Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1972 ja toimintakertomus vuodelta 1971

1

и

s*

Ч

: :

F

::

Suomen Taideteollisuusyhdistys 1972

в

Konstilitföreningen i Finland

« M il я

".

tt 'r '/ Æ i U

/ # f A

■

ж ; ж Я

SUOMEN TAIDETEOLLISUUS- YHDISTYS

VUOSIKIRJA 1972

JA TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1971

KONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND

ÅRSBOK 1972

OCH VERKSAMHETSBERÄT­

TELSE FÖR 1971

à л _rytb-

POHJOISMAINEN DESIGN- yiu*

INSTITUUTTI ... 5 ETT NORDISKT DESIGNINSTITUT 8

Thor Forsskåhl

KULTTUURI JA SOPEUTUMINEN . . 11

Thor Forsskåhl

KULTUR OCH ANPASSNING .... 13

Kari Pääskynen

SUOMEN TAIDETEOLLISUUS­

YHDISTYKSEN ARKISTOSTA . 15

Kari Pääskynen

UR KONSTFLITFÖRENINGENS

I FINLAND ARKIV ... 17

Marjatta Levanto

TAITEELLISTA TEHDASTAVARAA—

TEOLLISEN MUOTOILUN AATTEI­

DEN YLEISTYMINEN SUOMESSA 19

Marjatta Levanto

KONSTNÄRLIG FABRIKSVARA — HUR IDEERNA OM INDUSTRIELL FORMGIVNING BLEV ALLMÄNNA I FINLAND ... 24

Arno Sirviö

TEOLLISTA MUOTOILUA KOSKE­

VAN TUTKIMUKSEN ESITTELYÄ . . 28

Arno Sirviö

EN STUDIE ÖVER INDUSTRIELL FORMGIVNING ... 31 VUOSIKERTOMUS 34

. . 49 HALLINTO

ÅRSBERÄTTELSE . .. 53

Vuosikirjan kirjoittajat vastaavat itse artikke­

leissa esittämistään mielipiteistä.

Årsbokens artikelförfattare svarar själv för de

åsikter de framför. ADMINISTRATION . . 69 4

POHJOISMAINEN DESIGN INSTITUUm

Ajatus pohjoismaisen design-instituu- tin perustamisesta syntyi Suomessa Valtion

pari vuotta sitten. Idea herätti vasta­

kaikua myös muissa Pohjoismaissa, ja viime syksynä valmistui asiasta Poh­

joismaisen kulttuuritoimikunnan teettä­

mä raportti, jossa design-yhteistyöhön suhtaudutaan erittäin suopeasti — pi- detäänpä sitä suorastaan välttämättö­

mänä, jotta Pohjoismaat voisivat säi­

lyttää hyvät kilpailuasemansa niillä sek­

toreilla, joilla muotoilun merkitys on suuri.

mansa ja yli 20 sivua käsittävän ra­

porttinsa.

Sanatarkasti käsitettynä työryhmän tehtävänä oli ennen kaikkea selvittää pohjoismaisen design-instituutin tarve muotoilun ja alan informaatiotoimin- nan kehittämiseksi. Siinä yhteydessä tuli tutkia myös mahdollisen instituu­

tin suhdetta alan peruskoulutukseen, muotoilua sivuavien erikoisalojen huo­

mioonottaminen sen toiminnassa sekä hahmotella toiminnan suuntaviivoja.

Ryhmä ei kuitenkaan katsonut tehtä­

vänsä rajoittuvan pelkästään instituutti- ajatuksen puitteisiin, vaan käsittelee raportissaan laajalti pohjoismaisen yh­

teistoiminnan merkitystä, mahdolli­

suuksia ja muotoja yleensä designin alalla.

taideteollisuustoimlkunnassa

Raportin valmistaneeseen työryhmään kuuluivat:

Alf Boe Nils Johansson Juhani Pallasmaa Sten Zinck

Norja Ruotsi Suomi Tanska

Raportissa on perusteellisesti selvitet­

ty tällä hetkellä vallitseva koulutus­

tilanne eri Pohjoismaissa ja tältä poh­

jalta pyritty vetämään johtopäätökset myös siitä, miten ja millaisin muodoin pohjoismaisen yhteistyön tulisi tapah­

tua. — Voidaan sanoa, että käsittely­

tapa eittämättä on osoittautunut hedel­

mälliseksi: antaahan raportti paljon laajempia suuntaviivoja tulevan toimin­

nan organisoimiseksi kuin mitä insti­

tuutti-ajatus sinänsä ja ahtaammin kä­

sitettynä olisi sisältänyt.

Vuoden 1970 alussa kääntyi Suomen valtion taideteollisuustoimikunta ope­

tusministeriön puoleen ehdottaen de­

sign-instituutin perustamista alan jat­

kokoulutuksen ja tutkimustoiminnan edistämiseksi. Ministeriö vei ajatuksen edelleen Pohjoismaiselle kulttuuritoi­

mikunnalle. Kesäkuussa -70 oli edistyt­

ty jo niin pitkälle, että asetettiin yh­

teispohjoismainen työryhmä selvittä­

mään kysymystä.

Työryhmä päätti aluksi selvittää muo­

toilun sektorilla vallitsevan tilanteen kussakin maassa erikseen ottamalla yhteyksiä alan eri organisaatioihin, kouluihin ja laitoksiin. Tämän kansalli­

sella tasolla tapahtuneen työn lisäksi ryhmä järjesti yhteisiä kokouksia. Lo­

kakuussa 1971 se jätti Pohjoismaiselle kulttuuritoimikunnalle valmiiksi saa-

Tämän hetkistä muotoilijakoulutuksen tilannetta eri pohjoismaissa tarkastel­

taessa siinä havaitaan monia yhteisiä piirteitä. Kaikissa maissa koulutus on­

kin parhaillaan uudelleen järjestelyn alaisena. — »Nykyinen koulutus on sekä riittämätöntä että liian kapea-alaista», 5

ja joka luonteensa puolesta tyydyttäisi kansallisia tarpeita.

raportti huomauttaa, »esteettisen ope­

tuksen lisäksi sen tulisi sisältää teolli­

sen massatuotannon ongelmia sekä työpaikkojen ja muun fyysisen miljöön suunnitteluun liittyviä kysymyksiä...

Ympäristöongelmat ovat selvästi osoit­

taneet, että suunnittelijan tulisi olla monipuolisesti suuntautunut — suun­

nittelun, tuotannon, markkinoinnin, ku­

lutuksen ja tuotteen lopullisen hävittä­

misen ongelmiin perehtymistä myöten.

Suunnittelijan uusi koordinoijan tehtä­

vä edellyttää laajoja tietoja ja perus­

teellista teoreettista ja metodista kou­

lutuspohjaa».

Raportissa eritellään tärkeimmät kou­

lutuksen alalla ilmenevät heikkoudet, jotka paljolti ovat samoja kaikissa maissa: puuttuu laaja-alaisesti käsitetty tuotesuunnittelu- ja ympäristösuunnit- telukoulutus, koulutus on liian traditio­

naalisesti ja koulumaisesti suuntautu­

nut ja erikoistunut ahtaisiin ammatti­

alueisiin, poikkitieteelliset näkökannat puuttuvat, kansainväliset kontaktit ovat liian vähäiset, jatkokoulutusmahdolli­

suudet samoin, ja »tutkimustarvetta ei ole otettu kylliksi — jos lainkaan — huomioon, mikä on tuonut mukanaan opetuksen sisällön lukkiutumisen ai­

heen ja metodin suhteen.»

Varsinaisen pohjoismaisen yhteistoi­

minnan puitteissa hoidettavaksi jäisi­

vät ennen kaikkea seuraavat kokonai­

suudet ja toimenpiteet:

1. Yleinen ja jatkuva mielipiteiden vaih­

to muotoilukoulutuksesta, lainsäädän­

nöstä, taloudesta, tutkimuksesta, ja niiden mukaisista toimenpiteistä so­

piminen.

2. Opettajien ja oppilaiden vaihto ole­

massa olevien koulu- ja tutkimuslai­

tosten kesken.

3. Luennoitsijoiden vaihto ja yhteistyön aloittaminen luentotoiminnassa käyt­

täen sekä pohjoismaisia että ulko­

puolisia voimia.

4. Liittyen kohtaan 3: kurssien, semi­

naarien ja jatkokoulutuksen organi­

soiminen a) opettajille, b) oppilaille, c) ammatissa toimiville.

5. Muotoilulle ja muotoilijakoulutuksen kehitykselle tärkeän informaation (näyttelyiden) vaihtaminen ja suun­

nitteleminen.

Erityisen ajankohtaisiksi nämä koulu­

tuksen uudistamisvaatimukset tulevat, kun tiedetään, että parhaillaan perus­

tetaan korkeatasoisia muotoilijakoulu- tuslaitoksia nopeassa tahdissa eri maihin: mainittakoon vain tässä yhtey­

dessä USA, Japani, eräät Euroopan maat — ennen kaikkea Englanti — sekä Neuvostoliitto. Pohjoismaiden edulliset lähtöasemat ja tähän astiset saavutuk­

set — mm. hyvä kilpailutilanne niillä aloilla, joilla designilla on tärkeä mer­

kitys — ovat vaarassa, jollei koulu­

tukseen ryhdytä kiinnittämään pian va­

kavaa huomiota.

Työryhmä ehdottaa, että kurssit ja seminaarit järjestettäisiin mahdollisim­

man paljon konkreettisten työprojek­

tien toteuttamisen merkeissä, jolloin niistä saataisiin suoranaista käytännöl­

listä hyötyä teollisuudelle yms. Toimin- pitäisi myös mahdollisuuksien mu­

kaan olla luonteeltaan poikkitieteellis­

tä. Eri alojen asiantuntijoiden yhteis­

työlle tulisi luoda mahdollisuuksia. — Edellä mainituista toimenpiteistä saa­

taisiin välitöntä käytännöllistä hyötyä mm. seuraavissa asioissa: opettajavoi­

mien ja muiden resurssien järkevämpi käyttö, koulutustason ja samalla myös ammatillisen tason nousu, lisääntyneet erikoistumisen mahdollisuudet, kasva­

neet valinnan mahdollisuudet oppilaille.

nan

Yhteenveto-osassaan raportin tekijät korostavat, että design-koulutuksen edistäminen tulee tapahtua sekä kan­

sallisella että pohjoismaisella tasolla.

— Edellisen suhteen tulisi luoda enem­

män mahdollisuuksia poikkitieteellisille toimintamuodoille, tutkimukselle ja kan­

sainvälisille kontakteille. Lisäksi jokai­

sessa maassa tulisi tehdä alan koulu- tusvoimavarojen uudelleen järjestely.

Kansallisen peruskoulutuksen rinnalle tulisi kehittää systemaattinen jatko­

koulutus, johon olisi helppo osallistua

Ryhmä pitää raporttiaan kuitenkin en­

nen kaikkea lähtökohtana, jonka poh­

jalta yhteistyötä voidaan edelleen ke­

hitellä. Koska siinä hahmotellut asiat ovat uusia, pitäisi suunnitelmia kehi­

tellä edelleen nojautuen käytännössä saataviin lisäkokemuksiin sekä ulko­

maista kehitystä seuraten. ⁶

tettava n toimiston työtä. Toimikun­

nan jäsenet valitaan kansallisten toi­

mikuntien jäsenistä. Sen tulee ko­

koontua säännöllisesti käsittelemään suunnitelmia ja projekteja, joiden to­

teuttamisesta huolehtii toimisto.

Ne elimet ja muodot, joiden puitteissa yhteistyön eteenpäin kehittäminen tu­

lisi tapahtumaan, on määritelty lähi­

ajan tavoitteissa, joista pääkohdat ovat seuraavat:

1. Kuhunkin maahan perustetaan kan­

sallinen toimikunta, jossa ovat edus­

tettuina alan tutkimuslaitokset ja koulut, ammatilliset järjestöt, aatteel­

liset järjestöt ja elinkeinoelämä.

2. Perustetaan pienempi yhteispohjois­

mainen toimikunta johtamaan perus-

3. Perustetaan kolme henkilöä käsittä­

vä toimisto, jonka tehtävänä on toi­

minnan järjestely ja projektien toteut­

taminen, vaatimattoman tiedotusleh- den julkaiseminen, jne. Sen toimintaa johtaa kohdan 2 yhteispohjoismainen toimikunta.

7

ETT NORDISKT DESIGNINSTITUT

över tjugo sidor till Nordiska kultur­

kommissionen.

Ordagrant uppfattad var arbetsgrup­

pens uppgift framför allt att utreda behovet av ett nordiskt designinstitut för utvecklingsarbete och information på designområdet. I samband med det­

ta skulle även det eventuella institutets förhållande till grundutbildningen un­

dersökas, anknytningen till verksamhet av liknande art på områden av betydel­

se för designutvecklingen skulle tas i beaktande och riktlinjer för verksam­

heten dras upp. Arbetsgruppen ansåg dock inte att dess uppgift begränsades till enbart institutidén, utan behandlar i sin rapport på bred bas betydelsen av, och möjligheterna och formerna för nordiskt samarbete på design­

området.

De nuvarande utbildningsförhållandena i de olika nordiska länderna utreds grundligt i rapporten och utgående från dessa har man strävat till att dra slutsatser även om hur, och i hurudana former, det nordiska samarbetet borde förverkligas,

form har onekligen burit frukt: rap­

porten ger mycket mera vidsynta rikt­

linjer för den framtida verksamhetens organisation än vad institutidén i och för sig och snävare uppfattad hade fö­

rutsatt.

Tanken att grunda ett nordiskt design­

institut uppstod i Finland, inom statens konstindustrikommission, för några år sedan. Idén väckte genklang i de andra nordiska länderna och i en rapport som sammanställdes senaste höst på uppdrag av Nordiska kulturkommissio­

nen är man mycket gynnsamt inställd till designsamarbete. Samarbete anses t.o.m. nödvändigt för att de nordiska länderna skall kunna behålla sin ställ­

ning i konkurrensen på de områden där formgivning är viktig.

Till arbetsgruppen som sammanställde rapporten hörde:

Sten Zinck Juhani Pallasmaa Alf Boe

Nils Johansson

Danmark Finland Norge Sverige

I början av år 1970 vände sig finska statens konstindustrikommission till undervisningsministeriet och föreslog att ett designinstitut skulle grundas för fortbildningen på området och för att främja forskningen. Ministeriet för­

de tanken vidare till Nordiska kultur­

kommissionen. I juni 1970 kunde en samnordisk arbetsgrupp tillsättas för att utreda frågan.

Arbetsgruppen beslöt att först klar­

göra den nuvarande situationen på formgivningens olika områden i res­

pektive länder genom att ta kontakt med de olika organisationerna, skolor­

na och instituten. Utöver detta arbete på nationell nivå ordnade gruppen ge­

mensamma möten. I oktober 1971 över­

lämnade arbetsgruppen en rapport på

Denna behandlings-

Vid granskningen av utbildningen på designområdet i de nordiska länderna just nu upptäcktes många gemensam­

ma drag. I alla länder är utbildningen 8

som bäst föremål för omorganisa­

tion. — -Den nuvarande utbildningen är både otillräcklig och för snäv», an­

märker rapporten, »förutom estetisk skolning borde den omfatta också den industriella massproduktionens prob­

lem samt frågor som rör arbetsplat­

sers och övrig fysisk miljös planering.

... Miljöproblemen har tydligt visat, att planeraren måste vara allsidigt orienterad —allt ifrån problem rörande planering, produktion, marketing, nytt­

jande, till produktens slutliga för­

störing. Planerarens nya koordinerande uppgift förutsätter vida kunskaper och en stabil teoretisk och metodisk ut- bildningsgrund.»

I rapporten räknas de mest iögonenfal­

lande bristerna på utbildningsområdet upp, vilka till stor del är desamma i alla länder: avsaknad av ett över­

gripande grepp på utbildningen av pro­

dukt- och miljöplanerare, utbildningen är alltför traditionellt och skolmässigt upplagd och differentierad i snäva fac­

kområden, tvärvetenskapliga aspekter saknas, de internationella kontakterna är alltför få, möjligheterna till komplet­

terande skolning likaså, och »forsk­

ningsbehovet har inte beaktats i till­

räcklig utsträckning

— vilket bl.a. medfört en fastlåsning av undervisningens innehåll i fråga om ämnen och metoder».

Dessa fordringar på förnyelse av ut­

bildningen blir synnerligen angelägna då man vet att institutioner med högt kvalificerad utbildning på designom­

rådet i dag snabbt etableras i olika länder, vi nämner i detta sammanhang endast USA, Japan, vissa europeiska länder — framför allt England — och Sovjetunionen. De nordiska ländernas goda utgångspunkt och deras vinningar hittills, bl.a. den gynnsamma konkur­

renssituationen, riskerar att bli allvar­

ligt försämrade inom de områden där designexpertis har verklig betydelse, om man inte snart allvarligt uppmärk­

sammar utbildningen.

I sin resumé av rapporten betonar för­

fattarna att en reform av designutbild­

ningen bör ske både på nationell och nordisk nivå. Ifråga om den förra borde flera möjligheter skapas för tvärve­

tenskapliga verksamhetsformer, forsk­

ning och internationella kontakter. Des­

sutom borde varje lands skolningsre- surser på området omorganiseras. Jäm­

sides med den nationella grundskol­

ningen borde en systematisk fortbild­

ning utvecklas, som skulle vara lätt att deltaga i och som skulle vara äg­

nad att tillfredsställa nationella behov.

Inom det egentliga nordiska samar­

betet skulle framför allt följande verk­

samhet tagas till utgångspunkt:

1. Allmänt och fortgående utbyte av synpunkter inom designpedagogik, lagstiftning, ekonomi och forskning med motsvarande samordning av åtgärder inom dessa områden.

2. Utbyte av lärare och studerande mel­

lan existerande utbildnings- och forskningsinstitutioner.

3. Utbyte av föreläsare och upprättande av nordiskt samarbete i fråga om föreläsningsverksamhet med anlitan­

de av nordiska och utomnordiska krafter.

4.1 nära anslutning till punkt 3: organi­

sation av kurser och seminarier för vidareutbildning av a) lärare, b) stu­

derande och c) yrkesverksamma designers.

5. Utbyte och gemensam utformning av information (utställningar) av bety­

delse för designens och design­

pedagogikens utveckling.

Arbetsgruppen räknar med att kurser och seminarier i stor utsträckning skulle organiseras kring genomförandet av konkreta arbetsprojekt som kan komma till praktiskt genomförande i industrin eller på annat sätt. Verksam­

heten bör vidare så vitt möjligt få en tvärvetenskaplig inriktning. Möjligheter bör skapas för samarbete med expertis på olika områden. — De ovannämnda åtgärderna skulle vara av omedelbar praktisk nytta bl.a. för ett rationellt utnyttjande av lärarkrafter och andra resurser, för höjning av utbildnings­

nivån o°h samtidigt av yrkesstandar- den, för ökade möjligheter i fråga om specialisering på ett fack och flera valmöjligheter för de studerande.

Gruppen anser att dess rapport fram­

för allt bildar utgångspunkt för förslag till samarbete, vilka måste utvecklas vidare. Då de angelägenheter som skis­

seras här är nya, bör planerna vidareut­

vecklas på grundval av de ökande er­

farenheter praktiken ger och med led­

ning av utvecklingen i utlandet.

om ens någon

9

samnordiskt sekretariat. Kommitténs medlemmar väljs bland de nationella kommittéernas medlemmar. Den bör sammanträda regelbundet för att be­

handla planer och projekt som skall genomföras genom sekretariatets försorg.

3. Ett permanent sekretariat om tre personer upprättas med uppgift att organisera samarbetet och att ge­

nomföra samnordiska projekt, samt ge ut ett anspåkslöst informations­

blad e.d. Dess verksamhet styrs av den internordiska kommittén som nämnts under punkt 2.

De organisatoriska åtgärder som bör vidtagas för att utveckla ett samarbete definieras i målsättningen för den när­

maste framtiden i följande huvudpunk­

ter:

1. Nationella kommittéer tillsätts i de respektive länderna, med represen­

tanter för a) forsknings- och utbild­

ningsinstitutioner på området, b) fackliga organisationer, c) ideellt ar­

betande designorganisationer och d) näringslivet.

2. En mindre, permanent internordisk kommitté tillsätts för att leda ett

10

KULTTUURI JA SOPEUTUMINEN

Thor Forsskåhl*

Ihmisen kyky menetellä viisaasti ja taitavasti sekä yksilöllisissä että yh­

teiskuntarakenteellisissa ongelmissaan tuntuu kaikista käyttäytymistieteellisis­

tä ja teknologisista saavutuksista huo­

limatta olevan melko kiistatonta. Mo­

net ongelmistamme johtuvat siitä, että me operoimme poliittisilla ideologioil­

la ja taloudellisilla päämäärillä, jotka juontavat juurensa menneisyydestä ja jotka sen tähden eivät erityisen hyvin sovellu tähän päivään. Tämä on johta­

nut yhteiskunnallisten tavoitteiden asettelussa politiikkaan, joka usein­

kaan ei kykene näkemään metsää puilta — eikä näin tapahdu vähiten kulttuurin alalla.

Jos tarkastellaan tämän hetkistä tilan­

netta, voidaan havaita laaja ongelma- kimppu, jonka erityisesti pitäisi kiin­

nostaa kulttuuripolitiikkoja: Yhteiskun­

nassamme tapahtuu valtavia muutok­

sia, jotka eivät johdu ainoastaan tekno­

logista muutoksista, vaan myös sosiaa­

lisista — lisääntyneen sosiaalisen liik­

kuvuuden ja kaupungistumisen takia.

Avaintekijänä niissä on vieraantumi­

nen sekä ympäröivästä miljööstä että integroituneesta, yksilöllisestä tasa­

painosta. Mutta ratkaisu ei ole aino­

astaan »osallistuminen», vaan jatku­

vuus ja pysyvyys. Ei ainoastaan »aktii­

visuus», josta älyllisyys usein on pois­

sa, vaan myös arvostelukyky, älylli­

syys ja luova päättelykyky täydennet­

tynä — ei korvattuna — empiirisellä tutkimuksella. Tuollainen tapa ajatella jaoitellen ilmiöt kahtia ja torjua enem­

män tai vähemmän täysin vastakkai­

nen kanta johtaa lopuksi siihen, että kaukonäköinen ja järkevä kulttuuripo­

litiikan suunnittelu korvataan lyhyt­

näköisillä detaljiratkaisuilla.

Koska meidän täytyy eläessämme ot­

taa huomioon sekä menneisyys että

tämä päivä ja huominen muutoksineen, täytyy kulttuuripolitiikan ja kulttuurin itsensä tehtävänä paljolti olla sillanra- kentaminen eilisen ja huomisen välille, ja sillä tavoin luoda jatkuvuutta inhi­

milliseen olemassaoloon. Siten ratkais­

tavanamme on se omalaatuinen para­

doksi, että toisaalta ihminen on häilyvä ja aulis muutoksiin, mutta toiselta puolen hän haluaa myös syvyyttä ja pysyvyyttä, jonka edellytyksenä ovat hyvin hitaat muutokset perustavaa laatua olevissa asenteissa, normeissa ja arvostuksissa. Yleensä tavataan sa­

noa että kestää yhden sukupolven ajan ennenkuin jokin ajatus tulee yleisesti omaksutuksi, mutta monet tutkimuk­

set osoittavat, että näyttää kestävän useampia sukupolvia ennenkuin suuret muutokset perusarvoissa tapahtuvat:

näin on esimerkiksi perheinstituution tai esteettisten käsitysten suhteen, joskin suvaitsevaisuus kasvaa ja tulee yhä monivivahteisemmaksi seurauk­

sena yhteiskunnan yleisestä moniar­

voistumisesta.

Siksi kulttuurin täytyisi opettaa meitä elämään nykyhetkessä unohtamatta ei­

listä ja ottaen huomioon tulevaisuuden auttamalla meitä havaitsemaan ero pysyvien arvojen, jotka muuttuvat hi­

taasti, ja tilapäisten arvojen välillä, jotka muuttuvat nopeasti ja ovat pin­

nallisempia ja aikaansidottuja. Tätä voi­

daan kuvata esimerkillä. Jos tarkastel­

laan sitä kirjaMisuutta ja maalaustai­

detta, jolla yhä tänään on suurin tai­

teellinen ja tosiasiallinen merkitys, se on subjektiivista, yksilöllistä ja saman­

aikaisesti ihmisläheistä taidetta, jos­

kin ilmaisutavat tietyssä määrin ovat muuttuneet. Sen sijaan olemme koke­

neet joukon kulttuurin ja taiteen päi­

väperhosia kuten pop-taide, flower­

power -liike, hippiliike, ylioppilasliik­

keet 60-luvun loppupuolella ja nyt vii­

meksi supertähti-Jeesuksen.

‘Thor Forsskåhl, 31. FM.malst., osastopäällikkö.

Julkaissut artikkeleita musiikista, kulttuurin ongelmista ja opetuksesta eri päivälehdissä ja

tehnyt useita radio-ohjelmia. Todennäköisesti nämä pinnalliset kult- tuurimanifestaatiot ovat jonkinlaista 11

Dennis Meadows ja Jay Forrester tie­

tokonemallilla ovat tehneet kuuluisan Romklubbenin toimeksiannosta sekä professori Gösta Ehrensvärdin tulevai­

suudennäkymien perusteella näyttää siltä, että kulttuuri ja ennen kaikkea kaunotaiteet ja muut henkisen toimin­

nan alat kuten filosofia tulevat koke­

maan uuden kukoistuskauden yhteis­

kunnassa, jota leimaa puute käytän­

nöllisesti katsoen kaikista materiaali­

sista voimavaroista, koska me olemme kuluttaneet ne kasvukiihkossamme.

Näin tietysti, jolleivat ekologiset ongel­

mat ole tulleet ihmiskunnalle voitta­

mattomiksi. Niiden futurologien mu­

kaan, jotka eivät kauppaa jälkiteollista onnellisuushuumaa, tulemme 2000-1 u- vun ensimmäisellä neljänneksellä ole­

maan pakotettuja palaamaan agraari- sempiin elämänmuotoihin puuttuvien energia-, raaka-aine- ja elintarvikevaro- jen takia, jollemme ala käyttää voima­

varojamme tarkoituksenmukaisemmin ja tehokkaammin.

Joka tapauksessa tulevat kulttuuritoi­

minnat kasvamaan huomattavasti ylei­

senä toiminnan muotona ja arvostuk­

seltaan yhteiskunnassa, jossa polku­

pyörä ilmeisesti on statussymboli.

Siksi on niin tavattoman tärkeää, että tunnemme vastuuta ja edistämme kult­

tuuriarvojamme luomalla monivivahtei­

sen kulttuurin, joka käsittää sen ai­

neettoman todellisuuden, joka lujittaa ja muodostaa hedelmällisen perustan ihmisen olemassaololle ja luovalle toi­

minnalle sekä yksilölle ja yhteiskun­

nalle kokonaisuudessaan.

muotia, dekoratiivista massakulutusta ja ajanvietettä itsessään, jolloin muoto on tullut itseisarvoksi tai problema­

tiikka niin abstraktiseksi ja todellisuu­

delle vieraaksi, että inhimillisyys ja totuudellisuus ovat voimakkaasti vä­

hentyneet, ja tällä tavoin on todellinen kontakti ympäristön kanssa jäänyt saa­

vuttamatta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kult­

tuurin täytyy olla populääriä ja yksin­

kertaista, jotta se voisi päästä esiin, vaan jopa demokraattisessakin kulttuu­

ri-ilmapiirissä on avant garde-kulttuuri alussa jonkinlaista eliittikulttuuria le- vitäkseen menestyksellisesti yhteis­

kuntaan. Kulttuurin leviäminen seuraa oletettavasti samoja malleja kuin muut­

kin yhteiskunnalliset ilmiöt, niin että pienryhmät ja mielipiteenjohtajat ensin omaksuvat uutuudet, ja jos ja kun he hyväksyvät ilmiön, se jatkaa leviämis- tään muihin väestökerroksiin.

Mutta ei ole kysymys ainoastaan siitä, että juuri tällä hetkellä täytyisi yrittää luoda järkevää ja tarkoituksenmukaista kulttuuripolitiikkaa, joka säilyttää tra­

ditiomme ja kokemuksemme ja tekee mahdolliseksi kulttuurin, jossa ihminen voi sopeutua pätevällä ja arvokkaalla tavalla ympäristöönsä ja niihin vaati­

muksiin, joita se hänelle asettaa. El, meidän täytyy vielä enemmän suunni­

tella huomispäivää varten, niin että hallitsemme kehitystä ja voimme elää ihmisen arvoista elämää myös tule­

vaisuudessa.

Niiden ennusteiden pohjalta, joita

12

KULTUR OCH ANPASSNING

Thor Forsskåhl-

Mänskornas oförmåga att handskas på ett klokt och insiktsfullt sätt med både sina mänskliga och samhällsstruktu- rella problem tycks trots alla beteen­

devetenskapliga och teknologiska land­

vinningar vara ganska påtaglig. Många av våra problem härrör sig från att vi opererar med politiska ideologier och ekonomiska målsättningar som daterar sig från svunna tider och därigenom inte är särskilt adekvata i dag. Detta har lett till en samhällig målsätt- ningspolitik som ofta inte förmått se skogen för träden inte minst på det kulturella planet.

Ser man på dagens situation finns det ett stort problemkomplex som speciellt borde intressera kulturpolitikerna: Det är de omfattande förändringarna som sker i vårt samhälle som inte bara be­

ror på teknologiska förändringar, utan också på sociala förändringar genom ökad social mobilitet och urbaniserin­

gen där nyckelordet är alienering både från den kringliggande miljön och en integrerad personlig identifikation.

Men lösningen är inte enbart »partici­

pation», utan också kontinuitet och permanens. Inte bara »aktivitet» som ofta blivit avintellektualiserad, utan också insikt, intellektualism och krea­

tiv deduktion som kompletteras av empiriska undersökningar, inte ersatts.

Detta sätt att tänka i varandra mera eller mindre uteslutande dikotomier leder till att långsiktig och insiktsfull planering av kulturpolitiken ersätts av kortsiktiga detaljlösningar.

Eftersom vi måste leva med det fak­

tum att vi har ett förflutet, men också med dagens och morgondagens för­

ändringar måste kulturpolitiken och kulturen själv ha mycket funktionen av ett brobyggande där gårdagen integ­

reras med morgondagen och på så sätt skapa kontinuitet i den mänskliga till­

varon. Vi står här inför en egendomlig paradox genom att mänskan å ena sidan är efemär och böjd för förändrin­

gar, men å andra sidan vill hon också ha djup och permanens som betingas av mycket långsamma förändringar i grundläggande attityder, normer och värderingar. I regel brukar man säga att det tar en generation för en idé att bli allmänt omfattad, men många under­

sökningar visar att det tycks ta flera generationer innan omfattande föränd­

ringar i grundläggande värderingar sker: exempelvis till familjen som ins­

titution eller i de estetiska uppfatt­

ningarna, även om toleransen ökar och blir mera mångskiftande som en följd av samhällets allmänna plurali- sering.

Det måste därför vara kulturens upp­

gift att lära oss att leva med gårdagen i dag för morgondagen genom att hjälpa oss att diskriminera mellan per­

manenta värden som förändras lång­

samt och temporära värden som växlar snabbt och är mera ytliga och tids- bundna. Man kunde illustrera detta med ett exempel. Ser man på den litteratur och målarkonst som alltjämt i dag har den största konstnärliga och varaktiga betydelse är det den subjek­

tiva, individuella och samtidigt mäns- konära litteraturen, även om uttrycks­

medlen i viss mån förändrats. Däremot har vi upplevt en rad kulturella och konstnärliga dagsländor som popkons­

ten, flower-power-rörelsen, hippierö­

relsen, studentrörelserna i slutet av 60-talet och nu senast superstjärnan Jesus.

Förmodligen är det så att dessa ytliga kulturmanifestationer har något av mode, dekorativ masskonsumtion och underhållning i sig där formen blivit ett självändamål eller problematiken blivit så abstrakt och verklighetsfräm­

mande att mänsklighet och relevans

*Thor Forsskåhl, 31. FM.mag., avdelningschef.

Publicerat artiklar om musik, kulturella prob­

lem och undervisning i olika dagstidningar och gjort flera radioprogram.

13

professor Gösta Ehrensvärds fram­

tidsvisioner förefaller det som om kul­

turen och i den framförallt de sköna konsterna och olika andliga aktiviteter som filosofi skulle komma att uppleva en ny blomstringstid i ett samhälle som kommer att präglas av knapphet på praktiskt taget alla materiella re­

surser eftersom vi förbrukat dem i vårt tillväxtsraseri. Detta naturligtvis om de ekologiska problemen inte blivit mänskligheten övermäktiga. Enligt de futurologer som inte säljer den postin­

dustriella lyckoberusningen kommer vi under 2000-talets första sekel att bli tvungna att återgå till mera agrara levnadsformer på grund av bristande tillgångar på energi, råvaror och livs­

medel om vi inte börjar utnyttja våra resurser ändamålsenligare och effek­

tivare.

I vilket fall som helst kommer kultu­

rella aktiviteter att växa avsevärt som en allmän sysselsättningsform och i värde i det samhälle där cykeln even­

tuellt är statussymbol.

Därför är det så oerhört viktigt att vi tar ansvar för och vårdar våra kultu­

rella värden så att vi bygger upp en mångskiftande kultur som utgör den immateriella verklighet som styrker och utgör en fruktbar grund för mänsk­

lig existens och skapande verksam­

het både för individen och samhället i sin helhet.

starkt minskat och därigenom har en varaktig kontakt med omvärlden inte etablerats.

Med detta vill dock inte sägas att kul­

turen måste vara populär och enkel för att kunna tränga igenom, men till och med i ett demokratiskt kulturkli­

mat så är förmodligen avant garde kul­

turen någonting av en elitkultur i be­

gynnelsen för att successivt sprida sig genom samhället. Kulturdiffusionen följer förmodligen samma mönster som andra samhällsfenomen så att smågrupper och åsiktsledare först anammar nyheter och om och när de accepterar fenomenet fortsätter det att sprida sig till andra befolkningsla­

ger.

Men det är inte bara i dag som vi måste försöka skapa en insiktsfull och ändamånsenlig kulturpolitik som bevarar våra traditioner och erfarenhe­

ter och möjliggör en kultur i vilken mänskan kan anpassa sig på ett rele­

vant och värdigt sätt till sin omvärld och de krav den ställer på henne. Nej, vi måste ännu mera planera för mor­

gondagen så att vi är herrar över ut­

vecklingen och kan leva ett mänsko- värdigt liv också i framtiden.

Mot bakgrunden av de prognoser som Dennis Meadows och Jay Forrester med en datamodell gjort på uppdrag av den berömda Romklubben samt

14

SUOMEN TAIDETEOLLISUUSYHDISTYKSEN ARKISTOSTA

Kari Pääskynen

Hum.kand. Kari Pääskynen on järjestä­

nyt Suomen Taideteollisuusyhdistyksen arkiston työskennellessään yhdistyk­

sessä 15.12.-69 — 31.5.-70 sekä 1.4.

— 31.8.-71 välisinä aikoina.

taan ja pyrkimyksiin toteuttaa omak­

suttua tavoitetta: kohottaa suuren ylei­

sön makua.

Yhdistyksen tehtäväkenttä ei liene ol­

lut perin selkiintynyt vielä maailman­

sotien välisenä aikana. Ensi sijassa voi­

mia tarvittiin sitä paitsi koulun toimin­

nan kehittämiseen ja talouden vakaan­

nuttamiseen. — Vuonna 1929 opetus­

ministeriö pyysi — puolustusministe­

riön ohjeen mukaan — järjestöltä lau­

suntoa Suomenlahden saarilla mahdol­

lisesti sijaitsevista kulttuurihistorialli­

sesti arvokkaista muistomerkeistä se­

kä niiden evakuoinnista sodan varalta.

Välähdys liittyy erääseen toiseen his­

toriamme aihepiiriin

selkkausta Itämeren alueella. Suomen Taideteollisuusyhdistyksen toiminnan kannalta lausuntopyyntö vaikuttaa koh­

tuuttomalta, mutta osoittaa järjestön nauttiman arvovallan laajuutta.

Tarkasteltaessa yhdistyksen arkiston materiaalimäärää käy selväksi aineis­

ton painottuneisuus nimenomaan vuo­

desta 1954 alkaneeseen kauteen. Ar­

kisto alkoi nopeasti kasvaa. Mainittuna ajankohtana vaikutti aineiston sisällön ja määrän muutokseen toimitusjohta­

jan viran perustaminen yhdistykseen.

Aineistokokonaisuus on v. 1954 lähtien kasvanut voimakkaasti erityisesti ulko­

maisen tiedotus- ja näyttelytoiminnan osalta.

Suomen Taideteollisuusyhdistyksen ar­

kisto järjestettiin v. 1969—1972 väli­

senä aikana. Arkistoitaessa pyrittiin luomaan aineistokokonaisuus, josta alan harrastajat ja tutkijat saisivat no­

peasti ja vaivattomasti tarvitsemaansa lähdemateriaalia.

Arkisto tarjoaa käyttäjälleen oloissam­

me ainoalaatuisen kulttuurihistoriallis­

ten näkökulmien ja yhteyksien koko­

naisuuden. On toki harvinaista, että kulttuurijärjestö olisi säästänyt vanhat paperinsa jälkipolvien lukea. Yhdistys toimi aikanaan veistokoulun — sittem­

min Taideteollisuus-Keskuskoulun taus- tajärjestönä. Vanhin aineisto koskette- leekin pääosaltaan laitoksen kehitystä.

Herkullista on tutustua Ateneum-raken- nuksen vaiheisiin. Saamme eteemme katkelmia kulttuurikeskustelusta — ai­

heena vuosisadan vaihdetta edeltänyt rakennustaide. Yhtä kaikki luemme sa­

malla rakennusainehankinnoista rauta­

naula- ja hirsitilauksia myöten.

Museon vaiheista piirtyy — tosin kat- kelmallinen — kuva selatessamme van­

hoja inventaariluetteloja. 1920-luvulta tiedämme jo päivittäisistä kävijämää­

ristä. Vuodelta 1939 tapaamme pape­

reita, joista rakentuu kokonaisuus alka­

van sodan ennakkovarotoimista — mu­

seo siirrettiin sisä-Suomen kansakou- luihin, etupäässä Heinolaan.

Arkisto tarjoaa näkökulmia haparoivin ottein alkaneeseen taideteolliseen tuo­

tantoomme, viriävään näyttelytoimin­

ounasteltiin

Arkisto on toistaiseksi jaettu aikakau- sittain jaksoihin 1870—1949, 1950—

1964, 1965—1967. Ateneumin kellariti­

loista koottu aineisto koskettelee li­

säksi ajanjaksoa 1870—1965. Yhdistys rahoitti, samalla kun omaa arkistoa jär­

jestettiin, naapurissa sijaitsevan Teolli­

suustaiteen Liitto Ornamo r.y:n arkis- 15

laitoksen aineisto. Arkisto käsittää 160 kansiota. Arkistoluetteloa on sivumää­

räisesti kertynyt 732. Ornamo r.ym ar­

kistossa on (vuosilta 1912—1969) 100 kansiota, arkistoluettelon sivuja on puolestaan 60. Suomen Taideteollisuus- yhdistyksen arkiston luettelo laadittiin yksityiskohtaiseksi; siitä ilmenevät kir­

jelmien lähettäjät ja vastaanottajat se­

kä tärkeimpien asiakirjojen laatijat.

ton luetteloinnin ja käsittelyn. Näin on maamme taideteollisuusalojen kulttuu­

rijärjestöjen aineisto saatu järjestetty­

nä alan harrastajien ja tutkijoiden käyt­

töön.

Yhdistyksen arkisto on rakenteeltaan jaoteltu aihekokonaisuuksiin: hallinto, kotimainen ja ulkomainen tiedotus- ja näyttelytoiminta sekä talous ja oppi­

le

UR KONSTFLITFÖRENINGENS I FINLAND ARKIV

Kari Pääskynen

Hum.kand. Kari Pääskynen har organi­

serat Konstflitföreningens arkiv. Han arbetade på föreningens byrå under tiden 15.12.1969

1.4. — 31.8.1971.

I arkivet ses ur olika synvinklar vår konstindustris första, litet famlande början, den impulsgivande utställnings- verksamheten och strävandena mot målet: att förfina allmänhetens smak.

31.5.1970 samt

Föreningens verksamhetsfält torde inte ha varit fullt klarlagt ännu under mel­

lankrigstiden. Krafterna användes i första hand på att utveckla skolan och att stabilisera ekonomin. — År 1929 bad undervisningsministeriet, enligt di­

rektiv från forsvarsministeriet, före­

ningen om ett utlåtande om kulturhis­

toriskt värdefulla monument på öarna i Finska viken och en eventuell eva­

kuering av dem undan krig. Detta ger en glimt av en annan motivkrets i vår historia — det fanns en förkänsla av kommande konflikter i östersjöområ­

det. Att be Konstflitföreningen i Fin­

land om ett utlåtande verkar orimligt, men visar vidden av den prestige före­

ningen åtnjöt.

Vid undersökning av materialmängden i arkivet framgår det att tyngdpunkten ligger på den period som börjar år 1954. Då började arkivet snabbt växa.

En förändring i innehåll och omfång sammanföll med att föreningen till­

satte en verkställande direktör. Sedan år 1954 har arkivet vuxit kraftigt, i synnerhet den del som berör utländsk information och utställningsverksam- het.

Konstflitföreningens i Finland arkiv ordnades under åren 1969—71. Ända­

målet var att skapa en helhet av mate­

rialet, ur vilken forskare och andra intresserade skulle kunna få fram käll­

material snabbt och utan besvär.

Detta arkiv erbjuder en för våra för­

hållanden enastående helhet av kultur­

historiska synpunkter och förbindelser.

Det är säkert ovanligt att en kulturell organisation sparar sina gamla papper för att följande generationer skall få läsa dem. Föreningen var i tiden Slöjdskolans — sedermera Centralsko­

lans för Konstflit — stödorganisation.

Därför berör huvuddelen av det äldsta materialet denna institutions utveck­

ling. Det är verkligt intressant att bekanta sig med byggnaden Ateneums skiftande öden. Fragment av en kultu­

rell diskussion om byggnadskonsten före sekelskiftet ligger framför en.

Dessutom kan man läsa om anskaff­

ningen av byggnadsmaterial, inbegri­

pet beställningar på järnspik och stoc­

kar. Att bläddra i inventarielistorna ger en -— visserligen fragmentarisk — bild av Konstflitföreningens museums öden.

Från och med 1920-talet känner vi re­

dan till det dagliga besökarantalet. Från 1939 träffar vi på dokument om förbe­

redande försiktighetsåtgärder inför det begynnande kriget — museet flyttades till folkskolor i det inre av Finland, främst till Heinola.

Arkivet indelas tillsvidare i avdelnin­

gar enligt tidsperioder: 1870—1949, 1950—1964 och 1965—1967. Dessutom behandlar det material som samlats upp i Ateneums källare perioden 1870 17

och utländsk informations- och utställ- ningsverksamhet samt ekonomi och material om skolan. Arkivet omfattar 160 mappar. Sidoantalet i arkivregistret är 732 sidor. I Ornamos arkiv (från åren 1912—1969) finns det 100 mappar och sidorna i arkivregistret är 60.

Konstflitföreningens i Finland arkivre­

gister är uppgjort i detalj, skrivelser­

nas avsändare och mottagare framgår samt namnen på dem som skrivit de viktigaste dokumenten.

—1965. Föreningen bekostade, samti­

digt som dess egna arkiv ordnades, katalogisering och behandling av In­

dustrikonstförbundet Ornamos arkiv.

På så sätt har de kulturella organisa­

tionernas material på konstindustrins olika områden ställts i ordning för konsultation av intresserade personer och forskare.

Föreningens arkiv är uppbyggt av ämneshelheter: administration, inhemsk

18

TAITEELLISTA TEHDASTAVARAA

— TEOLLISEN MUOTOILUN AATTEIDEN YLEISTYMINEN SUOMESSA

Marjatta Levanto*

Viime vuosisadan lopun voimakas tai- dekäsityön uudistuspyrkimys ei jäänyt merkityksettömäksi välivaiheeksi tule­

via aikoja ajatellen, vaikka William Morrisin keskeinen ajatus kauneuden jakamisesta kaikille kansankerroksille ei koskaan päässytkään leviämään ylä- ja keskiluokan rajojen ulkopuolelle.

Morrisin koneita kohtaan tuntemasta kammosta johtui, että hänen alusta loppuun käsityönä tehty tuotantonsa kohosi hinnoiltaan tavallisten ihmisten tavoittamattomiin. Saksassa vuonna 1907 perustettu Deutscher Werkbund sitävastoin onnistui siinä, missä Mor­

ris oli epäonnistunut. Liike oli arkki­

tehtien, taiteilijoiden ja teoreetikkojen yhteenliittymä, joka tähtäsi taiteen ja teollisuuden yhteistyön avulla saavu­

tettavaan tuotannon tason parantami­

seen. Werkbundin toiminta ulottui laa­

jalle alueelle: se järjesti mm. kursseja ja näyttelyitä, julkaisi kirjoja ja oppai­

ta sekä avasi työpajoja ja tehtaita tai­

teilijoiden ja suunnittelijoiden käyt­

töön. Werkbundin ohella Saksassa toi­

mi toinenkin järjestö, joka ratkaise­

vasti tuli vaikuttamaan taideteollisuu­

den tulevaan kehitykseen. Taideteolli­

suus- ja arkkitehtuurikorkeakoulu Bau­

haus perustettiin vuonna 1919 Walter Gropiuksen johdolla viemään eteenpäin Werkbundin keskeistä ajatusta: sel­

laisten esineiden luomista, jotka vas­

taisivat sekä esteettisiä että teknisiä ja kaupallisia vaatimuksia, sellaisten tavaroiden kehittämistä, jotka oli suun­

niteltu nimenomaan teollista massatuo­

tantoa varten.

käsityöläisten, arkkitehtien ja teolli­

suuslaitosten välille. Tämä ohjelma toteutui vuonna 1917 pidetyssä, kään­

teentekeväksi muodostuneessa nk.

Kotinäyttelyssä, jonka pyrkimyksenä oli

»hyvän ja rationaalisen maun ilmenty­

minen pienissä, varattomissa kodeis­

sa». Jotta ohjelma olisi pystytty toteut­

tamaan, tuli kaikki taiteelliset voimat saada »aikamme suurimman mahtiteki­

jän, teollisuuden palvelukseen». Koti- näyttely onnistui tavoitteissaan yli kaikkien odotusten, tärkeä reaalinen voitto oli se, että useat taiteilijat to­

della solmivat pysyvät työsuhteet teol­

lisuuslaitosten kanssa. Pari vuotta Kotinäyttelyn jälkeen uusien ajatusten innokas kannattaja Gregor Paulsson keräsi yhteen edeltäneiden vuosien ko­

kemukset ja laati ohjelman tulevalle toiminnalle propagandakirjoituksessaan Vackrare vardagsvara, jonka ohjelmana oli »att åstadkomma en definitiv omsvängning till en samlad genera­

tions målmedvetna arbete för en på bred social grund lagd formkultur».’

Vackrare vardagsvara -iskulauseesta tuli laajalti koko uudemman taideteol­

lisuuden tunnus pitkiksi ajoiksi eteen­

päin. Ruotsissa se, oltuaan 20-luvun klassisismin aikana taustalla, otettiin uudelleen käyttöön entisestään laajen­

tuneena Tukholman suuressa funktio- nalisminäyttelyssä vuonna 1930, jonka vaikutus Suomeenkin oli varsin mer­

kittävä.

Suomessa oli jo 1900-luvun alussa, kan­

sallisromantiikkaa vastaan kohdistu­

neen hyökkäyksen yhteydessä esiinty­

nyt kiivas, rationalismia ja konstruk­

tivismia julistanut ryhmäkunta johta­

jinaan Gustaf Strengell ja Sigurd Fros- terus. Vaikka tässä kansallisromantik- kojen ja ’koneromantikkojen' välisessä kiistassa ei suoranaisesti puututtukaan taideteollisuuteen, enteili esim. Stren- gellin vuonna 1901 kirjoittama lausel­

ma »Tuoli on kaunis, kun se täydelli­

sesti vastaa tehtäväänsä»2 täysin tule­

vaa funktionalismia. Kesti kuitenkin aina 1930-luvulle asti, ennen kuin Deutscher Werkbundin uudistava vai­

kutus oli ratkaisevan tärkeä ruotsalai­

sen Svenska Slöjdföreningenin toimin­

nalle. Vuonna 1915 yhdistys uudelleen- organisoitiin täysin Werkbundin pe­

riaatteiden mukaiseksi. Toiminnan ta­

voitteeksi tuli luoda yhteydet taide-

'Marjatta Levanto, fil.maist., Helsingin kau- taideasiain assistentti. Taidehistorian pungm

tuntiassistentti Helsingin Yliopistossa vista 1970 lähtien.

19

to? -kirjasessa tekijät selvittivät käsi­

tyksiään taideteollisuuden tavoitteista, jotka heidän mukaansa vielä eilen oli­

vat olleet vain ’kauniiden’ yksittäis­

kappaleiden valmistusta, mutta jotka nyt suuntautuivat määrätietoisesti pal­

velemaan yhteiskunnallista tehtävää:

kauneutta niin monelle kuin mahdol­

lista. Näyttelyn ohjelma ja koko uusi ajattelutapa kiteytyi Alvar Aallon kir­

joittamassa kirjasen esipuheessa:

»Tehtävämme muuttuu ajan mukana.

En tarkoita tällä mitään abstraktisen idean, ajankuvan, allegorista palvo­

mista, vaan sitä työtapaa, joka löytää keinonsa suoraan niistä tarpeista, jotka ovat tyydytettävät ja niistä tuotanto­

muodoista, jotka ovat elinvoimaisimpia ja sosiaalisesti terveimpiä. Väkinäinen uusien muotojen etsiminen ei voi si­

sältää mitään täydellistä tehtävää. — Vain siellä, missä muoto syntyy sisäl­

lyksen kanssa tavallaan yhtaikaa tai uskollisena yhdistelmänä siihen, voi­

daan puhua positiivisesta askeleesta, mutta silloin ei muoto irrallisena teki­

jänä enää meitä kiinnosta, se on sensi­

jaan meille organisessa yhteydessään luonnollinen

esineiden sisällyksen kehittämiseen, oltuaan ennen työtä, jossa erilaisten muotojen kehittämisellä samalle tun­

netulle sisällykselle on ollut etusija. — Taiteilijan tehtävä yhteiskunnassa muuttuu toiselle tasolle, ja hänen työ­

tuloksensa tulevat usein toisin nimin ja toisella tavalla näkyviin.»5

Vain vuotta ennen Tukholman näytte­

lyä ja Pienasunnon rationalisoimisnäyt- telyä Gustaf Strengell oli pitänyt funktionalismia keskieurooppalaisena ilmiönä, jonka luonnollinen kotipaikka oli Ranska ja Saksa. Pohjoismaihin se hänen mukaansa soveltui huonosti.6 Neljä vuotta myöhemmin Strengell kir­

joitti jälleen samasta aiheesta, jolloin saattoi havaita jyrkän muutoksen suh­

tautumisessa: »Tavoitteeksemme tulee siis uusasiallinen, funktionalistinen muoto; täyttämällä minkään estämättä mahdollisimman vaivattomasti eri ta­

pauksissa erilaiset tehtävänsä — 'funk­

tionsa'

tunteita, jotka tajuamme esteettisinä, toisin sanoen, välittävät meille kauneu­

den vaikutelmia.»7 funktionalismin nimellä tunnettu suun­

taus todella tuli vallitsevaksi.

Funktionalismin vuosikymmentä edel­

tänyt 1920-luku oli Suomen taideteolli­

suudessa varsin konservatiivinen ja melko eristäytynyt kausi. Saksassa toi­

mivat Werkbund ja Bauhaus, Pariisin maailmannäyttely 1925 esitteli mm. Le Corbusierin ja hänen »arkkitehtonisen alastomuutensa», Svenska Slöjdföre­

ningen levitti vackrare vardagsvara -iskulausettaan, mutta vaikutukset 20- luvun Suomeen olivat vielä vähäiset.

Taideteollinen tuotanto keskittyi lä­

hinnä yksittäisesineiden valmistukseen.

Vuosikymmenen suurten kansainvälis­

ten maailmannäyttelyiden Suomen osastojen esinevalikoimat käsittivät pelkästään korkeatasoista käsityötaitoa vaatineita ainutkertaisia esineitä. Koti­

maisiin taideteollisuusnäyttelyihin teol­

lisesti valmistetut tuotteet pääsivät mukaan vasta vuosikymmenen lopulla, jolloin yleiseurooppalaisten uudistus- pyrkimysten vaikutuksia alkoi näkyä Suomessakin. Kysymys oli kuitenkin pääasiassa vielä teorioiden esittämi­

sestä, ei niinkään käytäntöön sovelta­

misesta. Jo vuonna 1924 Rafael Blomstedt oli eräässä kirjoituksessaan käsitellyt Deutscher Werkbundin ta­

voitteita taiteen, teollisuuden ja kau­

pan yhdistämiseksi. Blomstedt totesi kuitenkin, että Suomessa ei mitään vastaavaa sopivan organisaation puut­

teessa ollut kyetty aikaansaamaan.3 Vuonna 1928 Gustaf Strengell kirjoitti taide-käsitteen muuttumisesta. Hänen mukaansa taiteen ja teollisuuden vä­

listä lähestymistä oli havaittavissa jo meilläkin. Arvostukset olivat muuttu­

neet: kuten taide aikaisemmin oli kir­

joitettava suurella T:llä, tull vackrare vardagsvaran suomennos kuulua Tai­

teellista TehdasTavaraa.4

Tehtävämme siirtyy

Siirtyminen 20-luvulta 30-luvulle mer­

kitsi Suomessa uusien, teollista muo­

toilua tähdentäneiden virtausten konk­

reettista esilletuloa. Osaltaan Tuk­

holman vuoden 1930 funktionalismi- näyttelyn innottamana järjestettiin Suo­

messakin saman vuoden lopulla alan ensimmäinen tendenssinäyttely vuotui­

sen taideteollisuusnäyttelyn yhteyteen Helsingin Taidehalliin. Tämän Pienasun­

non rationalisoimisnäyttelyn komissaa­

rina toimi Alvar Aalto, toisena kanta­

vana voimana oli P. E. Blomstedt, toi­

mikuntaan kuuluivat Paavo Tynell, Har­

ry Röneholm ja Rafael Blomstedt. Näyt­

telyn yhteydessä julkaistussa Pienasun­

esineet herättävät meissä

Koko 30-luvun ajan riehui todellinen taistelu ’tradiksen’ ja ’funkiksen’ välil­

lä. Tilanne taideteollisuudessa oli se, että vaikka joukko suunnittelijoita

Alvar Aallon ja P. E. Blomstedtin joh- 20

n U i

1 i 11

Ш

m

å Ш mam

L

■ ti*

t nr

■

■ ^X

-i

I

i 11

a* s 5

' J" JLa ди?

i

»

WP

■■■L #>Д

=ШШ ^f

r

»Taiteellista TehdasTavaraa» eli -30-luvun teollista muo­

toilua Suomessa:

1. Suomen viikko Tukholmassa 1936. Artekin näyttely­

osasto, standardimalleja.

2—4. Gunilla Jungin suunnittelemia valaisimia vuosilta 37—39. Valmistaja Oy Orno Ab (Stockmann).

5. Tuolit, lakeerattua koivua. Sommitellut W. West, valmistanut Wilh. Schaumanin Faneeritehdas O.Y.

6. Pöytä ja keinutuoli, putkiosat nikkelöidyt. Sommitellut Yrjö Lampila, valmistaja O.Y. Veljekset Lampila A.B.

»Konstnärlig Fabriksvara» eller den industriella formgiv­

ningen i Finland under 30-talet.

1. Finlandsvecka i Stockholm 1936, ningsavdelning, standardmodeller.

2—4. Armatur formgiven av Gunilla Jung från åren 1937

—39. Tillverkare Oy Orno Ab (Stockmann).

5. Stolar, lackerad björk, ritade av W. West, tillverkade av Wilh. Schaumans Fanerfabrik Ab

6. Bord och gungstol, rördelarna förnicklade, ritade av Yrjö Lampila, tillverkade av O.Y. Veljekset Lam­

pila AB.

Arteks utställ-

j** m¡

»Z

;

X

S m rn m

talla tarkoittaen mallien ja kaavojen piirtäjiä teollisuutta ja käsityötä var­

ten.’2 Koulun opetusohjelmaa suunni­

teltaessa oli siis teollisuuslaitoksetkin otettu huomioon. Näin ainakin periaat­

teessa, käytännössä ei kuitenkaan joi­

tain metritekstiilejä lukuunottamatta saavutettu kovinkaan näyttäviä tulok­

sia. Vuonna 1935 hyökkäsi Nils-Gustav Hahl ankarasti koulun opetusohjelmaa vastaan: »Ei saata olla kysymättä itsel­

tään tokko Taideteollisuuskeskuskou­

lussa opetus tapahtuu todella ajan hengen vaatimalla tavalla. Tuskin ereh­

dyn olettaessani, että Taideteollisuus­

keskuskoulu pikemminkin perustaa opetuksen katsomalla taakseen taide­

historiallista muinaisuutta, ja käsityö- hengen kehittämiselle kuin käytännöl­

liselle kokeilulle ja konetekniikan luon­

tevalle tajuamiselle, jota kuitenkin oi­

keutetusti voidaan vaatia ajanmukai­

selta oppilaitokselta. — Voitaneenpa päättää ettei meikäläinen taideteolli- suusopetus ole ajankohtaista teoreetti­

sesti eikä teknisesti. — Määrätietoi­

suuden puute sellaisten (taiteellisten) avustajien koulutuksessa ilmenee sii­

täkin tosiasiasta, ettei tehdaspraktiik- kaa vaadita millään Taideteollisuuskou­

lun oppijaksolla.»’3

Samana vuonna tämän Nils-Gustav Hahlin hyökkäyksen kanssa katsoi Suo­

men Koristetaiteilijain liitto Ornamo tarpeelliseksi ottaa vuosikokouksensa keskustelunaiheeksi Hahlin sivuaman kysymyksen taiteellisesta toiminnasta teollisuudessa ja kaupassa. Alustajana toimi Rafael Blomstedt, ja mukaan oli kutsuttu useita kaupan ja teollisuuden edustajia. Vuoden suurmessut olivat antaneet hyvän esimerkin taiteellisten avustajien tarpeellisuudesta teollisuus­

laitoksissa. Messuilla oli toiminut nk.

esteettinen osasto palkinnonjakokomi- tean yhteydessä, mutta sen toiminta ei ollut koskenut esim. talousposliinia tai erilaisia painotuotteita. Yhteistyötä suunniteltaessa tuli Blomstedtin mu­

kaan lähtökohtana olla se, että taitei­

lija ei saanut sopeutua yleisön tai kauppiaitten vaatimuksiin, vaan hänen tuli pyrkiä määrätietoisesti yleisen maun kohottamiseen. Suurin este teh­

taiden kanssa suoritettavalle yhteis­

työlle oli taiteellisten neuvonantajien heikko palkkaus, mihin tuli saada kor­

jaus ennen kuin yhteistyöstä voitiin edes vakavasti keskustella. Kokous päätti varatuomari Arthur Söderhjelmin aloitteesta asettaa toimikunnan, jonka tehtäväksi tuli tutkia perustamismah- dolla työskentelikin uusien arvojen

puolesta, jatkoi suuri osa taiteilijoista vanhaa klassista linjaa, johon jatku­

vasti oli sekoittunut suomalaiskansalli- suuden ja pohjoismaisen ominaisluon- teen korostus. Onni Okkonen mainitsi esim. vuoden 1933 taideteollisuusnäyt- telyn yleispiirteenä olleen »kansallisen luonteen säilyttäminen yhtyneenä yleismaailmalliseen aistikkuusvaati- mukseen ja 'tarkoituksenmukaisuus' -näkökohtaan».8

Pienasunnon rationalisoimisnäyttelyn päämäärät ja kauneutta kaikille -ajat­

telu toteutuivat kovin hitaasti. Funktio­

naalista esineistöä moitittiin kolkoksi, kylmäksi ja epäkodikkaaksi. Funktiona­

lismi käsitteenä yhdistettiin lähinnä uusiin materiaaleihin kuten metalliin ja lasiin. Hygienisyysnäkökohtia pidet­

tiin sairaaloihin, ei koteihin sopivina.

Vielä 1935 valitti Nils-Gustav Hahl, funktionalistisen ajattelutavan kannat­

taja ja samana vuonna perustetun tai- deteollisuusliike Artekin toimitusjoh­

taja, että taideteollisuus meillä yhä kä­

sitettiin jonkinlaiseksi ornamenttitai­

teeksi, jossa tavallisiakin käyttöesinei­

tä suunniteltaessa pyrittiin luomaan lähinnä koristearvoja. Ainutlaatuisuus oli yhä taiteellisuuden tunnusmerkkinä.

Muoto saattoi kyllä olla 'funkiksen' vaatimusten mukainen, mutta esine ei valmistusmenetelmiltään useinkaan vastannut joukkotuotannolle asetetta­

via vaatimuksia.’ Samaa valitti Huf­

vudstadsbladetin taideteollisuuskriitik- ko Signe Tandefelt. Hänen mukaansa tarkoituksenmukaisia esineitä luota­

essa olikin päädytty kuivaan jokapäi­

väisyyteen ja epätarkoituksenmukai­

siin geometrisiin muotoihin.’0

Uusi, kubismiin ja geometriaan perus­

tunut muotokieli oli siis yleistynyt, mutta taiteen ja teollisuuden välinen yhteistyö oli yhä ratkaisematta. Tässä suhteessa oli Taideteollisuuskeskus­

koululla maamme taideteollisuusalan ihmisten ainoana koulutuspaikkana luonnollisesti avainasema joko uusien virtausten välittäjänä tai vanhojen ar­

vojen säilyttäjänä. Vuonna 1928 mai­

nitsi koulun taiteellinen johtaja Rafael Blomstedt oppilaitoksen toiminnan pää­

periaatteita selvitellessään koulun teh­

tävänä olevan itsenäiseen luomiseen lahjoja osoittavien voimien kehittämi­

sen kykeneviksi suorittamaan itsenäis­

tä taiteellista työtä joko käsityönmu- kaisella perustalla tarkoittaen taide­

käsityöläisiä tai taideteollisella perus- ²²

dollisuuksia taidelaboratoriolle, joka toimisi uusien, teolliseen valmistuk­

seen soveltuvien muotojen systemaat­

tiseksi luomiseksi ja kriittiseksi kehit- tämiseksi."

5 Pienasunto? Helsinki 1930. S. 18—23.

6 Gustaf Strengeil, Björnen i pors­

linsbutiken. Journalen Våra Kvinnor 1929:18. Helsingfors 1929. S. 315—

316.

Edistyksellisistä aloitteista ja ilmei­

sestä asianharrastuksesta huolimatta kesti kuitenkin vielä kauan ennen kuin ruotsalainen vackrare vardagsvara-ajat­

telu todella sai vastinetta Suomessa.

Vasta vuonna 1949 järjestivät Suomen Taideteollisuusyhdistys ja Ornamo oh- jelmanäyttelyn nimeltä Kauneutta ar­

keen, joka oli ensimmäinen sosiaali­

sesti suuntautunut käyttötaidenäyttely maassamme.’2

7 Gustaf Strengell, Miten sisustan kotini kotimaisin esinein? Kotilie­

den kirjasto N:o 44. Porvoo 1933.

S. 37—38.

8 O(nni) O(kkonen), Taideteollisuus- näyttely. Uusi Suomi 3.12.1933.

9 Nils-Gustav Hahl, Taide — teolli­

suus. Suomen Koristetaiteilijain liitto Ornamon vuosikirja 1935. Hel­

sinki 1935. S. 8—10.

LÄHTEET

1 Dag Widman, Kring 1917. Svenskt konsthantverk från sekelskifte till sextiotal. Stockholm 1967. S.35—58.

10 S(igne) T(andefe)lt, Konstflitföre- ningens utställning. Hufvudstads­

bladet 8.12.1935.

11 Konst, handel och industri. Huf­

vudstadsbladet 2.11.1935.

12 B(enedict) Z(illiacus), Vackrare var­

dagsvara i logisk och klar ram.

Hufvudstadsbladet 23. 4.1949.

12 Rafael Blomstedt, Taideteollinen opetus. Suomen Koristetaiteilijain liitto Ornamon vuosikirja lii 1928.

Porvoo 1928. S. 8—9.

13 Nils-Gustav Hahl, Taide — teolli­

suus. Suomen Koristetaiteilijain liitto Ornamon vuosikirja 1935.

Helsinki 1935. S. 17—18.

2 Gustaf Strengell, Nya skönhetsvär- den. Ateneum IX—X. Helsingfors 1901. S. 431—438. Tai Suomen Tai­

deteollisuusyhdistyksen vuosikirja

-64.

3 R(afael) B(lomstedt), Nyttokonst.

Nya Argus 1924:9. Helsingfors 1924. S. 113—115.

4 Gustaf Strengell, Taide ja mainos.

Suomen Kuvalehti 1928:17. Helsinki 1928. S. 670—671.

23

KONSTNÄRLIG FABRIKSVARA

— HUR IDÉERNA OM INDUSTRIELL FORMGIVNING BLEV ALLMÄNNA I FINLAND

Marjatta Levanto*

förverkligades på den epokgörande sk.

Hemutställningen år 1917. Dess ambi­

tion var »att låta en god och rationell smak komma fram i små, obemedlade hem». Om programmet helt hade kun­

nat förverkligas, borde alla konstnär­

liga krafter ha satts i »industrins, vår tids största maktfaktors, tjänst.» Hem­

utställningen lyckades över förvän­

tan med sitt uppsåt; en viktig reell vinst var att flera konstnärer verkli­

gen knöt bestående arbetsförbindelser med industrier. Några år efter Hem­

utställningen samlade den ivrige fö­

respråkaren för de nya tankarna, Gre­

gor Paulsson, de föregående årens er­

farenheter och ställde upp ett program för kommande verksamhet i sin pro­

pagandaskrift »Vackrare vardagsvara», som ville »åstadkomma en definitiv omsvängning till en samlad genera­

tions målmedvetna arbete för en på bred social grund lagd formkultur»’.

För lång tid framåt blev slagordet

»vackrare vardagsvara» en symbol för hela den nyare konstindustrin. Under 20-talets klassicism hölls begreppet i bakgrunden, men togs i bruk igen i utvidgad form på den stora utställnin­

gen av funktionalism i Stockholm år 1930, vilken hade synnerligen märkbar inverkan även i Finland.

Den starka viljan till förnyelse av konsthantverket I slutet av 1800-talet blev inte något obetydligt mellanskede, med tanke på kommande tider, även om William Morris’ centrala tanke att sprida ut skönhet till alla folklager aldrig trängde ut utanför över- och medelklassens gränser. Den avsky Morris kände för maskiner ledde till att hans produktion, som från början till slut var handgjord, blev så dyr att den blev ouppnåelig för vanliga män­

niskor. Deutscher Werkbund däremot, som grundades i Tyskland år 1907, lyckades där Morris misslyckats. Rö­

relsen var en sammanslutning av arki­

tekter, konstnärer och teoretiker, som syftade till att förbättra produktionsni­

vån genom samarbete mellan konst och industri. Werkbunds aktivitet sträckte sig över ett stort område;

det ordnade bl.a. kurser och utställ­

ningar, gav ut böcker och handböcker samt öppnade verkstäder och fabriker för konstnärer och planerare. Jämsides med Werkbund verkade även en annan organisation i Tyskland, som kom att få ett avgörande inflytande på konstin­

dustrins utveckling. Konstindustri- och arkitekturhögskolan Bauhaus grunda­

des år 1919 och förde under ledning av Walter Gropius Werkbunds centróla tanke framåt: skapandet av föremål som skulle uppfylla både estetiska, tekniska och kommersiella krav samt utvecklande av sådana artiklar som ritats speciellt med tanke på masspro­

duktion.

I Finland hade redan i början av 1900- talet en gruppbildning uppstått, som med hetsiga anfall mot nationalroman­

tiken förkunnade rationalism och kons- truktivism. Dess ledare var Gustaf Strengell och Sigurd Frosterus. Fast­

än denna strid mellan nationalroman­

tiker och »maskinromantiker» inte di­

rekt berörde konstindustrin, förebåda­

de exempelvis Strengells sats från år 1901; »en stol är vacker när den full­

ständigt motsvarar sin uppgift» full­

komligt den kommande funktionalis­

men. Det räckte dock ända till 1930- talet innan den riktning som kallades funktionalism verkligen slog igenom.

Årtiondet före funktionalismen, 1920- talet, var för den finska konstindustrin Deutscher Werkbunds förnyande infly­

tande var avgörande för Svenska Slöjdföreningens verksamhet. År 1915 omorganiserades föreningen helt och hållet efter Werkbunds principer. Fö­

reningens mål blev att skapa för­

bindelser mellan konsthantverkare, ar­

kitekter och industri. Detta program

‘Marjatta Levanto, fil.mag., assistent vid Hel­

singfors stads avdelning för konstärenden.

Bitr. föreläsare i konsthistoria vid Helsingfors

Universitet sedan år 1970. 24

en synnerligen konservativ och nästan isolerad period. I Tyskland fungerade Werkbund och Bauhaus. På världsut­

ställningen i Paris 1925 ställde bl.a.

Le Corbusier ut sin »arkitektoniska nakenhet» och Svenska Slöjdförenin­

gen spred sitt slagord om vackrare vardagsvara, men inflytandet på 1920- talets Finland var obetydligt. Den konstindustriella produktionen kon­

centrerades närmast på framställning av enskilda föremål. Urvalet av före­

mål på de finländska avdelningarna vid de stora världsutställningarna un­

der 20-talet bestod enbart av unika föremål som krävt hantverkarskicklig- het av hög klass. Inhemska industriellt framställda produkter kom med på konstindustriutställningar först I slu­

tet av årtiondet, då de i Europa all­

männa aspirationerna till förnyelse började synas också i Finland. Men hu­

vudsakligen var det ännu mest fråga om ett uppställande av teorier, inte nämnvärt om praktisk tillämpning av dem. Redan år 1924 behandlade Rafael Blomstedt i en av sina skrifter Deut­

scher Werkbunds ambitioner att för­

ena konst, industri och handel. Blom­

stedt konstaterade dock, att man inte hade försökt få till stånd något lik­

nande i Finland i brist på en lämplig organisation. År 1928 skrev Gustaf Strengell om konstbegreppets för­

ändring. Enligt honom kunde ett när­

mande mellan konst och industri redan konstateras hos oss. Värderingarna hade förändrats; liksom konsten förr skulle skrivas med stort K, blev den finska översättningen av vackrare var- ragsvara Taiteellista TehdasTavaraa (konstnärlig fabriksvara).

I Finland betydde övergången från 20-tal till 30-tal ett konkret framspring­

ande av de strömningar som siktat mot industriell formgivning. Den funk­

tionalistiska utställningen i Stockholm år 1930 gav inspiration till den första tendensutställningen i Finland i slutet av samma år, i samband med den årli­

ga mönstringen av konstindustri i Konsthallen. Kommissarie för denna utställning för rationalisering av små- bostäder var Alvar Aalto, den andra bärande kraften var P. E. Blomstedt;

till kommittén hörde Paavo Tynell, Flarry Röneholm och Rafael Blomstedt.

I broschyren Småbostaden? som pub­

licerades till utställningen redogjorde upphovsmännen för sina uppfattningar om konstindustrins målsättning, vilken enligt dem ännu igår varit endast

framställning av »vackra» enskilda föremål, men som nu målmedvetet rik­

tades mot att tjäna en social uppgift:

skönhet åt så många som möjligt.

Utställningens program och hela det nya sättet att tänka tog form i företa­

let som Alvar Aalto skrev i sin bro­

schyr: »Vår uppgift ändrar sig med ti­

den. Med detta menar jag inte någon allegorisk kult av en abstrakt idé, tidsbilden, utan det arbetssätt, som finner sina medol utgående direkt från de behov som skall tillfredsställas och de produktionsformer som är mest levnadsdugliga och socialt sundast.

Ett konstlat sökande efter nya former kan inte innebära någon fullständig uppgift. — Endast där formen uppstår på sätt och vis samtidigt som inne­

hållet, eller som en trogen förening av båda, kan man tala om ett positivt steg, men då intresserar oss inte längre formen som särskild faktor, den är då naturlig för oss i sitt organiska sammanhang. — Vår uppgift blir att utveckla föremålens innehåll, detta var tidigare ett arbete, i vilket utvecklan­

det av olika former med samma kända innehåll (funktion) stod i förgrunden.

— Konstnärens uppgift i samhället flyttas till en annan nivå, och hans arbetsresultat kommer ofta i dagen med andra namn och på ett annat sätt»5.

Endast ett år före Stockholmsutställ­

ningen och småbostadsutställningen hade Gustaf Strengell ansett att funk­

tionalismen var ett mellaneuropeiskt fenomen, vars naturliga hemvist var Frankrike och Tyskland. Enligt honom lämpade den sig inte för de nordiska länderna6. Fyra år senare skrev Strengell igen om samma ämne, var­

vid en tvär ändring i inställningen kunde märkas: »Vårt mål blir alltså en nysaklig, funktionell form; då före­

målen obehindrat, möjligast friktions­

fritt fyller sin uppgift — sin 'funktion'

— väcker de känslor i oss, som vi upplever som estetiska, med andra ord, de ger oss ett intryck av skön­

het»7.

Under hela 30-talet rasade en verklig strid mellan 'tradition' och 'funkis'.

Inom konstindustrin var sitationen den, att fastän en grupp formgivare med Alvar Aalto och P. E. Blomstedt i spet­

sen arbetade för de nya värdena, fort­

satte en stor del av konstnärerna sin gamla klassiska linje, vari fortsätt­

ningsvis finsknationalism och betoning 25