Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1968 ja toimintakertomus vuodelta 1967

*

. ;

t

I I

i

■

-,

m '

i —*

El

».

9

ч ^Ш

■Е

1

i

ít- 1 wiwiätiSl Шл

m Ш ё щ

,‘V

JÊË ^ê

Ew

ж

åSShSi

S U O M E N T A ID E T E O L L IS U U S Y H D IS T Y S K O N S T F L IT F Ö R E N IN G E N I F IN L A N D 1 9 6 8

SUOMEN TAIDETEOLLISUUS- YHDISTYS

VUOSIKIRJA 1968

JA TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1967

KONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND

ÅRSBOK 1968

OCH VERKSAMHETSBERÄT­

TELSE FÖR 1967

i

Marika Hausen

MUOTOILUN UUDET

TAVOITTEET ... 8

FORMGIVNINGENS

NYA MÅLSÄTTNINGAR

10

Seppo Niinivaara

RUNAR ENGBLOM MUISTO- NÄYTTELYN VALOSSA ...

14

RUNAR ENGBLOM I MINNES­

UTSTÄLLNINGENS LJUS ...

25

Jaakko Lintinen

TEOLLINEN MUOTOILU — TEOLLINEN TAIDE ...

32

INDUSTRIELL FORMGIVNING — INDUSTRIELL KONST ...

36

Heikki Metsä-Ketelä

ULMIN MUOTOILUKORKEA­

KOULU ...

41

FORMGIVNINGSHÖGSKOLAN I ULM ...

47

VUOSIKERTOMUS

53

ÅRSBERÄTTELSE

65

HALLINTO

77

Vuosikirjan kirjoittajat vastaavat itse artikkeleissa esittämistään mielipiteistä.

Årsbokens artikelförfattare svarar själv för de

åsikter de framför. STYRELSE

77

5

MUOTOILUN UUDET TAVOITTEET

Marika Hausen

Maisteri Marika Hausen esittää oheisessa artikke­

lissa oman näkemyksensä muotoilun uusista tehtä­

vistä. Artikkelin lähtökohtana on ollut Montrealin maailmannäyttely jasen yhteispohjoismainen näytte- lypaviljonki. Kirjoitukseen sisältyviin ajatuksiin on antanut herätteitä myös maailmannäyttelyn yhtey­

dessä pidetty kansainvälisen muotoilujärjestön, ICSIDin kongressi, jossa käsiteltiin muotoilijan uutta maailmanlaajuista vastuuta.

joamat mahdollisuudet joukkoelämyksiln, simultaaniset vaikutevirrat, laaja ja sykki­

vän nopea tiedonvälitys, silmänräpäyksel­

linen katkeamaton tapahtuminen. Kaikki tämä yhteensä antoi todellisen vaikutelman kehityksen nopeasta etenemisestä, siitä kuinka kauhistuttavan nopeilla prosesseilla me operoimme. Kiihtyvä vauhti, jolla maailma viimeisen kymmenen vuoden ku­

luessa on edistynyt, tuli äkkiä havainnolli­

seksi: keinot, mahdollisuudet, syyt ja seura­

ukset olivat nähtävissä eri tasoilla ja eri kehitysasteilla.

Tätä taustaa vasten — vielä kerran tulee korostaa, että tämä, eivätkä uinuvat metsät tai järvet, on meidän taustamme — Suomen osasto näyttäytyy valitettavasti erityisen jälkeen jääneenä. Omalta osaltani pidän sitä menneisyyteen kuuluvan ideologian viimeisenä pateettisena voimanponnistuk­

sena. 1950-luku kuuluu näet menneisyyteen.

Expossa erityisesti tuntui kuin siitä olisi kulunut viisikymmentä vuotta: ei niin että mieleen olisi tullut vuosisadan vaihde, vaan tuntui kuin 1950-luvusta olisi kulunut viisi­

kymmentä vuotta.

Mitä 50-luvulla oikeastaan tapahtui? Kuten ehkä muistetaan, se oli aikaa, jolloin Hrushtshev löi kenkää pöytään. Oli kysymys

"kylmästä sodasta" ja Berliini ja sen muka­

na Eurooppa olivat maapallon vaarallisinta kolkkaa. Puhe "globaalisesta vastuusta"

oli vain muutamien harvojen asiantuntijoi­

den etuoikeus; "kolmannen maailman” tai kehitysmaiden pelottava problematiikka ei vielä ollut tunkeutunut kaikkien meidän tietoisuuteen. Länsimainen elämäntapamme oli selviö itsessään ja kommunismi ainoa todellinen uhka; Yhdysvalloilla oli vielä nrtahdollisuus esiintyä "vapauden puolusta­

jana” joltisenkin kunnioituksen ja arvonan­

non vaatimuksin.

Tähän meidän länsimaiseen elämänta#

päämme on sisältynyt oikeus valmistaa mitä tahansa, oikeus kääntää selkämme todeten, ettei se meihin kuulu, oikeus ylituottaa, hävittää, tuhlata, myrkyttää, oikeus olla lyhytnäköinen, kieltäytyä yhteistyöstä, pitää viimeiseen saakka kiinni yksilön oikeudesta yli yhteiskunnan. Nykyisin ei meillä enää ole tuota oikeutta.

Ne puheet muotoilijan vastuusta, muotoilu- käsitteen avartamisesta, yli ammattirajojen ulottuvasta yhteistyöstä ja epäterveestä täh- timuotoilukultista, jotka ovat jo vuosikausia hallinneet keskustelua maassamme, sai jokainen suomalainen Montrealin maail­

mannäyttelyn kävijä kokea varsin konk­

reettisesti ja jyrkästi korostettuna.

Jos missään niin Montrealissa meillä oli tilaisuus tarkastella itseämme suhteessa koko maailmaan ja nähdä mahdollinen tehtävämme tässä kokonaisuudessa.

Omasta puolestani olen epäröimättä valmis liittymään niiden joukkoon, jotka ovat julis­

taneet maailmannäyttelyn pohjoismaisen paviljongin täydelliseksi fiaskoksi. Ruotsin osasto oli pikkutärkeä ja ikävä, Tanskan osasto vesitetty tylsyyteen asti, Islannin osas­

to graafisesti kaunis mutta varmasti käsittä­

mätön useimmille, Suomen osasto groteskis- tl ylimitoitettu itsetehostustarpeen pursuessa yli kaikkien äyräitten. Norjan osastoa kat­

seli ehkä mieluiten: se oli ainakin opettavai­

nen. Kokonaisuutena pohjoismaiden esiin­

tyminen oli uskomattoman heikko. Missä oli yhteys, yhteenkuuluvuus, samankaltai­

suus? Pohjoismainen kulttuuri on omalla tavallaan ainutlaatuinen ilmiö maailmassa, ja jos missään ja milloinkaan olisi maail­

mannäyttelyssä voinut esitellä tätä miljöötä ja elämänmuotoa niin, että se olisi päässyt oikeuksiinsa.

Itse Expo 67 kokonaisuudessaan merkitsi useille kävijöille tietoisuuden äkillistä laa­

jentumista, heräämistä ymmärtämään muidenkin ongelmia. Ehkäpä se merkitsi myös hämmästynyttä ihailua sitä maapal­

lomme kauneutta kohtaan, jota parhaamme mukaan juuri tuhoamme.

Paitsi tätä voimakkaasti korostettua glo­

baalista linjaa Expolle oli ominaista, kuten

s uein on jo todettu, elektroniikka ja sen tar­ 6

lusta ja muotoilijoista, että voidaan hyvin ymmärtää ajatuskulkua, joka johti kansain­

välisten menestysten käyttöön kotimaisen teollisuuden painostuskeinona. Muotoili­

joita voidaan tuskin syyttää siitä, että he mukautuivat järjestelmään ja käyttivät sitä taloudellisesti hyväkseen: kukapa ei ottaisi mainetta ja hyviä tuloja, jos ne ovat ulottu­

villa! Taideteollisuutemme 1950-luvun nä­

kyvien menestysten takana oli paljon työtä, ponnistuksia ja rohkeita yrityksiä. On sen vuoksi paikallaan antaa tunnustusta niille, jotka silloin suorittivat pääasiallisen työnsä

— ja sen me voimmekin nyt kitsastelematta heille myöntää.

Sen sijaan emme voi ajatella, että kaiken tulisi jatkua nyt niin kuin ennenkin. Tavoit­

teet ja keinot on arvioitava uudelleen: olem­

me tavallaan tien päässä.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että mei­

dän tulisi yhtäkkiä lakata tuottamasta kaikkia niitä tavaroita, jotka ovat tuoneet meille mainetta. Se ei merkitse myöskään sitä, että taidekäsityöläistemme, jotka tie­

tyillä aloilla ovat osoittaneet huomattavaa lahjakkuutta, tulisi kokea työnsä halveksit­

tuna. Tällä kaikella on ainakin vielä menek- kinsä yhtä hyvin kuin sillä on kauneudes- oikeutuksensa. Yhtä vähän olen halu­

kas julistamaan, että meidän tulisi luopua muista hyödyttömistä toimistamme: runojen kirjoittamisesta, maalaamisesta, laulusta tai tanssista tai syventymisestä hyödyltään vaikeasti määriteltävään perustutkimuk­

seen.

Kysymys on vain siitä, kuinka kauan voimme tehdä näin häiriintymättä. Kuinka lähellä on katastrofi tai katastrofit? Voiko maapallon voimavarojen johdonmukainen tasaaminen estää onnettomuuden edellyt­

täen, että tällainen tasaus olisi mahdollinen?

Mitä me voitamme ja mitä menetämme joh­

donmukaisella maapallon laajuisella ratio­

nalisoinnilla? Ellemme tahdo päätyä siihen usein ennustettuun utopiseen painajaiseen, jossa hyöty on ainoa sallittu arvostelupe­

ruste, tulee meidän nyt pyrkiä politiikkaan, joka kannustaa ihmisen luomiskykyä samalla kun resurssit jakautuvat tasaisem­

min.

Me Suomessa voimme ehkä vielä olla melko välinpitämättömiä näistä ongelmista: meil­

lähän ihmiset toistaiseksi vain paleltuvat kuoliaaksi mutta eivät kuole nälkään.

Vuonna 2000 on maapallolla kuitenkin 6 000 000 000 ihmistä. Puemmeko nämä kaikki villahuiveihin?

Ongelma vaatii kokonaan tähänastisesta poikkeavan tavan suhtautua tuotantoon, markkinointiin, sijoitukseen ja tavarain Voidaan keskustella siitä, millaisia poliitti­

sia seurauksia tällä kaikella voi olla. Kes­

kustelun tuloksesta riippumatta on enää tus­

kin yhtään maata tai mielipidesuuntausta, joka voisi kieltää nämä ongelmat. Ne eivät katoa vain toivomalla, ettei niitä olisi, yhtä vähän kuin ne ratkeavat itsestään. Päin­

vastoin: mikäli emme ryhdy korjaamaan itse aiheuttamiamme vahinkoja ja ponnista voimiamme

uusia emme ennen ei

ja varoituksilla ole ollut kaameampaa sisäl­

äärimmilleen estääksemme syntymästä, tulee pian päivä, jolloin tee yhtään mitään. Milloinkaan tuollaisilla synkillä ennustuksilla töä.

Tällaista taustaa vasten tulee siis nähdä nykyinen runsas keskustelu muotoilijan vastuusta, eikä se ole tullut päivääkään liian varhain puheenaiheeksi. Kysymys ei suinkaan ole rajoittunut yksin meidän maa­

hamme, vaan päin vastoin askarruttaa muotoilijoita, suunnittelijoita ja arkkiteh­

teja yli koko maailman. Esimerkiksi ICSIDin viimesyksyisellä Montrealin kong­

ressilla oli sama teema ohjelmassaan.

Vaatimus, että juuri muotoilijalla tulisi olla osuus kehitykseen ja vastuu siitä mitä tuote­

taan ja kenelle tuotetaan, saattaa hämmäs­

tyttää niitä suomalaisia, jotka ovat tottuneet näkemään muotoilun vain äärimmäisen esteettisestä näkökulmasta: osittain luxus- käyttöön tarkoitettujen korkealuokkaisten esineiden tuotantona, osittain tosin ”käyttö- tavarana” joskin silloinkin luonteeltaan eksklusiivisena. Jopa näiden tuotteittemme markkinointikin on perustunut esineiden eksklusiviteettiin ja korkeaan tasoon: ai­

noaan mahdollisuuteen — kuten on oletettu

— saada ne kilpailukykyisiksi maailman­

markkinoilla.

En nyt tarkoita, että olisimme tehneet jota­

kin väärää valmistaessamme ja myydes- sämme kaikki nämä esineet tai koulutta- essamme ihmiset, jotka ovat tähän kyen­

neet. Ne syntyivät sodan jälkeen: tai pikem­

minkin tällaiset suuntaukset kukoistivat parhaimmillaan sodan jälkeen, jolloin varsinkin meillä kaivattiin epätoivoisesti jotakin hyödytöntä ja kaunista. Tämä kai­

paus tulee niidenkin voida ymmärtää, jotka eivät ole itse sitä eläneet.

Yhtä lailla tulisi voida ymmärtää, kuinka syntyi se, mitä nykyisin arvostellen kut­

summe tähtimuotoilukultiksi, ja tarkastella sitä sen omista edellytyksistä käsin. Voidaan ajatella, että tilanne olisi nykyisin "ter­

veempi”, ellei meillä olisi ollut kaikkia noita tähtimuotoilijoita, mutta varmaa se ei ollenkaan ole. Kaikissa olosuhteissa suh­

tautui sodanjälkeinen teollisuutemme niin penseästi vähäiseenkin puheeseen muotoi-

saan

7

jakeluun. Rikas länsimaailma tuhlaa rahaa tavalla, joka kehitysmaiden problematiik­

kaa vasten tarkasteltuna näyttää täysin mielettömältä. Tuotamme autoja asuntojen sijaan, kauneudenhoitoaineita primääritar- peita tyydyttävien hyödykkeiden sijaan, vaihdamme kaikessa mallia heti, kun jokin uutuus tulee muotiin. Lisäksi tulevat luon­

nollisesti suunnattomia pääomia nielevät suunnitelmat kuten avaruustutkimus — pu­

humattakaan suorastaan destruktiivisista toiminnoista kuten sodankäynti, asetuotan­

to ja asekauppa: luotettavin tulonlähde, mitä ihminen on keksinyt.

Sanomme, että tämä on välttämätöntä toiminnan ylläpitämiseksi: tämä juuri tekee meistä rikkaita. Lisääntynyt kilpailu, toi­

minta joka riippuu tuotannosta ja tuotanto joka riippuu toiminnasta: tämä, mieletön mylly kiertää tahtiaan yhä nopeammin ja nopeammin ja jauhaa jatkuvana virtana uutta, uusia malleja, uusia detaljeja, uusia tarvikkeita luoden uusia tarpeita, jotka ei­

vät ole todellisia, tyrkyttäen aivan liian edistyksellisiä tai kalliita esineitä ihmisille, joilla ei ole varaa niihin tai mahdollisuuk­

sia käyttää niitä.

Ja koko ajan rikkaista tulee rikkaampia ja köyhistä köyhempiä ihmisten määrän kas­

vaessa 60 miljoonan vauhtia vuosittain. Entä mitä me teemme? Kudomme ryijyjä? Unek­

simme uusista automalleista tai automaatti- keittiöstä?

Mitä me voimme tehdä? Emmehän me voi yrittää ohjata maailmantaloutta. Sitäpaitsi onhan luonnollisesti eri asia tajuta ja todeta kaikki tämä ja toinen asia tehdä sille jota­

kin.

Täytyy ilmeisesti lopulta syntyä tilanne, että kyllin monia ihmisiä kuolee nälkään, jotta elintarvikkeiden jakelu järjestettäisiin toisin kuin nyt esim. maapallonlaajuisesti.

Tuotesuunnittelun uudelleenarviointi on vähintään yhtä välttämätöntä, mutta on ko­

konaisuutena ehkä vieläkin hankalammin järjestettävissä esim. ase- ja autoteollisuu­

den suurten yksityisten intressien vuoksi.

Kuka sitä paitsi maksaisi primääritarvik- keiden tuotannon, kun tarvitsijoilla itsellään ei ole siihen varaa? Tällaisissa rahoitusky­

symyksissäkään emme voi ajatella näytte­

levämme kovinkaan suurta osaa.

Kaikessa vaatimattomuudessamme on meil­

lä kuitenkin mahdollisuuksia monenlaisiin sijoituksiin, joita ei tarvitse pitää hyvänteke­

väisyytenä.

Jos esimerkiksi löydämme markkinat maas­

sa, jonka primääritarpeet ovat tyydyttä­

mättä, ja voimme tuottaa siellä tarvittavia

tavaroita yhtä hyvin ja yhtä halvalla kuin tuotamme muita oikeastaan kaikkialla tarpeettomia ja ankarasti toisten kanssa kilpailevia tavaroita, silloin meidän tulisi toki valita primääritarpeita tyydyttävät tuot­

teet — edellyttäen tietysti, että omat tar­

peemme ovat täytetyt.

Mitkä ovat primääritarpeita ravinnon li­

säksi? Asunnot ja vaatteet. Työvälineet.

Sitä alkavat olla myös tiedotus-, viestintä- ja liikennevälineet. Tähän mennessä olem­

me hyväksyneet lähtökohdaksemme, ettem­

me voi myydä halpoja tavaroita, koska val­

mistuskustannuksemme ovat liian korkeat tällaiseen hintakilpailuun. Tuotteemme on kuitenkin läpikotaisin sopeutettu länsi- maailman vaatimuksiin ja makusuuntauk­

siin — paperi on luonnollisesti tämän kes­

kustelun ulkopuolella. Yritykset kehitys­

maille tarkoitettuihin primäärituotteiden halpoihin ratkaisuihin ovat äärimmäisen harvinaisia. Emme ylipäänsä osaa asennoi­

tua ajattelemaan tarpeita niin primitiivisellä tasolla kuin mistä nyt on kysymys.

Me emme suinkaan ole yksin tässä tilan­

teessa. Päinvastoin on ollut tavallista, että maat, jotka jo kauan ovat sijoittaneet kehi­

tysmaiden kauppaan ja vientiin enemmän kuin mitä me koskaan tulemme tekemään, ovat usein saaneet huomata epäonnistu­

neensa samasta syystä. Ei ole tunnettu olo­

suhteita kylliksi, ja on operoitu liian edis­

tyksellisillä tuotteilla. Monia tällaisia ereh­

dyksiä on jo korjattu, mutta uusia tehdään jatkuvasti.

Tässä kohdin alkaa käytännössä näyttäytyä paljon puhuttu muotoilijan uusi tehtävä.

Tämän hetken muotoilijaa tulisi pitää enem­

män keksijänä kuin koristelijana: monipuo­

lisesti koulutettuna asiantuntijana, jolla on laajat yhteydet yli omien ammattirajojensa ja kokemusta maapallon monista eri ympä­

ristöistä. Hänen olisi kyettävä tunkeutu­

maan ongelman ytimeen, kyettävä luomaan ja ajattelemaan uudelleen, oltava luonnos­

taan kätevä ja osattava käyttää hyväkseen sitä, mikä on itsestään selvää. Pohtia sopii, eikö tuollaisen henkilön tulisi olla tiiviisti mukana myös markkinatutkimuksissa, jotka nykyisellään ovat melko mielikuvi­

tuksetonta laskentaa ja laskelmointia kil­

pailumahdollisuuksilla ja mahdollisuuksilla myydä tavaroita maihin, joissa niitä ei itse asiassa tarvita.

Voidaan ehkä väittää, ettei tällainen sovi meidän tuotantoprosesseihimme ja sarjoi­

himme. Se on mahdollista, mutta eihän toki kukaan voi ajatella, että sarjamme jatkui­

sivat loputtomiin ja ettemmekö voisi ryhtyä uusiin aloitteisiin kokonaan uusien tavaroi­

den ja uusien markkinoiden suuntaan. Toi- 8

nen vastaväite on, että meiltä puuttuu riski­

pääomaa. Meiltä puuttuu pääomaa yli­

malkaan. Eikö kehitys kuitenkin aivan selvästi kulje kohti kansainvälisiä investoin­

teja ja mahdollisuuksia meidänkin sitoutua laajempiin järjestelmiin?

Kolmas vastaväite kuuluu, etteihän tämä ole suomalaista muotoilua — vaikka val­

mistajana sitten olisikin edelleen suoma­

lainen teollisuus. Onko siis tarkoitus, että kokonaan luopuisimme kansallisesta oma­

laatuisuudestamme, tuotteittemme omalei­

maisuudesta, myyntivaltista "Finnish"?

Uskon, että tietyssä mielessä meidän on pakko tehdä niin. Enää ei voi olla tärkeätä, todella tärkeätä, pitää kiinni itsestään kan­

sainvälisen muotoilun alalla — sen läksyn saimme ainakin oppia Montrealissa. Maa­

ilma menee menojaan, ja melkein kaikki nyt tärkeämpää kuin suunnitella muotoilua kansallistunnustuksin. Mitä me sijaan voimme tehdä, on huolehtia edelleen siitä merkillisestä ominaisuudesta, jonka maailma katsoo meillä olevan — vaikkemme itse aina jaksaisikaan sitä ym­

märtää tai uskoa siihen. Tarkoitan sitä, mitä kutsutaan nimellä "creative force", luomisvoima.

Mitä se on? Niin sanokaapa se. Tuskin on kuitenkaan naiivia myöntää, että meillä ehkä juuri nyt, tai tulee kai sanoa edelleen­

kin, on potentiaalinamme ankaran muoto- koulutuksen jalostamaa raakaa, dynaa­

mista voimaa.

Sellaista ei tietenkään tule viskata pois. Ja me voimme ja meidän tulee mitä massa

Jokainen voi tehdä osuutensa ja nimen­

omaan pohjoismailla — Suomi mukaan luettuna — on juuri muotoilun alalla poten­

tiaalisia mahdollisuuksia, jotka näyttävät suuremmilta ja kehityskelpoisemmilta kuin muiden maiden vastaavat edelly­

tykset. Niin kuin monilla muillakin alueilla on pohjoismainen yhteistyö nyt järkevin tie menestykseen. Muun muassa juuri tällai- pohjoismaisen yhteistyön puutteessa Montrealin paviljonki oli niin valitettava.

Vähin vaatimus, jonka voimme asettaa itsellemme, on luopua toisiimme kohdistu­

vista pohjoismaisista komplekseistamme.

Kun kerran pääsemme niin pitkälle, olem- varmasti päässeet pahimmasta kansal­

lisesta itsetehostustarpeestamme ja samalla

I

muu on sen

suurim- määrin tehdä edelleen osuutemme.

monien

sen

me

9

FORMGIVNINGENS NYA MÅLSÄTTNINGAR

Marika Hausen:

Magister Marika Hausens framför i följande artikel sin egen syn på formgivningens nya uppgifter. Ut­

gångspunkten för artikeln är världsutställningen i Montreal och den samnordiska utställningspaviljong- en där. De tankar hon framför är också i mycket inspirerade av den internationella formgivningsor­

ganisationen ICSIDs kongress, som hölls i anslutning till världsutställningen och på vilken formgivarens nya världsomfattande ansvar behandlades.

takt i vilken världen rört sig under det sista decenniet blev med ens åskådliggjord, här finns medlen, möjligheterna, orsakerna och konsekvenserna, på olika nivåer och i olika utvecklingsstadier.

Mot denna bakgrund — och det måste väl sägas ännu en gång att det är detta som är vår bakgrund och inte våra sovande skogar och sjöar — så framstår tyvärr speciellt den finska avdelningen som alldeles ovanligt mycket efter sin tid. jag för min del ser den som en sista patetisk ansträngning i kraft av en ideologi som hör det förgångna till. 1950- falet hör nämligen i dag det förgångna till.

Speciellt på Expo kändes detta som om det varit femtio år gammalt, inte för att det associerade till sekelskiftet utan för att det känns som om det hade gått femtio år sedan 1950-talet.

Vad hände egentligen då? Det var den tid då Chrusjtjev slog skorna i bordet som ni kan­

ske minns. Då det gällde det ”kalla kriget”, då Berlin och därmed Europa var ett av världens farligaste hörn. Då allt tal om

"globalt ansvar” var förbehållet ett fåtal ex­

perter, då "tredje världen” eller u-länder- na ännu inte trängt sin fruktansvärda prob­

lematik på oss alla. Då vår västerländska livsstil ännu var självfallen och kommunis­

men det enda verkliga hotet, då USA ännu kunde uppträda som "frihetens försvarare”

med några anspråk på respekt och aktning.

I denna vår västerländska livsstil har ingått rätten att tillverka vad som helst och för vem som helst, rätten att vända ryggen till och säga det angår mig inte, rätten att överpro­

ducera, attförstöra, att slösa, förgifta, rätten att vara kortsynt, att vägra samarbeta, att till detsista hålla på individens rätt gentemot samhället.

I dag har vi inte längre den rätten.

Vad slags konsekvenser detta kan ha poli­

tiskt sett är en fråga som kan diskuteras.

Men oavsett detta finns det inte längre något land eller någon åsiktsriktning som kunde tillåta sig att ignorera dessa problem, de försvinner inte för att man önskar att de inte skulle finnas och inte heller löser de sig själ­

va. Tvärtom. Om vi inte nu tar itu med att reparera de skador vi åstadkommit och till Det tal om designerns ansvar, vidgning av

designbegreppet, samarbete över fackgrän­

serna och stjärndesignkultens osundhet, som redan några år präglat debatten i vårt land blev för varje finländsk Expobesökare i Montreal konkret och brutalt understruket.

Här om någonstans hade vi möjligheter att ställa oss själva i relation till världen och reflektera över vår eventuella uppgift i den.

För min del hör jag till dem som utan tvekan vill deklarera den nordiska paviljongen som ett totalfiasko. Svenska avdelningen småpysslig och tråkig, danska avdelningen urvattnad intill slöhetens gräns, isländska avdelningen grafiskt vacker men säkert obegriplig tör de flesta, finska avdelningen groteskt överdimensionerad med självhäv­

delsebehovet pösande över alla bräddar.

Norska avdelningen var kanske den man helst såg på, den var åtminstone instruktiv.

Som helhet betraktat var detta genant svagt.

Var fanns gemenskapen, samhörigheten, likheterna? Den nordiska kulturen är på sitt sätt unik i världen och om någonsin och nå­

gonstans hade man här kunnat presentera denna miljö och livsform så att den kommit till sin rätt.

Själva Expo 67 i sin helhet betydde för många besökare en häftig vidgning av världs medvetandet, en större förståelse för andras problem, kanske också en häpen förundran över skönheten hos denna jord, som vi gör nästan allt vi kan för attförstöra.

Utom denna kraftigt understrukna globala linje präglades Expo, som redan många framhållit, av elektroniken och de möjlig­

heter den ger till massupplevelser, simulta­

na intrycksströmmar, bred information I flimrande hastighet, ögonblickliga oavbrut­

na skeenden. Alltsammans gav ett adekvat intryck av den hastighet med vilken utveck­

lingen i dag rör sig, hur fruktansvärt snabba

processer vi opererar med. Den forcerade 10

dustri kunde inregistrera under 1950-talet, det är därför på sin plats att de som då gjor­

de sin huvudinsats skall få något erkännan­

de för det — det bör vi i dag kunna ge utan att knussla.

Det vi däremot inte kan göra i dag är tänka att allting skall fortgå som förut. Vi står nu inför en omläggning av mål och medel, vi har på sätt och vis löpt linan ut.

Detta betyder ändå inte naturligtvis, att vi med ens skulle upphöra att tillverka alla de varor för vilka vi är berömda, eller att de konsthantverkare som visat en sådan be­

gåvning och skicklighet i vissa fack skulle behöva se sitt arbete nedvärderat. Allt detta har ännu en tid sin åtgång liksom de har sift berättigande i sin skönhet. Lika litet vill jag propagera för att vi borde upphöra med andra onyttigheter som vi ägnar oss åt, att skriva poesi, att måla eller sjunga eller dan­

sa, eller fördjupa oss i grundforskning av svårbestämbar nytta.

Frågan är emellertid hur länge vi kan göra detta ostört. Hur nära är katastrofen eller katastroferna? Kan en genomförd nivelle­

ring av jordens resurser förhindra en så­

dan, förutsatt att en utjämning vore möjlig?

Vad vinner vi och vad mister vi i en genom­

förd global rationalisering? Om vi inte skall hamna i den ofta förutspådda utopiska mardrömmen där nyttan är den enda till- låtna värderingsgrunden, bör vi i dag skju­

ta in oss på en politik som stärker männi­

skans kreativa förmåga samtidigt resurserna fördelas jämnare.

Vi kan kanske ännu med nätt nöd ignorera dessa problem här i vårt land, där männi­

skorna än så länge enbart fryser ihjäl och inte svälter ihjäl. År 2 000 är vi emellertid 6.000.000.000 människor på jorden. Skall vi klä dessa i ullschalar?

Detta problem fordrar ett alldeles annat sätt att se på produktion, marknadsföring, loka­

lisering och distribution av varor än hittills.

Den rika västvärlden slösar på ett sätt som mot en bakgrund av u-landsproblematiken ter sig som ett fullständigt vanvett. Vi pro­

ducerar bilar i stället för hus, skönhetsme­

del i stället för redskap för primärbehov, vi byter modeller på allt vi omger oss med så ofta det blir ’'modernt" med något nytt.

Till detta kommer givetvis enormt kapital- slukande projekt som rymdforskning — för att inte tala om rent destruktiva företag som vapenproduktion och vapenhandel, den mest pålitliga inkomstkälla som människan någonsin hittat på.

Detta är nödvändigt för att hålla sysselsätt­

ningen uppe, säger vi, det är just detta som det yttersta anstränger oss för att förhindra

att nya sådana uppkommer så kommer mycket snart den dag då vi gör varken det eller det andra. Aldrig har väl sådana dystra spådomar och förmaningar haft en hemskare innebörd än vad de har i dag.

Det är alltså mot denna bakgrund man mås­

te se dagens myckna tal om designerns an- och det är sannerligen inte en dag för tidigt som denna fråga kommit upp till de­

batt. Den är heller ingalunda begränsad till vårt land, tvärtom sysselsätter den designers såväl som planerare och arkitekter över hela världen. Bl.a. ICSID-kongressen i Montreal i höstas hade detta tema på prog­

rammet.

Kravet på att just formgivaren borde ha en andel i utvecklingen och ett ansvar inför vad som produceras och för vem det produceras kan säkert förvirra den i vårt land som vant sig vid att betrakta formgivning enbart ur extremt estetisk synvinkel, en produktion av högklassiga föremål dels avsedda för lyx- bruk, dels visserligen avsedda som "var­

dagsvara" men också denna med en viss exklusiv prägel. Själva marknadsföringen av dessa våra produkter har gått på deras exklusivitet och höga standard, den enda möjligheten — har man ansett—att göra dem konkurrenskraftiga på världsmarkna­

den.

Nu menar jag inte att vi skulle ha gjort nå­

got förkastligt i och med att vi tillverkat och sålt alla dessa föremål eller utbildat männi­

skor som kunnat göra dem. De kom till ef­

ter kriget, eller snarare, dessa tendenser blomstrade upp på allvar efter kriget, då man

begär efter det onyttiga och vackra, en längtan som vi måste kunna förstå, också de som inte upplevt den.

Likaså borde vi kunna förstå hur det vi i dag nedsättande kallar stjärndesignkulten upp­

stod och bedöma den efter dess förutsätt­

ningar. Det kan tänkas att läget i dag skulle vara "sundare” om vi inte hade haft alla dessa stjärndesigners, men säkert är det inte alls. Under alla omständigheter var vår industri så svårbearbetad inför allt tal om formgivare och formgivning efter kriget att man väl kan förstå det resonemang som för­

de fram satsningen på de internationella framgångarna som ett påtryckningsmedel på den inhemska industrin. Att formgivarna etablerade sig inom detta system och drog ekonomisk nytta av det kan man knappast lasta dem för, vem tar väl inte ryktbarhet och goda inkomster om de ligger inom räckhåll? Det låg en mängd arbete, an­

strängningar och djärva satsningar bakom de synliga framgångar som vår konstin- ena

oss

svar

som

synnerhet hos oss hade ett desperat

11

gör oss rika. ökad konkurrens, sysselsätt­

ningen beroende av produktionen och pro­

duktionen beroende av sysselsättningen, denna vanvettiga kvarn skruvar sitt tempo allt högre och högre och mal i ständig ström nytt, nya modeller, nya detaljer, nya grejer, skapar behov som inte är verkliga, prackar alltför avancerade eller dyra föremål på människor som inte har råd med dem eller kan använda dem.

Och hela tiden blir de rika rikare och de fat­

tiga fattigare medan människornas antal tillväxer med en hastighet av 60 miljoner i året. Och vad gör vi? Väver ryor? Dröm­

mer om nya bilmodeller och "instant" kök?

Vad kan vi göra? VI kan inte gärna ta oss för att försöka dirigera världshandeln. Det är dessutom naturligtvis en sak att inse och säga allt detta och en annan sak att göra något åt det.

Det bör rimligtvis till slut uppstå en sådan situation att så många människor dör av svält att livsmedelsdistributionen t.ex. glo­

balt organiseras på ett annat sätt än nu.

En omläggning av produktplaneringen är minst lika nödvändig men sitter totalt kan­

ske ännu längre inne på grund av de stora privata intressena hos t.ex. vapen- och bil­

industrin. Vem skall för övrigt betala en produktion av primärartiklar då de som behöver dem inte har råd med dem? Inte heller i sådana finansieringsproblem kan vi tänka oss att spela någon större roll.

I all beskedlighet har vi ändå på många sätt möjligheter att göra insatser som inte behö­

ver anses vara välgörenhet.

Om vi t.ex. kan finna en marknad i ett land med otillfredsställda primärbehov och vi kan producera de varor som där behövs lika väl och lika billigt som vi producerar andra varor som inte behövs på egentligen något håll och med vilka vi måste konkur­

rera, då borde vi kunna välja att producera varor som täcker primärbehoven — förut­

satt naturligtvis att våra egna behov är fyllda.

Vilka är primärbehoven utom föda? Bostä­

der och kläder. Redskap. Dessutom i dag snart också informations-, kommunikations- och transportmedel. Hittills har vi utgått ifrån att vi inte kan sälja billiga varor där­

för att våra tillverkningskostnader är för höga för detta slags konkurrens. Våra pro­

dukter är emellertid helt och hållet präglade av västvärldens fordringar (pappret är na­

turligtvis undantagetdetta resonemang) och smakideologier och några försök att tänka ut nya enkla och billiga lösningar för pri­

märvaror i u-länderna är ytterst sällsynta.

VI är överhuvudtaget inte alls inställda på

att tillgodose behov på en så primitiv nivå som det här är fråga om.

Vi är på intet sätt ensamma i denna situa­

tion, det har tvärtom varit vanligt att länder som redan länge satsat mer på handel och export till u-länderna än vad vi någonsin kommer att göra, ofta ställts inför misslyc­

kanden just för att de inte legat tillräckligt inne i förhållandena och för att man arbetat med alltför avancerade produkter. Många sådana misstag har redan rättats till men nya görs allt fortfarande.

Det är här som formgivarens mångomtala­

de nya roll på allvar börjar konkretiseras.

Formgivaren borde i dag betraktas som uppfinnare mer än som förskönare, en mångsidigt utbildad expert med vidsträckta tvärfackliga kontakter och erfarenhet av jordens många olika miljöer. I stånd att tränga in till problemets kärna, i stånd till nyskapande och nytänkande, med en natur­

lig händighet och förmåga att utnyttja och se det självfallna. Frågan är om inte en så­

dan person borde vara tätt inkopplad på marknadsundersökningar, som nu för det mesta är ett tämligen fantasilöst räknande och beräknande över konkurrensmöjlig­

heter och etableringsmöjligheter för varor som egentligen är onödiga i det land där man hoppas kunna sälja dem.

Detta passar inte in i våra nuvarande pro­

duktionsprocesser och serier, kan man kanske invända. Det är möjligt, men ingen kan väl tänka sig att våra serier skall fort­

sätta i all oändlighet och att vi inte skulle kunna ta nya initiativ i riktning mot helt nya varor och nya marknader. Vi saknar riskkapital är en annan invändning. Vi saknar kapital över huvudtaget. Men visar inte utvecklingen nu alldeles klart mot en spridning av internationella investeringar och möjligheter att inarbeta också vårt land i ett vidare system?

Detta är ju inte längre finsk design, är en tredje invändning — låt vara att det fortfa­

rande är finsk industri som är tillverkaren.

Är det alltså meningen att vi helt skall ge upp vår nationella egenart, våra produk­

ters särprägel, försäljningsargumentet

"Finnish”?

Ja i viss mening tror jag att det är vad vi blir tvungna till. Det kan inte längre vara vik­

tigt, verkligt viktigt, för något land att hävda sig internationellt inom formgivningen — den bakläxan fick vi då åtminstone på Expo.

Världen rusar åstad och nästan allting är nu viktigare än just detta, att göra design med nationalitetsbeteckning. Det vi däremot kan göra är ta tillvara detta märkvärdiga som

världen anser att vi har, också om vi själva 12

inte alltid vill forstå deteller tro det, det man kallar "creative force", skapande kraft.

Vad är det? Ja säg det. Men man är knap­

past naiv om man medger att vi kanhända just nu, fortfarande måste man väl säga, har en potential av rå, dynamisk styrka, säreget förfinad i en hård formskolning.

Sådant skall man naturligtvis inte slösa bort.

Och visst kan och skall vi fortfarande göra en insats, i allra högsta grad. Alla kan göra en insats och speciellt norden — och med den också vi — har just då det gäller form­

givning potentiella möjligheter som före­

faller större och lättare att utveckla än på många andra håll. Här liksom på många andra områden är ett skandinaviskt samar­

bete den vettigaste vägen mot framgång och det var bland annat just bristen på en sådan nordisk koordinering som gjorde Montreal- paviljongen så beklämmande. Den minsta fordran vi kan ställa på oss själva är att vi måste frigöra oss från internordiska kom­

plex. Kommer vi en gång så långt bör vi ha blivit av med våra värsta nationella själv­

hävdelsebehov och därmed ett langt stycke på väg mot en mer vägande insats i inter­

nationella sammanhang.

13

RUNAR ENGBLOM

M U ISTO NÄYTTELYN VALOSSA

Seppo Niinivaara

Runar Engblom kuului Suomen taideteollisuuden päälinjalle ominaisiin taiteilija-suunnittelijoihin. Hä­

nen toimintakenttänsä ulottui huonekalusta tekstiili­

taiteeseen, hopeaan ja lasiin. Suomen Taideteolli­

suusyhdistyksen museo ja Amos Andersonin Taide­

museo järjestivät yhdessä vuoden 1967 lopulla Ru­

ttar Engblomin muistonäyttelyn, jossa kultivoidun taiteilijan yksilöllinen esinemaailma kohosi hetkek­

si tarkastelun polttopisteeseen. Näyttelyä edeltävä tutkimus. ja näyttelyn aikana kertyneet lisätiedot ovat pohjana artikkelille, joka pyrkii luonnehtimaan Engblomin monipuolista taiteilijan laatua.

nuoruuteensa nähden epätavallisen kun­

nian suunnitella Taideteollisuusyhdistyksen arpajaisten päävoiton, joka vuonna 1929 oli hopeinen kahvikalusto.

Aika, jolloin Runar Engblom aloitti itsenäi­

sen työskentelyn oli ristiriitaisten tendens­

sien kautta, jossa Alvar Aallon, Erik Brygg- manin ja Pauli E. Blomstedtin edustama so­

siaalisesti ja rationaalisesti asennoitunut funktionalistinen ajattelu suoritti läpimur­

toa keskelle esteettisesti suuntautuneen tai­

deteollisuuden ilmapiiriä. Ajankohdan takkaiset tendenssit kohtasivat toisensa jopa klassisoivan arkkitehtuurin

tissa, J. S. Sirénin eduskuntatalossa, jonka juhlavan kolonnadin takaisia tiloja kalus­

tettiin toisaalta Brummerin jakarandahuo- nekaluin ja toisaalta Werner Westin korut­

tomin putkikalustein. Teollisen sarjavalmis­

tuksen merkitystä korostavat, rationaali- suutta esteettisyyden sijosta julistavat ajatuk­

set manifestoituivat Aallon vaneritaivutus- tuoleissa, Merivaaran mallistoltaan anonyy­

min kansainvälisissä putkikalusteissa, Aal­

lon ja Bryggmanin hahmottelemassa Turun 700-vuotisnäyttelyssä 1929 sekä vuoden 1930 Taideteollisuusnäyttelyn poleemisessa

”Pienasunto”-osastossa. Elettiin voimak­

kaan rakentamisen kautta. Se päättyi kui­

tenkin taloudelliseen lamaan, joka tylyllä tavallaan kärjisti sosiaalisten näkökohtien ajankohtaisuutta. Että rationaalinen taus saattoi saavuttaa vastakaikua vanhemmassa polvessa, näkyi esimerkiksi Gustaf Strengellin 1933 julkaisemassa käsi­

kirjasessa ”Miten sisustan kotini kotimaisin esinein”, jonka kuluttajavalistus pyrki antamaan vastauksia samoihin ongelmiin kuin pienasuntonäyttelykin. Tehokkaimman sanallisen tulkitsijan funkfionalisminpohjai- nen suuntaus sai kuitenkin nuoreen polveen kuuluvasta Nils Gustav Hablista, joka sitäpaitsi oli mukana perustamassa Artekia vuonna 1935. Esteettisesti virittyneen ja melkein yksinomaan käsityöhön perustuvan taideteollisuuden tasaiseen virtaan oli hakeutumassa "modernistisen” funktiona- nalismin ja teollisen standard ¡tavaran sivu­

haara.

Nuoren Engblomin kohdalla näyttää ohjau­

tuminen ajan uusille pyrkimyksille vasta- On henkilöitä, jotka säteilevät persoonal­

lista vaikutusta ympäristöönsä pyrkimättä esiin tai olematta julistajia. Heidän vaiheil­

laan on vaikeasti selitettävä sympatian ja aristokraattisuuden ilmapiiri, joka hiljentää äänet ja luo kanssakäymiseen — vaikka niukkaeleiseen ja satunnaiseenkin — hen­

kevän kultivoitaneen sävyn. Runar Engblom liikkui enimmäkseen taiteilijapiireissä ja kun keskustelee hänen ystäviensä tai mattitovereittensa kanssa, saa käsityksen, että Engblom oli juuri tällainen hiljaisen ja monasti kai traagisestikin sävyttyneen sym­

patian ympäröimä persoonallisuus. Muo­

dollisuudet eivät olleet esteenä inhimillisen kontaktin syntymiselle jos oikukkaan herk­

kä ja sitoutumaton taiteilijapsyyke sen salli.

Omassa työssään Runar Engblom ei ollut uudistaja, vaan perinteen jatkaja, joka leilään vaelleli Kansallismuseon saleissa menneiden polvien saavutuksia tutkimassa ja vei sinne myös oppilaansa. Taideteollisen oppilaitoksen opettajana hän pysähdytti kunnioittamaan materiaalia ja työtapaa ja tajuamaan perinteisen taidekäsityön perustaa, josta uudistuva yksilöllinen muo­

tomaailma kasvo! esiin. Uudet ajatukset ja uudistukset olivat oppilaissa itsessään.

Tärkeintä varmaan oli, että opettajan ja oppilaan välille saattoi vähitellen rakentua lämpimän sympatian silta, joka antoi ope­

tuksille painokkuutta ja vei ne perille.

Engblom oli käynyt keskikoulun Svenska Lyceetissä ja siirtynyt sen jälkeen vuonna 1925 Taideteollisuuskeskuskouluun. Hän opiskeli huonekalupiirustuksen linjalla saaden siis opetusta Arttu Brummerilta ja valmistui keväällä 1929. Engblom oli lahja­

kas "näkyvä” lupaus, mitä osoittaa sekin, että hän heti koulunsa päätettyään sai

vas- paamonumen-

am-

mie-

suun- myos

14

1940-luvun tärkeimmässä keskuksessa,

alussa Engblom suunnittell vielä Varpais­

järven kirkon messukasukan, joka kaikessa olennaisessa noudattaa aikaisempaa Ry­

mättylän tyyppiä. Tummalla pohjalla on kultaompeleinen risti ja sitä kehystävät pystysuuntaiset lehti- ja ristiaiheiset koris- tenauhat. Eleetön kokonaisuus korostaa materiaalien omaa keveän juhlavaa ilmet­

tä. Muhoksen antependiumissa pääsee ko- ristetaiteilija-Engblom parhaiten esiin, sillä taiteilija on käyttänyt keskeisenä kuva- aiheena piirroksellista enkelihahmoa, jota täydentävät tähden muotoon sommiteltu PX-monogrammi ja teksti "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa”. Kaikissa näissä tekstiileissä toistuva kaunis varhaiskristil­

linen Kristus-symboli näyttää kiinteästi kuuluneen Engblomin

toon ja taiteilija käytti sitä useasti myös kilpailutunnuksenaan.

Ryijyt joutuivat 20- ja 30-luvun kansalli- suushakuisessa ilmapiirissä ja varsinkin U. T. Sireliuksen runsaasti kuvitetun perus­

tutkimuksen ilmestyttyä vuonna 1924 taide- teollisuuspiirien uudistuvan mielenkiinnon kohteeksi eikä Engblomkaan jäänyt sen ulkopuolelle. Ryijymalleissaan taiteilija näyttää seuranneen varsin uskollisesti val­

litsevaa virtausta niin että hänen vuonna 1933 Kotilieden Aitalle suunnittelemassaan ryijyssä saattaa nähdä klassismin ja deko- ratiivisen kubismin suoraviivaisuuden vai­

kutusta. Vaikka toteutetut ryijyt ovat ilmei­

sesti jääneet suhteellisen vähälukuisiksi, osoitti taiteilija jatkuvaa kiinnostusta ryijy- taidettakin kohtaan. Hän otti osaa moniin kilpailuihin ja tarjosi usein luonnoksiaan esimerkiksi Suomen Käsityön Ystävissä toteutettavaksi. 50-luvun maalauksellista ryijytyyppiä edustavat muistonäyttelyssäkin esillä olleet ryijyt, tumman värihehkuinen

"Safiiri" vuodelta 1951 ja vaalea "Lumi"

vuodelta 1957. Jälkimmäisen vapaassa vii- vastossa tuntuu olleen samaa muotoainesta kuin Sylvenin Längholmin omistaman ruo­

kapöydän tuolien selkänojissa. Tai kenties olivat kuvion alkusysäyksenä olleet puun syiden koristeelliset viivastot Engblomin lukuisten kaappien ovipinnoissa.

kohtaiseen, yksilöllisyyttä ja vapaata tai­

teellisuutta korostavaan suunnitteluun olleen itsestäänselvän luonnollinen. Taide­

teollisuuskeskuskoulusta päästyään hän viljeli tavallista laaja-alaisempia esteettisiä taipumuksiaan edelleen myös muilla taiteen aloilla. Hän opiskeli musiikkia Helsingin musiikkiopistossa Ernst Lingon piano-oppi­

laana ja saavutti varsin varteenotettavan amatööripianistin tason. Hän opiskeli myös Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja laili mutta ennen kaikkea piirsi myös myö­

hempinä vuosinaan vaikkei ottanutkaan näyttelytoimintaan. Taideteollisena suunnittelijanakin Engblom oli alusta pitäen rajoittamattoman tehtäväkentän ja sitou­

tumattoman taiteilijatyypin edustaja. Varma materiaalinvaisto ja tyylin taju tekivät hänelle mahdolliseksi ottaa vastaan tehtä­

viä niin tekstiilitaiteen kuin metallin- tai lasinsuunnittelunkin alueelta vaikka huone­

kaluista muodostui hänelle keskeinen ja rakkain tehtäväkenttä.

Taideteollisuusyhdistyksen museon ja Amos Andersonin Taidemuseon yhteistoiminnan tuloksena syystalvella 1967 järjestetty Runar Engblomin muistonäyttely sisälsi paljon taiteilijan suunnittelemaa esineistöä, joka eksklusiivisuutensa ja ainutkertaisuutensa vuoksi oli etenkin suurelle yleisölle tunte­

matonta. Samalla näyttely, jonka pitämistä taiteilija itsekin oli ennen kuolemaansa kaksi vuotta aikaisemmin valmistellut, toi esille Engblomin tuotannon kokonaislinjan.

Sen piiriin kuuluu useita osakokonaisuuk­

sia, joiden esineistöä olen katsonut par­

haaksi esitellä erikseen. Ajatuksena on ollut että muistonäyttelyn luettelon antamat tiedot täydentäisivät tähän esittelyyn poi­

mittua materiaalia.

Tekstiilit

Runar Engblomin perinnettä kunnioittavalle ja sitä kultivoituneesti jatkavalle taiteilijan- laadulle, jossa henkevä sirous saattoi yhtyä piirtävän käden varmuuteen ja monipuoli­

sen koulutuksen hioma värisilmä materiaa- limakuun, näyttää työskentely tekstiilisuun­

nittelun parissa luontuneen hyvin. Se oli silti vain yksi haara hänen toimintaansa.

Engblomin kirkollisissa tekstiileissä, jotka keskittyvät pääasiassa 30-luvulle, näkyy usein edellisen kymmenluvun klassismille ominaista hieman hentoa dekoratiivisuutta, jonka kernaasti yhdistää samanaikaisten kirkkorakennusten välimerellisen ja var­

haiskristillisen koruttomuuden ihanteeseen.

1930-luvun puolivälistä ovat peräisin Korpi­

lahden ja Rymättylän kirkon puhdaspiirtei­

set messukasukat ja Muhoksen alttarivaate, jotka kaikki on valmistettu Suomen Käsi­

työn Ystävissä, kirkollisen tekstiilitaiteen maa-

osaa

kirkolliseen aiheis-

Metolli

Sitä näkyvää asemaa, joka Engblomilla oli vuosikurssinsa piirissä Keskuskoulussa osoittaa että hänet valittiin suunnittelemaan päiväkoululaisten "Pro arte utili”-sormus.

Myös ensimmäisen taideteollisuuspiireissä laajempaa huomiota herättäneen menes­

tyksen Engblom saavutti metallitaiteen alal­

la. Vastikään keskuskouluopintonsa päättä­

nyt ja täysi-ikäisyyden rajan ylittänyt taitei­

lija voitti Taideteollisuusyhdistyksen vuosi- 15

arpajaisten päävoittoa koskevan kilpailun hopeisella kahvikalustollaan, joka käsitti kahvikannun, sokeri- ja kerma-astian, kah- vileipäkulhon ja tarjottimen. Pehmeästi kaartuvien, koristeettoman sileäpintaisten esineiden voi arvella saaneen vaikutteita esimerkiksi tanskalaisen hopeataiteen meil­

läkin hyvin tunnetulta uudistajalta ja klassi­

kolta Georg Jensenlltä.

Muutaman kuvaesimerkin perusteella on Engblomin hopeasta aiheetonta ryhtyä tekemään kovin pitkälle meneviä johtopää­

töksiä. Näyttää kuitenkin siltä, että se on poikennut selvästi esimerkiksi Henry Erics­

sonin runsain kuvaesityksin kirjaillusta suuntauksesta. Toisaalta se oli myös eri­

laista kuin tuon ajan itsenäisimmän suoma­

laisen hopeataiteilijan, nimittäin Gunilla Jungin miehekkäämpi ja karummin klassi­

nen muotokieli, joka jo sisälsi vahvoja funk­

tionalistisia tendenssejä. Ornamon VI vuosi­

kirjassa julkaistu sinänsä vähäpätöinen kuvapari, jossa Runar Engblomin lähes lyyrisen hienostunut hopeavati on saanut rinnalleen Gunilla Jungin vankan yksinker­

taisia metalliastioita, sisältää luultavasti hyvin osuvan viitteen siihen millä tavoin nämä kaksi ikätoveria erosivat toisistaan.

— Gunilla Jung oli yhtä vuosiluokkaa Eng­

blomia ylempänä. Kultivoitu sirous, joka huipentui hienosti käsitellyissä detaljeissa, pehmeä kaarevuus ja vapautunut keveys yhtyneenä onnellisella tavalla siihen että jalo materiaali vastasi taiteilijan aristo­

kraattista peruslaatua, näyttävät olleen Engblomin hopeatöiden tunnusmerkkejä.

Piirteet tulivat esille aivan yksinkertaisissa- kin tehtävissä, kuten ennen 30-luvun puoli­

väliä Virille suunnitelluissa keveän linjak­

kaissa ruokailuvälineissä.

Huonekalu-, tekstiili- ja lasiluonnosten rinnalla vilahtelee Engblomin luonnos- kirjoissa myös huolellisesti piirrettyjä sarja- tuotteiden suunnitelmia, joilla taiteilija on osallistunut tai aikonut osallistua joihinkin kilpailuihin. Huomio kiintyy runkomuodon yksinkertaisuuteen, jota kuitenkin on sään­

nöllisesti elävöitetty huolellisesti tutkituilla, kenties epäfunktionaalisilla, mutta koko­

naisuudelle herkkyyttä ja omaperäistä ilmettä antavilla yksityiskohdilla. Luonnok­

sia ja projektiopiirustuksia katsellessa käy kuitenkin ilmi, että Engblomin mallit tuskin olivat erityisesti omiaan teollisesti valmis­

tettaviksi, mikä selittää sinänsä kauniiden suunnitelmien jäämisen toteutusta vaille.

Sarjatuotannon vaatimuksiin sopeutuminen oli taiteilijalle vierasta.

Kun sen sijaan oli kysymys vapaasta tai­

teellisesta tehtävästä, jaloista materiaaleista ja taitavan ammattimiehen käsityötaidon

suomista mahdollisuuksista, kuten Lapuan hiippakunnan piispansauvassa, silloin Runar Engblom oli omimmalla alueellaan.

Että taiteilija oli itsekin selvillä pystyvyydes- tään juuri tämänluontoisiin tehtäviin, osoit­

taa myös se, että kun Engblom sai kuulla Lapuan hiippakunnan etsivän piispansau- van suunnittelijaa, hän pyysi itse tehtävän suoritettavakseen. Tämä tapahtui 1956.

Taiteilija kokosi voimansa ja tästä suhteel­

lisen kevyestä, mutta arvokkaan puhdas­

piirteisestä, jäntevästi kaartuvasta myöhäis- työstä muodostui hänen metallinsuunnitte- lunsa ja sakraalisen taidekäsityönsä pää­

teos.

Lasi

Runar Engblomin suhteessa lasiin ilmenee selvästi hänen sitoutumaton free lance -tai­

teilijan asemansa. Hänellähän oli vakitui­

nen opetustoimensa vuodesta 1935 alkaen ensiksi Keskuskoulun kompositio-, orna­

mentti- ja vapaankäden piirustuksen tunti­

opettajana ja vuodesta 1951 lähtien kompo- sitiopiirustuksen lehtorina. Jonkin aikaa hän toimi myös Teknillisen korkeakoulun huo- nekalusommittelun opettajana. Oman suun- nittelijantyöskentelyn piti siis tapahtua opettajantoiminnan rinnalla eikä taiteilija näytä olleen ainakaan pitempään mihin­

kään firmaan kiinnitettynä. Säännöllisenä jatkuvan, sitovan työsuhteen olisi varmaan tehnyt vaikeaksi myös Engblomille ominai­

nen ”vapaan taiteilijan” asenne, sopeutu­

mattomuus kovin kahlitsevaan säännölli­

syyteen. Työskentelytilanleen virittäjinä toimivat usein kilpailut, joihin Engblomilla oli tapana osallistua tai tilaukset, kuten erityisesti hänen huonekalujensa yhteydessä tulemme havaitsemaan. Useasti taiteilija kävi myös aivan oma-alotteisesti tarjoa­

massa piirustuksiaan valmistajille. Näistä seikoista johtuu, että Runar Engblomin malleja valmistettiin ainakin aika-ajoin monissakin lasitehtaissa, kuten Riihimäen Lasissa, Nuutajärven ja Kumelan lasiteh­

taassa. Löytyneestä aineistosta päätellen Engblomin lasinsuunnittelu näyttää alka­

neen vasta verrattain myöhään, 40-luvun puolivälin jälkeen ja jatkuneen sitten edel­

leen 50-luvulle.

Muistonäyttelyn yhteydessä esille tullut Ru­

nar Engblomin lasiesineistä näyttää antavan oikeutuksen käsitykselle, ettei hänen merki­

tystään lasin alalla voi pitää erityisen huo­

mattavana. Hän liittyy Arttu Brummerin, Göran Hongellin ja Gunnel Nymanin 40- luvun taidelasiin, mutta hänellä ei ole Brum­

merin uranuurtajan asemaa eikä tämän lasiesineiden massiivista voimaa tai Hon­

gellin selväpiirteistä ja mutkatonta yksin­

kertaisuutta. Gunnel Nymanin viimeisen 16

1

g ШШ

I

1

E

* ■ Щ

" ЯШ Щ

Ííliill. Il

1

I

i

9

Ш1Ш

ft

s 1

Yleisnäkymiä Taideteollisuusyhdistyksen museon ja Amos Andersonin Taidemuseon järjestämästä Runar Engblomin muistonäyttelystä. Yläkuvassa etualalla Lapuan piispansauva ja Liljendalin seurakunnan hopeinen kastemalja. Alakuvassa tuolikavalkaadi.

Näyttelyarkitehti: Olof Ottelin.

Vyer frán Runar Engbloms minnesutställning som ar­

rangerades av Konstflitföreningens museum och Amos Andersons Konstmuseum, övre bilden i för­

grunden Lappo biskopsstav och Liljendals försam­

lings dopfunt i silver. Nedre bilden möbelgrupper.

Utställningsarkifekt: Olof Ottelin.

17

ш

i

t

\

1

Runar Engblom: Tuoli Ravintola Tullinpuomin si­

sustuksesta. 1940-luvun alku. Valm. Keravan Puu­

sepäntehdas.

Runar Engblom: Stol som hör till Restaurang Tull­

bommens inredning. Början av 1940-talet. Tillver­

kare: Kervo Snickerifabrik. 18

'

.

« ^

- л ! 11

■A: s -X*

py - 1 ----.... ж

Щ

& i

Ш

aV:';í

r/x te*

чА

/I

: ;w

\

x

pi

и

>i

\мч л V Л ,Ж“;'

Ж

X, ч

чУ

:

I

:;Х: ■

УП » ^ XVА X i1

шш

ì f

I

I li :

li i i

: i-..;.

1

1

li

tl

И

Runar Engblom: Krookus-lipasto. Valmistanut Hantverket, Tukholma.

Runar Engblom : Krokus-byrån. Tillverkad pA Stockholms Hantverk.

19

*

ï

■i .

*

?*WS4i

> '

s'

f, я

g-Äi-.fe

H%2S къЗашш

. ■;

й fil

Fimi ^{»АТ^Ж'-хг}

v % *Л »>

.

"

:4 *wtr

Ж-z Е

”♦J

X: '#ШР

щ f

&ЖуШк‘-ч&Ё1>

Ж

♦ _V

-Ж fr'.

' «Ж2Ч

шщ

Ж-лШ $УУ :vÿ- /î

r 'f?

!Ы

t,

M .$ jf-k Ж- '*. /й .

if"

kj»

*'«. 6^»

Ф*?<г"ж

*'1Ä

Sf m i.

4/#.

•« ^£»•»«

J Ш

«4 f|^

Жм, Fi

¿ %4...

Ж

ÿf i " -j

.-■ ??

WrnZßm

*• Ж®

ít ä' t Ш :

> V,

W

;

>$ ii.«

'Ж/ H

¿r

Ж; ¡¡Uç

гу;л Л

ЖтЕ

Ч, ?¿ !

Runar Engblom: "Lum¡"-ry¡jy, 1957. Valm. Suomen Käsityön Ystävät.

Runar Engblom '*Snö'*-ryan, 1957. Vävd hos Finska

Handarbetets Vänner. 10

olisivat epäilemättä olleet taitamattoman puusepän valmistamina vailla sitä viehätys­

tä, joka niille oli ominainen.

Useasti Engblomin huonekalut syntyivät myös näyttely- ja palkintoesineiksi taide- teollisuusnäyttelyihin tai Taideteollisuusyh­

distyksen arpajaisiin. Sekin tuki luonnol­

lisesti hänen huonekalutaiteensa eksklusii­

vista linjaa.

Yksilölliset verstashuonekalut siis olivat Runar Engblomin varsinaista alaa. Milloin hän varhaisvaiheessaan liittyi meikäläisen

"funkiksen” suoraviivaisuuteen, tulokset näyttävät olleen pikemminkin ikävän ras­

kaita ja enemmän tyylin kuin tarkoituksen­

mukaisuuden pohjalta kasvaneita kuten Taideteollisuusyhdistyksen arpajaisvoittona 1931 ollut olohuoneen kalusto osoittaa. Ke­

ravan Puusepäntehtaan 30-luvun puolivä­

lissä valmistamaan putkituoliin hän on taa- liittänyt sirosti kaartuvan jalopuuselän ja pehmeän eläväpintaisella huonekalukan- kaalla verhoillun istuintyynyn niin että se ikäänkuin väistää funktionalismin johdon­

mukaista ohjelmallisuutta. Huonekalujen rakenteelliset ongelmat eivät erityisesti kiinnostaneet Runar Engblomia elleivät ne liittyneet taiteelliseen ratkaisuun. Hän ei liioin näytä tunteneen kiinnostusta uusien konstruktioiden kehittelyyn ja esimerkiksi tuoleissaan hän pysyttäytyi jatkuvasti perin­

teellisten rakenneratkaisujen puitteissa. Hy­

vinkin samankaltaisten mallien esiintymi­

nen eri yhteyksissä on kenties tulkittavissa siten että Engblom oli mielestään löytänyt joitakin hyviä perustyyppejä eikä katsonut aiheelliseksi kovin paljoa poiketa niistä.

Hän keskitti huomionsa nimenomaan es­

teettisiin yksityiskohtiin, suhteiden harmo­

niaan ja muodon vivahteisiin.

Runar Engblom liittyi useimpia aikalaisiaan läheisemmin

ruotsalaiseen huonekalutaiteeseen. Näin toteamalla en luonnollisesti tahdo syrjäyt­

tää Arttu Brummeria

temme voimamiestä, vapaasti taiteellisen ja monilla aloilla liikkuvan taideteollisuus- ittelijan tyypin näkyvintä edustajaa — Runar Engblomin elämänkuvasta. Aivan samanlainen

Engblomkin oli omalla herkemmällä ja syrjäänvetäytyvän aristokraattisella taval­

laan. Jo Brummerin asema Engblomin opet­

tajana, opettajatoverina ja sittemmin jossa­

kin tapauksessa työtoverina, tähdentää hänen merkitystään Engblomin taiteelle.

Lähin ruotsalainen vertauskohta näyttää olevan Carl Malmsten, jonka perinteeseen kytkeytyvä, yksilöllisyyttä ja huoliteltua käsityötä kunnioittava huonekalutaide oli samalla tavoin oppositiossa funktionalismia nousutahdin innoittunut lyyrinen herkkyys

ja juhlava loisteliaisuus puuttuvat niinikään Engblomin lasista, joka itse asiassa edustaa­

kin taidelasin piirissä vähemmän vaateli­

asta linjaa, eräänlaista "käyttötaidelasia”, joka jo materiaaliltaan on aika korutonta.

Nuutajärven lasitehtaalla Engblom suun- nitteli 40-luvun lopulla tyypillään varsin perinteellisiä käyttölaseja, joissa hän jopa käytti hieman vanhahtavan tuntuisesti hion- takoristelua. Nuutajärven tuotantoon kuu­

luu niinikään pieni kastemalja, jonka poh­

jassa jälleen kerran on PX-monogrammi ja jonka laitoja kiertää yksinkertainen aalto- nauhakoriste. Sekä Riihimäen Lasissa että Kumelan lasitehtaassa tehdyt maljakot taasen edustavat modernin hyttilasin peh­

meästi pyöristyviä, lasin massavaikutukseen perustuvia tyyppejä. Niiden tyylipohjana ovat lähinnä Brummerin ja Nymanin aikai­

semmat saavutukset eivätkä ne samanaikai­

suudestaan huolimatta liity Wirkkalan ja Sarpanevan liikkeelle panemaan taidelasin

"uuteen aaltoon".

sen

Huonekalut

Keskeisen osan luovasta työstään Runar Engblom suoritti huonekalujen suunnitteli­

jana. Huolimatta yli kolmekymmentä vuotta jatkuneesta työskentelystään huonekaluark- kitehtina hän ei tullut laajemmissa piireissä tunnetuksi esimerkiksi ammattitoveriensa Arttu Brummerin taiWernerWestin tavoin.

Syyt ovat ilmeiset ja perustuvat Engblomin suunnittelijanlaatuun ja miljööhön, jonka puitteissa hän suoritti elämäntyönsä. Huo- nekaluarkkitehtinakaan Engblom ei ollut kiinnostunut laajalle leviävästä standardi- ja sarjatuotannosta. Hänen alaansa olivat laadultaan ja materiaaliltaan korkeatasoi­

set, viimeistä piirtoa myöten yksilöidyt ja huolellisesti käsityönä valmistetut huoneka­

lut. Suuri osa niistä syntyi virallisten tai puolivirallisten tilojen sisustuksiksi, tavalli­

simmin siten, että arkkitehti kääntyi taitei­

lijan puoleen ja tilasi häneltä kaluston tai vaikkapa vain tuolin suunnittelemaansa rakennukseen; johtajan huoneeseen, neu­

vottelu- tai kokoushuoneeseen, odotushal­

liin tai ravintolaan. Kysymyksessä olivat siis detaljisisustukset, joiden huonekalut Eng­

blom piirsi itse.

Vähintään yhtä tärkeä kuin rakennuksen arkkitehdin osuus oli yleisohjeiden antajana ja luonnosten hyväksyjänä, oli toisaalta puusepän merkitys huonekalujen valmista­

jana. Vain harvat valmistajat, kuten Syréh- nin Puusepäntehdas, Keravan Puusepänteh­

das, Huonekalukeskus ja Invalidisäätiön puutyöverstas, pystyivät Engblomin edellyt­

tämän laatutason suorituksiin tai olivat siitä kiinnostuneita. Hänen huonekalunsa

lähinnä skandinaaviseen.

taideteollisuu-

suunn

taiteilija-suunnittelijahan

21

vastaan kuin Runar Engblomin tuotanto meillä. Välittömästä vaikutuksesta en uskal­

la näytön puuttuessa puhua eikä suoranais­

ta yhteistyötä Malmstenin ja Engblomin kesken ole prof. Malmstenin antaman tiedon mukaan ollut.

Engblomin välittömät yhteydet Ruotsiin konkretisoituvat sen sijaan 40-luvun alussa alkaneessa ja kymmenisen vuotta jatku­

neessa avustajasuhteessa arkkitehti Robert Berghagenin perustamaan Tukholman Hantverketiin. Nimensä mukaisesti myös Hantverket toimi käsityölinjalla ja sen tuo­

tannossa ilmenevät ’’Swedish Modernin’’

yksilölliset, valoisan raikkaat ja humaanin ihmiskeskeiset piirteet, joihin Engblomkin näyttää varsinkin 40-luvulta lähtien pyrki­

neen. Runar Engblom siis piirsi huonekaluja Hanfverketille, jonka valmistamina syntyi­

vät eräät hänen hienoimmista huonekalu- yksilöistään kuten Krookus lipasto. Oletan että tämä hymyilevän vaalea, kauttaaltaan intarsiakoristeinen lipasto on väikkynyt arkkitehti Berghagenin mielessä kun hän on kirjoittanut Runar Engblomin muistonäytte- lyn luetteloon: Parhaansa Runar Engblom loi pienissä säilytyshuonekaluissa, joiden koko pinta oli taitavasti sommitellun upo­

tuksen peittämä ja muodosti kokonaisuuden huonekalun muodon kanssa. Upotukset, jotka todistivat hienon materiaalitajun omaavan tekijänsä suurta taiteellisuutta saivat tehonsa yhden ainoan vanerilajin värinyanssien valinnasta.

Engblomin 30- ja 40-luvun huonekalujen joukossa on useita korulippaan tavoin hie­

nostuneita mahonkilipastoja, joiden veto- laatikot on ryhmitelty siten, että niiden veti­

met ja avainhelat muodostavat ’’fasadiin”

eloisan, melkein leikittelevän rytmin. 1930- luvun keskeiseksi saavutukseksi nousee kui­

tenkin kanslerin huoneen kalusto vuonna 1937 valmistuneessa Helsingin yliopiston päärakennuksen uudessa osassa, jossa Engblom sitäpaitsi sisusti kansliaosaston ja ylioppilaiden kahvilan. Sirojalkainen kans- lerinpöytä edustaa Engblomille tyypillistä sivuille avointa kirjoituspöytätyyppiä. Oles- keluryhmän istuimet ovat viimeistellyn hiottuja muunnelmia klassisista nojatuoli- malleista. Pikkutuolissa toistuu sama selkä­

nojan ja istuimen yhtenäinen ”bumerangi- linja", jota Engblom on käyttänyt raskaam­

pana Loviisan kaupungintalon sisustuksissa ja jonka tapaa myös joissakin J. S. Sirénin antikisoivissa tuolimalleissa. Iso nojatuoli puolestaan on hienostuneempi, sirompi, ja keveämpi kuin suuren lepotuolin myöhem­

mät muunnelmat Lassila & Tikanojan ja Teräs Oy:n edustussisustuksissa. Engblomin elegantisti arvokkaat kalusteet antavat keventävän ja inhimillistä lämpöä luovan

lisän yliopiston hieman koleaan klassis- funktionalistiseen ilmapiiriin.

Samantapaisen varsin vapaan tilaisuuden toteuttaa pyrkimyksiään huonekalutaiteili- jana Runar Engblom sai kymmenkunta vuotta myöhemmin kun häneltä tilattiin eri­

tyinen näytekalusto Keravan Puusepänteh­

taan 40-vuotisnäyttelyä varten. Näyttely pi­

dettiin Stockmannin tavaratalossa vuonna 1948 ja Engblomin kalusto käsitti kirjoitus- pöydän, sen tuolin, kirjakaapin, sohvan, sohvapöydän, nojatuolin ja pikkutuolin.

Engblom pitäytyi tässä Keravan Puusepän­

tehtaan parhaiden ammattimiesten valmis­

tamassa, jokaista yksityiskohtaa myöten huolitellussa ja parhaan tanskalaisen vers- tastaidon tasolle nousevassa mahonkikalus- tossa täysin klassiseen, kultivoidun yksin­

kertaiseen tyyppiratkaisuun. Myös huolella valittu verhoilukangas on aristokraattisen pidättyväinen niin että sen tumma juovik- kuus sointuu ihanteellisesti mahongin pu- nervanruskeaan, täyteläiseen hohtoon.

Kalustosta voi ottaa esiin vaikkapa oleske- luryhmän pikkutuolin, jonka lähtökohtana on ollut empiren tai biedermeyerin tuolin koristeeton perustyyppi. Kun tarkastelee esimerkiksi selkänojaa, huomaa miten herkkänä ja intensiivisen elävänä etenevä ääriviiva luo kauttaaltaan kiinteää plastista muotoa. Sama viivaherkkyys ja keveiden varjostusten antama tilan tuntu, joka saat­

taa antaa Engblomin suunnittelupiirustuk- sille merkitystä aivan vapaanakin taiteena, on tässä johtanut lopulliseen päämäärään­

sä, luonut esineesen ilmeikkään, herkästi plastisen muodon.

Suomalaisen taideteollisuussuunnittelijan noidankehä, jonka ulkopuolelle näkymil­

tään laajat yhteiskunnalliset pyrkimykset ovat olleet tuomitut, on ollut se että muotoi­

lijoille tulevat tehtävät ovat miltei yksino­

maan olleet eksklusiivisia. Statustehtävät ovat puolestaan nostaneet esiin tietynlaisen taiteilija-suunnittelijan tyypin. Yhteistyö ark­

kitehti J. S. Sirénin kanssa on kenties ollut ohjaamassa Runar Engblomia tavallista tiukempaan juhlailmeeseen eräissä puoli­

virallisten tilojen sisustuksissa. Ajattelen tässä esimerkiksi jykevän monumentaalista, vankalta sokkelilta korostetun symmetrise­

nä kohoavaa kirjoituspöytää tai arkisto- kaappia Lassila & Tikanojan johtajanhuo- neessa tai Suomen Rankin Vaasan konttorin ja Teräs Oy:n johtajanhuoneen tukevan arvokkaita kalustoja. Näiden kalustojen raskaissa nojatuoleissa jalat on anturoitu metallitupin ja nahkapäällyksen saumat on vyötetty kiiltelevin metallinastoin niin että Engblomin tavallinen ilmava eleganssi on vaihtunut jäykemmäksi ja barokkisem-

maksi. On kuin Engblom olisi joutunut pois 22