Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1973 ja toimintakertomus vuodelta 1972

,

!

:

♦ «

« u

è •

« «

л

:

t

ШРРГ-

SUOMEN TAIDETEOLLISUUS- YHDISTYS

VUOSIKIRJA 1973

JA TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1972

KONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND

ÅRSBOK 1973

OCH VERKSAMHETSBERÄT­

TELSE FÖR 1972

BENT SALICATH 1916—1973 IN MEMORIAM ...

L - 3

V>

c

BENT SALICATH 1916—1973 IN MEMORIAM ... 5

KANNATTAAKO DESIGN? MUO­

TOILUN TILANTEEN ARVIOINTIA EUROOPASSA ... 7

LÖNAR SIG DESIGN? EN BEDÖM­

NING AV FORMGIVNINGENS SI­

TUATION I EUROPA ... 12

LUNNING-PALKINTO 17

LUNNINGPRISET 20

Marjatta Levanto

HOPEAESINEIDEN KÄSITYÖMÄI­

NEN VALMISTUS SUOMESSA 1920- JA 30-LUVUILLA ... 23

Marjatta Levanto

HANTVERKSMÄSSIG FRAMSTÄLL­

NING AV SILVERFÖREMÅL I FIN­

LAND PÅ 1920- OCH 30-TALET . . 29

Juhani Pallasmaa

SUOMALAINEN DESIGNKOULU- TUS MURROSVAIHEESSA ... 35

Juhani Pallasmaa

FINSK DESIGNUTBILDNING UN­

DER EN ÖVERGÅNGSTID ... 40

VUOSIKERTOMUS 1972 45

HALLINTO 57

ÅRSBERÄTTELSE 1972 61

Vuosikirjan kirjoittajat vastaavat Itse artikke­

leissa esittämistään mielipiteistä.

Årsbokens artikelförfattare svarar själv för de

åsikter de framför. ADMINISTRATION 83 2

V

BENT SALICATH 1916—1973 IN MEMORIAM

Arkitehti. Landsforeningen Dansk Kunsthaandverkin (myöhemmin Fo­

reningen Brugskunst og Industriel Design) toimitusjohtaja 1953—1973.

Aikakausilehti

päätoimittaja. Tanskan komissaari­

na kaikissa yhteispohjoismaisissa taideteollisuusnäyttelyissä vuodesta 1953 lähtien. Kultamitali XI Milanon Triennalessa

Fredrik Lunning- komitean jäsen 1953—1971.

Danskhändvaerkin

Hän oli taistelijaluonne. Tempera- mentikas puheissaan ja kirjoituksis­

saan

toimintakautensa päättyminen mer­

kitsee kokonaisen ajanjakson lop­

pumista.

Monessa suhteessa hänen keittiöelementeistä.

haminan Handelsbankin johtoon ja pää­

timme, että minä kirjoittaisin anomuk­

sen Kööpenhaminan Handelsbankin säätiölle pohjoismaisen taidekäsityöläi­

sille ja muotoilijoille jaettavan palkin­

non perustamiseksi.

Julkaisemme ohessa Bent Salicathin viimeisen pohjoismaisen yhteistyön merkeissä kirjoitetun kirjeen yhdistyk­

sellemme. Kirje käsittelee Lunning- palkinnon perinteen jatkajaksi perus­

tettua Pohjoismaista taideteollisuus- palkintoa ja ilmentää samalla erino­

maisella tavalla, miten keskeisenä mer­

kitykseltään Bent Salicath piti pohjois­

maista yhteistyötä taideteollisuuden alalla.

Sen jälkeen pidetyssä Kööpenhaminan Handelsbankin säätiön kokouksessa on myönnetty 50 000 kruunun suuruinen vuotuinen lahjoitus kolmen vuoden ajaksi, jotta Landsforeningen voisi ja­

kaa "Pohjoismaisen taidekäsityö- ja muotoilupalkinnon" etevälle skandinaa­

vista taidekäsityötä tai muotoilua edus­

tavalle taidekäsityöläiselle tai muotoi­

lijalle.

Joulukirje 21. 12. 1971 Johtaja H. O. Gummerus Suomen Taideteollisuusyhdistys asia: joulukirje

päiväys: 21. joulukuuta 1971

Meille on ollut tärkeää, kun Lunning- palkinto joko lakkaa tai muuttaa luon­

nettaan, yrittää saada perustetuksi poh­

joismainen palkinto, mikä nyt on ta­

pahtunutkin. Se on tosin annettu vain kolmen vuoden ajaksi, mutta keskuste­

luista pankin hallinnollisen johtajan C.

Viime kokouksen jälkeen täällä Köö­

penhaminassa, missä Erik Bohr kertoi Lunning-palkintotilanteesta ja siitä, että se todennäköisesti ei jatku aikaisem­

massa muodossaan, saimme arkkitehti Ole Hagenin kautta kontaktin Kööpen­

3

В. Andersenin kanssa ymmärsin, että kolmen vuoden ajanjakso on luonteel­

taan pelkästään muodollinen ja tähtää tulevien arvostusten sekä mahdollisen yhteistyön huomioonottamiseen muiden pohjoismaisten pankkien kanssa, joihin Handelsbankllla on yhteydet.

vaksi palkinnon jakosäännöt, voidaan Landsforenlngenln pyrkimyksiä käytän­

nössä myös noudattaa — ja pysyä so­

vussa. Nämä pyrkimyksemme taas ovat siis pohjoismaisia eivätkä kansallisia.

Olen sanonut C. B. Andersenille suo­

raan, että näen mielelläni, että päätös ensimmäisestä palkinnon jakamisesta tehdään seuraavassa johtajakokoukses- samme Helsingissä 14. tammikuuta.

Handelsbank on toivonut, että Lands­

foreningen hoitaisi palkintoa, — mitä minä en ota niin raskaasti, sillä sehän on Landsforenlngenln taholta haettu pohjoismaisena palkintona, joka jae­

taan yhdessä pohjoismaisten taideteol­

lisuusyhdistysten kanssa Handelsban­

kerna tuen turvin.

Näkökantani on siis absoluuttisesti se, että palkinto tulisi jakaa Dora Jungille, ja minun el tarvitse sille suppealle piirille, jolle tämä kirje menee, perus­

tella kantaani.

Minulla on edellä mainitun jälkeen ollut tapaaminen C. B. Andersenin kanssa, jonka asenne on erittäin positiivinen palkinnon riippumattomuuden suhteen, ja hän yhtyi innokkaasti näkemykseen, että pohjoismaisen palkinnon saajat saisivat myös tärkeimpien töidensä ko­

koelman näytteille Malmössä, Tukhol­

massa, Göteborgissa, Oslossa, Berge­

nissä, Helsingissä, Turussa, Zürichissa ja Lontoossa — niiden pankkien tuella, joiden kanssa Handelsbanken on yh­

teydessä muihin Pohjoismaihin. Tämä on ehkä melko mielenkiintoinen näkö­

kohta.

Kysymys otetaan siis esiin johtajlenko- kouksessa, mutta jos muut tällä het­

kellä haluavat esittää multa ehdotuksia, se on tietysti täysin asianmukaista.

Landsforeningenllla on rahoittajien ta­

holta mandaatti määrätä päätösproses- sl, ja se olkoon tässä ensimmäisessä jaossa sellainen, että pohjoismaiset tai­

deteollisuusyhdistykset määräävät pal­

kinnon jakamisesta, mieluiten ehdote­

tulle kandidaatille.

Jaa ja hallitse — tällainen oli joulukirje Bent

Koska Handelsbanken on luovuttanut täysin Landsforeningenllle vahvlstetta-

4

BENT SALICATH 1916—1973 IN MEMORIAM

Arkitekt. Verkställande direktör för Landsforeningen Dansk Kunsthaand- verk (senare Foreningen Brugskunst og Industriel Design) 1953—1973.

Chefredaktör för tidskriften Dansk- håndvaerk. Kommissarie för Dan­

mark i alla samnordiska konstin­

dustriutställningar sedan 1953. Guld­

medalj vid XI Triennalen I Milano för kökselement. Medlem av Frede­

rik Lunning-kommittén 1953—1971.

Han var en utpräglad kampnatur.

Temperamentsfull i tal och skrift.

Han var mer än någon annan Dan­

marks konstindustri. I mer än ett hänseende blir hans verksamhets­

period ett avslutat kapitel.

banks fond om at få indstiftet en nor­

disk pris til uddeling blandt nordiske kunsthåndværkere og designere.

Här intill publicerar vi det sista brevet Bent Salicath skrev till vår förening i det nordiska samarbetets tecken.

Brevet behandlar det nordiska konst­

industripriset som Instiftades för att fortsätta Lunning-prisets tradition och visar på utmärkt sätt hur central till sin betydelse Bent Salicath tillskrev det nordiska samarbetet inom konst­

industrins område.

Der har derefter været afholdt mode i Kjøbenhavns Handelsbanks fond, hvor man har bevilget en årlig donation på 50.000 kr., foreløbig for tre år, for at sætte Landsforeningen i stand til at uddele en ”Nordisk kunsthåndværker- og designpris” til en dygtig kunsthånd­

værker eller designer inden for skandi­

navisk kunsthåndværk og formgivning.

Et julebrev 21. 12. 1971 Hr. direktør H. O. Gummerus, Konstflitföreningen i Finland,

Sag: Et julebrev Det har været vigtigt for os, når Lun­

ning Prisen enten bortfalder eller skif­

ter karakter, a tt søge at få etableret en nordisk pris, hvilket nu er sket. Der er ganske vist kun angivet en periode på tre år, men ved drøftelser mellem ban­

kens administrerende direktør, C. B.

Andersen, forstår jeg, at tre-års perio­

den mere er af formel karakter med henblik på fremtidige værdiansættelser og et eventuelt samarbejde med de andre banker i Norden, som Handels­

banken har forbindelse med.

Dato: 21. december 1971 Efter det sidste møde her i København, hvor Erik Bohr fortalte om situationen omkring Lunning Prisen og det, at den sandsynligvis ikke fortsætter under de tidigere omstændigheder, fik vi gen­

nem arkitekt Ole Hagen kontakt til Kjøbenhavns Handelsbanks direktion og aftalen blev, at jeg skulle skrive en ansøgning til Kjøbenhavns Handels- 5

praktisk også følges — og vær rolig venner. De intentioner er til stede, og de er altså nordiske og ikke nationale.

Jeg har direkt sagt til C. B. Andersen, at jag gerne så, at der blev truffet beslutning om den første pristiideling på vort faelles direktørmøde i Helsing­

fors 14. januar.

Min indstilling er så absolut, at prisen bør tildeles Dora Jung, og det behøver jeg ikke att redegøre over for denne sluttede kreds, som dette brev tilgår.

Handelsbanken har ønsket, at det er Landsforeningen, der administrerer pri­

sen, hvilket jeg ikke tager så tungt på, då det jo fra Landsforeningens side er søgt som en nordisk pris man ud­

deler i fællesskab fra de nordiske brugskunstorganisationers side med Handelsbanken som sponsor.

Jeg har efter efter modtagelsen af til­

sagnet haft møde med C. B. Andersen, hvis indstilling er yderst positiv over for prisens uafhængighed, og han gik

¡øvrigt ind for, at den eller de, der fik tildelt den nordiske pris også kunne få vist et udvalg af deres vigtigste ar­

bejder med tilskud fra de banker, han­

delsbanken er i forbindelse med i de andre nordiske lande, således at pris­

tagerne kunne få udstillet disse arbej­

der i Malmø, Stockholm, Göteborg, Oslo, Bergen, Helsingfors, Åbo, Zürich og London. Dette er et ganske interes­

sant perspektiv.

Altså spørgsmålet tages op på direk­

tørmødet, men hvis andre på nuværen­

de tidspunkt vil fremsætte andre for­

slag, er det naturligvis helt

Landsforeningen har fra sponsors side mandat til at bestemme beslutningspro­

cessen, og den vil ved denne første ud­

deling være, at de nordiske brugskunst­

organisationer bestemmer sig til at ud­

dele den, helst til en kandidat som foreslået.

orden

Då Handelsbanken helt har overladt det til Landsforeningen at fastsætte bestemmelserne for prisens uddeling, kan Landsforeningens Intentioner rent

— Del og hersk — dette er et julebrev.

Bent

6

KANNATTAAKO DESIGN?

Muotoilun tilanteen arviointia Euroopassa

motto:

”Taiteilija-muotoilija, ei insinööri tai tiede­

mies, on (teollisuudessa) se henkilö, jolla on ratkaiseva taloudellinen merkitys. Hän voi antaa tuotannolle sen laadukkuuden, jota ihmiset perimmältään haluavat."

— John Kenneth Galbraith, kansantaloustieteilijä

Design — tapahtumasarja jossa tuot­

teen lopulliset ominaisuudet määritel­

Tällä hetkellä muotoilun tilanteesta kes­ lään kustellaan vilkkaasti hyvin monella ta­

holla maailmaa. Tuntuu siltä että kes­

kustelu on jälleen piristymässä ja saa­

pumassa uuteen käännekohtaansa. Se­

kä muuttumassa olevat markkinatekijät (Euroopan yhdentyvä talous sekä ki­

ristyvä kilpailu vientlmarkkinolla) että tuotantotekijät näyttävät asettavan muo­

toilun yhä tärkeämmälle sijalle entisten alojen lisäksi myös monilla uusilla tuo­

tantosektoreilla.

Käsitys, jonka mukaan design on se tuotekehittelyn alue, jolla määrätään tuotteen ulkonäkö — ja että muotoi­

lulla sen tähden on vain vähän tekemis­

tä funktionaalisten esineiden kuten esi­

merkiksi suihkumoottoreiden kanssa — on yhä syvään juurtunut varsinkin ns.

esteettls-vlsuaaliseen designiin perus­

tuvien tuotteiden kanssa työskentele­

vien Insinöörien ja deslgnereiden pa­

rissa. Kongressin järjestäjät ovat kui­

tenkin nähneet muotoilun tapahtuma­

sarjana, jossa käytetään hyväksi kaik­

kea mahdollista Informaatiota tuotteen tai järjestelmän lopullisten ominaisuuk­

sien määrättämiseksi. Näin valitut omi­

naisuudet taas tyydyttävät määrättyjä tarpeita.

Käsittelemme oheisessa kirjoituksessa muotoilun asemaa ja siitä käytyä kes­

kustelua lähinnä Englannin ja Ruotsin näkökulmista.

1. Englanti: UUDISTUVAT MARKKINAT VAATIVAT MYÖS TEHOKKAAMPAA

DESIGNTOIMINNAN OHJAAMISTA Määritelmän puitteissa voidaan nähdä, että tuotteen ominaisuuksien kokoomus voi vaihdella huomattavasti tuotteen tyypistä riippuen — ja kuluttajan tar­

peiden ja odotusten mukaisesti. Kesä- asun visuaalinen viehätys on varmasti tärkein ominaisuus ostajalle; tästä syys­

tä muotoilija haluaa kiinnittää suurim­

man huomion näihin seikkoihin. Vastaa­

vasti jossakin hydraulisessa pumpussa sen tärkein ominaisuus on toimivuus, ja se ratkaisee suunnitteluinsinöörin os­

topäätöksen. Kalkissa tapauksissa muo­

toilijan tulee osata antaa etusija kes­

keisille seikoille ja löytää olkea tasa­

paino tuotteen ominaisuuksien ja hin­

nan välillä.

Lontoossa pidettiin viime vuoden tou­

kokuussa kansainvälinen kongressi tee­

manaan "The Management of Design for the European Markets", jossa käsi­

teltiin yhdentyvien eurooppalaisten markkinoiden asettamia uusia vaatimuk­

sia deslgnprosessllle, sekä muotoilu- toiminnan ohjaamista tyydyttämään markkinoiden tämän hetkisiä ja tulevia tarpeita. Kongressin oli järjestänyt Design Council yhdessä eräiden mui­

den englantilaisten alan järjestöjen kanssa ja luennoitsijoina sekä alustajina oli useita Euroopan johtavien, muotoilua hyväkseen käyttävien yritysten asian­

tuntijoita.

Kongressin keskeinen aihe pikemmin kuin designprosessl Itsessään oli se tapa, jolla deslgntapahtumaa ohjataan ja johdetaan. Toimitusjohtaja Geoffrey Julkaisemme seuraavan yhteenvedon

kongressin esiintuomista ongelmista ja ratkaisuehdotuksista:

7

kuluttaja ja hanen tarpeensa ja vasta sitten laaditaan deslgnsuunnltelma, jos­

sa otetaan huomioon laaja asiajoukko.

Luku isat epäonnistumiset useiden tuottei­

den yhteydessä, voivat paljon useammin aiheutua huonosta markkinoinnista kuin huonosta designista. Markkinointitapah- tuman vaikutus muotoiluun on niin rat­

kaisevan tärkeä, että vakavaa keskus­

telua designprosessin ohjaamisesta tus- kin-voidaan käydä kiinnittämättä erityistä huomiota markkinoinnin tekniikkaan ja teoriaan. Eli kuten eräässä kongressi- alustuksessa mainittiin

minnan johtaminen sisältyy kiinteästi yrityksen koko markkinointiprosessiin;

mutta samalla on myös muistettava että markkinointi itsessään sisältyy koko yri­

tyksen johtamiseen."

Wolfe (Wolf Electric Tools Ltd) mää- rittelikin designprosessin "tuotekehitys- menetelmien järjestämiseksi ja kontrol­

loimiseksi parhaan mahdollisen tulok­

sen takaamiseksi korvauksena know- how'n, ajan ja rahan sijoittamisesta".

Ehkä tärkeimpänä tekijänä designpro­

sessin ohjaamisessa on kohteiden mää­

rittely — ja se vaatii kärsivällistä, sys­

temaattista ja perusteellista tutkimus­

työtä.

Tarkasteltaessa ongelmia, joita koh­

dataan suunniteltaessa tuotteita uudel­

le Euroopalle osanottajat korostivat eri­

tyisesti designin ohjauskeinojen kehit­

tämisen tärkeyttä, kun pyritään autta­

maan muotoilijan taitojen suuntaamista kohti päämäärää, kuluttajan hyödyttä­

mistä ja tyydyttämistä. — Edellä olevan määritelmän mukaisesti muotoilu edel­

lyttää markkinasuhteiden huomioon ot­

tamista. Niitä ei voi jättää ottamatta huomioon, sillä ellei muotoilu tyydytä jotakin tarvetta tai jos se jää jollakin muulla tavoin markkinoiden ulkopuolel­

le, seurauksena on epäonnistuminen yhtä varmasti kuin kyvyttömän ama­

töörin töhertelystä. Pyrittäessä korke­

ampaan muotoilutasoon, on todettava, että markkinat sisältävät ’johtajia’ ja seu­

raajia •— valistunutta ja valistumatonta kysyntää sekä lukuisia väliasteita. Mutta jopa aivan markkinoiden reuna-alueilla­

kin on tarve lisätä yritysten kilpailu­

kykyä muotollukohteiden valitsemisessa ja toteuttamisessa.

"Muotoilutoi-

Tuotteen elinikä ja markkinointistrategia Markkinointi- ja yrityssuunnittelun asian­

tuntija Simon Majaro painotti kongres- siluennossaan erityisesti yrityksen de- signpolitiikan ja markkinointiongelmien suhdetta. Hän totesi liian monien tuot­

teiden epäonnistuvan tässä suhteessa.

— Eräässä USA:ssa suoritetussa tut­

kimuksessa, joka käsitti suuren määrän yrityksiä ja tuotteita, osoitettiin että uusista tuotteista noin 40%:n valmistus lopetettiin jo lyhyen ajan kuluttua. Jäl­

jelle jäävistä 70 % tuotti tappiota vuo­

den kuluttua, 50 % kahden vuoden kuluttua ja 30% neljän vuoden kulut­

tua ja monet eivät koskaan onnistu­

neet hankkimaan normaalia tuottoa si­

joitukselle.

Euroopan kohoava kysyntätaso ja kuin­

ka muotoilukohde valitaan

On tärkeää havaita, että koko Euroo­

pan markkinoilla tapahtuvaan kysynnän tason kasvuun liittyvät lisääntyvä kou­

lutus sekä kasvava tietoisuus yhteis­

kunnan laajoista sosiaalisista tehtävistä

— sekä teollisuusostajien että kulutta­

jien keskuudessa. Kyky reagoida no­

peasti, taito muuttua, havaita uusia tar­

peita ja nähdä ongelmat selvästi ja kokonaisuuksina edellyttää markkina- herkkyyttä, jonka syntymiseen inspiraa­

tion varassa tapahtuva arvailu ei riiitä.

Liskon että on olemassa kolme perus­

syytä em. kaltaisiin epäonnistumisiin:

designin eliniän lyheneminen, tehoton markkinointi ja puutteellinen markki­

noilla esiintyvien tarpeiden arviointi. Jos designin ohjaamisella halutaan pääs­

tä menestyksekkääseen lopputulokseen, on ehdottoman tärkeää, että näihin te­

kijöihin kiinnitetään erityistä huomiota.

— Tutkikaamme hieman tarkemmin designin elinjakson lyhenemistä.

Jos tuotteen myynti on suunniteltu ta­

pahtuvaksi tietyn ajanjakson kuluessa, se voidaan esittää käyränä eli tuotteen ellnlkänä. Käyrä voidaan jakaa viiteen jaksoon: alku, kasvu, kypsyminen, kyl­

lääntyminen ja lasku. Käyrän muoto on sama, olkoon kyseessä sitten mikä tuo­

te tahansa, mutta sen pituus eli tuot­

teen elinaika voi olla lyhyt (esim. Hula- hula-hoop) tai hyvin pitkä (esim. pyörä).

Käsitys markkinoinnista voi tällöin olla tärkeä tekijä designin kohteita määri­

teltäessä, koska moderni markkinoija kääntää päälaelleen sen vanhan käsi­

tyksen, jonka mukaan suunnitellaan sel­

laista, mitä on totuttu tuottamaan ja sen jälkeen taivutetaan kuluttaja osta­

maan tuote. Markkinointlkeskeisen kat­

somuksen mukaan ensiksi tutkitaan ⁸

niin kauan kuin mahdollista ja käyttä­

mään sitä hyväkseen. Kun hän näki tuotteen kannattavuuden alkavan las­

kea, hän ryhtyi etsimään uusia myynti- mahdollisuuksia ulkomailta. Hän alkoi viedä tuotettaan ensimmäisille markki­

noille ja saatuaan sen menestyksek­

käästi alkuun, hän vei sitä uusille me­

rentakaisille markkinoille, sitten kol­

mansille jne. Näin tuote saattoi olla sa­

man aikaisesti useassa eri vaiheessa elinaikakäyränsä suhteen

noista riippuen.

Ikävä kyllä viime vuosina on tapahtu­

nut muutoksia, jotka ovat poistaneet tämän miellyttävän käytännön. Ero sen hetken välillä, jolloin kotimarkkinat ja viimeisetkin vientimarkkinat saavuttavat kyllääntymispisteensä, on kaventunut ja tuotteiden kokonaisikä kaikilla mark­

kinoilla on tullut lyhyemmäksi. Vallitse­

va suuntaus on todellakin se, että tuot­

teen elinikää kotimarkkinoilla ja muilla markkinoilla kuvaava käyrä on tulossa samanlaiseksi.

On olemassa useita syitä siihen, miksi tämä muutos on tapahtunut. Ehkä il­

meisin tekijä on nopeampi ja tehok­

kaampi kommunikaatiovälineistö. Kan­

sainvälisen matkailun kasvu on lähen­

tänyt kuluttajien maku käsityksiä. Ja näihin liittyen kuluttajien odotukset ovat lisääntyneet kaikkialla maailmassa, eri­

tyisesti kehitysmaissa, jotka pyrkivät saavuttamaan länsimaisen elintason. Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä seik­

kana on mainittava uusien kauppasopi­

musten solmimisen seuraukset.

Designerin probleemana on, että tuot­

teiden elinaika on lyhenemässä ja ly­

henemässä meidän teollisen yhteis­

kuntamme kireän kilpailun olosuh­

teissa. Vielä joitakin vuosia sitten oli mahdollista suunnitella tuote, las­

kea se markkinoille ja nauttia sitten työn hedelmistä vuosikausia. Nykyisin heti kun tuote on laskettu liikkeelle, on välttämätöntä jo ryhtyä suunnittelemaan seuraavaa.

Todellakin, uusi tuottavuuden suunnit­

telu on edellytyksenä sille, että kyettäi­

siin pitämään yllä yrityksen odotettua voittojen kasvua. Tämä johtuu siitä, että tuotteen myyntimäärän käyrä ja voitto- suhteen käyrä — vaikka ne ovatkin muodoltaan samanlaiset

eri tavoin. Voittokäyrä alkaa normaa­

listi jo laskea, kun myyntikäyrä on vielä kohoamassa. Vastustaakseen tätä voi­

ton alenemista, yritykselle on tärkeää suunnitella uusia tuotteita uusine myyn­

ti- ja voittojaksoineen.

Investoinnin edullisuuden ratkaisee kokonaistulos

— Johdettaessa yrityksen tuotesuunnit- telutoimintaa on tärkeää ymmärtää täy­

sin designin elinjakson aiheuttamat lii­

ketaloudelliset seuraukset, sillä myyn­

nin kasvu ja kannattavuus eivät aina ole pitkäaikaisen menestyksen merk­

kejä. Tuote saattaa tosin tuottaa sie­

voisia voittoja vuoden, kaksi tai kauem­

min, mutta se saattaa silti olla huono sijoitus. Ratkaisevaa on tuotteen koko- naisvoiton suhde sen koko elinaikaan.

Toisin sanoen yrityksen täytyy saada korvaus koko sijoitukselleen, jonka se on tehnyt markkinointiin, tutkimukseen, designiin, tuotekehittelyyn ja tuotanto­

välineisiin, ennen kuin voidaan saada selville, oliko koko projekti kannattava voittojen ja investoinnin tuoton suh­

teen arvioituna.

markki-

ajoittuvat

Eurooppa — ei yksi, vaan joukko markkina-alueita

Muotoilun kannalta katsottuna uusi Eu­

rooppa ei kuitenkaan ole vain yksi markkina-alue, vaan joukko markkinoi­

ta, joita liittää toisiinsa yhteiset talou­

delliset ja jossakin määrin myös poliit­

tiset tavoitteet. Markkinoiden rajat eivät välttämättä seuraa kansallisia vaan laa­

joja väestörakenteellisia alueita.

Tämä markkinoiden monimutkainen ja­

kaantuminen sekä talousyhteisön sisällä että ulkopuolella tekee mahdottomaksi jakaa sellaista informaatiota markkinoi­

den ominaisuuksista, joka olisi merki­

tyksellistä samanaikaisesti useille eri teollisuudenhaaroille.

Sen vuoksi on tärkeää, että tuotekehi­

tyksen ohjaaja valvoo investoinnin tuot­

toa rinnan tuotteen elinajan kehityksen kanssa. Hyvin usein tuote, joka ei ole korvannut koko investointia siihen men­

nessä kun kyllästymisaste on saavutet­

tu, ei todennäköisesti koskaan tuo tyy­

dyttävää tuottoa investoinnille.

Kansainväliset markkinat ja tuotteen lyhenevä elinaika

— Aikaisemmin valmistaja toimi koti­

maisilla markkinoilla, jolloin hän yritti saada tuotteensa elinajan kestämään

Tämän takia päätettiin suunnittelua uudelle Euroopalle tarkastella sellaisten periaatteiden ja menetelmien avulla, 9

jotka soveltuvat sekä matto- tai teks- tiilituottajan että tuotantohyödykkeiden tai teknisten laitteiden valmistajille. Tar­

kastellessaan periaatetta, että kansain­

välinen markkinointi on avain Euroopan vientiin, järjestäjät ovat löytäneet erään yksinkertaisen perussäännön (jonka useimmat menestyksekkäät viejät ovat jo oppineet kokemuksen kovassa kou­

lussa): nimittäin että ratkaisevan tär­

keitä yhteisiä tarpeita saattaa olla ole­

massa useissa eri maissa ja että tun­

nistamalla nämä tarpeet etukäteen ja optimoimalla tuotteen design soveltu­

maan vain vähäisin muutoksin noihin tarpeisiin, markkinoiden potentiaalista kokoa voidaan huomattavasti laajentaa.

Tämän "markkinoihin erikolstumlsen"- periaatteen mukaan yritykset etsivät kaikkialta potentiaalisilta markklna- aluellta Ihmisryhmiä, joilla on yhteinen tarve. Apuna tässä työssä käytetään erityistä markkinaprofiilin analysointi- tekniikkaa.

Joillakin teollisuudenhaaroilla, erityises­

ti niillä aloilla joilla menestys riippuu kyvystä havaita kuluttajien makuvaa- timuksia, muotoilija itse on säännölli­

sesti tehokkain markkina-analysoija.

Hän kykenee luovasti ennustamaan tu­

levia tarpeita, mitä hän ei koskaan pys­

tyisi tekemään myyntiedustajien tai markkinatutkijoiden raportteja lukemal­

la. Tämä ei koske ainoastaan tuottei­

den, vaan myös markkinointikommuni­

kaatiossa tarvittavan graafisen materi­

aalin muotoilua.

pahtui vasta melko myöhään. Maan pe­

rinteellisesti hyvä maine on perustunut ennen kaikkea taideteollisuuteen. Tai­

teilijat ja taidekäsityöläiset ryhtyivät so­

veltamaan perimäänsä muodon ja ma­

teriaalin tajua arkipäivän esineiden val­

mistukseen jo maan teollistumisen hy­

vin varhaisessa vaiheessa.

Ruotsin raskas teollisuus perustui aluk­

si raaka-aineisiin, mekaaninen työpa- jateollisuus taas kasvoi sellaisten insi- nööritaidollisten keksintöjen pohjalta kuin majakkalaitteet, pumput, porako­

neet, jne., joilla on yhtä tärkeä merkitys teollisuudessa. Vasta aivan viime ai­

koina on myös muotoilusta tullut tärkeä kilpailukeino.

Muotoilijoiden ensimmäinen yritys as­

tua mukaan raskaaseen teollisuuteen tapahtui jo 1950-luvulla Svenska Slöjd- förenlngenin johdolla ja mottona ”Voit­

toa designin avulla". 60-luvun loppu­

puolella ruvettiin designin luonne ym­

märtämään yhä enemmän ryhmätyönä, joka edellytti läheistä yhteistyötä tuo­

tannon kaikilla tasoilla. Tuli tärkeäksi lähestyä teknisiä henkilöitä, oppia he - dän kielensä, mutta myös Informoida heitä muotoilijan työstä.

Kouluissa kasvoi kritisismi opetusta ja sitä itsekeskeistä tapaa kohtaan, jolla designiin suhtauduttiin. Oli uudistusten aika. Funktionaalisten esteetikkojen tai­

don palvonta asetettiin kyseenalaiseksi.

Kritisoitiin yhä enemmän yltäkylläisyy­

den yhteiskuntaa ja tunnettiin kasvavaa mielenkiintoa kehitysmaita ja vähäosa- sia kohtaan. Nuorilla muotoilijoilla oli vaikeuksia selvittää ammatillista roo­

liaan mahdollisille työnantajilleen. Jot­

kut näkivät rajoituksena sen, että hei­

dän täytyi kääntyä teollisuuden puo­

leen saadakseen työtä. He halusivat löytää paikkansa valtion ja kunnan eli­

missä. Usein he eivät onnistuneet sii­

nä, koska eivät osaneet selvittää päte­

vyysaluettaan. — Työn etiikka ja muo­

toilijan sosiaalinen rooli ovat kuitenkin

— kovia aikoja odoteltaessa — tulleet vähemmän keskeisiksi debatin aiheiksi.

Tehokas markkinointikommunikaatio täytyy aloittaa yrityksestä itsestään Nykyisin ostopäätös riippuu usein enemmän kuluttajan saamasta kuvasta yrityksen luotettavuudesta kuin tuot­

teen itsensä välittömästä viehätyksestä.

Tämän takia on tärkeää muistaa, että markkinointikommunikaatio, jotta se olisi tehokasta, on aloitettava yrityk­

sestä itsestään. Yrityksestä tiedottami­

nen on sen tähden oleellinen edellytys mainostamiselle ja myynnin edistämi­

selle. Tässä toiminnassa tarvitaan de- signereita, joilla on kokemusta yrityk­

sen kokonaiskuvan luomisesta. Myös menestys Euroopan markkinoilla mää­

räytyy osittain siitä, millaisena tulevat asiakkaat näkevät yrityksen.

Muotoilijoiden tilanne tällä hetkellä Muotoilijoiden työtilanne Ruotsissa on ollut hyvä, joskin pientä heikkenemistä on ollut havaittavissa viime vuosina.

Rakenteellinen rationalisointi teollisuu­

dessa on merkinnyt fuusioitumisia, mi­

kä vuorostaan on harventanut niiden yritysten lukumäärää, joiden kanssa työskennellä.

2. Ruotsi: KANNATTAAKO TEOLLINEN MUOTOILU?

Ruotsissa muotoilijoiden pääsy varsi­

naisen ns. teknisen designin pariin ta­ ¹⁰

Ruotsin taideteollisuuskoulujen ohjel­

missa on viime vuosina tapahtunut run­

saasti muutoksia. Tämä johtuu siitä, että muotoilua tahdotaan tarkastella sekä teoriasta että käytännöstä käsin.

Näin toivotaan saatavan aikaan myös laajempaa keskustelua designin sisäl­

löstä ja suunnasta.

Esimerkkinä koulutuksen uudistamises­

ta on mm. Göteborgin taideteollisuus- koulussa tapahtunut kehitys. Opiskelu ei enää ole sidottu materiaalipohjai- seen kohteen valintaan esim. metalli- ja muoviosastojen toiminnassa. Tärkeim­

mäksi on tullut kohteen sijasta mene­

telmä. Opetusohjelmaan on lisätty mm.

sosiaalitieteitä, ympäristösuunnittelua, arvoanalyysia, ergonomiaa sekä mate­

riaali- ja tuotantotekniikkaa.

Itsenäiset designtoimistot ovat muuta­

maa poikkeusta lukuunottamatta kool­

taan pieniä. Joillakin teollisuusyrityksil­

lä on omat design-osastonsa, mutta useimmat käyttävät konsultoijia, mikä merkitsee sitä, että monessa tapauk­

sessa muotoilija tulee mukaan tuotan­

toprosessiin hieman liian myöhään.

Viime aikoina on yhteyksiä muotoilijoi­

den ja insinöörikunnan sekä teollisuu­

den edustajien kanssa yritetty ponnek­

kaasti parantaa. Tämä on heijastunut myös koulutukseen: Tukholman Konst­

fackskolan ja Teknillinen opisto ovat jo vuodesta 1968 lähtien olleet yhteis­

työssä mm. vaihtamalla opettajia sekä tekemällä yhteisiä työprojekteja. Teol­

lisuuden keskuudessa ollaan yhä laa­

jemmalti oivaltamassa muotoilutoimin- nan merkitys. Tärkeä edistysaskel tässä suhteessa oli syksyllä -72 muotoilijoille ja yrittäjille järjestetty yhteinen semi­

naari, jonka teemana oli "Kannattaako design?"

designin merkitystä yrityksen taloudel­

liselle toiminnalle, ja sen seurauksena monen teollisuusjohtajan silmät avau­

tuivat näkemään designin käyttömah­

dollisuuksia.

Kulunut vuosi on kaiken kaikkiaan mer­

kinnyt laajempaa ymmärtämystä teollis­

ta muotoilua kohtaan. Ihmiset tietävät, että muotoilijoita on olemassa ja että heillä on muita kunniahimoja kuin suun­

nitella sieviä ulkokuoria esineille.

Seminaarissa tarkasteltiin

11

LÖNAR SIG DESIGN?

En bedömning av formgivningens situation i Europa

’ Det är konstnären-formgivaren, inte ingenjö­

ren eller vetenskapsmannen, som har den avgörande ekonomiska betydelsen (inom in­

dustrin). Han kan ge produktionen den kva- litetsprägel som folk i grund och botten vill ha."

— John Kenneth Galbraith.

nationalekonom

Design — en serie skeenden under vilka produktens slutgiltiga egenskaper fastställs

För närvarande diskuteras formgiv­

ningens situation livligt på många håll i världen. Det verkar som om diskus­

sionen nu höll på att komma till en ny vändpunkt. Både marknads- och pro­

duktionsfaktorer (den ekonomiska sam­

manslutningen i Europa och den hård­

nande konkurrensen på exportmark­

naderna) ställer formgivningen på en allt mera framskjuten plats inom indus­

trin och inför dessutom formgivning pä nya sektorer.

Uppfattningen att formgivning är den delen av produktutvecklingen som be­

stämmer produktens utseende — och att formgivning därför har endast myc­

ket litet att göra med funktionella fö­

remål som exempelvis reaktionsmoto­

rer — är ännu djupt rotad, i synnerhet bland ingenjörer och formgivare som arbetar med estetisk-visuell design.

Kongressarrangörerna såg emellertid formgivningen som en räcka skeenden, där all tillämplig information tas i bruk för att bestämma produktens eller sys­

temets slutliga egenskaper. De så ut­

valda egenskaperna åter tillfredsställer bestämda behov.

I denna uppsats behandlas formgiv­

ningens ställning och diskussionen om den främst från engelsk och svensk synpunkt.

Man inser att sammansättningen av produktens egenskaper kan variera i hög grad beroende på produkttypen — och alltefter konsumentens behov och förväntningar. Den visuella tjusningen i en vårdräkt är säkert dess mest bety­

dande egenskap för köparen, därför vill formgivaren fästa den största upp­

märksamheten vid utseendet. Analogt är det funktionsdugligheten hos exem­

pelvis en hydraulisk pump som är dess viktigaste egenskap, och den avgör fabriksingenjörens beslut för ett köp.

I alla fall måste formgivaren kunna ge företräde åt de viktigaste omständig­

heterna och finna den riktiga jämvikten mellan produktens egenskaper och dess pris.

1. England: NYA MARKNADER FOR­

DRAR EFFEKTIVARE STYRNING AV FORMGIVARVERKSAMHETEN I maj senaste år hölls en internationell kongress i London med temat Manage­

ment of Design for the European Mar­

kets", där de nya krav som den Euro­

peiska gemenskapen ställer på design­

processen behandlades, såväl som styr­

ningen av formgivarverksamheten för att kunna tillfredsställa marknadens nu­

varande och kommande behov. Design Council och ett par andra engelska fackorganisationer hade arrangerat kongressen och flera sakkunniga från ledande företag i Europa, för vilka formgivningen är viktig, fungerade som referenter och föredragshållare.

Vi publicerar ett sammandrag av de problem och förslag till lösningar som kongressen tog upp:

Det centrala ämnet för kongressen var emellertid inte själva formgivningspro­

cessen, det var det sätt på vilket ett

design-skeende styrs och leds. Led- ¹²

modem försäljare vänder upp och ned på den traditionella Idén enligt vilken man planerade sådant som man var van vid att producera och därefter överta­

lade konsumenten att köpa produkten.

Enligt den marknadscentrerade åskåd­

ningen studeras först konsumenten och hans behov och först därefter görs en formgivarplan upp, där ett stort fält av omständigheter tas i betraktande.

Talrika misslyckanden I samband med nya produkter kan mycket oftare bero på dålig marknadsföring än på dålig design. Marknadsföringsprocessens in­

verkan på formgivningen är av så av­

görande vikt att man knappast kan föra ett allvarligt samtal om styrning av formgivning utan att fästa särskild uppmärksamhet vid marknadsföringens teknik och teori. Eller som det sades i ett av inledningsanförandena vid kongressen: "Ledningen av formgivar­

verksamheten är oupplösligt förbunden med företagets hela marknadsförings- process; men samtidigt måste man komma Ihåg att marknadsföringen i sig själv är oupplösligt förbunden med hela företagets ledning”.

ningen av formgivningen definierades av VD Geoffrey Wolfe (Wolf Electric Tools Ltd.) som "organisation och kon­

troll av utveckllngsförfaranden för att garantera bästa möjliga resultat i er­

sättning för investering av know-how, tid och pengar.” En av de kanhända viktigaste faktorerna vid styrningen av formgivningsprocessen är att bestäm­

ma målsättningen — och det fordrar tålmodig, systematisk och grundlig be­

räkning.

Vid övervägandet av de problem som uppstår vid planeringen av produkter för det nya Europa lade kongressdel­

tagarna särskild vikt vid utvecklandet av medel för att styra formgivningen och hjälpa formgivarna att Inrikta deras förmåga på målet, att tillfredsställa konsumenterna. — Enligt ovanstående definition förutsätter formgivning att förhållandena på marknaden beaktas.

Dem kan man inte ignorera, ty om inte formgivningen fyller något behov eller om den på annat sätt råkar i otakt med marknaden är följden misslyckande, li­

ka säkert som om produkten fuskats bort av en oduglig amatör. I strävan till en högre nivå på formgivningen måste man kunna urskilja att det finns såväl ledare” som ”efterföl-

en upplyst Produktens livslängd och marknads- förlngsstrategln

Simon Majaro, expert på marknads­

föring och företagsplanering, lade i sitt kongressföredrag särskild vikt vid för­

hållandet mellan ett företags design­

politik och dess marknadsföringspro­

blem. Han framhöll att alltför många produkter misslyckas på grund av obalans i det förhållandet.

— I en undersökning av ett stort antal företag och produkter som gjordes i USA påvisades att tillverkningen av 40 % av de nya produkterna nedlades efter en kort tid. Av dem som återstod gav 70 % förlust efter ett år, 50 °/o efter 2 år och 30 % efter 4 år och många lyckades aldrig inbringa företaget en normal vinst på investeringen.

Jag tror att det finns tre grundorsaker till misslyckanden av ovannämnda slag:

den formgivna produktens livscykel blir allt kortare, marknadsföringen är inef­

fektiv och uppskattningen av markna­

dens behov bristfällig. Om vi genom styrning av formgivningen vill nå ett lyckat resultat är det ytterst viktigt att beakta i synnerhet dessa faktorer. ■—

på marknaden jare

och en icke upplyst efterfrågan, samt talrika grader emellan dem. Men t.o.m.

längst ned på skalan finns ett behov att öka företagens konkurrenskraft genom att bestämma och realisera målsätt­

ningen för formgivningen

Den stigande nivån på efterfrågan Europa och hur målsättningen definieras

Det är viktigt att lägga märke till att den höjning av nivån på efterfrågan som sker på hela den europeiska mark­

naden hänger ihop med stigande skol­

bildning och en växande medvetenhet om samhällets omfattande sociala upp­

gifter — både bland köpare för indus­

trin och bland konsumenterna. Förmå­

gan att reagera snabbt, konsten att ändras, att upptäcka nya behov och se problemen klart och som helheter förut­

sätter känslighet för marknadens ut­

veckling. Här räcker det sällan med gissning eller inspiration.

Ett begrepp om marknadsföring är alltså en viktig faktor vid bestämmandet av målet för formgivningen, emedan en 13

Låt oss granska det formgivnas reduce­

rade livslängd litet närmare:

Om försäljningen av en produkt pla­

neras för en viss tidsrymd, kan den framställas som en kurva över pro­

duktens livslängd. Kurvan kan indelas i fem avsnitt: början, tillväxten, mog­

naden, mättanden och nedgången. Kur­

vans form är likadan för vilken vara som helst, men dess längd, eller pro­

duktens livlängd, kan vara kort (t.ex.

Hula-hula-hoopen) eller mycket lång (t.ex. hjulet). Formgivarens problem är att produkternas livslängd blir allt kor­

tare under vårt industrialiserade sam­

hälles hårda konkurrensförhållanden.

Ännu för några år sedan var det möj­

ligt att planera en produkt, sända ut den på marknaden och sedan njuta av arbetets frukter i många år. Numera, så snart en produkt har lanserats, är det hög tid att börja planera en ny.

Faktum är att planering av nya profiter är en förutsättning för den vinststeg­

ring man väntar sig av ett företag.

Detta beror på att kurvan över produk­

tens försäljningsmängd och kurvan över vinstmarginalen — fast deras form är likadan — har olika tidsbestämning.

Vinstkurvan börjar normalt sjunka me­

dan försäljningskurvan ännu stiger.

Som en motvikt till denna vinstminsk­

ning är det viktigt för företaget att planera nya produkter, med nya för­

säljnings- och vinstperioder.

Därför är det viktigt att den som styr produktionsutvecklingen övervakar av­

kastningen av investeringen parallellt med utvecklingen av produktens livs­

tid. Man finner mycket ofta att en pro­

dukt som inte har täckt hela inves­

teringen innan mättnadsgraden upp­

nåtts, högst sannolikt aldrig kommer att ge någon tillfredsställande avkast­

ning av investeringen.

De internationella marknaderna och produktens förkortade livstid

— Tidigare arbetade en tillverkare på en hemmamarknad, där han försökte få sin produkts livslängd att räcka så länge som möjligt och dra nytta av den.

Då han såg att produktens lönsamhet började sjunka sökte han nya försälj- ningsmöjligheter utomlands. Han börja­

de exportera produkten till en mark­

nad, och så snart den hade fått en god start introducerade han den på en andra exportmarknad, sedan på en tredje, osv. På detta sätt kunde pro­

dukten samtidigt befinna sig på olika stadier av sin livstidskurva

roende på marknaderna.

Tråkigt nog har det under de senaste åren skett förändringar som har upp­

hävt denna behagliga rutin. Tiden mel­

lan den stund hemmamarknaden når sin mättnadsgrad och den sista ex­

portmarknaden når sin, har blivit kor­

tare, och produkternas totala ålder på alla marknader har förkortats. Det är faktiskt så att kurvan över en produkts livslängd på hemmamarknaden och på de andra marknaderna håller på att sammanfalla.

be-

Hela resultatet avgör om en investering har varit fördelaktig

Då man leder ett företags produktpla­

neringsverksamhet är det viktigt att fullt förstå de företagsekonomiska följ­

derna av designens livslängd, då för­

säljningens tillväxt och räntabilitet inte alltid är tecken på långvarig framgång.

Produkten kan visserligen inbringa en skälig vinst under ett år, två eller längre tid, men ändå vara en dålig placering. Det avgörande är förhållan­

det mellan den totala vinsten av en produkt och dess livslängd. Företaget måste med andra ord få ersättning för hela den investering det gjort i mark­

nadsföringen, i forskning, design, pro­

duktutvecklingen och i produktionsmed­

len, innan man kan få klarhet i huruvi­

da hela projektet lönar sig, uppskattat som vinst och avkastning av investe­

ringen.

Det finns flera orsaker till att denna förändring sker. Den mest uppenbara orsaken är de snabba och mera effek­

tiva kommunikationerna. Den interna­

tionella turismen närmar konsumenter­

nas smakriktningar till varandra. Och i kombination därmed växer konsumen­

ternas förväntningar överallt i världen, i synnerhet i utvecklingsländerna, som strävar till att nå västerländsk levnads­

standard. En sista, men inte minst be­

dragande orsak är de nya handelsav­

talens följder.

Europa — inte ett utan flera marknadsområden

Sett från formgivningens synpunkt är det

nya Europa inte endast en marknad, ¹⁴

utan flera marknader som samman­

länkas av gemensamma ekonomiska, och I viss mån även politiska, mål.

Marknadernas gränser omsluter inte nödvändigtvis nationella, utan vid­

sträckta befolkningsstrukturens om­

råden.

Denna komplicerade förgrening av marknaderna både Inom och utom den Europeiska gemenskapen gör det omöjligt att dela ut Information om sådana av marknadens egenskaper som skulle vara meningsfull för flera olika Industribranscher samtidigt.

Av denna anledning beslöts det vid kongressen att formgivningen för det nya Europa skulle granskas utgående från sådana principer och metoder som gäller både för tillverkare av mattor och textilier eller av produktlonsförnöden- heter eller tekniska installationer. Då kongressorganisatörerna gjorde gällan­

de att Internationell marknadsföring är nyckeln till Europas export, bekräftade de en enkel grundregel (som de flesta framgångsrika exportörer redan lärt sig I erfarenhetens hårda skola): nämligen att gemensamma grundbehov kan fin­

nas I flera olika länder och genom att Identifiera dessa behov på förhand och optlmera produktens formgivning så att den med endast små förändringar kan fylla dessa behov, kan marknadens potentiella storlek utvidgas i anmärk­

ningsvärd grad. Enligt denna princip för segmentering av marknader söker företagen överallt på de potentiella marknadsområdena grupper av män­

niskor som har ett gemensamt behov.

Som hjälpmedel vid detta arbete an­

vänds en särskild teknik för analys av markandsprofller.

Inom vissa Industribranscher, I synner­

het på områden där framgång beror på förmågan att upptäcka konsumenternas smak, är formgivaren själv alltid den mest effektiva marknadsanalytikern. Han har förmågan att reagera kreativt för ett behov, vilket han Inte skulle kunna göra genom att läsa försäljares eller marknadsforskares rapporter. Detta rör inte enbart formgivning av själva pro­

dukten utan även av det grafiska mate­

rial som behövs för marknadsförlngs- kommunikatlonen.

mera på den bild konsumenten fått av företagets tillförlitlighet än på själva produktens omedelbara attraktion. Där­

för är det viktigt att komma Ihåg att marknadskommunikationen, för att vara effektiv, skall börja med själva före­

taget. Att Informera om företaget är därför en väsentlig upptakt för reklam och för försäljning. För denna verksam­

het behövs formgivare som har erfa­

renhet av att skapa en helhetsbild av ett företag. Också på den europeiska marknaden bestäms framgången del­

vis av hur de blivande kunderna ser på företaget.

2. Sverige: LÖNAR SIG INDUSTRIELL FORMGIVNING

I Sverige har formgivarna relativt sent fått möjlighet att börja arbeta med egentlig s.k. teknisk design. Landets traditionellt goda rykte härvidlag grun­

dade sig framför allt på konstindustrin.

Konstnärer och konsthantverkare kun­

de I ett mycket tidigt skede av landets Industrialisering börja tillämpa sin ärv­

da känsla för form och material på tillverkningen av vardagliga ting.

Sveriges tunga industri grundar sig från början på landets råmaterial, den mekaniska verkstadsindustrin åter växte fram på en bas av uppfinningar och Ingenjörskonst, såsom fyrbåkar, pum­

par, borrmaskiner, etc., som fortfarande har en central plats i svensk industri.

Först på senare år har även formgiv­

ningen blivit en viktig konkurrensfak­

tor för denna Industri.

Formgivarnas första närmande till den tunga Industrin skedde på 1950-talet under Svenska Slöjdföreningens led­

ning och med mottot "Profit genom formgivning". I slutet av 60-talet bör­

jade formgivningens natur allt mera uppfattas som ett grupparbete, som förutsatte nära samarbete på produk­

tionens alla nivåer. Det blev viktigt att närma sig teknikerna, lära sig deras språk, men också att ge dem infor­

mation om formgivarens arbete.

I skolorna växte kritiken mot undervis­

ningen och mot det självcentrerade sätt på vilket man förhöll sig gentemot formgivningen. Det var tid för en för­

nyelse. Dyrkan av teknik på de funk­

tionella estetikernas sätt Ifrågasattes.

Överflödssamhället kritiserades skarpt och Intresset för utvecklingsländerna Effektiv markandsföringskommunikation

måste börja med själva företaget 15 Numera beror beslutet att köpa ofta

jekt. Inom industrin vidgas förståelsen för formgivarverksamhetens betydelse.

Ett viktigt steg framåt i detta avseende var ett seminarium som anordnades på hösten 1972 för formgivare och före­

tagare, vars tema var "Är design lön­

samt?’

designens betydelse för företagets eko­

nomi, och som en följd härav öppnades ögonen på många industriledare för möjligheterna av att använda sig av design.

Flera förändringar har skett på de svenska konstindustriskolornas läro­

planer. Detta sammanhänger med att man vill behandla formgivningen både teoretiskt och pratiskt och hoppas få till stånd en mera genomgripande dis­

kussion om formgivningens innehåll och Inriktning.

Ett exempel på förnyandet av utbild­

ningen är bl.a. utvecklingen på Göte­

borgs konstindustriella skola. Studierna är inte längre bunda till materialet, inom exempelvis avdelningen för me­

tall och plast. Det är metoden och inte objektet, föremålet, som har blivit det primära. Läroplanen har utökats med ämnen som sociologi, miljöplane­

ring, värdeanalys, ergonomi, material- och produktionsteknik.

och för mindre privilegierade växte. De unga formgivarna fick svårigheter med att klargöra sin professionella roll för sina eventuella arbetsgivare. En del av dem såg det som en begränsning att vara tvungen att vända sig till industrin för att få arbete. De ville finna sin plats inom statens och kommunens organ.

De lyckades inte ofta med detta, då de inte kunde redogöra för sitt kompe­

tensområde

formgivarens sociala rol! har — i vän­

tan på hårdare tider — blivit mindre centrala debattämnen.

Vid seminariet granskades

Men arbetsetik och

Formgivarens ställning i detta nu Formgivarnas arbetssituation i Sverige har varit god, även om den något för­

svagats under de senaste åren. Indust­

rins strukturrationalisering har inne­

burit fusioner, vilket i sin tur har betytt färre företag att arbeta för.

De självständiga designkonsultbyråerna är — med några få undantag — inte stora. Vissa industrier har egna design­

avdelningar men de flesta använder sig av konsulter, vilket innebär att form­

givaren i många fall kopplas in verkningsprocessen en aning för sent.

Energiska försök att förbättra relatio­

nerna mellan formgivarna och ingen­

jörsskrået har gjorts på senare tid. Det­

ta har återverkat på utbildningen: se­

dan 1963 har Konstfackskolan i Stock­

holm och tekniska institutet tillämpat samarbete bl.a. genom utbyte av lä­

rare och via gemensamma arbetspro- till-

Allt som allt har det gångna året fört med sig en större förståelse för indus­

triell formgivning. Folk vet att formgi­

vare existerar och att de har andra ambitioner än att göra trevliga yttre skal för föremål.

16

LUNNING-PALKINTO 1951—1971

Lunning-palkinnon perusti Georg Jen- sen-yhtiön New Yorkin liikkeen omis­

taja Frederik Lunning, joka 20-luvulta alkaen oli laajentanut liikkeen toiminnan USA:ssa eräänlaiseksi pohjoismaisen muotoilun myyntikeskukseksi ja joka täten ensimmäisenä oli ryhtynyt toi- mekkaasti lyömään lävitse pohjoismais­

ta designia USA:n markkinoilla. Palkin­

to jaettiin ensimmäisen kerran Frederik Lunningin 70-vuotispäivänä 21. 12. 1951 (palkinnon syntyvaiheista enemmän, kts. Suomen Taideteollisuusyhdistyk­

sen vuosikirja 1965, s. 30—36).

Palkinnon perustamisen tarkoituksena oli goodwillin herättäminen ja Georg Jensen -yhtiön saattaminen laajem­

pien piirien tietoisuuteen Pohjoismais­

sa. Mutta näiden näkökohtien lisäksi palkinnon avulla haluttiin kiinteyttää pohjoismaista yhteistyötä taideteollisuu­

den alalla

kintolautakunta tekee lopullisen va­

lintansa.

Palkinnon jakamiseen liittyvistä ehdois­

ta säännöt totesivat seuraavaa: "Nor­

maalisti jokaisena vuotena valitaan kaksi palkittavaa, jotka jakavat pal­

kintosumman tasan. Kuitenkaan pal­

kintoa ei saa minään vuotena jakaa kahdelle samaa kansallisuutta olevalle henkilölle. Palkintoa ei saa jakaa sa­

maan maahan enempää kuin kaksi ker­

taa peräkkäin.”

Aluksi palkintolautakunnassa olivat äänioikeutettuja vain kansallisten ko­

miteoiden puheenjohtajat. Tämä jär­

jestely osoittautui kuitenkin rajoittu­

neeksi. Vuodesta 1957 alkaen käytän­

töä muutettiin monipuolisemman mie- lipiteenmuodostumisen takaamiseksi si­

ten, että jokaisella palkintolautakun­

nan jäsenellä oli yksi ääni. Sittemmin tämä muutos kirjattiin vuoden 1963 uudistettuihin sääntöihin. Vuonna 1966 palkintojen jakamiskäytäntöä muutet­

tiin edelleen siihen suuntaan, että

"kansallinen itsekeskeisyys" voitaisiin yhä paremmin eliminoida ratkaisuista ja sovittiin, että lautakunnan jäsenet saivat äänestää vain vieraiden maiden ehdokkaita.

Lunning-palkinnon suuruus oli aluksi 5 000 USA:n dollaria, mikä summa ko­

rotettiin vuonna 1963 7 000 dollariksi ja v. 1968 8 000 dollariksi. Kaikkiaan on palkintoina jaettu 116 000 $.

Lunning-palkinto lakkautettiin v. 1971, sen jälkeen kun Georg Jensen Inc. oli vaihtanut omistajaa useampia kertoja ja siirtynyt pois Lunning-suvulta. Mai­

nittakoon että palkintosäännöt totesivat palkinnon jakamisen tapahtuvan "niin kauan kuin Georg Jensen-yhtiö on olemassa”, mikä edellytys käytännöl­

lisesti katsoen oli rauennut.

Tuohon ajankohtaan saakka pohjoismaisilla taideteollisuus- yhdistyksillä ei ollut minkäänlaista säännöllistä yhteiselintä. Vuosien ku­

luessa tämä Lunning-palkintolautakun- nan pöydän ääressä alkunsa saanut yhteistyö johti lukuisten merkittävien pohjoismaisten projektien syntymiseen.

Lunning-palkinnon säännöt määritteli­

vät palkinnon annettavaksi matkasti- pendinä "lahjakkaille ja omaperäisille pohjoismaisille taidekäsityöläisille tai taideteollisuusihmisille ensisijaises­

ti nuorille — joiden taiteelliseen kehi­

tykseen ja käytännölliseen toimintaan hyvin suunnitellulla pitkähköllä opinto­

matkalla ulkomailla olisi suuri tai rat­

kaiseva merkitys".

Palkinnon jakamista varten perustet­

tiin 8 jäseninen palkintolautakunta si­

ten, että Norjalla, Ruotsilla, Suomella ja Tanskalla oli kullakin komiteassa kaksi jäsentä, toinen maan taideteolli­

suusyhdistyksen ja toinen Frederik Lun­

ningin tai hänen luottamusmiestensä nimeämänä edustajana.

Ensimmäisenä jakovuotena palkinto julistettiin haettavaksi kunkin maan johtavimmissa päivälehdissä, minkä jäl­

keen kansalliset komiteat valitsivat lo­

pulliset ehdokkaansa. Mutta koska ha­

kemuksia tuli tällöin suhteettoman run­

saasti,

vuoksi seuraavasta vuodesta alkaen siirtyä sellaiseen menetelmään, että kansalliset komiteat asettavat suo­

raan maansa ehdokkaat, joista pal­

Lunning-palkintolautakunnan jäseninä ovat olleet 1951—71 seuraavat henkilöt:

1951—55 Alvar Aalto 1951—63 Ferdinand Aars 1951—57 Åke H. Huldt

1951—60 Roger Nielsen (puheenjohtaja) Pekka Mannio

1951—53 Viggo Sten Möller 1951—64 Torolf Prytz 1951—65 Ake Stavenow

Bruno Tuukkanen 1953— 71 H. O. Gummerus 1954— 71 Bent Salicath 1956—71 Maire Gullichsen 1958—60 Sven Erik Skawonlus 1961—71 Erik Bohr (puheenohtaja) 1961—62 Sven A. Hansson

•vr' käytännöllisyyden 1952

päätettiin

17

toja tai kunnianosoituksia. Eri maiden muotoilijat erosivat tässä suhteessa toisistaan siten, että 10:stä suomalai­

sesta palkitusta suurin osa eli 8 hen­

kilöä oli palkittu myöhemminkin, kun taas Ruotsin 12:sta 2 henkilöä, Norjan 6:sta 1 henkilö ja Tanskan 8:sta 3 henkilöä oli saanut lisää merkittäviä palkintoja.

Matkakohteekseen 13 Lunning-palkittua valitsi USA:n, 11 Meksikon, 10 Italian ja 6 Englannin. Aasiaan tehtiin pal­

kinnon avulla 15 matkaa, Euroopan maihin 44 ja Etelä-Amerikkaan 9 ja Afrikkaan 2.

Millaisia kokemuksia ja elämyksiä pal­

kitut olivat sitten saaneet? Osa vas­

taajista korosti matkojen merkitystä ammatillisten seikkojen kannalta ku­

ten esimerkiksi: käynti muotoilijan luo­

na Kaliforniassa, Intian perinteellisen käsityön suunnattomat rikkaudet, tu­

tustuminen japanilaisiin tekstiilien pai- namis- ja värjäysmenetelmiin, Kreetan taide, italialainen design, thai-silkkiku- tomo Bankokissa, japanilainen taidekä­

sityö, Egyptin ja Intian korutaide, Gua­

temalan tekstiili- ja pukuperinteet, kan- sankäsityö ja kirkkotaide Itä-Euroo- passa, että käsityötraditioita vielä vaa­

litaan Neuvostoliitossa ja Etelä-Aasias- sa, kehitysmaiden asukkaiden aliarvos­

tettu luova lahjakkuus. Osalle vastaa­

jista taas matkan tärkein anti ei niin­

kään liittynyt ammatillisiin asioihin, vaan oli koko elämännäkemystä ja per­

soonallisuutta muokkaavaa. ”Mahdolli­

suus sijoittaa itsensä maantieteellisesti ja historiallisesti” oli auttanut löytä­

mään "uusia elämänulottuvuuksia" ja hankkimaan "luovan kosketuksen ym­

päristöihin, ihmisiin ja asioihin”.

Palkinnosta saatua konkreettista hyötyä tiedusteltaessa 23 vastaajaa ilmoitti hankkineensa sen avulla lisää ammatti­

taitoa, 20 parempaa informaatiota työ­

alaltaan, 20 solmineensa uusia henki­

lösuhteita alallaan ja 22 hyötyneensä matkasta muulla tavoin. Myös negatiivi­

sia mielipiteitä esitettiin: 7 vastaajaa oli sitä mieltä, että palkintomatka ei ollut lisännyt ammattitaitoa, 3 ei ollut saanut parempaa tietoa alaltaan ja 3 vain osittain, 6 vastaajaa ei ollut saa­

nut uusia henkilökontakteja ja 1 vain osittain. HämästyttäVää lienee että, tanskalaiset antoivat nähin kysymyk­

siin yhteensä 7 kielteistä vastausta, ruotsalaiset 4, norjalaiset 2, mutta suo­

malaiset eivät yhtään.

Kysyttäessä palkinnon vaikutusta työ­

tilanteeseen vastaukset jakaantuivat seuraavalla tavalla: Palkattuina työnte-

Helen Engelstad 1963— 65 Dag Widman 1964— 71 Alf Bøe 1965— 68 Jørgen S kääre 1966— 71 Åke H. Huldt 1966—68 Mårten J. Larsson

Anders Hostrup-Pedersen Tormod Alnaes

1969— 71 Ulla Tarras-Wahlberg 1970— 71 Rolf Hlmberg-Larsen

Palkinnon saajat 1951—1970:

1951 Hans J. Wegner, Tapio Wirkkala 1952 Carl-Axel Acking, Grete Korsmo 1953 Tias Eckhoff, Henning Koppel 1954 Ingeborg Lundin, Jens H. Quistgaard 1955 Ingrid Dessau, Kaj Franck

1956 Nanna ja Jørgen Ditzel, Timo Sarpaneva 1957 Hermann Bongard, Erik Höglund 1958 Poul Kjaerholm, Signe Persson 1959 Arne Jon Jutrem, Antti Nurmesniemi 1960 Torun Bülow-Hübe, Vibeke Klint 1961 Bertel Gardberg, Erik Plöen 1962 Hertha Hillfon, Kristian Vedel 1963 Karin Björqvist, Börje Rajalin 1964 Vuokko Eskolin-Nurmesniemi,

Bent Gabrielsen Pedersen 1965 Eli-Marie Johnsen, Hans Krondahl 1966 Gunnar Cyrén, Yrjö Kukkapuro 1967 Erik Magnussen, Kristi Skinntveit 1968 Björn Weckström. Ann ja Göran Wärff 1969 Helga ja Bent Exner,

Borge Lindau ja Bo Lindekrantz 1970 Kim Naver, Oiva Toikka 1963

1967 1969

KYSELY LUNNING-PALKINNON MERKITYKSESTÄ

Foreningen Brugskunst och Industriel Design Tanskasta, Landsforbundet Norsk Brukskunst Norjasta, Suomen Taideteollisuusyhdistys sekä Svenska Slöjdföreningen Ruotsista, jotka olivat osallistuneet Lunning-palkinnon jaka­

miseen, toimeenpanivat kyselyn palkin­

nonsaajille kartoittaakseen palkinnon käyttöä sekä kootakseen yhteen siitä saatuja kokemuksia. Tuloksista voi ha­

vaita, että Lunning-palkinto on edistä­

nyt pohjoismaista designia monin ta­

voin: se on auttanut palkinnonsaajia hankkimaan lisää ammattitaitoa, luo­

maan uusia henkilökontakteja alallaan, avartamaan elämän- ja maailmannäke- mystään sekä helpottanut uralla ete­

nemistä.

Yhteensä 40 palkitusta 36 henkilöä pa­

lautti vastauskaavakkeen. He edustivat eri Pohjoismaita seuraavasti: Ruotsi 12, Suomi 10, Tanska 8 ja Norja 6.

Palkitut toimivat pääasiassa seuraa- villa aloilla: metalli 10, teollinen muo­

toilu 9, lasimuotoilu 9, tekstiili 8, pos­

liini- ja keramiikkataide 7, opetusteh­

tävät 6.

Arvioitaessa palkinnon merkitystä ja paikkaa taiteilijan uran varrella vas­

tauksista voidaan nähdä, että yhteensä 36 vastanneesta alle kolmasosa eli 14 henkilöä oli Lunning-palkinnon jälkeen­

kin saanut yhden tai useampia palkin- ¹⁸

liset / työn yhteiskunnallinen merkitys tulisi ottaa huomioon / tulisi ottaa läh­

tökohdaksi ihmisen sijasta tulokset / tai­

deteollisuuden ympärillä olevat uudet alueet olisi otettava huomioon, ympä­

ristö, kuvakommunikaatio, teoria jne. / myöskään kriitikoita tai opettajia ei tu­

lisi sulkea pois), 3) vastaukset, joissa esitetään että palkintoa ei tulisi sitoa kiinteisiin vaatimuksiin (esim: uusi tee­

ma palkinnolle jokaisena vuotena/ tulisi seurata ajan vaatimuksia).

Kyselysssä tiedusteltiin myös palkittu­

jen mielipidettä mahdollisesti perustet­

tavan uuden pohjoismaisen taideteolli­

suuspalkinnon luonteesta. Vastauksissa toivottiin, että palkinto tulisi säilyttää

— Lunning-palkinnon perinteen mukai­

sesti -— alan tärkeimpänä pohjoismai­

sena palkintona. Sen arvostuksen säi­

lyttämistä korostettiin useassa eri vas­

tauksessa. Eräänä keinona nähtiin mm., että juryn tulisi voida jonakin tai joina­

kin vuosina jättää palkinto jakamatta, jollei sopivaa ehdokasta löydy.

Useassa vastauksessa palkintoon eh­

dotettiin yhdistettäväksi jonkinlainen muistoesine tai mitali amerikkalaisen Oscar-patsaan tavoin. Eräänä vaihto­

ehtona nähtiin myös, että rahapalkinto varattaisiin nuorten taitelijoiden pal­

kitsemista varten ja vakiintuneille muo­

toilijoille myönnettäisiin pelkkä kunnia- palkinto. Lisäksi esitettiin mm. seuraa­

vanlaisia toivomuksia: palkinnon aihe­

piiriä tulisi laajentaa, palkinto tulisi jakaa 2—3 osaan siten, että taidekäsi­

työ, teollinen muotoilu ja ympäristö- muotoilu saisivat kukin oman palkin­

tonsa, palkintolautakunnan tulisi voida muuttaa jakoperusteensa tarpeen tul­

len vaikka vuosittain.

Palkinnon käyttötavan suhteen esitet­

tiin lukuisia erilaisia näkemyksiä, jois­

ta tyypillisimpiä olivat seuraavanlaiset:

palkinnonsaajan tulisi saada itse mää­

rätä rahasumman käytöstä, palkinto olisi edelleen matkastipendi, palkinto ei saisi olla pelkästään matkastipendi, palkinto tulisi käyttää jatko-opiskeluun tai työskentelyyn. Palkintosummaa toi­

vottiin useissa vastauksissa korotet­

tavaksi.

Palkinnon jakamisesta päättävästä lau­

takunnasta esitettiin vain harvoja huo­

mautuksia: eräässä vastauksessa toi­

vottiin, että lautakunnan jäsenistö koos­

tuisi muotoilijoista, joskin käytännön järjestelyistä huolehtisivat edelleen tai­

deteollisuusyhdistykset. Eräs vastaaja taas toivoi, että lautakunnan jäsenistö olisi vaihtuva.

kijöinä toimivista 10 vastaajan mielestä palkinnolla oli ollut myönteinen vaiku­

tus, 4:n mielestä se ei ollut vaikuttanut mitenkään ja 3 ei osannut sanoa. Itse­

näisistä yrittäjistä 6 henkilön mielestä sillä oli ollut positiivinen vakutus ja 2:n mielestä ei vaikutusta.

Eri maiden mukaan eriteltyinä vastauk­

set olivat: Norja 5 myönteisesti, 1 ei vaikutusta, Ruotsi 9 myönteisesti, 1 ei vaikutusta, Suomi 7 myönteisesti, 2 ei vaikutusta, Tanska 4 myönteisesti, 1 ei vaikutusta. — Lisäksi yhteensä 16 vas­

taajaa oli voinut käyttää palkintoa an­

sionaan jossakin yhteydessä, 4 vastaa­

jaa oli hieman epävarma asiasta ja 8 vastaajaa arveli, että palkinnolla ei ollut vaikutusta meriittinä.

Palkinnon luonnetta ja sen muuttamista koskevat mielipiteet

Kaikki vastaajat olivat yksimielisiä, että tulevaisuudessa tämän kaltaisen pal­

kinnon luonnetta tulisi jollakin tavoin muuttaa. Asiasta esitettiin runsaasti toisistaan poikkeavia näkemyksiä.

Enemmistö eli 18 vastaajaa oli sitä mieltä, että henkilön iällä ei tulisi olla merkitystä, 12 kannatti palkinnon jaka­

mista nuorille muotoilijoille, 6 aseman­

sa jo vakiinnuttaneille muotoilijoille.

Kukaan ei kannattanut palkinnon ja­

kamista yksinomaan "vanhemmalle muotoilijalle virikkeeksi ja tunnustuk­

seksi". Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että palkinnon jakamistapa tulisi säilyttää ennallaan eli että poh­

joismaiset huolehtisivat

Eräs vastaaja ehdotti että palkinto jaet­

taisiin eräänlaisen kunniapalkinnon muotoisena vanhemmille muotoilijoille ja julistettaisiin haettavaksi nuorten muotoilijoiden kesken.

Kysyttäessä millaisia ominaisuuksia ja ansioita palkinnonsaajalta tulisi edel­

lyttää vastaukset vaihtelivat suuresti — kuten saattoi odottaakin. Mielipiteet voitaneen jakaa kolmeen pääryhmään seuraavasti: 1) vastaukset, jotka ko­

rostavat yksilöllistä lahjakuutta ja hen­

kilön persoonallisia ominaisuuksia kes­

keisinä jakoperusteina (esim. luova lahjakkuus / avantgardistisuus / itsenäi­

syys ja päämäärätietoisuus/ etevälle muotoilijalle yleensä/ aktiivisuus ja energisyys/ luova lahjakkuus ja oma­

peräisyys), 2) vastaukset jotka koros­

tavat työn tulosta, tuotetta ja sen am­

matillista tai yhteiskunnallista merkitys­

tä (esim. oleellisesti uudet tuotteet/

uudet valmistusmenetelmät, myös teol- taideteollisuusyhdistykset

palkittujen valinnasta.

19