Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1969 ja toimintakertomus vuodelta 1968

-■ ' ••

к --- ---

irVwSSfcjl

щщ

« -S fc ü i

- ---- --- * \\ J i1

-, I

: t - -

i. M r" " •Ш * m "' **

P-Lm

¿ r5 S U O M E N T A ID E T E O L L IS U U S Y H D IS T Y S K O N S T F L IT F Ö R E N IN G E N I F IN L A N D 1 9 6 9

»4,

--

SUOMEN TAIDETEOLLISUUS.

YHDISTYS

VUOSIKIRJA 1969

JA TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1968

KONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND

ÅRSBOK 1969

OCH VERKSAMHETSBERÄT­

TELSE FÖR 1968

Vuosikirjan kirjoittajat vastaavat itse artikkeleissa esittämistään mielipiteistä.

Årsbokens artikelförfattare svarar själv för de

åsikter de framför. 2

Taisto Sulonen

MUOTOILUTUTKIMUS

JATKUVAA TOIMINTAA 3

FORMGIVNINGSFORSKNINGEN EN FORTSATT VERKSAMHET... 7

Leena Maunula

FANNY CHURBERG JA SUOMEN KÄSITYÖN YSTÄVÄT 1880-LUVULLA ... 14

FANNY CHURBERG OCH

FINSKA HANDARBETETS VÄNNER

PÅ 1880-TALET 19

Eila Rajastie

ARTTU BRUMMERIN HUONE­

KALUJA JA NIIDEN AJALLISTA TAUSTAA ... 23

ARTTU BRUMMERS MÖBLER MED TIDSBAKGRUND ... 32

Gunnar Mårtenson

POLIITTISIA NÄKÖKOHTIA PARIISIN NÄYTTELYSTÄ

VUONNA 1900 ... 39

POLITISKA ASPEKTER PÅ PARISUTSTÄLLNINGEN

ÅR 1900 ... 43

VUOSIKERTOMUS 49

HALLINTO 61

ÅRSBERÄTTELSE 65

STYRELSE 77

S

* '4

MUOTOILUTUTKIMUS — JATKUVAA TOIMINTAA

Taisto Sulonen

selliseksi ja mielenkiintoiseksi, että sen tutkiminen päätettiin sisällyttää LTT :n perustutkimusohjelmaan. Sen puitteissa tut­

kimus saatettiin päätökseen mainitun vuo­

den lopussa ja tulokset sisältyvät 116 sivui- seen monisteeseen nimeltä »Yrityksen me- nekintekijöistä erityisesti teollisen muotoi­

lun kannalta ja muotoilun taloudellisen merkityksen mittaamismahdollisuuksista».

Tutkimuksen päämäärä

Suomalainen muotoilu on varsin yleisesti yhdistetty taideteollisuuteen ja useiden kriitikkojen mielestä suurimmat voittonsa muotoilijamme ovat saavuttaneetkin koris­

tetaiteilijoina. Suomalaisen taideteollisuu­

den tradition katsotaan alkaneen jo vuosi­

sadan vaihteesta, ja aluksi muotoilijoina ovat olleetkin taiteilijat. Muotoilu ei ole kuitenkaan jäänyt vain varsinaisen taide­

teollisuuden piiriin, vaan se on tullut yhä tärkeämmäksi yrityksien markkinointi- ja kilpailuparametriksi. Tässä yhteydessä on erottunut myös käsite »industrial design»

— »teollinen muotoilu». Teollisen muo­

toilun liittäminen teolliseen tuotekehittelyyn ja -suunnitteluun on tuonut mukanaan vaa­

timuksen muotoilijan tehtävän muuttumi­

sesta taiteilijasta tuotekehittelijäksi. Tällai­

nen uudistunut näkemys muotoilijan tehtä­

väkentästä nostaa esiin joukon ongelmia, jotka koskevat sekä muotoilijaa itseään että häntä hyväkseen käyttäviä talousyksiköitä, lähinnä yrityksiä. Näistä ongelmista on lähtöisin myös em. tutkimuksen rakenne.

Tutkimuksen tarkastelulähtökohdaksi on tietoisesti valittu yrityksen näkökulma.

Teollisuusmuotoilua ja sen käyttöön liittyviä ongelmia analysoidaan siis muotoilua hy­

väksikäyttävän tai sen käyttöä suunnittele- van, lähinnä teollisuusyrityksen kannalta.

Näihin ongelmiin sisältyy suurelta osin myös henkilönäkökulma, kuten esim. muo­

toilijan organisatorinen asema, vaikka monia laajoja ongelmia on pitänyt jättää varsin lyhyen käsittelyn varaan — esimerk­

kinä vaikkapa koulutuskysymykset. Valittu näkökulma ei merkitse sitä, etteikö tutki­

musta suunniteltaessa olisi tiedostettu myös muita teollisen muotoilun yhteyteen kuulu­

via ongelma-alueita. Koska kuitenkin in­

dustrial designin alueesta nykyisellään suu- Suomen Taideteollisuusyhdistyksen toimeksiannosta

otettiin Liiketaloustieteellisen Tutkimuslaitoksen pe- rustutkimusohjelmaan teollisuusmuotoilun tavoitteita ja asemaa teollisuudessa selvittämään pyrkivä tutki­

mus. Edellisessä vuosikirjassa käsitellyn esitutkimuk­

sen jälkeen on toimintavuoden aikana valmistunut varsinainen perustulkimusosa. Ohessa tutkimuksen tekijä, kauppatieteiden maisteri Taisto Sulonen kir­

joittaa tutkimuksen tavoitteista ja siitä miten Iästä pitäisi jatkaa.

Teollinen muotoilu yksinään tai teollinen muotoilu ja tuotekehittely yhdessä ovat olleet varsin keskeisiä teemoja viime vuo­

sien suomalaisessa kulttuurikesässä. Ilmei­

sesti kesäinen lämpö kykenee varsin tehok­

kaasti sulattamaan suomalaisen kielellisen jäykkyyden ja yleisen passiivisuuden, sillä edellä viitatut tilaisuudet ovat olleet varsin värikkäiden keskustelujen näyttämönä, ja niiden yhteydessä esitetyt mielipiteet ovat herättäneet yleistäkin mielenkiintoa. Vaikka keskusteluruletti on pyörähtänytkin jo usean kierroksen verran, näyttää uusia teemoja silti riittävän pohdittavaksi. Tämä on sinänsä luonnollista, koska kysymyk­

sessä on kuitenkin verrattain uusi aihepiiri.

Toisaalta näyttää myös ilmeiseltä, että teollisen muotoilun ympärillä liikkunut keskustelu ja kirjoittelu on ollut varsin hajanaista ja hapuilevaa. Osittain tämä johtuu juuri todetusta aihepiirin uutuudesta sinänsä ja tähän liittyen siitä, ettei keskus­

telun kohdetta ole määritelty tai rajattu riittävän tarkasti. Osa muotoiluun liitty­

vistä mielipide-eroista on helposti ymmär­

rettävissä, kun kullakin mielipiteen esittä­

jällä on oma näkemyksensä tarkastelta­

vasta käsitteestä, mutta käsitettä ei kuiten­

kaan tuoda selvästi esille mielipiteen lähtö­

kohtana. Täten on selitettävissä se, että samankin paneelin ääreen sijoittuneet keskustelijat saattavat suurimmaksi osaksi puhua toistensa ohi.

Edellä viitattu hajanaisuus muotoiluun liitty­

vässä keskustelussa ja kirjoittelussa sekä muotoilun ilmeinen taloudellinen merkitys ovat herättäneet tarpeen teollista muotoilua koskevan analysoivan selvityksen laatimi­

seen. Suomen Taideteollisuusyhdistyksen toimeksiannosta suoritti tämän kirjoittaja Liiketaloustieteellisessä Tutkimuslaitoksessa alustavan muistiotyyppisen tutkimuksen, joka valmistui vuoden 1967 keväällä. Aihe todettiin kuitenkin siinä määrin merkityk­

3

rin osa on tutkimatonta maaperää eikä yhden tai parin tutkimuksen puitteissa voida kerralla kaikkea selvittää, joudutaan tutki­

musalue joka tapauksessa rajoittamaan jollakin tavalla. Tutkimuksen sekä vaikeu­

tena että helppoutena on ollut niin ulko­

maisten kuin kotimaistenkin tutkimusesi- kuvien puuttuminen em. tavalla rajatulta alueelta. Tämä toisaalta osoittanee sitä, että tältä alueelta on löydettävissä aukkoja, joiden suuntaan tämänhetkistä tutkimusta on ollut ja on edelleenkin syytä ohjata.

Tutkimuksen keskeisiin konkreettisiin pää­

määriin kuuluviksi on luettu mm. teollisuus- muotoilu-käsitteen määrittely samoinkuin teollisuusmuotoilun tavoite ja asema yri­

tyksen muihin toimintaparametreihin näh­

den. Teollisuusmuotoilun käytön ja sen tuottovaikutusten mittaamismahdollisuudet sekä toisaalta ongelma teollisuusmuotoilun aiheuttamien kustannusten selvittämisestä on muodostanut myös laajan ongelma­

ryhmän, jonka hallitseminen vasta avannee mahdollisuudet empiirisiinkin tutkimuksiin.

Ratkaisuksi on näin ollen valittu erään­

lainen »tyvestä puuhun nouseminen». Kui­

tenkin jo tutkimuksen tässä vaiheessa on tarkasteltu sellaisia näkökohtia, jotka an­

saitsevat huomiota mahdollisesti myöhem­

min suoritettavien jatkotutkimusten kan­

nalta. Muotoilun liittyminen taloudelliseen toimintaan aiheuttaa samalla sen, että muotoilun asemaa eräänä yritystoiminnan osatekijänä arvostellaan sen aikaansaaman tuotto-kustannussuhteen perusteella. Tämän vuoksi empiirinen, erilaisten muotoilun aiheuttamien kustannus- ja tuottoerien yksilöimiseen sekä niiden vertailuun perus­

tuva tutkimus saattaisi parhaiten selvittää muotoilun merkitystä yritystoiminnan osa­

na. Kuitenkin mainitut yksilöimis- ja ver- tailuongelmat muodostavat melkoisen es­

teen numeroaineistoon perustuvalle tutki­

mukselle. Lisäksi muotoiluun liittyvien käsitteiden kirjavuus ja epämääräisyys aiheuttaa tulkintavaikeuksia, mikä tulisi heijastumaan yritysten antamissa vastauk­

sissa. Käsiteanalyysin merkitystä korostaa siis sekin, että nykyisellään vielä semantti­

set erot muodostuvat huomattaviksi tutki­

mustyötä vaikeuttaviksi tekijöiksi muotoilu- kysymyksissä. Suoritettu tutkimus pohjau­

tuu pääasiassa kirjallisiin lähteisiin ja sitä voinee luonnehtia »teoreettiseksi».

Empiirinen puoli on kuitenkin pyritty otta­

maan huomioon yrityksissä suoritetuilla henkilökohtaisilla haastatteluilla.

Tutkimuksen tuloksia

Käsitemäärittelyn osalta todettakoon ly­

hyesti, että tutkimuksessa päädyttiin valmis­

tusmenetelmien pohjalta lähtevään kahtia­

jakoon teollinen muotoilu contra teollinen taide. Jo nimitys industrial design osoittaa, että muotoilu kohdistuu teollisiin tuotteisiin, siis tuotteisiin, joita valmistetaan teollisin muodoin ja teollisessa mittakaavassa. Teol­

lisuustuotteen luonteeseen yleensä kuuluu, että sillä on tietty toimintavaatimus ; kyseessä on siis käyttöesine. Teollisen muotoilun päätarkoituksena ei ole korostaa yksin­

omaan tuotteen ulkoasua tai sen suunnit­

telijan yksilöllisyyttä, vaan pyrkiä pitemmäl­

le kehitettyyn yleispätevyyteen ja tuotteen

»toiminnallisuuteen». Teollinen taide puo­

lestaan pohjautuu yksittäisiin tuotekappa- leisiin, joissa esteettinen funktio on etu­

alalla.

Todettakoon välittömästi, että tarkka rajan­

veto teollisen muotoilun ja »taiteellisen muotoilun» välillä on mahdotonta ja epä­

tarkoituksenmukaista. Voidaan myös väit­

tää, ettei suoritettu rajaus tuo keskusteluun uutta ja ennentietämätöntä, vaan perustuu itsestäänselvyyteen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että osa tapahtuneista muotoilukiis- toista olisi voitu välttää, mikäli käsite-ero olisi selkeämmin tiedostettu tai haluttu tiedostaa. Lisäksi tällaisten käsite-erojen

»opettaminen» esimerkiksi teollisuuden sektorissa toimiville lienee vielä suoritta­

matta, mikä ainakin epäsuorasti vaikeut­

tanee muotoilijakunnan ja teollisuuden välistä kommunikointia.

Kuten jo on todettu, näyttää suomalainen muotoilu perinnäisesti liittyneen teolliseen taiteeseen, teollisen muotoilun ollessa suh­

teellisen uusi tulokas. Näin ollen myös muotoilu-käsite on totuttu yhdistämään teolliseen taiteeseen. Osittain tämä johtunee siitäkin, että myös teollisuudessa ovat muotoilijoina toimineet taiteilijat, koska varsinaisia teollisuusmuotoilijoita ei koulu­

tuksen puuttuessa ole ollut teollisuuden käytettävissä aivan viime vuosia lukuun­

ottamatta. Kuvattu kehitys on sinänsä luonnollinen, mutta muotoilun tulevaisuus vaatinee suurempaa erikoistumista. Kär­

jistäen voisikin sanoa, että taiteellisen muotoilun menestys on samalla osittain muodostunut teollisuusmuotoilun heikkou­

deksi. Näin siitä syystä, että teollinenkin muotoilu on nähty irrallisena tuotteeseen liitettävänä lisäkorisfeena, jolloin yhtymä­

kohdat muihin teollisen tuotekehittelyn osiin ovat jääneet huomiotta. Tällainen styling-tyyppinen näkemys teollisuusmuo­

toilun asemasta osittain juuri johtunee teollisuusmuotoilun ja taide-esineisiin liitty­

vän muotoilun eron selkiintymättömyydestä.

Teollisuusmuotoilun tavoitetta ja asemaa yrityksen muihin toimintaparametreihin

vertaava selvittely on muodostanut perus- 4

poilu on saanut aivan uudet muodot.

Kuluttajan näkökulmasta tarkasteltuna ei tuotteen hankintaa ratkaise sen puhtaasti

»tekninen» paremmuus, vaan ostopäätök­

seen vaikuttavat monet muut, jopa irratio­

naaliset tekijät. Senvuoksi tuottajat ovat alkaneet kiinnittää erityistä huomiota tuot­

teessa ilmeneviin eroihin kilpaileviin tuot­

teisiin verrattuna. Kuvaavana esimerkkinä mainittakoon ns. minimidifferoinnin peri­

aate: »Make your product as like the exis­

ting products as you can without destroying the differences». Tämän mukaan tuotteen on oltava tarpeeksi muista erottuva, jotta se saisi puolelleen potentiaalisten kulutta­

jien preferenssit, mutta ei kuitenkaan niin erilainen, että se rajoittaisi kysynnän tar­

peettoman kapealle pohjalle. Tällöin muo­

toilu on yksi valmistajan käytettävissä oleva keino tuotteidensa erilaistamiseksi.

Eräänlaisena yhteenvetona voidaan siis todeta, että markkinoilla vallitseva kilpailu­

tilanne ja yrityksen harjoittama kilpailu­

politiikka sanelevat myös yrityksen muo- toilupolitiikan päälinjat. Haastattelujen yh­

teydessä oli myös todettavissa, etteivät

»käytäntö» ja »teoria» suinkaan ole tois­

tensa vastakohtia, vaan yrityksissä tapah­

tuvan päätöksenteon takana ovat moninai­

set talousteorian ajatuskulut, jotka liittyvät myös muotoiluratkaisuihin. Tämä havainto antanee oikeutuksen tutkimuksen varsin laajalle »teoreettiselle» runko-osalle.

Entä tästä eteenpäin?

Käytettävissä olevan tilan puitteissa ei ole mitään mahdollisuuksia antaa selkeätä kuvaa suoritetusta tutkimuksesta, mutta toisaalta tärkeämpää lienee huomion kiin­

nittäminen uusien tutkimusten suunnitte­

luun sekä niiden yhteydessä huomioon otettaviin näkökohtiin. Lähes jokaisella alalla ja lähes kaikkien »päivien» lopuksi esitetään ponsilauselmat, joihin yhtenä kohtana sisältyy tutkimuksen tehostamisen vaatimus kyseisellä alalla. Muotoilun koh­

dalla huomion kiinnittäminen tutkimukseen näyttää suhteellisen tuoreelta ilmiöltä, mutta on ollut sitäkin selvemmin esillä viimeaikaisissa keskusteluissa. Mikäli tutki­

musta yleensä pidetään positiivisena, on myös mainittua ilmiötä pidettävä sellaisena, mutta sivullisesta tuntuu, ettei tutkimisessa vielä ole päästy sanoista tekoihin. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että myös tietyn alan piirissä tapahtuva tutkimus on syytä nähdä jatkuvana prosessina eikä parin satunnaisen tutkimuksen perusteella voida katsoa alan tutkimustarvetta tyydy­

tetyksi.

Ketkä sitten tutkivat ja mitä? Varsin luon­

nolliselta tuntuisi, että huomattavasta osasta tutkimusvaiheen laajimman osan. Pyrki­

myksenä on ollut eritellä muotoilun vaiku­

tuksia ja asemaa yrityksen ja nimenomaan yrityksen johdon näkökulmasta, joten yri­

tyksen päämääriä on pohdittu varsin laa­

jalti. Tämän jälkeen keskeisen »johtolan­

gan» muodostaa kilpailutekijä sekä sen analysointi, missä erilaiset laatukäsitteet saavat laatukilpailuun liittyvinä olennaisen huomion osakseen. Samassa yhteydessä suoritetaan yksityiskohtainen yrityksen me- nekintekijäin tarkastelu, minkä yhteydessä on havaittavissa muotoilun liittyminen useaankin toimintaparametriin. Kuluttajan käyttäytyminen sekä sen vaikutukset yri­

tyksen markkinapoliittisten päätösten kan­

nalta ovat seuraavaksi tarkastelun koh­

teena. Kuluttajan tarpeet ovat myös muo­

toilun ja tuotekehittelyn välisiä yhteyksiä selvittelevän osan lähtökohtana, jossa eri­

tyistä huomiota kiinnitetään ns. yrityksen inhimilliseen puoleen.

Mainittu tutkimuksen osa muodostaa erään­

laisen teoreettisen perusrungon, jonka avulla voidaan osoittaa, miten monet eri tekijät ja monella eri tasolla liittyvät toi­

siinsa ja vaikuttavat yrityksen ratkaisuihin.

Yrityksenkin kohdalla »kaikki riippuu kai­

kesta», joten esim. muotoilutekijän ana­

lysointi on tarkoituksenmukaista vain yri- tyskokonaisuuden taustaa vasten. Tämä johtaa yritykselle esitettävään vaatimuk­

seen pitkäjänteisestä muotoilupolitiikasta osana yrityksen tuotepolitiikkaa, mikä puolestaan on yhdenmukaistettu yrityksen kokonaissuunnitelmien kanssa. Tarkoituk­

senmukaista ei näet ole, että muotoilu käsitetään jonkinlaiseksi muotiasiaksi, jota yrityksen piirissä kokeillaan ilman sille asetettuja tavoitteita tai ilman pitkäjän­

nitteistä suunnitelmaa. Tällainen innostus voi kielteisten kokemusten ilmetessä kään­

tyä pettymykseksi, jolloin koko muotoilu- asia tuomitaan yksittäistapauksen perus­

teella.

Suoritetut yrityshaastattelut toivat esiin varsin mielenkiintoisia näkökohtia teolli­

suusmuotoilun käytöstä yrityksen toiminta- parametrina sekä tähän käyttöön liitty­

vistä ongelmista, joihin kumpaankaan ei kuitenkaan tässä ole mahdollisuuksia yksi­

tyiskohtaisesti puuttua. Haastateltujen mu­

kaan lähtökohtana teollisuusmuotoilun käy­

tölle eräänä yrityksen toimintaparametrina on pidettävä yrityksen pyrkimystä parantaa kilpailuasemaansa erilaistettujen tuotteiden avulla. Erilaistamisen vaatimus puolestaan johtuu siitä, että useat kilpailun perusteki­

jöistä kuten raaka-aineet, teknillinen taito tai hinnat ovat harmonisoituneet sekä kan­

sainvälisissä että kansallisissa puitteissa lähes samalle tasolle, minkä johdosta kil- 5

tutkimuspanosta vastaisivat sekä nykyiset että tulevat muotoilijat, arkkitehdit samoin­

kuin alan opettajat ja kriitikot. Yhtä selvää on, että oman kontribuutionsa muotoilu- tutkimuksiin voivat tuoda mm. sosiologit, insinöörit tai taloustieteilijät. Tutkimuksen sisältöä ja käsitettä ei liene mielekästä rajata kovin tarkasti — esim. opinnäytteen luontoisiin — vaan tutkimukseksi voitaneen luonnehtia suppeakin artikkeli, jossa pyri­

tään tuomaan keskustelun kohteeksi joita­

kin uusia näkemyksiä tai esittämään asioita uuden systematiikan puitteissa. Huomiota kiinnittää se, että tällaisen väljänkin määri­

telmän mukaisia tutkimuksia meillä on erittäin vähän.

Tutkimuksen vähäisyyden syistä voi ulko­

puolinen esittää vain arvailuja. Ilmeisesti muotoilijan koulutusohjelmaan ei sisälly — eikä kenties voida sisällyttää aineksia, jotka johtaisivat tätä kautta edes osatutki­

muksiin. Johtuneeko tämä muotoilijoita valmistavan oppilaitoksen ammattikoulu- maisesta hengestä vai varojen ja tilojen sekä opettajakunnan puutteesta?

Toisaalta tutkimukselle saattaisi olla eduksi, mikäli tutkimus voisi tapahtua ryhmätyönä erilaisista asiantuntijoista koostuvan teamin puitteissa. Ainakin taloustieteet näyttävät kehittyneen vaiheeseen, jolloin rajat naa­

puritieteisiin päin nopeasti madaltuvat ja samalla taloustieteiden riippuvuus näistä naapuritieteistä lisääntyy. Samanaikaisesti ammatillisen erikoistumisen vaatimukset kunkin tieteen piirissä kasvavat jatkuvasti.

Nämä kehityssuunnat näyttävät toistensa vastakohdilta, mutta vastakohtaisuus hä­

viää, jos tarkastellaan lähemmin sellaista ammatillisen erikoistumisen suuntautu­

mista, jota ei ole vielä nähtävissä ammatil­

lisissa organisaatioissa eikä opetuksessa.

On näet selvää, että tehokkaimmat kommu­

nikaatiokanavat eivät kulje pelkästään jonkin tieteen sisällä, vaan myös eri tietei­

den välillä. Niinpä taloustieteilijä joissakin kysymyksissä pystyy kommunikoimaan huo­

mattavasti tehokkaammin ei-taloustieteili- jän kuin oman ammattiveljensä kanssa.

Esimerkiksi päätöksentekoprosessia tutki­

valle taloustieteilijälle psykologin, sosiolo­

gin tai matemaatikon antama apu on huo­

mattavasti tärkeämpää kuin kommuni­

kointi ekonometrikon kanssa.

Edellä kuvatun perusteella tieteiden välinen yhteistyö ja ryhmätyön hyväksikäyttö myös muotoilututkimusten alueella tuntuu varsin realistiselta. Ongelmaksi jää, kuka tai mikä elin organisoi ryhmät ja johtaa niitä sekä määrittelee tärkeimmät tutkimus­

alueet. Kuten yrityksessä tarvitaan pitkä­

jänteistä muotoilu politiikkaa, samoin muo-

toilututki m uksessa tarvitaan tiettyä tutki­

muspolitiikkaa. Mikäli ryhmätyön käyttö kohtaa käytännön vaikeuksia yhteistä tutkimusta tehtäessä, on olemassa myös muita mahdollisuuksia ryhmätyöstä saata­

vien etujen hyväksikäytölle. Suurehko tutkimusalue voidaan jakaa pienempiin osiin ja antaa kullekin tutkijalle oma osa- alueensa. Osittaminen tapahtuu joko am­

matillisen erikoistumisen mukaan tai jos tutkijoiden koulutus- ja ammattitausta on samanlainen, antamalla alue, joka ei ole päällekkäinen muiden tutkijoiden alueiden kanssa. Tällä tavoin päästään siihen, että kukin tutkija viljelee omaa sarkaansa, joista sitten koostuu varsinainen »tutkimus- pelto». Luonnollista on, että tutkijoille asetetaan vaatimus toistensa Informoimi­

sesta. Käytännön kokemukset osoittavat, että tutkimuksen jonkin asteinen institutio­

nalisoiminen parantaa olennaisesti työsken- telytehoa sekä helpottaa yhteistyötä.

Kysymykseen mitä pitäisi tutkia on hieman vaikeampi vastata, ellei tyydy sanomaan:

kaikkea. Tutkimusalueista ei aivan pian tule puutetta, sillä ulkomaisiakaan selvi­

tyksiä ei juuri ole saatavissa, mikä osoittaa avoinna olevan kentän laajuutta. Ennen laajamittaisen tutkimustyön aloittamista on syytä selvittää kysymyksenasettelut, joihin tutkimuksen avulla halutaan vastaus, minkä jälkeen voidaan määritellä ne keinot, joilla asetettu tavoite on mahdollista saa­

vuttaa. Konkretisoituna tämä merkitsee mm. seuraavanlaisten kysymysten esittä­

mistä: mitkä ovat kansainvälisestä tai kansallisestä näkökulmasta katsottuna olen­

naisimmat tutkimusongelmat, millä alueilla on mahdollista päästä tuloksiin vähimmillä resursseilla tai nopeimmassa ajassa, tai kenties millä alueilla tutkimus voidaan parhaiten käynnistää nykyisin käytettävissä olevilla sekä henkisillä että aineellisilla resursseilla. Taloudellisen koulutuksen saa­

neen mielestä esim. kansainvälistaloudelli- sesta näkökulmasta lähtevä muotoilutufki- mus olisi varsin merkityksellinen. Ovathan kansainvälisen kaupan kohteena olleet itse muotoilijatkin, joista mm. Bertone tai Pininfarina ovat maailmankuuluja esimerk­

kejä. Tutkimusalue olisi hyvin laaja, vaikka mukaan ei liitettäisikään kehitysmaaongel- mia, joita tuotekehittelijätkin ovat pyrki­

neet ratkomaan. Kehitysmaakysymys on sinänsä tärkeä ja samalla konkreettinen esimerkki tutkimusalueesta, jossa tieteiden välisellä yhteistyöllä on paljon annettavaa kaikille tutkimukseen osallistuville ammatti­

ryhmille — muotoilijoillekin.

Valitettava tosiasia on, että muotoilun tutki­

muksesta on helppo puhua, mutta sitä on

huomattavan vaikea tutkia. Käytettävissä 6

FORMGIVNINGSFORSK­

NINGEN—EN FORTSATT VERKSAMHET

olevaa valmista materiaalia on vähän ja se on hankalasti koottavissa. Uuden mate­

riaalin saanti esimerkiksi yrityksistä on vaikeaa, ellei tyydy pelkkiin pintapuolisuuk­

siin. Tämä ei suinkaan merkitse yritysten haluttomuutta yhteistyöhön tutkijan kanssa, vaan sitä ettei niillä itselläänkään ole kvantitatiivista aineistoa muotoilun tuotto- tai kustannustekijöistä tai muista olennai­

sista muotoilun käyttöön liittyvistä seikoista.

Aineiston hankkiminen luonnollisesti yhä vaikeutuu siirrettäessä tutkimuksen näkö­

kulmaa kansainväliseen suuntaan. Tällai­

set vaikeudet eivät kuitenkaan voine mer­

kitä tutkimuksesta luopumista, vaan sitä­

vastoin on kehitettävä uusia menetelmiä aineistovaikeuksien voittamiseksi. Riittävän laajapohjaisten tutkimusten perusteella lie- mahdollista lisätä muotoilukeskustelu- jen asiallisuutta, vaikkakin asenteelle jonka mukaan hyvä huuli on parempi kuin kuiva asia, jäänee silti tilaa kesäisten paneelien värittäjänä.

Taisto Sulonen

På uppdrag av Konstflitföreningen i Finland fogades till Företagsekonomiska Forskningsinstitutets grund- forskningsprogram en undersökning som strävar att klargöra industriformgivningens syften och ställning.

Efter den förundersökning som behandlades i senaste årsbok har under verksamhetsåret en egentlig grund- forskningsdel blivit färdig. I vidstående artikel skriver ekonomiemagister Taisto Sulonen, som utfört under­

sökningen, om dess mål och hur arbetet nu borde fortsättas.

nee

Den industriella formgivningen för sig eller den industriella formgivningen och produkt­

utvecklingen tillsammanstagna har varit centrala ternata under senaste års fin­

ländska kultursomrar. Tydligen förmår sommarhettan rätt effektivt smälta den finländska språkliga stelheten och den all­

männa passiviteten, för ovannämnda eve­

nemang har varit skådeplats för rätt färg­

starka diskussioner och de åsikter som här framförts har väckt ett också mera allmänt intresse. Trots att diskussionsruletten hunnit snurra runt flere varv vid det här laget, förefaller det alltid finnas nya ternata att diskutera. Detta är i och för sig naturligt, eftersom det ändå är fråga om en jämfö­

relsevis ny ämnessfär. Å andra sidan före­

faller det också uppenbart att den diskus­

sion och de skriverier som behandlat den industriella formgivningen varit rätt splitt­

rade och trevande. Delvis beror detta just på den konstaterade nyheten i ämnessfären och som en direkt följd härav på att debat­

tens tema inte definierats eller avgränsats tillräckligt noga. En del av de menings­

skiljaktigheter som hänför sig till formgiv­

ningen är lätta att förstå, när var och en som framför en åsikt har sin egen uppfatt­

ning av det begrepp som granskas, men själva begreppet förs ändå inte tillräckligt tydligt fram som utgångspunkt för åsikten.

På så sätt kan man också förklara att debattörer i samma diskussionspanel i hög grad kan tala förbi varandra.

Ovannämnda splittring i diskussionen kring formgivningen och formgivningens uppen­

bara ekonomiska betydelse har skapat ett behov av en analytisk utredning av den industriella formgivningen. På uppdrag av Konstflitföreningen i Finland utförde arti­

kelförfattaren vid Företagsekonomiska Forskningsinstitutet en preliminär under- 7

sökning av memorialnatur, som blev färdig våren 1967. Man konstaterade emel­

lertid att ämnet var så pass betydelsefullt och intressant att man beslöt innefatta dess undersökning i Företagsekonomiska Forsk­

ningsinstitutets grundforskningsprogram.

Inom dess ram slutfördes undersökningen i slutet av nämnda år och resultaten ingår i ett 116-sidigt duplikat med titeln »Yrityk­

sen menekintekijöistä erityisesti teollisen muotoilun kannalta ja muotoilun taloudelli­

sen merkityksen mittaamismahdollisuuk­

sista».

par undersökningar på en gång kan ut­

reda allting, är man ändå tvungen att begränsa undersökningsområdet på något sätt. Avsaknaden av såväl inhemska som urländska forskningsförebilder på det på ovannämnt sätt begränsade området har varit både en fördel och en nackdel för undersökningen. Detta torde å andra sidan tyda på att det inom just detta område finns luckor i vilkas riktning det har varit och fortfarande är skäl att leda nuvarande forskning.

Till undersökningens centrala och konkreta målsättningar anses bl.a. höra definitionen av begreppet industriell formgivning samt en definiering av den industriella form­

givningens mål och ställning i relation till företagets övriga verksamhetsparametrar.

Användningen av industriell formgivning och möjligheterna att mäta dess produk­

tionseffekt samt å andra sidan problemet att utreda de kostnader som förorsakas av den industriella formgivningen har också format ett omfattande problemkomplex vars behärskning först torde öppna möj­

ligheterna till empiriska forskningar.

Men trots allt har man redan i detta skede av undersökningen granskat sådana syn­

punkter som förtjänar uppmärksamhet med tanke på de fortsatta undersökningar som möjligen senare kommer att genomföras.

Formgivningens fogande till den ekonomiska verksamheten föranleder samtidigt attform- givningens ställning som en av företags­

verksamhetens delfaktorer värdesätts på basen av den avkastning-kostnadsrelation den förorsakar. På den grund kunde en empirisk undersökning, som bygger på individualiseringen av de olika kostnads- och avkastningsposterna som formgiv­

ningen ger upphov till, samt en jämförelse av dem, allra bäst utreda formgivningens betydelse som del av företagsverksamheten.

Men de nämnda individualiserings- och jämförelseproblemen utgör ett betydande hinder för en undersökning som bygger på siffermaterial. Dessutom förorsakar brokigheten och obestämdheten hos de begrepp som hänför sig till formgivningen tolkningssvårigheter, vilket skulle avspeglas i de svar företagen skulle ge. Betydelsen av en begreppsanalys understryks alltså också av att semantiska differenser i detta nu fortfarande utgör faktorer som väsentligt försvårar forskningsarbetet när det gäller formgivningsfrågor. Den undersökning som utförts baserar sig i huvudsak på skriftliga källor och den torde kunna karakteriseras som »teoretisk». Man har ändå strävat att uppmärksamma den empiriska sidan genom personliga intervjuer i företagen.

Undersökningens ändamål

Den finländska formgivningen har rätt allmänt kallats konstindustri och enligt många kritikers åsikt har våra formgivare också vunnit sina största segrar som konst­

hantverkare. Den finländska konstin­

dustrins tradition anses ha fått sin början redan vid sekelskiftet och allra först var det också konstnärer som verkade som formgivare. Formgivningen har dock inte förblivit inom den egentliga konstindustrins område utan den har blivit en allt viktigare marknadsförings- och konkurrensparame­

ter för företagen. I detta sammanhang har urskiljts begreppet »industrial design»

— »industriell formgivning». Den indu­

striella formgivningens fogande till den industriella produktutvecklingen och -pla­

neringen har fört med sig kravet på att formgivarens uppgift flyttas från konstnä­

ren till produktplaneraren. Detta nya sätt att se på formgivarens uppgiftsområde för fram en grupp problem som berör både formgivaren själv och de ekonomiska en­

heter, närmast företagen, som utnyttjar honom. Också ovannämnda undersöknings uppbyggnad utgår från dessa problem.

Som utgångspunkt för studiet av undersök­

ningen har medvetet valts företagets syn­

vinkel. Den industriella formgivningen och de problem som hänför sig till den analy­

seras alltså närmast ur industriföretagets synvinkel, som använder sig av eller pla­

nerar att använda sig av formgivningen.

Till dessa problem hör i hög grad också personsynvinkeln, t.ex. formgivarens orga­

nisatoriska ställning, trots att man blivit tvungen att behandla många vidlyftiga problem rätt kortfattat — t.ex. utbildnings­

frågorna. Att just denna synvinkel valts Innebär inte att man vid undersökningens planering inte skulle ha varit medveten om andra problemområden som hör samman med den industriella formgivningen. Efter­

som ändå största delen av industrial design­

området i detta nu är outforskad mark,

och man inte inom ramen för en eller ett 8

delar av den industriella produktutveck­

lingen blivit obeaktade. En sådan åskåd­

ning av styling-typ i stället för industriell formgivning torde delvis bero just på den oklarhet som råder ifråga om skillnaden mellan industriell formgivning

givningen av konstföremål.

Undersökningens resultat

Ifråga om begreppsdefinitionen kan man kort konstatera att man i undersökningen stannade för en tudelning baserad på fram­

ställningsmetoderna, industriell formgiv­

ning kontra industriell konst. Redan be­

nämningen industrial design visar att form­

givningen riktar sig mot industriprodukter, alltså produkter som framställs på in­

dustriellt sätt och I industriell skala. Till industriproduktens natur hör i allmänhet att den har ett visst bestämt funktionskrav;

det är alltså frågan om ett bruksföremål.

Huvudsyftet med industriell formgivning är inte att enbart framhäva produktens yttre form eller konstruktörens Individuali­

tet, utan att sträva till en utvecklad allmän­

giltighet och till en »funktionell» produkt.

Den industriella konsten å sin sida baserar sig på enskilda produkter där den estetiska funktionen ställs i förgrunden.

Det bör genast konstateras att en exakt gränsdragning mellan industriell form­

givning och »konstnärlig formgivning» är omöjlig och oändamålsenlig. Man kan också påstå att den genomförda avgräns- ningen inte tillför diskussionen något nytt eller sådant man Inte känt till förut, utan bygger på något självklart. Det förefaller ändå som om en del av de formgivnings- konflikter som uppstått kunde ha undvikits om begreppsskillnaden kunde eller ville ha uppfattats tydligare. Dessutom torde

»undervisningen» i sådana begreppsskill- nader t.ex. bland personer som arbetar inom industrisektorn ännu inte ha genom­

förts, vilket åtminstone indirekt försvårar kommunikationen mellan formgivarkåren och industrin.

Som redan konstaterats förefaller den fin­

ländska formgivningen av tradition ha smältsamman med den industriella konsten, medan den industriella formgivningen är en relativ nykomling. Sålunda har man också blivit van vid att kombinera formgivnings- begreppet med den industriella konsten.

Delvis beror detta också på att även inom industrin har konstnärer fungerat som formgivare, eftersom egentliga industriella formgivare i brist på utbildning inte funnits i industrins tjänst frånsett de allra senaste åren. Utvecklingen är i och för sig naturlig, men formgivningens framtid torde kräva en större specialisering. En aning tillspetsat kan man också säga att den konstnärliga formgivningens framgång samtidigt delvis har blivit den industriella formgivningens svaghet. Detta därför att också den indu­

striella formgivningen setts som en lösryck tilläggsdekoration som fogas till produkten varvid beröringspunkterna med andra

och form-

En utredning av den industriella formgiv­

ningens mål och ställning I relation till företagets andra verksamhetsparametrar har utgjort den mest omfattande delen av grundundersökningsstadiet. Avsikten har varit att särskilja formgivningens verkning­

ar och ställning ur företageis och framför­

allt ur företagets lednings synvinkel, varför företagets mål har dryftats relativt vidlyf­

tigt. Därefter utgörs den centrala »röda tråden» av konkurrensfaktorn och dess analys, varvid olika kvalitetsbegrepp hö­

rande till kvalitetskonkurrensen ägnas stor uppmärksamhet. I sammanhanget utförs en detaljerad granskning av företagets ay- sättningsfaktorer, varvid man kan konsta­

tera att formgivningen ansluter sig till flere verksamhetsparametrar. Konsumentens be­

teende samt dess verkningar med tanke på företagets marknadspolitiska beslut tas härnäst till behandling

behov är också utgångspunkt för det av­

snitt som klargör beröringspunkterna mel­

lan formgivning och produktplanering, varvid speciell uppmärksamhet läggs vid företagets s.k. mänskliga sida.

Konsumentens

Den nämnda delen av undersökningen utgör ett slags teoretisk grundkonstruktion med vars hjälp man kan visa hur en mängd olika faktorer på många olika plan anslu­

ter sig till varandra och påverkar företagets beslut och lösningar. Också när det gäller företaget beror »allting av allting», varför t.ex. en analys av formgivningsfaktorn är ändamålsenlig bara mot bakgrund av företagshelheten. Detta leder till krav på långsiktig formgivningspolitik inom före­

taget, som en del av företagets produkt­

politik, vilken å sin sida koordinerats med företagets helhetsplaner. Det är nämligen inte ändamålsenligt att formgivningen upp­

fattas som någotslags modesak, som man experimenterar med inom företaget utan att uppställa vissa bestämda mål eller utan långsiktsplanering. En sådan entusiasm kan i fall av negativa erfarenheter förvand­

las till besvikelse varvid hela formgivningen utdöms på basen av ett enskilt fall.

Företagsintervjuerna gav rätt intressanta synpunkter på användningen av industriell formgivning som företagets verksamhets- parameter samt på problem som är för­

bundna med denna användning. Här finns det tyvärr inte möjlighet att i detalj gå in 9

på någotdera. Enligt de personer som inter­

vjuades bör utgångspunkten för använd­

ningen av industriell formgivning som en av företagets parametrar vara företagets strävan att förbättra sin konkurrenskraft med hjälp av differentierade produkter.

Kravet på differentiering beror å sin sida på att de flesta av konkurrensens grundfak­

torer, som råmaterial, tekniskt kunnande eller priser harmonierats på samma nivå både internationellt och nationellt, varför konkurrensen fått helt nya former. Ur konsumentens synvinkel avgörs anskaff­

ningen av en produkt inte av dess rent

»tekniska» överlägsenhet, utan beslutet att köpa en produkt påverkas av många andra, till och med irrationella faktorer.

Därför har producenterna börjat fästa speciell uppmärksamhet vid de olikheter som skiljer en produkt från en annan kon­

kurrerande produkt. Som ett betecknande exempel kan nämnas den s.k. minimidiffe- rentieringens princip: »Make your product as like the existing products as you can without destroying the differences». Enligt detta bör en produkt vara tillräckligt olik andra produkter för att vinna företräde hos potentiella konsumenter, men den får ändå inte vara så olik att den begränsar efterfrågan till en onödigt smal sektor.

Härvidlag är formgivningen en av de metoder med vilka fabrikanten kan diffe­

rentiera sina produkter.

Som ett slags sammandrag kan man alltså konstatera att det tillstånd av konkurrens som råder på marknaden och den pris­

politik som företaget utövar också dikterar huvudlinjerna för företagets formgivnings­

politik. I samband med intervjuerna kunde man också konstatera att »praktik» och

»teori» ingalunda är varandras motsatser, utan att bakom de beslut som fattades inom företagen finns mångfaldiga ekonomisk­

teoretiska tankebanor som också hänför sig till formgivningslösningarna. Denna obser­

vation torde ge berättigande åt undersök­

ningens relativt vidlyftiga »teoretiska»

grundkonstruktion.

Vad följer sedan?

Inom ramen för det tillbudsstående utrym­

met finns det inga möjligheter att ge en klar bild av undersökningen, men å andra sidan torde det vara viktigare att fästa uppmärksamheten vid de nya undersök­

ningar som planeras samt vid de synpunk- | ter som förtjänar att beaktas i samman­

hanget. Nästan inom varje område och som avslutning vid nästan alla »dagar» 1 framläggs en slutkläm, I vilken man bl.a.

regelbundet kräver att forskningen skall effektiviseras inom ifrågavarande område.

När det gäller formgivningen, verkar kra­

vet på att uppmärksamhet skall fästas vid forskningen vara en relativt ny företeelse, men det har desto tydligare framförts vid senaste tids diskussioner. Såvida man över­

huvudtaget anser att forskning är något positivt måste också den nämnda företeelsen anses vara det, men en utomstående kan tycka att man inom forskningen ännu inte hunnitfrån tal till handling. I detta samman­

hang är det skäl att betona att också den forskning som utförs inom ett visst område bör ses som en fortsatt process och på basen av ett par slumpmässiga undersökningar kan man inte anse att hela områdets forsk­

ningsbehov tillfredsställts.

Vilka är det då som forskar och vad går forskningen ut på? Det kunde förefalla rätt naturligt att både nuvarande och kom­

mande formgivare, arkitekter liksom bran­

schens lärare och kritiker, svarade för en betydande del av forskningsinsatsen.

Lika klart är det att bl.a. sociologer, tek­

niker eller ekonomiker kunde ge en egen kontribution till formgivningsforskningen.

Det torde inte vara meningsfullt att av­

gränsa undersökningens innehåll och be­

grepp mycket noga — t.ex. med karaktär av lärdomsprov -t- utan som undersökning borde kunna karakteriseras också en mindre artikel i vilken man försöker föra fram nya synpunkter i debatten eller pre­

sentera fakta inom ramen för en ny syste­

matik. Det förtjänar uppmärksammas att till och med undersökningar som svarar mot denna generösa definition är mycket sällsynta hos oss.

Orsakerna till undersökningarnas ringa antal kan en utomstående bara gissa sig till. Uppenbarligen omfattar inte formgi­

varens utbildningsprogram

kanske heller inte göra det — ämnen som denna väg kunde leda till åtminstone ett slags delundersökningar. Beror detta på den prägel av yrkesskola som karakteri­

serar formgivarnas läroinrättning eller på brist på pengar, på utrymmen, på lärar- brist?

Å andra sidan kunde det vara nyttigt för forskningen om undersökningar kunde ut­

föras som grupparbeten av team som skulle bestå av olika experter. Åtminstone de ekonomiska vetenskaperna förefaller att ha utvecklats till ett stadium där gränserna till angränsande vetenskaper snabbt för­

svinner och samtidigt ökar de ekonomiska vetenskapernas beroende av dessa grann- vetenskaper. Samtidigt växer kraven på specialisering fortsättningsvis inom varje enskild vetenskap. Dessa utvecklingslinjer förefaller vara varandras motsatser, men

och kan

10

ur internationell eller nationell synvinkel sett, de väsentligaste forskningsproblemen, på vilka områden är det möjligt att nå resultat med de minsta resurserna eller på kortaste tid, eller kanske på vilket område kan undersökningen bäst genomföras med tanke på de andliga och materiella resurser som

fått ekonomisk skolning skulle t.ex. en formgivningsforskning på internationellt- ekonomisk grund vara rätt betydelsefull.

Själva formgivarna har ju varit objekt för den internationella handeln, på vilket bl.a.

Bertone och Pininfarina är världsberömda exempel. Forskningsområdet vore synner­

ligen stort, också om man inte skulle an­

knyta till u-ländernas problem, som pro­

duktplanerarna försökt lösa. U-landsfrågan är i och för sig ett viktigt och samtidigt konkret exempel på ett forskningsområde där samarbete mellan olika vetenskaper har mycket att ge alla i undersökningen deltagande yrkesgrupper — också form­

givarna.

Ett beklagligt faktum är att det är lätt att tala om formgivningsforskning men den är anmärkningsvärt svår att utföra.

Tillbudsstående, färdigt material finns mycket begränsat och är svårt att samla.

Det är också svårt att få nytt material, t.ex. från företag, om man inte nöjer sig med rena ytligheterna. Detta innebär inte att företagen vore ovilliga att samarbeta med forskarna, utan att de inte ens själva har kvantitativt material om formgivningens avkastnings- eller kostnadsfaktorer eller andra väsentliga faktorer som ansluter sig till formgivningen. Det blir givetvis allt svårare att skaffa material när man för­

flyttar forskningen i internationell riktning.

motsättningarna försvinner om vi närmare granskar en sådan inriktning av yrkes- specialisering som ännu inte förekommer inom yrkesorganisationerna eller undervis­

ningen. Det är nämligen klart att de effekti­

vaste kommunikationskanalerna inte bara går inom en viss vetenskaps gränser, utan också mellan olika vetenskaper. Därför kan en ekonomisk vetenskapsidkare i vissa frågor kommunicera betydligt effektivare med en icke-ekonomisk vetenskapsidkare än med en yrkesbröder. T.ex. för en eko­

nom som studerar beslutsprocessen är den hjälp han får av en psykolog, sociolog eller matematiker betydligt viktigare än att kommunicera med en ekonometriker.

Med anledning av det ovansagda förefaller ett samarbete mellan olika vetenskaper och utnyttjandet av grupparbete också inom formgivningsforskningen rätt realistiskt.

Problemet är vilket eller vilka organ som skall organisera grupperna och leda dem och bestämma de viktigaste forsknings­

områdena. Liksom man inom företaget be­

höver en långsiktig formgivningspolitik, så behöver man också inom formgivnings­

forskningen ett visst mått av forsknings­

politik. Om användningen av grupparbete stöter på praktiska svårigheter vid gemen­

sam forskning, finns det också andra möj­

ligheter att utnyttja fördelarna med grupp­

arbete. Ett stort undersökningsområde kan uppdelas i mindre områden och varje forskare kan få sitt eget delområde. Upp­

delningen sker antingen i enlighet med den yrkesmässiga specialiseringen eller om forskarnas utbildning och yrkesbakgrund är densamma, genom att ge ett område som inte är beläget på de andra forskarnas områden. På detta sätt kommer man där­

hän att varje forskare odlar sin egen fåra, av vilka sedan formas ett verkligt »forsk­

ningsfält». Det är naturligt att man ställer kravet att forskarna skall informera va­

randra. Praktiska erfarenheter visar att någon grad av institutionalisering av forsk­

ningen väsentligt förbättrar arbetseffektivi- teten och underlättar samarbetet.

På frågan vad man borde undersöka är det litet svårare att svara, om man inte nöjer sig med att säga: allt. Någon brist på forskningsområden torde det inte bli, för också utländska utredningar är rätt säll­

synta, vilket visar hur stort det område som står till buds är. Innan man inleder det omfattande forskningsarbetet är det skäl att klarlägga frågeställningarna som man med undersökningens hjälp vill ha svar på, efter vilket man kan bestämma de medel med vilka det är möjligt att uppnå det uppställda målet. Detta betyder bl.a, att man ställer följande frågor: vilka är.

just nu står till buds. Enligt den som

om

Sådana svårigheter kan dock inte betyda att man avstår från all forskning, utan tvärtom att man måste utveckla nya meto­

der för att besegra materialsvårigheterna.

På basen av tillräckligt omfattande under­

sökningar torde det vara möjligt att öka sakligheten i formgivningsdiskussionerna.

Ändå torde det bli utrymmen över för in­

ställningen enligt vilken en saftig replik är bättre än torra fakta — en inställning är ägnad att sätta färg på sommar­

som panelerna.

11

y

}

%

ï

F

e

1

.

»Esine ja ympäristö» kiertonäyttely on toimintavuoden aikana vieraillut kotimaassa kymmenellä paikkakun­

nalla. Näyttely pyrkii antamaan virikkeitä ihmistä lähimpänä olevan esinemaailman tarkastelulle. Näyttelyma- teriaali on eräänlaista ympäristöoppia, joka johdetaan välittömästä kotimiljööstä, mutta joka pyritään ulot­

tamaan myös laajempiin puitteisiin. Tarkoituksena on antaa arkiesineistön käyttöön liittyviä perustietoja.

Samalla pyritään osoittamaan, että oma arkinen ympäristömme muodostaa osan laajemmasta fyysisestä mil­

jööstä.

Kuvapaneleita. esinekokoelman ja diapositiivisarjan sisältävän näyttelyn on suunnitellut sis. arkkitehti Esa

Vapaavuori ja fil. maisteri Jaakko Lintinen, näyttelyn graafinen asu on taiteilija Jukka Pellisen. 12

й m m л

I)

J * щ Ш ш т т ш ■ т & Ш

m å

■i

■ ж

.« я т ш

ш

т

■

<Z>

w r? /

Den ambulerande utställningen »Föremål och miljö» har under verksamhetsåret besökt tio orter i hemlandet.

Utställningen vill ge impulser till en observation av föremålsvärden i människans dagliga omgivning. Utställ­

ningsmaterialet är en slags miljölära, som härleds från den omedelbara hemmiljön, men som man samtidigt också försöker ge större räckvidd. Avsikten är att ge en grundläggande kunskap som anknyter till vardags- föremålens användning. Samtidigt försöker man visa att vär egen vardagliga omgivning utgör en del av den vidsträckta fysiska miljön.

Föremål och miljö består av bildpaneler, föremål och diapositiv. Utställningen har planerats av inrednings­

arkitekt Esa Vapaavuori och magister Jaakko Lintinen. Konstnär Jukka Pellinen står för den grafiska utform­

ningen.

13

/I

ie *

¡¡ P te %

rj å ri 1 1

FANNY CHURBERG JA SUOMEN KÄSITYÖN YSTÄVÄT 1880-LU VULLA

Leena Maunula

Suomen Käsityön Ystävät täyttävät tänä vuonna 90 vuotta. Oheinen fil.kand. Leena Maunulan artik­

keli valottaa Käsityön Ystävien ensiaikojen toiminnan taustalla ollutta ideologiaa, joka ilmeni taiteilija Fanny Churbergin aatteellisessa julistuksessa ja käy­

tännön toiminnassa. Churbergin vakaumuksena oli löytää kansantaiteen vanhoista kuoseista pohja itsenäiselle, kotoperäiselle tyylisuunnalle.

Samoin kuin professori C. G. Esflanderin pamfletit varhemmin taideteollisuuskoulua perustettaessa ansaitsevat Fanny Chur­

bergin näitäkin varmasti tuntemattomam­

mat lehtiartikkelit huomiota aikansa muo- toilukeskustelun perusteellisina puheen­

vuoroina.

Käsityön Ystävien yhdistyksen syntysanoina voidaan pitää artikkelia, joka ilmestyi Uudessa Suometfaressa ja Morgonblade- tissa vuoden 1879 huhtikuussa.1 Toimituk­

set esittelivät julkaisevansa kirjoituksen erään kunnioitetun naisen pyynnöstä. Kir­

joittaja oli Fanny Churberg, joskin artikke­

lia oli edeltänyt keskusteluja ja neuvotte­

luja, joihin oli osallistunut myös muita asiasta innostuneita mm. arkkitehti Jac.

Ahrenberg ja ylioppilaiden kansatieteellisen museon johtaja Theodor Schvindt.2 Artikkeli oli värikkäin sanankääntein kir­

joitettu vetoomus Suomen naisille luopua yhteisestä heikkoudesta, muodin orjuu­

desta, ja sen sijaan ryhtyä johonkin uuteen ja omaperäiseen: tuli näyttää toteen, että

»suomalainen kauneuden-muoto eli stilli»

oli mahdollinen. Eikä ainoastaan mahdolli­

nen vaan »parempi kuin muut, kauniin kaikista». Kirjoittaja viittasi kokemuksiinsa edellisen vuoden Pariisin maailmannäytte­

lyssä. Tuossa näyttelyssä olivatkin epäile­

mättä olleet havaittavissa kaikki ne tekijät, jotka meillä johtivat tulevan yhdistyksen kaltaiseen taidekäsityön uudistusliik­

keeseen.

Fanny Churberg liittyi artikkelissaan niihin, jotka olivat huolestuneet taidekäsityön ja teollisuustuotteiden esteettisen laadun rap­

piosta. Uudistuspyrkimyksistä, joihin kir­

joituksessakin viitattiin, suomalaisiin teki voimakkaimman vaikutuksen Ruotsissa v.

1874 perustettu yhdistys Handarbetets Vän­

ner. Sen perustajat olivat lähteneet sisustus- tekstiilien ja käsitöiden tyylilliseen uudistuk­

seen vanhojen kansantekstiilien ja pohjois­

maisten muinaisesineiden pohjalta. Yhdis­

tyksen kokoelmia oli ollut jo näytteillä mm.

Helsingissä ja v. 1878 tuotteita oli mukana maailmannäyttelyssä Pariisissa.

Suomalaisille oli tärkeintä, että Pariisin näyttelyssä oli mukana myös oman kansan­

taiteemme tuotteita, valikoima esineistöä Yhdeksänkymmentä vuottaan täyttävän

Suomen Käsityön Ystävien ensi askeleita on monesti katseltu taaksepäin hieman ar­

kaillen. Milloin yhdistys on mainittu, on lyhyessä hengenvedossa sivuutettu ensim­

mäiset vuosikymmenet kansantekstiilien jäljitelmineen, »noine ristipistokoristeisine antimakasseineen», kunnes on päästy vuosisadan vaihteen taideteollisen suunnit­

telun läpimurtoon nykyisessä mielessä.

Muotoilumme historiassa 1870-luvun kah­

della tapauksella Suomen Taideteollisuus- yhdistyksen ja sen veistokoulun perusta­

misella vuosina 1871—75 sekä Käsityön Ystävien yhdistyksen synnyllä 1879 on kuitenkin tärkeä sija: tärkeämpi kuin millään muilla samanaikaisilla toimilla.

Suomen Käsityön Ystävien yhdistys mer­

kitsi ensimmäisen instituution kehittymistä, joka tarjosi edellytykset puuttua esinetuo- tannon mallisuunnittelun teoriaan ja käy­

täntöön laajassa mielessä. Yhdistystä perus­

tettaessa keskusteltiin, tuliko toiminta ulot­

taa tekstiilejä laajemmalle. Käytännössä rajoituttiin sisustustekstiilien mallistoon lu­

kuunottamatta satunnaisia poikkeamia eri­

tyisesti 1890-luvulla. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt, etteikö yhdistyksen kansan­

tekstiilien jäljittelyn ja ennen muuta karja­

laisten kirjailujen geometrisen ornamen­

tiikan pohjalta luoma »suomalainen tyyli»

olisi vaikuttanut ohjeellisesti paitsi tekstiili­

teollisuuteen myös muuhun aikansa esine- suunnitteluun ja koristetaiteeseen maas­

samme.

Käsityön Ystävien synty ja ensimmäiset vaiheet ovat jättäneet jälkeensä paitsi kuriositeettisen »tyylinsä» myös joukon sen teoriaa kartoittavia dokumentteja. Yhdis­

tyksen ensimmäinen ideologi ja käytännön työntekijä ennen muita oli taiteilija Fanny Churberg, jolle innostuminen taidekäsi­

työn ja -teollisuuden kysymyksiin merkitsi

jopa luopumista omasta maalarin urasta. 14

den luonnollista, ikivanhaa sukua he ovat­

kin. Hän siten tietämättänsä loi perus­

tuksen meidän kansatieteellisille museoille ja kotimaisen pohjan meidän aistillemme, joka tulevaisuudessa on koituva kunniaksi Suomen teollisuudellekin, eikä ainoastaan käsityötaidollemme».

Kirjoituksen lopuksi esitetty vetoomus, että toimiin ryhdyttäisiin vielä tänään eikä huomenna tai vuoden päästä, täyttyi miltei kirjaimellisesti. Vielä huhtikuussa 1879 kutsuttiin koolle julkinen kokous, jonka seurauksena ryhdyttiin valmistelemaan syk­

syllä pidettävää näyttelyä arpajaisineen.

Näin syntyi ensimmäinen käsityökokoelma, jonka esikuvat olivat kansatieteellisestä museosta ja samalla saatiin taloudellinen perusta uudelle yhdistykselle.

Kansallinen innostus karjalaisiin kanson- tekstiileihin aiheutti varmasti sen, että yhdistys alusta saakka sai varsin hyvän vastaanoton.6 Sen tukeminen nähtiin erään­

laisena kulttuuri- ja seurapiirivelvollisuu- tena, ja jäsenistöön liittyi koko joukko henkilöitä kuten tiedemiehiä ja poliittisen elämän edustajia varsinkin suomalaisesta puolueesta, jotka tuskin muissa oloissa olisivat olleet »käsityön ystäviä» tai taide­

teollisia uudistajia. Kun mukaan tuli myös teollisuuden johtohenkilöitä, oli selvä, että uusi suuntaus sai pian jalansijaa tekstiili­

teollisuudessakin. Taiteilijoita oli sen sijaan yhdistyksessä alkuvuosina varsin vähän.

Tulevan malliston linjat olivat periaatteessa selvät jo ensimmäisestä arpajaisnäyttelystä lähtien: esikuvat olivat kansatieteellisessä museossa ja nimenomaan sen karjalaisten kirjailujen geometrisessa ornamentiikassa.

Myös länsisuomalaisia kudonnaisia voitiin käyttää malleina, mutta tällöinkin etsittiin mieluiten geometrisesti kuvioituja esikuvia.

Toisaalta näyttää siltä, ettei karjalaisista kirjailuistakaan olisi hyväksytty niiden selvästi tunnistettavia eläin-tai ihmishahmo- sommitelmia.

Edustavin kokoelma näitä Käsityön Ystä­

vien »suomalaisen tyylin» tekstiilejä on säilynyt Taideteollisuusyhdistyksen mu­

seossa, jossa niitä on kuutisenkymmentä kappaletta. SKY:llä itsellään on sitä paitsi yhä tallessa tuhansien mallitilkkujen ko­

koelma, joita vuokrattiin yksityisille mal­

leiksi sekä käytettiin yhdistyksen omien tuotteiden malleina. Monien näiden mallien alkuperäinen esikuva on yhä tunnistetta­

vissa Kansallismuseon tekstiilikokoelmista sekä kansatieteellisten julkaisujen kuvas­

toista.7

On tietysti selvä, että tulos muuttui matkalla siirrettäessä malli esim. pienikokoisesta uusista ylioppilaiden kansatieteellisistä ko- ¡

koelmista, jotka Pariisissa palkittiin kulta­

mitalilla. Ylioppilaiden kokoelmat olivat perustamisestaan vuodesta 1876 herättä­

neet huomiota kotimaan sivistyneistössä, mutta ilmeisesti vasta merkittävä kansain­

välinen tunnustus oli niille todellinen läpi­

murto: kansallisuuttaan kaikin keinoin korostavassa pienessä maassa sen oman 1 perinteen palkitseminen koko läntisen maailman yhteisessä katselmuksessa mer­

kitsi paljon.

Erityisesti huomio oli kiintynyt värikkäästi kirjailtuihin karjalaisiin naisten pukuihin ja muihin vaatekappaleisiin, jotka ylioppi­

laiden kokoelmissa olivat runsaasti edus­

tettuina Viipurilaisen osakunnan ja Theo­

dor Schvindtin keräysinnostuksen ansiosta.3 Näiden itä-suomalaisten kansantekstiilien yhtenäisestä geometrisesta kuvioinnista löy­

dettiin nyt lähes Kalevalaan rinnastettava kansallisaarre, jossa nähtiin todistus Suo­

men suvun menneestä suuruudesta. Käsi­

tykselle, että kirjailumallisto oli vanhaa ja alun perin suomalaista, löydettiin tukea, kun tiedettiin samanlaisen perinteen säily­

neen myös Venäjällä asuvien suomalais­

ugrilaisten kansojen keskuudessa.1 Vasta , myöhempi tutkimus on asettanut tekstiili- ornamentiikan oikeisiin yhteyksiinsä osana Bysantin itäiseen Eurooppaan välittämästä tyylivaikutuksesta, joka säilyi vuosisatoja syrjäisillä alueilla ja vähemmistökansojen keskuudessa.6

Ehdottaessaan perustettavaksi »Suomen käsitöitten ystäväin yhdistyksen», jonka tuli ottaa uuteen käyttöön tämä kansalliseksi koettu perintö ruotsalaisen Handarbetets Vänner-yhdistyksen viitoittaman esikuvan mukaan, Fanny Churberg kuvasteli hyvin ajan sivistyneistön runollisia näkemyksiä kansansa menneisyydestä.

Kuulummeko mekin niiden kansojen jouk­

koon, »jotka ovat hylänneet oman itsensä tai eivät ole milloinkaan omaansa tarttu­

neet», hän kysyi ja vastasi: »Eivät esivan­

hempaamme siihen ainakaan kuuluneet, nuo suomalaiset ukot ja vaimot piirteissään.

Sillä aikaa kun mies lauloi Kalevalan ikui­

sia runoja ja kirkkain runous kangasteli hänen mielessään, kutoi vaimo taivaan­

kaaren värit kankaaseen ja loi kaavat oman rikkaan mielikuvituksensa mukaan, koristukseksi itselleen ja köyhälle kodil­

lensa. Se turmeltumaton kauneudenaisti ja se luontoperäinen keksintövoima, millä hän muodosti yksinkertaisimpia, suurim- | maksi osaksi kotitekoisia aineitaan, sai aikaan ainiaaksi malleiksi kelpaavia teoksia, omituisia kansallisia muotoja, mitkä vetävät vertoja itämaalaisille, joi-

j

IS

päähineestä tai esiliinasta mattoihin, ovi- verhoihin tai muihin sisustusesineisiin.

Mittakaava, tekotapa, sommittelu ja mate­

riaalit olivat toiset ja noudattivat nyt johdonmukaisesti uusia lainalaisuuksia.

Suunnittelu edellytti valintaa ehkä enem­

mänkin kuin Fanny Churberg ja muut yhdistyksen »mallien sovittajat» tiedostivat.

Tällaisena yhdistyksen mallisto saavutti suuren suosion, jonka tärkeänä edellytyk­

senä oli käsityömalliston suuri tarve ko­

deissa. Ulkomaisissa katselmuksissa yhdis­

tyksen näyttelyesineet palkittiin 1880-luvulla Moskovasta Pariisiin.8

Fanny Churbergia lienee oikeutettua pitää Käsityön Ystävien ensimmäisen vuosikym­

menen itseoikeutettuna johdattajana, vaik­

ka hän ei tahtonutkaan virallista asemaa yhdistyksessä ja erosi sen johtokunnastakin v. 1884. Vietettyään pari vuotta syrjässä heikon terveytensä vuoksi hän palasi takai­

sin ja ryhtyi samalla lehdistön välityksellä selvittämään näkemyksiään yhdistyksen

»suomalaisesta tyylistä» ja sen tavoitteista.

Varsinaisten taidenäyttelyarviointien ohessa hän kirjoitti sarjan pitkiä ja perusteellisia taidekäsityötä ja -teollisuutta koskettelevia artikkeleja sanomalehti Finlandiin.9 Lähtö­

kohtana saattoi olla jokin koti- tai ulko­

mainen näyttely tai kannanotto muuten ajan­

kohtaiseen kysymykseen. Nämä kirjoituk­

set ovat varsin havainnollista luettavaa, sillä Fanny Churbergilla oli tapana perus­

tella pitämyksensä laajasti ja seikkaperäi­

sesti, mikä ei suinkaan ollut ajan näyttely- arviointien hyveitä.

Kirjoittajan johtoaatteena oli korostaa itsenäisen kansallisen taustan merkitystä:

kerta kerran jälkeen vahvistaa luottamusta niin kansalliseen kulttuuriin kuin kotimai­

siin tuotteisiin ja materiaaleihin. Kansalliset piirteet eivät kuitenkaan olleet ainoa sisus- tusesinelden laadun kriteeri. Väsymättö­

män perusteellisesti hän neuvoi esineiden ja mallien sommittelussa sekä värien ja materiaalien valinnassa jne.: yksinkertai­

sinkin koristus huolellisesti toteutettuna oli monin verroin arvokkaampi kuin moni­

mutkainen ja suuritöinen, mutta huoli­

mattomasti toteutettu ja väärin perustein valittu dekoraatio.

Kaikenlainen »sievä ja soma», tarpeeton korutavara sai häneltä roiman pilkan:

sisustusesineiden tuli olla käyttöesineitä.

Oli merkittävää, että hän ulotti vastuun vaatimuksensa myös teollisuudelle ja liike­

miehille sekä tarkasteli kriittisesti alan koulutusta maassamme. Taideteollisuus- koulun oppilaat tuli ohjata mallien suun­

nittelun sekä materiaalien tuntemuksen peruskysymyksiin sen sijaan, että heidän

annettiin jäljentää jo moneen kertaan vettyneitä ulkomaisia esikuvia ja taitamat­

tomina soveltaa näitä mallin luonteelle täysin vieraisiin materiaaleihin.

Näistä kirjoituksista on luettavissa myös, ettei Fanny Churbergin tavoitteena Käsi­

työn Ystävissä ollut suinkaan pysähtyä kansantekstiilien jäljittelyyn vaan luoda niitä hyväksi käyttäen uusi ja kehittyvä tyyli, jonka juuret tosin olisivat syvästi kansalliset. Finlandin artikkelissa Finsk ornamentik lokakuussa 1887 hän lainasi tyylin määritelmän nimeltä mainitsematto­

malta tanskalaiselta kirjailijalta: »tyyli on kokonaisen kulttuurikauden kauneus- ihanteen ilmaus ja näyttäytyy vasta, kun kausi sulattaessaan uudet ainekset perittyi­

hin alkaa tavoittaa kypsyytensä». Tällaisen kypsyyden aikakauden hän uskoi olevan nyt sarastamassa meillä Käsityön Ystävien ansiosta. Se oli rikastuttava meitä kulttuuri- saavutuksella, joka tosin vielä näytti vaati­

mattomalta mutta joka saattoi tulla seurauk­

siltaan varsin laajaksi.

Tällainen itsenäinen luominen oli aina riippuvainen tietyistä edellytyksistä: se vaati tietyn pohjan ja perustan, joihin tukeutua, tietyt lait, joiden rajoissa liikkua. »Tämä perusta, nämä lait voidaan vain etsiä ja löytää, usein pelkän vaiston osuvuudella, omasta kansasta tai tutkimalla niitä oma­

toimisuuden tuotteita, jotka menneisyys on tuonut näkyviin aina prlmitiivisimmistä yrityksistä kaikkein kehittyneimpiin tulok­

siin. Mikä tarkoittaa samaa kuin, että kansallishenki lyö leimansa kaikkeen sii­

hen, mitä kansa tuottaa».

Konkreettisemmin Fanny Churberg ilmaisi ajatuksensa toisenlaiselle yleisölle osoite­

tussa kirjoituksessa Suomalaiset kuosit ja muutamia neuvoja niiden käyttämiseen, joka oli kirjoitettu samoin vuonna 1887 ja ilmestyi seuraavan vuoden Kansan­

valistusseuran kalenterissa.10 Artikkelin ku­

vituksena oli julkaistu yhdistyksen kansan­

tekstiilien ornamentiikkaa myötäileviä mal­

leja, joiden käyttöä, värien valintaa jne.

kirjoittaja neuvoi. Lopuksi hän esitti kui­

tenkin suoran toivomuksen, ettei tyydyttäisi näiden jäljentämiseen vaan lähdettäisiin itsenäisesti luomaan malleja. Olivathan siihen hänen näkemyksensä mukaan esi- vanhempammekin kyenneet.

»Mieluisimmin näkisimme kumminkin, että uusia kuosia keksittäisiin siten, että kukin koettaisi itse tuumia, miten hän tahtoisi koristaa esiliinansa eli joululahjansa. Luon­

to ympärillämme on kylläksi rikas tarjoak- sensa siihen johdetta vielä tänäänkin, kuten ennen mummoillemme. He koettivat jälji­

tellä karhunkäpälää, myllynsiipiä jne. ja 16

Ei voida aivan yksiselitteisesti kuvitella, millaiseksi Fanny Churbergin näkemä itse­

näinen ja elinkelpoinen kansallinen tyyli­

suunta olisi tullut, jos hänen olisi ollut mah­

dollista ryhtyä sitä toteuttamaan. Itse asiassa hän ei milloinkaan tarkemmin eri­

tellyt tarkoittamansa tulevan uudistuksen käytännön ilmentymiä vaan korosti, että ensin oli perehdyttävä olemassa olevaan kansalliseen perintöön: sen jälkeen uudella tyylillä olisi edellytykset syntyä ikäänkuin itsestään. Tällöin ei ollut tärkeätä korostaa esimerkiksi suunnittelijan osuutta tai tar­

vetta. Tälläiseen ohjelmaan oli seuraajien luonnollisesti varsin vaikea tarttua.

Kun Fanny Churberg vuonna 1890 joutui luopumaan työstään, yhdistys jäi joksikin aikaa vaille kylliksi voimakasta johdatta­

jaa. Vuosikymmenen alku oli yhdistyksessä ilmeistä uuden tavoittelua esim. lukuisine enemmän tai vähemmän epäonnistuneine suunnittelukilpailuineen. Mallistoon eivät Fanny Churbergin uudet ajatukset ehtineet vaikuttaa vaan tuotanto jatkui likimain ennallaan innostuksen hiljaa laimetessa, sillä kenenkään ei onnistunut täyttää kahta vaadittua ehtoa: käyttää suomalaisten kansantekstiilien malleja ja samalla suunni­

tella jotakin uutta. Tarvittiin kokonaan uudet virikkeet, kunnes »suomalaisen tyylin» merkityssisältö vuosisadan vaihtees­

sa muuttui.

Viimeisistäkin jäljittelyn kauden malleista luovuttiin Käsityön Ystävissä todennäköi­

sesti vuoden 1909 tienoilla. Jäljittelyn geo­

metrinen »suomalainen tyyli» elää kuiten­

kin yhä käsityö- ja kotiteollisuusliikkeiden tuotteissa, ellei näitä enää olekaan suunni­

teltu samanlaisella löytäjän innostuksella kuin 1880-luvulla. Tällä välin Käsityön Ystävien tuotanto on suuntautunut toisen­

laisille urille taideteollisuuden valtavir­

tauksien mukana ja vielä vuosisadan vaihteessa niiden edelläkävijänä meillä.

Toisaalta asenteellinen ajatus taideteolli­

suuden muita ylivoimaisemmasta »suoma­

laisesta tyylistä», jonka 1800-luvun loppu­

puolen kansallisuusaate liitti muotoilun uudistusliikkeisiin, ei viime päiviin saakka ole väistynyt kovin kauas alan saavutuk- sistamme puhuttaessa.

nimittivät kuosiansa näiden mukaan. — Emme tarkoita sitä, että kukat olisivat kuvattavat semmoisina, kuin ne kasvavat pellon pientarilla, taikka myllynsiipi tai karhunkäpälä semmoisinaan, vaan että näistä vain hankkisimme aiheita koristus- kaavoiksi ...»

Käynti Kööpenhaminan suuressa maa­

talous-, teollisuus- ja taidenäyttelyssä vuonna 1888 merkitsi Fanny Churbergille varmasti virikkeitä, vaikka hän ei voinut­

kaan hyväksyä suurinta osaa näkemistään koti- ja taideteollisuuden tuotteista. Hän palasi kesäiseen näyttelyyn myöhemmin syksyllä laajassa kolmiosaisessa Finlandin artikkelissa Den qvinliga konstslöjden på utställningen i Köpenhamn.

Käsityön Ystävistä hän totesi, että suoma­

laiset kansanmallit olivat se esteettinen perusta, johon yhdistys jakamattomasti oli nojannut »katsoen että kansanornamen- tiikka puhtaan vaiston varassa oli tavoitta­

nut terveen ja oikean hengen». Hän näki kuitenkin myös ristiriidan aikaisemmin esittämiinsä vaatteisiin: »Tästä vanhojen kansanmallien uudelleen käyttöön ottami­

sesta ei kuitenkaan tule muuta kuin api- nointia ja kuinka tämä apinointi sopii aiemmin edellytettyihin yksilöllisyyteen, itsenäisyyteen ja vapaaseen sommitteluun?»

Vastaus sisälsi tärkeän näkemyksen: »Niin

— siten että matkiminen palvelee meitä aluksi eräänlaisina aakkosina, kunnes olemme oppineet tuntemaan keinot raken­

taa itse mallimme ja suunnan, johon meidän on edettävä».

Hän osoitti myös huomanneensa jäljitte­

lystä seuraavat vaarat ja vaikeudet: van­

hojen kansanmallien tervettä kauneutta osoitti parhaiten se, etteivät myöhemmät jäljitelmät kyenneet täyttämään niiden täy­

teyden ja harmonian vaatimusta. »Mutta que faire?», hän kysyi ja vastasi: »Meidän tulee toistaiseksi tyytyä niihin, eläytyä niihin yhä enemmän ja enemmän, tunkeu­

tua niihin, kunnes täysin hallitsemme ne ominaispiirteet, jotka suomalainen kansan- henki on niihin luonut, ja siten voimistaa maaperää tulevalle renessanssille yhä ke- hittyneempine koristemuotoineen. Keksi­

miskyky tulee vähitellen heräämään ja uudet sommitelmat suuntaamaan tyylin, rengas liittymään renkaaseen, kunnes Suomen kansa omin päin selviytyy tekstii- liensä ketjunpunonnasta minkä tahansa ornamentiikan alalla. Kun puhumme tällä tavoin kansanmallien kyvystä kehittyä, emme suinkaan rajoita niiden aktiivista arvoa, päinvastoin: tyylin kehityskyky on nimenomaan osoitus siinä piilevästä rik­

kaasta elinvoimasta».

17