Marjatta Levanto *
heiden soveltajia. Vuonna 1933 kulta- seppä Ilmari Erling esitti huolestumi
sensa sen johdosta, että "kultaseppä- teollisuus meidän maassamme ei ole pystynyt — muutamaa poikkeusta lu
kuunottamatta — luomaan mitään sem
moisia teoksia, joista suoraan myös ul
komaalainen voisi huomata, että ne ovat pohjoismaalaisia ja ehkä nimeno
maan suomalaisia."2 Suomen Kulta- seppien Liitto ja Koristetaiteilijain Liitto Ornamo päättlvätkin järjestää asian johdosta kilpailun uuden kansallisen, suomalaisen tyylin kehittämiseksi jalo- metallialan, nimenomaan hopean pii
rissä.3 Kilpailu kuivui kuitenkin kokoon;
ehdotusten katsottiin olleen Mian heik
kotasoisia. 4 Taideteollisuuden alalla 1920- ja 30-lu-
vullla tapahtunut vilkas kehitys ei saa
nut suoranaista vastakaikua hopease- päntyössä, jossa kehitys oli hitaampaa ja varsinaiset sensaatiomaiset uutuu
det puuttuivat. Uusien suuntien omak
suminen jalometallialalla on muulloin
kin aina tapahtunut hitaammin kuin muilla taideteollisuuden aloilla. Jo ho
pean asema arvomateriaalina on vai
kuttanut ehkäisevästi uudentyyppisen muotokielen syntymiseen. Hopeaa on perinteisesti totuttu pitämään sijoitus
kohteena ja yhteiskunnallisen aseman kuvastajana, jonka tuli tehota parem
minkin arvokkuudellaan ja kalleudel
laan kuin muotoilullaan tai uudenaikai
suudellaan. 20- ja 30-lukujen hopealta puuttui myös se edellisen vuosikym
menen perinne, jonka pohjalla muut taideteollisuuden alat saattoivat jatkaa eteenpäin. 1910-luku oli hopean suh
teen köyhä kausi, jolloin alaa hallitsi yksi ainoa taiteilija, Eric O. W. Ehrström jugendiin pohjautuvilla takotuotteillaan.
Pyrkimys 20- ja 30-lukujen hopeasuun- nittelussa oli kuitenkin sama kuin mui
denkin taideteollisuuden haarojen pii
rissä.
Yleinen mielenkiinto hopeaa kohtaan jäi melko vähäiseksi muihin taideteolli
suuden aloihin verrattuna. Vielä niin myöhään kuin vuonna 1949 kirjoitti Arttu Brummer: "Varsinainen hienompi me- tallitaide, nimittäin kultasepäntaide, näyttää vähitellen heräävän satavuoti
sesta Prinsessa Ruususen unesta. Ni
miä ei liene vielä syytä luetella Taiteellisessa hopeasepäntyössä Ilmeni jo materiaalin kalleudestakin johtuen tietty keskittyminen ylellisyystavaroiden ja arvoesineiden suunnitteluun. Gregor Paulssonin vackrare vardagsvara -käsi
te, joka tuli merkitsemään niin paljon esim. lasi- ja keramiikkatuotannossa, ei koskaan pystynyt saamaan samaa vastakaikua hopean alalla. Arkitavaraa valmistettiin uushopeasta tai tinasta, 'köyhän miehen hopeasta'. Aidosta ho
peasta valmistettuja taloustavaroita ja käyttöesineitä pidettiin yhä lähinnä ko- ruesinelden luokkaan kuuluvina..6 Näin siitäkin huolimattaä että alalla tällöin toimi jo kolme koneelliseen
valmistuk-■’ 5
Kulta- ja hopeasepät tunsivat voimak
kaasti yleisessä käytössä olleiden van
hojen esine- ja koristemuotojen riittä
mättömyyden ja valittivat, ettei pystytty aikaansaamaan tätä tilannetta korjaa
vaa hedelmällistä yhteistyötä hopeatai- teilijoiden ja hopeatehtaitten välille. 1 Tehtaat käyttivät suurimmaksi osaksi koulutettujen taiteilijoiden sijasta piir
täjiä ja vanhojen muotojen ja
koristeai-'Marjatta Levanto, fil.maist. Ill amanuenssi, Ateneumin Taidemuseo. Taidehistorian tunti
assistentti Helsingin Yliopistossa v:sta 1970 lähtien.
23
seen keskittynyttä hopeatehdasta. Suo
men Kultaseppä Oy, Osuusliike Kulta- seppä ja Kultakeskus Oy.
Varsinainen uutta luova hopeansuunnit- telu tapahtui kuitenkin pääasiassa kä- sityöverstaissa ja pienissä tuotantolai
toksissa, joiden toiminta ei perustunut ajan tehdastoiminnan koneellisen val
mistuksen tavoin varastotöiden tuotta
miseen ja puolivalmiiden ulkomailta hankittujen esineiden viimeistelyyn, vaan yksityisten tilaustöiden suorittamiseen tai valutöinä tehtyjen suppeiden esine- sarjojen valmistamiseen. Tyylillisesti kiinnostavimpia, käsityönä valmistettuja hopeaesineitä tehtiin Paavo Tynellin johtamassa Taito Oy:ssä, Frans Nykä
sen perustamassa Viri Oy:ssä sekä Väi
nö Hamaran kahdessa yrityksessä, Hie- notakeessa ja Väinö Hamara Oy:ssä.
Näiden ohella toimi 20- ja 30-luvuilla monia muita metallialan pienyrityksiä, joiden tuotanto kuitenkin useassa ta
pauksessa keskittyi epäjalojen metal
lien takomiseen tai määrättyjen vakio- mallien kuten palkintopokaalien jatku
vaan valmistukseen.
prokuristina. Liikettä varten vuokrattiin viiden huoneen huoneisto Helsingistä Mikonkadulta; huoneista kolme tuli tai- detakomon ja yksi valimon huostaan, yksi huone jäi Wikströmin kuvanveisto- ateljeeksi.
Valimo oli alkuvuosina liikkeen suurin osasto. Taidetakomo työskenteli mes
sinki-, rauta- ja hopeaesineiden parissa.
Ensimmäisiä suuria tehtäviä oli taitei
lija Arttu Brummerin sisustaman ravin
tola Mikin valaistuslaitteiden valmistus.
Yksityistilauksia oli runsaasti, ja niinpä uskaltauduttiinkin jo vuonna 1920 lä
hettämään joukko rauta- ja pronssiteok- sia Kööpenhaminassa olleeseen taide- ja teollisuusnäyttelyyn
nuorelle yritykselle oli, että melkein kaikki Kööpenhaminassa olleet työt tulivat myydyiksi.
Rohkaisevaa
Kansalaissotaa seuranneiden suurten sankaripatsastilausten tultua suoritettua vuonna 1922 valimo jäi ilman töitä. Ku
vanveistäjillä ei pulakaudesta johtuen ollut antaa tehtäviä valimolle, messinki- töitä Taidossa ei ollut vielä tarpeeksi, joten valimo suoritti pääasiassa tavan
omaisia valaisinlaitetöitä ja konepaja- valuja. Koska Taidossa kuitenkin tah
dottiin keskittyä puhtaasti taideteolli- suusesineistöön hajoittamatta huomiota tavalliseen valaisintyöhön, päätettiin luopua omasta valimosta, joka luovu
tettiin kahdelle Taidon entiselle työn
tekijälle. Tästä lähtien liikkeen toimin
ta suuntautuikin yksinomaan taideteolli
suusalalle, ja maan arkkitehtikunta oli sen suurimpia tilaajia. Uudeksi materi
aaliksi otettiin tina, jonka valmistus muissa pohjoismaissa oli jo huomatta
van runsasta. Tällä nk. tlnakaudella, joka Taidossa jatkui vuodesta 1923 vuo
teen 1937, valmistettiin kynttilänjalkoja, peilejä, lampetteja ja maljoja. Muista Taidon valmistamista esineistä mainit
takoon esim. hopeiset kansallispukuhe- lat, seurojen kokousmerkit, uistimet, mi
talit sekä lahjaesineet. Lisäksi saatettiin valmistaa kaiteita ja pienempiä taonta- töitä.
Taito Oy
Eric O. W. Ehrströmin aloitteesta ko
koontui Helsinkiin vuonna 1918 viiden miehen ryhmä, johon Ehrströmin lisäksi kuuluivat kuvanveistäjä Emil Wikström, seppä Paavo Tynell, taidetekoja ja siselöijä Frans Nykänen sekä eversti Gösta Serlachius. Tarkoituksena oli pe
rustaa taidetakomo ja pronssivalimo, jonka toiminnan haluttiin ulottuvan laa
jemmalle kuin toisten maamme vas
taavien yritysten. Ohjelmaan oli tarkoi
tus kuulua kullasta, hopeasta, raudasta ja messingistä valmistettujen taideteol
listen esineiden valmistus ja myynti se
kä pronssivalimon perustaminen. Pe
rustavassa kokouksessa yhtiön pöytä
kirjaan liitettiin yhtiösopimus, jonka mukaan Oy Taito Ab -nimisen osake
yhtiön tarkoituksena oli harjoittaa tai- deteollisuusesineiden valmistusta ja kauppaa. Osakepääoma oli 25.000 mk jaettuna 25:een tuhannen markan osak
keeseen, joista kaikki mainitut osakkaat lunastivat viisi kappaletta. Samassa ko
kouksessa sovittiin yhtiösäännöstä, jot
ka valtioneuvosto hyväksyi vuonna 1919.
Vuodesta 1928 lähtien valaisimet sai
vat määräävän osan tuotannosta. Tämä johtui osaksi siitä, että näihin aikoihin solmittiin liikeyhteydet Idman Oy:n kanssa periaatteena se, että Taito val
misti ja Idman möi ne.
Toimipaikkansa keskeisen sijainninkin vuoksi Taidosta tuli alan ihmisten koh
tauspaikka, jossa pohdittiin yhteisiä ky
symyksiä ja samalla luotiin Taidolle lä-Tuleva toiminta oli päätetty alkaa kah
della linjalla: pronssivalimon johtajaksi tuli kuvanveistäjä Emil Wikström, taide- takomon johtajaksi seppä Paavo Tynell
taidetekoja Frans Nykäsen toimiessa 24
<Üf щ>
x « i
x. Ikt' «i
!
i Иi å í
i ¡i*
^ Ì ^
<:: lâà
¡jg
2 ж. m
1. Gunilla Jung. Mikael Agricola kyrkans natt
vardskärl. år 1935. Yrkesmässiga arbete: Viri Oy. silverdrivnang: Arvi Karanterä.
1. Gunilla Jung, Mikael Agricola-kirkon ehtool- liskalusto, v. 1935. Ammatillinen työ: Viri Oy, hopeaan pakottaja Arvi Karanterä.
2. Runar Engblom, kaffeservis. Yrkesmässiga arbete: H. Kaksonen Oy, drivning Frans Nykänen.
2. Runar Engblom, kahvikalusto. Ammatillinen työ: H. Kaksonen Oy, pakotustyö Frans Nykänen.
3. Henry Ericsson, Konungens bägare. En för Barcelonas världsutställning år 1929 förfär
digad pokal, en gåva från republikens pre
sident till Spaniens kung. Yrkessmässiga arbete: Taito Oy, drivningsarbetet: Frans Nykänen.
3. Henry Ericsson, Kuninkaan malja. Barcelonan maailmannäyttelyyn v. 1929 valmistettu po
kaan, lahja tasavallan piresidentiltä Espanjan kuninkaalle. Ammatillinen työ: Taito Oy, pako
tustyö: Frans Nykänen.
Ä
¿У
■ШИИ
%
*
- if ! H o i ш т 'y á á
*rs*
W*ГШШШмтшшш
imЩт\
т'Ж
I
heiset suhteet maan taiteilija- ja arkki- tehtipiireihin. Taito ei koko toimintansa aikana koskaan luopunut siitä periaat
teesta, että taiteilijoiden ja taiteilijapii
rien käyttö oli liikkeen toiminnalle en
siarvoisen tärkeää. Siksi Taitoa ei kos
kaan muutettukaan pelkästään liike
miesten johtamaksi yritykseksi. 7
taideteollisuusnäyttelyissä useimmiten varsin suosiollisen vastaanoton. Esim.
Carolus Lindberg kirjoitti vuonna 1922, siis vain joitain vuosia liikkeen toimin
nan aloittamisen jälkeen: "On ilahdut
tavaa huomata, millaisen nousun mei
dän taontataiteemme, jota näyttelyssä edustaa O.Y. Taito, on kokenut. Halli
ten materiaalin kaikissa suhteissa erin
omaiselle tavalla on liike myös muoto
kielen suhteen edistynyt Ilahdutta
vasti.” 10 Esineistön pääsuunnittelijana toimi Paa
vo Tynell. Hän oli saanut metallialan ammattikoulutuksen G. W. Sohlbergin ja Korun tehtaissa. Yhdeksänvuotisen opetustoimensa ansiosta Taideteolli
suuskeskuskoulussa Paavo Tynellin vai
kutus metallialan kehitykseen maas
samme oli merkittävä. Tynell oli Taidon johdossa liikkeen perustamisesta vuo
teen 1953, jolloin Taito Oy yhdistettiin Idman Oy:n kanssa.8
Viri Oy
Taidetakomo Viri Oy:n tuotteita oli en
simmäistä kertaa mukana vuoden 1933 taideteollisuusnäyttelyssä ” ja saman vuoden Milanon triennaalissa.12 Liik
keen perustaja Frans Nykänen oli ai
kansa arvostetuimpia siselöijiä ja taide- takojia, jonka tehtäväksi uskottiin sel
laisten edustusesineiden kuin esim.
Barcelonan vuoden 1929 maailmannäyt
telyyn valmistetun Kuninkaan maljan hopeaan pakottaminen. Ennen Viri Oy:tä Frans Nykänen toimi Taito Oy:ssä sen perustajajäsenenä. Oman liikkeen toiminta ei kuitenkaan muodostunut ko
vin pitkäikäiseksi. Jo vuosien 1936-37 paikkeilla Viri Oy lopetti toimintansa ja luovutti mallistonsa kultasepänliike H.
Kaksosen käyttöön.13 Eräs syy liikkeen lopettamiselle oli mahdollisesti Pohjois
maiden Sähkön Nykäselle tekemä työ- tarjous, joka antoi hänelle mahdollisuu
den toimia teollisuuslaitoksen vastape
rustetun hopeaosaston johtajana. Tämä Frans Nykäsen siirtyminen teollisuuden palvelukseen koettiin ammattipiireissä suureksi menetykseksi taiteelliselle ho- peansuunnittelulle. 14
Vaikka Paavo Tynell tunnetaankin lä
hinnä valaisimien suunnittelijana, hän osallistui myös hopeaesineiden laatimi
seen. Tynellin suunnittelemissa hopeis
sa ilmenee tietoinen pyrkimys taiteelli
sesti korkeatasoisen ja uudemman muo
tokielen mukaisen hopeaesineistön val
mistukseen.
Paavo Tynellin ohella myös Frans Ny
känen suunnitteli Taito Oy:lle joitakin hopeamalleja. Taito Oy:n periaatteisiin kuului myös alan nuorien suunnittelijoi
den työllistäminen. Niinpä liikkeessä toimikin useita Keskuskoulusta val
mistuneita tai siellä opiskelleita taitei- llioita kuten Gunilla Jung, Runar Eng
blom ja Gunnel Nyman, ’ joiden merki
tys myöhemmälle suomalaiselle hopea- sepäntyölle on ollut huomattava.
Taito Oy tähtäsi tuotannossaan määrä
tietoisesti uudenlaisen esineistön val
mistamiseen. Hopean kohdalla pyrittiin luopumaan vallitsevista tyylijäljitelmistä ja aikaansaamaan omalle ajalle parem
min soveltuvaa esineistöä. Tämä pyrki
mys on leimaa-antavaa kaikille Taito Oy:n valmistamille hopea-alan tuotteille.
Muita läpi koko tuotannon ilmeneviä yhteisiä piirteitä ei ole; suunnittelijoita oli useita, ja tuotanto käsitti pelkästään yksittäisiä esineitä, useimmiten tilaus
työnä tehtyjä. Sarjavalmistusta Taito Oy:ssä ei hooean ollessa kyseessä kos
kaan harjoitettu.
Toimintansa aikana Taito Oy otti osaa melkein poikkeuksetta kaikkiin koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin, joissa taide
teollisuutta oli mukana. Osallistunut esineistö sai vuotuisissa kotimaisissa
Viri Oy erikoistui joitain alkuajan tina- sineitä lukuunottamatta pelkästään ho
peaesineiden valmistukseen. Tässä suh
teessa se oli varsinaisen uranuurtajan asemassa maassamme. Vuoden 1933 taideteollisuusnäyttelyssä Viriltä oli mu
kana sekä tina- että hopeaesineitä, jot
ka saivat innostuneen vastaanoton. 15 Seuraavana vuonna keskityttiin ainoas
taan hopeaan, mukana oli kokoelma lusikoita ja haarukoita, joiden linja
kasta muotoilua ja koristelemattomuut- ta pidettiin itsenäisenä ja onnistunee
na. 16
Frans Nykänen keskittyi tuotannossaan ruokailuvälineiden suunnitteluun ja val
mistukseen. Toisin kuin muut alan pie
net yritykset. Nykänen pyrki sarjatyönä
valmistettavien hopeaesineiden tuotta- 26
saan määrätietoisesti pois perinteisestä hopeasu onnittelusta kohti uudempaa muotokieltä. Pienen yrityksen puitteissa pyrkimys saattoi kuitenkin vain rajoite
tussa määrin onnistua: liikkeen toimeen
tulo oli riippuvainen myynnistä, joten mallistossa jouduttiin jatkuvasti pitä
mään myös yleisölle tuttuja ja tavano
maisia esinetyyppejä. Perinteisten akan- tuslehtien rinnalla Hamara käytti töis
sään kansanomaisiin koristemuotoihin pohjautuvia ornamenttiaiheita; kysees
sä olivat lähinnä vanhoista suomalais
kansallisista rukiniavoista lainatut ko- ristetyypit.
Osa tuotannosta valmistettiin käsin ta
komalla, osa valamalla. Valutyön, jota meillä ei ollut aikaisemmin lainkaan käytetty, suoritti Jaakko Raiskinen. Ky
seessä oli kipsi- ja hiekkavalu, niitä käytettiin jo Hienotakeen aikoina 20- luvun lopulla.18
miseen. Näissä sarjahopeissaan Nykä
nen sovelsi meillä aikaisemmin vähän käytettyä tekniikkaa, valamista. Tärkein artikkeli oli yhteistyössä Gunilla Jungin kanssa suunniteltu sokerilusikoiden ja pienten haarukoiden sarja. Muotoilunsa suhteen lusikat ja haarukat ovat enem
mänkin koriste- kuin käyttöesineitä. Ko
risteaiheet haettiin kansalliseksi koetus
ta perinteestä: kuusenhavuja, hakaris
tejä, sydämiä, rukinlapojen lavileikkaus- ten muotoja, käpyjä ja karhuja. Valu- työnä tehtyjen pikkuesineiden ohella Viri Oy valmisti myös muiden taiteili
joiden laatimia suunnitelmia, jotka Frans Nykänen pakotti hopeaan. Tällai
sia tilaustöitä olivat mm. Gunilla Jungin suunnittelema Mikael Agricolan kirkon ehtoollishopeasarja ja Runar Engblom
in Taideteollisuusyhdistyksen vuosiar- päjaisten päävoitoksi suunnittelema ruokailuvälineistö.
Hienotae ja Väinö Hamara Oy
Taito Oy:n ja Viri Oy:n ohella omalei
maista hopeaesineistöä valmistettiin myös kultaseppä Väinö Hamaran joh
tamissa yrityksissä Hienotakeessa ja Väinö Hamara Oy:ssä.
Sekä Hienotakeen että Väinö Hamara Oy:n tuotteita oli usein esillä kotimai
sissa taideteollisuusnäyttelyissä. Ensim
mäistä kertaa oltiin mukana vuonna 1929, jolloin esineistöön lehdistössä kiinnitettiin huomiota vain hintojen hal
puutta ihmetellen.19 Kiinnostuneemman vastaanoton saivat Väinö Hamara Oy:n tinatyöt, joiden kohdalla puhuttiin uusis
ta tuulista kuluneessa tinatuotannos- samme.20 Ulkomaisissa alan näyttelyis
sä liikkeet eivät olleet kertaakaan edus
tettuina.
Lopetettuaan opintonsa Taideteollisuus
keskuskoulussa Hamara perusti vuon
na 1928 ensimmäisen oman yrityksensä, Hienotakeen, yhdessä kultaseppä Jaak
ko Raiskisen ja kultaseppä Martti Lai
tisen kanssa. Työnjaon mukaan Väinö Hamara suunnitteli malliston. Raiskinen ja Laitinen toteuttivat sen. Hienotakees
sa valmistettiin pääasiassa koruja ja hopeaesineitä. Myös tilaustöitä suori
tettiin, joista merkittävimpiä olivat Antti Salmenlinnan suunnittelemat kynttilän
jalat Kuusankosken kirkkoon vuonna 1929. Hienotakeen toiminta ei kuiten
kaan kestänyt kauaa, se lopetettiin ta
loudellisten vaikeuksien vuoksi jo vuonna 1929. Vuonna 1933 Hamara perusti uuden yrityksen nimeltä Väinö Hamara Oy, toverina hänellä oli jälleen Jaakko Raiskinen. Uuden liikkeen tuo
tanto käsitti suurelta osalta tinatöitä.
Myös koruja valmistettiin runsaasti. Lii
ke oli Suomessa ensimmäinen, joka alkoi käyttää koruissa kotimaisia ki
viä. 17
Hopeaa materiaalinaan käyttäneiden taiteilijoiden lukumäärä 1920- ja 30-lu- kujen Suomessa oli verrattain vähäinen ja yksinomaan hopealle omistautuneet taiteilijat puuttuivat kokonaan. Useat Taideteollisuuskeskuskoulussa oppin
sa saaneet taiteilijat sekä Teknillisen Korkeakoulun käyneet arkkitehdit suun- nittelivat muiden töidensä ohessa myös hopeaesineitä ilman varsinaista pereh
tyneisyyttä juuri tähän materiaaliin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Teh
taat paikkasivat usein esineistönsä laa
tijoiksi omia kasvattejaan, jotka pel
kästään käytännössä olivat perehtyneet alaan. Taidon, Virin ja Väinö Hamaran yritysten kaltaiset pienemmät käsityö- läisverstaat taas käyttivät suureksi osak
si ulkopuolisia koristetaiteilijoita vaati
vien tilaustöiden ollessa kyseessä.
Tyylillisesti omaperäisimmät hopeaesi
neet suunniteltiinkin usein juuri tilaus
työnä. Eräs merkittävimmistä hopea- suunnittelijoiden työllistäjistä oli kirk-Väinö Hamaran Hienotakeelle ja kirk-Väinö
Hamara Oydle suunnittelema esineistö käsitti pääasiassa pikkuesineitä kuten kynäveitsiä, pieniä kulhoja ja maljakoi
ta, kellon rannekkeita, koruja sekä pie
niä lusikoita. Hamara pyrki tuotannos
27
ko, joka kautta aikojen on antanut run
saasti työtilaisuuksia myös hopeataitei- lijoille. Toisen merkittävän tilaajakun- nan muodostivat erilaiset seurat ja yh
distykset, jotka jatkuvasti tarvitsivat kiertopalkintoja sekä merkkipäiviä juh
listavia koriste- ja muistopokaaleja.
Oman ryhmänsä tilaustöiden joukossa muodostivat taideteollisuusnäyttelyihin suunnitellut hopeaesineet kuten arpa
jaisvoitot ja kansainvälisiin näyttelyihin valmistetut edustustuotteet. Näiden suunnittelussa pyrittiin ensisijaisesti tai
teellisesti arvokkaaseen ja edustavaan lopputulokseen. Joidenkin yksittäisten varakkaiden perheiden tilaamia esineis
töjä lukuunottamatta jäivät yksityishen
kilöille tehdyt tilaustyöt kokonaisuuden kannalta vähäiseksi.
2 ERLING, l(lmari), 1933. "Suomalai
nen tyyli on luotava". Kultaseppien lehti 1933:6, s. 91. Helsinki.
3 "Suunnitellut pilrustuskllpailut". Kul
taseppien lehti 1934:1, s. 8. Helsinki 1934.
4 Toimitusjohtaja Martti Viljanen, Helsinki.
5 Brummer, Arttu, 1949. "Taideteolli
suutemme taiteilijoita". Suomen Ko- ristetalteilijain liitto Ornamon vuosi
kirja 1949, s. 10—13. Helsinki.
6 Strengell, Gustaf, 1933. Miten sisus
tan kotini kotimaisin esinein? Koti- lieden kirjasto N:o 44. Porvoo.
7 Seppä Paavo Tynell, Rusutjärvi. Se
kä Paavo Tynellin pitämä puhe Taito Oy:n 25-vuotisjuhlan yhteydessä.
8 H. T., 1957. "Paavo Tynell". Sähkö
uutisia 1957:1, s. 12—15. Helsinki.
9 Seppä Paavo Tynell, Rusutjärvi.
10 Lindberg, Carolus, "Konstflitföre- ningens utställning '. Hufvudstads
bladet 28. 11. 1922.
11 T(andefe)lt, S(igne), ”Konstflitföre- ningens utställning”. Hufvudstads
bladet 26. 11. 1933.
12 "Suomen osanotto Milanon näytte
lyyn". Helsingin Sanomat 2. 4. 1933.
13 Kultaseppä Yrjö Kaksonen, Helsinki.
14 P(lnomaa), V(eli), 1950. "Kultaseppä Frans Nykänen". Kultaseppien lehti 1950:9—10, s. 165. Helsinki.
15 P-s., "Taideteollisuusnäyttely Taide
hallissa". Helsingin Sanomat 19. 11.
1933.
16 T(andefe)lt, S(igne), "Konstindustri- utställningen 1Г . Hufvudstadsbladet 8. 11. 1934.
17, 18 Kultaseppä Jaakko Raiskinen, Helsinki
19 E. K., "Taideteollisuusnäyttely".
Uusi Suomi 8. 12. 1929.
20 Blomstedt, Rafael, "Taideteollisuus- näyttely". Uusi Suomi 15. 12. 1935.
Vaikka tilaustyöt siis toisaalta antoivat
kin hopeansuunnittelijoille merkittäviä työskentelymahdollisuuksia, ovat toi
saalta tilaajien omat makutottumukset luonnollisesti osaltaan vaikuttaneet lop
putulokseen. Kokonaisuutena tarkastel
taessa 20-luvun hopeaesineistö oli voi
makkaasti sidoksissa ajan klassisisti
seen tyyliin, jolloin korkeatasoisella käsityötaidolla oli olennainen osuus kokonaisratkaisussa. Kehitys 20-luvun alusta 30-luvun loppuun ei kuitenkaan tapahtunut pikkuhiljaa kokonaan enti
sen varaan rakentamalla. Vuosikymme
nien vaihteessa funtionaiismin muodos
sa tapahtunut yleinen tyylimurros vai
kutti myös hopeasepäntyön alalla pe
rinteistä irrottautumisena.
LÄHTEET
1 T(ynell) P(aavo), 1928. "Taiteellisten tehdastuotteiden muotoilusta metal
lialalla'. Kotimainen Työ 1928:2, s.
44—46. Helsinki.
28
HANTVERKSMÄSSIG FRAMSTÄLLNING AV SILVERFÖREMÅL I FINLAND PÅ