänhoidollisten leimausten muodossa. Vielä kehoittavampaa on kun piirissäni, huomatakseni, ostajien puolelta annetaan niille töille jonkunmoista luottamusta, eikä suinkaan aseteta niitä ^n.s.

boikottauksen alaiseksi, kuten joskus kuulee valitettavan. Tämä luottamus osottautuu siinä, että täten leimatut metsät ovat kaikki

■

t ^' Hl

Iss

^{i ■iji.}ti {*.*'»

V

••53?

'-’;•/#..1/*X

Taulukko Mäntsälän metsätalousyhdistyksenneuYOJan J. Halosen toiminnasta.

I ^{Työpäivin on suorittiin !l Metsiin}

j_melan-alaTalon j, ⁼ keinollinen Myyty^metsää

j. 1 ^Ne^{käsittivät .} I'^£ nuorennus

JN:o; ^Taimi nimi : KyU

ha a

! j

I ^:

Toimitusten

luku

Yhteen**

Pienemmin

kotitarve- leimausta puun

j

MyÖtlvicn

puiden

|

leimausta Puhdistus ^leimausta

I

Työnjohtoa Metsokaupan ^avustusta! Talmlmaatyötä Mctsänkylvöä _Metsin ^Istutusta

]

Metsämaan kartoitusta! Kaikenlaista Pidettyjen esitelmien

Kylvetty siementä

^kg.

1

^kpl.

^{Istutettu taimia}

^baIst.kylv.

^maa-ala Tukkipuiden

kpl.

luku

Tukkipuiden

keski- paksuus tuumaa

Tukklp.

kcskim. ^hinta

^mk.

Myyty

halkoja

m*

Muuta

pienempää _tavaraa

^m

li Simola Levantoo |\~-i-« 2! 5^{[ 3}i 2

2 Jaakkola ^{„ ,/449 :63:;} 1!

31

^{3 '}

I

^'

1 Ylöstalo Hautjärvi | 1906 133' 2Jl2] 6| k ■2 ! 13 Maunula Sääksjärvii ^{131 73} 1' ^{1 1}

24 Mäkelä ^{„ •} 74 98' 1^:1^!l! ^!

|22 Perttilä | 120,34 ^{1 ,} 1

H 6 Nikula ^{; „} 13t 45:- 3! S ^S i

|l3 Maunula „ 149!48 1 ! 1 | 1i ^j

ilB5 KalliolaMetsä ,„ 155 !0697 j68' 1■ 11■ 1; 1 '■

■

i I

32_8i Anttila_Laurila 139 156 ^{1! 1 ; ;}

„ 59 ■B2 1 ! 3j 1 : \

5»! Metsä „ 111 j6O 1 ! 1 I¹

4 Maisala -Kirkonkylä. 38 !37 ^{1 |} 2! 2! ^j-1

2 Kalsola i ^{„ 58 j}29 ^{1l 1 ;} j ^. I²

2 Iso-Mattila iHerm-onkim. 74 72 1^! 1^| 1^' 1

9 Lukula jHirvihaara 97 102 ^{11 1 :} I

Finnilä „ j

■

¹

■

^{1i 1i 1}

13 Juhola I ^{Soukkio 159} Jl5-' l 1^{3] 2|}

11 Anttila „ 52 i^{29 1:1 ! 1}i ¹

9 Eerakkala ^{„ 103 ;} '■' i\ ^3' 31

181 Kallola ^„ i ^.. 1 1!¹i

1 ^{2! Pirjola Ohkola 89} 101^{~ 1j I',} I I ^{', .} 1 ^{! 1 lii} 1

Yhteensä 3811 '5l |26 !461^{26 ;}10 ^|s 8

Kansakoululaiset mäntyä istutta- massa Mäntsälän kartanon ^lai- dunmäkeenvuonna 1906.Etua- lalla tilanomistaja, agronomi Leander Herlevi. (Kuva Mäntsälä- Seuran arkistosta)

ostetut kohtuullisen hyvästä hinnasta, joka ehkä osaksi riippuu siitäkin, kun leimaajien puolelta on näitä metsiä koetettu tehdä ostajille tunnetuksi”.

"Tahtomatta ryhtyä ketään ammattimiestä opettamaan, lausun vaan kokemuksenani, että metsänhoitomiesten ja ostajien ^on pyrittävä^-rajoitetussa määrässä^-yksimielisyyteen ja sovintoon ja ymmärtämään toinen toistaan ja sitten vasta voidaan ajatella metsänhoidon mukaisia myöntejä”.

Saarnivaaran kertomuksen mukaan puutavaran hinnat _ovat vuonna 1909 olleet edelleenkin alhaiset ja ostomäärä rajoitettu.

”Halot varsinkin ^ovat alentuneet nopeasti, niin ettäradan varsilla niillä nykyään saa noin 13-15 mk syleltä”.

Loppumisen enteitä

Seuraava kertomus Mäntsälän metsätalousyhdistyksen toiminnasta löytyykin maanviljelysseuran vuosikirjoistavasta vuodelta 1911 ja siinä kuvastuvat jo^toiminnan

loppumisen

enteet. Tämän vuoden jälkeenkään ei kertomuksia toiminnasta^enääole, joten Mäntsälän metsätalousyhdistyksen ^toiminta

loppui

tällä ensimmäisellä kerral- la noin kolmen toimintavuoden jälkeen.

Toiminta-aika näytti jääneen K. Saarnivaaran

perustamisen

yhteydessä mainitsemaan jäsenkirjoitukseen, joka oli sitova kolme vuotta.

Vuoden 1911 toiminnasta on kertomuksen antanutneuvoja M.

Vuori, joka kirjoittaa hieman pettyneenä:

"Paljoasuuremmatolivat toiveeni tullessani Mäntsälän metsäta- lousyhdistyksen palvelukseen, kun miksi ne ovat muodostuneet toimintaa lähemmin seuratessani. Tuulinhan tapaavani täällä in- nostusta, kansallisomaisuutemme perinpohjaisen hoidon kohotta- miseksi, mutta sitä se ei ole kumminkaan ollut. Tosin ei tehdä kovin huonoja metsäkauppoja,vaan tämä on metsänhoidossa liian vähän”.

"Näyttää ylimalkaansiltä, että suurin osa jäsenistä on vastenmie-

lisesti

yhdistyksessä, koska neuvojaa käyttävät he ainoastaan silloin,kun on kysymyksessä metsäkauppa tai jokin rahallinen tulo metsästä”.

Vuoren kertomuksen mukaan talvinen taival menikin kokonaan

"hienossa hiljaisuudessa”, ainoastaan joskus oli kotitarvehakkuita

jahakkauksien valvontaa.

Mutta sitten viriää

iloisempi

mieliala neuvojankin elämässä:

"Saapui vihdoin kesä ja silloin avautuu eteen metsämiehelle tärkein aika.

Uudenmaanläänin

maanviljelysseuran tehtäväkseni määräämät kansakoulujen istutukset ja kylvöt olivat ensimmäisiä

kesätehtäviäni.

10 Mäntsälänpitäjänkansakoululla istutin ja kylvin koululasten kanssa. Istutukset ovat ^- kuivaan kesään nähden ^- onnistuneet mainion hyvin, ^{muttakylvöt ovat} enemmän epäonnis- tuneita”.

Vuori toteaa, että 1911 yhdistykseen liittyi kolme^uutta jäsentä ja yhdistykseen^kuuluvan metsämaan pinta-ala on lähes7000 hehtaa- ria eli

kaksinkertainen

^kuin

perustamisvuonna.

Kertomuksensa

päätteeksi

Vuori toteaa, ^että "lopputulos ei kumminkaan täydellisesti tyydytäitseä, sillä luulisi^-yhdistyksessä

- jonka

pinta-ala

^{on ylläolevan suuruinen,} löytyvän paljon enem- män toimintaa”.

Uudenmaanläänin

maanviljelysseuran toimesta järjestettiin ensim- mäiset yksivuotiset metsänhoitokilpailut jo vuonna 1905. Saman vuoden syksyllä aloitettiin ensimmäiset kolmivuotiset kilpailut, johon osallistui 24 metsänomistajaa ^seuran kahdeksasta pitäjästä.

Tässä

ensimmäisessä

kolmivuotisessa metsänhoitokilpailussa Os- kari Eerola Mäntsälästä sai toisen palkinnon pistemäärällä 37 voittajan saadessa 46 pistettä. Toisen palkinnonsaanutsai rahaa 60 mk. Kolmannen palkinnon sai Juho Kallio Mäntsälästä pistemää- rällä 33 ja palkintona oli 40 markkaa.

Kolmivuotisen kilpailun tarkastaneet ja ehdotuksen palkinnon saajiksi tehneet Lauri Lounasmaa ja K. Saarnivaara toteavat lisäksi:

"Samalla katsomme velvollisuudeksemme näin järjestettyjen kilpailujen johdosta lausua tulleemme siihen vakaumukseen, että niillä metsänhoidon edistymiseen jakehitykseen nähdenon erittäin tehokas ja kasvattava vaikutus, jonka vuoksi mitä lämpimimmin ehdotamme niitä

edelleenkin

toimeenpantaviksi”.

Maanviljelysseuran toimesta ryhdyttiin järjestämään vuonna 1911 kilpailuja maalaisseura-alueittain ja palkintoina jaettiin tai- teellisia, metsänhoidollisia

kilpiä,

jotka olivat metallille pakotettu- ja. Tällaisen pakotetun kilven on voittanut 1910-luvun alussa myös Mäntsälän kartanon omistaja, talousneuvos Leander Herlevi.

Talousneuvos Henrik Herlevi

Metsänhoitoyhdistys

opetti arvostamaan metsiä

"Metsänhoitoyhdistyksiä tärkeämpiä yhdistyksiä ei maailmassa olekaan”, sanoo Mäntsälän kartanon isäntä, talousneuvos Henrik

Herlevi

^. "Niiden merkitys ulottuuyksityisestä metsänomistajasta teollisuuteen ja laajalle koko yhteiskuntaan”.

Talousneuvos Herlevi sanoo olleensa metsänhoitoyhdistyksessä mukana enemmänkin hengessä kuin teoissa, muttaon aina pitänyt niiden toimintaa merkittävänä. Päämerkitys hänen mukaansa on siinä, että metsänhoitoyhdistyksetovat opettaneet isäntiä arvosta- maan metsiään, tajuamaan metsien hoitamisen merkityksen ja tiedostamaan puun arvon metsää myytäessä. Metsänomistajat olivatennenvanhaan useinkin ostajienarmoilla, mutta metsänhoi- donneuvojat pitivät isännät tietoisina vallitsevista puun markki- noista ja hinnoista.

Mäntsälän kartanon isäntä, talousneuvos Leander Herlevi näyt- teli aikoinaan keskeistä osaa luotaessa Mäntsälään metsänomista- jien yhteistyötä. ”Jo isä näki, että metsänhoitoyhdistystä ^tarvittiin paitsi yhteistyötä luomaan niin ennenkaikkeaantamaanammattia-

pua ja neuvoja metsänhoitotehtävissä”, talousneuvos Herlevi sanoo.

Henrik Herlevi joutui jo varsin nuorena tekemisiin metsäasioi- den kanssa. Pysyvän kiinnostuksen metsiin hän sai käytyään parin kuukauden mittaisen metsäkurssin Tuomarniemellä.

Herlevi muistaa, että kartanon metsissä tehtiin istutuksia jo vuosisadan

alkupuolella.

Tuolta ajalta ovat

pihtakuuset

kartanon

metsikössä.

Vuosisadan alkupuolella metsien hoitaminen

perustui

isäntien omaan innostukseen ja kykyyn hoitaa niitä. Jokainen pyrki

Herlevin

mukaan tekemään parhaansa, mutta ammattimiesten apua ja neuvoja kaivattiin. Siihen perustettu metsänhoitoyhdistys toi ratkaisun.

”Jo isä

puhui

koivun puolesta, vaikka sitä pidettiin yleisesti metsien rikkaruohona. Puhuttiin jopametsien valkoisesta valhees- ta. Nyt tämä koivuviha on kuitenkin osoittautunut huonoksi ja koivusta ^on puutetta”, Herlevi sanoo.

Herlevi muistaa, että yhteismyyntiä yritettiin Mäntsälässä jo 1930-luvulla, mutta sillä kertaa siitä ei tullut mitään, sillä hinnasta ei päästy yksimielisyyteen. Yhteismyynneillä pyrittiin jo tuolloin nostamaan puun hintaa.

Metsätulo tuo tasapainoa

Metsillä on Mäntsälässä ollut aina suuri merkitys. Siellä vallitsevat- kin rehevien maapohjien ansiosta hyvät kasvuolosuhteet.

Herlevi toimi isänsä jalanjälkiäseuraten Mäntsälän Säästöpan- kissa. Pankkimiehenä hän oli kaikkiaan 43 vuotta, viime vuodet hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana.

Pankkimiehenä hän pitääkin metsärahojen merkitystä Mäntsä- lässä aina tärkeänä sekä metsänomistajille itselleen että pankeille.

”Viljatulo vaihtelee tiloilla sääolosuhteiden mukaan ja metsätulo tuo tasapainon talouden hoitoon. Metsätulo tekee mahdolliseksi velan ottamisen”.

Metsätulon muodostukseen liittyy oleellisesti metsien hyvä hoi- to. Metsien pitäminen tuottavassa kunnossa puolestaan korostaa Herlevin mukaan metsänhoitoyhdistyksen merkitystä.

”Jos metsänhoitoyhdistyksiä ei olisi perustettu, olisi se

ollut Mäntsälän metsien perikato”.

Yllä olevaon varsin vahvasti sanottu. Mutta sanojentakana onkin todellinen tervaskanto, vanhaisäntä Yrjö Linnamäki (synt.

2. 1. 1888).

Sanojensa paremmaksi vakuudeksi Linnamäen vaari lisää vielä, että metsänhoitoyhdistys opetti isännät ymmärtämään metsiensä arvon, pitämään puoliaan yhtiöitten puunostajia_vastaan ja mittaa- maan puun kuutiojaloissa.

Monet, varsinkaan vanhemmat metsänomistajat, eivät tienneet

mitä myivät, kun eivät tunteneet mittayksiköttä ja siten ehkä joutuivat petetyiksi kaupassa.

Yrjö Linnamäki jos kuka tuntee Mäntsälän ^metsät ja metsiä paljon laajemmaltikin, sillä innokkaana hirvimiehenä hän on kolunnut tarkkaan eteläisen Suomen metsät. Ensimmäinen hirvi kaatui jo nelitoistavuotiaana ja viimeinen ^vuonna 1978. Siihen väliin mahtuu liki 200 kaatoa.

Linnamäen vaari ^onastellut hirvien perässämatkan, jokavastaa neljää kierrosta maapallon ympäri. Siinä sivussa hän on katsellut metsiäkin.

Ensimmäisen kerran Mäntsälän metsätalousyhdistystä vuonna 1908 perustettaessa Yrjö Linnamäki ei ollut mukana, mutta hän tietääkertoa, että puuhamiehet olivat Uudenmaanläänin maanvil-

jelysseurasta ja paikallisista oli mukana ennen kaikkea Mäntsälän kartanon isäntä Leander Herlevi.

Metsätalousyhdistyksen toimintaa kesti tällä erää vain kolmisen vuotta. Syyksi ^toiminnan

loppumiseen

Linnamäki arvelee sen, etteivät isännät olleet innokkaita maksamaan jäsenmaksuja.

Metsänhoitoyhdistys tarvitsisi metsäpalstan

Toisellayrittämällä^elitasan viisikymmentävuottasitten Mäntsälän Metsänhoitoyhdistyksen toiminta lähti ripeästi käyntiin, ^vaikka taloudellisia vaikeuksia olikin alkuaikoina.

Yrjö Linnamäki ehti olla metsänhoitoyhdistyksen hallituksessa kaikkiaan 26 vuotta (1942-67) ^kunnes vuonna 1967 "määräsi”

seuraajakseen Martti Kalliolan, jokaon johtanut metsänhoitoyh- distystä 15. 7. 1973 lähtien.

Linnamäki, joka on metsänhoitoyhdistyksen ensimmäinen ja ainoa kunniajäsen, muistelee yhdistysaikojaan mielenkiintoiseksi jasanoopitäneensä aina huolta varsinkin huumoripuolesta. Tuo^on helppo uskoakin, sillä niin mahtava huumorintaju vaarilla on pienen ikänsä ollut.

Linnamäen vaari muistaa esittäneensä jo hyvin varhaisessa vaiheessa metsäpalstan ostamista metsänhoitoyhdistykselle, jotta

Linnamäen vaari on elämänsä aikanakiertänyt paljon Mäntsä- län ja koko eteläisen Suomen metsiä. Viime vuosina kävelypiiri on supistunut omaan pihaan, mihin hän on aikoinaan istutta- nutmonenlaisia puita.

voitaisiin

^lähteä

väittelemään

^{siitä, mikä on metsän todellinen}

tuotto. Metsänhoitoyhdistys

ostattelikin

aikoinaan kirkonkylästä

Juholan

^{tilaa, muttahanke}

kaatui

^siihen,

ettei

^{tilastamyytyerillistä} metsäpalstaa.

Samaa mieltä Yrjö

Linnamäki

^on

edelleenkin.

Hänen mielestään on väärin ^sanoa, että metsä kasvaa niin ja niin paljon

hehtaaria kohti

vuodessa. Jos metsän ^sanotaan kasvavan 5-6

kuutiometriä hehtaaria

^{kohti vuodessa,}

pitäisi

tuopuumäärä vuodessaottaapois

ja katsoa mitä metsä todella kasvaa.

Linnamäen vaari

varoittaakin

metsänomistajia^{kehumasta met-} sän

kasvulla.

Verottaja panee kyllä kehumisen mieleensä ja ^sen

vuoksi

metsäverotus ^onkorkea. Kuitenkaan tavallinen talo ei joka

vuosi

myy metsää, mutta maksaa veroa, joka^{on otettava maanvil-}

jelystuloista.

Yhtiön miesten metkut tunnettava

Linnamäki

^muistelee, että metsänhoitoyhdistys joutui

alkuaikoina

pitämään tiukasti metsänomistajien

puolta

yhtiöitten

ostomiehiä

vastaan. Yhtiöitten miehet leimasivat parhaat ^puut päältä. Vähä vähältä

opittiin

miesten metkut ^tuntemaan ja pitämään

puolia.

Mutta

isäntien puolia

^ovat ennen kaikkea pitäneet metsänhoito- yhdistyksen ^neuvojat.

Yhtiöitten

miehet eivät ostaneet mielellään

valmiiksi

^leimattuja

metsiä

^{vaan sanoivat,että mukanaovatkaikki}

”kraakutkin”.

Metsien ^hoito vähäistä

Linnamäen

vaari

^{kertoo, ettei}

metsiä

^vuosisadan

alkupuolella

juuri hoidettu.

Tärkeäksi metsänhoidolliseksi toimenpiteeksi

^{hän näkee}

kuitenkin

riukumetsän

harventamisen

^{aidaksi ja}

heinäseipäitä

varten. Peltojen ympärillä ^oli

Linnamäessäkin

^{niin tiheäriukuaita,}

”ettei

västäräkki

läpi mahtunut

lentämään”.

Oikeaoppistariukuaitaa löytyy vieläkin Linnamäen pihapiiristä.

Jos ei muuten, niin muistoksi talon nuoremmalle väelle.

Vaari muistelee myös 1920-luvun puolivälissä kulotetun ^oman talon metsää. Linnamäkeen lähetettiin siementä ja koululaiset olivat kylvämässä. Niistä siemenistä ei noussut yhtään tainta.

Niinpä

hän joutui itse keräämään käpyjä ja kuivattamaan niitä säkissä uunin

päällä.

Näitä siemeniä Linnamäen vaari muistelee vihapäissään "potkineensa” maahan ja nyt paikalla on komeat tukkipuut.

Sekametsikkö mieluisin

Linnamäen vaari tunnustaa, että hänelleon mieluisin sekametsik- kö. Tällainen metsikkösyntyy, kun isäntä itse voi jättää^rinnakkain kuusen ja koivun. Koivua tarvitaan joukossa, että kuusi pysyy terveenä.

Ja aina voi joukkoon jättää muutaman todella ison puun niin kuin vaari monta kertaa teki liikkuessaan leimaajan kanssa metsässä. Hän kietaisi sylinsä puun ympärille ja sanoi, että tätä puuta ei leimata.

"Metsänomistaja ymmärtää metsää pikkuisen paremmin kuin Helsingin herra”, vaari sanoo ja tarkoittaa tuolla sitä,että metsää on katseltava lapsesta lähtien, oltava innostunut metsästä.

"Vilja kasvaa kesässä korjuuikään, mutta metsän ikä ^on 80 vuotta. Metsän kasvattaminen onpitkäjänteistätyötä”, sanoo^tämä originelli persoonallisuus, joka95-vuotiaana miettii,mitähäntässä maailmassa vielä ehtii, kun oikein vanhaksi elää.

Linnamäen vaarin liikkuminen metsässä ^on vähentynyt,

piiri

^on pienentynyt. Pihapiirissä, kotimäen kumpareella on monia vaarin itsensä istuttamia puita, ^on ikivanhoja^kuusia ja koivuja. ^Suurim-

mat puut ovat niin mahtavia, ettei vaarin syli enää yltäisi niiden ympäri.

Nykyinen

metsänhoitoyhdistys perustetaan 3. 3. 1935

Mäntsälän

Metsänhoitoyhdistyksen ^toinen

tuleminen tapahtui

vuonna 1935, jolloinmaaliskuun 3.

päivänä

kahdeksan maanviljeli-

jää ja metsänhoitajat Yrjö

Tapiovaara

ja R. Byman

kokoontuivat

Mäntsälän

kunnantalolle

metsänhoitoyhdistystä perustamaan.

Väinö Riihimaan puheenjohdolla toiminut kokous

päätti

yksi-

mielisesti

perustaa

Mäntsälän

Metsänhoitoyhdistyksen, jonka^teh-

täväksi määriteltiin

sääntöjen 2. pykälässä: "Yhdistyksen

tarkoi-

tuksena ^on edistää jäsentensä metsänhoitoa, metsähyödykkeiden hyväksikäyttöä ja myyntiä sekä

toimia metsäharrastuksen

^levittä-

miseksi paikkakunnalla, ottamalla palvelukseensa

metsätyönjohta- jia, metsänhoitajia ja ^muita toimihenkilöitä,

toimeenpanemalla

metsänhoitokilpailuja, kursseja, metsäpäiviä ja retkeilyjä ^sekä

levittämällä

metsäkirjallisuutta”.

Yhdistyksen

ensimmäiseen

johtokuntaan

valittiin Artturi

^Kesti- lä, ^{Aaretti Sukula, Harald Johanson, VäinöRiihimaa, joka toimi} puheenjohtajana vuoden 1935 sekä O. Ojamo. Varajäseneksi valittiin V. ^Lund, A.

Kalliola

^{ja Leander}

Herlevi.

Metsätyönjohtajan

paikka

oli

pikimmiten

laitettu

avoimeksi

^ja johtokunta

kokoontui

^toukokuun

lopulla

valitsemaanyhdistykselle

ensimmäistä toimihenkilöä.

Hakijoita oli kaikkiaan 14.

Hakijoista oli Etelä-Hämeen

metsänhoitolautakunta

^asettanut

ensimmäiselle

^tilalle

metsäteknikko

Urpo Hämäläisen Pukkilasta ja toiselle tilalle Väinö Linnan Antreasta. Johtokunta yhtyi yksimielisesti

metsänhoitolautakunnan

ehdotukseen ja valitsi Hä- mäläisen.

Samalla

määrättiin jäsenten

pinta-alamaksuksi metsähehtaarilta

yksi markka, jona se pysyikin toistakymmentä vuotta.

Mutta ^annetaanpa Hämäläisen itsensä kertoa yhdistyksen ^toi-

minnan liikkeelle lähtemisestä.

Työ Mäntsälän metsien hyväksi käynnistyy ripeästi

Mäntsälän Metsänhoitoyhdistyksen palvelukseen vuonna 1935 tul- leen ensimmäisen metsänhoidonneuvojan Urpo Hämäläisen työ ei alkanut kovin lupaavasti, sillä miehen huristellessa moottoripyö- rällään Jyväskylästä^kohtietelää, satoiPadasjoellalunta ja Mäntsä- lässäkin räntää, vaikka elettiin kesäkuun toista päivää.

Muitakin vaikeuksia ja käyntiinlähtöhankaluuksia oli naapuripi- täjässä Pukkilassa syntynyttä metsäteknikkoa odottamassa. Talou- dellisia vaikeuksia riitti alkuvuosina, sillä metsänhoitomaksu oli

pitkään

vain yhden markan metsähehtaaria kohti. Jäsenten^omista- ma

metsäala

oli Hämäläisen Mäntsälään tullessa ^runsaat 2 000 hehtaaria, muttakymmenenvuotta myöhemmin, jolloin hän siirtyi

metsänhoitolautakunnan

leipiin, hän voi jättää seuraajalleen^noin

viisinkertaisen metsäpinta-alan.

Ensimmäisenä

vuonna Hämäläisen olikin liikuttava ahkerasti kylillä kertomassa perustetusta metsänhoitoyhdistyksestä, ^{sen tar-} koituksesta jatehtävistä, hankkimassa jäseniä ja sitä kautta lisää

metsäpinta-alaa

yhdistyksen

toimintapiiriin,

mutta ennen kaikkea hankkimassa itselleen työtilaisuuksia.

Rahakirstun

pohja näytti

usein

^{tyhjää, mutta} valtion maksaman

pienen apurahan

^turvinneuvojallekinvoitiin palkkaa maksaa. Kun metsänhoitoyhdistyksen kassaan oli välttämättä ^saatava täytettä, usean metsänomistajan kanssa tehtiin

urakkaluontoisia pinotava-

ran leimauksen, hakkuun ja ajon

valvontasopimuksia.

Niistä

perittiin palkkiota

^{2,50 markkaa}

kuutiometriltä.

Ensimmäinen

vuosi meni töitä ^etsiessä, mutta jo vuonna

1936

töitä alkoi olla

liikaakin.

^Kuutena

päivänä

viikossa neuvoja kierteli

kentällä.

^{Illat ja}seitsemännen päivän hän pyhitti

paperitöille.

Saksan aloitettua

asevarustelun

^{oli niin}

sanotuilla saksantukeilla

kova kysyntä

lentokoneteollisuudessa.

Tukeista tehtiin vaneria.

Tällaisia

^järeitä,

oksattomia

mäntytukkeja metsänhoitoyhdistys

toimitti

^monelta

mäntsäläläiseltä

^tilalta.

Tämäntapaisilla

toimenpiteillä

metsänhoitoyhdistyksen ^talous saatiin

tasapainoon

ja tuli myös mahdollisuus

palkata

kaksi

metsänhoitohar

^j

oitteli

^j

aa.

”Perustava kokous”

Nykullan peräkamarissa

Hämäläinen

kertoo Mäntsälän Metsänhoitoyhdistyksen

perustami-

sesta, että itse asiassa ^se

tapahtui

Nykullan kartanon

peräkamaris

sa. Kahteen

pekkaan

sen

perustivat

Väinö Riihimaa ja

metsänhoi

tolautakunnan metsänhoitaja Yrjö Tapiovaara. He kutsuivat sit temmin isäntiä metsänhoitoyhdistyksen perustavaan kokoukseen mutta alkuperustus oli jo luotu.

Riihimaan, joka oli myös metsänhoitoyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, kutsumana Hämäläinen Mäntsälään tuli. Hän oli aikaisemmin ollut harjoittelijana Riihimaan metsätoimistossa.

Enemmän pinotavaraa

Kun Hämäläiseltä kysyy, mitä hän olisi kaivannut vastaperustetulta metsänhoitoyhdistykseltä, hän sanoo, että olisi halunnut^enemmän valtuuksia tehdä leimauksia jahoitotoimenpiteitä oman harkintan- sa mukaan. Tuohon aikaan haluttiin hakata ja kysyttiin vain tukkipuuta, mutta Hämäläinen olisi halunnut leimata myös pinota- varaa. Pinotavaraa oli hakattu vähän ja tukkipuun otossaolitotuttu määrämittahakkuisiin.

Metsänhoidonneuvoja piti metsänomistajien puolta ja tässä suhteessa Hämäläistä muistetaan erityiselläkiitoksella. Metsänhoi- donneuvoja pyrki valikoivaanhakkuuseen, mutta sai montakertaa kokea epäluuloja yhtiöitten miesten taholta. He kun eivät tahto- neet hyväksyä metsänhoidonneuvojan leimauksia, joissa pyrittiin säästämään mäntyä, ^mutta otettiin puuta, jotka yhtiöitten ^miehet olisivat puolestaan jättäneet leimaamatta.

Avohakkuita ei hyväksytty

Paperipuun myyntiä

pidettiin

jopa köyhän talon merkkinä eikäse toki sopinut kartanopitäjälle, jossa tilakohtaiset metsät olivat suuria ja paikoin niin tiheitä ”ettei

läpi

^näkynyt”.

Samanlainen suhtautuminen oli aukkohakkuisiin 1920- ja 1930- luvuilla. Sanottiin jopa, ^että aukkohakkuu merkitsi talon perika- toa. Hämäläinen muistelee viidenkymmenen vuoden takaisista Mäntsälänmetsistä, ettäyhtenäisiä taimikoita ja tasaikäisiä nuoria metsiköitä oli vain joillakin kulo- ja myrskytuhoalueilla.

Useilla taloilla oli vielä aidattuja hakamaita, joita vakituisesti laidunnettiin. Hakamailla metsät olivat yleensä nuorehkoja, mutta

samalla kuitenkin aukkoisia.

Varsinaiset metsäpalstat

^olivat yleensä ylitiheitä ^ja yli-ikäisiä metsiä oli

runsaasti.

Löytyi jopa

varsinaisia

säästömetsiä, joista^ei tiedetty hakatun myyntipuuta ^lainkaan.

Kotitarvehakkuut

voitiin katsoa metsien

kunnostamishakkuiksi.

Jokaisella

tilalla oli puulämmitys, riukuaitoja tarvittiin karjan

laiduntamisen vuoksi

^jaheinä- ja eloseipäitä tarvittiin paljon.

Luontaistalouden

aikaa elettäessä tultiin hyvin

pitkälle

toimeen oman tilan

tuotteilla

eikä koneistus ollut vielä rasitteena. Verot ja muut julkiset^menoteivät tiloja kovin

pahasti

rasittaneet ja niinpä

ei

ollutkaan kovin suuria tarpeita

vuosittaisiin

myyntihakkuisiin.

Myyntihakkuita

tehtiinkin

usein vain suurempien

menoerien

kuten rakennusten uusimisen, perinnönjakojen ^ja

omistussuhtei-

denmuutosten takia. Niinpä

eräänkin perikunnan

metsästä hakat- tiin kerralla 12 000 runkoa sahapuita.

Rautjärven kartanon vaihtaessa omistajaa tehtiin kahden vuo- den aikana hakkuu koko

senaikaisella

⁷⁰⁰

hehtaarin metsäpinta-

alalla. Näistä hakkuista kertyi halkojakin, jotkavaihdettiin

poltet- tuihin

kattotiiliin. Näin

saatiin

katettua tilan kaikkien rakennusten katot, ^{joita oli}

pinta-alaltaan

yhteensä noin hehtaarin verran.

Hämäläinen muistelee, että kylvö- ja

istutustöitä

^{tehtiin, mutta} varsin vähän. Niillä ei ollut

metsien

uudistamistarpeeseen nähden

juurimerkitystä.

Vaikkametsänhoitoyhdistyksen

toiminta kohdistui

alkuun enim- mäkseen

keskikokoisiin

ja isompiin tiloihin, saatiin pientilojakin mukaan.

Hämäläinen

^{muistaa, että}

Kellokosken

^Mäntsälän

puolei-

sen

pienviljelijäyhdistyksen

^tilat liittyivät ryhmäjäsenenä. ^{Tästä oli} neuvojallekin

suuri

^etu, sillä samana päivänä voitiin leimata useamman tilan metsissä.

Sodan ^jälkeen halon hakkuuseen

Alkuhankaluuksista selvittiin

^jametsänhoitoyhdistyksen ^toiminta alkoi kehittyä hyvin myönteisesti.

Suunniteltiin

jopa toisen neuvo-

jan

palkkaamista,

mutta sitten tuli sota, joka pysäytti ^toiminnan.

Sodan aikana jasen jälkeen oli jokaisen tilan metsästä hakattava myyntipuuta, pääasiassa halkoja. Työmääräys jaettiin jokaiselle työkykyiselle eikä komennukselta säästynyt edes kirkkoherrakaan.

Alin hakkuu-urakka oli viisi mottia halkoja.

Kun helsinkiläisten

pelättiin paleltuvan,

aloitettiin hätähakkuut tienvarsimetsissä. Silloin lyötiin haloiksi kaikki tukkipuutkin.

Varsinaista

halkopuuta

Mäntsälän metsissä olikin runsaasti. Ellei vapaaehtoisesti suostuttumyyntiin, tuli pakkomääräys. Pakkomää- räykset saattoivat olla varsin suuriakin. Eräällekin tilalle tuli 2 000 kuutiometrin myyntimääräys. Omistajaei uskonut tällaista määrää löytyvän, vaikka hakattaisiin

tukkipuutkin.

Kun määräolihakattu, omistaja suostui myymään vielä toisen mokoman.

Koivu välttämätön kuusikossa

Mäntsälän nykyisistä metsistä Hämäläinen toteaa, että täällä on nuoria ja yli-ikäisiämetsiä, muttakasvatusmetsiä puuttuu. Mäntsä- län koivu ^onhyvälaatuista, mutta sitäon sodan jälkeisten hakkuil- leen jäljiltä liian vähän.

Koivua tarvitaan Hämäläisen mukaan kuitenkin kuusen seassa, jotta ne eivät olisi niin alttiita myrskytuhoille ja tuholaisille kuin kaavamaiset, yhden puulajin metsiköt.

Hämäläisen ihannemetsä ^on korkeatuottoinen metsä, jossa on lehtipuuta havupuun joukossa.

Toiminnan ensi vuosikymmenet

Niin kuin Hämäläisen

muisteluksista

^ilmenee, toiminta laajeni

nopeasti

jatyöllisti ensimmäisen

toimihenkilön

^{viikon jokaiseksi}

päiväksi.

Kun metsänhoitoyhdistys aloitti toimintansa kesäkuussa ^1935, jäsenmäärä ^{oli 19} ja yhteinen

kasvullinen metsäpinta-ala

^{2 868} hehtaaria.

Vuoden 1936

heinäkuun alkuun mennessä

uusia

jäseniä oli liittynyt 29 ja heidän omistamansa metsäpinta-ala oli 3 336 hehtaaria.

Myyntiä ^varten leimattiin järeätä puutavaraa 34 836 runkoa, joista29 335 runkoa

sahapuita

ja 5 501 runkoa vanerikoivuja.

Pinotavaraa oli leimattu

ensimmäisen

toimintavuoden aikana 8 550 kuutiometriä, josta 2

840 kuutiometriä paperipuuta,

⁶⁰⁰

kuutiometriä

kaivospylväitä ja 5 115

kuutiometriä

^halkoja.

Harsintahakkuilla käsiteltiin

1 720 hehtaaria ja

kasvatushakkuil-

la 445

hehtaaria.

Ensimmäisen

toimintavuoden

aikana metsänhoidonneuvojalla oli

toimintakertomuksen

^{mukaan 219}työpäivää, joistaleimaustyöt veivät pääosan eli

leimauspäiviä

kertyi 136. Luku- ja arviointipäiviä oli 15, kansakoulujen kylvöpäiviä 10,

metsänhoitosuunnitelmien

laatimispäiviä

^{neljä, puutavaran} luovutukseen ja valvontaan kului 21

päivää,

jäsenten keruuseen kahdeksan

päivää

ja kauppojen järjestelyyn^neljä

päivää. Metsänhoitopuolelle

ei kirjattu kovin- kaan montatyöpäivää, sillä

päivän

verran meni taimikon

perkauk-

seen jasaman verran keinolliseen

uudistukseen.

Metsänparannuslain

^alaisia työpäiviä oli tuolloin yhteensä 16.

Tapio

toimitti kuusentaimia

^{ja niitä}

istutettiin

⁷000 kappaletta.

Metsäojituksia

anottiin

105 hehtaarille.

Yhteismyyntejäkin

saatiin

jo aikaan ja ensimmäisenä vuonna toimitettiin tällä tavalla

paperipuuta

2 000

kuutiometriä.

Ensimmäisen toimintavuoden

tilinpäätös ^osoittaa, että menoja oli yhteensä 23 515 markkaa, josta metsänhoidonneuvojan

palk-

kaus lohkaisi suurimman osan eli 19 700 markkaa. Tulopuolelle kerättiin rahaa

metsänhoitomaksuina

^{6 615 markkaa,}

toimitusmak-

suina 7710 markkaa ja valtiolta saatiin avustusta 8 800 markkaa.

Paljon puuta myyntiin

Toinen toimintavuosi osoittautui kiireiseksi, sillä metsänhoidon- neuvojan työpäivien määrä oli 301.

Metsänomistajat pelkäsivät laskukauden alkavan

pian

ja myivät paljon_puutatilivuoden aikana. Neuvoja oli tehnyt myyntimerkitse- mistä määrältään jopa viisi kertaa niin paljon ^kuin joissakin Lounais-Suomen pitäjissä.

Kesäkuun loppuun mennessä 1937 päättyneenä toimintavuonna oli järeätä puutavaraa leimattu 106 153 runkoa, josta 93 966 runkoa havupuuta ja 12 187 runkoa koivuja. Pinotavaraa oli vastaavasti leimattu 12 600kuutiometriä, josta paperipuuta 5 050 kuutiometriä ja halkoja 7 550 kuutiometriä.

Kertomuksesta löytyy myösmaininta, ^ettätoisena toimintavuon- nakasvatushakkuilla käsiteltiin2 215 hehtaaria ja uudistushakkuil- la 328 hehtaaria.

Metsänhoitoyhdistys päätti vuonna 1937 osallistua Mäntsälässä pidettyyn maatalousnäyttelyyn. Vuosikymmenen lopulla puhuttiin myös metsäkerholaistoiminnasta ja tavoitteena oli saada kerholai- set kasvattamaan metsänviljelyävarten taimia.

Toiminta oli ennen sotia laajentunut niin paljon, ^{että Pukkilan} yhdistyksen kanssa päätettiin palkata toinen metsänhoidonneuvo-

ja. ^Hänen

asuinpaikakseen

hyväksyttiin Haut järvi ja ^palkkaus sovittiin puoleksi kummallekin yhdistykselle.

Sotien aikana toiminta hiljeniniin kuin Hämäläinenkin muiste- lee. Esimerkiksi vuonna 1941 leimattiin järeitä havupuita 3 900 runkoa, järeitä lehtipuita 60 runkoa ja halkoja 1 100 kuutiometriä.

Metsänhoidolliset työtkään eivät olleet kovinsuuria,sillä metsää kylvettiin 4,5 hehtaaria ja istutettiin neljä hehtaaria.

Vuonna 1941 Mäntsälän Metsänhoitoyhdistys liittyi Uudenmaan- Hämeen Metsänhoitoyhdistysten liiton jäseneksi.

Mäntsälästäkin hakattiin vuonna 1945 niin sanottuina Helsingin hätähakkuina varsin runsaasti puuta, sillähalkojatarvittiin lämmit- tämiseen. Haloiksi hakattiin kaikki tukkipuutkin ja tehtiin avohak- kuita. Näihin metsiin istutettiin ja kylvettiin sitten ^vuonna 1947 valtion toimesta uuttametsää. Ne ovatkin Mäntsälän ensimmäiset varsinaiset viljellyt ^metsät.

•il ^••• A ^{•• •• • •••}

Pitkiä työpäiviä

Pitkiksi muisteleetyöpäiviä ja -viikkoja myös Hämäläisen jälkeen metsänhoidonneuvojaksi tullut Kotkan

sahateollisuuskoulun

^käy-

nyt metsätyönjohtajaF.E. Mikkola. Hän ehti palvella Mäntsälän Metsänhoitoyhdistystä liki 22 vuotta.

”Kun oli paljon leimauksia, piti olla työssä jokaisena viikonpäi- vänä.

Leimaukset

tahtoivat kasaantua ja kerralla saattoi olla

neljäkymmentäkin

leimaustilausta. Talvellakin

jouduttiin leimaa- maan”, Mikkola muistelee.

Mäntsäläläiset muistavat, ^että

Piippu-Mikkola

liikkui talvisai- kaan leimuilla

amerikkalaismalliset

lumikengät jalassa. Näin hänen oli hyvä irvailla lumessa

tarpoville

isännille: ”On tässä hommassa jotainhyvääkin. ^On

pirun

lystiä hyppyyttää isäntiä lumihangessa”.

Mikkola tuli metsänhoitoyhdistyksen

palvelukseen

sodanjälkei-

sissä olosuhteissa elivuonna 1946. Sotien jälkeen^metsää hoidettiin

pääasiassa

vain hakkaamalla, ^mutta 1950-luvulla tuli käyttöön

metsien

"luonnonmukainen käsittely”.

Määrämittahakkuuta ei Mikkolan muistaman mukaan sotien jälkeen enää harrastettu, vaan tukkia metsästä otettaessa oli

periaatteena,

että huonoimmat puut

poistettiin

ja paras jätettiin kasvamaan.

Mikkola kertoo, että esimerkiksi vuonna 1959 leimattiin 52 000

pinokuutiometriä

tukkipuuta, 1 500

pinokuutiometriä vaneripuuta,

4 200 kuutiometirä pinotavaraa ja 26 000 pinokuutiometriä halkoa,

jossa oli seassa hieman muutakin ^puuta kuin koivua.

Samana vuonna tehtiin aukkohakkuuta vain pari hehtaaria, kylvettiin ^kuusi

hehtaaria

ja istutettiin seitsemän hehtaaria^metsää.

Tämänlaatuiset metsänhoitotyöt olivat tuolloin vielä varsin vähäisiä Mäntsälän kokoisessa pitäjässä.

Mikkola

pitää

Keskusmetsälautakunta

Tapion

ohjeita liian yk-

sioikoisina

^metsän

uudistamisessa.

Hänen mukaansa ei ole olemas- savain yhtä mustikkatyyppiä, ^vaan niitäon

useampia.

Näin ollen ohjeetkaan eivät saisi olla liian kaavamaiset ja tiukat.

Näin syntyy yhden puulajin metsiköitä, ^{mutta Mikkola} sanoo, että männikköön syntyneisiin aukkoihin tulisi istuttaa koivua,

mutta siten,ettei ^setukahduta männyn kasvua. Kuusikossakin saisi ollakoivua, jopa leppääkin.

Rahan hankkiminen pääasia

Isäntien kanssa Mikkola sanoo aina pärjänneensä hyvin. Hänellä oli tapana ensin esittää isännälle, mitä

pitäisi

tehdä metsässä ja isäntä sai hyväksyä ^sen tai olla hyväksymättä. Yhden kerran hän muistaa lähteneensä kävelemään metsästä, kun ei päässyt isännän kanssa yksimielisyyteen.

"Metsänhoitoyhdistyksentehtävä oli silloin ja^on nytkin^hankkia

isännälle

mahdollisimman paljon rahaa”, ^{Mikkola sanoo. Hän} muistuttaakuitenkin, ettei

metsäkaupoissa

kannata olla "naimisis- sa” vainyhden yhtiön kanssa. Tästä tulee

hankaluuksia

^{ja vääriä} yleistyksiä koko

puukauppa-alalle.

Mitä metsissä tapahtui ^1955?

Mikäpä näyttitilanne Mäntsälän metsissätasan 30 vuotta sitten ja miten metsänhoitoyhdistys toimi? Siitä kertoo mainitun vuoden toimintakertomus, joka antaa lyhyen katsauksen myös koko valtakunnan

puukauppatilanteeseen.

Metsäkauppatilanne

^jatkui

alkuvuodesta

edellisenä syksynä

muodostunein

hinnoin aina

loppukesälle

saakka. Syksyllä pidetyis-

sä valtion

puuhuutokaupoissa sahatukkien

keskihinta aleni 14,7

prosenttia

edellisestä vuodesta. Puun japuujalosteidenvienti nousi noin 15

prosenttia

ja pyöreän puun

vienti

lisääntyi ⁴⁰

prosenttia.

Metsästä lähtöisin olevien vientitulojen osuus koko viennistä oli 82

prosenttia.

Sahatavarakaupat vuoden 1956 vientiin olivat varsin heikot

samoin

^kuin

vanerinkin.

Paperijalosteidenkaupat sen sijaan jatkuivat normaalisti,

tapahtuipa

hiljaista vientihintojen nou- suakin.

Mäntsälän Metsänhoitoyhdistyksen alueella pinotavaran ostot

tapahtuivat

aina syyskuulle

saakka suunnilleen

edellisen syksyn hintoihin, mutta

pari

viikkoa valtion puuhuutokauppojen ^jälkeen

paperipuun

hinta laski noin 200 markkaa

kuutiometriltä.

^Loka-

marraskuulla

hinta sitten hieman nousi, ^mutta silti ei päästy edellisen vuoden

hintoihin

^{ja vuoden}

lopulla

ostot tyrehtyivät kokonaan.

Halkojen hinnat

alkoivat

syksymmällä hiljalleen nousta ja

vuoden

^lopussa

maksettiin

koivuhalosta jopa 1 400 markkaa

pinokuutiometriltä

tien varressa.

Tukkipuukauppa pääsi

hitaasti käyntiin ja kantohinta vaihteli 93-98 markkaa kuutiojalalta ja hankintahinta noin 110 markkaa kuutiojalalta.

Vuoden 1955 aikana

leimattiin

^järeitä

puita

53 123 runkoa sekä

pinotavaraa

^{52 300}

pinokuutiometriä.

Leimauksissa

sovellettiin uudistushakkuuta

474 hehtaarilla ja

kasvatushakkuuta

^{1 670 heh-} taarilla.

Vuoden

^{aikana kylvettiin} männyn siementä 12,5 hehtaarille ja taimistoja hoidettiin 10 hehtaarin alalla.

Lisää jäseniä

Mäntsälän kartanon pihtakuusi- metsikköä, joka on istutettu

1900-luvun^alussa.

Vuoden 1955 aikana metsänhoitoyhdistykseen liittyi ^{43 uutta} jäsentä ja jäsenmäärä oli vuoden lopussa 237. Heidän omistamansa

metsäpinta-ala

oli 13 662 hehtaaria ja metsänhoitomaksu oli kaksi markkaa, kun se vuosikymmenen vaihteessa ehti käväistä aina kuudessa markassa saakka.

Vaikka jäsenmäärän lisäämiseen kiinnitettiin toimintavuoden aikana erityistä huomiota, jäi tulos

toimintakertomuksen

^mukaan varsin laihaksi. Kertomuksessa todetaan jälleen kerran, että metsänomistajilla ei ole kiinnostusta metsänhoitoyhdistystoimin- taan.

Metsänhoitoyhdistyksen

palveluksessa

olleella kolmella miehellä kertyi

toimituspäiviä

vuoden aikanayhteensä 646 ja toimistopäiviä 60.

Leimauksiin

kolmelta mieheltä meni valtaosatyöajasta ^eliniihin käytettiin yhteensä 450 työpäivää, jossa oli lisäystä edelliseen vuoteen verrattuna74 päivää. Vanhaan tapaan leimauksia tehtiin runsaasti myös lumien aikana.

Neuvojien toimituspäivistä kului lisäksi valistustoimintaan 50

päivää,

metsänhoitotöihin 45 päivää ja puukaupan alaan liittyviin tehtäviin 26 päivää.

Kolmekymmentä vuottasitten toiminta oli jo varsin samanlaista kuin nykyisinkin, sillä metsäpäiviä jaretkeilyjä oli 18, tupailtoja ^ja

esitelmätilaisuuksia

^14, leimauskilpailuja januortenmetsätaitokil- pailuja järjestettiinniin ikään. Jatkokoululaisille annettiin^metsäa- lan opetusta järjestämälläneliviikkoinenmetsäkurssi, jollaopetus- ta sai kaikkiaan 96 nuorta.

Vuonna 1955

päätettiin

järjestäämyös kaksivuotinen tienvarsi- metsien kunnostuskilpailu.

Rahaa kaikkeen tähän toimintaan kului 2 792 322 markkaa, josta

palkkoihin

meni 1 274 970 markkaa, matkakuluihin 590 038 markkaa,

toimistokuluihin

26 628 markkaa ja työkaluihin 18 810 markkaa. Metsänhoitomaksuina kerättiin 2 043 688 markkaa ja

toimitusmaksuina

koottiin 574 000 markkaa. Tilivuoden voitoksi kirjattiin 357 219 markkaa.

Metsänhoitoyhdistys^{oli jo vuonna 1953ostanut} itselleen ensim- mäisen kiinteistön. Yhdistyksen ylimääräinen kokous hyväksyi

16. 6. 1953 kauppakirjan, jollayhdistykselle ^ostettiin E. Heinon

perikunnalta

Riihimäki-niminen tila 690 000 markan

kauppahin-

nasta. Siinä yhdistys toimi aina vuoteen 1975 saakka, jolloin tila myytiin. Metsänhoitoyhdistyksen toimisto muutti Mäntsälän Osuuspankin taloon ja siinä nykyiseen huoneistoon 1. 6. 1981.

A

Metsien viljely ja suunnitelmallinen

hoito yleistyy

Metsien viljely yleistyi varsinaisesti 1960-luvulla, joskin varsin hitaasti. Juuri vuosikymmenen alkaessa tuli metsiin paljon lumitu- hoja ja niiden seurauksena jouduttiin Mäntsälässäkin tekemään aukkoja, joita sitten viljeltiin.

Esimerkiksivuonna 1961kylvettiin 10 hehtaaria ja istutettiin21 hehtaaria. Näin istutusten ^määrä oli selvästi suurempi kuin kylvöjen, kun vielä edellisellä vuosikymmenellä viljely oli lähes yksinomaan ^kylvöä.

MäntsälänMetsänhoitoyhdistysosallistui vuosina 1962-65 järjes- tettyyn Tuottamaton tuottavaksi-kampanjaan.

Vuoden 1963

toimintasuunnitelmassa

^{mainitaan, että on syytä} kiinnittää yhä enemmän huomiota metsien ^tuoton kohottamiseen.

"Leimaus ei saisi olla pelkkä isännän senhetkisen rahantarpeen tyydyttävä

puiden

merkitseminen, vaan samalla pitäisi kohottaa metsien tuottoa”.

Samassa

toimintasuunnitelmassa

mainitaan myös, ettei paljaaksi hakkuita voida välttää eikä niitä

seuraavia

kylvö- ja istutustöitä.

Taimien hankintaan on yhdistyksen toiminnan aikana varsin

useinkin

kiinnitetty huomiota. On puhuttu yhdistyksen omasta taimitarhasta ja jopa joka talon taimitarhoista, mutta ne eivät ole toteutuneet. Yhdistys ^on käyttänyt pääasiassa Keskusmetsälauta- kunta Tapion taimitarhoilta ostettuja taimia.

Vuosikymmenen

puoliväliin

mennessä viljelyn ^määrä oli tasai- sesti noussut, kun jatkuvasti kiinnitettiin huomiota raivausten tekoon sekä istutusten jakylvöjen vauhdittamiseen. Esimerkiksi vuonna 1966kylvettiin 10 hehtaaria ja istutettiin 67 hehtaaria.

Myös

metsälösuunnitelmia

ryhdyttiin tekemään 1960-luvulla.

Vuonna 1964 niitä tehtiin eniten eli kaikkiaan 33 kappaletta.

Vuosikymmenen

loppupuolella

alettiin kiinnittää huomiota myös metsänomistajienyhteistyöhön. Metsäautoteitä ja ojituksia ryhdyt- tiin

suunnittelemaan

^jatoteuttamaan yhteistyössä.

1960-luku merkitsi myös ^puunoton yhä voimakkaampaa koneel- listumista. Niinpä leimauksissakin tuli tämä ottaahuomioon, jotta puu voitiin ottaaulos koneellisesti.

Suunnittelun vuosikymmenelle

Jos

1960-lukua

^voidaan sanoa metsänviljelyn vuosikymmeneksi, voidaan yhtä hyvällä syyllä 1970-lukua ^sanoa suunnittelun vuosi- kymmeneksi.

Tällävuosikymmenelläryhdyttiin laatimaan tilakohtaisia metsä-

taloussuunnitelmia

ja muodostettiin metsäyhteistyöalueita. ^Mänt- sälä olitässä suunnittelussa kärkipäässä koko maassa ja

ensimmäi-

nen alueellinen

suunnitelma

valmistui Sälinkäälle ^vuonna 1973.

Alueellinen suunnittelu eteni ripeästi viime vuosikymmenellä ja metsäyhteistyöalueitten^myötäkäynnistyivät yhteismyynnit. ^Nykyi- sin valtaosa hankintahakkuista kertyvästä ^puusta menee yhteis- myyntien kautta.

Samoihin

^aikoihinryhdyttiin suunnittelemaan myös metsänhoi- toyhdistyksen toimintaa

pitemmäksi

ajaksi ^kuin yhdeksi ^vuodeksi.

Toimintasuunnitelmat

laadittiin kolmeksi vuodeksi eteenpäin ja suunnitelmassa esiteltiin suoritetavoitteet, henkilöstön ^tarve ja talousarvio.

1970-luvulla osallistuttiin niin ikään erilaisiin kampanjoihin ja