Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos 1940-1990 · DIGI

Mäntsälän maatalous- ja

puutarhaoppilaitos

Oppilaitoksen nimet:

Invaliidisäätiön Työkeskus Saari 1940

Invaliidisäätiön Maatalousammattikoulut Invaliidisäätiön Maatalousoppilaitos Mäntsälän maatalousoppilaitos

1944

1951

1967

Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos 1987

Sisällys

Alkusanat

Saaren kartano ammattioppilaitoksena vuodesta 1940 Koulutuksen kehittyminen 1980-luvulla

Kuulovammaisten koulutus Puutarha-alan koulutus

Muistelmia maatalousoppilaitoksen ensi vuosilta Henkistä evästä maanviljelysköulutusta

Maanviljelysoppia Mäntsälästä Mäntsälä mielessäin

Johtokunta Henkilökunta Oppilasluettelo

Kurssit vuosina 1940—1944

Jalkine- ja valjastyöosasto 1944—1969 Uuninmuurausosasto 1945—1962 Metallityöosasto 1944—1984

Puu- ja maalaustyöosasto 1944—1980 Rakennustyöosasto 1944—1982

Maalaustyöosasto 1952 ^—1982

Kuulovammaisten koulutus 1956—1990 Maatalouskoulutus 1944—1990

Puutarhakoulutus 1948—1990

Osmo Tuominen

Johtokunnan puheenjohtaja 6. 6. 1990

Alkusanat

Talvisodan jälkeen perustettiin nopeasti ja joustavasti Invaliidisääti- ön Työkeskus Saari Mäntsälän Saaren kartanoon. Sen tarkoituksena oli sotainvalidien kouluttaminen maaseudun ammatteihin.

Koulutus- ja kuntouttamiskeskuksen ei pitänyt olla pitkäaikainen.

Kuitenkin uusi

toi lisää invalideja ja sotaorpoja, joita myöskin

alettiin Saarella kouluttaa. Tästä ainutlaatuisesta työstä on

al-

kunsa nykyinen Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos. Oppilai-

tos on

merkittävä maatalous- ja puutarha-alan alueellinen koulutta-

ja. Uudenmaan ja Päijät-Hämeen ominaispiirteet

muokanneet

sen tehtäväkenttää. Alueen voimakas taloudellinen kasvu on

mukanaan yhä laajenevan viherrakennus- ja puistoalan sekä kukka-

kauppa-alan koulutustarpeen. Myös maatilatalouden ja puutarhavilje-

lyn koulutukselle

Saaren kartano ympäristöineen ihanteelliset

uusmaalaiset olosuhteet. Oppilaitoksen sijainti keskeisellä paikalla, hy-

vien liikenneyhteyksien varrella ja kuitenkin sivussa pahimmista ^asu-

tuksen paineista tarjoaa sille hyvät kehitysnäkymät 2000-luvullekin siir-

ryttäessä.

Hannu Heikkilä Rehtori

Saaren kartano ammattioppilaitoksena vuodesta 1940

Perustaminen

Valtioneuvoston

huhtikuussa 1940 n.s. Sotainvaliidikomi-

suunnittelemaan toimenpiteitä talvisodan invalidien huoltamiseksi tuli komiteassa esille myös kysymys maatalousministeriön asutusasiain

SOTAINVALIIDIT!

I NV A ^LIIDIS Ä ÄIID N TYÖKESKUS SAARESSA Mäntsälässä, alkavat

ammattikurssit

sotainvaliideille tammik. 7 p. 1941. ^Työkeskus toimii sisäoppilaitok-

sena

MAATALOUSKURSSI, käsittäen pienviljelyksen, puutarhanhoidon ja ja pienkarjanhoidon opetuksen.

PUUTYöKUBSSX, huonekalu-, rakennus- ja ajokalutyöt, maalaus- ja sisustustyöt.

RAKENNUSKURSSI, maaseudun rakennustöiden eri alat.

METALUXYÖKURSSI, koneiden ja sähkölaitteidenkorjaus ja asen- nus, hevosten kengitys ja pajatyöt.

Oppikurssin pituus

on

Voidaan

Tiedustelutjahakemukset, joihinliitettävä papintodistus, lääkärin- todistus lausuntoineen invaliditeetin laadusta, työtodistukset sekä mah- dollinen selvitys sotatapaturmakorvauksesta lähetettävä osoitteella

UWALUDISÄÄTIÖN TYÖKESKUS SAARI, MÄNTSÄLÄ.

(2552)

Ilmoitus Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 14.12.1940.

osaston

hallinnassa olevan Saaren kartanon muodostamisesta sotainva- lidien työkeskukseksi sekä ammattioppilaitokseksi. Komitean työvalio- kunta antoi kokouksessaan 22.5.1940 Kannaksen ammattikoulukodin

johtajan maisteri Niilo Hukkisen tehtäväksi

lausunto siitä, olisi- ko Saaren kartano sopiva mainittuun tarkoitukseen. Lausunto asiasta

jätettiin Invaliidikomitealle 6.6.1940.

Sotainvaliidikomitean esityksen perusteella valtioneuvosto antoi jo 7.6.1940 eduskunnalle esityksen erityisen, sotainvalideille tarkoitetun työkeskuksen järjestämisestä. Esityksen perusteissa sanottiin mm. ”et- tä Saaren kartano erittäin hyvin soveltuu etupäässä maaseudun tarpei-

ta

ja maaseudulta kotoisin olevia sotainvalidejä

järjestetyksi ammattioppilaitokseksi”.

Kesäkuun 29. päivänä 1940 eduskunta hyväksyi hallituksen esityk- sen kartanon luovuttamisesta

perustetun Invaliidisäätiön käyt- töön. Invaliidisäätiön hallitus asetti heti jaoston laatimaan ehdotusta kartanon käytöstä kyseiseen tarkoitukseen. Jaoston jäseninä olivat

ollisuusneuvos Väinö Valkola, toimittaja Eino K. Kaleva ja maisteri Niilo Kukkinen.

Elokuun 29. päivänä 1940 säätiön isännistö, sosiaaliministeriön kanssa allekirjoitetun sopimuksen perusteella, vastaanotti kartanon lo- pullisesti Invaliidisäätiön hallintaan. Lokakuun 16. päivänä 1940 isän- nistö vahvisti "Invaliidisäätiön Työkeskus Saaren” ohjesäännön sekä asetti säätiön hallituksen ehdotuksesta laitoksen ensimmäisen johto- kunnan. Johtokunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin dosentti, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Viljo Vainikainen ja jäseniksi tohtori Rakel Jalas, insinööri Erkki Luutola ja maisteri Niilo Kukkinen, joka samal- la hyväksyttiin laitoksen johtajaksi.

Opetustoiminnan alkuvaiheet

Kartanon päärakennukseen sijoitettiin opetustilojen lisäksi ruokala, kirjasto, kanslia, tilapäinen

sekä henkilökunnan asuntoja.

Vanha päärakennus ja kartanoon kuuluneet terijokelaishuvilat kun- nostettiin oppilasasuntoloiksi.

Työpajat saatiin sijoitettua entisen Saaren tulitikkutehtaan raken- nuksiin, jotka Invaliidisäätiö sai lahjana haltuunsa. Tehtaan paja

tiin heti käyttöön sepäntyöpajaksi. Samoin järjestyi suutareille työhuo- ne. Sensijaan puutyöpaja sijoitettiin väliaikaisesti kartanon entisen kansakoulun luokkahuoneeseen. Maatilaa voitiin käyttää sinällään opetustarkoituksiin. Elokuussa 1940 Saaren ^kartanon pinta-ala oli: pel- toa, niittyä ja viljeltyä laidunta 184 ha, metsämaata 457 ha eli yhteen- sä 641 ha. Karjaa oli ⁵¹ lypsylehmää ja n. 20 hiehoa, 10 hevosta.

Lampaita oli 21 sekä sikoja 7 kappaletta. Ensimmäiset sotainvalidit, yhteensä 20, ^osa perheineen, saapuivat Saaren kartanoon 15.9.1940.

He suorittivat aluksi rakennusten ym. korjaustöitä. Alustavissa järjes-

telytehtävissä päästiin syksyn kuluessa ⁿⁱⁱⁿ pitkälle, että v. 1940 loppu-

puolella voitiin julistaa oppilaspaikat haettaviksi ja alkaa varsinainen ammattikoulutus 10.1.1941. Mainittakoon, että ensimmäisille ammatti- kursseille oli hakijoita yhteensä 116. Heistä hyväksyttiin 85 ja oppilai- tokseen saapui 69 sotainvalidia. Opetusta annettiin aluksi maa- ja puutarhatalouden, maasepän, puusepän ja suutarin ammateissa. Oppi- aika oli vahvistettu ensin 5—7 kuukautta kestäviksi,

pidennet- tiin sitten 7—12 kuukauteen. Kesäkuussa samana vuonna alkanut jat- kosota kuitenkin vaikeutti opetusta, kun osa opettajista ja oppilaista kutsuttiin asepalvelukseen.

Lokakuun 8. päivänä 1940 valittiin työkeskukseen henkilökuntaa:

taloudenhoitajaksi lakitieteen ylioppilas, res.luutnantti Tauno Luoto sekä puutarhuriksi Georg Lindh. Edelleen valittiin v. 1940 työkeskuk- seen emäntä ja tarvittava keittiöhenkilökunta sekä metallityönopetta- jaksi teknikko Matti Y. Nikkinen ja puutyönopettajaksi puuseppä Vil- jo Mannikainen.

Invaliidisäätiön

Saaren

henkilökunta v.

vissä kolmas vasemmalta rehtori Niilo Hukkinen

hänen vieressään

Salli Hukkinen.

Opetustoiminta Invaliidisäätiön aikana

Invaliidisäätiön Työkeskus Saari muutti v. 1944 nimensä Invaliidi-

säätiön Maatalousammattikoulut -nimeksi ja v:n 1951 asetuksessa sen

nimeksi tuli Invaliidisäätiön Maatalousoppilaitos.

Lapsi-invalidien Tuki r.y:n lahjoituksilla vuosina 1951—66

saivat ilmaisen

vähävaraiset

vaateavustuksia

ansioi-

stipendejä.

V. 1944 pidettiin aikaisemmin mainittujen ^lisäksi metsätyötehokurs-

si, traktorikurssi ja rakennustyökurssi. Samana vuonna alkoi sotaorpo-

jen koulutus Saarella. Seuraavina ^vuosina otettiin ohjelmaan lisäksi

uunimuurarin, huonekalumaalarin ja maalarin kurssit. Myös riistan-

hoitokurssi järjestettiin. V. 1948 sosiaaliministeriö laajensi tehtyä sopi-

niin, että oppilaiksi voitiin

jatkuvasti myös sotaorpoja ja siviili-invalideja.

V. 1956 aloitettiin oppilaitoksessa kuurojen maatalous- ja puutarha- alan koulutus. Se on ainoa osa invalidikoulutuksesta, joka on säilynyt oppilaitoksen opetusohjelmassa 1990-luvulle saakka. Ensimmäinen

oppilaitoksesta annettiin 2.3.1951 ja 26.10.1962 toinen asetus, jonka mukaan oppilaitoksessa olivat

opintosuunnat ja osas-

Työpajakoulu:

metallityöosasto metallityön opintolinja putkityön opintolinja

traktorin-autonasentajan opintolinja puu- ja maalaustyöosasto

rakennustyöosasto muuraustyöosasto jalkinetyöosasto maalaustyöosasto Maatalouskoulu:

maamieskoulu maanviljelyskoulu puutarhakoulu

kuurojen maanviljelys- ja kotieläinhoitokoulu kuurojen puutarhakoulu

Oppilaitoksen

naiskerho järjesti

kutoi

asuntoloihin

sukkia

Naiskerho toimi vuosina

1959—66. Kuva vuoden 1961

Oppilaitoksen toiminnalle oli tyypillistä voimakas oppilaskuntatoi- minta. Oppilaskunta julkaisi mm. Saaren Kaiku-nimistä lehteä, sen puitteissa toimi myös Saaren Sävel-niminen yhtye ja ajanvietetoiminta oli monipuolista. Invaliidisäätiön aikana oli oppilaskunnan tukena myös vireä naistoimikunta, joka hankki esimerkiksi varoja oppilaskun- nalle valmistamalla käsitöitä ja leivonnaisia ja myymällä niitä ohjel- mallisissa myyjäisissä.

Oppilasvahvuus oli

1962 mennessä

n. 180:een.

1950-luvulla on rakennettu mm. ruokala, Lusikkalinnan ja Jokirannan oppilasasuntolat sekä monia koulutilan rakennuksia.

Vuonna 1965 oli oppilaista invalideja 43

sotaorpoja 8

invali- dien lapsia 5% ja edellisiin ryhmiin kuulumattomia terveitä 44%

Kun koulu oli toiminut 25

oli koulutettu ^{2 251} oppilasta, joista invalideja 1212, sotaorpoja 832, invalidien lapsia 33 ja muita 174.

Maatalousoppilaitokseen hakeutuneiden invalidien luvun vähennyt- tyä ja sotaorpojen tultua koulutettua Invaliidisäätiö katsoi, ettei se

enää voi jatkaa oppilaitoksen toimintaa. Niinpä säätiö luovutti sen 1.1.1967 takaisin valtiolle. Samalla valtio osti Invaliidisäätiöltä Saaren tulitikkutehdas-nimisen tilan rakennuksineen, uudisrakennukset sekä irtaimiston ja kotieläimet.

Invaliidisäätiön Maatalousoppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja- na toimi koko ajan professori Viljo Vainikainen. Muista johtokunnan pitkäaikaisista jäsenistä mainittakoon insinööri Erkki Luutola, metsä- neuvos Veikko Pohjanpelto, hallitussihteeri Leevi Junes ja sosiaa- lineuvos Toivo ^Ailio. Oppilaitoksen rehtorina toimivat fil.maist. Niilo Kukkinen vv. 1940 —41, maat.metsät.kand. Yrjö Rainio vv. 1942—63

ja

1963 lähtien maat.metsät.kand. Tauno Ratsula.

Kurssitoiminta

Oppilaitoksella on pitkät perinteet myös ulkopuolisille kohdistettu- jen kurssien järjestämisessä. Jo vuosina 1955 —58 järjestettiin amma- tinvalinnan ohjausta Mäntsälän kunnan kansalaiskoulun 8-luokkalaisil- le 1 kk:n ajan keväisin. Oppilaat työskentelivät silloin oppilaitoksen kaikilla eri linjoilla.

Vuosina 1964—1977 järjestettiin paljon viittomakielen kursseja.

Myös viime vuosina on viittomakielen kurssitusta järjestetty omalle henkilökunnalle ja oppilaille. 1970 ja —BO luvuilla on ollut runsaasti kursseja viljelijöille maatalouden neuvontajärjestöjen kanssa yhteis- työssä. Nykyisin kurssitoiminta ^on suuntautunut yhä enemmän puutar- ha-alalle. Kukkasidontakurssit yhdessä Suomen kukkakauppiasliiton kanssa muodostavat kurssitoiminnan keskeisimmän osan.

Valtion oppilaitoksena vuodesta 1967

Samalla kun oppilaitos siirtyi valtion omistukseen, julkaistiin siitä

Suomen ensimmäinen apulaispuutarhurin tutkinto

sessa vuonna 1960. Tutkintoon kuului kirjallisen

suullisen kuulustelun lisäksi

uusi

7.4.1967. Asetuksessa oppilaitoksen nimeksi tuli Mäntsälän maatalousoppilaitos. Oppilaitos jatkoi toimintaansa uuden hallinnon alaisena suurin

entiseen tapaan aina 1970-luvun lopulle saak- ka. Invalidien osuus oppilasmäärästä väheni kuitenkin koko ajan. V.

1977 rakennettiin Uudenkartanon oppilasasuntola ja ajanmukaiset lii- kuntatilat. Samaan aikaan ammattikouluverkoston kehittäminen alkoi edellyttää sitä, että Mäntsälän maatalousoppilaitos keskittyy pelkäs- tään maatalous- ja puutarha-alan opetukseen ja työpajakoulu

tikoululuokkineen vähitellen lakkautettiin. Työpajakoulusta valmistui-

vat

viimeiset oppilaat v. 1984. Maanviljelyskoulu muuttui vuonna 1978 maatilatekniseksi kouluksi. Maatilatalouden peruslinja alkoi vuonna 1984. Valtakunnalliseen yhteishakuun oppilaitos tuli mukaan vuonna 1979.

Oppilaitokselle rakennettiin ajanmukaiset kasvihuoneet ja

han opetustilat vv. 1981—1987. Puutarhatalouden peruslinja aloitettiin

v. 1981, ylioppilaspohjainen puistolinja v. 1982 ^ja floristilinja v. 1987.

Asetuksella maatalousalan oppilaitoksista 30.4.1987 ^kumottiin

Mäntsälän maatalousoppilaitoksesta 1.8.1987 alkaen. Samanaikaisesti oppilaitoksen nimi muutettiin Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppi- laitokseksi.

Oppilaitoksen 29.12.1988 vahvistetun johtosäännön mukaan oppilai- toksella on

koulutustehtävät:

Maatalousala:

peruskoulutus

maatalouskoneasentajakoulutus Puutarha-ala

viljely-, puisto- ja floristikoulutus Kuulovammaisten koulutus

Aikuiskoulutus

Oppilaitokseen n. 180 oppilaasta on 1980-luvun loppupuolella 3/4 ollut puutarha-alan opiskelijoita. Oppilaitoksen johtokunnan pu- heenjohtajina

toimineet vv. 1967—1971 professori Viljo Vaini- kainen, vv. 1972—73 sosiaalineuvos Toivo Ailio, vv. 1974—1982 yli- agronimi Einari Kukko ja vuodesta 1983 alkaen johtaja, agronomi Osmo Tuominen. Oppilaitoksen rehtorina jatkoi 31.1.1983 asti maat.metsät.kand. Tauno Ratsula. Väliaikaisena rehtorina toimi 1.2.—30.6.1983 agronomi Terttu Heikkilä ja 1.7.1983 alkaen on op- pilaitoksen rehtorina ollut agronomi Hannu Heikkilä. Saaren karta- nossa toimivien maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen ja ^Mäntsälän koulutilan työntekijämäärä on ollut n. 60 henkilöä. Koulutilan pin- ta-ala on nykyisin 518 ha, josta ^{107 ha on} peltoa.

Hannu Heikkilä Rehtori

Koulutuksen kehittyminen 1980-luvulla

Oppilaitoksen oppilasmäärä (ks. ^liite 1) ^on pysytellyt suhteellisen vakaana koko 1980-luvun. Silti oppilaitoksen koulutustehtävän

tuminen on ollut varsin rajua. Invalidikoulutuksen perintönä jatkunut työpajakoulu, jossa oli samoja linjoja kuin yleisissä ammattikouluissa, lakkasi lopullisesti v. 1984. Samanaikaisesti puutarha- ja ^maatalous- koulutusta lisättiin ja monipuolistettiin tuntuvasti. Tavoitteena oli luo- da sekä puutarha- että maatalousosastosta n. 150 opiskelijan yksiköt.

Puutarhakoulutus

Puutarhakoulutuksen osalta oppilaitoksen perinteet ulottuvat 50

vuoden taakse. Vuonna 1980 aloitettiin oppilaitoksessa puutarhatalou-

den peruslinjan kokeilu, joka on johtanut hyvin toimivaan ja tällä

hetkellä oppilasmääränsä vakiinnuttaneeseen peruskoulupohjaiseen

Liite 1 Oppilasmäärien kehitys eri opintolinjoilla vv. 1980 1990

Puutarhatalous Maatilatalous Ammattikoulu

Kuu- Mc- Ra- YHTEENSÄ Yleis- Vii- Yo. Yo. Kuu-Yleis-Vilj. Vilj. Maat.ro-

falli-

jakso jely pohj. pohj. rojcn jaksokon. lin- kone-jen )a nus-

linja puis- flor. puu- tai korj ja asent.maa- _neen ja toi. 1. tar- vas- .1. tai. _korj ^maa-

hak. taava koulu laus

1980-1981

23 23

1981-1982 29 4 26 23 3 43 19 147

1982-1983

13

26 23

27 152

1983-1984 30

46 6 35 10 15 16 169

1984-1985 30 14 48 6 39

18 166

1985-1986 31 15 45 4 32 16

12 169

1986-1987 25 16 52 5 32 16 12 14 3 175

1987-1988 25 16 41 15 4

1988-1989 24

33

8 14 9 16 3 174

1989-1990 20 14 53 31 4 17

6 9 154

Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen vuoden 1995 aloitus- paikkatavoitteet

NUORISOASTE Maatilatalous

yleisjakso 28 aloituspaikkaa

viljelijä/vilj.-koneenk. PK 24 aloituspaikkaa maatalouskoneasentaja AK (16) aloituspaikkaa Puutarhatalous

yleisjakso 48 aloituspaikkaa

yleisjakso ER 4 aloituspaikkaa

puutarh., puistolinja PK 16 aloituspaikkaa

puutarh., puistolinja ER 4 aloituspaikkaa

puutarh., viljelylinja PK 16 aloituspaikkaa

puutarh., puistolinja YO 30 aloituspaikkaa

floristi YO 16 aloituspaikkaa

AIKUISKOULUTUS

puutarha-ala 24 oppilasta

puutarhatalouden koulutukseen. Vuonna 1983 alkoi Mäntsälässä ns.

kevytkokeiluna ylioppilaspohjainen puutarhatalouden puistolinja. Siitä on muodostunut oppilaitoksen laajin koulutustehtävä. Suomen ainoa ylioppilaspohjainen floristilinja alkoi Mäntsälässä vuonna 1987. Floris- tilinja on osoittautunut hyvin suosituksi. Kuurojen puutarhakoulutus on jatkunut jo vuodesta 1956 alkaen vakaana. Oppilasmäärä on ollut jatkuvasti niin suuri kuin erityisluokalla voidaan pitää. Puutarhakoulu-

on opettajavoimien ja oppilaitoksen yleisten edellytysten puoles-

ta

voitu kehittää ansiokkaasti. Saaren kartano

koulutukselle eri- nomaiset ulkoiset edellytykset. Oppilaitoksen omistaja, Suomen val- tio, ei ole kuitenkaan halunnut sijoittaa varoja oppilaitoksen opetusti- lojen ja rakennuskannan korjaamiseen ja kehittämiseen. Erityisesti puistoalan

on kärsinyt vaatimattomista ja puutteellisista

tiloista. Vanhat työpajakoulun tilat on

lähes sinällään puutarha- koulutuksen tarpeisiin. Uudellamaalla puisto- ja viherrakentamisalan sekä kukkakauppa-alan koulutustarve on valtaisa. Onkin toivottavaa, että 1990-luvulla suhtautuminen alan uusmaalaiseen koulutukseen muuttuisi positiivisemmaksi. 1980-luvun alussa oppilaitokselle ^rakenne- tut kasvihuoneet ja viljelyalan opetustilat

kyllä hyvin puutar- haviljelyn opetustarpeita.

Kurkun taimet saavat lisävaloa uusilla loistevaloilla

varhaiskeväällä

luvulla.

Maatalousalan koulutus

Maatalousalan ^koulutus saavutti määrällisen huippunsa v. 1986, jol- loin osastolla oli 77 opiskelijaa (ks. liite 1). Opiskelijamäärä on pu- donnut siitä alle puoleen ja muodostaa kokonaisoppilasmäärästä

vajaan neljänneksen. Oppilaspula maatalouslinjoilla on aiheuttanut jonkin verran ongelmia oppilaitoksen toiminnassa. Vapautuneita ope- tustiloja on pyritty hyödyntämään puutarhaopetuksessa, vaikka se il- man rakennuskorjauksia on ollut vaikeaa. Vuonna 1985 alkoi ensim- mäinen maatalouskoneasentajalinja, joka on

kohtuullisen suosion. Sinänsä asentajalinja

monelta osin oppilaitoksen ^työ- pajakoulussa v. 1984 loppunutta traktorin- ja autonasentajan linjaa.

Oppilaitoksessa

maatalouskoulutusta on kehitetty nimeno- maan alueen olosuhteisiin sopivaksi. Mäntsälän koulutila

siihen erinomaiset mahdollisuudet. Sijaitseehan ^koulutila Saaren kartanon mailla, hyvien kulkuyhteyksien varrella, kuitenkin sivussa asutuksen paineista, ja ^on pinta-alaltaan 518 ha, josta 107 ha on peltoa. On myös ilmeisen selvää, että puutarhatalouden ja maatilatalouden perus-

linjat samassa oppilaitoksessa tukevat loistavasti toisiaan sekä oppilai- toksen toimintaa ja tehokkuutta kokonaisuudessaan.

Henkilökunta

Henkilökunta on opettajakunnan osalta uusiutunut 1980-luvulla mo-

Kukkien

1980—luvulla.

niitä osin. Oppilaitoksen koulutustehtävän muuttumisen vuoksi myös monen vanhemman opettajan toimenkuva ^on

Opettajiksi on jatkuvasti

ammatillisesti ja muodollisesti päteviä henkilöitä.

Oppilaitoksen hyvä sijainti on osaltaan vaikuttanut asiaan. Vuosina 1987—89 tapahtunut opettajien kokonaispalkkauskokeilu antoi eri- tyisen suuret mahdollisuudet opetuksen ja oppilaitoksen kehittämisel- le. Valitettavasti työmarkkinaosapuolet eivät päässeet yksimielisyyteen kokonaispalkkaukseen siirtymisestä. Mäntsälän maatalous- ja _puutar- haoppilaitoksen opettajakunta oli yksimielisesti kokonaispalkkauksen kannalla.

Oppilaitoksen ja koulutilan muu henkilökunta on ammattitaitoista ja keskimäärin pitkään työpaikassa viihtyneitä. Henkilökunnan ko- konaismäärä on

lähes samana koko 1980-luvun.

Keskeisimmät pitkän tähtäyksen kehittämistavoitteet

Oppilaitoksella tulee olemaan puutarhatalouden ja maatilatalouden nuoriso- ja aikuiskoulutusta. Puutarhatalouden osuus oppilaitoksen volyymistä on 3/4 ja maatilatalouden 1/4. Oppilaitoksen aloituspaikka- tavoitteet v. 1995 on esitetty liitteessä 2. Kun aiottu aikuiskoulutus on puistoalan puutarhateknikkokoulutusta, kostuu oppilaitoksen koulu- tustehtävä nimenomaan puisto- ja viherrakentamisalalla voimakkaasti.

Vuoteen 2000 mennessä oppilaitoksen n. 250 opiskelijasta puolet opis- kelisi puisto- ja viherrakennusalaa. Myös kaikki nyt toimiva opetus

jatkuu vuosikymmenen loppuun, vaikka se varmaankin saa uusia muo- toja.

Oppilaitoksesta tulee kehittää opistotasoinen siten, että alkava puu- tarhateknikkokoulutus

jo vuosikymmenen puoliväliin mentä- essä opistotason koulutukseksi.

Oppilaitoksen opetus- ja asuntotilojen peruskorjaus- ja laajentamis- projekti voidaan suorittaa erittäin edullisesti käyttäen hyväksi oppilai- toksen varsin laajaa,

vanhaa rakennuskantaa. Kustannukset

tämän hetken hintatasossa n. 25 milj. mk ja toteutuksen tulee tapahtua vv. 1993 —96, kuten opetusministeriön hallinnonalan inves- tointihankeluettelossa on esitetty. Oppilaitoksen omistussuhteiden jär- jestelyn ensisijaisena tavoitteena tulee olla näiden investointihankkei- den rahoituksen varmistaminen.

Mikäli puutarha-alan opetuksen määrällisestä ja laadullisesta kehit- tämisestä ei Uudellamaalla pikaisesti huolehdita, on sillä vakavia ^seu- rauksia erityisesti pääkaupunkiseudun puisto- ja kukkakauppa-alan toimintaan. Ammattitaitoisen työvoiman

on alalla jo hälyttävä.

Puutarha-alan aikuiskoulutuksen voimakas tehostaminen Uudella-

maalla on tarpeen. Oppilaitoksellamme on ammattitaitoa ja kykyä

aikuiskoulutusta. Toiminnallisena edellytyksenä on kuitenkin

aikuiskoulutusosaston ja k.o.

johtajan viran perustaminen op-

pilaitokseen. Tämän tavoitteen pikaiseksi toteuttamiseksi on työsken- neltävä kaikilla tasoilla.

Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksella on sijaintinsa ja maa-alueidensa osalta hyvät mahdollisuudet toimia yhteistyössä esim.

yliopiston, ammattikorkeakoulujen, muiden ammatillisten oppilaitos-

ten

ja työelämän kanssa puutarha- ja maatalousalan koulutuksen ke- hittämiseksi 2000-luvullakin.

Terttu Heikkilä Agronomi

Kuulovammaisten koulutus

Maatalouskoulua kuuroille oli ensimmäisen kerran Suomessa suunni- teltu jo tämän vuosisadan alussa yksityisen henkilön toimesta. Se ei kuitenkaan toteutunut,

Kuurojen liitto sen sijaan yritti useita kertoja kiinnittää valtiovallan huomiota asiaan. Kuitenkin v. 1944 sää- detty laki (992/44) kuurojen ammattikouluista edellyttää, että kuuroil- le

opetusta myös maatalousammattiin. V. 1947 maataloushal- litus esitti maatalousministeriölle, että kuurojen maatalousopetus aloi- tettaisiin Mäntsälässä silloisessa Invaliidisäätiön Maatalousoppilaitok- sessa.

Asia tuli eduskuntaan ja valtion tulo- ja menoarvioon otettiin vuo- delle 1951 ehdollinen rakennusmääräraha perustettavalle kuurojen maatalouskoululle. Määräraha jäi kuitenkin vahvistamatta. Asetukses- sa Invaliidisäätiön Maatalousoppilaitoksesta vuodelta 1951 (125/51) säädetään, että mainittuun oppilaitokseen voidaan valtion tulo- ja ^me- noarvion rajoissa

kuurojen maatalouskoulu. Vuonna 1955 op- pilaitos esitti silloisen rehtori Yrjö Rainion asiaa ajamana, että

loushallitus ottaisi v. 1956 tulo- ja menoarvioon aloitusmäärärahan kuurojen maatalouskoulua

Nyt esitys tuotti tuloksen ja edus- kunta hyväksyi määrärahan. Koulutus alkoi 1.11.1956 maatalouskoulu- tuksena. Kymmenen

miestä, ^osa kuuroja osa huonokuuloisia, pääsi silloin haluamalleen ammattialalle. Puutarhakoulutus alkoi vuonna 1958.

Opetussuunnitelman laadinnassa oli alun alkaen päämääränä

tavoitteet kuin

kuulevien koulutuksessa. Koska opetuksen eteneminen on hitaampaa kuulevien opetukseen verrattuna, katsot- tiin, että koko kouluaika tulee olemaan kolme

Koulutuksen pituus on sittemmin osoittautunut sopivaksi. Oppilaat

kahden en- simmäisen vuoden aikana

sellaiset käytännön valmiudet, että he

kolmantena kesänä

suorittamaan harjoittelunsa kou- lun ulkopuolella.

Tietopuolisen opetuksen kohdalla on

soveltuvin osin sa

Mat

tavoitteet kuin kuulevien koulussa. Ohjelmia on mukautettu si- ten, että keskeisimmät opetussisällöt kuuluvat ohjelmaan. Ne kuulo- vammaiset, jotka

kuuroutuneet puheen oppimisen jälkeen ja niin ollen hallitsevat kirjoitetun ja puhutun kielen hyvin,

sitkeydel- lään pystyneet samoihin tuloksiin kuin kuulevat. Muutamassa tapauk- sessa on tällainen nuori siirretty kuulevien luokkaan ensimmäisen kou- luvuoden jälkeen.

Oppilasmäärät

vuosittain vaihdelleet siten, että puutarhakou- luun on voitu joka vuosi

kaikki hakijat. Maatalouskouluun on ollut hakijoita vähemmän ja se on alkanut

vuoden välein.

Opetus tapahtuu yhdistettynä luokkana, joten eri vuosina luetaan vuo- roluvun mukainen ohjelma. Kaikki yleisaineet opetetaan kummallekin koululle yhteisesti, ammattiaineet ja työharjoitukset erikseen. Kesätyö-

jakson aikana oppilaat sijoitetaan kuulevien kanssa ryhmiin yksin tai kaksi ryhmää kohti. Viimeisen kesän harjoittelu suoritetaan harjoitte- lutiloilla ja puutarhoissa ja puistoissa.

Yhteiset harjoitustyöt kuulevien kanssa

hyvää työhönsopeutta- mista, koska varsinainen työelämä kuitenkin on työskentelyä kuule- vien yhteisöissä. Sopeutuminen kuuleviin oppilaisiin ja päinvastoin on yleensä sujunut hyvin. Aina on kuulevia oppilaita, jotka kiinnostuvat esim. viittomakielestä ja haluavat

kuulovammaisen ihmisen elämään. Kun lisäksi oppilaitoksessa on vakinaisessa työssä kaksi kuu-

Latvusvarttamisen

kuulovammaisten puutarhakoulussa.

roa entisiä oppilaitamme opitaan kuuroon henkilöön suhtautu- maan luonnollisesti ja vapautuneesti.

Oppilaitoksen henkilökunnalla on ollut mahdollisuus osallistua viit- tomakielen kursseille, joita Kuurojen liitto piti koululla vuosien 1964 ja 1977 välisenä aikana kesäisin. V. 1974 oli pohjoismainen kuuro- jen nuorisoleiri oppilaitoksella.

Koulun toiminnan aikana on päättötodistuksen

yhteensä 110 oppilasta. Monet maatalouskoulun käyneistä toimivat maanviljelijöinä omilla maatiloillaan tai

ammattitaitoisina maataloustyöntekijöinä toisen palveluksessa. Vähän yli puolet oppilaista ^on käynyt puutar- hakoulun ja

heistä

jo kolmannen kesän harjoittelun aikana olleet kaupunkien ja seurakuntien puutarhoissa ja puistoissa harjoitte- lemassa. Nimenomaan puistotyö ^on osoittautunut kuulovammaisille so- pivaksi alaksi ja

ahkerat ja tunnolliset oppilaat

vakinaisen työpaikan edellämainittujen yhteisöjen palveluksessa.

Kuulovammaisten erityisopettajina

toimineet kansakoulun opettaja Oiva Haaparanta, agrologi Jussi Oikarinen, agrologi, myöh.

Kuurojen Liiton toim.joht. Jaakko Väisälä, agrologi Matti Räsänen, ja agrologi Jussi Heikkilä.

Oppilaitoksen opettajakunnasta on lähes jokainen opettanut kuulo- vammaisia omissa opetusaineissaan ja koulutilan henkilökunta ohjan-

heitä käytännön harjoituksissa. Mäntsälän maatalous- ja puutarha- oppilaitokseen on vahvistettu 4 aloituspaikkaa kuulovammaisten maati- latalouden peruslinjalle ja 4 aloituspaikkaa puutarhatalouden peruslin- jalle. Aloituspaikkojen määrä näyttää olevan vastaisuudessakin riittä- vä ja kuulovammaisilla nuorilla maatalous- ja puutarha-ala

var- teenotettavia vaihtoehtoja ammatinvalinnassa.

Virpi Ripatti Ylitarkastaja AKH

Puutarha-alan koulutus

Alkusanat

Puutarha-alalle on ominaista osa-alueisiin jakautuminen. Tuotanto-

suunnan mukainen jako lienee

kukka- ja vihannesviljely, la-

sinalainen viljely ja viljely avomaalla, taimistotuotteiden tuotanto, he-

delmän- ja marjanviljely. Ala voidaan jakaa myös alkutuotannon, ja-

lostuksen ja palvelun ammatteihin. Oman erityisosaamisensa vaativat

viheralueiden suunnittelun, rakentamisen ja hoidon osa-alueiden am-

matit ^sekä kukkakauppaan ja kukkien sidontaan liittyvät ammatit.

Pellon

alussa.

Eläessämme

1990 on puutarha-alan koulutuksella takanaan monia vaiheita. Elinkeinon kasvu ja monipuolistuminen heijastuu alan koulutukseen ja nämä muutokset

jatkuvasti uusia haasteita koulutuksen kehittämiseen työelämän tarpeita vastaavaksi.

Tätä kirjoitettaessa suunnitellaan paluuta peräkkäiseen koulutusra- kenteeseen, eli opistoon voi hakea

kouluasteen jälkeen.

Aikuisena opintielle

Puutarha-alan aikuiskoulutus on käynnistymässä; ensimmäisenä al- kaa viljelylinjan puutarhakoulutus. Koulutus kestää kaksi

ja

opetus toteutetaan

monimuoto-opetuksena. Terveydentilaa ^ja pohja- koulutusta koskevat vaatimukset

samoja kuin nuorisoasteen kou- lutuksessa (peruskoulu, lukio). Lisäksi vaaditaan vähintään 20 vuoden ikä, etusijalle

kuitenkin 25 vuotta täyttäneet. Valintaperus- teita

myös työkokemus, työttömyyden uhka tai ammatillisen kou- lutuksen puuttuminen.

Kouluasteen käyneet ja työkokemusta hankkineet voivat hakeutua opistoasteiseen aikuiskoulutukseen. Puutarha-alalla aikuiskoulutuk- seen voi hakeutua tällä hetkellä puistosuunnittelulinjalle. Pääsyedelly- tykset opistoasteiseen aikuiskoulutukseen

aikaisempi ^saman alan ammatillinen kouluasteen koulutus sekä lisäksi kouluasteen tutkinnon jälkeinen vähintään aikaisemman tutkintotodistuksen ja työkokemuk- sen perusteella. Koulutus on lähiopetusta ja koulutuksen pituus noin 2

Aikuiskoulutuksessa opetusjärjestelyt voivat poiketa

21 nuorisoasteen koulutuksesta siten, että koulutuksen pituus,

ja opetusmenetelmät sovitetaan koulutettavien opiskelijoiden tarpeisiin.

Opetusmenetelmänä voidaan käyttää monimuoto-opetusta. Monimuo- to-opetuksella tarkoitetaan opetusta, jossa lähiopetus (=luokkaopetus oppilaitoksessa) ja etäopiskelu (ohjeiden ^mukaan tapahtuva itsenäinen opiskelu) yhtyvät.

Ammatillisissa oppilaitoksissa on mahdollisuus opiskella myös yksi- tyisoppilaana. Yksityisopiskelijaksi pääsyn edellytyksenä on vähintään 25 vuoden ikä ja vähintään kahden peruslinjojen ja vastaavien ylioppi- laspohjaisten opintolinjojen tutkintoja. Myös yksittäisten oppimäärien suorittaminen on mahdollista.

Yksityisopiskelijan koulutusaika ^on hänen henkilökohtaisen opiske- luohjelmansa mukainen. Henkilökohtainen opiskeluohjelma laaditaan koulutusammatin opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden pohjalta. Oppilaitos voi pitää lähtötasoa arvioivan kokeen ennen opis- keluohjelman vahvistamista. Yksityisopiskelija ei yleensä osallistu säännölliseen opetukseen.

Vuorovaikutus työelämään

Vilkas vuorovaikutus työelämän ja kouluviranomaisten välillä on

Maalaustyö sujuu käsiamputoidulta.

Onko

kenkä?

paras keino pitää koulutus ajanmukaisena. Puutarha-alalla toimii kak- si koulutustoimikuntaa, jotka yhteistyössä keskenään ja kumpikin

hollaan pyrkivät vaikuttamaan alan koulutuksen kehittämiseen.

Puutarhaliiton yhteyteen perustettiin pari

sitten koulutustoi- mikunta, jonka tärkeimpänä tavoitteena on alan yrittäjäkunnan näke- mysten välittäminen koulutusviranomaisille. Sen mielipiteet ja kanna-

suuri tuki kirjoituspöydän takana istuville koulutuksen suunnittelijoille.

Ammattikasvatushallituksen yhteydessä toimii puutarhatalouden koulutustoimikunta. Ammattikasvatushallitus (1.4.1991 alkaen opetus- hallitus) on opetusministeriön alainen keskusvirasto, jonka tehtävänä on ohjata ja kehittää keskiasteen ammatillista koulutusta. Ammatti- kasvatushallituksen puutarhatalouden koulutustoimikunnan tehtävänä on

alan ammattien ja alalla vaadittavan ammattitaidon kehi- tystä. Koulutustoimikunnan jäsenet

alan osa-alueiden asiantunti-

joita ja puheenjohtajana toimii alan opetuksesta huolehtiva ylitarkas- taja. Toimikunta

kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Molemmat mainitut toimikunnat näkevät työnsä merkityksellisenä vaikutuskanavana ja voimavarana puutarha-alan koulutuksen kehittä- misessä

tulevaisuuden haasteisiin.

Paavo Hakala

Maanviljelyskoulun oppilas 1942—1943

Muistelmia maatalousoppilaitoksen en- si vuosilta, silloisena oppilaana ja ^tove- rikunnan puheenjohtajana

Tulin kouluun syksyllä vuonna 1942, kaksivuotiselle oppijaksolle.

Syystyöt olivat koulutilalla meneillään ja aloitimme lantun nostolla, joita tuli runsaasti. Lantut vedettiin naateista ylös ja laitettiin riviin maahan, jossa ne listittiin pitkäteräisellä vesurintapaisella työvälineel-

lä. Sen jälkeen tehtiin pellolle, ruokamulta poistamalla, auman pohja, jonne lantut ladottiin päällekkäin (useampia kuutioita samaan au- maan), olkia laitettiin kerros päälle ja nämä peitettiin multakerroksel- la. Päältä jätettiin osa peittämättä ja peitettiin vasta, kun pakkaset uh- kasivat. Naattiosat syötettiin karjalle. Lanttuja otettiin

talvel- la, leutojen säiden aikaan; ^ne nostettiin kellariin ihmisten syötäväksi sekä

yhteydessä olevaan

karjan syötäväksi.

Syyskynnöt suoritettiin hevosilla. Oli silloin tosin jo traktorikin käy-

tössä; siinä ^oli piikkipyörät, kapeat etupyörät ja se toimi ilman

laitetta. Aura oli ^hinattava ja joka päisteessä se nousi

nykäise- mällä tukipyörän ^varaan

ylös ja samalla menetelmällä se las- kettiin

alas. Traktori käynnistettiin bensiinillä, siinä oli puukaasu- tin, ja kun pönttöön lisättiin tarpeeksi pilkkeitä, niin eteenpäin men- tiin.

Talvi meni aamupäivät opiskellen ja iltapäivät käytännön töissä, eri verstailla piti olla määräajat työharjoittelussa. Esimerkiksi yksi ^kuu- kausi oltiin navettatöissä. Tällöin ^mm. piti opetella lypsämään; minul-

le se tuotti alkuunsa vaikeuksia,

tulihan se maito lopulta ämpä- riinkin.

Keväällä saimme tehtäväksemme kylvää ruismaalle kalkkisalpieta- ria. Urakan antoi tilanhoitaja, maatalouskalenterin ohjeiden mukaises-

Konevasara

takoo raudan

Suutarimestarin

ti. Osasin kyllä kylvää kahdella kädellä,

pehmeä pelto ei ollut- kaan minun edukseni, aikaa vierähti niin kauan, että

oppilaat kerkesivät katselemaan, kun minä vielä viimeistä säkkiä kylvin. Niin siinä kävi, että amputoidusta jalastani tynkä hiertyi siinä määrin, että jouduin olemaan

päivän ilman proteesia. Toisaalta sain jäl- kikäteen kyllä kiitosta, kun sinnikkäästi suoritin urakkani ^loppuun.

Kevätmuokkaukset suoritettiin yleensä hevospelillä ja lisänä oli sa- ma traktori kuin kynnöissäkin syksyllä, siinä oli

hinattava äes pe-

Kylvöt tapahtuivat ^sen sijaan hevosvetoisilla kylvökoneilla. Vuonna 1943 kevät oli aikainen ja kaikki työt saatiin suorittaa hyvin edullisis-

sa

sääolosuhteissa.

Kesällä kartanoon tuli helsinkiläisiä, jotka osan lomastaan joutuivat työskentelemään maatalouden hyväksi. Työhöntulijat olivat yleensä valtion virastoista, korkeasti koulutettuja, etupäässä naishenkilöitä,

jotka ensi kertaa elämässään opettelivat maatilan töitä.

Eräänä päivänä sattui hauska tapahtuma; heinäpellolla oli ennätys- määrä väkeä, juuri näitä Helsingin lomalaisia. Taloon Tanskasta

Eversti-sonni oli päässyt irti ja tuli heinäpellon laitaan. Nähdessään

värikkäitä vaatteita ihmisillä se alkoi mylviä mahtavasti ja löi samalla jaloillaan multaa ilmaan sieraimet vaahdoten. Silloin heinäväki sai ja- lat alleen ja pakeni kohti metsää, he pitivät vieläkin karmeampaa ään- tä juostessaan kuin itse Eversti-sonni. Menin kiireesti polkupyörällä

hakemaan karjakon, otin kaksi talutustankoa ja karjakko otti ämpä- riin jauhoja. Näin lähestyimme sonnia ja saimme sen syömään ämpä- ristä; siinä se pysyi nyt rauhallisesti ja minä sain talutustangot kiinni nenärenkaaseen ja niin kuljetimme sen pää uljaasti pystyssä pois.

Kyllä meitä sen jälkeen kuvailtiin urheiksi ritareiksi, kun näin mah-

tavan

pedon taltutimme.

Viljankorjuu tapahtui seivästämällä, sen jälkeen se kuljetettiin kova- pyöräelorattain hevosilla ^vetäen puimalaan puitavaksi. Ensimmäiset kumipyöräiset kärryt kartanoon saatiin keväällä 1943. Hevoset olivat

Tukkipuunnostoa

hevosrekeen 1940—luvun lopulla.

Hoitotöitä tomaattihuoneessa.

yleensä vanhoja työhevostyyppejä. Vasta vuonna -43 ostettiin ^karta- noon ensimmäinen kantakirjatamma Esteri, jolla minäkin suoritin ke- vätkylvöjyräystä pelloilla. Minullakin ^oli paljon oppimista monissa työ- tavoissa, vaikka maanviljelyskodin poikana olin perehtynytkin useim- piin maatilan töihin. Mutta oppiminenhan siellä pääasia olikin.

Toisinaan kesällä yritimme järjestää salassa latotanssejakin! Yksi oppilaista oli haitarinsoittotaitoinen. Yleensä siinä kävi kuitenkin niin, että kun

kappale kerkesi soida, jostain ilmestyi rehtori Rai- nio pyörineen ja tanssi loppui siihen. Se johtui sota-ajasta, jolloin tanssiminen oli kielletty. Mutta harjoitellessamme ohjelmia ja näytel-

mäkappaleita Saaren seuraintalolla iltamia

pääsimme kuitenkin silloin tällöin harjoitusten lomassa vähän pyörähtelemäänkin.

Harrastimme viihdepuolella yhteistyötä paikallisten

kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä. Saimme myös ohjelma-apua päämajan viihdytyskiertueelta ja monelta muulta helsinkiläiseltä keskusjärjestöl- tä. Myös puolustusvoimat vieraili koulullamme tehden meistä filmin

"Sotainvaliidit opintiellä”.

Talouspäällikkö Luoto oli iloinen puuhamies erityisesti ohjelmien

hankkimisessa ja teetti ohjelmia myös meillä. Saimme aikaiseksi ^ko-

Oppilaskunta

toimitti Saaren

-nimistä lehteä vv. 1944—46. Kansiku- van piirros Vanhastakartanosta.

koillan ohjelmia ja näin saimme varoja toverikunnalle esiintymällä lä- hiympäristössä.

Koulusta sain sellaiset perustiedot ja ^-taidot, joilla osasin lähestyä

niitä tiedon portaita, joista myöhemmin ^ratkaisut kulloisiinkin pulmiin

löytyivät. Siinä oli minun kouluni, se sai ^riittää minulle, ^varojen

teessä

ei ollut mahdollisuutta jatkaa, vaan töihin oli lähdettävä ja on- neksi silloin töitä oli. Myöhemmin kehittämällä itseäni työnantajien kurssittamatta ja käytännön kokemuksilla saavutin ammatin, jossa ^me- nestyin mielestäni hyvin. Nyt olen jo pitkään ollut eläkkeellä,

erinäisiä luottamustoimia olen yhä toimittanut. Olen tällä hetkellä 80

%:nen sotainvalidi ja harrastukseni kuntourheilijana vammaisurheilun parissa ja sen hyväksi on eräs parhaita elämän sadon antajia,

myös käytännössä ^saan yhäkin pienen sadon, nimittäin kesäpaikkani palstan viljelystä.

Onni Kuhalampi

Maanviljelyskoulun oppilas 1949—1951

Henkistä evästä maanviljelyskoulusta

Ihmiselämä koostuu monista tekijöistä tulos on hyvin kirjava si- sältäen joskus myös todellisia tähtihetkiä. Itselleni aikoinaan, syksyllä 1949, oli yksi tällainen hetki

että sain aloittaa opintien tässä, nyt 50 vuoden ikään ehtineessä opinahjossa.

Nuoren, 17-vuotiaan pojan matka Etelä-Pohjanmaalta Etelä-Suo- men vilkkaaseen ympäristöön oli jo sinänsä suuri

Sopeutumis-

auttoi rehtori, agr. Yrjö Rainion isällinen, rauhallinen olemus, mi-

Läksyjen

lukua tammikuussa 1951.

Rakennusosaston

valavat kasvihuoneen

v.

kä ainakin meille sotaorvoille merkitsi

paljon. Samoin ko- ko henkilökunta osasi suhtautua meihin hyvin. Huntin huvilalla asun- tolanhoitaja, neiti Nissi otti äidillisen tiukan komennon, mikä mieles- täni oli aivan oikein, nuorille pojan vintiöille, joilla saattoi olla halua myös kepposten tekoon.

Niinä vuosikymmeninä, siis 40- ja 50-luvuilla, jäi monille k.o. oppi- laitos ainoaksi ammattikouluksi, niin minunkin kohdallani. Tarkoituk- seni oli jatkaa opintoja jossakin muodossa,

jo ehkä silloin Luo-

jalla oli oma suunnitelmansa elämäni varalle.

Avioiduin äkkiä, sitten armeija, jonka jälkeen vaimoni kotitilalla itsenäisenä maanviljelijänä 15

Tuona aikana sovelsin rohkeasti koulusta saamiani oppeja. Jälleen elämänmuutos: tällä kertaa 1969,

muutto

Ruotsiin. Ja juuri uudessa kotimaassa monissa yhteyksissä oli-

tarpeen kaksivuotisen maanviljelyskoulun yleissivistävät aineet.

Niistä mainittakoon maist. Tapani Kataran puhetaidon oppitunnit, joi- hin sisältyi sekä valmistetun, kirjoitetun puheen kuin myös ex tempo- re-puheen pitäminen sekä kaksituntiset aineet, joista myös pidin.

Myös asioimiskirjoitus oli sellainen aine, joka jo Suomessa että täällä on ollut tarpeen. Täällä Ruotsissa olin ensin n. 1/2

säseuran, Skogssällskapet, palveluksessa, kunnes siirryin 1970 Volvon palvelukseen Göteborgiin. Toimittuani erilaisissa tehtävissä siirryin v.

1986 ennenaikaiselle sairaseläkkeelle, mikä vauhditti varsinaista ny-

kyistä "harrastustani”. Toimin nimittäin hiippakuntapapin virka-apu- laisena suorittaen ^mm. jumalanpalveluksia, ilman ehtoollista, ^suomen- kielellä 11 eri kirkossa Göteborgin hiippakunnan alueella. Ruotsin kirkkolaki

tähän mahdollisuuden, kunhan on suorittanut vaadi-

teologiset tutkinnot. Sain piispalta saarnaa]alupakirjan 1984. Osak- seni on tullut myös valtakunnallisia edustustehtäviä Ruotsin kirkon suomenkielisen työn keskushallinnon organisaatiossa Tukholmassa.

"Maallisella” puolella

kalastus ja puutarhanhoito sekä autoilu harrastuksiani.

Tässä kirjoituksessa haluan erityisesti korostaa, omalta kohdaltani, koulumme silloista yleissivistävien aineiden tarpeellisuutta, niiden merkitys on vain kasvanut elämäni ehtoopuolella.

Lopuksi haluan toivottaa Korkeimman Opettajan ja Mestarin siu-

50

täyttävälle koululle, sen henkilökunnalle ja oppilail- le.

Markku Kivelä

Maanviljelyskoulun

1961—1963

Maanviljelysoppia Mäntsälästä!

Posiolla, Rovaniemen ja Kuusamon välimailla satoi lunta. Sitä oli jo lähes puoli metriä. Oli täysi talvi, kun viidentoista vanhana v. 1961 marraskuussa pakkasin kapsäkkini ja suunnistin kohti Mäntsälää. Ju- nalla matkaa tuli lähes tuhat kilometriä, päätepisteenä muuan Järve- län asema jossain Lahti-nimisen kaupungin kupeessa. ^{Siitä linja-auto} vei

tunnin odotuksen jälkeen kohti Mäntsälää ja Saaren kartanoa. Oulua etelämpänä en ollut aikaisemmin käynyt edes van- hempien kanssa. Nyt lähdin matkaan ilman saattomiehiä. Järvelä ja Mäntsälä löytyivät ilman sen kummempia haavereita. Oli se melkoi- nen

maisemissa. Ainakin minusta silloin tuntui, että Saaren kartanoa ympäröivä kuusiaita oli yhtä korkea kuin täysikasvuinen metsä kotona Posiolla. Nurmikko viheriöi vielä. Entäpä lehmuskuja!

Havumetsien miehelle koko

alue istutuksineen jäi pysyvästi mie- leen. Astuessani ensi kerran sisään päärakennukseen minusta tuntui kuin olisin tullut vieraalle planeetalle! Silmäni olivat juuri alkaneet

kotopuolessa sähkövaloon, ja _nyt pääsin opiskelemaan täl- laiseen historialliseen kartanoon. Yhä edelleen päärakennuksessa ja koko Saaren kartanon miljöössä on tuota kolmenkymmenen vuoden takaista hohtoa!

Ensimmäinen vuosi Vanhassakartanossa asumassa oli sekin ikimuis-

toinen. Vaikka Vanhakartano oli jo silloin lievästi

surkeas-

sa kunnossa, ei se opiskelua haitannut. Tuo asuntolaelämä on jättänyt

Innokkaita

Seitsemän

Hiidenkivellä maanviljelyskoulun oppilaiden esittämä-

nä v. 1964.

Suomen

hiihtomestaruus tuli

selle vuonna

jälkensä minunkin sisimpääni pysyvästi. Vanhassakartanossa asui sil- loin kuuroja ja kaatumatautisia, mykkiä ja kädettömiä. Kaikkien kanssa piti tulla toimeen. Sinä talvena luulen saaneeni sen osan itses- täni, jota kutsutaan empatiaksi. Kuurojen kielen alkeista on ollut use- asti hyötyä myöhemminkin.

Oppilaanohjauksesta ja koulukuraattoreista ei tuohon aikaan ^tiedet-

ty

mitään,

opettajakunnassa ja henkilökunnassa oli niitä, jotka osasivat

Kotona Posiolla ei tullut käytyä kovinkaan monesti,

mutta

minkäänlaista koti-ikävää en muista poteneeni. Opiskelun kes- keyttäminen ei tullut mieleenkään, vaikka meistäkin lopetti kyllä muu-

heti alkuunsa. Siinä ne alkoivat pikkuhiljaa tulla tutuiksi ^Mänt- sälän ja Levännen tanssilavat, kaikenlaista oppiahan sitä maailmalta nuorelle miehelle oli tarjolla.

Opiskelun päätteeksi toisena kesänä lähdettiin harjoittelemaan. Au-

ne Lampisen tila Porvoon Kerkkoossa oli minun harjoittelutilani. Van-

han sukutilan muistomrkit ja rehevä pihapiiri yhdessä työntäyteisen

opettavan harjoittelukesän kanssa jäivät hyvin mieleeni. Talon

poika, Heikki Lampinen oli silloin vielä keskikoulussa,

haaveili

jo lukevansa agronomiksi. Heikin kanssa tapasimme seuraavan kerran

v. 1975 Viikin B-luentosalissa. Heikki oli juuri läpäissyt viimeisen

tin agronomitutkinnosta! Itselleni tuohon väliin mahtui monenlaista

pahtumaa. Ensimmäisen tilini kuittasin kerhoneuvojan toimesta. Siitä kai sain kipinän hakeutua Paimion Kerho-Opistoon. Avioiduttuani v.

1968 muutimme Ouluun, jossa kävin työn ohella iltakouluna ensin kes- kikoulun ja sitten lukion. Maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekun-

Viikkiin pääsin v. 1974. Alkuhankaluuksista selvittyäni sain opin-

suoritettua kolmessa vuodessa muiden opiston käyneiden kanssa

samanaikaisesti. Aineyhdistelmäni oli tähdätty koko ajan opetuksen tai neuvonnan

Niinpä

Rovaniemelle v. 1977 Maata- lousoppilaitoksen opettajaksi oli enemmän kuin mieluinen tehtävä.

Viimeiset neljä

olen toiminut oppilaitoksen ^{rehtorina. Us-} koisin, että noista elämänkokemuksista ”pitkän linjan opiskelijana”

on nykyisessä virassani kovastikin hyötyä. Jälkeenpäin ajatellen kaikki opiskelu on ollut tarpeellista. Koskaan ei tiedä, mitä tietoa ja taitoa seuraavaksi tarvitsee. Opetustyössä olen havainnut vuosien varrella, että suoritetusta tutkinnosta ei kenellekään ole

kuin hyötyä,

kesken jäänyt opiskelu on hyvin monelle ^ollut esim. työnhaussa ylipääsemätön

Nykyinen jatkuvan koulutuksen periaate

en- tistä paremmin huomioon kaikki suoritukset. Aikuiskoulutuksen li- sääntyminen on käytännön tarpeiden sanelemaa, ja tulevaisuudessa entistä useampi työntekijä omaa

ammattia.

Vanha kunnon maanviljelyskoulu antoi hyvän pohjan maatalouden opiskelulle. Mäntsälä ei lähde mielestäin!

Heikki Mäntykoski

Maatilateknisen koulun oppilas 1978—1980

Mäntsälä mielessäin elämää Saaren sisäoppilaitoksessa 70—80 lukujen

vaihteessa

Taisi olla sattumaa, että pohjanmaan poika hakeutui Mäntsälään

maataloutta opiskelemaan, olisihan paljon lähempänäkin ollut

via oppilaitoksia. Huomasin Maaseudun Tulevaisuudessa Mäntsälän

maatalousoppilaitoksen ilmoituksen, jossa oli aloituspaikkoja tilanhoi-

dollis-kaupallisella linjalla, ja päätin hakea Mäntsälään, vaikka en

tiennyt kunnasta

kuin

että se sijaitsee Helsingin ja Lahden

välillä ja että siellä oli Mäntsälän kapina. Osasyynsä oli koulun opetus-

linjalla, johon sisältyi kaupallisen koulutuksen perusteita, sekä olosuh-

teiden erilaisuus. Pääsin

samalla eteläsuomalaiseen vilje- lyyn ja maatalouteen.

Kun kurssi alkoi 16.10.1978 oli kaunis syyspäivä, puissa ruskan mer- kit. Saavuttuani koululle totesin rakennusten olevan vanhaa kartano- kulttuuria, mikä oli positiivinen yllätys minulle. Poikien puolella oli hiljattain valmistunut soluasuntotyyppinen majoitusrakennus, jossa oli liikuntahalli. Pian tutustuimme kurssikavereihin ja koulu pääsi al- kuun.

Opetus alkoi pian tutuksi tulevalla rytmillä. Ykköskurssilaiset oli-

aamupäivän käytännön töissä ja iltapäivän teorialuennoilla. Ryh- mät jaettiin

ja sikalavuorolaisiin ja loput menivät ^”Hoppulan kopille”, josta työnjohtaja Hoppula jakoi työtehtävät. Tehtävät ^vaih- telivat päivittäin ja vuodenaikojen mukaan. Oli konehallilla korjaus- töitä, tilan sisäisen lähetin tehtävät, kyntöä, äestystä, rehuntekoa yms.

normaaliin tilan rytmiin kuuluvia töitä. Tietenkään kaikille oppilaille ei yhtä aikaa riittänyt mieleisiä konetöitä, ^{vaan osa} joutui ”aitaparti- oon”. Talvella tehtiin metsätöitä, josta on jäänyt erityisesti mieleeni se, kun ajoin ”Natikalla” tukkikuormaa keväällä Hunttijärven jäälle.

Jään pinnalle oli muodostunut vesikerros ja ”Natikan” pyörät olivat kuin siipirataslaivan

veden roiskuessa tukkikuormaa vedettäes- sä. Talvi oli kuitenkin jäädyttänyt jään niin paksuksi, ettei vaaraa pu- toamisesta ollut, vaikka se hurjalta tuntuikin. Talvella ulkona olemises-

ta

oli tietenkin se haitta, että siirryttäessä iltapäivän luennoille alkoi-

Oppilaskunta

istuttaa Suomen itsenäisyyden

Ilmakuva 1950—luvun alussa.

Ilmakuva 1960—luvun alussa.

Ilmakuva 1990—luvun alussa.

vat

silmäluomet

kumman raskailta ja ajatus pätkiä. Teoriaope- tuksen suurin vaikeus oli kuitenkin lähinnä yleisaineitten osalta siinä, että oppilasaines oli hyvin eritasoista. Vanhemmat kurssilaiset olivat

ylioppilaita ja

peruskoululaisia. Ammattiaineitten osalta olimme samalla viivalla.

Kesän ykköskurssin oppilaat viettivät silloin koululla harjoittelemas-

sa. Kesä oli hienoa aikaa siemenen kylvöstä sadon korjuuseen. Koulu-

tilalla saimme

eri viljelykasvien viljelytekniikkaan. Siihen ke-

sään sattui myös salaojitusta, rakennustöitä ja kastelujärjestelmän put-

ken

Hunttijärvestä. Kurssilaiset olivat innokkaita tekemään työ-

tehtävät urakalla loppuun ja mahdolliset ylityötunnit käytettiin vapaa-

na. Ainoa haittapuoli kesästä oli palkan pienuus. Oppilaitos tarjosi

täyden ylöspidon,

kuukausipalkkaa voisi luonnehtia lähinnä tas-

kurahaksi. Kesästä on muistona mm.

kuinka olin kerran viemässä

viiden tonnin perävaunulla rehukaalijätettä rehutornin juurelta pellol-

le. Sitä oli pudonnut ^maahan ja sotkeentunut täytettäessä tornia ele-

vaattorilla. Aloin kipata kuormaa,

ihmeekseni kärry vain painui

alaspäin mitä enemmän kippasin. Mennessäni katsomaan, mikä vika-

na, huomasin kärryjen olevan "tuubin” kohdasta poikki. Siinä ei

muu kuin purkaa kuorma sivusta traktorin etukuormaajalla ja loput talikolla ja vetää kärry konehalliin korjattavaksi.

Syksyllä 1979 alkoi kakkoskurssi ja uudet oppilaat tulivat taloon.

Silloin meidän teoriaopetus lisääntyi ^ja iltapäivällä oli

tunti harjoitustöitä. Varsinkin metalli- ja puutyöosasto oli hyvin

olihan koululla ammattikoulupohjaisia metalli- ja puutyön kursseja.

Vieläkin on jouluisin käytössäni koululla tekemäni joulukuusenjalka.

Opetukseen sisältyi myös tutustumiskäyntejä eri kohteisiin, ^jotka

ovat

jääneet miellyttävinä ^{muistoina, mm.} sonniasemalla, Koskisen sa- halla, Metsäliiton tehtaalla, opetus- ja koetilalla Siuntiossa, Vakolassa

ja Herajoella Tuottajain ^Maidossa. Käynnit antoivat hyvän kuvan op- pilaalle perusmaatalouteen liittyvistä muista toiminnoista. Ne toivat myös vaihtelua opiskelun lomaan.

Mäntsälän maatalousoppilaitos kuului Kujalan, Harjun, Tuorlan,

Nurmeksen, Tarvaalan ja Koivikon oppilaitoksien sarjaan, joissa oli toiminut maanviljelyskoulu. Oppilaitoksien kesken pidettiin perinteisesti tieto- ja taitokilpailu, joka jakaantui maatilapolkuun, metsäpolkuun ja traktorinajoon. Mäntsälän joukkue pärjäsi kilpailuis- sa hyvin. Liekö syy hyvän oppilasaineksen vai pätevän opetuksen.

Koulussa toimi oppilaskunta, jonka puheenjohtajaksi tulin valituksi.

Näkymä Saaren kylältä päin. Vanha meritie kulki Hollolasta

Saaren

Oppilaskunnan tehtävänä oli ja on edelleenkin oppilaitten vapaa-aika- toiminnan kehittäminen. Vapaa-aikana lähellä

tietenkin lähti- vät kotiinsa,

paljon oli asuntolaan jääviä. Itsekään en lähes jo- ka viikonloppu lähtenyt kotiin. Oppilaskunta järjesti aikanani mm.

kunnon vanhanajan iltamat Saaren seurojentalolle. Huvitoimikunnan järjestämässä ohjelmassa oli mm. sormuksen kuljetusta, hyppelyä omena polvien välissä, hakaneulan etsimistä vaatteista ja tanssia ome- na otsien välissä sekä tikanheittoa ja tietenkin arpajaiset. Arpajaisten palkinnot oppilaat olivat

pyytämällä lahjoituksia Mäntsälän ja Lahden liikkeistä. Iltamien lopuksi tanssittiin oppilaskunnan oman yh- tyeen tahdissa. Iltamat olivat täydellinen

koska niistä oli tiedotettu Lahden, Orimattilan ja Järvenpään maa- ja kotitalousalan oppilaitoksille. Ainoana haittapuolena jäi mieleen seurojentalon pie- nuus.

Oppilaskunta järjesti myös lastenjuhlat, jotka omalla tavallaan oli-

mieleenpainuvat. Hikoilin lastennäytelmässä, jossa minulle oli va-

Nalle-karhun rooli. Paksu turkki oli melko lämmin,

jäipä siitäkin lämpimät muistot. Samoin oppilaskunta järjesti teatterimatkan Helsinkiin ja kevätjuhlien järjestelyissä olimme mukana, kun teoria- jakso päättyi ja harjoittelu alkoi vapun tienoilla.

Valokuvauskerho antoi monelle oppilaalle hyödyllistä ajanvietettä opiskelun lomassa. Kerholle oli

hankituksi oma suurennuskone ja pimiö oli Uusikartanossa. Niitä kuvia on ollut mielenkiintoista jäl- keenpäin katsella ja muistella tapahtumia opiskeluaikana.

Poikien asuntolassa, Uusikartanossa, sijaitsevaa urheiluhallia käy- tettiin lentopallon peluuseen, jotkut lähtivät Kaukalammin baariin, jotkut autolla tansseihin Lahteen, Orimattilaan tai Mäntsälään Nelia- pilaan. Kesällä tarjosi Hunttijärvi hienon uimapaikan. Hunttijärven

vaelsivat usein nekin, jotka olivat löytäneet itselleen

lukumppanin. Olihan oppilaitoksessa sekä tyttöjä että poikia. Jos maatalouspuoli oli poikaenemmistöinen, niin puutarhakurssit olivat tyttövoittoisia. Kartanon kaunis ympäristö tarjosi pareille oivia paik- koja kahdenkeskiseen neuvonpitoon. Löysivätpä

elämänto-

verin opiskeluajaltaan Mäntsälästä.

Opiskeluaika tarjosi varmaan enemmän kuin osasin siltä odottaa.

Se vastasi sen ajan haasteisiin ^antamalla hyvä perustiedon maatalous- alalta. Toivotan juhlivalle oppilaitokselle menestystä alkavalla vuosi- kymmenellä ja pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka aika muuttuu, niin

maa pysyy ja oppilaitoksen tehtävänä on edelleen valmiuksien antami-

nen maatalous- ja puutarha-alan ammateista kiinnostuneille nuorille.

Lusikkalinnan ruokala on kartanon vanhassa

Johtokunta

Puheenjohtajat:

ProfessoriViljo Vainikainen Sosiaalineuvos Toivo Ailio Yliagronomi Einari Kukko Johtaja, agronomi OsmoTuominen

Jäsenet:

Tohtori Rakel Jalas Rehtori Erkki Luutola Maisteri Niilo Kukkinen Johtaja YrjöRainio

1940 1971 1972 1973 1974 1982 1983

1940 1951 1940 1962 1940 1942 1942 1963

SosiaalineuvosToivo Ailio 1947 1981

Maanviljelijä IlmariSantanen 1947 1950

Hallitussihteeri Veikko Pohjanpelto 1949 1954

Vanhempihallitussihteeri L. P. Junes 1955 1966

SihteeriRurik Pitkänen 1957

Toiminnanjohtaja Jaakko Väisälä 1957 1958, 1967 1976

Rehtori Birger Rosendahl 1963 1966

Rehtori Tauno Ratsula 1963 1983

Yliagronomi Einari Kukko 1967 1982

Opetusneuvos Aarno Ranta 1967 1985

Lehtori Erkki Suonpää 1967 1988

Agronomi Oiva Salimäki 1972 1973

Johtaja Mauno Isotalo 1974 1979

Tiedotussihteeri Raili Ojala 1977 1979

Johtaja OsmoTuominen 1980

Kurssikeskuksen isäntä Aarne Kettu 1980 1985

Kaupunginpuutarhuri Arvo Toivola 1980

V.s. rehtori Terttu Heikkilä 1983

Agronomi^TeuvoJatila 1983

Maanviljelijä Martti Kalliola 1983 1988

Rehtori Mikko Mehto 1983 1988

Rehtori Hannu Heikkilä 1983

Johtava kuntoutussihteeri Ari Pokkinen 1986

Kuntoutusjohtaja Markku ^Österholm 1986 1988

KauppapuutarhuriRisto Pirinen 1989

Floristi Mirja-Riitta Karhu 1989

MaanviljelijäLeo Peltola 1989

Henkilökunnanedustajat:

LehtoriKeijoBlom 1989

TaloudenhoitajaTaimi Räihä 1989

Oppilaskunnan edustajat:

MarjaSalmi Anssi Sarmala Marja Kaasinen Mikko Jokinen Antti Tuomala Susanna Anttila

1988 1988 1989 1989 1989 1989 1990 1990

Johtokunnan sihteerit:

Kulloinenkin johtaja tai rehtori ApulaisrehtoriTerttu Heikkilä ApulaisrehtoriKaija Arpiainen

1940 1988 1.1. 31.7.1989

1.8.1989

Henkilökunta 1990

Opettajat. Alarivissä vasemmalta: Ossi

Kerttu

rehtori Hannu

Teija

Keski- rivissä vasemmalta:

Koivunen (työmestari), Olavi

(työmesta-

Matti Pekkala, Maikki Väättänen,

Turkulainen, Pekka

Mauri Lamminpää, Arja Meling, Petri

Anne Lammi. Ylärivissä va- semmalta: Seppo

Reijo Kanervo, Tauno

Urho Luukko-

nen,Tapio Valtonen,

Tiina

Päivi Peltinen. Kuvasta

Johan Heikkilä.

Koulutilan henkilökunta. Alarivissä

Rekola, Elli Timo-

Maija Hyvärinen, Johanna

Ylärivissä vasemmalta: Juha-

ni

Pentti

Eino

Ilkka Kuisma, Ismo Pietilä. Kuvas-

Risto

Ari Laukkanen

Toimiston henkilökunta.

Taimi

Hakkola, Ansa Hammar, Eila Kaasinen.

Kiinteistö-

huoltohenkilökunta. Alarivissä vasemmalta: Kirsti

Liisa Paananen,

Ylärivissä vasemmalta: Ola-

Arto Hämäläinen, Raili

Leo Valo. Kuvasta

vat;

Toini

Pirkko Rouhelmaa.

Ruokalan henkilökunta. Alarivissä

Hannele Nurminen, Ilmo Vienola, Terttu

Seija Puranen. Ylärivissä vasemmalta: Laila

Sirkka

Pirkko

Martta Laakso.

Henkilökunta vuosina 1940—1990

Nummi Martta emännöitsijä 1940—42

Keränen Ida keittiöapulainen _1940—42

Lindh Georg puutarhuri 1940—42

Fokin Feodor maalarimestari 1940—42

Villberg Paavo sekatyömies 1940—46

Villberg Katri pesijä 1940—72

Reinikainen Olga leipoja 1940—53

Pöllänen Rauha keittiöapulainen 1940—43

Pöllänen Tyyne keittiöapulainen _1940—53

Nissi Anna asuntolanhoitaja 1940—56

Luoto Tauno taloudenhoitaja 1940—62

Koskinen Klas puuseppä 1940—58

Heikkinen Lyyli asuntolanhoitaja 1941—43

Uusitalo Eino maat.opettaja 1941—48

Nieminen Toivo talonmies-lämm. 1941—78

Neenberg Kaarlo maalarimestari 1941—57

Mäkinen Ida siivooja 1941—65

Manninen Edla pesijä 1941—49

Mannikainen Viljo puutyönopettaja 1941—50

LaukkanenSiiri asuntolanhoitaja 1941—45

Koskela Isak jalkinetyönop. 1941—69

Vallenius Vilhelmiina navetta-apul. 1941—59

Grönholm Saima pesijä 1941—53

Rauhala Irene SaarinenEdvard Joensaari Armas Nieminen Emil Rainio Hugo Toivonen Albert Virtanen Henrik UuskoskiOskari Grigorjeff Vasili Alho Adam Rinne Ida Vallenius Helmi Rinne Elsa Laaksonen Heikki Saarinen Lauri Koskikallio Jaakko RainioYrjö Rento Helvi Murtola Lyyli SivenEino NikkiläAdolf MäkinenSvante Sinkkonen Selma Virtanen Vieno Kantola Lauri Joensaari Elina PaavolaValfrid Ståhlman Joose

PirinenSulo Kallio Anna-Liisa NeenbergKerttu Ylä-NuuttilaLempi Virtanen Kalle LehtinenÄäret Koskinen Arvi Rainio Eino Saarinen Oiva SaarinenTauno Nivala Heino LuotoSylvia NieminenSelma Raussi^Eino Hurme Hemming Autti Paula Kajander Helmi Pohja Lyyli Kallio Oma Mäkinen Onerva Rinne Lasse Kantola Hilma HaanpuuAntti Lindström Mauno Jokinen Elli OlkkonenPirkko Koivu Eino Mäkinen Toivo Oksanen Sulo

sairaanhoitaja etumies maatyömies maatyömies maatyömies talonmies tallimies maatyömies maatyömies maatyömies sikojen hoitaja

navetta-apul.

maatilan työl.

lämmittäjä maatyömies puutyönop.

johtaja keittiöapulainen

emäntä maalari maatyömies sepäntyönopett.

keittäjä siivooja karjanhoitaja liinavaateompel.

met.työnop.

puutarhuri puuseppä kanslisti asuntolanhoitaja asuntolanhoitaja maatyömies maatyömies metsätyömies putkiasentaja kirvesmies maatyömies sorvari sairaanhoitaja keittiöapulainen varastonhoitaja maatyömies keittiöapulainen asuntolanhoitaja leipoja maatyömies siivooja varastonh.apul.

karjanhoitaja rakennustyönopett.

suutari

navetta-apul.

siivooja maatyömies sekatyömies talonmies

1941 44 1942 1942—67 1942—52 1942—66 1942—46 1942—45 1942—48 1942—57 1942—61 1942—57 1942—44 1942—46 1942—46 1942—46 1942—44 1942—63 1942—44 1942—61 1942 1943 1943—68 1943—71 1943—66 1943—66 1943—65 1943—55 1943—16 1943 1944 1944—18 1944 1945 1945—49 1945—17 1945—17 1945—63 1945—50 1945—51 1945—74 1945—77 1945—18 1945 -69—78 1946

1946—71 1946—69 1946—52 1946—65 1946—18 1946—66 1946—55 1946 1947 1947-48, -53 1947—53 1947—19 1947—69