Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1979 ja toimintakertomus vuodelta 1978

- ."‘Л'-!

е

:1[е[: ;Те

;

§ • гг

I

_

—

SUOMEN TAIDETEOLLISUUS- YHDISTYS

VUOSIKIRJA 1979

JA TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1978

KONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND

ÅRSBOK 1979

OCH VERKSAMHETSBERÄT­

TELSE FÖR 1978

! ¿d

■ -iSí

amanen a

Helena Majanen

TAIDETEOLLISUUSMUSEON

VARHAISVAIHEITA... 5

Helena Majanen

KONSTINDUSTRIMUSEETS

FÖRSTA SKEDEN ... . . 10 Jarno Peltonen

TAIDETEOLLISUUSMUSEON

TULEVAISUUDESTA ... 17

Jarno Peltonen

OM KONSTINDUSTRIMUSEETS

FRAMTID .... 19

TAIDETEOLLISUUSMUSEO KERÄÄ KOKOELMIAAN ... 22

KONSTINDUSTRIMUSEET UTÖKAR SINA SAMLINGAR ... 23

Maire GuIMchsen-Nyströmer

OTE TAIDETEOLLISUUTTA KÄSIT­

TELEVÄSTÄ OHJELMASARJASTA PRO ARTE UTILI ... 24

Maire Gullichsen-Nyströmer

UTDRAG UR PROGRAMSERIEN PRO ARTE UTILI SOM BEHAND­

LAR KONSTINDUSTRIN . 31

TOIMINTAKERTOMUS 1978 ... 38 VERKSAMHETSBERÄTTELSE 1978 58

TAIDETEOLLISUUSMUSEON VARHAISVAIHEITA

Helena Maianen*

Suurilla taide- ja teolllsuusnäyttelylllä oli ensiarvoisen tärkeä rooli viimevuosi-

Estlanderin mukaan taideteollisuuskou­

lujen oppilaille tarkoitetut kuva- ja mal- likokoelmat kehittyisivät vähitellen ko­

koelmiksi yleisen maun kehittämistehtä­

vää varten. Pääkaupungin kokoelmat tuli jo alusta alkaen käsittää valtakun­

nallisena museona. Tässä tarkoitukses­

sa kokoelmien piti Estlanderin kaavai­

lujen mukaan toimia kahdella suunnal­

la; ensinnäkin niiden tuli tarjota esi­

merkkejä maun kehittämiseksi ja toi­

seksi toimia mallina käsityöverstaille ja taideteollisuudelle.

sadan loppupuolella alkunsa saaneiden taideteollisuusmuseoiden syntyvaiheis­

sa. Lontoossa pidetyn ensimmäisen osaksi maailmannäyttelyn jälkeen

ko. näyttelyn materiaalista — saivat al­

kunsa Royal College of Art ja South Kensington Museum, joista jälkimmäi­

nen on sittemmin muuttanut nimensä Victoria and Albert Museum'iksi. Mallia seuraten nousi eri puolille Eurooppaa 1850-, 1860- ja 1870-lukujen kuluessa taideteollisuuskoulun tai -museon nimik­

keellä toimivia laitoksia, joista varmas­

ti jotkut — ei vähiten Helsingin taide­

teollisuusmuseo — ovat perustetut juu­

ri tämän South Kensington — hengen tai South Kensington — koulukunnan vaikutuksen alaisina. Taideteollisuus­

museomme alkuvaiheita tarkasteltaessa onkin syytä ottaa huomioon se tosiasia, että museokokoelma ei syntynyt irralli­

sena ilmiönä, vaan sen tarkoitus oli liit­

tyä vuonna 1871 perustetun Veistokou- lun toimintaan. Tavoitteena oli, että nä­

mä kaksi yhdessä alan kirjaston kans­

sa muodostaisivat eräänlaisen taideteol­

lisuuden keskuslaitoksen maassamme.

Taideteollisuuskoulun kasvaessa voi­

tiin siihen Estlanderin käsityksen mu­

kaan liittää Taideyhdistyksen piirustus­

koulu ylimmäksi luokaksi. Samalla yh­

distettäisiin taide- ja taideteollisuus­

museot. Estlanderin ideaaliratkaisuna oli siis koko taiteen kentän kattava laitos, jota hänen mielestään voitiin täydellä syyllä kutsua »museoksi» Lon­

toon tai Berliinin vastaavien laitosten mukaan. Hän huomautti kuitenkin edelleen, että itse nimittäisi sen mie­

luummin Atheneumlksi »taiteellisuuden ja uutteruuden jumalattaren mukaan».

Hän halusi vielä lisätä nimeen attribuu­

tin »suomalainen».

Museohankkeen isänä voidaan pitää Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston es­

tetiikan ja uudemman kirjallisuuden professori C. G. Estlanderia. Hänen järjestelmällinen asian ajamisensa al­

koi 1871 julkaistulla teoksella »Den finska konstens och industrins uttveck- ling hittills och hädanefter», jonka saa­

masta julkisuudesta voidaan mainita, että pääkaupungin valtalehti, Helsing­

fors Dagblad, esitteli sen pääkirjoituk­

sessaan.

Teoksessaan Estlander käsitteli taiteen ja taideteollisuuden suhteita sekä taideteollisuusalan koulutuskysymystä esittäen tässä yhteydessä käsityksensä uiko- ja kotimaisia taideteollisuusesi- neitä sisältävän kokoelman tarpeelli­

suudesta.

Ajatuksiaan Atheneumista Estlander täsmensi kaksi vuotta myöhemmin Hel­

singfors Dagblad’issa kirjoittamissaan artikkeleissa »Angående en välbehöflig anstalt». Näistä ensimmäisessä hän kä­

sitteli kokoelmia. Estlander näki tär­

keimpänä hankintaryhmänä »maailman markkinoiden uuden tuotannon, sellai­

set mallikelpoiset esineet, joita meil­

läkin tuli valmistaa». Toisena ryhmänä hän mainitsi historialliset esineet, joita hänen mielestään tuli ulkomailta ostaa vain kopioina niiden kalleuden vuoksi.

* Hum.kand., tutkimusapulainen, Taideteollisuus­

museo.

5

komissaari asian ilmaisi. Lisäksi tava­

rat voitaisiin tuoda näyttelymateriaalin kanssa ilmaiseksi rautateitse.

Spère kertoi päivittäin etsineensä kokoelmiin sopivia esineitä yhdessä sekä suomalaisten että ulkomaisten asiaa tuntevien henkilöiden kanssa, ja tähdensi muiden taideteollisuusmuseoi­

den ostojen seuraamisen merkitystä ohjaavana esimerkkinä.

Kolme päivää myöhemmin käsitteli Helsingfors Dagblad'in toimitus kokoel­

mien ostoasiaa pääkirjoituksessaan.

Se totesi kirjeenvaihtajansa esittäneen varojenkeräyskehoituksen, mutta muis­

tutti samalla lukijoiden mieleen prof.

Estlanderin museohanketta koskevat aikaisemmin julkaistut artikkelit.

Kun asialla oli kova kiire näyttelyajan lähestyessä uhkaavasti loppuaan, Hel­

singfors Dagblad'in toimitus uskoi yk­

sityisen keräyksen järjestämisen olleen mahdottoman. Siksi se ehdotti, että se­

naatti puuttuisi asiaan: »Att få saken utförd torde derföre knappast låta sig göra utan att regeringen företager sig att lemna ett anslag för ändamålet, och detta per telegraf.»

Toimituksen epäuskosta huolimatta ke­

räys onnistui. Seuraavan päivän leh­

dessä oli jo ilmoitus ensimmäisestä lah­

joituksesta. Henkilö, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen oli luovuttanut tarkoitukseen 1.000 markkaa.

Kolmas pääryhmä käsitti talonpoikaista taidekäsityötä niin koti- kuin ulkomail­

takin. Toinen artikkeli käsitteli museon sosiaalista tehtävää keskittyen luento­

saliin ja kirjastoon lukusaleineen.

Estlanderin perimmäisenä ajatuksena oli siis esittää harkituin esimerkein

»kansakunnan taide, taideteollisuus ja teollisuus yhden ja saman luovan voi­

man ilmentyminä» suurten näyttelyiden tapaan. Hänen käsityksensä mukaan Suomella olikin hyvät mahdollisuudet saada näin taideteollisuus kukkaan, ol­

tiinhan täällä — »vapaina hovitaiteen ja mesenaattien rasitukselta»

alunperin sillä »taiteen demokratisoitu­

misen asteella», joka 1860-luvun ku­

luessa saavutettiin Euroopassa taide- teollisuusmuesoiden ansiosta.

jo

Wienin maailmannäyttelyyn liittyvät tapahtumat

Suomen komissaari Wienin maailman­

näyttelyssä

eversti Walfrid Spère. Hän toimi sa­

malla yhtenä Helsingfors Dagblad'in maailmannäyttelystä raportoivista kir­

jeenvaihtajista.

Lokakuun 8. pnä lehti julkaisi Spåren

»Kirjekortin», jossa tämä ehdotti en­

simmäisten esineiden ostoa taideteol­

lisuusmuseota varten. (Tässä yhteydes­

sä lienee syytä mainita, että professori Estlander oli syyskuussa saapunut Wie­

niin.)

Spère aloitti kertomalla kuinka taide­

teollisuusmuseot »kaikkialta sivisty­

neestä maailmasta» ostivat esineitä kokoelmiinsa näyttelyn lähestyessä lop­

puaan ja jatkoi miltei Estlanderin sa­

noin muistuttamalla siitä, että meillä ei voitu nuorten käsityöläisten makua ja kauneustajua kehittää museon puuttuessa.

Toiseksi hän selosti maailmannäytte­

lyssä tarjoutuvan kokoelman hankkimi­

seksi tilaisuuden, jota ei tulisi laimin­

lyödä. Saattaisi käydä niin, että vuosi­

kymmeneen ei vastaavanlaista mahdol­

lisuutta tulisi. Oli siis toimittava no­

peasti.

Myös taloudellisesti tilaisuus oli mitä edullisin, olihan nyt mahdollisuus hank­

kia esineitä kaukaisistakin maista. Itse asiassa säästettäisiin monen henkilön kalliit matkat ympäri maailmaa, kuten

oli (1.5.-2. 11.1873)

Loka-marraskuun aikana kertyi varoja yksityisinä lahjoituksina yhteensä 4.410 markkaa. Keisarillinen senaatti myönsi tarkoitukseen 1.500 markkaa ja Veisto- koulun johtokunta lisäsi 1.000 markkaa eräiden Helsingin Veisto osakeyhtiön (Slöjdaktiebolaget i Helsingfors) osak­

kaiden jo vuosina 1871 ja 1872 tarkoi­

tukseen lahjoittamista osakkeista saa­

duista varoista.

Kun ensimmäiset tiedot keräyksen tuloksista saapuivat Wieniin, kiirehti Spère maksamaan etukäteismaksuja valitsemistaan esineistä, sillä monia näistä oli jo ennätetty myydä muille.

Sitä mukaan kun rahaa tuli annettiin esineitä pakata.

Mutta kaikille lahjoittajille ei näyttely- komissaarin asiantuntemus näyttänyt riittävän, vaan jotkut heistä olivat esit­

täneet toivomuksen, että prof. Estlan­

der suorittaisi ostot. Siksi Helsingfors

Dagblad'in toimitus sähkötti Estlande- ⁶

puutyöt

posliini- ja fajanssiesineet lasiesineet

kilpikonnankuori-, luu-, sarvi- ja norsunluuesineet

kiviesineet metalliesineet

nahkatyöt, kirjansidonta, paperityöt graafiset työt, valokuvat

tekstiilit

maalaus, kuten koristemaalaus ja seinäpaperit

lakka- ja emalityöt

Kunkin edellä mainitun ryhmän edus­

tajia hankittiinkin.

Puutöitä edustivat ranskalaisen rottin- ki-istuimisen telttatuolin lisäksi lähinnä japanilaiset, kiinalaiset ja intialaiset

Wienistä ostettu kokoelma

Wienistä hankittujen esineiden luku­

määrä oli museon ensimmäisen, vuon­

na 1881 julkaistun luettelon mukaan 732 kpl, joista 383 oli saatu lahjoituk­

sina, osin Spåren välityksellä, osin hä­

neltä itseltään.

Helsingfors Dagblad kuvaili maalis­

kuussa 1874 juuri maahan saapuneen kokoelman esineitä »aistikkaiksi», »kal­

lisarvoisiksi» ja »hienoiksi». Erityisesti itämaisten esineiden »puhtaat ja ais­

tikkaat muodot» näyttävät tehneen kir­

joittajaan vaikutuksen.

Itämaisuudella kieltämättä olikin vank­

ka jalansija kokoelman rakenteessa.

Kuten Estlander mainitsi maailman­

näyttelyssä huomanneensa, oltiin mur­

rosvaiheessa tyylin kehityksen kannal­

ta. Selityksensä ilmiö saa Japanin 1860- luvulla USA:n, Venäjän, Englannin ja Ranskan kanssa solmimasta kauppa­

sopimuksesta, joka mahdollisti maan tuotteiden vapaan virtauksen länsimai­

hin. Englantilainen ja erityisesti rans­

kalainen taideteollisuus, jotka ensim­

mäisinä olivat ymmärtäneet ryhtyä et­

simään motiiveja itämailta, olivat niin Estlanderin kuin Spärenkin mielestä kaikkien muiden maailmannäyttelyssä esiintyneiden maiden tuotannon ylä­

puolella.

Kokoelmien valinnasta suurimmalta osalta päättäneen Spåren mielestä — ainakin jälkeenpäin — museossa, jonka tuli tärkeimpänä tehtävänään hoitaa käsityöläisten opetustehtävää, piti olla seuraavat esineryhmät:

rille, joka oli ennättänyt matkustaa Wienistä Italiaan, pyytäen tätä palaa­

maan takaisin maailmannäyttelyyn.

Asiasta kuultuaan Spère puolestaan kirjoitti loukkaantuneena Estlanderille:

»Det kan väl hända att professorns blick i saken kan vara klarare, men jag skall uppriktigt säga, att de av mig redan valda sakerna äro nästan ute­

slutande valda hos sådana firmor som erhållit »Ehrendiplom» eller »Fort­

schritts-Medaille».

Estlander näytti vakuuttuneen Spåren kyvykkyydestä suoriutua tehtävästä ja ilmoitti lehdelle lähettäneensä tälle luettelon niistä esineistä, jotka hän oli Wienissä ollessa merkinnyt ko. ko­

koelmaan sopiviksi.

Veistokoulun edustajana Spårea autta­

maan asetettiin nyt koulun johtaja arkkitehti Granholm. Tämän saapuessa perille vain hieman ennen näyttelyn päättymistä ei hänen mielipiteellään kuitenkaan ole voinut olla merkittävää vaikutusta valitun kokoelman sisältöön.

Sen sijaan hän on saattanut olla se Spåren kokoelmien ostosta kertovassa lehtiartikkelissaan mainitsema matkai­

lija, joka paria päivää ennen näyttelyn sulkemista toi viimeisen rahalähetyk- sen

Koska Spåren Wieniin saama rahasum­

ma ei riittänyt kaikkien niiden esinei­

den lunastamiseen, joista hän oli mak­

sanut etukäteismaksun tai jotka hän muuten oli varannut, otti hän tarkoi­

tusta varten henkilökohtaisen lainan.

Ostojen lopullinen hinta kohosi noin 7.800 markkaan, mikä ylitti keräyksen tulot. Ylimenneen osan peittämiseksi saatiin kesän 1874 aikana Spåren vä­

lityksellä edelleen yksityisiltä henki­

löiltä lahjoituksina yhteensä 510 mark­

kaa. Myöhemmin kun Suomen Taide­

teollisuusyhdistys oli perustettu mer­

kitsivät eversti ja rouva Späre maksa­

mattoman osan lainastaan

neen 730 markkaa 53 penniä — avus­

tuksena yhdistykselle.

korkoi-

Wienissä ostoin, tilauksin

sekä lahjoituksin kerätty kokoelma saa­

tiin kuljetettua Itävallan, Venäjän ja Suomen rautateitse ilmaiseksi Helsin­

kiin palautettavien näyttelytavaroiden kanssa helmikuussa 1874. Kokoelmalle myönnettiin myös vapautus tullimak­

suista.

vaihdoin

7

СОГОOCOCO-n!O)UI

Taideteollisuusmuseo yliopiston laboratoriorakennuksessa 1874—1875 pikkuesineet. Mukana oli myös muu­

tama venäläinen leikkikalu.

»Efter mycket språng och bråk» onnis­

tuttiin Spåren kertoman mukaan saa­

maan näyttelytilat. Yliopisto »sin upp­

gift trogen att vara civilisationens och framåtskridandets stöd och skydd»

luovutti tarkoitukseen yhden tilavista saleistaan uudessa laboratorioraken­

nuksessa.

Keramiikka muodosti suurimman han­

kintaryhmän. Italialaista, ranskalaista, venäläistä ja englantilaista posliinia os­

tettiin suhteellisen paljon itämaiseen verrattuna, mutta olivathan englantilai­

set esineet etupäässä tehdyt »japani­

laiseen tyyliin». Espanjan ja Portugalin keramiikkaa saatiin runsaasti lahjaksi.

Lasikannut, maljakot ja juomalasit oli­

vat suhteellisen kalliita, tunnettujen böömiläisten, itävaltalaisten ja englan­

tilaisten valmistajien tuotteita. Mutta lisäksi ostettiin Puolan osastolta 1 markan arvoinen lamppu ja 4 markkaa maksanut maljakko.

Norsunluuesineitä ostettiin Japanin, Kiinan ja Intian osastoilta. Myös muu­

tama norsunluuta jäljittelevä historial­

lisen esineen kipsikopio löysi tiensä kokoelmiin.

Kemian uuteen laboratoriorakennuk- seen, joka vuonna 1869 oli valmistunut Nikolainkadun tonteille 3 ja 5, oli jo alunperin suunniteltu tiloja laboratorioi­

den lisäksi myös erinäisten kokoelmien käyttöön.

Ensimmäisessä kerroksessa oli kemian laboratorioita ja vahtimestarien asun­

toja. Toiseen kerrokseen oli sijoitettu varsinaiset opetustilat sekä koko etelä­

päädyn laajuinen auditorio. Kolmas kerros oli jaettu puoliksi kemian pro­

fessorin asunnon ja kolmen valtavan salin muodostaman geologian, mine­

ralogian ja paleontologian kokoelma- huoneiston kesken. Neljännessä ker­

roksessa oli kaikkiaan 9 huonetta.

Eteläpäädyn 3 salia oli varattu etno­

grafiselle museolle, pohjoispään jakoi­

vat musiikki- ja piirustussalihuoneus- tot. Yliopiston veistokuvakokoelma oli sijoitettu piirustussalin ja etnografisten kokoelmien välissä olevaan kahteen saliin.

Kiviesineitä oli vain muutama, niiden joukossa näytteitä Demidoffin kaivok­

silta Siperiasta.

Metalliesineitä ostettiin Portugalin, Tur­

kin, Kiinan, Englannin, Espanjan, Ja­

panin ja Ranskan osastoilta. Osa oli galvonaplastisia valoksia, olipa joukos­

sa Kaarle V:n kuuluisaa kypärää esit­

tävä kipsijäljennöskin.

Nahkatöiden ja paperitöiden ryhmän muodostivat marokkolaiset metsästys- laukut, japanilaiset paperi- ja pahvi- rasiat, yksi kiinalainen pahvirasia sekä nahkaisen laukun kipsijäljennös.

Grafiikkaa edustamaan hankittiin kaksi venäläistä, yksi ranskalainen mallikirja sekä kolme Wieniläisiä vaunuja esittä­

vää taulua.

Sali, joka luovutettiin taideteollisuus- kokoelmien käyttöön sijaitsi rakennuk­

sen kolmannessa kerroksessa. Siinä tä­

hän asti ollut mineraloginen kokoelma vetäytyi vapaaehtoisesti lähellä ollee­

seen toiseen kokoelmahuoneeseen. Sa­

lia pidettiin kuitenkin jo alunperin riit­

tämättömänä »för den ganska rikliga och delvis dyrbara samling», kuten Helsingfors Dagblad taideteollisuusko- koelman sijoituspaikasta kirjoitti.

»Tekstiilit» käsittivät mm. japani­

laiset rullakaihtimet, erilaisia bambuko- reja ja -rasioita, Espanjalaista savuke- paperia ja kengät, kreikkalaisia ja ma­

rokkolaisia asusteita, Espanjalaisia ja venäläisiä pitsejä sekä venäläisen villa- maton.

Suomalaiset näytteillepanijat Wienissä luovuttivat osin lahjana, osin lainaksi maailmannäyttelystä palautetut kaap­

pinsa ja näyttelypöytänsä. Myös muut henkilöt lainailivat huonekalujaan mu­

seon käyttöön.

Ruotsin komissaarin kautta saatiin lah­

jana seinäpaperimalleja, joissa jäljitel-

tiin kultanahkaa, silkkiä ja kipsiä. Kokoelma avattiin yleisölle 24. pnä huhtikuuta 1874. Museo oli avoinna päivittäin alkaen klo 12. Sulkemisaika näyttää lehti-ilmoitusten perusteella vaihdelleen tiheään klo 13 ja klo 20 Lakka- ja emalityöt ostettiin miltei yk­

sinomaan Japanin osastolta. ⁸

mässä ravintolassa perjantai-iltana 29.

pnä lokakuuta 1875 luovutti eversti Spère kokoelman yhdistykselle. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että Späre olisi kokonaan vetäytynyt toiminnasta kokoelman parissa. Hän tuli kuulumaan vastaperustetun yhdistyksen toimikun­

taan, sen toiseen jaostoon, jonka teh­

täväksi määrättiin museoasioiden hoito.

välillä. Sisäänpääsymaksua perittiin ai­

kuisilta 50 penniä, lapsilta 25 penniä.

Veistokoulun oppilaat pääsivät mu­

seoon ilmaiseksi tarkoitukseen varat­

tuna aikana.

päivään mennessä, kun Kesäkuun 1

museo oli ollut avoinna yleisölle run­

saan kuukauden ajan, kokelmiin oli tu­

tustunut 741 henkilöä.

Wienistä tuotu kokoelma karttui lahjoi­

tuksin.

Yhteenveto museon myöhemmistä vaiheista

Kuten muissakin vastaavanlaisissa mu­

seoissa tiedettiin tehdyn, järjestettiin täälläkin oman kokoelman rinnalle vaih­

tuva näyttely, joka koostui yksityisten henkilöiden tarkoitukseen lainaamista esineistä. Näytteillä oli mitä milloinkin miniatyyrirukista kiinalaisiin huoneka- luihin, riippuen siitä mitä kulloinkin lai­

naksi oli tarjolla.

Yhdistys ryhtyi innokkaasti ajamaan Ateneum-hanketta. Se sai kuitenkin teh­

dä työtä toistakymmentä vuotta ennen kuin suunnitelma toteutui. Kokoelma sai olla vuoteen 1878 asti yliopiston la- boratooriorakennuksessa, minkä jäl­

keen se oli esillä Kasarminkatu 48:ssa (1879—82), Erottaja 4:ssä (1833—85) ja Unioninkatu 20:ssa (1886—1888) sijain­

neissa huoneustoissa.

Siitä huolimatta, että Späre oli julkisesti Helsingfors Dagblad'in palstoilla toivo­

nut luettelon valmistuvan heti avajaisten jälkeen, saatiin sellaista turhaan odot­

taa vuoteen 1881 asti, jolloin ilmestyi museon silloisen intendentin Ernst Nordströmin laatima luettelo.

Ateneumissa kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1888 Taideteollisuusmuseon osalta alkanut aika päättyi keväällä 1912, jolloin sen kokoelma siirrettiin Hakasalmen huvilan yläkertaan 16 vuo­

deksi. Täältä vaellus jatkui Bulevardi 6:den (1928—33), Stockmannin tavara­

talon (1933—40), Pohjoisranta 4:n (1940—53) ja Meritullinkatu 3:n (1953—

54) kautta varastoon Katajanokan poh­

joisrantaan. Joulukuusta 1978 lähtien museokokoelma on ollut nykyisessä pai­

kassaan, entisessä Brobergin yhteiskou­

lussa, jonka Opetusministeriö on luo­

vuttanut

museorakennukseksi Museon hoitajana eversti Späre kirjoitti

henkilökohtaisesti kevään ja kesän 1874 aikana jatkuvasti kokoelmia koskevia uutisia Helsingfors Dagblad’iin. Lehti julkaisi huhti-toukokuussa Spåren kol­

miosaisen artikkelisarjan »Något i Konst-Industriens Intresse», missä hän näyttää ottaneen jatkaakseensa Est­

landerin aloittaman taideteollisuusaat- teen ja ennen kaikkea sen sosiaalisen tehtävän — museo tämän välineenä — puolesta puhumisen.

Innostus kuitenkin laantui pian, eikä museosta kuulunut pitkään aikaan juuri mitään. Asiaa harrastavan piirin — Est­

lander sen johdossa — mielenkiinto oli nyt kohdistunut Taideteollisuusyhdistyk­

sen perustamispyrkimyksiin. Suomen Taideteollisuusyhdistyksen perustavas­

sa kokouksessa Nya Teater'in ylem-

Taideteollisuusyhdistykselle

Kun museo nyt jälleen avaa ovensa yleisölle voidaan sille yhä asettaa pää­

piirteissään samat tavoitteet kuin en­

simmäisten avajaisten yhteydessä: toi­

mia alan koulutuksen tukena ja opettaa yleisöä ymmärtämään muotoilun merki­

tys. On tosin huomattava, että kulunei­

den sadanviiden vuoden aikana on Suo­

messa luotu omaa taideteollisuutta, jo­

ka kelpaa malliksi muillekin.

1 Museon vaiheita käsitelty seuraavissa yhdis­

tyksen vuosikirjojen artikkeleissa: 1966. s. 28:

Seppo

historiikkia». 1976, s. 16: Erik Kruskopf. »Ko diton kulttuurilaitos».

»Taideteollisuusmuseon Niinivaara

9

KONSTINDUSTRIMUSEETS FÖRSTA SKEDEN

Helena Majanen*

De stora konst- och industriutställnin­

garna spelade en avgörande roll vid grundandet av de första konstindustri­

museerna i slutet av senaste århund­

rade. Som en följd av den första världs­

utställningen I London

Enligt Estlander skulle mönster- och modellsamlingarna för konstindustrisko­

lornas elever småningom växa till sam­

lingar för den allmänna smaken. »Uti hufvudstaden bör den ifrån början afse mer än skolans behof, den bör fattas som ett museum för hela landet och anläggas i dubbel riktning: såväl av mönstergiltiga alster för smakens ut­

bildning, som ock af sådana, hvilka särskildt egna sig för landets handtver- kerler och slöjd.»

delvis av material från nämnda utställning — grundades Royal College of Art och South Kensington, numera Victoria and Albert Museum. Med ovannämnda mu­

seer som förebilder föddes på olika håll i Europa på 1850-, 1860- och 1870- talen inrättningar under namn av konst­

industriskolor eller -museer. Av dessa har säkert några — Inte minst Konst­

industrimuseet I Helsingfors — grundats med ledning av South Kensington- an­

dan. Då man granskar vårt konstindustri­

museums första skeden måste man beakta det faktum att museisamlingen inte tillkom som en lösryckt företeelse, utan avsikten var att den skulle vara anknuten till verksamheten vid Slöjd­

skolan, som grundats 1871. Målet var att dessa båda tillsammans med fackets bibliotek skulle utgöra en slags centralanstalt inom konstindustrin i vårt land.

Estlander ansåg att då konstindustri­

skolan vuxit till sig kunde Konstföre­

ningens teckningsskola inpassas som den högsta klassen. Samtidigt skulle man förena konst- och konstindustri­

museerna. Estländers ideallösning var således en anstalt som skulle omfatta hela konsten och vilken han ansåg att med allt skäl kunde benämnas »mu­

seum» enligt motsvarande anstalter i London och Berlin. Han påpekade dock att han hellre skulle kalla den Athe- neum enligt »konstnärlighetens och idoghetens gudinna». Han ville ännu tillägga attributet »finsk» till namnet.

C. G. Estlander, professor i estetik och nyare litteratur vid Kejserliga Ale- xanderuniversitätet, kan anses vara museiprojektets upphovsman. Den me­

todiska kampanj han förde i saken tog sin början år 1871 med verket »Den finska konstens och industrins utveck­

ling hittills och hädanefter». Om den publicitet det fick kan nämnas att hu­

vudstadens ledande dagstidning Hel­

singfors Dagblad presenterade det I sin ledare.

Sina tankar om Atheneum preciserade Estlander två år senare I artiklar i Hel­

singfors Dagblad »Angående en välbe- höflig anstalt». I den fösta behandlade han samlingarna. Estlander ansåg att man beträffande konstindustrin I främs­

ta rummet är hänvisad till den moder­

na produktionen ute på världsmark­

naden där »sådana mönstergiltiga artik­

lar böra inköpas, hvilka tillhöra vällef- naden samt sedan produceras hemma eller borde här produceras». Som andra grupp nämnde han de historiska föremålen vilka enligt honom borde an­

skaffas endast som kopior p.g.a. deras höga pris. Den tredje huvudgruppen avsåg husslöjden och omfattade I sitt verk behandlade Estlander

förhållandet mellan konst och konst­

industri samt frågan om skolningen inom konstindustri. Därtill presenterade han sin uppfattning om behovet av en samling av utländsk- och inhemsk

konst. * Hum.kand., forskningsbiträde. Konstindustri-

muséet. 10

själva verket skulle man inbespara flere personers dyrbara resor runt världen, såsom kommissarien uttryckte saken.

Därtill kunde föremålen tillsammans med utställningsmaterialet gratis forslas med tåg.

Spåre berättade att han tillsammans med både inhemska och utländska sak­

kännare dagligen sökte lämpliga före­

mål till samlingarna samt påpekade be­

tydelsen av att som vägledande exem­

pel följa med de anskaffningar som öv­

riga konstindustrimuseer gjorde.

Tre dagar senare behandlade Helsing­

fors Dagblad i sin ledare frågan om an­

skaffningen av samlingarna. I den kons­

taterades att tidningens korrespondent föreslagit en penninginsamling och på­

minde samtidigt läsarna om de tidigare publicerade artiklarna där professor Estlander behandlade museifrågan.

Då ärendet var brådskande emedan ut­

ställningstiden höll på att närma sig sitt slut ansåg Helsingfors Dagblad det vara omöjligt att ordna en privat in­

samling. Sålunda föreslog tidningen att senaten skulle ta sig an frågan: »Att få saken utförd torde derföre knappast låta sig göra utan att regeringen före­

tager sig att lemna ett anslag för ända­

målet, och detta per telegraf.»

Trots att redaktionen misstrott saken lyckades insamlingen. I följande dags tidning fanns det redan en notis om den första donationen. En person som ville förbli anonym hade för ändamålet donerat 1000 mark.

»fulländade alster af Inhemsk såväl som utländsk konstflit hos landbefolk­

ningen». I sin andra artikel som be­

handlade museets sociala uppgift kon­

centrerade Estlander sig på föreläs­

ningssalen och biblioteket med sina läsrum.

Estländers grundläggande tanke var således att lik världsutställningarna »i fulländade exemplar uppvisa nationens konst, konstindustri och industri, såsom alstrade af en och samma skapande drift». Enligt honom hade Finland goda möjligheter att på detta sätt få konst­

industrin att blomstra emedan konsten hos oss »aldrig haft hofgunst eller me­

cenater att trygga sig vid och derfor ifrån början varit hänvisad till allt folks deltagande». Ute i Europa uppnåddes detta tack vare konstindustrimuseerna på 1860-talet.

Händelserna i anslutning till världs­

utställningen i Wien

Finlands kommissarie vid världsutställ­

ningen i Wien (1.5.—2.11.1873) var överste Walfrid Spåre. Han verkade samtidigt som en av korrespondenterna för Helsingfors Dagblad vid världsut­

ställningen.

Den 8:nde oktober publicerade tid­

ningen Spåres »Brefkort från Wien», där denna föreslog att de första an­

skaffningarna till konstindustrimuseet nu borde göras. (I detta sammanhang är det skäl att nämna att professor Est­

lander i september anlänt till Wien.)

Under oktober-november inkom dona­

tioner från privatpersoner sammanlagt 4410 mark. Den kejserliga senaten an­

slog 1500 mark och Slöjdskolans direk­

tion donerade 1000 mark av medel från de aktier som vissa aktionärer i Slöjd­

aktiebolaget i Helsingfors åren 1871 och 1872 donerat för ändamålet.

Spåre började sin artikel med att be­

rätta hur konstindustrimuseerna »inom hela den civiliserade verlden» vid ut­

ställningens slut inköpte föremål till si­

na samlingar. Han fortsatte nästan med Estländers ord med att påminna lä­

sarna om att man vid avsaknaden av ett museum hos oss inte kunde ut­

veckla hantverkarnas smak och skön- hetsuppfattning.

Då de första uppgifterna om resultatet av insamlingen nådde Wien, skyndade sig Spåre att göra förhandsbetalningar på de föremål han valt ut emedan flere av dem redan hade hunnit säljas till andra. Alltefter som pengar inflöt lät man packa ner föremålen.

Alla donatorer ansåg dock Inte utställ- ningskommlssariens sakkännedom vara tillräcklig, utan vissa hade ställt önske­

målet att professor Estlander skulle göra köpen. Följaktligen telegraferade Därtill betonade han betydelsen av

detta tillfälle till anskaffning av en sam­

ling från världsutställningen, som man inte borde nonchalera. Det kunde dröja mer än ett decennium innan man skulle få ett liknande tillfälle. Man måste således handla snabbt.

Även ekonomiskt var tillfället mycket gynnsamt. Man kunde nu göra anskaff­

ningar även från avlägsna länder. I

11

. traforädlmgsarbeten . porslins- och fajansarbeten . glasarbeten

. arbeten i sköldpaddsskal, horn, belt, bärnsten, pärlemor

. stenarbeten

. alla slags metall- och gjutarbeten . läderarbeten, bokbindarearbeten,

papparbeten

. grafiska arbeten, fotografier . textilier

1 . målararbeten, dekoratlonsmålning och tapeter

11. lackerade arbeten och emaljer.

Anskaffningar gjordes från varje före­

målsgrupp.

Träarbetena representerades förutom av en fransk tältstol med flätad rotting­

sits även av japanska, kinesiska och indiska småföremål. Med fanns även några ryska leksaker.

Den största gruppen utgjorde kerami­

ken. I jämförelse med det österländska porslinet anskaffades det rätt mycket

Italienskt franskt, ryskt och engelskt 12

cerade katalog 732 st. Av dessa hade 383 erhållits som donationer delvis genom Spåres förmedling och delvis av honom själv.

Helsingfors Dagblad beskev i mars 1874 föremålen, vilka just anlänt till landet, som

»fina». Speciellt de orientaliska föremå­

lens «rena och smakfulla former» hade tydligen gjort intryck på skribenten.

»smakfulla», »dyrbara» och

Det orientaliska inslaget I samlingen var onekligen starkt. Såsom Estlander hade konstaterat visavi världsutställnin­

gen var man vad stilutvecklingen be­

träffar i ett brytningsskede. Förklaringen finner man i det handelsavtal som Ja­

pan på 1860-talet ingått med USA, Ryssland, England och Frankrike och vilket gjort det möjligt för landets pro­

dukter att nå västvärlden. Såväl Est­

lander som Spåre ansåg att den en­

gelska och speciellt den franska konst­

industrin, vilka som de allra första för­

stått söka motiven i orienten, voro för­

mer än alla övriga länders konstindus­

trier på världsutställningen.

Enligt Spåre, som utvalt de flesta före­

målen i samlingen, skulle det i museet, vars främsta uppgift var att ombesörja vägledningen av hantverkarna, — åt­

minstone senare

föremålsgrupper: finnas följande Helsingfors Dagblads redaktion till Est­

lander, som redan hunnit resa från Wien till Italien, att han skulle återvän­

da till världsutställningen.

Då vetskapen om saken nått Spåre skrev han å sin sida sårad till Estlander. »Det kan väl hända att professorns bile i sa­

ken vara klarare, men jag skall upp­

riktigt säga, att de av mig redan valda sakerna äro nästan uteslutande valda hos sådana firmor som erhållit »Ehren- dlplom» eller »Fortschritts-Medaille».

Estlander syntes vara övertygad om Spåres förmåga att klara uppgiften och meddelade tidningen att han sänt Spå­

re en förteckning över de föremål som han under sin vistelse i Wien ansett vara lämpliga för nämnda samling.

Som representant för slöjdskolan och som hjälp åt Spåre utnämndes skolans rektor arkitekt Granholm. Emedan han anlände till Wien endast kort före ut­

ställningens slut, kan hans åsikter dock inte ha haft en avgörande inver­

kan på samlingens innehåll. Däremot kan han vara den »resenär», som Spåre omnämner i sin tidningsartikel om anskaffningarna, vilken några dagar före stängningen av utställningen med­

förde det sista penningbidraget.

Emedan den penningsumma som Spåre erhållit inte räckte till att inlösa alla de föremål söm han betalat handpenning för eller som han hade reserverat, tog han för ändamålet ett personligt lån.

Inköpens slutliga pris var c. 7800 mark vilket mer än vad insamlingen inbringat.

För att täcka den återstående delen fick man under sommaren 1874 genom Spåres förmedling som donationer av privatpersoner sammanlagt 510 mark.

Senare då Konstfiltföreningen i Finland hade grundats avskrev överste och fru Spåre sin obetalda del av lånet jämte ränte 730 mark 53 penni som understöd åt föreningen.

Samlingen som medelst köp, beställ­

ningar, byten samt donationer ¡hopsam­

lats i Wien kunde jämte utställningsma­

terialet kostnadsfritt transporteras med österrikiskt, ryskt och finskt tåg till Hel­

singfors i februari 1874. Samlingen be­

viljades även tullfrihet.

Samlingen anskaffad i Wien

Antalet föremål som anskaffats I Wien var enligt museets första, år 1881 publi­

(MCO'■tfCOO)

o

stöd och skydd» en av de stora salarna i sin nya laboratoriebyggnad.

Den nya kemiska laboratoriebyggnaden, som år 1869 stod färdig vid Nikolai- gatan 3 och 5, hade man redan ursprungligen tänkt att skulle användas förutom för laboratorier även för olika samlingar.

Den första våningen inrymde kemiska laboratorier och bostäder för vakt­

mästare. I andra våningen låg de egent­

liga undervisningsutrymmena samt ett auditorium, vilket upptog hela södra gaveln. Tredje våningen var uppdelad mellan kemieprofessorns bostadsvåning samt tre stora salar som innehöll geo­

logi-, mineralogi- och paleontologisam- lingarna. Fjärde våningen omfattade inalles 9 rum. De tre salarna på södra gaveln var reserverade för etnografiska museet, norra gaveln delades av mu­

sik- och ritsalarna. Universitetets skulp­

tursamling var placerad i de två salar­

na som låg mellan ritsalen och de et­

nografiska samlingarna.

porslin, men så var ju de engelska före­

målen främst gjorda i »japansk stil».

Spansk och portugisisk keramik erhölls i riklig mängd som gåva.

Glaskannorna, skålarna och dricks­

glasen var förhållandevis dyra produk­

ter gjorda av kända böhmiska, öster­

rikiska och engelska tillverkare. Men därtill köptes från polska avdelningen en lampa för 1 mark och en vas för 4 mark.

Elfenbensföremål Inköptes från Japans, Kinas och Indiens avdelning. Även någ­

ra gipskopior av historiska föremål i el­

fenben fanns med i samlingen.

Stenföremålen var få till antalet. Bland dem fanns några exempel från Demi- doffs gruvorna i Sibirien.

Metallföremålen anskaffades från Por­

tugals, Turkiets, Kinas, Englands, Spa­

niens, Japans och Frankrikes avdelnin­

gar. En del var galvanoplastiska avgjut- ningar, däribland en gipskopia av Karl V:s berömda hjälm.

Gruppen av läder- och pappersarbeten bestod av marockanska jägarväskor, japanska pappers- och pappskrin, ett kinesiskt pappskrin samt en gipskopia av en läderväska.

Inom grafiken anskaffades två ryska och en fransk modellbok samt tre tav­

lor föreställande Wienska åkdon.

»Textilier» omfattade bl.a. japanska rullgardiner, olika bambukorg. .r och -skrin, spanskt cigarettpapper och ett par skor, grekiska och marockanska klädedräkter, spanska och ryska spet­

sar samt en rysk yllematta.

Via Sveriges utställningskommissarie erhöll man som gåva tapetmodeller vilka imiterade guldläder, silke samt

gips. ,

Lack- och emaljarbeten köptes nästan uteslutande från Japans avdelning.

Den sal som konstindustrisamlingen fick disponera låg i tredje våningen.

Den mineralogiska samlingen, som dit- tils varit i salen, drog sig frivilligt till­

baka till det bredvidliggande samlings­

rummet. Redan från början ansågs dock salen vara för liten »för den ganska rikliga och delvis dyrbara samling» så­

somkonstindustrisamlingens plats.

Helsingfors Dagblad skrev om utställnings-

De finska utställarna i Wien gav delvis som gåva och delvis som lån skåpen och utställningsborden från världsut­

ställningen. Även andra personer lå­

nade möbler till museet.

Samlingen öppnades för allmänheten den 24:de april 1874. Museet hölls dag­

ligen öppet från kl. 12. Stängningstid- punkten synes enligt tidningsannonser ha tätt växlat mellan kl. 13 och 20. In­

trädesavgiften var för vuxna 50 penni och för barn 25 penni. Slöjdskolans ele­

ver hade fritt inträde vid speciella tid­

punkter.

Konstindustrimuseet I universitets laboratoriebyggnad 1874—1875

Enligt Spåre lyckades man »efter mycket språng och bråk» få utställ- ningsutrymmen. För ändamålet upplät universitetet »sin uppgift trogen att va­

ra civilisationens och framåtskridandets

Fram till den 1 :sta juni, då museet varit öppen för allmänheten en dryg månad, hade inalles 741 personer be­

kantat sig med samlingarna.

Samlingen från Wien utökades medelst donationer.

13

Såsom man gjort i andra museer ar­

rangerades även här vid sidan av den permanenta samlingen en växlande ut­

ställning med föremål som privatperso­

ner lånat för ändamålet. Utställda var allt från en miniatyrspinnrock till kine­

siska möbler beroende på vad som för tillfället stod till buds.

andra sektion, med uppgift att sköta museiärenden.

Sammandrag av museets senare skeden“

Föreningen arbetade ivrigt för Athe- neum-projektet. Den fick dock arbeta för saken i mer än tio år innan planen förverkligades. Ända till år 1878 var samlingen i universitetets laboratorie­

byggnad. Därefter var den utställd I ut­

rymmen vid Kaserngatan 48 (1879—82), Skillnaden 4 (1883—85) och Unionsga- tan 20 (1886—88).

Trots att Spåre i Helsingfors Dagblads spalter offentligen framställt önskemålet att katalogen över samlingen skulle vara färdig genast efter öppningen fick man vänta på den ända till år 1881.

Härvid utkom den katalog som museets dåvarande Intendent Ernst Nordström hade ¡hopställt.

Konstindustrimuseet, som från den 1 :sta juni 1888 varit beläget i Ateneum, över­

flyttades våren 1912 till Villa Hagasunds övre våning där den kom att vara i 16 år. Härifrån fortsatte vandringen via Bulevarden 6 (1923—33), Stockmanns varuhus (1933—40), Norra Kajen 4 (1940—53) och Sjötullsgatan 3 (1953—

54) till lagret på Skatuddens norra strand. Från december 1978 har musei­

samlingen varit på sin nuvarande plats i f.d. Brobergska samskolan, vilken Un­

dervisningsministeriet upplåtit åt Konst- flitföreningen som museibyggnad.

Som föreståndare för museet skrev Spåre under våren och sommaren 1874 notiser om samlingarna

Dagblad. Tidningen publicerade i april- maj en tredelad artikelserie »Något i Konst-Industriens intresse» där Spåre tog upp den av Estlander påbörjade tanken om konstindustrin och framför­

allt om dess sociala betydelse.

Helsingfors

Ivern avmattades dock snabbt och un­

der en lång tid hörde man knappast någonting om museet. Kretsen av in­

tresserade med Estlander i spetsen var nu inriktad på frågorna kring Konstflit- föreningens grundande. Vid Konstflit- föreningen i Finlands konstituerande möte i Nya Teaterns övre restaurang fredagen den 29:nde oktober 1875 över­

lät Spåre samlingen till föreningen.

Detta innebar dock inte att Spåre helt skulle ha dragit sig från uppgiften att sköta samlingen. Han tillhörde den ny­

grundade föreningens bestyrelse, dess

Då museet åter öppnar sina dörrar för allmänheten kan man fortfarande ställa samma målsättning för verksamheten som vid den första öppningen; att stöda skolningen inom området samt att lära allmänheten att förstå formgiv­

ningens betydelse. Det är dock skäl att märka att man i Finland under de gångna etthundrafem åren skapat en sådan egen konstindustri vilken kan tjäna som modell för andra.

* Museets skeden har behandlats i artiklar i följande av föreningens årsböcker:

1966, sid. 40: Seppo Niinivaara, »Konstindustri- muséets historik». 1976, sid. 19: Erik Kruskopf,

»Husvill kulturinstitution». 14

■F

Englantilaisen Worcester-tehtaan japanilaisvaikutteisia tuotteita, jotka on ostettu Taideteollisuus­

museon kokoelmiin Wienin maailmannäyttelystä 1873.

Den engelska Worcester-fabrikens japaninspirerade produkter, vilka inköpts till Konstindustrimuséets samlingar från världsutställningen i Wien år 1873.

¿ f

Ж

àКS

i

:

i l . p..-

’ y-' '

;

-

y •

Ш

*

l Щ m

щявввяшш m

_ ___________ _ 1

•vnW.nMMiailUi»ieira*aiK»ìb>i«o;.aiv...-i______~~~Ö)y

II IS

»«<:'J ES?

i 1 5

10911

.Ero?от

il

»

:5

'>5

tï

a i' |с

I

is

И и а Ж .

TAIDETEOLLISUUSMUSEON TULEVAISUUDESTA

Jarno Peltonen *

Opetusministeriön tukemana on voitu uudelleen perustaa taideteollisuuden alaa varten erikoistuva museotoimi.

Taideteollisuusmuseon toiminnan uu­

delleen alkaminen viime lokakuussa on tapahtumana erittäin merkittävä mm.

siksi, että varojen myöntäminen mu­

seon uudelleen elvyttämiseen ja sen toiminnan ylläpitämiseen tulevaisuudes­

sa on katsottava osaltaan liittyvän val­

tion viimeaikaisiin toimenpiteisiin sekä museolaitoksen kehittämiseksi että toi­

saalta taideteollisuuden alan tukemi­

seksi, jotka kumpikin pitkään ovat ol­

leet syrjäytettyjä.

toriallisten museoiden tapaan on Tai­

deteollisuusmuseonkin tai lennustoi m in­

nan sektori varsin laaja. Dokumentaa- tiotoiminta ei voi keskittyä yksinomai­

sesti ainoastaan alkuperäisesineen tal­

lentamiseen, vaan museon tulee ottaa huomioon puhtaasti taiteellisten loppu­

tulosten lisäksi myös niiden suunnitte­

luun ja valmistukseen liittyvät näkö­

kohdat. Tällä tavoin museon tulee ke­

rätä myös suunnittelu- ja työpiirustuk­

sia sekä valmistustekniikkaa valaisevaa materiaalia. Alkuperäisesineistön lisäksi museon kokoelmissa tulee olemaan oma asemansa myös kuva- ja muulla arkistoaineistolla sekä kirjastolla. Pai­

nettavien dokumenttien määrä saattaa vuosittain nousta huomattavankin suu­

reksi. Museon tulisi pystyä joustavasti luomaan tarpeelliset ja tarkoituksen­

mukaiset tallentamisohjelmansa sekä tähän liittyvät tutkimukset, sekä muok­

kaamaan tallentamansa aineisto palve­

lemaan paitsi museon omaa näyttely­

yni. tutkimustoimintaa myös vastaa­

maan yleisönsä tarpeita. Edellytyksenä tähän luonnollisesti on paitsi riittävät toimitilat myös riittävä henkilöstö. Mu­

seon tulisikin jo aivan lähivuosien ai­

kana voida kasvattaa museoammatilli- sen henkilökuntansa määrää.

Suomen

vuodesta 1875 ylläpitämä museotoimi, joka alkujaan ensisijaisesti keskittyi lä­

hinnä taideteollisuuden koulutusta pal­

velevan opetuskokoelman muodostami­

seen ja sen esittämiseen pysyvänä näyttelynä, keskeytyi sekä näyttelytilo­

jen että toimintamäärärahojen puuttee­

seen 1950-luvulle siirryttäessä. Tämän jälkeen yhdistys on voinut ylläpitää museonsa tallennustoimintaa vain ra­

joitetusti ja keskittynyt tässä viime vuo­

sikymmenten aikana kuva-arkiston ja kirjaston muodostamiseen.

Taideteollisuusyhdistyksen

Taideteollisuusmuseon toiminta on nyt käynnistynyt. Toistaiseksi sen toiminta- resurssit ovat kuitenkin vielä rajoitetut, tosin museon toimitalona oleva perus­

korjattu, entinen koulurakennus luon­

tunee joka tapauksessa varsin hyvin näyttelytoiminnan tarkoituksiin.

Nykyisen toimitalon tarjoamat toimin­

tamahdollisuudet jäävät näyttelytoimin­

nan alueelle. Varsin pian museo joutuu etsimään varastotilaa rakennuksen ul­

kopuolelta.

Taideteollisuusmuseon

doista näkyvin on näyttelytoiminta. Mu­

seo tuottaa näyttelyitä paitsi oman ko­

koelmansa ja tutkimustyönsä pohjalta myös yhteistoiminnassa muiden mu­

seoiden tai alansa edustajien kanssa.

Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa mu­

seon kansainvälisiä yhteyksiä ja mer­

kitystä. Suureen yleisöön nähden mu- toimintamuo- Museon tehtävänä on alaansa liittyvän

tiedon kokoaminen, tallentaminen ja tä­

hän pohjautuvasti tutkimus- ja tiedon­

välitys. Dokumentaatio- ja tutkimustoi­

mintansa osalta museo muodostunee alansa valtakunnalliseksi keskusmu­

seoksi, jolloin museon erityistehtävänä tulee olemaan muun museolaitoksen kanssa sopien ja tehtäviä delegoiden vastata alansa systemaattisesta tallen­

tamisesta ja tutkimuksesta. Kulttuurihis­ * Museonjohtaja. Taideteollisuusmuseo

17

näin ollen toisaalta rakennustaiteen ja toisaalta taidemuseon toimialoihin toi­

saalta taas perinteiseen sosiaali- ja kulttuurihistorialliseen museoalaan tai uudempiin tekniikan ja teollisuuden museoaloihin.

seo kehittyy erityisesti näyttelytoimin­

tansa osalta keskeiseksi taideteollisuu­

den alan informaatiokeskukseksi. Näyt­

telytoimintaan museo voi yhdistää eri­

laisia yleisölle tarkoitettuja aktiviteette­

ja kuten elokuva-, luento-, ja kerho­

toimintaa.

Taideteollisuusmuseon toiminnalla tu­

lee olla oma profiilinsa, mikä heijastuu sen dokumentaatiotoiminnassa, kokoel­

mien muodostamisessa sekä näyttely­

toiminnassa. On ilmeistä, että museo tulee toimimaan paitsi tallentavana, myös uutta luovana elementtinä. Mu­

seon vaikutus ja hyväksikäyttö ei voi olla tuntumatta museon ulkopuolella;

museon toiminnan välityksellä hanki­

tut tiedot, kokemukset ja elämykset muokkautuvat eri tahoilla mukaan käy­

tännön elämään. Tässä mielessä mu­

seolla tuleekin olemaan vaikutuksensa muotokulttuuriin ja esineellisen ympä­

ristömme muotokieleen.

Taideteollisuusmuseon toimitalon vie­

reisellä tontilla, sitä vastapäätä, sijait­

see Suomen rakennustaiteen museolle tuleva toimitalo. Kummankin museon toimintaluonteen huomioon ottaen esi­

tetty ajatus lisärakennuksen sijoittami­

sesta kummankin rakennuksen väliin ja kumpaakin museota palvellen tuntuu varsin tarkoituksenmukaiselta. Tähän rakennukseen sijoittuisi näyttelytilojen lisäksi myös tarpeellisimpia toimisto- ja varastotyyppisiä tiloja.

Tarkasteltaessa Taideteollisuusmuseol­

le lankeavaa dokumentaatiotoimintaa on muistettava, että sen kohteena ole­

va koko muotoilun estetiikan kenttä on laaja. Museon tulisi tämän johdosta voida ennakkoluulottomasti kehittää siihen liittyvää dokumentaatiotoimin- taansa. Pyrkiessään löytämään oikeita kohteita, museo lähestyy avarakatsei­

sesti koko toiminta-aluettaan. Paitsi valmis tuote myös kuten edellä on jo todettu suunnitteluvaihe ja tietyssä määrin valmistustekniikka sekä tekni­

nen tuotantoprosessi kiinnostavat. Tä­

män lisäksi on museon nähtävä taide­

historiallisissa sekä lisäksi myös so­

siaali- ja kulttuurihistoriallisissa puit­

teissa kaikki ne taustat ja virikelähtö- kohdat, jotka kulloinkin määräävät muotoilun esteettisiä tarpeita ja tavoit­

teita. Näin ollen tallennustoiminnan ohella kiintyy huomio erilaisten ilmiöi­

den ja pyrkimysten määrään ja esiin­

tymiseen. Tätä kautta museo pyrkii osaltaan myös osoittamaan esteettiseen muotoiluun liittyvät laatuarvot ja kun­

kin aikakauden yleisen ilmeen. Taide­

teollisuusmuseon tehtäväalue rajautuu

Omaa alaansa tarkastellessaan museo ei voi olla ottamatta huomioon myös kansainvälisiä yhteyksiä ja välittämättä tätä kautta vaikutteita ja osoittamatta yhteyksiä. Kansainvälinen kulttuurivaih­

to sekä eri kulttuurien tuntemuksen li­

sääminen — oman kulttuuriperinteen ja oman kulttuurin luonteen osoittamisen ohella

erääksi päätehtäväksi. On ilmeistä, että museon osuus kansainvälisen näyttely- vaihdon sekä toisaalta turismin palve­

luksessa on oleva merkittävä. Varus- taessaan yleisönsä alaan liittyvällä tie­

dolla ja toisaalta alansa dokumentaa- tiotehtävään perustuen museo ulottaa vaikutuksensa myös aineellisen kult­

tuuriperinteen säilyttämiseen ja jatku­

miseen.

muodostuneekin museon

Näine toimintanäkökohtineen Taide­

teollisuusmuseon rooli muodostuu osaksi valtakunnallista laajaa kulttuuri­

toimintaa.

18

OM KONSTINDUSTRIMUSEETS FRAMTID

Jarno Peltonen *

Med stöd av Undervisningsministeriet har det på nytt blivit möjligt att grunda ett specialmuseum för konstindustri.

Då konstindustrimuseets verksamhet på nytt vidtog senaste oktober måste händelsen anses vara mycket betydel­

sefull; bl.a. därför att beviljandet av medel för museets återupplivande och framtida verksamhet måste ses som ett led i statens senaste tiders åtgärder att utveckla museisektorn samt stöda konstindustrin, vilka båda varit åsido­

satta.

Liksom övriga kulturhistoriska museer är Konstindustrimuseets dokumenta­

tionssektor synnerligen vidsträckt. Do­

kumentationen kan inte endast kon­

centrera sig på ett tillvaratagande av ursprungsföremål utan museet måste beakta förutom det rent konstnärliga slutresultatet även faktorer i anslut­

ning till planering och tillverkning.

Härvid måste museet insamla även planerings- och arbetsritningar samt material som belyser tillverkningspro­

cessen

skall även bild- och övrigt arkivma­

terial samt biblioteket ha en ställning i samlingarna. Antalet dokument som skall tryckas kan årligen bli verkligt betydande. Museet borde samtidigt kunna uppgöra behövliga och ända­

målsenliga

samt forskningar samt bearbeta do­

kumentationsmaterialet så att det kan tjäna förutom museets egen utställ­

nings- och forskningsverksamhet även allmänhetens behov. En förutsättning är naturligtvis förutom tillräckliga ut­

rymmen även en tillräcklig personal.

Sålunda borde museet redan inom de närmaste åren utöka den museikunni- ga personalen.

Förutom orginalföremålen Den museiverksamhet som Konstflit-

föreningen från år 1875 upprätthållit koncentrerade sig till en början främst på att för konstindustriskolningen ska­

pa och som permanent utställning förevisa en undervisningssamling. I brist på utställningsutrymmen och me­

del avbröts verksamheten i början av 1950-talet. Härefter har föreningen en­

dast begränsat kunnat upprätthålla museets insamlings- och dokumenta­

tionsverksamhet och under de senaste årtiondena har man koncentrerat sig på att skapa ett bildarkiv och ett bibliotek.

dokumentationsprogram

Konstindustrimuseets verksamhet har nu kommit i gång. Tillsvidare är dess verksamhetsresurser dock ännu be­

gränsade. Museibyggnaden, som är en renoverad f.d. skolbyggnad, torde i alla händelser lämpa sig mycket väl tör utställningsverksamheten.

De verksamhetsmöjligheter som den nuvarande museibyggnaden erbjuder, inskränker sig till utställningsverksam­

heten

skaffa lagerutrymmen utanför byggna­

den.

Mycket snart måste museet

Museets uppgift är att handha insam­

ling och dokumentation samt att på basen av detta utföra forskning och ge information. Inom dokumentation och forskning torde museet bli ett riksom­

fattande centralmuseum inom sitt om­

råde. Härvid är museets specialuppgift att genom överenskommelse med den övriga museisektorn om en delegering av uppgifterna ansvara för en syste­

matisk dokumentation och forskning inom området.

Konstindustrimuseets synligaste verk­

samhetsform är utställningsverksam­

heten. Museet arrangerar utställningar förutom ur egna samlingar och på basen av egen forskning även i samarbete med övriga museer eller representanter på området. I detta sammanhang skall man inte glömma museets internationella kontakter och

19 * Museidirektör, Konstindustrimuséet.

uppgiftsfält berör således å ena sidan arkitekturens och å andra sidan konst­

museernas verksamhetsfält samt därtill de traditionella social- och kulturhisto­

riska museernas och de nyare teknik- och industrimuseernas.

betydelse. För den stora allmänheten utvecklas museet speciellt beträffande sin utställningsverksamhet till ett infor­

mationscentrum inom konstindustri.

Med utställningsverksamheten kan mu­

seet förena olika aktiviteter för allmän­

heten såsom film-, föreläsnings- och

klubbverksamhet. Konstindustrimuseets verksamhet skall ha en egen profil, vilken avspeglar sig i dokumentationsverksamheten, i bil­

dandet av samlingarna samt i utställ­

ningsverksamheten. Det är tydligt att museet kommer att verka både som ett dokumenterande och ett nyskapan­

de element. Museets betydelse och nyttjande kommer säkert att märkas utanför museet: de vetskaper, erfaren­

heter och upplevelser som musget genom sin verksamhet har kunnat för­

medla formas på olika håll i det prak­

tiska livet. I denna mening kommer museet att påverka formkulturen samt vår materiella miljös formspråk. Då mu­

seet granskar sitt eget område måste det även beakta internationella kontak­

ter samt förmedla intryck och påvisa samband. Det internationella kulturut­

bytet samt ökandet av kännedomen om andra kulturer — förutom presen­

tationen av vår egen kulturtradition och kulturella karaktär — torde bli ett av museets viktigaste uppgifter. Det är tydligt att museets andel kommer att vara betydande vid betjänandet av det internationella utställningsutbytet samt av turismen. Medan museet bland all­

mänheten sprider kunskap om konst­

industrin påverkar det samtidigt p.g.a. sin dokumentationsuppgift även bevarandet och fortskridandet av den materiella kulturtraditionen.

På tomten bredvid Konstindustrimu­

seet, mitt emot, ligger den byggnad som skall inhysa Arkitekturmuseet.

Med tanke på de båda museernas verksamhetsform synes tanken om en tilläggsbyggnad mellan husen, vilken skulle tjäna båda museerna, vara väl­

motiverad. I byggnaden kunde man placera förutom utställningsutrymmen även kansli- och lagerutrymmen.

Då man betraktar den dokumentations­

uppgift som tillkommer Konstindustri­

museet måste man minnas att hela formgivningens estetiska fält är vidlyf­

tigt. Museet borde därför kunna för­

domsfritt utveckla sin dokumentations­

verksamhet. I sin strävan att finna de rätta objekten, närmar sig museet vid­

synt hela sitt verksamhetsfält. Såsom redan tidigare konstaterats intresserar förutom den färdiga produkten även planeringsskedet och

verkningstekniken samt den tekniska produktionsprocessen. Därtill skall mu­

seet konsthistoriskt såväl som soclal- och kulturhistoriskt finna de bak­

grundsfaktorer och impulsgivare vilka vid olika tidpunkter bestämmer form­

givningens estetiska behov och mål.

Vid sidan av dokumentation fäster man således även vikt vid kvantiteten och förekomsten av olika företeelser och strävanden. Härvid försöker museet även påvisa de kvalitetsvärden som hör ihop med den estetiska formgiv­

ningen samt den allmänna trenden hos varje tidsperiod. Konstindustrimuseets

viss mån till-

Med dessa verksamhetssynpunkter blir Konstindustrimuseets roll en del av en riksomfattande

verksamhet.

kultur- vidsträckt

20

TaideteollisuusmuseonuusiatilojaentisessäBroberginyhteiskoulussatammikuussa1979 Konstindustrimuséetsnyautrymmenif.d.Brobergskasamskolanijanuari1979. -^4-

*

;ПН

I

ii ■ £ M m * I I

:

;

e Ж ш ш

TAIDETEOLLISUUSMUSEO KERÄÄ KOKOELMIAAN

Taideteollisuusmuseo pyrkii ko­

koelmillaan välittämään kuvan taideteollisuuden alan kehityk­

sestä ja pyrkimyksistä. Tätä var­

ten museolla tulee olla monipuo­

liset kokoelmat, joissa on esinei­

tä, kuvia, suunnittelupiirustuksia ja muuta mahdollista aineistoa, jotka valottavat taidekäsityön, taideteollisuuden ja teollisen muotoilun tuotantoa aina tähän päivään saakka. Tätä aineistoa museo ottaa kernaasti vastaan lahjoituksina tai lunastuksina.

Koska museon toiminta ja ko­

koelmien muodostaminen ovat olleet kauan keskeytyksissä, tu­

lisi museon nyt kiireesti puut­

teellisilta osin saada kokoelmiin­

sa täydennystä. Mikäli hallussan­

ne on edellä kuvattua aineistoa

— esineitä, kuvia ym. — jonka mahdollisesti haluatte luovuttaa museon tarkoituksiin, Taideteol­

lisuusmuseo pyytää ystävälli­

sesti tekemään ilmoituksen pu­

helimella 174 455 tai kirjeitse osoitteella Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki 13.

22

KONSTINDUSTRIMUSEET UTÖKAR SINA SAMLINGAR

Konstindustrimuseet strävar att med sina samlingar förmedla en bild av konstindustrins utveck­

ling och målsättning. För detta ändamål behöver museet en mångsidig samling föremål, bil­

der, planeringsritningar samt öv­

rigt tänkbart material, vilka be­

lyser hantverkets, konstindust­

rins och den industriella form­

givningens produktion fram till våra dagar. Dylikt material mot­

tager museet gärna som gåva el­

ler inlösen.

Emedan museets verksamhet samt utökning av samlingarna under en lång tid varit avbrutna borde museet nu på det snaras­

te komplettera sina samlingar.

I fall det i Er ägo finns ovan­

nämnda material

bilder o. dyl. — vilket Ni möj­

ligtvis önskar avstå till museet ber Konstindustrimuseet Er vän­

ligen ta kontakt per telefon 174 455 eller per korrespondens Högbergsgatan 23, 00130 Hel­

singfors 13.

föremål,

23

OTE TAIDETEOLLISUUTTA KÄSIT­

TELEVÄSTÄ OHJELMASARJASTA PRO ARTE UTILI*

Maire Gullichsen-Nyströmer

Suomen taideteollisuus 30-luvulla varsinkin niille, jotka eivät pitäneet päämääränään korkeampaa elintasoa.

Tukholman näyttelyyn, jossa esiteltiin taideteollisuutta ja käsityötä, asuntojen suunnittelua ja arkkitehtuuria, liittyi myös hieno postkubistinen maalaustai­

teen näyttely »L'Art Concret», jossa oli­

vat edustettuina Fernand Léger, Mondrian jne. Näyttely oli lajissaan en­

simmäinen Pohjoismaissa ja sen oli järjestänyt Fernand Léger’n oppilas, kaikelle uudelle avoin taidekriitikko ja maalari Otto G. Carlsund.

Kyllä jo kolmekymmentäluvulla tuntui ilmassa uudistumisen oireita. Kenties tärkeimmät vaikutteet saatiin manner­

maalta, Saksan Bauhausista ja Itäval­

lan Wienerwerkstättestä. Bauhausin pe­

rusti Walter Gropius Weimariin vuonna 1919 ja hänen onnistui kerätä eteviä taiteilijoita ympärilleen: Mies van der Rohe, Klee, Kandinsky, Moholy-Nagy.

Koulu muutti vuonna 1925 Dessauhun ja sen linja oli radikaali ja funktiona­

listinen. Natsit sulkivat sen vuonna 1933. Myöhemmin Moholy-Nagy aloitti koulun uudelleen Chicagossa vuonna 1937. (Sinne Harry Gullichsen ja minut kutsuttiin kuulemaan esitelmää Sunhan tehtaista yhdessä Aaltojen kanssa World’s Fairin aikana 1939. Niin huo­

mattavina pidettiin Alvar Aallon suun­

nittelemia Sunhan tehdaslaitoksia, että ne kuuluivat vastaperustetun koulun opinto-ohjelmaan!) Samanlaisia pyrki­

myksiä oli aiemmin esiintynyt Venäjäl­

läkin venäläisten konstruktivistien pii­

rissä. Varsin merkityksellisiä Bauhausil- le olivat itävaltalainen Adolf Loos ja hollantilainen De Stijl-ryhmä. Marcel Breuer piirsi ensimmäisen teräsputki- tuolinsa jo vuonna 1925.

Bauhausin piirissä tehdystä yhteistyös­

tä syntyi uuden tuoteideologian syn­

teesi, yksinkertainen muotokieli, joka soveltuisi moderniin tekniikkaan. Funk­

tionalismin siivet pyyhkäisivät pian yli maiden ja mantereiden ja inspiroivat Suomessa nuoret Aino ja Alvar Aallon.

Voimakkaita vaikutteita tuli myös Tuk­

holman näyttelystä 1930. Tästä näytte­

lystä — josta vastasi taidehistorioitsija Gregor Paulsson, apunaan Pohjoismai­

den etevin ja merkitsevin taidekriitikko, intomielinen Gotthard Johansson, mo­

dernin arkkitehtuurin ja taiteen aseen­

kantaja

läpimurto ja se synnytti käsitteen »kau­

neutta arkeen». Yhteiskunnassa tapah­

tunut sosiaalinen kehitys edellytti pa­

rempaa ja huokeampaa elämäntapaa,

Minä näin ensimmäisen kerran edusta­

van kokoelman konkreettista taidetta ja olin yhtä innostunut kuin Harry Gul­

lichsen Tukholman näyttelyn sosiaali­

sista ja asumisteknisistä ratkaisuista.

Asuntojen rakentaminen, parempien työväenasuntojen suunnittelu tehdaslai­

toksiin oli jo silloin nuoren teollisuus­

johtajan sydäntä lähellä.

Kun muutamaa vuotta myöhemmin muutimme Helsinkiin, sanoi Harry: »Me elämme oman aikamme hengessä» ja pyysi minua etsimään moderneja ka­

lusteita, jollaisia hän oli nähnyt Tuk­

holman näyttelyssä. Silloin löysin arkki­

tehti Elna Kiljanderin perustamasta mo­

dernista sisustusliikkeestä »Koti-Hem­

metistä» Aallon suunnitteleman tuolin.

Suhteet Alvar ja Aino Aaltoon — Artekin synty

Kun olimme muuttaneet Helsinkiin, oli minulla lasten käydessä koulua enem­

män aikaa omistautua Vapaalle Taide­

koululle, jonka muutamien työtoverei­

den! kanssa olin perustanut vuonna 1934. Me olimme kaikki opiskelleet Pa­

riisissa, olin jonkin aikaa ollut Fernand Léger’n taidekoulussa oppilaana ja meidän mielestämme opetus valtion taidekoulussa oli liian akateemista ja värit liian sameita. Me pyrimme selvien muotojen ja puhtaiden värien palettiin.

tuli funktionalismin suun

* Tuottanut TV 1 :n kulttuuritoimitus, 24