Juhani Pallasmaa *
1. TAUSTAA UUDISTUS VAATI M UK
SILLE
lispoliittinen tiedostaminen ja muotoili
joiden selvä eliittileima johtivat 60-luvun lopulla lisääntyvään kritiikkiin designia ja muotoilijoiden asenteita kohtaan. Vä
hemmässä kuin viidessä vuodessa muo
toiluun liittynyt ihailu sammui ja vaihtui epäilyksi ja kieltämiseksi. Opetusmi
nisteriö järjesti vuonna 1970 seminaa
rin ulkomaalaisille, jonka teemana oli haastavasti: "Onko suunnittelu organi
soitua tuhlausta?’’, mikä antaa hyvän kuvan asennoitumisen kriittisyydestä ja skeptisyydestä.
Suomi — muotoilun maa
Muotoilulla on Suomessa ollut suotuisat kehitysmahdollisuudet aina 50-luvun alun Trlennale-menestyksistä lähtien, jotka auttoivat suomalaisia sodan jäl
keen löytämään kansallisen Identiteet
tinsä kulttuurin alalla.
Markkinoijat tekivät Suomesta "Design- maan" ja käsitettä design käytettiin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, jot
ka liittyivät tuotteen kehittämiseen tai myyntiin. Muotoilijat sijoittuivat kor
kealle sosiaalisessa asteikossa ja hei
dän yksityiselämänsä kuvailtiin lukui
sissa haastatteluissa ja artikkeleissa.
On kuitenkin selvää, että 50- ja 60- luvuilla käyty runsas keskustelu de- signlsta on häirinnyt ja harhauttanut käsitystämme ympäristöstä. Toisarvoi
sille seikoille on pantu liiaksi painoa.
Kuluttajia kasvatettiin tarkkailemaan, kuka oli muotoillut hänen lasinsa tai vaatteensa, mutta ei kinnittämään huo
miota sellaisiin ympäristön perustavan
laatuisiin ominaisuuksiin kuin esimer
kiksi maankäyttöön, liikennesuunnitte
luun tai asuntopolitiikkaan. Sellaisten vaatimusten kuin sosiaalisesti, fyysisesti ja psyykkisesti terveen elinympäristön sijaan kuluttajia motivoitiin haluamaan asioita, jotka pinnallisesti katsoen ovat miellyttäviä ja moderneja.
Muotoilijat harhauttajina
Yhä laajemmalle levinnyt
yhtelskunnal-Uhkaava luonnon saastumisen ja tur
meltumisen vaara on pakottanut näke
mään taloudellisessa ja yhteiskunnalli
sessa järjestelmässämme perustavan
laatuisia vikoja, jotka selvästi liittyvät luonnon ja teollisten voimavarojen vää
rinkäyttöön ja kulutuksen keinotekoi
seen kiihottamiseen.
Elämälle vieraassa idealismissaan muo
toilijat ja arkkitehdit ovat uskoneet työskentelevänsä kuluttajan hyväksi.
Mutta useimmissa tapauksissa muotoilu on ollut vain kulutuksen lisäämiskeino ja käyttäjän toiveiden ja tarpeiden muokkausvällne.
C. W. Mills on esim. osoittanut, että
”markkinoinnin edistäminen”, jossa monet muotoilijat ovat mukana, melkein yksinomaan toimii uusien tarpeiden luomiseksi eikä jo olemassaolevien tar
peiden tyydyttämiseksi. Tämän lisäksi tuotteita ei valmisteta vain tarkoituk
senmukaiseen käyttöön. Niistä on tullut statussymboleja ja sosiaalisen diskri
minoinnin välineitä.
•Juhani Pallasmaa, arkkitehti. Taideteollisen Oppilaitoksen rehtori v. 1970—71. Toiminut mm. arkkitehtuurin erikoisopettajana Teknil
lisessä Korkeakoulussa, Rakennustaiteen mu
seon näyttelypäällikkönä. Tällä hetkellä Haile Selassie l:n yliopiston kaupunkisuunnittelu
ja arkkitehtuuriosaston apulaisprofessori Addis Abebassa Etiopiassa.
Muotoilija työskentelee usein asioiden parissa, jotka ovat täysin epärealistisia ja epätarkoituksenmukaisia käyttäjälle.
Muotoilijat ja arkkitehdit näyttävät pyr
kivän luomaan asioita, jotka ovat etääl
lä yhteiskunnan tarpeista ja joiden pää-35
määränä on vain tukea heidän omaa identiteettiään. Valmistajien ja muotoi
lijoiden vaatimuksia tunnutaan pidettä
vän tärkeämpinä kuin kuluttajien. Ku
luttajista on toisin sanoen tullut muo
toilun ja markkinoinnin kohde sen si
jaan että he olisivat lähtökohta.
kilökohtaiset tavoitteet ja arvostukset.
Kaj Franck, koulun taiteellinen johtaja vuosina 1960—67, pyrki aktivoimaan poikittaisia opetusmuotoja, mutta kou
lu ei ollut siihen aikaan kypsä otta
maan vastaan hänen sanomaansa.
Kohti uutta ideologiaa
Oppositio naistenlehtien designmaail- maa sekä muotoilijoiden huoletonta suhtautumista ympäristöä ja valmiita tuotteita kohtaan synnytti vähitellen kriittisen asenteen opiskelijoissa. Ark
kitehtiopiskelijat ryhtyivät vastustamaan osastonsa toimintaa ottamalla haltuun
sa koulun huhtikuussa 1969. He koh
distivat aggressiivisia ja liioiteltuja syy
töksiä opettajiinsa ja vanhempiin kolle
goihinsa
avajaisissa, jonka oli järjestänyt arkki
tehtiliitto, he laskivat luentosaliin por
saan, jonka kylkiin oli maalattu liiton alkukirjaimet. Lisääntyvä poliittinen toi
minta oli oire siitä, että muotoilijan rooli epäpoliittisena teknokraattisena asiantuntijana oli tullut murrosvaihee
seen ja saamassa yhteiskunnallista si
sältöä. Alkoi kehittymään uusi filosofia, jonka mukaan myös muotoilija on vas
tuussa inhimillisten ja aineellisten voi
mavarojen ohjaamisesta sekä hyödyn ja yhteiskunnallisten etuoikeuksien ja
kaantumisesta.
Muotoilukoulutuksen konkurssi
50- ja 60-luvun muotoilun loistavan jul
kisivun takana laiminlyötiin pahasti muotoilu-teorian, tutkimuksen ja kou
lutuksen kehittäminen. Koulutuksen muodot ovat olleet viimeiset 50 vuotta riittämättömiä sekä määrän että teknisen laatutason suhteen.
Taideteollinen Oppilaitos on ollut Suo
men Taideteollisuusyhdistyksen hallus
sa vuoteen 1965 saakka, jolloin se tuli valtiolliseksi "ylemmän opistotason"
laitokseksi. Koululla on käytössään suu
rin piirtein 5 m2 lattiapinta-alaa oppi
lasta kohden ja budjetti, joka vastaa vähemmän kuin puolta siitä, mitä mui
den pohjoismaiden vastaavilla kouluilla on. Koulussa ei ole hallinnollisia vir
koja ja kehittämis-, ohjelmointi- ja hal
lintotyötä voidaan suorittaa vain vä
hentämällä se viikon opetustunneista.
Niiden tuntien lukumäärä, jotka näin
"varastetaan", kohoaa 65 tuntiin viik
koa kohden. Tämä kaikki merkitsee sa
maa kuin jos 1200 hengen yritys pi
täisi saada toimimaan hallinnollisella työvoimalla, joka vastaa 1 Vz henkeä!
Tyydyttävien työolosuhteiden puuttu
misen lisäksi opetusmenetelmien ja koulutusideologian suhteen on menty jopa taaksepäin. Koulun perinteet tai- dekäsityön alalla ulottuvat pitkälle (koulu perustettiin vuonna 1843), ja ne perustuivat materiaalin ja ammatti
alan mukaan tapahtuneeseen eriytymi
seen. Koska teollisuusmuotoilu on ke
hittynyt käsityötuotteiden suunnittelus
ta siirtyen vähitellen teknillisille ja yh
teiskunnallisille aloille, on teollisen muotoilun opetus aloitettu koulussa.
Mutta ammattialoittainen eristäytyminen on jatkunut ja jopa syventynyt. Koulun sijoittuminen neljään eri paikkaan ym
päri kaupunkia on edelleen voimistanut erillisten osastojen eristäytymistä käy
tännössä ja ideologisesti. Hallinnolli
sen työvoiman puute on rajoittanut poi
kittaista opetustoimintaa ja näin edel
leen lisännyt urautumista.
Koska opetusta ei ole järjestelmällisesti tutkittu, vallitsevina ovat olleet hen
koulutussemmaann Erään
Muotoilija sai suoranaisesti poliittisen roolin ja muotoilusta tuli tieteellistä yh
teiskuntapoliittista toimintaa, joka pe
rustui yhteiskunnan rakenteen kriitti
seen analyysiin. Muotoilijan haluttiin tekevän itselleen selväksi työnsä poliit
tinen merkitys kaikkine niine sivuvai
kutuksineen, joita hänen työnsä ai
heuttaa kuluttajille ja yhteiskunnalle kokonaisuudessaan
vähentää ihmisten elinehtojen erilai
suutta ja lisätä heidän yksilöllistä va
pauttaan.
Kevät 1968 toi tullessaan myös tiukat vaatimukset hallinnon uudistamisesta ja demokratiasta. Ensimmäinen askel de
mokratian suuntaan otettiin jo 60-luvun keskivaiheilla opettajien ja oppilaiden opintoyhteistyön muodossa, ja demo
kraattiset pyrkimykset voittivat vuonna 1969, jolloin koulu sai uuden rehtorin avointen vaalien seurauksena.
Muotoilijan tuli
2. UUDISTUKSIA TAIDETEOLLISESSA OPPILAITOKSESSA 1970—71 Äärimmäisen vaatimattomista materiaa
lisista ja organisatorisista olosuhteista 36
mä, johti luonnollisesti kuolleeseen tilaan, jossa vanhentuneita aineita el lopetettu ja uusia virikkeitä ei voitu soveltaa luonnollisella tavalla. "Suljet
tu” järjestelmä saattoi myös opettajien ja oppilaiden suhteen lukkiutuneeseen tilaan. Koska laitos oli enemmän tai vähemmän kahdeksan erilaisen koulun yhdistelmä, sen ennestäänkin riittä
mätön opetuskapasiteetti tuli yhä vähäi
semmässä määrin käytetyksi hyväksi.
huolimatta käynnistettiin viimeisten kah
den vuoden aikana joitakin perinpohjai
sia uudistuksia. Mutta useimpia uudis
tuksia ei ole vielä laillistettu eivätkä ne myöskään ole kiistämättä edistysaske
leita. On selvää että koulutuksen uudis
taminen on syvällekäyvä sosiaalinen, poliittinen, psykologinen ja älyllinen muutos, joka vie vuosia tai vuosikym
meniä toteutuakseen.
Hallinnnollisen työvoiman puutteen ta
kia uudistustyö on pääasiallisesti suo
ritettu sekä opettajien että oppilaiden suurimittaisen vapaaehtoisen työn avul
la. Todellisuudessa uudistus onkin ol
lut mahdollista vain opettajien ja op
pilaiden läheisten keskinäisten suhtei- doen ansiosta, mikä on koulussa ollut traditio ja mikä on vähentänyt opetta
jien ja oppilaiden vastakkaisuutta. Yli
opiston hallinnonuudistusta koskeneis
sa vilkkaissa julkisissa keskusteluissa, joita on käyty vuodesta 1969 lähtien, professoreiden ja opettajien organisaa
tiot ovat yksimielisesti vastustaneet täydellistä demokratiaa. Taideteollisen Oppilaitoksen opettajaneuvosto oli ai
noa opettajaorganisaatio, joka julki
sesti puolusti sitä demokratian muotoa, joka sisältää "mies ja ääni"-periaat- teen.
Uuden järjestelmän päämäärä
Avoimen opinto-ohjelman ja pistejär
jestelmän päämäärät olivat seuraavat:
— vähentää eri osastojen ja aineiden kapea-alaisuutta ja sen seurauksia
— estää ”fakki-idiotismi” (mutta avoin järjestelmä suo myös mahdollisuuden voimakkaaseen erikoistumiseen, jos niin halutaan)
— estää vakiintuneen ammattialan vai
kutus ja sen sijaan löytää uusia mah
dollisuuksia osallistua yhteiskunnan elämään ja työhön
— lisätä yksilön motivaatiota ja työs- kentelyhalukkuutta välttämällä pakko- tehtäviä, joita oppilaat pitävät tarkoi
tuksettomina tai henkilökohtaisesti mer
kityksettöminä
— välttää perinteellistä opettaja-oppi
las vastakkaisuutta
— käyttää hyväksi yksilön lahjakkuutta ja mielenkiintoa
— antaa mahdollisuus yksilöllisten opinto-ohjelmien laatimiseen
— käyttää opetuksellisia voimavaroja hyväksi mahdollisimman tehokkaasti
— mahdollistaa poikittaiset opinnot se
kä koulun eri osastojen että yhteistyös
sä muiden koulujen kanssa
— antaa mahdollisuus projektityösken
telyyn, jossa opetus sovelletaan niihin ongelmiin, jotka saattavat nousta työ
ryhmissä esiin (opettaja-oppilas-neu- vonantaja). Tehtävien ei enää tule olla puhtaasti akateemisia harjoituksia, vaan konkreettisia ongelmia yhteiskunnalli
sesta elämästä tai teollisuudesta (tämä tarkoittaa esim. sellaisia tehtäviä kuin suunnitella Helsingin kaupunkiliiken
teeseen tarkoitettu bussi, kehittää vi
suaalista kommunikaatiojärjestelmää kaupunginsuunnittelutoimistolle, opis
kella sosiaalisia ja asumiseen liittyviä ongelmia lappalaisen vähemmistöryh
män keskuudessa tai sellaisia pienem
piä tehtäviä kuin suojakypärän suun
nitteleminen rakennustyöläisille).
— luoda itseäänsäätelevä järjestelmä, joka alinomaan ja ilman byrokraattista viivästymistä mukautuu koulun koko-Kokeilu ja uudistus on pääasiassa ta
pahtunut kolmella rintamalla:
1. Opetuksen uudistaminen ottamalla käyttöön pistejärjestelmä.
2. Yritys tehdä hallinnolliset ratkaisut demokraattisten vaalien avulla.
3. Yritys muuttaa hallinnon rakennetta sekä ratkaista uuden kouluraken
nuksen ongelma komitean aset
tamisen avulla.
Avoin opinto-ohjelma Lähtökohta:
Syksyyn 1970 saakka koulussa oli 8 osastoa ja jokaisella oma lukusuun
nitelmansa. Lukusuunnitelmat hyväksyt
tiin opetusministeriössä ja jokainen tunti 4 lukuvuoden aikana oli lyöty suunnitelmassa lukkoon. Tämä järjes
telmä johti sitten ammatilliseen rajoit
tuneisuuteen, poikittaisten kontaktien puuttumiseen, yksilön lahjojen ja ideoi
den tuhlaamiseen ja puutteelliseen ky
kyyn mukautua yhteiskunnan alati vaih- televiin työehtoihin.
Sellainen byrokraattinen järjestelmä, jossa korkeimman virkamiehen tuli hy
väksyä eri aineiden määrätty yhdistel
37
naispyrkimyksün ja tuloksiin sekä tie
toon yhteiskuntaelämästä, teollisuudes
ta, tieteestä jne.
nan taholta tulevasta puutteellisesta opinto-ohjauksesta. Ratkaiseva tekijä on vajavainen yhteiskunnallinen turval
lisuus. Opiskelu on tie ammattiin, mikä taas merkitsee turvattua elämää. Hy
vin harvoilla oppilailla on varaa ottaa riskejä, erityisesti taloudellisissa asiois
sa; he ovat pakotettuja sopeutumaan olemassa olevaan yhteiskuntamalliin sen sijaan, että etsisivät uusia tiedon yhdistelmiä ja kriittistä asennetta ole
massaolevia olosuhteita kohtaan.
Avoimen järjestelmän ja piste- järjestelmän pääpiirteet
Kaikkien kahdeksan osaston opinto- ohjelmat kootaan ja analysoidaan yh
tenä kokonaisuutena.
Kahdeksaa osastoa vastaamaan perus
tettiin kahdeksan pääainetta. Pääaine käsittää kaikki ne aineet ja harjoitukset, jotka kuuluvat tähän tiettyyn erikois
alaan. Sitä opiskellaan noin 4 vuotta.
Vapaa järjestelmä joka on pirstonut opetuksen niin monille erilaisille aloille
— me kutsumme sitä "suureksi voilei- päpöydäksi" — on luonut laajan oh
jauksen tarpeen. Vain hyvin harvat op
pilaat kykenevät järkevästi ja viileästi valitsemaan 140 mahdollisen aineen välillä. Tämä pakottaa opintojen oh
jaamiseen ja tuntuu vievän siihen, että opinnot laaditaan tiettyyn määrään saakka kiinteiksi yhdistelmiksi.
Ainetta joka liittyy löysästi pääainee
seen kutsutaan sivuaineeksi ja se voi
daan valita vapaasti. Ainetta joka on tietyssä määrin laajempi kuin pääaine kutsutaan "yleiseksi aineeksi”.
Joka lukukauden alussa laativat oppi
laat opinto-ohjelman, joka on tarjolla olevien aineiden, kurssien ja projek
tien yhdistelmä. Uusi koulurakenne, joka voi olla vai
kea ymmärtää, on myös heikentänyt oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta kouluun kokonaisuudessaan. Sellainen tunne on ratkaisevan tärkeää suuressa osassa koulun työskentelyä.
Opinnot mitataan pistemenetelmän mu
kaan. Yksi piste vastaa 40 "hyväksyt
tyä" tuntia (luentoja, projektityötä, käy
tännön työtä, hallinnollista työtä, jne.) Kun viikossa on pyöreästi 40 tuntia vas
taavat viikon opinnot yhtä pistettä ja vuoden opinnot 40 pistettä.
Pistejärjestelmä, joka sisällyttää 40 tun
nin työn yhteen pisteeseen, on osoittau
tunut liian teoreettiseksi. On täysin vält
tämätöntä vähentää se 32 tuntiin. Ny
kyinen mitta ylirasittaa oppilaita tai saa heidät tinkimään vaatimuksistaan It
seään ja tuloksiaan kohtaan.
Positiivisia kokemuksia:
Kokemukset ovat enimmäkseen positii
visia .Uusi järjestelmä on johtanut vilk
kaisiin keskusteluihin yhteiskunnallisista ongelmista, designin ja muotoilukoulu
tuksen päämääristä, opetusmuodoista, koulu- ja työdemokratlasta, laaja-ala:- sen ja erikoiskoulutuksen suhteesta jne.
Tämä kaikki luo lisääntyvää yhteisen vastuun tunnetta.
Mahdollisuutta seurata toisen aineen ja toisen osaston opetusta on käytetty paljon. Myös muiden oppilaitosten käyttö on lisääntynyt. Läsnäoloprosen- tit ja saavutukset kokonaisuutena ot
taen ovat parantuneet.
Keskushallinto
Keskushallinto käsittää johtokunnan (jonka Opetusministeriö valitsee kou
lun ulkopuolelta) ja opettajaneuvoston (18 täysipäivä- ja 15 osapäiväopettajaa).
Keväällä 1970 nämä elimet päättivät perustettavaksi demokraattisen neuvoa- antavan elimen ”Valtuuston” (puoli vuotta aikaisemmin rehtori oli valittu demokraattisella tavalla). Vaalissa, jossa opiskelijoilla (911), opettajilla (178) ja henkilökunnan jäsenellä (29) oli jokaisella yksi ääni, valittiin val
tuustoon 30 jäsentä, joista 13 oli opet
tajia, 16 opiskelijoita ja 1 henkilökun
taa. Seuraavissa vaaleissa 1971 olivat vastaavat luvut 8, 21 ja 1.
Negatiivisia
On laadittu opinto-ohjelmia, jotka ovat vielä enemmän erikoistuneita kuin al
kuperäiset kurssit (mikä oli juuri eräs seikka, jota tahdottiin välttää). Opinto- ohjelmat valitaan paljolti sellaisiksi, et
tä ne johtavat tiettyyn ammattiin tai asemaan, mikä luultavasti johtuu osak
si opettajien taholta, osaksi yhteiskun
kokemuksia
Valtuusto jaettiin neljään valiokuntaan:
1. Opintovaliokunta, joka työskentelee opetuksen ja pistejärjestelmän uudis
tamisen parissa. 38
laudellista suhteista, avannut ovet hyville tulevaisuuden kehitykseen liitty
ville ajatuksille, lisännyt tiedonvälitystä opettajien ja oppilaiden välillä ja vä
hentänyt keinotekoista vastakkaisuutta näiden kahden ryhmän välillä.
2. Hallintovaliokunta, joka työskentelee hallintojärjestelmän parantamiseksi.
3. Talousvaliokunta, joka käsittelee koulun budjetin niin että se voidaan johtokunnan kautta esittää Opetus
ministeriölle.
4. Ssosiaalivaliokunta, joka käsittelee opiskelijoiden sosiaalisia — erityisesti opintolainoja koskevia — asioita.
Valtuusto käsittelee lisäksi asioita, joi
ta kaksi virallista elintä, johtokunta ja opettajaneuvosto, esittävät sille.
Jotta vältettäisiin konfliktit epävirallisen elimen, valtuuston ja kahden virallisen elimen välillä sekä sisäisten kontaktien parantamiseksi asetettiin työvaliokunta, jonka jäsenet ovat johtokunnasta, opet- tajaneuvostosta ja valtuustosta. Myös rehtori on jäsenä valiokunnassa, joka lisäksi toimii hänen neuvonantajanaan.
Kielteisiä kokemuksia:
Koska koulun valtuusto on ollut ensim
mäinen laatuaan Suomessa, kiinteitä sääntöjä tai kokemuksia joita seurata ei ole ollut olemassa. Ensimmäisen vuo
den kuluessa käytettiin paljon aikaa työmenetelmän kehittämiseen ja siihen, että saataisiin aikaan hyvä yhteistyö kahden virallisen organisaation välillä.
On myös osoittautunut, että vain hyvin harvoilla henkilöillä — tämä koskee se
kä oppilaita että opettajia — on kyl
liksi hallinnollista taitoa ja kokemusta valtuustossa työskentelyä varten.
Ja lopuksi — virallisten elinten sekä valtuuston valiokuntien välillä ilmenee jatkuvasti selväpiirteinen vastakohtai
suus. Onkin ilmeistä, että tällainen yri
tys voidaan toteuttaa vain koulussa, jossa opettajien ja oppilaiden suhteet ovat jo etukäteen hyvät.
Positiivisia kokemuksia:
Valtuuston syntyminen on suuressa määrin piristänyt keskustelua oleellisis
ta ongelmista ja lisännyt tietoa koulun ja yhteiskunnan hallinnollisista ja
ta-39