Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1984 ja toimintakertomus vuodelta 1983

—

Ж

ш

_{г .-Ж}

i îr.

л

ШШ

Вр:::;С

ш

møl ^ [У

г«.--;

8

* I ш “-Л;

^ : : I

.,.;v'

л _:

_,

С

>Х-;

=ь

»

•s

SUOMEN TAIDETEOLLISUUSYHDISTYS VUOSIKIRJA 1984

KONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND ÅRSBOK 1984

i

Palveluksessasi

Partek Sisustusteollisuus.

' шшш я

\ V- \ ^{Щ m m ' Ai}

i

A

[

_лm

iT

—

Ж

Ж ..s

r

w

m vi

Pf

r

-j W

¡ ,-í

_

^ ^vR _W ^/

X

*•

< f

Kaakelit. Klinkkerit.

Korkit. Luonnonkivet.

Parketit. Tapetit.

Saniteettiposliini

ШЖ

parlck Sisustusteollisuus

SUOMEN TAIDETEOLLISUUSYHDISTYS

Vuosikirja 1984

Toimintakertomus vuodelta 1983

KONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND

Årsbok 1984

Verksamhetsberättelse för år 1983

KONSTFLIT­

FÖRENINGEN I FINLAND SUOMEN TAIDE­

TEOLLISUUS- YHDISTYS

Komtflitföreningen i Finland är en ideell förening, grundad år I Slå för att stödja och främja den finska konstindustrin och konsthantverket.

Verksamheten utvidgades senare att innefatta även industriell formgivning och miljöplanering.

Komtflitföreningen administrerar

Konstindustrimuseet och Finlands designråd, arrangerar utställningar, utövar publikations- och

informationsverksamhet samt upprätthåller bildarkiv.

Suomen Taideteollisuus- yhdistys on aatteellinen yhdistys, joka perustettiin vuonna 1875 tukemaan ja _ edistämään suomalaista

taideteollisuutta ja taide- käsityötä. Myöhemmin muotoilun kentän laajetessa tulivat mukaan teollinen muotoilu ja

ympäristösuunnittelu.

Taideteollisuusyhdistyksen hallinnassa on Taideteollisuus­

museo ja Suomen muotoiluraati. Yhdistys järjestää näyttelyjä, harjoittaa julkaisu- ja tiedotustoimintaa

sekä pitää alansa kuva- arkistoa.

Byrån

Norra esplanaden 25 Л, 00100 Helsingfors 10 Tel. 90-659088,

telegram: Design Helsinki Finlands designråd Utställningsavdelning Informationsavdelning Publikationer Bildarkiv Toimisto

Pohjoisesplanadi 25 A, 00100 Helsinki 10 Puh. 90-659088, sähkeet Design Helsinki Suomen muotoiluraati Näyttelyosasto Tiedotusosasto Julkaisut

Kuva-arkisto

Konstindustrimuseet Högbergsgatan 23, 00130 Helsingfors 13 Tel. 90-174455 Byrån

Samlingarna, forskning Bildarkiv

Utställningar

Bibliotek, sal för forskare Guidning, föreläsningar Konservering

Fotografering Publikationer

Publikationen Form Function Finland

Engelskspråkig tidskrift om finsk formgivning och miljö.

Utkommer 4 gånger i året.

Taideteollisuusmuseo Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki 13 Puh. 90-174455 Toimisto

Kokoelmat, tutkimus Kuva-arkisto Näyttelyt

Kirjasto, tutkijasali Opastukset, luennot Konservointi

Valokuvaus Julkaisut

Form Function Finland -julkaisu

Englanninkielinen lehti, joka käsittelee laajasti suomalaista muotoilua ja ympäristöä.

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa.

Toimitus: Korkeavuorenkatu 19 A 4, 00130 Helsinki 13 Puh. 90-171621

Toimitus Tilaukset Myynti

Redaktionen: Högbergsgatan 19 A 4, 00130 Helsingfors 13 Tel. 90-171 621

Redaktionen Beställningar Försäljning

ISSN 0780-6353

2

INNEHÅLL SISÄLLYS

Marja Kaipainen:

Kunnianosoitus suomalaiselle esinemaailmalle, 4

Suomen Taideteollisuusyhdistys Toimintakertomus 1983, 21

Katsaus, 23 Organisaatio, 23

Suomen muotoiluraati, 24 Näyttelyt, 27

Näyttelysuunnitelmia, 34 Tiedotus, 35

Julkaisut, 35 Osallistumiset, 36 Jäsenyydet, 37

Talous, 38 Julkaisija/Utgivare

Suomen Taideteollisuusyhdistys Konstflitföreningen i Finland Toimittaja/Redaktör Tuula Poutasuo

Marja Kaipainen:

En hyllning till finska föremål, 14

Konstflitföreningen i Finland Verksamhetsberättelse 1983, 43

Översikt, 45 Organisation, 45 Finlands designråd, 46 Utställningar, 47 Utställningsplaner, 56 Information, 56 Publikationer, 56 Engagemang, 57 Medlemskap, 58 Ekonomi, 60 Konstindustrimuseet

Verksamhetsberättelse 1983, 75 Allmänt, 76

Organisation, 76 Personal, 76 Medlemskap, 77 Engagemang, 77 Föreläsningar, 77

Lokaliteter och inventarier, 77 Samlingarna, 78

Arkiven, biblioteket, 78 Forskning, 78

Konservering, 79 Internationellt

Utställningsverksamhet, 79 Museet och allmänheten, 81 Publikationsverksamhet, 81 Samarbete mellan museet och skolan, 81

Informationsverksamhet, 81 Övrig verksamhet, 81 Donatorer, 82 Stipendier, utmärkelser, pris, 87

In Memoriam, 92 Taitto/tay-out

Tapani Aartomaa

Käännökset / Översättningar Carla Enbom

Maj-Britt Paro Ilmoitukset / Annonser Anja Sarmiola Valokuvat/Foto Aarikka Oy, s. 9

Oy Arabia Ab, s. S, 6, IS, 16 Aldo Ballo, s. 17

Crimella, s. 8

Aimo Hyvärinen, s. 69, 93, 94 Iittalan lasitehdas, s. 7 Pekka Järveläinen, s. 11 Auvo Lukki, s. 4, 70 Marimekko Oy, s. 9 Ateljee Max Petrelius, s. 10 Reino Rissanen, s. 30 Suomen Taideteollisuusyhdistys Konstflitföreningen i Finland, s. 13,

Taideteollisuusmuseo Toimintakertomus 1983, 65

Yleistä, 66 Organisaatio, 66 Henkilökunta, 66 Jäsenyydet, 66

Osallistumiset, 66 Luennot, 67

Toimitilat ja varusteet, 67 Kokoelmat, 67

Arkistot, kirjasto, 68 Tutkimus, 68 Konservointi, 68

Kansainvälinen seminaari, 69 Näyttelytoiminta, 69

Museo ja yleisö, 71 Julkaisutoiminta, 72

Museon ja koulun välinen yhteistyö, 72

Tiedotustoiminta, 72 Muu toiminta, 72 Lahjoittajat, 72 Apurahat, tunnustukset, palkinnot, 83

In Memoriam, 92

seminarium, 79 32

Luigi Trentuni, s. 26

Rauno Träskelin, s. 23, 67, 86. 88 Jukka Vatanen, s. 19

Wärtsilä Foto, s. 6 Kansikuva/Pärmbild Airisto, 1984 Kivitavaraa, stengods Inkeri Leivo

Oy Wärtsilä Ab Arabia

Paino/Tryck Forssan Kirjapaino Oy Forssa 1984

3

Kunnianosoitus suomalaiselle esinemaailmalle

MARJA KAIPAINEN

Aarikalla, Arabialla, Nuutajärvellä, Vuokolla ja Taideteollisuusmuseolla on juhlavuosi. Pari vuotta sitten juhlivat Iittala, Marimekko ja Pentik, ensi vuonna on Taideteollisuusyhdistyksen ja Artekin vuo­

ro. Yhdessä ja erikseen juhlijat todistavat taiteen ja teollisuuden onnistuneesta liitosta, johon sata vuotta sitten ei juuri kukaan uskonut ja jonka tarpeellisuus ei kaikille ole vieläkään selvinnyt.

O,

vaisuutta voi rakentaa vain menneen

varaan ja että yhteisen tavoitteen, muotoaistin kehityksen, on ulotuttava myös teollisiin tuotteisiin.

Estlander saa vastaansa perinteiden vaalijat mutta ajaa unelmansa todeksi:

Ateneum valmistuu 13 vuoden kulut­

tua. Se on Taideteollisuusyhdistyksen ja Taideyhdistyksen yhteinen aikaan­

saannos. Estlanderin allekirjoittamassa sopimuspöytäkirjassa korostetaan jo vuonna 1877, että ”kumpikin yhdis­

tys on isänmaallinen laitos, joka työs­

kentelee taiteen edistämisen eri saroil­

la, ja jos kaikki kehittyy luonnollisesti, täytyy yhdistysten tarkoituksena olla toistensa tukeminen.”

Taideteollisen keskuskoulun, enti­

sen Veistokoulun oppilaat aloittavat opintonsa kuvataiteen oppilaiden rin­

nalla. Ateneumiin siirretään myös koulun museo Yliopiston laboratorios-

110-vuotias Taideteollisuusmuseo ei syntymäpäiväsankareista ole vanhin, mutta sen tarina on merkillisin: siinä on vain alku ja loppu, välillä ei juuri mitään.

Taideteollisuusmuseo syntyi tyhjäs­

tä; ja vuonna 1912, kun museo hää­

dettiin Ateneumista, oltiin jälleen tyhjyydessä. Alkoi muuttoliike vuok­

ratiloista seuraaviin, kunnes 50- luvulla ei enää ollut paikkaa minne siirtyä. Estlanderin unelma, oikeam­

min sen muutoissa ja pommituksissa kolhiintuneet sirpaleet, sullottiin pakklaatikoihin, jotka purettiin vasta, kun museo 105 vuotta perustamisensa jälkeen sai oman rakennuksen.

Museon näyttelytoiminta oli myös hiljaa pirstoutunut ja harvennut ja 50- vuosi 1874. Suomen Tai­

deyhdistystä johtavat professori Fred­

rik Cygnaeus, Z. Topelius, B. O.

Schauman ja Carl Gustaf Estlander, joilla on suhteita Senaattiin ja raha­

maailmaan. He ovat juuri avustaneet opin tielle Albert Edelfeltin ja hankki­

neet vasta perustamansa Veistokoulun oppilaille Wienin maailmannäyttelys­

tä 700 esinettä malliksi ja Taideteolli­

suusmuseon alkukokoelmaksi. Seuraa- vana vuonna, 1875, he perustavat Suomen Taideteollisuusyhdistyksen vastaamaan Veistokoulusta, sen ko­

koelmien kartuttamisesta ja aatteelli­

sesta kasvatustehtävästä.

Nämä toimet taiteen ja taideteolli­

suuden hyväksi ovat hämmästyttäviä yrityksiä maassa, jonka taide-elämä keinahtelee muutaman soitannollisen iltaman, kiertävän teatteriseumeen ja parin kuvanveistäjän ja taidemaalarin varassa ja jonka teollisuus on nälkä­

vuosien ja 60-luvun lamakauden jäljil­

tä vasta aloittelemassa nousua. Taide­

teollisuutta ei ole olemassakaan. Mui­

naismuistoyhdistys etsiskelee metsistä vanhoja käsityömalleja, lasitehtaissa askarrellaan ulkomaisten mallistojen parissa, korumuotoilijat ahertavat op- pipoikina Pietarissa.

Mutta Estlanderilla on unelma.

Hän uneksii laitoksesta, jossa taidetta ja taideteollisuutta kehitettäisiin rin­

nakkain ja jossa molemmilla olisi oma museonsa. Hänen unelmassaan on sa­

maa kansallista näyttämisen tahtoa kuin toisillakin, mutta toisten tyytyes­

sä uskomaan Edelfeltiin, kansanrunoi­

hin ja suomalaismetsien käsityöaartei- siin Estlander uskoo taiteen ja teolli­

suuden liittoon. Hän tietää, ettei tule-

№

3

U

1870-luku. UO-vuotiaan Taideteollisuus­

museon vanhimpia esineitä on Arabian majolika-koristeinen ruukku museon perustamisen ajoilta.

ta.

1870-talet. Till det 110-åriga Konst- industrimuseets äldsta föremål hör en majolikadekorerad kruka från Arabia, fran tiden för museets grundande.

4

1920-talet. Formning för hand på Arabia.

1920-luku. Muovausta Arabian tehtaan

’ 'kotipaikalla ’

1

: >;!*

I

9 y

m

* ïâîîÔX 1

да-

-

L f

№

> m ivi i

-i

(Шёл i

»

.

S

uolasalkkari on valkoinen ja vankka, vähän vino muotoilijan käden jäljiltä. Suolaa, lukee sen kyljessä frak- tuuralla ja tekstin perässä on taiteelli­

nen piste. Pohjan leima todistaa, että purnukan valmistus aloitettiin Arabi­

assa vuonna 1917. Seuraavana vuonna se ilmestyi työläiskotiin Wladimirin­

kadulle. Se on Suomen itsenäisyyden ikäinen.

Kun vuoden 1918 taistelut taukosi- vat, suola-astian rinnalle hankittiin juhlan kunniaksi komea serviisi. Kaik­

ki oli ikään kuin paremmin, ja Fasan- lautasen pohjassa kukki kaipuun sini- luvulla sammunut kokonaan sytyttä­

vän organisaattorin, Arttu Brummerin kuoltua. Nyt perinne on herännyt eloon, museon näyttelyissä seisovat taas rinnakkain taidekäsityöt, taidete­

ollisuuden ja teollisen muotoilun tuotteet. Kokoelmatkin täydentyvät hiljalleen — mutta mitä sadassa vuo­

dessa ehdittiinkään kadottaa.

Taideteollisuusmuseon tarina kai­

kessa merkillisyydessään on kuitenkin näyte yhden unelma sitkeydestä: raha­

pula, sodat ja piittaamattomuus pys­

tyivät sitä murentamaan mutta eivät tuhoamaan kokonaan.

nen kukka. Vasta vuosikymmenten päästä tuli aihetta hankkia uusi astias­

to, kultareunainen Myrna sikurinse- kaisia rauhankahveja varten. Kaikki oli taas ikään kuin paremmin.

Kun suolasalkkari ilmestyi Wladi­

mirinkadun hellahuoneeseen, oli Ara­

bian tehdas toiminut Vanhan kau­

pungin lahden perukassa jo 35 vuotta.

Tehdas leimoineen tunnettiin. Fasan- kuvion alkuperästä ostajilla ei sen si­

jaan ollut tietoakaan. Tuskin kupari- laatan kaivertajakaan tehtaalla tiesi, että kuvio on Kiinasta peräisin, mutta eksoottiset koukerot viehättivät sil­

mää. Katsojilla paloi rinnassa sama kaukokaipuu, joka jo sata vuotta var­

hemmin sai tiilitehtailija Aron Pero­

nin antamaan omistamilleen niitty- maille nimet Arabia ja Kaanaanmaa.

Arabian tehdas kohosi näille niityil­

le marraskuussa 1873. Ruotsalainen Rörstrand perusti tytäryhtiön Suo­

meen päästäkseen Venäjän markki­

noille. Arabia itsenäistyi vasta 1916 ruotsalaisten pelästyessä Suomen po­

liittisia oloja.

Alusta saakka Arabia oli kiinteä osa Suomen ja sen taideteollisuuden his­

toriaa. 1800-luvun lopulla taloustava­

roiden enemmistö, köyhän kansan as­

tiat, oli koristelematonta fajanssia, herrasväen koriste-esineissä rönsyilivät uusrenessanssia tapailevat kohokuviot ja majolika-värein maalatut koristeet.

Mutta pian itämaisten kuvioitten rin­

nalle astuivat kansallisromanttiset ju- gend-kiehkurat, ja Thure Öbergin suomalaisia maisemia kuvaava Tope­

liuksen sinivalkoinen astiasto lähti Pa­

riisin maailmannäyttelyyn isänmaalli­

sen vastarintaliikkeen pienenä edusta­

jana.

Itsenäisyyden ajalla Maisema-ku­

peista joivat jo niin herrasväet kuin työväenluokka. Mutta ensimmäiset koko kansalle suunnatut astiat syntyi­

vät vasta 30-luvulla, jolloin Kurt Ek­

holm toi tehtaalle kansainvälisen

”kaunis arkitavara” -idean. Kauden tyylikkäät edustajat ovat tallella Ara­

bian museossa; ostajat eivät juuri ym­

märtäneet niiden yksinkertaistettuja muotoja.

Kauniin arkitavaran ajatukselle kypsyttiin vasta sodan ja pula-ajan pu­

ristuksessa. Kaj Franckin Kilta syrjäytti suuret serviisit ahtaista kaapeista. Kil­

lasta tuli ensimmäinen koko kansan astiasto ja modernin muotoilun klas­

sikko. Kuolematonkin siitä tuli: sen linjat elävät nyt Teema-astioissa.

5

Ш

1980-tale!, jubileums-servisen Tuuli, formgiven av Heljä Liukko-Sundström för

det 110-åriga Arabia, 1983.

1980-luku. Heljä Liukko-Sundströmin 11 О-vuotiaalle Arabialle suunnittelema juhla-astiasto Tuuli, 1983.

i

Л

sé

¿i

/

^\V

^л

%

X •>

i

m

4

1980-talet. Unikt konstglas av Heikki Orvola där dekoren är målad mellan två glass kikt. Notsjö Glas 1983-

1980-luku. Heikki Orvolan uniikkia taidelasia, jossa maalauskoriste on kahden lasikerroksen välissä. Nuutajärven Lasi, 1983.

Ekholmin aikana perustettiin taide- osasto, joka 40-luvulla siirtyi tehtaan uudisrakennuksen ylimpään kerrok­

seen ja muodostui ennen pitkää kan­

sainvälisestikin tunnetuksi taideteolli- suuslaitokseksi. Sieltä lähtivät Birger Kaipiaisen satulinnut. Rut Brykin ke­

raamiset laatat, Michael Schilkinin ja Toini Muonan keraamiset taideteokset kertomaan maailmalle maasta, joka oli hävinnyt sodan, mutta säilyttänyt itse­

näisyytensä ja luomisvoimansa.

Kun Arabia vuonna 1947 siirtyi Wärtsilä-yhtymän omistukseen, tuo- tesuunnittelulinjalla alkoi määrätie­

toinen kehittelytyö. Sen tuloksena syntyivät Killan jälkeen yhtä maail­

mankuulut, myös klassikoiksi muuttu­

neet Liekki-, Ruska- ja Valencia-astiat.

Taideosasto kantaa maailmalla yhä suomalaisen muotoilun lippulaivan leimaa ja tuotesuunnitteluosasto luo uusia tyylikkäitä käyttöastioita. Uu­

simmat maailmanmatkaajat ovat Faenza, Arctica ja nuorimmainen Tuuli, jossa yhdistyy kauniilla tavalla taiteen kosketus ja vankka arki, kuin vertauskuvana Arabialle ja koko suo­

malaiselle taideteollisuudelle.

Wladimirinkatu ei enää ole Wladi­

mirinkatu, ja tiskipöydän sinkkilevy on vaihtunut teräksiseen. Mutta sen yläpuolella seisovat kaapissa kolhiintu­

nut Fasan-pino, kulunut Myrna-rivi ja muuttumaton purnukka, jonka kyljes­

sä lukee Suolaa. Piste. Se on kodin ai­

noa muisto vuodesta 1918. Neljäs su­

kupolvi ammentaa sen sisältöä.

Purnukka ei ole suomalaisperheen koko maailma, mutta melkoinen jär­

käle kuitenkin, elämän suola.

N

uutajätven lasi oli Taideteolli­

suusmuseota perustettaessa toiminut Urjalassa jo 80 vuotta. Lasikylä raivat­

tiin kapteeni J. W. de Pontin Nuuta­

järven kartanon maille vuonna 1793.

Pari vuotta myöhemmin tehdas siirtyi Honkolan kartanon omistajille, Furu- hjelmin veljeksille.

Ruotsalaiset valtiaat katsoivat suo­

pein silmin suomalaisia lasitehtailijoi- ta, koska pelkäsivät omien metsiensä tuhoutuvan lasipruukien polttouu­

neissa, ja ikkunalasia tarvittiin lasitto­

massa maassa paljon. Nuutajärvi sai 1800-luvulla kolmisenkymmentä uut­

ta kilpailijaa.

Tehdas tuotti kilpailijoittensa ta­

paan rauhalliseen tahtiin vaatimaton­

ta talous- ja ikkunalasia. Vuosisadan

6

m'

1940-talet. Tapio Wirkkalas Kantarell, den finska glasformeivntngens första kraftprov kom till nos Uttala 1946.

1940-luku. Tapio Wirkkalan Kantarelli, suomalaisen lasimuotoilun ensimmäinen voimannäyte syntyi Iittalassa 1946.

gpigj

.

Ж!

5 b ■

/ iti

»

^.

№v

¡fT

koruttomia, Rosolati reliefimaljat liian hienostuneita, liia varhain.

Se mielten kuohu, jonka 50-luvun taidelasi synnytti, on tasaantunut, Iit­

talan tehdaskin on asettunut kirkkaan käyttölasin valmistajaksi. Mutta kos­

kaan ei voi kokonaan unohtua aika, jolloin Tapio Wirkkala riehaannutti vakaat hämäläiset puhaltamaan ja leikkaamaan seinäänheitetyiksi nimit- tämiään Kantarelleja. Koskaan eivät liioin unohdu Yrjö Kosolan hiekkapu­

halletut reliefit eivätkä Timo Sarpane­

van poltetuissa puumuoteissa synty­

neet Finlandia!, suomalaisen luonnon ja taideteollisuuden yhteensulautu­

ma!. Ne ovat kaikki leimahduksen kaltaisia oivalluksia, harvinaisia lintu­

ja, jotka säilyvät lasiteollisuudessa omien vuosikymmentensä merkkipaa­

luina.

saman tehtaan tuotteita kopioidaan Kaukoidässä asti, ja nyt lainailu on ri­

kollista.

Mitään omintakeista Iittalan tehdas ei esittänyt ennen vuosisadan vaihdet­

ta, jolloin muottimestariksi tuli Alfred Gustafsson. Hän piirsi routavuosina Aina- ja Suomi-laseihin omat persoo­

nalliset passiivisen vastarinnan merk­

kinsä ja suunnitteli Suurmies-sarjan, jonka viimeinen, Mannerheim-lasi tuli markkinoille vuonna 1920. Sen ja Lönnrot-lasin välille mahtui maail­

mansota, suurlakko ja itsenäistymis- taistelut; niiden tuoksinoissa tehdas siirtyi Ahlström-yhtiölle, jolle kuului myös Karhulan lasitehdas.

Seuraavat kohahduttajat tulivat 30- luvulla, Göran Hongell, Yrjö Rosola, Aino ja Alvar Aalto. Mutta he osuivat Iittalan ja Suomen kristallikauteen.

Aino Aallon puristelasit olivat liian

7

puolivälissä hiljaiselo päättyi. Uusi omistaja, Adolf Törngren, palkkasi ul­

komailta viisikymmentä ammattilais­

ta, puhaltajia, kai venäjiä, hiojia. Pian tehtaassa tuotettiin ulkomaiden ta­

paan puristelasia, jopa filigraanilasia.

Suomalainen taidelasi oli syntynyt.

Tehdas keskittyi kuitenkin arktlasin valmistukseen, ja seuraava taidelasi- uudistus tapahtui vasta liki sadan vuo­

den päästä. Vuonna 1947 Gunnel Ny­

man astui rohkeasti piirustuspöydän äärestä lasihyttiin ja löysi siellä lasista uusia, ihmeellisiä ulottuvuuksia. Hän käytti hyväksi valon taittumisilmiöitä ja muunsi lasin virheetkin taiteeksi.

Tehtaan toiminta oli päättyä vuon­

na 1950 raivonneeseen suurpaloon.

Wärtsilä-yhtymä liitti silloin lähes tu­

houtuneen tehtaan tuotantolaitoksiin- sa. Nuutajärvi pelastui.

Uudesta sisaryhtiöstä, Arabiasta, tuli taiteelliseksi johtajaksi keramiikan uudistaja Kaj Franck, joka jakoi taide- ja käyttölasin selkeästi omiksi linjoiksi.

Uudet taiteilijapolvet, leikkivien lasi- veistosten mestari Oiva Toikka ja filig- raanilasin taitaja Heikki Orvola luovat nyt uniikkeja lasiteoksia rinnallaan la­

sinpuhaltajat, jotka ovat perineet am­

matin isiltään. Ja Haka-hytissä, käyt- tölasitehtaassa, ahertavat arkilasin val­

mistajat kolmivuorotyössä.

S

uomalainen taidelasi syntyi Nuu- tajärvellä 1850-luvulla, käsitteeksi se muodostui Iittalassa 100 vuotta myö­

hemmin Tapio Wirkkalan poimittua Milanon Triennalessa vuonna 1951 kolme Grand Prixiä. Muutamaa vuot­

ta myöhemmin Milanossa, ensin siel­

lä, häikäistyttiin Timo Sarpanevan ko­

ruttomasta i-lasi-sarjasta. Ennen pit­

kää oli i-pyörylä kotimaassakin niin pyhä tavaramerkki, ettei sitä oikein hennottu tiskatakaan. Kovin monelle Iittalan rosopintaiset kynttilänjalat, Ultima Thulet ja Savoy-maljakko ovat yhä suomalaisen muotoilun tiivisty­

mä.

P. M. Abrahamsson, joka tuohduk- sissaan lähti Nuutajärven tehtaasta vuonna 1881 perustamaan ikiomaa la- sipruukia, uneksi suuresta nykyaikai­

sesta tehtaasta, mutta saattoi tuskin kuvitella mihin haave oli sadassa vuo­

dessa johtava. Syrjäiseen Kalvolan pi- noussut tehdas oli toki moder- täjään

ni, mutta sen mallisto oli sama kuin muillakin ja ulkomailta kopioitu. Nyt

Ì950 talet. Den finska avdelningen vid Triennalen i Milano 1936 planerades av Aino och Alvar Aalto och skiljer sig inte i väsentlig grad från Arteks butiks- inredning år 1984.

1930-luku. Aino ja Alvar Aallon Milanon Triennaleen vuonna 1936 rakentama Suomen osasto ei paljonkaan poikkea Artekin myymäläsomistuksesta vuonna 1984.

Г

N

■ I

d uilan Juo

I U'

-i

m j

¡kø

1ж--Ш

л

i

К

о ' jx <•-2

sa sammua. Kirjailija Pekka Suhonen on nimittänyt häntä hyväksi haltijatta- reksi; hänen Maire Gullichsenille omistamansa säkeet voisi osoittaa myös Artekille — nämä kaksi ovat oi­

keastaan yhtä:

Légerin sininen, punainen, keltai­

nen. Kiinalainen runo lujaan solmi­

tuista kaisloista.

keen mikä kimalsi ja maistui makeal­

ta. Koreuden nälkään Armi Ratia heitti yksinkertaiset puuvillatakkinsa, mar ¡mekkonsa.

Se oli hänen tapansa luoda arjesta juhla, linjakkaasti, mutkattomasti ja demokraattisesti, kaiken ikäisille ja kaiken muotoisille. Mukana oli hänen omaa unelmaansa karjalaismetsien rohdinmekkotytöstä, joka sellaisenaan kelpaa vaikka hoviin. Jos se oli kansal­

lisromantiikkaa, se oli sitä pelkiste­

tyimmillään, jos se oli funktionalis­

mia, se oli sitäkin äärirajoillaan, rehe­

vää ja huimakaarteista. Karjalaisunel- maan kuuluivat myös pitsikoristeiset huvilat ja kristallikruunut, elämän ko­

reus, joka toi bysantin kuviot graafis-

M

arimekko syntyi merkillisellä hetkellä. Vuonna 1951 maa oli ollut pitkään materiaaleista tyhjä. Ankeat vuodet kokenut kansa tarrautui kaik-

K

atsokaa tätä lamppua ! Ennen oli ihanne että jokaisella olisi sellainen lamppu, ettei kellään muul­

la olisi samanlaista. Nyt on saatava ih­

minen tahtomaan juuri sitä, että hä­

nen lamppunsa olisi samanlainen kuin jokaisen muun”, julisti Alvar Aalto

1929.

Sen jälkeen hän järjesti Pienasunto­

jen rationalisointinäy ttelyn, esitteli funktionalismin periaatteita, suunnit­

telun sosiaalisuutta ja tarkoituksen­

mukaisuutta, standardisointia, Bau- hausin perintöä. Samaan aikaan hur­

mioitui Olavi Paavolainen urbanismis- ta ja tekniikan kielestä, arkkitehdit, suunnittelijat ja runoilijat syttyivät modernismille. Mutta kansa ei halun­

nut samanlaista lamppua kuin kaikilla muilla. Aikakauden tuotteista se kel­

puutti oikeastaan vain hetekan. Val­

mistajatkin suhtautuivat penseästi si­

sustajien vallankumouksellisiin ideoi­

hin. Ateneum ei huolinut seinilleen Légerin töitä.

Suunnittelijajoukko kuitenkin jat­

koi löytämällään linjalla, Kurt Ek­

holm, Göran Hongell, Werner West, Paavo Tynell, Stockmannin piirustus- konttori, ja Aino ja Alvar Aalto. Uu­

det raikkaat tuulet alkoivat puhaltaa tuotesuunnittelussa. Mutta sitten syt­

tyi sota. 30-luvun tuotteista suurin osa jäi reliikeiksi museoihin ja Eduskunta­

talon kahvilaan.

Alvar Aallon ideat eivät sammu­

neet. Hän, Nils Gustaf Hahl ja Maire Gullichsen perustivat Artekin vuonna 1935 tuottamaan ja markkinoimaan Aallon huonekaluja ja valaisimia. Ar­

tek syntyi niiden ja kansainvälisten laadukkaiden taideteollisuustuottei- den näyteikkunaksi ja hyvän maun vaalijaksi. Galerie Artek esitteli sen rinnalla modernia taidetta, joka ei päässyt konservatiivisten kynnysten yli.

Artek ei koskaan tarttunut koris­

teellisiin houkutuksiin. Sen näyttelyi­

hin on aina valikoitu suomalaisten tai- deteollisuustuotteiden parhaimmis­

toa, ja sen omissa uusissa tuotteissa elää yhä Aallon rationaalinen henki.

Vain ostajien suhtautuminen on muuttunut: jos Aallon tuoleja 50 vuotta sitten vieroksuttiin liian mo­

derneina, liian kansainvälisinä, nyt ne kelpuutetaan klassikoiksi ja suomalai­

suuden symboleiksi.

Perustajajäsenistä on jäljellä Maire Gullichsen, joka avasi ovet modernis­

mille eikä sallinut sen hengen Artekis-

8

i

I

\960-talet. Annika Pihas Ryppy-peppu halare fiUförde gatubilden ett nytt främmande fenomen, humorn.

Marimekko l%6.

1960-luku. Annika Pihan Ryppypeppu- haalari toi katukuvaan uuden, oudon ilmiön, huumorin, Marimekko, 1966.

ten viivojen rinnalle, loistavat värit maanläheisten viereen.

Isänsä maalaiskaupan perintönä Ar­

mi Ratia ujutti mekkojen ja kankaiden rinnalle lasimaljat, lelut ja sormukset, kassit, tapetit ja trikoopöksyt, päivän- varjot, huopa töppöset... ällistyttävän kokoelman tuotteita, joista kaikista muovautui Marimekon linja. Se ei suinkaan ollut yksin Armi Ratian luo­

mus, vaan omaleimaisten suunnitteli­

joiden, Vuokko Nurmesniemen, Mai­

ja Isolan, Liisa Suvannon, Annika Ri­

mai an, Pentti Rinnan. Mutta Armi Ratia valitsi heidät ja antoi heille va­

pauden Hotelia ja kokeilla. Hän uskal­

si ottaa riskejä — ja antaa taideteolli­

selle kankaalle nimen Kissa Kirnaus-

m! >->>

(У IB

v s.

It

kis.

Armi Ratian unelma kävi toteen:

marimekko ei kummastuta enää sen paremmin Kuopion torilla kuin kan­

sainvälisessä gaalajuhlassa.

Ilottelun henki on tallella, ja, kuten ennen, itä ja länsi kohtaavat Marime­

kossa. Suomalaisten rinnalla on japa­

nilainen suunnittelija, tytäryhtiö on Yhdysvalloissa ja Sulkavalla. Tallella on muutakin muuttumatonta. Jos maailmalle nyt lähteekin vuosittain toista miljoonaa metriä mar ¡kangasta, mukana ovat yhä samat raidat kuin 30 vuotta sitten, samat kuin 20 vuotta sit­

ten. Joukossa on myös Piccolo-raitai- nen paita, josta tekijä, Vuokko Nur­

mesniemi ennusti 50-luvulla Ratioille:

”Tuosta kankaasta ette pääse ikinä eroon.”

I

m

.

iîjr* -

A

rmi Ratia uskalsi pula-ajasta

^{m ^}

huolimatta perustaa taideteollisen yri­

tyksen; hänen jälkeensä uskallus on parempinakin aikoina ollut naisten varassa. Seuraava uskalikko oli Kaija Aarikka, joka toi tasan 30 vuotta sitten markkinoille puuvillamekkojakin vaa- timattommat tuotteet: puiset napit.

"Eihän niitä kukaan osta, ystävät kauhistelivat. Mutta minä hupsu vain tein”, hän sanoo. Nappeja tarvittiin, nekin puuttuivat pula-Suomesta.

Napit syntyivät autotallissa jakaran­

dasta ja trikistä. Vuosien mittaan ek­

soottiset materiaalit katosivat ja vali­

koima laajeni koruiksi, kynttilänja­

loiksi, leluiksi, peleiksi, pompulaver- hoiksi, puumaljoiksi, puuveistoksiksi.

Suunnittelijoita tuli lisää ja esineet kasvoivat myös mittaa. 30-vuotisnäyt- telyn maljoista suurimmat eivät mah-

1980-luku. Aarikan iO-vuotisnäyttelyn shakkipelissä on säilynyt napin iloisen pyöreä muoto.

1980-talet. Shackspelen på Aarikkas 30-års utställning har knapparnas glada runda form bevarats.

vitella? Kuka on lempisäveltäjäsi? Ja hän vastasi: ”Kauniin luontomme saastuminen.” ”En tiedä hiljaisuutta hienompaa.”

Yhä hänen puuveistoksissaan pu- huttelee hiljaisten, puhtaiden metsien henki. Niissä on samaa korskaamaton- ta komeutta kuin tekijässään joka sa­

noo:

misi Aarikan ensimmäiseen myymä­

lään, muutaman neliön kokoiseen nappikauppaan. Valikoiman laajen­

tuessa linja on kuitenkin selkiytynyt, koristeellisuus karissut ja materiaalit pelkistyneet koivuksi, männyksi, jalo- metalliksi.

Kymmenen vuotta sitten Kaija Aa­

rikalta kysyttiin viikkolehden haastat­

telussa: Mikä on pahinta mitä voit ku- ’Nappejahan minä yhä teen.”

9

1980-luku. 20-vuotiaan Vuokon pyörteet ovat siirtyneet hulmuavaan helmaan.

Gaudi vuodelta 1982.

1980-talet. Det 20-åriga Vuokkos virvlar har förbytts г en svajande fåll. Gaudi från år 1982.

^^^lokko Nurmesniemi ei ole kos­

kaan mennyt yli aidan matalimmasta kohdasta. Vuosikymmenet hänen kä­

sissään on syntynyt tuotteita, joista on etukäteen sanottu: ei tuollaista voi tehdä, ei sellaista ole. Ja hän on men­

nyt ja tehnyt sen.

Siten syntyi Marimekon Tiibet-kan- gas, jossa painovärit asettuivat rapor­

tin rajalla toistensa päälle, siten syntyi mekko, jossa oli vain yksi sauma. Siten syntyivät myös toppatakit, joista ku­

kaan ei ollut 60-luvulla kuullut, ja painonappi- ja tarranauhakiinnityk- set. Ne olivat kaikki rohkeita sukelluk­

sia ennen näkemättömään.

Lähdettyään Marimekosta Vuokko Nurmesniemi perusti oman yrityksen.

Vuokon, rohkeasti yhden idean, yh­

den kuvion varaan. Hän halusi kokeil­

la Pyörre-kankaansa toimivuutta, siirsi sen verhoihin, lattiatyynyihin ja tuo­

hon ennenkuulumattomaan saumat­

tomaan mekkoon. Mekollaan hän ha­

lusi vapauttaa ihmiset paitsi kiristävis­

tä saumoista, muotolaskoksista ja na- pinläpien tuhruamisesta, myös kaikes­

ta turhasta — ja samalla muuntaa ko­

neiden kielelle oman filosofiansa.

Pyörrevuokot suunniteltiin suuriksi sarjoiksi, massatuotantoon, vaikka to­

teuttajia oli vain kaksi, suunnittelija ja hänen avustajansa. Suunnitelma oli yhtä huima kuin 30-luvun funktiona­

listeilla, mutta toisin kuin heidän tuotteensa, vuokot eivät kuihtuneet.

Niitä on oikeastaan syntynyt jo yli 30 vuotta, vaikka yritys perustettiinkin 20 vuotta sitten, savesta, puuvillasta ja lasista, jälleen puuvillasta, villasta, sil­

kistäkin. Yhteistä niille kaikille on keksimisen, kokeilemisen henki ja päämäärä, harmonia. "Ole ikäni etsi­

nyt harmoniaa elävästä elämästä ja ai­

na tavoitellut niitä tuotteisiini”, Vuokko Nurmesniemi sanoo.

Niinpä hänen väriskaalansa, milloin hillitty, milloin huima, on aina skaala, ja asut muodostavat palapelin, vaikka joku niistä aukeaakin palloksi, joku toinen pyörteeksi.

Vuokon ilotteleva kokeilu on mo­

nesti tuomittu askeettiseksi. Mutta hän ei ole kuunnellut ristiriitaisia ar­

vostelijoita, ei liioin ole jäänyt odotta­

maan kiitosta vaan on kiiruhtanut eteenpäin, yksin:

”Kaiken minkä teen, teen itselleni, ja itselleni olen ankara.”

kv

■

«Ü

10

1970-lalet. Peter Winqvists Hiisi-kop par pryds av trolltrummans figurer, senare gallrades de exotiska dekorationerna från Ventiks kärl.

1970-luku. Peter Winqvistin Hiisi- kuppeja somistivat noitarummun kuviot, myöhemmin eksoottiset koristeet karisivat Pentikin astioista.

m

m

■

,

■■

-

Aieni valkoinen savilinm tavaratalon

p

näyteikkunassa, pääkaupungin hälise- vimmässä kulmauksessa viestittää ko­

tiseudustaan, äänettömästä, lempeäs­

tä maasta. Sen viesti on kuiskauksen kaltainen, mutta pysähdyttää silti.

Pentikin riekko syntyi maailman pohjoisimmassa keramiikkapajassa Po­

siolla. Savi lennätettiin sinne etelästä, ja valmis lintu palasi etelään, länteen ja itään. Suunta on toinen kuin kehi­

tysalueilta yleensä. Pentik-mäessä on muutakin toisenlaista. Sen nahka- asut, savi- ja puuesineet kelpaavat kansainvälisille vaativille ostajille, toi­

sin kuin kehitysalueiden matkamuis­

tot.

70-luvun alussa artisaaniliikkeen le­

vitessä maahan Anu Pentikäinen päät­

ti pystyttää pienteollisuusyrityksen el­

Kenties niiden karhean kotoinen olemus herättää nostalgisia muistumia ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuu­

den ajasta. Kenties käsityöpajat eivät syntyneetkään teollisuuden rationali­

sointitoimien vuoksi vaan sisäisestä pakosta. Ja kenties sen vuoksi kaikkial­

la etsitään yhä, myös esineistä, ihmis­

käden lämmintä kosketusta.

vyttämään kuihtumassa olevaa käsi­

työperinnettä ja työllistämään kylää, josta liian moni oli joutunut lähte­

mään leivän hakuun. Utopialta vai­

kuttanut idea osoitti elinvoimansa: 85 kyläläistä työskentelee Pentikin vers­

taissa, ja niiden ansiosta syrjäinen Po­

sio on nyt kiinnostava matkailunähtä­

vyys.

Turistien ja paikkakuntalaisten in­

nostus Pentik-mäkeen on ymmärrettä­

vissä, samoin sen nahkatuotteiden menekki maailmalla — niin Posiossa kuin Pentikin nahka-asuissa on oma­

leimaista eksotiikkaa. Mutta mikä se­

littää sen, että vaatimaton lintu ja pie­

ni savikuppi hellyttävät ihmiset tava­

ran täyttämässä maailmassa, sellaiset­

kin, joille Posio on vain piste kartalla jos sitäkään?

11

■

Ш

(

Näyttely oli loistava esimerkki suo­

malaisen taideteollisuuden erikois­

luonteesta: eri materiaalit muovautu­

vat täällä taitajien käsissä esineiksi, jotka viuhkan lailla levittäytyvät niin kuvataiteen, teollisen taiteen kuin tai- dekäsityön yli, kohti Estlanderin mui­

naista unelmaa. Ne syntyvät ammatti­

taidosta, ahkeruudesta, keksimisen ilosta ja mieltymyksestä kotoisiin ma­

teriaaleihin, ja niitä on hionut Estlan­

derin kaihoama muotoaisti.

Silmänkantaman päässä lasimuseos­

ta seisoo talo, josta Maija Isola aika­

naan lähti luomaan eksoottisten kuk- kiensa merta. Marimekon painokan­

kaisiin; Isolan talo on yhden taideteol­

lisen tarinan lähtöpiste, museo toisten muuan kokoomapiste. Pienen marssi- matkan päässä niistä on Riihimäen rautatieaseman ravintola, suuri, savui­

nen, meluisa halli, jota leimaa enem­

män muotoilun puute kuin sen läsnä­

olo.

Q

emme päässeet juhlien vuosi­

kymmenelle, kukkakimppua ojenta­

maan. Mutta, kas, yhä siinä on okaita.

Taideteollisuusmuseo on löytänyt sijansa, mutta Taideteollinen korkea­

koulu etsii yhä omaansa ja 105 vuotta sitten intomielellä perustettu Suomen Käsityön Ystävät on jälleen häädön edessä. Suomen lasimuseo valmistui 1981 lasiteollisuuden 300-vuotisjuh- liin, mutta samana vuonna kirjoitet­

tiin valtakunnallisessa päivälehdessä näin:

"Ekologisen tasapainotalouden nä­

kökulmasta muotoilu on teollisen rais- kauskulttuurin kosmetiikkaa: funktio- nalisesti tarpeetonta puuhailua, jota vauraassa kulutusyhteiskunnassa har­

joitetaan ikävystymisen estämiseksi, menekin lisäämiseksi, rumuuden sie- vistämiseksi — ja tietenkin ekokatast­

rofin kiihdyttämiseksi. Näin nähtynä muotoilu on eurooppalaisamerikkalai- sen tavarafetisismin hienostunein ja samalla turmeltunein ilmentymä."

Lasin juhlavuonna vihityssä Suo­

men lasimuseossa Riihimäellä tavara- fetisismi-nimittely ja tasapainotalou­

den näkökulmat kuitenkin lennähtä­

vät sanahelinäksi. Eihän meillä ilman puhaltajien ja hiojien 300-vuotista työtä ja ilman muotoilijoiden luovaa panosta olisi nyt käsissämme selkeitä, kauniisti kaartuvia arkilaseja, joiden historia museossa levittäytyy silmien eteen. Ihmiskäsien ja ihmisaivojen luomuksiahan ne ovat kaikki, ja jokai­

sen syntyä on ohjannut muotoaisti, jonka puute kenties olisi jo aikapäiviä johtanut kaaokseen esinemaailmassa.

Lasikokoelmien takana levittäytyi tuona samana vuonna Tapio Wirkka- lan juhlanäyttelyssä muotoilun maail­

ma koko avaruudessaan: silmät kiiti­

vät maljakkojättiläisistä pieneen lin­

tuun, setelistä kirvesvarteen, piiron­

gista haarukkaan ja Ultima Thuleen, suureen puiseen reliefiin — näyttely oli yhdistelmä arkea ja unelmia, funk­

tionalismia ja näköaistin kuningas­

kuntaa.

Mutta ohuena, sitkeänä lankana kulkee taideteollisuuden henki siellä­

kin. Aseman kaljanjuojat eivät tosin aavista, kenen muotoilemaa olutpul­

loa käsi kallistaa, kenen piirtämää se­

teliä toinen käsi kaivaa tai kuka piirsi vankan, sinisen kahvikupin. He istu­

vat toppatakeissaan, mutta eivät tie­

dä, kuka toppatakki-idean maahan toi. Maija Isolasta he ovat tuskin kos­

kaan kuulleet, vaikka ovat aikuisikän- sä tuijotelleet auloissa hänen Lokke- jaan ja Unikoitaan. Tapio Wirkkalan nimen he ovat kenties kuulleet, ken­

ties eivät. Mutta tietämättömyys ei poista akateemikon läsnäoloa. Hän on mukana seteleissä, olutpulloissa, sinappi- ja ketsuppipurtiloissa.

Tällaiseksi ei Estlander ehkä tulevai­

suudenkuvaa tarkoittanut. Mutta mil­

lainen olisi tämä asemaravintola, tai koko Suomi, ilman häntä, ilman Ta­

pio Wirkkalaa, Vuokkoa tai Maija Iso­

laa? Millainen olisi maa, jossa ei ku­

kaan olisi tehnyt mitään rumuuden sievistämiseksi, ankeuden poistami­

seksi? D

12

Vapaamuotoista 1980-luvul/a: Timo Sar- Glas i fri form på 1980-talet: skulpturen panevan veistos Lastatka. kirkasta lasia ja Glastid av Timo Sarpaneva, klart glas och graniittia. Iittalan lasitehdas 1983. granit. Iittala glasbruk 1983-

: ■

/ f -

'

У 4

*

/

1

(

S

f * u1»

Шк /Z

л

13 S.

En hyllning till finska föremål

MARJA KAIPAINEN

Aarikka, Arabia, Notsjö, Vuokko och Konstindust­

rimuseet har jubilemsår. För ett par år sedan firade Iittala, Marimekko och Pentik, nästa år är det Arteks och Konstflitföreningens tur.

Tillsammans och var för sig övertygar jubilarerna om det lyckade förbundet mellan konst och industri, något som knappast någon för hundra år sedan våga­

de tro på och vars nödvändighet fortfarande inte klar­

nat för alla.

D

et är 1874. I ledningen för Fin­

ska Konstföreningen står professorer­

na Fredrik Cygnaeus, Z. Topelius, B.

O. Schauman och Carl Gustaf Estlan­

der, som har förbindelser med Sena­

ten och finansvärlden. De har nyss hjälpt iväg Albert Edelfelt med ett studieunderstöd och från världsutställ­

ningen i Wien införskaffat 700 före­

mål till modeller för eleverna i den av dem nygrundade Slöjdskolan och som en första grund till Konstindustri- museets samlingar. Följande år, 1875 grundade de Konstflitföreningen i Finland, som skulle svara för Slöjdsko­

lan, että utökande av dess samlingar och det ideella uppfostringsarbetet.

Dessa åtgärder konsten och konstin­

dustrin till fromma är häpnadsväckan­

de initiativ i ett land där konstlivet upprätthålls av enstaka musiksoaréer, ett kringresande teatersällskap och ett par skulptörer och målare, och vars in­

dustri efter hungeråren och i spåren av 60-talets depression nu står inför en återhämtning. Konstindustri existerar överhuvudtaget inte. Fornminnesföre­

ningen söker gamla handarbetsmodel­

ler i de djupa skogarna, i glasfabriker­

na sysselsätter man sig med utländska modeller, smyckeskonstnärerna arbe­

tar som lärlingar i St. Petersburg.

Men Estlander har en dröm. Han drömmer om en institution, där konst och konstindustri kunde utvecklas sida vid sida och där vardera skulle ha ett eget museum. I hans dröm finns sam­

ma önskan att visa det nationella som hos andra, men då andra nöjer sig med att tro på Edelfelt, folkdiktning och finnskogarnas handarbetsskatter,

tror Estlander på ett förbund mellan konst och konstindustri. Han vet, att framtiden inte kan byggas enbart i hägnet av det förgångna och att ett ge­

mensamt mål, utvecklandet av form­

sinnet, även måste sträcka sig till in­

dustriprodukter.

Estlander får traditionsivrarna emot sig men driver igenom förverkligandet av sin dröm: efter 13 år står Ateneum färdigt. Det är Konstflitföreningens och Konstföreningens gemensamma prestation. 1 det av Estlander under­

tecknade protokollet betonas redan år 1877, att ’’vardera föreningen är en fosterländsk institution, som arbetar för konstens förkovran på olika fält, och om allt utvecklas naturligt måste det ligga i föreningarnas intresse att stöda varandra. ’ ’ Konstindustriella centralskolans, den forna Slöjdskolans elever påbörjar sina studier jämsides med bildkonsteleverna, och skolans museum flyttas även till Ateneum från universitetets laboratorium.

Det 110-åriga Konstindustrimuseet är inte det äldsta av jubilarerna, men dess historia är den märkligaste: den har endast en början och ett slut, däre­

mellan finns just ingenting.

Konstindustrimuseet uppstod ur in­

tet; och år 1912, när museet vräktes från Ateneum, var man åter i ett va­

kum. En flyttningsrörelse började, tills det på 50-talet inte längre fanns något att flytta till. Estländers dröm, eller rättare sagt skärvor av den som fått stötar i flyttingar och bombarde­

mang, packades i packlårar och packa­

des inte upp förrän museet 105 år ef­

ter grundandet fick en egen byggnad.

Museets utställningsverksamhet ha­

de även småningom splittrats och av­

mattats för att på 50-talet helt slock­

na, sedan Arttu Brummer, den entusi­

asmerande organisatören, avlidit. Nu har traditionen väckts till liv, på museets utställningar ses åter sida vid sida konsthantverk, konstindustri- och industridesign -produkter. Samlingar­

na utökas även småningom — men vad allt han inte gå förlorat under hundra år.

Konstindustrimuseets historia i all sin märklighet är trots allt ett prov på drömmars styrka: penningbrist, krig och nonchalans lyckades förstöra men inte helt förinta det.

s

altkaret är vitt och stabilt, lite snett har formgivaren lämnat det.

Salt, står det skrivet i frakturbokstäver på sidan och texten avslutas med en konstnärlig punkt. Bottenstämpeln vittnar om att tillverkningen av bur­

ken påbörjades av Arabia 1917. Föl­

jande år uppenbarade den sig i ett ar­

betarhem vid Wladimirsgatan. Den är jämnårig med Finlands självständig­

het.

När det blev uppehåll i 1918 års strider anskaffades festen till ära en ståtlig servis att ställa invid saltkaret.

Allt var på något sätt bättre och under Fasan-tallriken blommade längtans blå blomma. Först årtionden senare blev det anledning att skaffa en ny ser­

vis, den guldkantade Myrna för siko- riablandat fredskaffe. Allt var igen på något sätt bättre.

14

1920-talet. Pà bilden Maña Kantanen slipar koppar och fäster öron på Arabias porslinsfabñk.

1920-luku. Kuvassa Maña Kars t une n silottaa kuppeja ia kiinnittää korvia Arabian tehtaalla.

Under självständighetstiden drack såväl herrskap som arbetare ur Land- skaps-koppar. Men de första kärl gjor­

da för hela folket kom till först på 30- talet då Kurt Ekholm introducerade begreppet ”vackrare vardagsvara” i fabriken. Stilfulla exemplar från den­

na period finns i Arabias museum; kö­

parna förstod fig inte riktigt på den strama formen.

Först under trycket av krigs- och kristid blev man mogen för den vackra vardagsvarans idé. Kaj Francks Kilta trängde undan de stora serviserna ur de trånga skåpen. Kilta blev den första hela folkets servis och den moderna formgivningens klassiker. Den blev odödlig: dess linje lever kvar i Tema­

kärlen.

Under Ekholms tid grundades en konstavdelning, som på 40-talet flyt­

tade till den översta våningen i fabri­

kens nybyggnad, och inom kort blev den en även internationellt känd konstindustriinstitution. Därifrån be­

gav sig Birger Kaipiainens sagofåglar, Rut Bryks keramiska plattor, Michael Schilkins och Toini Muonas konstverk i keramik ut i världen för att berätta om ett land, som förlorat kriget men bevarat sin självständighet och sin ska­

parkraft .

När Arabia år 1947 övergick i Wärt- silä-koncernens ägo, påbörjades på produktplaneringslinjen ett målmed­

vetet utvecklingsarbete. Som resultat därav kom efter Kilta de lika världsbe­

römda Liekki-, Ruska- och Valencia- kärlen till, och även de har blivit klas­

siker.

9

*

Ute i världen bär konstavdelningen fortfarande prägel av den finska form­

givningens flaggskepp och produkt­

planeringen skapar nya stilfulla bruks- kärl. De senaste världsresenärerna är Faenza, Arctica och den nyaste Tuuli, där en konstnärlig touche vackert låter sig förenas med stabil vardag, likt en symbol för Arabia och hela den finska konstindustrin.

Wladimirsgatan är inte längre Wla­

dimirsgatan, och diskbordets zinkplåt har bytts till rostfritt. Men ovanför den i skåpet står en kantstött trave Fa­

san, en sliten rad Myrna och en oför­

änderlig burk, på vars sida är skrivet Salt. Punkt. Det är det enda minnet i hemmet från år 1918. Det är den fjär­

de generationen som öser ur dess inne­

håll.

Arabia blev fristående då svenskarna skrämdes av det politiska läget i Fin­

land.

När saltkaret uppenbarande sig i Wladimirsgatans hällrum, hade Ara­

bias fabrik redan verkat längst inne i Gammelstadsviken i 35 år. Fabriken med sina stämplar var känd. Däremot hade köparna ingen aning om Fasan- mönstrets ursprung. Troligtvis visste inte heller gravören som graverade kopparplattan vid fabriken, att mönstret härstammade från Kina, men de exotiska slingorna var en fröjd för ögat. I betraktarens bröst brann samma fjärrlängtan, som hundra år ti­

digare fick tegelfabrikören Aron Peron att ge de av honom inköpta ängsmar­

kerna namnen Arabia och Kanan.

I november 1873 reste sig Arabias fabrik på dessa ängar. Det svenska Rörstrand grundade ett dotterbolag i Finland för att komma i på den ryska marknaden. Det var först år 1916 som

Ända från början var Arabia en fast del av Finland och dess konstindustri­

historia. Mot slutet av 1800-talet var merparten av hushållsvarorna, det fat­

tiga folkets kärl, i odekorerad fajans medan rikt utsirade reliefmönster ef­

terliknande nyrenessansens och i maj- olikafärger målade dekorationer sling­

rade sig på herrskapets prydnadsföre­

mål. Men snart uppenbarade sig nati- onalromantiska jugendslingor vid si­

dan av de österländska mönstren och Thure Öbergs blåvita Topelius servis med bilder av det finska landskt^et åkte till världsutställningen i Paris som en liten representant för den foster­

ländska motståndsrörelsen.

Burken är inte den finska familjens hela värld, men ett ansenligt block än­

då, livets salt.

15

1950-luku. Kuva Kilta-pöydästä. Kaj Franckin Kilta-astiasto (1952—75) oli parinkymmenen vuoden ajan

suomalaisten kotien suosikki.

1950-talet. Bild av Kilta-duknmg. Kaj Francks Kilta-servis (1952—75) var under ett 20-tal år den populäraste t finska hem.

ЩШ&Г.

i

" Vf ' P* ,x*

S-

V

- г> "i

PC x

U/'-vJS s .

*

r

Fabriken koncentrerade sig emeller­

tid på framställning av vardagsglas, och följande konstglasförnyelse sked­

de först nästan hundra år senare. År 1947 tog Gunnel Nyman helt sonika steget från ritbordet till glashyttan och fann där nya, sällsamma dimensioner i glaset. Hon använde sig av ljusets brytningsfenomen och vände bristfäl- ligheter i glaset till konst.

Det var nära att fabrikens verksam­

het hade upphört i och med den storbrand som härjade år 1950. Wärt- silä-koncernen införlivade då den näs­

tan totalförstörda fabriken med sina produktionsanläggningar. Notsjö räd­

dades.

Till konstnärlig ledare kom kerami­

kens förnyare Kaj Frank från det nya systerbolaget Arabia, och han delade upp konst- och bruksglas i särskilda enheter. De nya konstnärsgeneratio­

nerna, de lekfulla glasskulpturernas mästare Oiva Toikka och filigrangla- sets virtuos Heikki Orvola skapar nu unika glasföremål i samarbete med glasblåsare som ärvt yrket från sina fä­

der. Det finns släkter som varit glas­

blåsare i upp till fem generationer.

Och Haka-hyttan, bruksglasfabriken där det tillverkas vardagsglas, går i tre skift.

N

otsjö glas hade redan verkat i Urdíala i 80 år då Konstindustri­

museet grundades. Glasbyn röjdes på Notsjö gårds marker som tillhörde kapten J. W. de Pont år 1793. Ett par år senare övergick fabriken till Hongo- la gårds ägare, bröderna Fumhjelm.

De svenska härskarna såg de finska glasfabrikanterna med blida ögon, för de var rädda för att deras egna skogar skulle ödeläggas i glasbrukens bränn­

ugnar, och det fanns ett stort behov av fönsterglas i det glaslösa landet. På 1800-talet fick Notsjö ett trettiotal nya medtävlare.

Fabriken framställde liksom kon­

kurrenterna i lugn takt anspråkslöst hushålls- och fönsterglas. I mitten av seklet tog det slut på den fridfulla till­

varon. Den nye ägaren, Adolf Törn­

gren, anställde femtio utländska yr­

kesmän, blåsare, gravörer och slipare.

Snart tillverkades i fabriken pressglas såsom utomlands, t.o.m. filigranglas.

Det finska konstglaset hade fötts.

D

et finska konstglaset föddes i Notsjö på 1850-talet, 100 år senare blev det ett begrepp för Iittala sedan Tapio Wirkkala på triennalen i Milano 1951 plockat hem tre Grand Prix. Tre år se­

nare bländades man, börjande i Mila­

no, av Timo Sarpanevas okonstlade i- glasserie. Inom kort hade i-rundeln även i hemlandet blivit ett så uppskat­

tat varumärke, att man inte riktigt nändes diska bort det. För mången in­

nebär finsk formgivning fortfarande littalas ljusstake med den skrovliga ytan. Ultima Thule och Savoy-vasen.

P. M. Abrehamsson, som i ilskorna lämnade Notsjö år 1881 för att grunda ett alldeles eget glasbruk, drömde om en stor modern fabrik, men knappast

16

1980-talet. Mer än hälften av Alvar Aaltos ursprungliga möbler finns fortfarande i Arteks produktion.

1980-luku. Artekin tuotannossa on Alvar Aallon alkuperäisistä kalusteista mukana vielä yli puolet.

hade han ens kunnat föreställa sig vad hans dröm inom hundra år skulle leda till. Fabriken som byggts i den avlägs­

na Kalvola socken, var visserligen mo­

dern men dess modellurval var det­

samma som hos alla andra och efter utländska förebilder. Nu kopieras samma fabriks produkter t.o.m. i Fjär­

ran Östern, och nu är det brottslig att plagiera.

Före sekelskiftet, då Alfred Gustafs­

son blev formmästare, presterade Iit­

tala fabriken ingenting självständigt.

Under ofärdsåren ritade han i Aina- och Suomi -glasen tecken på sitt eget personliga, passiva motstånd och pla­

nerade Stormans-serien vars sista del, Mannerheimglaset kom ut på markna­

den år 1920. Mellan detta och Lönn­

rotglaset rymdes världskrig, storstrejk och självständighetskamp ; i den viller­

vallan övergick fabriken till Ahlström- bolaget, som även ägde Karhula glasbruk.

Följande sensation väcktes på 30- talet med Göran Hongell, Yrjö Roso­

la, Aino och Alvar Aalto. Men deras era kolliderade med littalas och Fin­

lands kristallglasperiod. Aino Aaltos pressglas var alltför enkla, Rosolas reli­

efskålar alltför avancerade, alltför tid i-

шмёёИШЩ

r ^I

ga.

Den uppståndelse som 50-talets fabriksglas väckte, har lagt sig, och även Iittala fabriken producerar nu klart bruksglas. Men den tid kan ald­

rig helt glömmas bort, då Tapio Wirk­

kala eggade de sävliga tavastlännin- garna att blåsa och forma sina s.k. till­

plattade Kantareller. Likaledes lär Yr­

jö Rosolas sandblästrade reliefer inte heller falla i glömska eller Timo Sarpa­

nevas Finlandia serie som gjordes i brända träformar, en sammansmält­

ning av finsk natur och konstindustri.

De är alla likt uppflammande impul­

ser, sällsamma fåglar, som bevaras likt sin tids milstolpar i glasindustrin.

Д

principer, planeringens socialisering och ändamålsenlighet, standardise­

ring i Bauhaus tradition. Vid samma tid hänfördes Olavi Paavolainen av ur­

banisering och teknikens språk, arki­

tekter, planerare och diktare upptän­

des av modernismen. Men folket ville inte ha samma lampa som alla andra.

Av tidens produkter godkände det egentligen endast hetekan. Även till­

verkarna ställde sig avvisande till inre­

darnas omstörtande ideer. Legers ar­

beten dög inte för Ateneums väggar.

Planerarna fortsatte emellertid på den linje de funnit Kurt Ekholm, Gö­

ran Hongell, Werner West, Paavo Ty- nell, Stockmanns ritkontor och Aino och Alvar Aalto. Nya friska vindar

s

e på den här lampan. Förr var idealet att var och en skulle ha en sådan lampa som ingen annan hade.

Nu måste vi få människorna att vilja ha just det som alla andra har” dekla­

rerade Alvar Aalto 1929.

Därefter arrangerade han utställ­

ningen för rationalisering av Småbos- täder, presenterade funktionalismens

17

började blåsa i produktplaneringen.

Men sedan bröt kriget ut. Största de­

len av 30-tals produkterna blev reliker i museerna och i Riksdagens kafé.

Alvar Aaltos ideer slocknade inte.

Han grundade tillsammans med Nils Gustaf Hahl och Maire Gullichsen Ar­

tek år 1935 för att producera och marknadsföra Aaltos möbler och ar­

maturer. Artek blev skyltfönstret för dessa och för högklassiga internatio­

nella konstindustriprodukter. Galerie Artek presenterade jämsides modern konst, som inte släpptes över tröskeln hos de konservativa.

Artek föll aldrig för dekorativa fres­

telser. Till dess utställningar har alltid valts det bästa inom finsk konstindust­

ri, och i dess egna nya produkter lever ännu Aaltos rationella anda. Det är endast köparnas inställning som har ändrats: om de för 50 år sedan kände sig främmande inför Aaltos stolar så­

som alltför moderna, alltför internati­

onella, accepteras de i dag som klassi­

ker och som symbol för det finska.

Av grundarna finns kvar Maire Gul­

lichsen, som öppnade dörren till mo­

dernismen odi inte låtit dess anda slockna hos Artek. Författaren Pekka Suhonen har kallat henne den goda fén; de rader han tillägnat Maire Gul­

lichsen kunde även tillerkännas Artek

— dessa två är egentligen ett:

Légers blå, röda, gula

En kinesisk dikt i fast knuten säv.

och kristallkronor, en praktfull tillvaro som samstämde bysantiskt mönster in­

vid den grafiska linjen, de lysande fär­

gerna intill de jordnära.

Som ett arv från sin fars lanthandel smög Armi Ratia in glasskålar, leksa­

ker och ringar, kassar, tapeter och tri­

kåbyxor, parasoll och filtstövlar...

med bland klänningarna och tygerna, en förbluffande samling produkter, vilka tillsammans formade Marimek- kos linje. Den var ingalunda enbart Armi Ratias skapelse, utan individuel­

la designers, Vuokko Nurmesniemis, Maija Isolas, Liisa Suvantos, Annika Rimalas, Pentti Rintas. Men det var Armi Ratia som valde ut dem och gav dem friheten att roa sig och experi­

mentera. Hon vågade ta risker — och ge ett konstindustrielit tyg namn som Kissa Kirnauskis.

Armi Ratias dröm förverkligades:

marimekko väcker inte längre förvå­

ning varken på Kuopio torg eller på internationella galafester.

Det lekfulla har bevarats, och såsom förr, möts öst och väst i Marimekko.

Vid sidan om finska designers finns en japansk, det finns dotterbolag i USA och Sulkava. Även annat oföränderligt har bevarats. Ty om det nu skickas ut mer än en miljon meter marityg årli­

gen, finns samma ränder kvar som för 30 år sedan, samma blommor som för 20 år sedan. Med i mängden finns även den Piccolo-randiga skjortan, om vilken dess designer Vuokko Nurmes­

niemi på 50-talet förutsade för Ratias:

”Det där tyget blir ni aldrig kvitt.”

ker, spel, bollgardiner, träskulpturer.

Det kom fler formgivare och föremå­

len blev även större. De största skålar­

na på 30-års utställningen skulle inte rymmas in i Aarikkas första butik, en några kvadratmeter stor knapphandel.

I och med att urvalet har ökat har lin­

jen blivit klarare, det dekorativa har gallrats bort och materialen begränsats till björk, furu och ädelmetaller.

För tio år sedan tillfrågades Kaija Aarikka i en veckopressintervju: Vad är det varsta du kan tänka dig? Vem är din favoritkompositör? Och hon svara­

de: ”Förorening av vår vackra natur.”

”Jag vet ingenting som är bättre än tystnad. ’ ’

I hennes träskulpturer talar fortfa­

rande de rena skogarnas ande. I dem finns något av samma anspråkslösa prakt som i deras upphovsman som sä-

"Knappar gör jag ju fortfarande.”

ger

V

uokko Nurmesniemi har aldrig gått över ribban där den varit som lägst. I årtionden har i hennes händer fötts produkter, om vilka man på för­

hand sagt: sådant där kan man inte göra, det finns inte. Och hon har gått och gjort det.

Så kom Tibet-tyget till där tryckfär­

gerna vid raportgränsen täcker varand­

ra och klänningen, som endast hade en söm. Så kom även täck-kapporna, om vilka ingen ännu hört något på 60- talet, och tryckknapparna och kard- borrbanden. De var alla djärva dyk­

ningar i det tidigare osedda.

Efter att ha lämnat Marimekko grundade Vuokko Nurmesniemi ett eget foretag, Vuokko, frejdigt upp­

byggt kring en idé, ett mönster. Hon ville pröva hur Pyörre-tyget fungera­

de, än i gardiner, än i golvdynor och i den sömlösa klänningen som ingen hört talas om tidigare. Med sin klän­

ning ville hon befria mänskor inte en­

dast från sömmar som spände, intag­

ningar och solkiga knapphål, utan även från allt onödigt — och samti­

digt överföra sin filosofi till maskiner­

nas språk.

Pyörre-klänningarna planerades i stora serier, för masstillverkning, även om det endast var två personer som förverkligade dem, designern och hennes medhjälpare. Projektet var lika

M

arimekko kom till vid en märklig tidpunkt. År 1951 hade lan­

det länge varit tomt på varor. Folket som genomlevt de bedrövliga åren klängde sig fast vid allt som glittrade och smakade sött. Denna längtan efter det granna mötte Armi Ratia med en­

kla bomullsrockar, hennes matimek-

A

rmi Ratia vågade grunda ett konstindustrielit företag oberoende av kristiden; efter henne har dristighet även under bättre tider varit i kvinno­

händer. Följande våghals var Kaija Aarikka, som för exakt 30 år sedan kom ut på marknaden med en ännu anspråkslösare produkt än bomulls­

klänningar: träknappar.

”Ingen kommer att köpa dem, be­

skärmade sig vännerna. Men jag var tokig nog och gjorde dem bara”, säger hon. Det behövdes knappar, t.o.m.

dem var det brist på i kris-Finland.

Knappar i jakaranda och teak kom till i ett garage. Med åren försvann de exotiska materialen och urvalet bred­

dades till smycken, ljusstakar, leksa­

ko

Det var hennes sätt att göra vardag till fest, linjerent, okomplicerat och demokratiskt, för alla åldrar och alla former. Med i den fanns hennes egen dröm om flickan i blångarnsklänning från de karelska skogarna vilken som sådan var god nog t.o.m. för hovet.

Om det var nationalromantik, så var det det i dess mest avskalade form, om det var funktionalism, så var det även det vid dess yttersta gräns, frodigt och överdådigt. Till drömmen om Karelen hörde även villorna med snickarglädje

18

V- -« v

t

*4.

/

1Ж ^\Шк‘

Я

^А

, ' '^3

Ш:йтк

»Л- _тх

и Ш

■ Ш

1980-ta/e t. Vuokko Nurmesniemi har trätt in ränder i sina kläder i mer än 30 år. Kirja-1 unik med den välkända jämn bre da randen från år 1983.

1980-luku. Vuokko Nurmesniemi on pujotellut raitoja pukuihin jo yli 30

vuotta. Vuoden 1983 Kirjat unikas sa on tuttu tasaraita.

Л Уж

I r

A

îï

!.

И

hisnande som 30-tals funktionalister- nas, men i motsats till deras produk­

ter, tynade vuokko-klänningarna inte bort.

De har egentligen redan kommit till under mer än 30 år, även om före­

taget grundades först för 20 år sedan, i lera, i bomull och glas, åter i bomull, i ylle och även i siden. Gemensamt för dem alla har varit en innovativ, expe­

rimentell anda och målet har varit, harmoni. ”Hela mitt liv har jag sökt harmoni i det levande livet och alltid eftersträvat det i mina produkter”, sä­

ger Vuokko Nurmesniemi.

Så är hennes färgskala, än behär­

skad, än hejdlös, i alla fall alltid en skala, och kläderna bildar ett puzzel, en kan t.ex. öppna sig till en boll, en annan till en virvel.

Vuokkos lekfulla experiment har mången gång anklagats för att vara asketiska. Men hon har inte lyssnat till motstridiga kritiker, och inte heller i högre grad väntat på beröm utan skyndat framåt, ensam:

”Allt vad jag gör, göt jag för mig själv, och jag är sträng med mig själv.”

E

n liten vit lerfågel i varuhusets fönster, vid huvudstadens bullrigaste korsning kommer med en hälsning från sin hemtrakt, det ljudlösa, stilla landet. Dess budskap är likt en visk­

ning, men får en ändå att stanna upp.

Pentiks ripa kom till i landets nord­

ligaste keramikverkstad i Posio. Leran flögs dit söderifrån, och den färdiga ri­

pan återvände söderut, västerut och österut. Riktningen är en annan än från utvecklingsområden i allmänhet.

1 Pentik-backen finns det även annat som är annorlunda. Dess läderplagg, läder- och träföremål är goda nog för den krävande utländska köparen, i motsats till utvecklingsområdenas sou­

venirer.

I början av 70-talet, när konsthant- verksbutiker började spridas i landet beslöt sig Anu Pentikäinen för att grunda ett småindustriföretag för att återuppliva en försvinnande hantver- kartradition och ge sysselsättning åt en by, som alltför många varit tvungna att lämna för att söka levebröd. Det visade sig att idén som verkat vara en utopi, hade livskraft: 85 bybor arbetar i Pentiks verkstäder, och tack vare dem

19

i.