Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1980 ja toimintakertomus vuodelta 1979

Suomen Taideteollisuusyhdistys Konstflitföreningen i Finland

f 1980

h 1

I

I

Гтаг1тпекК<#

: -- -

¿V Ой

I

:r..A '

E

SUOMEN TAIDETEOLLISUUS- YHDISTYS

VUOSIKIRJA 1980

JA TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1979

KONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND

ÅRSBOK 1980

OCH VERKSAMHETSBERÄT­

TELSE FÖR 1979

/> : A ''k 'fl-X ' ■

6^^

r

amanen я

Riitta Auvinen, valtiot.tn

SESTA VUOROVAIKUTUKSESTA IHMISEN JA YMPÄRISTÖN VÄLI- 5 Riitta Auvinen, pol dr

OM MÄNNISKANS OCH

NATURENS VÄXELVERKAN 8

Francois Burkhardt, IDZ Berlin, johtaia AVAJAISSANAT MUOTOILUA EDUSTAVIEN AATTEELLISTEN INSTITUUTIOIDEN 2. KANSAIN­

VÄLISESSÄ KOKOUKSESSA

LÄNSI-BERLIINISSÄ 23,—24. 4. 1980 11 Francois Burkhardt. direktor for IDZ, Berlin OPPNINGSANFÖRANDE VID DESIGNBEFRÄMJANDE INSTITU­

TIONERS ANDRA INTERNATIO­

NELLA MÖTE I VÄST-BERLIN 23—24 APRIL 1980 ... 14

Veikko Kamunen. teollinen muotoilija ESINEYMPÄRISTÖN ESTEETTI-

SESTA ARVIOINNISTA 17

Veikko Kamunen. industridesigner ESTETISK VÄRDERING AV

FÖREMILJÖN ... 20 Magnus Gadd, varatuomari

Esa Kolehmainen, toimitusjohtaja

KANNATTAAKO MALLI SUOJATA? 22 Magnus Gadd. vicehäradshdvding

Esa Kolehmainen, verkst direktör LÖNAR DET SIG ATT SKYDDA MÖNSTRET? ... 24 TOIMINTAKERTOMUS 1979 . 26 VERKSAMHETSBERÄTTELSE 1979 67

IHMISEN JA YMPÄRISTÖN VÄLISESTÄ VUOROVAIKUTUKSESTA

Riitta Auvinen

Nykyinen asumista koskeva tieto osoit­

taa, että sopusoinnussa ja harmonises­

sa ympäristössä ihminen toimii raken­

tavammin ja myönteisemmin kuin ympä­

ristössä, jonka hän kokee epämiellyttä­

vänä ja frustroivana. Ihmisen jokapäi­

väisen arkiympäristön, mm. kodin tuli­

sikin olla tästä syystä sellainen, että se mahdollisimman pitkälle pystyy tyydyt­

tämään ihmisen kaikkia tarpeita, siis myös kauneuden tarvetta.

suutta. Näin ihmisen ympäristö Aristo­

teleen mielestä koostui pitkälti konkreettisesta

materiasta, jonka olemassaolo voitiin empiirisesti todentaa

vain käsin kosketeltavasta

Platon sen sijaan näki, että empiiri­

sen maailman ohella on havaittavissa myös ideain maailma, joka kylläkin on transsendenttinen, siis maailma, jota ei voi aistein havaita, ei koskettaa, kuulla tai nähdä, mutta joka silti on täysin todellinen. Platonille tämä ideain ilma oli se, josta piti löytää esikuvat empiirisen, siis rakennetun konkreetin maailman muokkaamiseen. Edelleen, vain idea antoi havaitsijalleen todelli­

sen kyvyn havaita.

Nykyisessä muotoilussa samoin kuin arkkitehtuurissakin vain harvat, par­

haimmat ovat pystyneet koskettamaan ihmistä ympäröivää transsendenttistä maailmaa, pystyneet kristallisoimaan tuotteissaan joitakin yleisinhimillisiä ar­

voja. Kuitenkin juuri nyt, teknologial­

taan ja rakentamisratkaisuiltaan no­

peasti muuttuvana aikana täytyisi myös ympäristöä ja siihen liittyvää esineistöä arvioida ihmisen elämään välttämättä liittyvien perusarvojen ja ihmisen elä- mäntavoitteiden valossa. Toisin sa­

noen. meidän tulisi pyrkiä ymmärtä­

mään ihmisen tarpeita myös ympäris­

tön osalta entistä hienojakoisemmin.

Ja lisäksi, vaikka luokittelemme ja ar- vioimmekin sekä ympäristön että esi­

neistön osalta sitä, mitä meillä jo on, tulisi meidän sen rinnalla entistä neutuneemmin pohtia myös sitä, mitä meillä ei vielä ole, toisin sanoen etsiä niitä tavoitteita ja arvoja, jotka eivät yhteiskunnassamme vielä ole saaneet konkreettia toteutustaan.

Ihminen on kautta aikojen ollut erittäin kiinnostunut ympäristöstään ja siihen liittyvästä esineistöstä. Onhan hänen uteliaisuutensa ensisijaisesti kohdistu­

nut juuri minän ulkopuoliseen maail­

maan. Voidaan sanoa, että koko sivis­

tyksemme ja kulttuurimme on lähtöisin ihmisen ulkopuoliseen ympäristöön kohdistuneesta kiinnostuksesta. Hyvin pitkälle yksinkertaistaen voitaisiin kai Kun nykyinen ympäristöämme määritte­

levä teknologia pystyy toteuttamaan hy­

vinkin monenlaisia ja monimutkaisia ratkaisuja, on tullut entistä tärkeäm­

mäksi pohtia ympäristön merkitystä ih­

misen kasvussa, kehityksessä ja ihmi­

sen itsensä toteuttamisessa. Nykyisin jos koskaan hyvän ympäristön suunnit­

telu edellyttää monipuolisen asiantun- tijatietouden kokoamista ja hyväksikäyt­

töä. Monitieteinen tarkastelutapa ympä­

ristökysymysten pohtimiseksi on maas­

samme kuitenkin ollut erittäin vähäistä.

Eri asiantuntijat ovat lähestyneet ongel­

mia omasta näkökulmastaan, yksipuolisesti. Ehkä juuri tämän asiain­

tilan seurauksena ympäristöä koskevan teoreettisen ajattelun voidaan vielä ny­

kyään väittää olevan harmittavan vä­

häistä.

maa-

varsin

Suomalaisen muotoilun alalla vasta­

perustettu Muotoiluraati pyrkii omalta osaltaan lisäämään asiantuntijoiden vä­

listä ideoiden vaihtoa ja näin antamaan teoreettisestikin perusteltua näkemystä ympäristön ja siihen olennaisesti liitty­

vän esineistön laadun arvioinnissa.

Korkealaatuinen ympäristöhän voidaan perustellusti nähdä resurssina, voima­

varana, joka tuottaa inhimillistä kasvua.

Ihmisen ympäristöä koskevan kvantita­

tiivisen ja kvalitatiivisen ajattelun risti­

riita tuli esille jo antiikin Kreikassa.

Antiikin ajatteluhan tiivistyi kahteen periaatteeseen, jotka alkuperäisten op- pi-isiensä mukaan nimettiin platoniseksi ja aristoteliseksi periaatteiksi. Aristote­

les katsoi, että empiirinen maailma ja vain se oli ainoa todellinen maailma.

Hänen mukaansa vain se, mikä oli konkreettisesti olemassa, oli todelli­

pa-

5

mykseen perustuen fyysisen ympäristön merkitys ihmisen käyttäytymistä muo- vaavissa prosesseissa voidaan jättää vaille huomiota.

Todellisuus sijoittunee jonnekin edellä esitettyjen

Emme voi jättää ympäristöä ihmistä koskevissa tarkasteluissa vaille merki­

tystä, mutta emme toisaalta saisi sor­

tua myöskään liioitteluun.

Ehkä ainoan teoreettisen näkökulman ihmisen ja ympäristön välisen vuoro­

vaikutussuhteen

tarveteoria. Jos analysoimme nykyistä ympäristöämme tarveteorian kannalta, voinemme ennustaa, että ympäristön ja esineistön tulee entistä paremmin pys­

tyä palvelemaan ihmisen itsensä toteut­

tamisen tarvetta, samoin alkanemme vähitellen vaatia ympäristöltämme ene­

nevästi myös kauneutta ja harmoniaa.

Lähestyttäessä jälkiteollista yhteiskun­

taa, voitaneen katsoa, että ihmisen pe­

rustarpeista saavat korostuneen merki­

tyksen juuri immateriaaliset tarpeet.

Olennaiseksi kysymykseksi muodostuu­

kin siis, miten siirtää immateriaalisia arvoja kovaan materiaan.

sanoa, että ihmisen ja ympäristön suh­

teeseen tiivistyy ihmisen tietoisen ajat­

telun kulloinenkin tila. Kysymys ihmi- ja hänen ympäristönsä suhteesta on siis varsin filosofinen.

Kun antiikin Kreikassa pohdittiin, miten ihminen voisi saavuttaa parhaan elämi­

sen

Aristoteles yksimielisiä siitä, että hy- eiämän ehtona oli eläminen ihmis­

yhteisössä, yhdessä muihin liittyneenä.

Tämä sosiaalinen ympäristö tuli puoles­

taan rakentaa niin, että se tuotti ihmi­

selle mahdollisuuden sekä moraalisten että älyllisten hyveiden harjoittamiseen.

Ympäristön ja siihen liittyvän esineistön tulisi siis tehdä »hyveiden harjoittami­

nen mahdolliseksi.»

sen

väliin äärimmäisyyksien muodon, olivat sekä Platon että

van

tarkasteluun tarjoaa

Tuolloin siis jo nähtiin, että ympäris­

tö varsin pitkälle rajaa sen, missä mää- ihminen voi toteuttaa itseään. Kult­

tuurin suunnittelussa tajuttiin keskei­

seksi kysymykseksi se, onko ympäristö ihmiselle palkitseva vai vieraannuttava, ihmistä kasvattava vai rankaiseva.

rm

Vaikka ihmisen ja ympäristön vuorovai­

kutuksen merkitys onkin viimeaikoina yhä yleisemmin alettu tajuta, on tätä faktatietoa vähän.

Modernissa rakentamisessa ja muotoi­

lussa on ihmisen itsensätoteuttamisen erääksi tavoitteeksi asetettu jopa tun- Eliel Saarinen katsoi vuorovaikutusta selittävää

toistaiseksi olemassa

Niinpä yhtenäisen teorian puutteen ta­

kia on ajattelussa vaarana ajautua tie­

toisesti tai tiedostamatta hyvinkin me­

kanistisiin selitysmalleihin ja yksinker­

taisuuksiin, jotka pitkälle voidaan djko- tomisoida seuraavan tyyppisiin näke­

myksiin: Toisaalta voidaan väittää, että fyysisellä ympäristöllä on

vaikutus ihmisen käyttäytymi- Kuitenkin tällä ns. »arkkitehtoni-

varsin

teiden ilmaisu

omassa arkkitehtuurissaan paitsi raken­

nuksen käyttötarkoituksen, myös tun­

teiden ilmaisun tärkeäksi. Hän tahtoi ottaa tunteet mukaan jopa konkreettiin elementtiin kuin betoni siis min

suora |a

Ihmisen tunteita ja tuntemuksia ei ra­

kentamisessa yhtä vähän kuin muotoi­

lussakaan ole pystytty, harvoja poik- lukuunottamatta, syvällisesti määräävä

seen

sella determinismillä» voi olla oikeu­

tuksensa vain, jos ihmiset ovat hyvin muuttujien suhteen samanlai-

keuksia

toteuttamaan. Tunteet on jätetty tietyllä tavoin irrelevanteiksi, jotka rakentami­

sen ja muotoilun mukana joko syntyvät tai jäävät syntymättä. Tietoisesti niitä on varsin vähän pohdittu. Rakennuksen kuin esineen »laatu», sen at- momen

sia. Tällöinhän fyysinen ympäristö jää ainoaksi varioivaksi ja käyttäytymis- tuottavaksi tekijäksi. Väite, että eroja

fyysinen suunnittelu ja siihen liittyvä ihmisen esineistön muotoilu olisi ihmi- sosiaalisten prosessien keskeinen muokkaaja, saattaa siis johtaa varsin ympäristöpolitiikkaan, jossa yk­

sinkertaisten ympäristömuutosten toivo­

taan johtavan tarkasti ennustettaviin ih- käyttäytymisen muutoksiin.

samoin

mosfääri, sen antama kokemus muo­

dostuu kuitenkin juuri niistä tunteista, joita se pystyy kokijassaan herättämään.

Ihmisen ja ympäristön väliseen vuoro­

vaikutussuhteeseen liittyviä ongelmia tulisikin nyt lähestyä kysymällä, missä määrin tämänpäiväinen ympäristömme ja esineistömme tarjoaa ihmiselle mah­

dollisuuden tunteiden ja kauneuden kokemiseen. Tähän kysymykseen tiivis­

tynee tänään pelkistetysti ympäristön merkitys ihmiselle.

sen naiviin misen

Vastaavasti toinen malli katsoo, että fyysisellä ympäristöllä ja

on vain vähän tai epäsuoraa vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen, se ei vaikuta esim

esineistöllä Tähän näke- 6 mlelenterveyteen

1879-1979

Щ;

и

V

-

.:••? - ; . . .v.' - '■- v. -:. - V-""

■ 7,. : ■; ■ v -Ж:-.

7 ;.

у ■ ' ч.'’ ^ : V-: ";: 7;: .;:■. vy;4: .. . Г.

" ;7' V7/ :7.' f . У .. - v

■ V V ШШ ■ ' .7 7, ■ ■

. -Ф '

т

ш

г •: v

t-. .4- Г. -/• >. и

л

J ' . *' Ууу/

S VÄNNER

ejeir#

10O-vuotisnäyttely kiertää Suom lelsinki, Tampere, Pori, Turku, Kui ti, Lappeenranta, Vaasa, Oulu, Rov

Ш Ж

•:.3

•if;

m

Z

-

•7Лx

OM VÄXELVERKAN MELLAN MÄNNISKAN OCH MILJÖN

Riitta Auvinen

i antikens Grekland. Antikens tänkande kunde sammanfattas i två principer vilka efter sina ursprungliga lärofäder kallades den platoniska och den aris- toteliska principen. Aristoteles ansåg, att den empiriska världen och endast den var den enda riktiga världen. En­

ligt honom var endast det verkligt som hade konkret existens. Sålunda bestod människans miljö enligt Aristoteles mycket långt endast av konkret, hand­

griplig materia, vars existens empiriskt kunde bevisas.

Platon ansåg å sin sida, att det vid sidan av den empiriska världen exis­

terar en värld av idéer, vilken visser­

ligen är transcendent, dvs utomsinnlig, omöjlig att beröra, höra eller se men inte desto mindre fullkomligt verklig.

Enligt Platon var det i denna idévärld man skulle finna förebilderna för att forma den empiriska, konkret upp­

byggda världen. Vidare var det endast idén som kunde ge iakttagaren den verkliga förmågan att se.

Inom dagens formgivning och arkitek­

tur är det endast ett fåtal, de allra bästa, som lyckats nå beröring med den omgivande transcendentala värld­

en, lyckats kristallera ut allmänmänsk­

liga värden i de verk de skapat. Ändå är det just nu, under en tid av snabba förändringar inom teknologi och bygg- nadslösningar, som även miljön och föremålen i miljön borde utvärderas i ljuset av de grundvärden som är nöd­

vändiga och de mål som är väsentliga för människans liv. Vi borde med andra ord försöka förstå människans behov också när det gäller miljön mer diffe­

rentierat än hittills. Och därtill borde vi, vid sidan av klassificeringen och analysen av det vi redan har när det gäller miljön och föremålen jön, med större inlevelse än tidigare analysera också det vi saknar, med andra ord söka de mål och värden som Dagens kunskap om boendet antyder,

att människan fungerar mer uppbygg­

ligt och positivt i en välproportionerad och harmonisk miljö än i en miljö som hon upplever såsom oangenäm och frustrerende. Människans dagliga var­

dagsmiljö, bl.a. hemmet, borde därför vara sådan att den så långt som möj­

ligt förmår tillfredsställa människans samtliga behov, också behovet av skön­

het.

Den teknologi som i dag formulerar villkoren för vår miljö är kapabel att förverkliga de mest varierande och in­

vecklade lösningar och det är därför viktigare än någonsin att grundligt ana­

lysera miljöns inverkan på människans uppväxt, utveckling och förmåga att förverkliga sig själv. I dag mer än någonsin förutsätter en god miljöpla­

nering att en synnerligen mångsidig expertkunskap sammanfattas och ut­

nyttjas. Hittills har man dock i vårt land i mycket ringa grad använt sig av ett multivetenskapligt betraktelsesätt då det gällt att analysera miljöfrågor. Olika experter har närmat sig problemen från sin egen synpunkt, synnerligen en­

sidigt. Kanske är det en följd av just detta, att vårt teoretiska tänkande kring miljöfrågor än i dag kan sägas vara förargligt anspråkslöst.

På den finländska formgivningens om­

råde strävar det nygrundade Design­

rådet för sin del till att öka idéutbytet mellan experterna och därigenom skapa ett även teoretiskt motiverat betraktelsesätt när det gäller en kvali- tetsmässig värdering av miljön och föremålen i miljön. En miljö av god kvalitet kan på goda grunder ses som en resurs, en kraftkälla, som ger upp­

hov till mänsklig tillväxt.

Konflikten mellan kvantitativt och kva­

litativt tänkande när det gäller den mänskliga miljön kom till uttryck redan

mil-

8

i vårt samhälle ännu inte konkret har förverkligats.

Människan har genom tiderna varit mycket intresserad av sin omgivning och de föremål hon har omkring sig.

Hennes nyfikenhet är ju i främsta hand riktad just mot omvärlden utanför det egna jaget. Man kan säga att hela vår civilisation och vår kultur har sitt upp­

hov i människans intresse för den om­

givande miljön. Mycket förenklat kan man kanske säga, att människan vid olika tidpunkter upplever sitt medvetna tänkande som ett koncentrat av för­

hållandet mellan det egna jaget och omgivningen. Frågan om förhållandet mellan människan och hennes miljö är alltså i högsta grad filosofisk.

Då man i antikens Grekland grubblade över hur människan skulle uppnå den bästa formen av liv, var både Platon och Aristoteles eniga om, att förutsätt­

ningen för ett gott liv var att leva i ett mänskligt samfund, tillsammans och i förening med andra. Denna sociala miljö skulle i sin tur byggas upp så, att den gav människan möjligheter att utöva både moraliska och intellektuella dygder. Miljön och föremålen i miljön borde alltså -möjliggöra övningen av dygder».

Redan på den tiden insåg man alltså, att miljön i mycket stor utsträckning begränsar människans möjligheter att förverkliga sig själv. I kulturplaneringen såg man som en väsentlig fråga huru­

vida miljön för människan betydde be­

löning eller främlingskap, huruvida den var fostrande eller straffande.

den enda varierande och beteende- förändrande faktorn. Påståendet, att den fysiska planeringen och den där­

till knutna formgivningen av föremålen kring människan skulle vara den vä­

sentliga faktor som formar de sociala processerna, kunde alltså leda till en mycket naiv miljöpolitik, genom vilken enkla miljöförändringar förväntas leda till strängt förutsebara förändringar i människans beteende.

Den motsatta modellen förutsätter på motsvarande sätt att den fysiska miljön och föremålen har endast en ringa el­

ler indirekt inverkan på människans beteende och inte påverkar t.ex. den mentala hälsan. På basen av den upp­

fattningen kan man helt frånse miljöns betydelse i de processer som formar människans beteende.

Sanningen torde dock ligga någon­

stans mellan dessa ytterligheter. Vi kan inte i analyser av människan avfärda miljön som betydelselös, men vi bör å andra sidan inte heller överdriva mil­

jöns betydelse.

Kanhända erbjuder behovsteorin den enda, breda teoretiska synvinkeln då det gäller att analysera växelverkan mellan människan och miljön. Om vi analyserar vår nuvarande miljö utgåen­

de från behovsteorin, kan vi förmod­

ligen förutspå, att miljön och föremå­

len bättre än hittills måste kunna tjäna människans behov att förverkliga sig själv. Samtidigt torde vi småningom börja kräva mera av skönhet och har­

moni i vår omgivning. Då vi betraktar det efterindustriella samhället, kan vi säkerligen konstatera, att bland män­

niskans grundbehov just de immateriella behoven håller på att få en allt större betydelse. Den väsentliga frågan är alltså hur vi skall ingjuta immateriella värden i hård materia.

Fastän man under senare tid alltmer har insett betydelsen av en växelverkan mellan människan och miljön, har det hittills funnits föga av faktakunskap om denna växelverkan. I brist på en enhetlig teori är risken den att man i sitt tänkande medvetet eller omedvetet drivs in i nog så mekanistiska för­

klaringsmodeller och förenklingar, vilka mycket långt kan tudelas i synpunkter av följande typ:

För det första kan man påstå, att den fysiska omgivningen har en direkt och avgörande inverkan på människans beteende. Ändå kan denna »arkitekto­

niska determinism» ha sitt berättigande endast om människorna i fråga om väldigt många variabler är exakt likada­

na. I det fallet blir den fysiska miljön

I modern byggnadskonst och formgiv­

ning har rentav känsloutlopp uppställts som ett av målen för människans själv­

förverkligande. I sin egen arkitektur betonade Eliel Saarinen känslouttryc­

kens betydelse vid sidan av den prak­

tiska ändamålsenligheten. Han ville alltså innefatta känslor i ett så konkret element som betong.

Varken i arkitekturen eller i formgiv­

ningen har man, på några få undantag när, lyckats med att på djupet förverk­

liga människans känslor och erfaren­

9

Man borde nu närma sig de problem som döljs I växelverkan mellan män­

niskan och miljön genom att fråga sig i vilken mån dagens miljöer och före­

mål ger människan möjligheter att uppleva känslor och skönhet. Den frå­

gan torde I dag vara en koncentrerad sammanfattning av miljöns betydelse för människan.

heter. Känslor har på sätt och vis fått förbli irrelevanta faktorer, som under byggandet eller formgivandet antingen har fötts eller blivit ofödda. Medvetet har man I ringa grad ens reflekterat över dem. Ett byggnadsverks eller ett föremåls »kvalitet», dess atmosfär och den upplevelse det ger formas emeller­

tid just av de känslor det lyckas väcka hos åskådaren.

10

Muotoilua edistävien aatteellisten Insti­

tuutioiden 2. kansainvälinen kokous 23,—24. huhtikuuta 1980 Länsi-Berlii- nissä.

AVAJAISSANAT

François Burkhardt. IDZ (Internationales Design Zentrum) Berlin, johtaja

IDZ teki vuonna 1974 aloitteen ja jär­

jesti ensimmäisen aatteellisten muotoi­

lukeskusten kansainvälisen kokouksen.

Kokouksen syynä oli useamman muo­

toilukeskuksen esittämä toivomus tie­

donvaihdon parantamisesta ja eri insti­

tuutioiden noudattamien päämäärien periaatteita koskevasta keskustelusta.

Näistä päämääristä oli jo aikaisemmin keskusteltu eräässä ICSIDin työryh­

mässä tarkoituksena tehdä yhteenveto ICSIDin vuoden 1975 Moskovan kon­

gressia varten, jonka aiheena oli muo­

toilu ja politiikka. Käytimme tilaisuutta hyväksemme selvittääksemme kiertoky­

selyn avulla ensimmäisessä tapaami­

sessamme mitä muotoilun periaatteita instituutiot noudattavat toiminnassaan, mikä on niiden riippuvuussuhde mui­

hin instituutioihin, viranomaisiin ja val­

tioon, mitkä ovat niiden päämäärät ja toimintamuodot. Kyselyssä, joka tehtiin 26 instituutille 21 maahan, herätti huo­

miotamme se, miten vaikeaa muotoilu- instituuttien on soveltaa päämääriään käytäntöön. Muotoiluinstituutiot ovat ot­

taneet vaikean tehtävän määritellä muotoilun puuttuvat teoreettiset lähtö­

kohdat ja soveltaa niitä käytäntöön vai­

keissa taloudellisissa ja omakohtaisissa olosuhteissa.

muotoiluinstituutioille oli usein ylivoi­

maista sellaisten ohjelmien suunnittele­

minen, joita ei oltu tarkoitettu pelkäs­

tään talouselämää varten. Muotoilukes­

kukset keskittyivät toisin sanoen ensi­

sijaisesti tuotemuotoilun edistämiseen.

Ne puuttuivat harvoin grafiikkaan, muo­

tiin, arkkitehtuuriin, sisustusarkkitehtuu­

riin ja ympäristön suunnitteluun.

Toinen kansainvälinen kokous ei rajoitu käsittelemään pelkästään muotoilukes­

kusten toimintaa. Olemme katsoneet aiheelliseksi kääntyä kaikkien muotoi­

lua edistävien institutioiden puoleen kootaksemme kerrankin laajemman luettelon noudatettavasta käytännöstä ja tämänhetken tilanteen määränneistä päämääristä. Ehkä — ja tämä on kan­

sainvälisen muotoilukeskuksen toivo­

mus — voimme myös yhdessä harkita, mihin suuntaan meidän olisi yhdessä edettävä.

Viimeisen kuuden vuoden aikana on il­

maantunut uusia ongelmia, jotka mie­

lestämme edellyttävät käytännön tarkis­

tamista. Tällaisia ongelmia ovat esimer­

kiksi energiakriisi ja uusien teknolo­

gioiden etsiminen; kasvava ekologinen tietoisuus; moniarvoisemman elinympä­

ristön tarve; kasvava vapaa-aika; ATK:n mukanaan tuoma lisääntyvä rationali­

sointi; voimistuva kritiikki tieteen ja tut­

kimuksen itsenäisyyttä kohtaan; pyrki­

mys osallistua rakennettavan ympäris­

tön suunnitteluun ja joukkotuotteiden tuotantoon; sen seikan parempi ymmär­

täminen, ettei ongelmiamme voi enää tarkastella muista maista — varsinkaan kolmannesta maailmasta

ilmiöinä. »Hyvän muodon« yksipuoli­

seen edistämiseen kohdistuva voimis­

tuva kritiikki vaatii meitä laatimaan ja ottamaan käyttöön uusia kriteereitä hy­

vin suunniteltua tuotetta varten.

Vaikka tavoitteet ja käytäntö joskus poikkesivat ja vieläkin poikkeavat toi­

sistaan, perustuvat ne kuitenkin muu­

tamiin periaatteisiin, jotka ovat määrän­

neet muotoilun kehityksen jo viime vuosisadan puolivälistä lähtien. Näitä ovat tuotannon kehittäminen hyvän muotoilun ehdoilla, julkiseen mielipitee­

seen kohdistuva tiedottaminen hyvän muotoilun tarpeellisuudesta ja näiden instituutioiden pyrkimykset olla teolli­

suuden ja muotoilijoiden välittäjinä.

erillisinä

Totesimme kuitenkin, että opetustarkoi­

tuksiin tähtäävään tehokkaaseen peda­

gogiseen työhön on vain vähän kiinne­

kohtia, jos rajoitutaan näihin vakioihin,

Onko aiheellista olettaa, että »hyvä muotoilu» edistäisi ihmisen elinolosuh- 11

Myös instituutioiden on tunnettava pa­

remmin eri tarpeet, jotta ne voisivat paremmin vaikuttaa suunnitteluun. Mei­

dän on tässä ilmeisesti irtaannuttava

»hyvästä muodosta», joka —- kuten tie­

dämme — ei kata 10 prosenttia koko tuotannosta, lähentyäksemme arkipäi­

vän estetiikkaa. Voimme ottaa suuren yleisön tarpeet vain silloin huomioon, kun otamme huomioon sen arkikäytän­

nön, t.s. sen tottumukset, makuaisti­

mukset ja sen sosiaalisen käyttäytymi­

sen. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti kehitettyä kulttuuripolitiikkaa. On osoittautunut, ettemme voi odottaa, että kuluttaja yksin löytää hyvän muotoilun.

teita, mikäli se pääsisi kaikkialla vai­

kuttamaan? Mistä tiedämme, miten run­

saasti tai niukasti muotoja, materiaale­

ja ja värejä on oltava ympärillämme ja missä määrin ympäristömme esineiden on oltava epätäydellisiä, jotteivät ne ra­

joittaisi inhimillisempää ympäristöä, vaan päinvastoin tukisivat sitä yhteis­

ymmärryksessä yhteiskunnan kehityk­

sen kanssa? Emme voi välttyä tutkimas­

ta, mikä erottaa »hyvän muotoilun»

massakulutuksen tavallisista tuotteista

— onhan myös kaikki sen hyödykkeet suunniteltu ja teollisesti tuotettu, joten nekin ovat design-tuotteita. Kuluttajat käyttävät muotoilutuotteita henkilökoh­

taisiin tarpeisiinsa. Tästä johtuen olisi niiden suunnitelmien, jotka ovat saa­

neet arvosanan »hyvä», oltava uuden, paremman elämänmuodon apuvälineitä.

»Hyvällä muodolla» on tässä vielä suuri tehtävä edessään.

Olisi lähdettävä harkitsemaan asioita siitä toteamuksesta, ettemme talouselä­

män taholta saamastamme hyväksymi­

sestä huolimatta vielä ole läheskään oi­

kealla tiellä, joka mahdollistaisi sosiaa­

lisen ja kulturellisen yhteiskehityksen.

Yhä voimakkaammin vaaditaan suurem­

paa aistein havaittavuutta. Tämä muo­

toilun välittämä ominaisuus edistää yk­

silöllisiä tuotteita ja ympäristöä. Arkki­

tehtuurin ja muotoilun nykyinen käytän­

tö pyrkii tylsistyttämään aistit.

Tuotteita ei enää voi tarkastella erillisi­

nä, vaan ne on asetettava omaan kult­

tuuri- ja sosiaaliyhteyteensä. Antropolo­

giset, sosiaalipsykologiset, havainto­

psykologiset, ekologiset ja työterveydel­

liset näkökannat olisi sisällytettävä muotoilun käytäntöön. Jos pidämme tätä laajentumista kulttuuriprosessina, johtuu se siitä, että kaikki muotoilu- instituutiot osallistuvat aktiivisti joukko- tuotannon aikaansaamiseen, joka puo­

lestaan on huomattava osa teollisuus­

yhteiskuntamme

Tiedämme, että teollisuustuotannon si­

vuvaikutukset aiheuttavat joukon so­

siaaliseen elämään ratkaisevasti vaikut­

tavia ongelmia. Meillä on toisaalta hy­

vät mahdollisuudet vaikuttaa tähän toi­

minnallamme, vaikka — kuten on myön­

nettävä — vähäisessä määrin; tämä ke­

hitys pakottaa meidät toisaalta työs­

kentelemään vielä perusteellisemmin päämääriemme hyväksi voittaaksemme tuotannon ja kysynnän välisen suuren epäsuhteen.

Tällainen uusi politiikka auttaisi meitä tekemään muotoilun suositummaksi ja

— yhdessä teollisuuden kanssa — saamaan myös luonnollisen yhteyden viranomaisten tehtäviin, sillä kunnalli­

nen muotoilu on muotoilua, joka ei ase­

ta yksityisiä etuja etualalle, vaan levit­

tää ikonografiaa, joka takaa laajan hy­

väksymisen ja jonka tulee edesauttaa kansalaisen samaistumista julkisiin in­

stituutioihin.

kulttuuripäääomaa

Positiivinen esimerkki tästä on Alvar Aallon vuonna 1956 suunnittelema val­

tion kansaneläkelaitos Helsingissä. Elä­

keläisten yksilölliseen palveluun ja luottamuksellisen ja rauhallisen ympä­

ristön luomiseen pyrkivien toimeksian­

tajien avoin asenne tuki hänen suunni­

telmaansa. Aalto toteutti nämä odotuk­

set tilan ja muotoilun vastaavalla laa­

dulla. Jo lyhyt oleskelu jossakin lukuis- virastojemme

osoittaa ne hyvän muotoilun rajoitetut mahdollisuudet, kun vastaava sosiaali­

nen ohjelma ei ole sitä tukemassa.

Tehtävänämme on kehittää samanaikai­

sesti näitä molempia. Voimme odottaa lähivuosina kuntien kiinnostuvan yhä enemmän palveluista. Kuten useat esi­

merkit osoittavat, on meidän valmistau­

duttava paremmin tähän tehtävään.

Tuotteilla on oma kielensä. Tämä »tuo- tekieli» on teollisuustuotannon välittä­

mien merkitysten viestittäjä ja se kyt­

kee mukaan myös joukkokommunikaa- tion menetelmät. Tuotekielten menetel­

mä tekee esineympäristön konkreetti­

sen aistein havaitsemisen mahdolli­

seksi. Meidän on opittava paremmin tuntemaan eri tuotekielten mekanismit pystyäksemme paremmin arvioimaan niiden seuraukset. Jos ymmärrämme tuotteiden sanoman, tajuamme myös helpommin miksi ihmiset hyväksyvät tuotteen.

odotushuoneessa ten

12

Vähäiset kokemuksemme viemisestä kouluihin luihin

saada nuorison kiinnostumaan muotoi­

lusta vain, jos vaikutamme heihin heidän arkipäivän ongelmiensa kautta.

Tiedämme miten vaikeaa on ot­

taa tässä ammattimuotoilijan edut huo­

mioon, joka odottaa, että opetamme nuorisolle minkälainen muotoilijan työ on, mitä keinoja ja mitä tekniikkaa hän käyttää, mitä tuotantomenetelmiä se edellyttää ja minkälaisia suunnittelijan lahjoja häneltä vaaditaan. Tämä kiin­

nostaa nuorisoa vain sivussa. He halua­

vat tietää miten esim. asunto suunni­

tellaan puuttumatta makuasioihin; he haluavat mieluiten itse luoda jotain ja etsivät kaikkialta henkilökohtaisia ke­

hittymismahdollisuuksia.

muotoilun

ei korkeakou- Täyttääksemme nämä uudet tehtävät, meidän on — kuten uskon — tehtävä paljon työtä itsemme kehittämiseksi.

Meidän on kehitettävä ja uusittava niitä periaatteita, joita käytämme jatkuvasti muotoilussa, jotta saavuttaisimme pa­

remmin kuin tähän saakka suuren ylei- Meidän on saatava tärkeämpi asema yhteiskunnassa ja talouselämäs­

sä — asema, joka mahdollistaa meidän vastuumme huomioon ottamisen. Vasta sitten voimme antaa tyydyttävän vas­

tauksen kaikille niille, jotka odottavat mielipidettämme siitä, millaiseksi muo­

toilun on kehityttävä, jotta sen avulla saataisiin taloudellista ja yhteiskunnal­

lista kehitystä aikaan. Meidän on pys­

tyttävä osoittamaan suunta. Vasta sil­

loin on mahdollista, että ammattiimme suhtaudutaan vakavasti ja meitä kuun­

nellaan.

on opettanut, että voimme

son

13

Design befrämjande institutioners andra internationella möte den 23—24 april 1980 i Väst-Berlin.

ÖPPNINGSANFÖRANDE

Francois Burkhardt, direktör för IDZ (Internatio, nales Design Zentrum) Berlin.

på undervisning, om vi begransar oss till dessa konstanter. För designinsti­

tuten blev det ofta en övermäktig upp­

gift att planera program, som inte en­

bart var avsedda för näringslivet. De- signcentren koncentrerade sig alltså i första rummet på att befrämja formgiv­

ningen. De befattade sig föga med det grafiska området, med mode, arkitek­

tur, inredningsarkitektur och miljöut­

formning.

Det andra internationella mötet begrän­

sar sig inte blott till att behandla de- slgncentrens verksamhet. Vi har ansett det motiverat att kontakta alla design- befrämjande institutioner för att änt­

ligen kunna sammanställa en mera om­

fattande katalog över förhandenvarande förfarlngsmetoder och i detta nu gällan­

de målsättning. Kanhända — och detta är det internationella designcentrumets förhoppning

överväga i vilken riktning vi gemen­

samt skall avancera

Under de gångna sex åren har det dykt upp nya problem som — enligt vår uppfattning — gör det nödvändigt att Sådana problem är t.ex. energikrisen och sökandet efter en ny teknologi; det växande ekologiska medvetandet; behovet av en mång­

sidigare levnadsmlljö; den ökade fri­

tiden; den tilltagande rationalisering databehandlingen medfört; den starkare kritiken mot vetenskapens och forskningens autonomi; strävan till del­

aktighet I utformningen av byggnads- mlljön och massproduktionen; den växande insikten om att våra problem inte längre kan betraktas som friståen­

de företeelser från andra länders och Isynnerhet den tredje världens problem.

Den ökade kritiken mot det ensidiga befrämjandet av «god form» tvingar oss att utarbeta och införa nya kriterier för definitionen av en väl framställd pro­

dukt.

IDZ Berlin tog år 1974 Initiativet och föranstaltade det första internationella mötet för designcentra. Anledningen till mötet var att ett flertal designcentra framlagt önskemål om bättre informa­

tionsutbyte och diskussion beträffande principerna för de enskilda institutio­

nernas målsättning

ningar hade redan tidigare diskuterats av en arbetsgrupp inom ICSID i avsikt att för ICSID:s kongress i Moskva 1975 ägnad temat design och politik få fram en sammanfattning av utvecklingsläget.

Vid vårt första sammanträffande tog vi tillfället i akt att med tillhjälp av en enkät utreda vilka formgivnlngsprlnciper institutionerna i sin verksamhet tilläm­

par, i vilket beroendeförhållande de står till andra Institutioner, till myndig­

heter och staten, vilka deras målsätt­

ningar och verksamhetsformer är. En­

käten, som riktades till 26 institut i 21 länder, frapperade oss med hur svårt designinstituten har att i praktiken om­

sätta sina syften. Designinstituten har för sig uppställt den besvärliga upp­

giften att definiera de felande teore­

tiska utgångspunkterna för formgivning och omsätta dem i praktiken under för­

svårade ekonomiska och personliga förhållanden.

Dessa målsätt-

kan vl gemensamt

revidera praxis

Även om målsättning och praktik mån­

ga gånger skilt sig och fortfarande skiljer sig från varandra, grundar de sig dock på några få konstanter, som redan sedan medlet av förra århundra­

det bestämmt formgivningens utveck­

ling. Dessa är bl.a. att befrämja pro­

duktionen på den goda formgivningens villkor, att upplysa allmänheten om nödvändigheten av god formgivning, samt institutionernas strävan till att verka som förmedlare mellan Industri och formgivare.

Vi var emellertid på det klara med att det existerar endast ringa ansatser till ett effektivt pedagogiskt arbete Inriktat

allt

14

Finns det skäl att anta att -god form­

givning» — om den fritt skulle få ut­

breda sin verkan — skulle befrämja människans existensvillkor och även bidra till deras framåtskridande? Hur vet vi vilket mångfald eller vilken njugghet former, material och färger el­

ler vilken grad av ofullkomlighet tingen i vår omgivning bör uppvisa, för att inte stå i vägen för en humanisering av vår miljö utan tvärtom i samförstånd stöda den sociala utvecklingen Vi kan inte undvika att sätta oss in i vad som skiljer »god formgivning» från gängse masskonsumtion av den mängd före­

mål, som likaledes planeras och pro­

duceras industriellt och sålunda också är designprodukter. Alla designföremål blir av konsumenten nyttjade till att prägla hans personliga tillvaro. Följakt­

ligen bör formgivningsutkast. som ut­

märkts med epitetet »goda», fungera alldeles särskilt som hjälpmedel för en ny, förbättrad livsform. I denna bemär­

kelse får »god formgivning» ännu en uppgift att fylla.

för att bättre kunna bedöma deras följdverkningar. Om vi förstår produk­

tens budskap, förstår vi också lättare varför människorna accepterar pro­

dukten.

Ävenledes måste institutionerna bättre lära känna de olikartade behoven för att kunna bidraga till formgivningen med större effektivitet. Härvid måste vi antagligen lämna begreppet »god form­

givning», som — enligt vad vi vet — utgör knappa 10 % av den totala pro­

duktionen, för att istället närma oss vardagens estetik. Den stora allmänhe­

tens behov kan vi beakta endast om vi beaktar dess vardagsbruk, d.v.s dess vanor, smakförnimmelser och so­

ciala beteendemönster. Därmed skulle det första steget mot en förbättrad konsumtionspolitik vara taget. Det har visat sig att vl inte kan förvänta oss att konsumenten ensam skall finna sin väg till »god formgivning».

Den gemensamma utgångspunkten för nya överläggningar är konstaterandet att vi, oaktat näringslivet uppskattar vår verksamhet, inte på långt när be­

finner oss på den väg som möjliggör en fortsatt social och kulturell helhet­

utveckling. Också skapar ekonomiska framsteg allena inte någon kulturhori­

sont. Det föreligger ett tilltagande krav på starkare sinnesförnimbarhet. Star­

kare sinnesförnimbarhet av design

produkter och miljöer. Nu rådande praxis inom arkitektur och formgivning tenderar till en avtrubbning av sinnena.

Produkter kan inte längre betraktas som separata företeelser utan måste ställas i sitt kulturella och sociala sam­

manhang Antropologiska socialpsyko­

logiska, ekologiska och arbetshygie- niska aspekt måste ingå i formgivnings- praxisen. Om vi upplever denna ex­

pansion som en kulturell process, beror det på att alla designinstitutioner aktivt deltar i tillkomsten av masspro­

duktionen och att detta återigen utgör en ansenlig del av vårt industrisam­

hälles kulturkapital. VI vet att industri­

produktionens biverkningar förorsakar en räcka problem, som på ett avgöran­

de sätt påverkar människornas sociala liv. Å ena sidan har vi den stora för­

månen att med vår verksamhet här utöva ett inflytande, även om — det bör medges — I ringa omfattning. A andra sidan tvingar oss denna ut­

veckling att ännu grundligare arbeta på vår målsättning för att utplåna den stora disproportionen mellan produk­

tion och reception.

förmedlad befrämjar individuella

En sådan ny politik skulle hjälpa oss att popularisera formgivningen och att

— tillsammans med industrin — finna en naturligare anknytning till myndig­

heternas uppgifter, ty den offentliga formgivningen är en formgivning som inte ställer privata intressen i för­

grunden utan sprider en ikonografi, som når en vidsträckt mottagarkrets och befrämjar medborgarnas identifie­

ring med de offentliga institutionerna.

Produkter har sitt eget språk. »Pro- duktspråket» är förmedlaren av bety­

delser, som kommer oss tillhanda genom

ävenledes inledare av masskommuni­

kationsprocesser. Produktspråksmeto- den gör det möjligt för oss att konkret med våra sinnen tolka tingen omkring oss. Vi måste förbättra våra kunskaper i de olika produktspråkens mekanismer

Ett positivt exempel i detta hänseende är statens folkpensionsanstalt i Hel­

singfors, byggd år 1956 av Aalvar Aalto.

Hans projekt stöddes av uppdrags­

givarnas öppna attityd och strävan att bereda pensionärerna en personlig ser­

vice i en rofylld och förtroendeingivan­

de omgivning Aalto uppfyllde förvänt­

ningarna med en likvärdig kvalitet i ut­

rymmen och formgivning. Redan ett industriproduktionen och

15

serar ungdomarna endast i förbigåen­

de. De vill av oss fá veta hur man t.ex.

inreder sin bostad

verkan — de vill helst skapa någonting själv och söker allestädes utrymme för den personliga utvecklingen.

För att fylla alla dessa nya uppgifter måste vi — tror jag — arbeta mycket med oss själva. Vi måste utveckla och förnya de begrepp vi kontinuerligt an­

vänder inom formgivningen för att så­

lunda mer än hittills nå den stora all­

mänheten. Inom samhälle och närings­

liv måste vi komma till en bättre po­

sition, som gör det möjligt för oss att bevaka vårt ansvar. Först då kan vi komma med ett uttömmande svar till alla dem, som väntar sig att vi skall ange på vilket sätt formgivningen bör utvecklas för att göra ekonomiska och sociala framsteg. Vi måste kunna ange riktningen. Endast då har vi I vårt yrke en chans att man tar oss på allvar och lyssnar till oss.

kort uppehåll i väntrummet hos någon av våra otaliga myndigheter visar hur möjligheterna till god formgivning kringskärs om inte ett motsvarande so­

cialt program ger sitt stöd. Vår uppgift är att parallelt utveckla båda. Från kommunernas sida kan vi under de närmaste åren räkna med ett ökat intresse för service. Såsom flere exempel visar, måste vi bättre rusta oss för denna uppgift.

Vår ringa erfarenhet då det gäller att introducera formgivning i skolorna — inte högskolorna — har lärt oss att vi kan intressera ungdomen för design endast om vi talar till dem genom de- vardagsproblem. Vi vet hur svårt det härvid är att tillvarata yrkesform- glvarens Intressen ; han väntar sig att vi skall lära ungdomarna vad hans ar­

bete går ut på, med vilka medel och vilken teknik han arbetar, vilka pro­

duktionsmetoder som erfordras och med vilken gestaltande förmåga han måste vara utrustad. Allt detta intres­

utan smakpå-

ras

16

ESINEYMPÄRISTÖN ESTEETTISESTÄ ARVIOINNISTA

Veikko Kamunen

listen kahdensadan vuoden aikana. Sen soveltaminen ihmisen ja koko ihmis­

kunnan kannalta mielekkäällä ja hu­

maanilla tavalla on ratkaisevan tärkeä tehtävä. Teollinen muotoilija voi moni­

tieteisen koulutuksensa ja laaja-alaisen kokonaisvaltaisen näkemyksensä turvin toimia teollisen tuotannon toiminnalli­

sen ja visuaalisen estetiikan asiantunti­

jana esineistön laadun parantamiseksi.

Saattaa olla vaikeata tiedostaa miten suuren mullistuksen suomalainen yh­

teiskunta. elinympäristömme ja sen mu­

kana esinemaailma ympärillämme on kokenut viimeisen parinkymmenen vuo­

den aikana. Ainoastaan jäävuoren huip­

puina esiinpistävät ongelmat vihjaavat silloin tällöin kasvavista jännityksistä, joita yhä kiihtyvä tuotannon kehitys on ihmisen ja ympäristön välille luonut.

Teollinen muotoilutehtävä, esim. radio­

puhelimen tai automaattipesukoneen muotoilu, vaatii perinteisestä taideteol­

lisesta muotoilusta poikkeavia uusia menetelmiä. Tuotteen kehitys tapahtuu usean eri asiantuntijan välisenä ryhmä­

työnä. Muotoilija edustaa käyttäjän — ihmisen vaatimuksia, toiminta on koor­

dinoivaa luovaa synteesiä monitahoi­

sessa vuorovaikutuskentässä. Näennäi­

sesti esteettinen ratkaisu on vain osa­

tehtävä, mutta jos sana käsitetään — kuten se tulee — laajasti, se tarkoittaa tuotteen kaikkien ominaisuuksien koko­

naisuutta ja siis käyttäjän vaatimusten laajaa huomioimista tuotteen kehittämi­

sessä aivan alusta, ongelmanmääritte­

lystä. lähtien.

Karrikoiden, suomalaiset ovat muutta­

neet kahdenkymmenen vuoden aikana kaupunkiin. Asutuskeskuksiin on tänä aikana rakennettu lähes miljoona asun­

toa tarpeellisine palveluineen, ympäris­

töineen ja laitteineen. Nyt kun suuret ikäluokat on asutettu ja alamme päästä määrällisesti tasapainoon asuntojen osalta, joudumme asettamaan kysymyk­

sen ympäristön esteettisestä laadusta keskeiseksi.

Lähes yhtä dramaattinen ympäristön muutostekijä on sähköinen viestintä.

Keskiverto suomalainen istuu päivittäin useita tunteja katsellen televisiotaan.

Viestintä- ja erityisesti tietojenkäsittely- välineistön kehitys on kuitenkin vasta alullaan. Sähköiset viestimet, tietolii­

kennevälineet ja tietojen käsittelylaitteet tulevat seuraavan parinkymmenen vuo­

den aikana vaikuttamaan ympäristööm­

me kenties kaikkein eniten. Ihmisen henkisten ja fyysisten vaatimusten sekä kulttuuritaustan huomioiminen tässä kehityksessä on tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeätä.

Tuotteen muotoiluun vaikuttavat mo­

nensuuntaiset usein myös ristiriitaiset vaatimukset. Nämä painottuvat eri ta­

voin riippuen tarkastelijan edustamasta näkökulmasta. Käyttäjän, viranomaisen, suunnittelijan, valmistajan tai markki­

noijan näkemykset tuotteen ominai­

suuksista ovat usein varsin kaukana toisistaan. Tuotteen sopivuutta ympä­

ristöön voidaan tarkastella toisaalta ih­

misyhteisön juridisen-, fyysisen-, sosiaa­

lisen- ja kulttuuriympäristön kannalta sekä toisaalta välinetasolla tuotanto-, jakelu-, myynti- ja toimintaympäristön kannalta.

Esteettisen suunnittelun vastuualue on laajentunut kattamaan myös pitkälle ke­

hitettyyn teknologiaan pohjautuvan teol­

lisen tuotannon. Muotoilijan tehtävänä onkin yhä useammin lasin ja kattilan sijasta vaatimuksiltaan edellisiä monita­

hoisempien ja ristiriitaisienkin sähköis­

ten ja mekaanisten laitteiden muotoilu. Muotoiluraati on eräänä ensimmäisenä tehtävänään joutunut harkitsemaan yleisiä periaatteita tuotteiden ja ympä­

ristöjen arvioimiseksi. Toisaalta on luonnollista että toiminnan alkuvaihees- Hallussamme oleva tietomäärä on kas­

vanut viimeisen kahden vuosikymme­

nen aikana enemmän kuin kenties edel- 17

—

шм

i::v i

/ I

f Ж

»Nesteri» polttoaineen jakelumittari, valmistaja Instrumentointi Oy. design Form Center. 1979

4

Í 'Ш d3 ët:

! FH l+Шп '

Ш

Ú ■■

Proscon 100 ohjausasema prosessien ohjaukseen Monitori ja näppäimistö korvaavat valvomon Outokumpu Oy. Tevi. design Veikko Kamunen 1978

18 sa joudutaan käyttämään melkoinen

määrä Intuitiivistä »minusta tuntuu»

harkintaa. Raadin yleinen näkökulma on ensisijaisesti visuaalisen ja toimin­

nallisen estetiikan arviointi, mukaan­

luettuna turvallisuus ja taloudellisuus.

Taideteollisuusmuseon aloittaessa toi­

mintansa on selvästi koettu samanlaisia ongelmia esinetarjontaa arvioitaessa kuin mitä muotoiluraati koki työtä aloit­

taessaan. Perusvalikoimathan koostu­

vat suurelta osin verraten iäkkäästä ai­

neistosta, jota on verraten sattumanva­

raisen tarjonnan ja arvioinnin pohjalta täydennetty uudemmalla esineistöllä.

Näin saattaa olla, että kokonaisia tuo­

tannon ja elämänalueita on jäänyt huo­

miotta. Tarjonnan suhteen kaivattaisiin suurempaa aktiviteettiä suunnittelijoilta ja valmistajilta, sekä museon puitteissa erittelevää tarkastelua ja rohkeutta uu­

den tuoreen etsimiseen.

Muotoiluraadin lähtökohtana on ollut kunnianhimoisesti, mutta toki perustel­

lusti löytää eri taideteollisuuden sekto­

reiden arviointiin soveltuvat yhteiset ar­

viointikriteerit. Tehtävä on merkittävä jo sen perustavan luonteen takia. Ny­

kyiset kriteerit ovat kuitenkin vasta lähtökohta eivätkä saa muodostua kah­

leiksi vaan pikemminkin haasteeksi ke­

hittää niitä yhä paremmin käytännön arviointiin soveltuviksi. Eri sektoreiden teoksia arvioitaessa joudutaan kritee­

reitä painottamaan

dennäköistä että juuri teollisen muotoi­

lun alueella kriteerien soveltaminen käytäntöön on selkeätä koska suunnit­

telun menetelmät pääosin lähtevät tie­

dostetusti samantapaisesta erittelystä.

Taidekäsityö — alue jolla taideteolli­

suus läheisimmin kytkeytyy kuvataitee­

seen — on soveltamisen suhteen ar­

viointikriteerien koetinkivi. Taidekäsi­

työläinen perustaa työnsä paitsi tie­

toonsa ja taitoonsa myös keskeiseltä osin intuitioonsa vapaaseen kokeiluun.

Siinä on taidekäsityön voima ja merki­

tys myös taideteollisuuden ja teollisen muotoilun rikastuttajana ja pohjana.

Taidekäsityön arvioinnin tulisi ensi­

sijaisesti pohjautua taideteoriaan. Työn arvioinnin täytyy perustua vankalle teo­

reettiselle ja käytännölliselle alan tun­

temukselle. Tämäntakia olisi tärkeätä saada raatiin keskeisten taidekäsi- työalojen edustajat.

eri tavoin. On to-

£*5

E

IX r n n

LL-•

4

m.

■

; I||:i

fifff

f

:!¿r i

i l

fi

Roela sähkötrukki. Muotoilijan erityinen tehtävä esteettisen ratkaisun työvälineen liitäntä. Roela Oy. design Form Center. 1979

osana on ihmisen ja

:

.

Цр!

ч

’”Cicliti»-

Akkulaturi, jonka muotoilussa kiinnitetty erityistä huomiota käyttöominaisuuksiin laatuun. Functa Oy. design Matti Hyppönen. Petri Nikkanen. 1978

ja esteettiseen 19

iî MH

OM DEN ESTETISKA VÄRDERINGEN AV FÖREMÄLSMIUÖN

Veikko Kamunen

betydligt mer mångfacetterade och till och med kontroversiella formkrav.

Det kan vara svårt att medvetet upp­

fatta vilken enorm omvälvning det fin­

ländska samhället, vår livsmiljö och därmed föremålsmiljön omkring oss har genomgått under de par senaste år­

tiondena. Endast problem som sticker upp likt toppen av isberg antyder då och då existensen av ökande spän­

ninger, som den allt snabbare produk­

tionsutvecklingen har skapat mellan människan och miljön.

Karrikerat kan man säga att finländar­

na under tjugo år har flyttat till staden.

Under den tiden har man i bosättnlngs- centra byggt närmare en miljon bostä­

der med behövlig service, närmiljö och anläggningar. Nu då de stora årskul­

larna har blivit bosatta och vi antal­

mässigt börjar komma i balans när det gäller bostäder, blir i stället miljöns estetiska kvalitet den centrala frågan.

En nära nog lika dramatisk faktor i iråga om miljöns förändring är tele­

kommunikationerna. Genomsnittsfin- ländaren sitter dagligen flera timmar och ser på television. Utvecklingen av telekommunikationerna och särskilt den automatiska databehandlingen är dock först i sin början. De elektroniska me­

dierna, och

kommer under de tvä följande år­

tiondena att ha det kanske allra största inflytandet på vår miljö. Med tanke på framtiden är det mycket viktigt att man den utvecklingen beaktar människans andliga och fysiska krav och kulturella bakgrund.

Ansvarsområdet för den estetiska pla­

neringen har utvidgats till att omfatta också den på långt driven teknologi baserade

Formgivarens uppgift blir allt oftare att ge form Inte enbart åt glas och kast­

ruller utan också åt elektroniska och mekaniska anordningar vilka ställer

Den kunskapsmängd vi förfogar över har under de senaste tjugo åren vuxit mer än kanske rentav under de före­

gående tvåhundra åren. Det är en upp­

gift av avgörande betydelse att tilläm­

pa denna kunskap på ett för människan och hela mänskligheten meningsfullt och humant sätt. Den industriella form- kan tack vare sin multiveten- givaren

skapliga utbildning och vida helhets­

syn fungera som expert på funktionell och visuell estetik inom den industriella produktionen, för att förbättra föremå­

lens kvalitet.

Industriell design, av t.ex. en radiote­

lefon eller en automatisk tvättmaskin, kräver nya metoder som skiljer sig från traditionell, konstindustrien formgivning.

Produkten utvecklas genom ett grupp­

samarbete mellan flera olika experter.

Formgivaren representerar de konsumenten

ställer, verksamheten är en koordine­

rande, skapande syntes i ett fält av mångfacetterad växelverkan. Den es­

tetiska lösningen är skenbart endast en deluppgift, men om man uppfattar ordet i vid mening — vilket man bör göra — innebär den produktens samt­

liga egenskaper som en helhet och alltså en bred prövning av konsumen­

tens krav ända från grunden av pro­

duktutvecklingen, utgående från själva problemdefinitionen.

Utgångspunkten för Designrådet har varit att både ambitiöst och välgrundat finna gemensamma värderingskriterier för konstindustrins olika sektorer. Upp­

giften är betydelsefull inte minst för att den är av grundläggande karaktär.

De existerande kriterierna är dock en­

bart en startpunkt och får inte bli en boja utan snarare en utmaning: de bör kunna utvecklas så. att de allt bättre

krav alltså människan

masskommunikationsmedien databehandlingsanläggningarna

produktionen industriella

20

lämpar sig för värderingar i praktiken.

Då man värderar arbeten inom olika sektorer blir man tvungen att betona kriterierna på olika sätt. Sannolikt är den praktiska tillämpningen av krite­

rierna tydlig och klar just inom den in­

dustriella formgivningen genom att pla­

neringens metoder i huvudsak med­

vetet bygger på en likartad differentie­

ring.

bart samma slag av problem vid värde­

ring av föremålsutbudet som Design­

rådet upplevde i början av sin verk­

samhet. Basurvalet består ju till stor del av relativt gammalt material, som på basen av rätt slumpmässiga urval och värderingar har kompletterats med nyare föremål. På så sätt kan det hän­

da. att hela produktions- och livsom­

råden blivit förbisedda. I fråga om ut­

bud skulle det krävas större aktivitet från planerares och producenters sida, samt inom museets ram en differentie­

rad analys och kurage att söka det nya och fräscha.

Konsthantverk

konstindustrin har sin närmaste anknyt­

ningspunkt till bildkonsten — är i fråga om tillämpningen värderingskriteriernas prövosten. Konsthantverkaren grundar sitt arbete dels på kunskaper och fär­

digheter, dels i väsentlig grad på in­

tuition och fritt experimenterande. Däri ligger konsthantverkets styrka och be­

tydelse som berikare och grund också för konstindustrin och den industriella formgivningen. Värderingen av konst­

hantverk borde I främsta hand konstteoretiskt baserad. Värderingen av arbetet måste grunda sig på en stabil teoretisk och praktisk kännedom om hela verksamhetsområdet. Därför vore det viktigt att i Designrådet få med representanter för de centrala fältena inom konsthantverket.

det område där

vara

Formgivningen av en produkt påverkas av många och ofta motstridiga krav.

Dessa betonas olika beroende på den synvinkel ur vilken produkten granskas.

Konsumenten raren,

föraren kan ofta ha vitt skilda uppfatt­

ningar om en produkts egenskaper.

Produktens lämplighet i miljön kan granskas utgående från samfundets ju­

ridiska, fysiska, sociala eller kulturella miljö och å andra sidan på ett konkret plan som en del av produktions-, distri­

butions miljön.

myndigheterna, plane- producenten eller marknads-

försäljnings- och funktions- En av de första uppgifter Designrådet haft sig förelagda har varit att överväga allmänna principer för värdering av produkter och miljöer. A andra sidan är det naturligt att man till en början varit tvungen att använda sig av en mängd intuitiva överväganden av typ

«jag har en känsla av

männa utgångspunkt är i främsta hand en värdering av visuell och funktionell estetik, i kombination med säkerhet och god ekonomi.

« Rådets all-

Då Konstindustrimuseet inledde verksamhet upplevde man där uppen-sin 21

KANNATTAAKO MALLIA SUOJATA?

Magnus Gadd — Esa Kolehmainen

etukirjain. Hakemus hylättiin, koska ko.

kirjain oli ennestään tavaramerkkinä suojattu. Mikäli kirjainta olisi muutettu ja pystytty todistamaan, että tasku on varaosa, olisi rekisteröinti mahdollisesti käynyt päinsä. Mallioikeuden kohteena olevan esineen tulee olla konkreettinen.

Siten esim. työselostukset, käyttöoh­

jeet ja sisustussuunnitelmat eivät voi olla mallisuojan kohteena. Sensijaan ta­

varan koko ei vaikuta mallisuojan saa­

miseen. Suurtenkin tuotteiden, kuten sarjavalmisteisten alusten, tehdasval­

misteisten talojen ja saunojen mallit voidaan suojata jos ne tavaroina ovat vaihdannan kohteina. Mainittakoon kui­

tenkin, ettei paperitehdasta hyväksytty mallirekisteriin. On myös olemassa ko­

risteaiheita, joilla ei ole välitöntä yh­

teyttä jonkun määrätyn tavaran ulko­

muotoon, vaan jotka on tarkoitettu käy­

tettäväksi erilaisten tavaroiden korista- miseen. Tällainen koristeinani eli orna­

mentti voi olla myynnin kohteena ja siis saada mallisuojan.

Mallioikeus saadaan hakemuksesta merkitsemällä malli patentti- ja rekis­

terihallituksen pitämään mallirekisteriin.

Hakemuksen saatuaan viranomainen tutkii muodolliset edellytykset ja ilmoit­

taa hakemuksesta erityisesti säännölli­

sesti julkaistavassa lehdessä. Näin ul­

kopuolisille suunnittelijoille ja kilpaile­

valle teollisuudelle varataan tilaisuus ilmoittaa viranomaisille mallin rekiste­

röimisen esteestä. Edellytyksenä malli­

oikeuden saamiselle on:

Kaikissa maissa on lainsäädännön avul­

la pyritty suojaamaan teollisuuden ja kaupan kehityksen edellytyksiä. Tässä tarkoituksessa on luotu suojalainsää- däntöjärjestelmä, joka Suomessa sisäl­

tää patentti-, mallioikeus-, tekijänoikeus-, tavaramerkki-, ja toiminimisuojat. Malli­

oikeuslain syntymiseen on aikanaan varsinaisesti ollut syynä suojan puute ns. design tuotteiden kuten ruokailuvä­

lineiden, lasi- ja muiden koristetavaroi- den, huonekalujen, pukumalllen ja teks­

tiilien osalta. Lain tarkoituksena on ni­

mittäin mahdollistaa suoja myös sellai­

selle henkiselle työlle, joka edustaa uutta luomista mutta joka ei välttämättä saavuta sitä taiteellista tasoa, jota pi­

detään tekijänoikeuden mukaisen jan saamisen edellytyksenä.

Mallioikeuslakimme on vuodelta 1971 ja syntynyt pohjoismaisen yhteistyön tu­

loksena. Se on miltei tarkalleen saman­

lainen kaikissa pohjoismaissa. On kui­

tenkin muistettava, että mallioikeus on puhtaasti maakohtainen oikeus. Se voi­

daan siis saavuttaa vain kussakin maas­

sa erikseen.

suo-

Mitä sitten tarkoitetaan suojattavalla mallilla? Kuten kielellinen ilmaisukin malli on tuotteen esikuva.

osoittaa,

Tyypillisiä malleja ovat piirustus, kaava ja mallikappale eli prototyyppi, joka val­

mistetaan ennen tavaran sarjatuotannon Mallioikeus koskee siis aloittamista,

vain tavaran muotoa ja ulkonäköä huo­

limatta siitä, että siihen samalla voi myös kytkeytyä teknillinen idea. Tava­

ran osan esim. pullon kaulan malli ei voi olla suojakohteena. Sellaiset esi­

neet kuten oven kahvat, pöydän jalat tai muut suurempaan kokonaisuuteen liittyvät valmisteet voivat olla itsenäi­

sesti myynnin kohteena ja ovat siis lain tarkoittamia tavaroita, joiden mallit voi­

daan suojata. On esimerkiksi yritetty suojata mm. farmarihousujen taskuja joihin on kirjattu valmistajayrityksen

a) että ko. esinettä voidaan pitää mal­

lina eli tavaran ulkomuodon tai ko­

risteen esikuvana,

b) että suojaa annetaan vain sille, joka on itse luonut mallin henkisen työn avulla,

c) että malli on uusi,

d) että malli olennaisesti eroaa muista malleista,

e) että malli on omalaatuinen. ²²

suojattuja malleja. Malllsuojalakl estää kuitenkin niiden tuonnin

Mallin suojaaminen Mallioikeuden myöntämisen edellytyk­

senä siis on, että malli on syntynyt luo­

van henkisen työn tuloksena, malli ei olla epäitsenäisen jäljittelyn tulos. Suojan edellytykseksi ei kuiten­

kaan voida asettaa mallin omaperäi- syysastetta tai taiteellista tasoa tarkoit­

tavaa vaatimusta. Tässä suhteessa kri­

teerit olennaisesti poikkeavat muotoiluraadin

Toisaalta mallin rekisterissä oleminen helpottaa olennaisesti muotoiluraadin työtä. Voihan se näin varmistua arvos­

teltavan tuotteen uutuudesta ja »alku­

peräisyydestä».

Suomeen, kansainvälisesti edellyttää sen rekisteröimistä kussakin maassa erikseen. Tämä toimenpide on mahdollinen suuremmille vientiä har­

joittaville yrityksille, mutta vaatii yksi­

tyiseltä suunnittelijalta ja pienyrityksiltä kohtuuttoman paljon työtä ja kustan­

nuksia siis saa

Kun kotimaisen mallisuojan hankkimisen kustannukset liikkuvat doissa markoissa mallia kohden, jou­

dutaan kansainväliseen suojaamiseen uhraamaan vastaavasti useita tuhansia markkoja. Olisi toivottavaa, että valtiot voisivat tulevaisuudessa keskinäisin pimuksin helpottaa mallien rekisteröin­

tiä. Kansainvälinen keskusrekisteri ei pitäisi olla tietokoneiden aikakaudella mahdoton toteuttaa.

esim

arvosteluperiaatteista sa-

so- Mallioikeuteen perustuva yksinoikeus

alkaa rekisteröintihakemuksen tekemis­

päivästä ja on voimassa siitä laskien viisi vuotta, minkä jälkeen suoja-alkaa voidaan vielä hakemuksesta pidentää kahdesti viisivuotiskaudeksi kerrallaan.

Enimmäissuoja-aika 15 vuotta riittää useimpien tuotteitten eliniäksi. Toisaalta jotkut taideteollisuuden klassikot voivat olla tuotannossa tai tulla uudelleen tuo­

tantoon huomattavasti pitemmänkin ajanjakson puitteissa. Yksinoikeus mal­

liin myönnetään vain sille, joka on luo­

nut mallin tai sille, jolle hän on siirtä­

nyt mallin käyttöluvan. Kukaan muu el saa ilman mallioikeuden haltijan lupaa ammattimaisesti käyttää mallia valmis­

tamalla, maahan tuomalla, myymällä, luovuttamalla tai vuokraamalla Mallioikeuden tuottamuksellisesta louk­

kauksesta on seurauksena kielto teon jatkamisesta tai toistamisesta. Jos mallioikeutta loukataan tahallisesti on seurauksena vahingonkorvausvelvolli­

suus, sakko tai enintään kuuden kuu­

kauden vankeusrangaistus.

Kuten edellä todettiin Suomen malli­

oikeuslaki ei ulotu maan rajojen ulko­

puolelle. Näin ollen ulkomailla voidaan valmistaa ja markkinoida Suomessa

Taideteollisuustuotteiden sestä työnjaosta puhuttaessa on leikillisesti sanottu Suomen osaksi tul­

leen tuotteiden ideoimisen ja suunnit­

telun. Muut maat ovat sitten huolehti­

neet ideoiden hyödyntämisestä ja naut­

tineet myös niistä tulevan kaupallisen hyödyn. Konkreettisia esimerkkejä täl­

laisesta muistetaan ainakin lasitavaroi­

den, ruokailuvälineiden ja sisustusteks­

tiilien osalta

luonnollisestikaan kokonaan poista jäl­

jitelmiä markkinoilta. Se antaa kuiten­

kin juridisen perustan puuttua tällaisiin tapauksiin, mikä useimmiten johtaa ko­

pion poistumiseen ja oman tuotteemme myynnin paranemiseen. Tilalle voidaan myös haluttaessa tarjota alkuperäisen tuotteen valmistuslisenssiä ja saada tuloja tämän kautta.

Mallien kansainvälinen suojaaminen on osa vienninedistystoimintaa. Olisi toi­

vottavaa, että viennin edistämiseen osoitettuja julkisia varoja voitaisiin käyttää myös tähän tarkoitukseen.

kansainväli- usein

Mallin rekisteröinti ei

sita

23

LÖNAR DET SIG ATT SKYDDA ETT MÖNSTER?

Magnus Gadd — Esa Kolehmainen

kastades, eftersom nämnda bokstav redan förut var skyddad som varumär­

ke. Om man hade ändrat bokstav och kunnat bevisa att fickan är en reserv­

del, hade registrering eventuellt varit möjlig. För att beröras av mönsterrätten måste ett föremål vara konkret. Sålun­

da kan t.ex. arbetsbeskrivningar, bruks­

anvisningar och inredningsplaner icke bli föremål för mönsterskydd. Däremot spelar inte varans storlek någon roll.

Även stora produkter, såsom serietill- verkade fartyg, fabrikstillverkade hus och bastumodeller kan skyddas om man kan bedriva köpenskap med dem som varor. Dock kan det nämnas att en pappersfabrlk inte intogs i mönster­

registret. Det finns också dekorativa motiv, som inte har något direkt sam­

band med varans utseende, utan en­

bart används för att dekorera olika varor. Ett lydikt ornament kan säljas och följaktligen även få mönsterskydd.

I alla länder har man lagstiftningsvägen försökt skydda industrins och handelns utvecklingsförutsättningar. I detta av­

seende har man skapat ett skyddslags- system, som i Finland omfattar patent-, mönsterrätts-, upphovsmannarätts-, va­

rumärkes- och firmaskydd. Den egent­

liga anledningen till mönsterskydd­

slagens uppkomst var bristen på skydd för s.k. designprodukter såsom mat­

bestick, glas- och andra prydnadsföre­

mål, möbler, dräktmönster och textilier.

Avsikten med lagen är att åstadkomma skydd även för sådant intellektuellt ar­

bete, som representerar nyskapande men dock ej nödvändigtvis når upp till sådan konstnärlig nivå, som förutsätts för att få skydd i enlighet med upp­

hovsmannarätten.

Vår mönsterlag är från år 1971 och till­

kom som ett resultat av nordiskt sam­

arbete. Den är nästan exakt likadan i alla nordiska länder. Man bör dock komma i håg att mönsterrätten hänför sig enbart till land där registrering skett. Den kan alltså enbart uppnås i vart land för sig.

Mönsterrätt får man efter ansökan genom att mönstret antecknas i möns­

terregistret, som förs av Patent- och registerstyrelsen. När ansökan anlänt undersöker myndigheten de formella förutsättningarna och meddelar särskilt om ansökan i en regelbundet utkom­

mande tidning. På detta sätt bereds utomstående planerare och konkure- rande industri en möjlighet att meddela myndigheten om hinder för registrering av mönstret. För att få mönsterrätt för­

utsätts:

Vad avses då med mönster som kan skyddas? Såsom själva uttrycket visar, är mönstret en förebild för produkten.

Typiska mönster är ritning, schema och modellföremål dvs. prototyp, som till­

verkas innan serietillverkning av pro­

dukten inleds. Mönsterrätten gäller alltså enbart varans form och utseende, oavsett att en teknisk idé samtidigt kan vara ansluten till den. En del av en vara, t.ex. en flaskhals, kan inte vgra föremål för mönsterskydd. Sådana före­

mål som dörrhandtag, bordsben och andra produkter, som hör till en större helhet och självständigt kan saluföras, är däremot sådana i lagen avsedda varor, vars mönster kan skyddas. Man har till exempel försökt skydda farmar- byxors fickor på vilka tillverkarens första bokstav är angiven. Ansökan för­

a) att ifrågavarande föremål kan be­

traktas som mönster dvs. förebild för en varas utseende eller ett or­

nament,

b) att skyddet blott ges ät den som själv skapat mönstret genom intel­

lektuellt arbete, c) att mönstret är nytt

d) att mönstret väsentligen skiljer sig från andra mönster,

e) att mönstret är specifikt ²⁴