Mäntsälän kunnan sähkölaitos 1926-1976 · DIGI

_ ` Q . l' i' "

. fi, 1f_ı

l m f l- -

v' 'JH-_ ._I. _ f

Mäntsälän

unnan Sähkölaitos

1926-1976

Mo rjotfcı Knuuflflo

Mönfsö|ön kunnon Såihkökıifos

1926-1976

Jäwmwfiö 1% Lehıakmın Kafiupnins

SISÄLLYSLUETTELO Johdanto

Mäntsälän Sähkölaitos Ensimmäinen yritys Toinen yritys Kolmas yritys Linjaverkoston kehitys Hintatariffin kehitys Sotavuodet.

Taloudellinen tila

Pylväshankinnat ja pystytykset Vahinkoja ja häiriöitä toiminnassa Tievalaistuksen kehitys

Rakennustoiminta Henkilökunta

03

11 16 23 28 30 31 32 33 34 36

JOHDANTO

Mäntsälän kunnan sähkölaitos täyt- tää heinäkuun 23 päivänä 1976 kun- nioitettavan puolivuosisadan iän. Moni- en esteiden ja joskus jopa ylitsepääse- mättömältä tuntuvien vaikeuksien kaut-

ta on se kehittynyt laajaksi. 110110 Pl"

täjäämme ja ııaapuripitäjiämme katta- vaksi, ennen vain harvojen henkilöi- den ylellisyyden, nyt jokaisen tavoitel-

tavissa olevan yleishyödykkeen. sähkön,

jakajaksi laajoine verkostoineen.

Nykyinen hyvinvointimme lepää mel- kein kokonaan sähkön varassa. Mikä valtava kehitys elintasossa onkaan ta- pahtunut sinä aikana, jolloin Mäntsä-

ıan säıııaaı aitaa an virtaa jakanut, ja

monista meistä tuntuisi mahdottomalta, jos meidät pantaisiin palaamaan takai-

sin aikaan, jolloin ei sähköä vielä Dllllf-

Nuoremmalle polvelle se on aikaa, josta isovanhempamme ovat kertoneet, sitä

"vaarin aikaa". Ajfltâllfiflflpfl líãiikiílšãt sitä. rikkautta, mitä pelkästään kult- tuurin leviämisen kannalta sähkö on saanut aikaan. Syrjäisemmissäkin osis- sa maatamme saa asukas kuultavilleen

ja nahııavuıaan nıaaiınıan tapahtumia

tuoreina ja miltei "käsin kosketeltavi- na". Ja entä sähkö jokapäiväisen aska- reen auttajana. Monet entiset rflfllfflflt työt voidaan siirtää sähkön tehtäväksi.

Jos olikin ihmettä aika, jolloin isä lam- pun osti ja sytytti sen öljyn avulla Pa' lamaan, varmasti oli ihmettä myös se aika. jolloin nappia painamalla pienellä

kädenliikkeellä syttyivät ensimmäiset sähkölamput hämärän hetkiä valaise- maan.

Perinteellisesti katsotaan sähkön tul- leen Suomeen ensimmäiseksi Tampe- reelle, kun Finlaysonfin kutomon isän- nöitsijän poika Carl von Nottbeek pa- lasi takaisin kotiinsa Amerikkaan teke- mältään matkalta vuonna 1881. Hän oli siellä matkustellessaan saanut tutustua Eclisonin tehtailla Thomas Alva Ediso- nin vuonna 1879 keksimään hehkulamp- puun. Aikaisemmin oli jo 1800-luvun alussa kehitetty kaarilamppu, joka kui- tenkin oli liian kirkas huoneissa käy- tettäväksi. Nottbeckän suosituksen mu- kaan tilattiin Finlaysonän tehtaalle viisi sähkökoneistoa antamaan valoa 600 lampulle. Monen mutkan kautta löysi- vät koneistot tiensä Tampereelle, ja kun valot ensimmäisen kerran 15. 03. 1882 syttyivät, voitiin vain todeta, että "me- nestys oli täydellinen".

Ensimmäinen kunnallinen sähkölai- tos perustettiin Tampereelle vuonna 1888. Pieniä sähkölaitoksia syntyi use- ampia sinne tänne, jota kuvaa sekin, että Helsingissä toimi erilaisia pieniä yrityksiä 4D, kunnes 1909 saatiin sinne- kin perustettua kunnallinen sähkölaitos.

Maaseudulla oli sähkölaitosten perus- taminen hankalampaa. Tosin sinnekin perustettiin sähkölaitoksia, useinkin suunnittelemattomasti ja spontaanin ensi innostuksen valtaamina. Vaikeute-

na oli se, että virtaa jouduttiin siirtä- mään pitkiäkin matkoja, jolloin syntyi voimansiirto-ongelmia energian häeiünä ym. Maakunnallisista laitoksista linnaa ensimmäisiä 1912 perustettu Lounais.

Suomen Sähkö-üsakeyhtiö, ja aita SBU- rasi muita maakunnallisia yhtiöitä, ku- ten Hämeen Sähkö vuonna 1919.

Huolimatta maaseudun sähköinnna- tuksesta. ei sähkölaitosten perustami- nen aina ollut yksinkertainen asia. Ku- paria oli jonkinverran saatavissa, mutta hinta oli korkea, ja niin käytettiin ran- ta- ja alumiinijohtimia, jotka juuri vai- kuttivat virranhukkaan. Kaikesta tästä huolimatta laskettiin sodan jälkeisinä vuosina jo noin 299 kuntaa maaseudul- la tulleen sähköistetyksi, mutta taan vuoden 1921 rahamarkkinoille esiinty- neen taloudellisen laskukauden aloitet- tua osoittaa oireitaan, alkoi laitosten perustamisessa ilmetä hidastumista.

Pelättiin riskejä, joita sähkölaitosten ylläpitäminen mahdollisesti aiheuttaisi.

Tosin ymmärrettiin sähkölaitosten tar- peellisuus kunnan edistymiselle, ja siksi perustettiinkin useiden kuntien keskei- siä sähköyhtiöitä. Näillä oli takeenaan parempi menestymisen mahdollisuus kuin jollakin yksittäisellä kunnallisella yhtiöllä.

Ei ihme. että sähköistäminen alkoi vallata asukkaiden mieliä myös Mäntsä- lässä. Uli saatu naapuripitäjistä kuulla sähkön ihmeellisyydestä ja helppoudes-

515%'- .$i-u r ı- q- '-3 -qı_l

, ı.ı_ı ı.ı-ı.. _ __

ı 'l :- l-:ıl* J- _ı.ıı_'_s

d

ta, ja oli oman pitäjän alueella saatu kuin varkain ihailla kartanoitten kirk- kaita valolähteitä. Toki jokainen oli ha- lukas saamaan oman kotinsa valaisemi- seksi sen paljon puhutun ihmesähküfl!

Ensimmäinen yritys

Mäntsälän kunnan sähkölaitoksen pe- rustamisajaksi on merkitty heinäkuun 23 päivä vuonna 1926. Vaikka tämä pai- vämäärä ei yleisesti katsoen ole maam- me muihin sähkölaitoksiin verrattuna kovin varhainen, ei Mäntsälässä oltu kuitenkaan siihenkään asti eletty koko

pitäjän alueella enää päreen. kynttiläll

ja öljylampun valossa, sillä kartanot.

joita pitäjässä on useita, ja jotka usein- kin kulkivat kehityksen kärjessä, oli- vat perustaneet itselleen pieniä sähkö- laitoksia. Ne olivat yleensä tarkoitetut

vain kartanon omaan käyttöön. mutta

saattoi niistä riittää virtaa annettavak- si myös muutamiin lähitaloihin kylälle- kin. Tämä sähkö oli tarkoitettu vain va- laistukseen ja ulkopuoliset valon saajat maksoivat kulutuksensa lamppuluvun mukaan. Eräänä edelläkävijänä oll Mäntsälän kartanon sähkölaitos kirkon- kylässä. Kartanon omistaja Leander Herlevi oli edistyksellistä toimintaa harjoittava mies, joka tajusi, miten tärkeä asia sähkö oli, ja ymmärsi mjfös sen arvon tulevaisuuden kannalta. E11-

ilíıfiiıiisiilriıı ieortrr-ıioı-ı sit' iı-iröirii tosi-f: Tte-ıı-:uvıs U. 1913

simmäisen maailmansodan kynnyksellä vuonna 1913 aloitti kartanon sähkölai- tos toimintansa. Sahan yhteyteen raken- nettiin lisärakennus, johon sijoitettiin dynamo ja marmoritaulu mittareineeıı.

Dynamo sai voimansa sahan höyryko- neesta. Sähkölaitoksesta riitti sähköä moneen kirkonkylän taloon mm. Mänt- sälän apteekkiin. Varhain aamulla men- tiin lämmittämään höyrykonetta ja käynnistettiin koneisto, ja illalla kello 22.99 ilmoitettiin valomerkillä virran katkaisemisesta yön ajaksi. Muita edellämainittuja kertanoiden omia säh- kölaitoksia tiedetään olleen ainakin Nummisten kartanossa. Saaren karta- nossa. jossa tulitikkutehtaella oli oma generaattorinsa, sekä Hirvihaaran kar- tanossa. jossa laitos oli sijoitettu kylän yhteiseen myllyyn nykyisen sillan vie- relle. Täällä oli vesi "valjastettu jauha- maan" sähköä. ja tämä laitos toimi sii- hen saakka, kunnes hirvihaaralaiset al- koivat saada sähköä Tuusulan kautta Paloheimon sähkölaitokselta Riihimäel- tä. Lisäksi oli Sälinkäällä Eklöfin karta- nossa oma sähkölaitoksensa, josta osa kyläläisiä sai sähköä ja josta sitä toimi- tettiin myös Kaanaaseen.

Vunnna 1913 päättyneen Sodan jäi- keen alkoi maassamme yhä useammalla paikkakunnalla herätä kiinnostusta säh- köä kohtaan. Cllivathan uutiset muun maailman ja jo osaksi omankin maam- ıne sähkökokemuksista levinneet laa- jemmalti kansamme keskuuteen. Juuri päättynyt sota oli vaikeuttanut valais- tusaineiden saantia ulkomailta. ja kun rauhanteon jälkeen suljettiin raja itäi- seen naapuriimme, tyrehtyi öljyn saan- ti sieltäkin. Juuri sodan syttymisen kyn- nyksellä tammikuussa 1918 syttyi tuli- palo Mäntsälän kartanon sahalla tuho- ten rakennuksen perustuksia myöten, lukuunottamatta sitä osaa. jossa dyna- mo sijaitsi. Höyrykoneen tuhouduttua ei voitu enää toimittaa sähköä taloihin.

ja niin jouduttiin uudelleen kaivamaan kynttilät ja öljylamput esiin. Tästäkö johtuen. ja sähkön mukavuuteen tottu- neina, kutsuttiin sähköstä kiinnostunei- den henkilöiden aloitteesta yleinen neu- vottelukokous kunnantalolle heinäkuun 9 päivänä 1919. Kokouksessa keskus-

teltiin koko kuntaa käsittävän sähköyh- tiön mahdollisesta perustamisesta. Ko- koontujien keskuudesta valittiin toimi- kunta keräämään sähkövirran käytöstä sekä yhtiön perustamisesta kiinnostu- neiden henkilöiden nimiä kunnan alu- eella. Toimikuntaan kuuluivat seuraa- vat henkilöt:

Hautjärvi: e. Vilppula

Herman-ünkimaa: Väinö Levelä Hirvihaara: Herman Holmberg Kaukalampi: Ville Huikkola

Levanto: Yrjö Mälä

Glkinen ja Maitostenkylä: Konsta Jaakkola

Kirkonkylä: Karl Werner Krakau ja Eino Mäkinen

Saari: Riekhard de la Chapelle Sälinkää: Juho Koskinen Soukkio: Johan E Ahde Sulkava: Henrik Stjernvall Sääksjärvi: Iivari Sipilä Clhkola: üiva Warjoranta Nikinoja: Toivo Salila Numminen: N. Weckman

Toimikunnan kokoonkutsujaksi valit- tiin Eino Mäkinen.

Näinkin suuri kiinnostus pitäjässä sähköasioita kohtaan pani kunnanval- tuuston elokuun S päivänä 1919 teke- mään päätöksen, että "otetaan lähem- min selkoa niistä edellytyksistä, joiden perusteella voitaisiin ryhtyä perusta- maan kunnallista sähkölaitosta Mäntsä- län kuntaan". Sanotussa kokouksessa valitsi valtuusto toimikunnan “lisäsel- vityksien hankkimiseksi sähkönhankin- takysyrnyksestä yleensä sekä kolmen jo perustetun voimakeskufksen toiminnas- ta, sekä samalla tutkia, mihin niistä oli- si edullisinta liittyä."

Toimikuntaan nimettiin Richard de la Chapelle, Yrjö Mela, Karl Werner Krakau, Viljo Laine ja Eino Mäkinen.

Toímikunta alkoikin toimia reippaasti, sillä jo 15 päivänä elokuuta piti se ko- kouksen. Viljo Laine hankki tietoja Etelä-Suomen tfoimayhtiöstä, Eino Mä- kinen kävi Hämeenlinnassa tutustumas- sa Oy Hämeen Sähköön ja Kymen-

laakson Sähköyhtiöltä saatiin ensin kir- jallinen selostus yhtiöstä ja myöhemmin sieltä kävi insinööri Puustinen selosta- massa yhtiön toimintaa. Toimikunnan oli erittäin vaikeata selvittää, missä määrin yhtiöt erosivat toisistaan. Tek- nillisessä suhteessa sekä koskia omista- vana oli etualalle ehkä asetettava Etelä- Suomen Voimayhtiö, mutta jos katsot- tiin sitä, missä yhtiössä Mäntsälä pääsi- si vaikutusvaltaisempaan asemaan, oli- si se silloin Kymenlaakson Sähköosa- keyhtiö, joka, ollen kuntien yhteisenä keskuksena, olisi parhaiten vastannut niitä toimintamuotoja, mitkä kunnalli- sessa toiminnassa olisivat oleellisia.

Yhtiöistä todettiin seuraavaa: Oy Hä- meen Sähkö: Ei itse omistanut koskia eikä muuta voimanlähdettä. Tarkoituk- sena oli hankkia Orivedeltä pienempi koski, sekä polttoturvesoita, ja perus- taa niiden lähelle voima-asemia. Yhtiöllä oli sopimus Nokia yhtiön kanssa saada

sieltä virtaa, samoin Tampereen kau-

pungin sähkölaitokselta. Vakuutettiin virran saannin olevan taattua. Yhtiö lupautui suuremman siirtovarmuuden lisäämiseksi kuluttajille rakentamaan kaksi päälinjaa sekä niiden välille yh- dyslinjoja.

Etelä-Suomen Voima Oy: Yhtiö

omisti Kyminjoessa koskia, mutta niitä

eı oltu vielä rakennettu. Toistaiseksi oli yhtiö ostanut virtaa Klåsarön vesivoi-

malaitokselta. Yhtiö rakensi parhaillaan

Helsinkiin suurjännitelinjaa, johon kat- soı voivansa Hinthaaran rautatiease- man kohdalla yhdistää Mäntsälään me- nevän suurjännitelinjan.

Kymenlaakson Sähköosakeyhtiö; Jo;

Mäntsälän kunta liittyisi siihen, pitäisi sen merkitä osakkeita 350.000,00 mar- kan arvosta ja maksaa tälle pääomalle

korkoa 6 % 1/5:lle pääomasta ajalla

01. 11. 1918-01. 04. 1919 sekä koko osakepääomalle 01. 04. 1919 alkaen maksupäivään.

Muunmuassa nämä tiedot sähköyh- tiöistä toimikunta esitti kunnanvaltuus- ton ratkaistavaksi, mihin niistä olisi Mäntsälän edullisinta liittyä. Toimikun- ta ei osannut ratkaista kantaansa. Sa- maan aikaan oli eri kylissä alettu pitää kokouksia aiheena sähkö, ja että olisi

saatu jonkinlainen tieto pitäjäläisiltä, ketkä kannattivat kunnallisen sähkölai- toksen perustamista, tehtiin kyläko- kouksissa pöytäkirjat, joihin merkittiin asiaa kannettavien nimet. Eri kylissä oli kiinnostus sähkölaitoksen perustami- seen seuraavanlaista (suluissa paikka, missä kokous pidettiin):

23. 11. 1919 Kirkonkylä (Kunnanhuo- neella): Leander Herlevi, Knut Hen- riksson, Oskari Mikkonen, Oskar Leh- musvuori, Karl W Krakau, Hugo Leino, K W Niemelä, H Salonen, Feliks Falk, F Hietala, S Josefsson sekä 0 Felin.

24. 11. 1919 Sääksjärvi (Laurilassa):

Väinö Perttilä, Alberd Eerola, August Metsä sekä Aret Takala (kannattivat myös liittymistä Kymenlaakson Säh- köön).

27. 11. 1919 Herman-Onkimaa (Leve- lässä): Richard Levelä, Sulo Anttila,

Richard Pyyppölä, Oskari Mattila, AI- mas Mattila, Werner Lönnström, J H

Palmsten, Eemil Koskela, Armas Mat- tila, R Hannula ja Emil Nikula.

28. 11. 1919 Ohkola (nuorisoseuran- talo): Oskari Lehtonen, Juho Suloniemi,

Arvo Liljavirta, Johan Ahokallio ja

Oskar Johansson.

28. 11. 1919 Hirvihaara (Mattilassafl

Asiaa kannattivat Oskari Laine, Vi1j0 Laine, Aaretti Sukula (kannattivat myös liittymistä Kymenlaakson Säh- köön). Ehdotusta vastusti opettaja

Kasimir Leimu, joka totesi asian tule- van kalliiksi ja epäili kustannusarvioi- den paikkansapitävyyttä. Asian lykkää- mistä toistaiseksi ehdottivat Kalle Kuo-

sari, Oskar Alasmäki, Johan Jutila, Yli'- jö Jaoıa, Kıaa Salokoski, Erik suıaııa ja

Urho Hämäläinen.

08. 12. 1919 Levanto (Simolassafi

Oskari Mela, Oskari Vasarainen ja Vi'

talis Vasarainen.

18. 01. 1920 Sälinkää (Koskisella) oli

kokous niin vähälukuinen, että läsnä-

olijat eivät halunneet lausua mitään kantaa asiasta.

Kaukalampi: jossa ilmoitettiin j0 lamppujen ıuıiumääräııin; Jussi Huik-

kola 45, Ville Huikkola 20, Julius Kra- kau 7, Kalle Kaukokallio 7, Emil Kave- nius 7, Oskari Pietilä 12, Alvar Jaakkola

20, Leander Louhe 12, Nestori Seppäiä 12 sekä myöhemmin ilmoittautuneena Edward Stjernvall 20 lamppua. u

01. 02. 1920 Soukkio (Pietilässa):

Johan Oskar Melart, Oskar Pietilä, Kaarlo Eerakkala, Johan Ahde, Toivo Salmi, Alarik Paloheimo, Edward Ant- tila, Arvo Salander, Anshelm Mikkonen, Villehard Tuominen ja Kaarle Puutula.

Jos sähkölaitoksen perustamisesta tu- lisi tosi, päätettiin osakemerkintä suo- rittaa seuraavasti:

Valoa varten :

1 osake 3 lampulle

2 Osakfltta 7 ıı

u

a 20 a

n 45 i.

n,, 100 ,,

Maanviljelyksessä tarvittavaa voimaa varten :

100 ha asti 1 osake jokaista 2 ha

kohden viljeltyä maata sekä 200-.ö00

ha 1 osake jokaista 4 ha kohden vıljel-

tyä maata. _

Pöytäkirjat eivät kuitenkaan kerro,

mihin tämä näin lupaavasti alkanut to

ı- minta sähkön saamiseksi pitajaamme

kaatui, sillä tämän jälkeen ei siita muu- tamien vuosien ajalta ole minkäänlaista

merkintää.

m-šlflãfifllfå-UJ

Toinen yritys

Kysymys Mäntsälän kunnan alueiden sähköistämisestä heräsi uudelleen, kun Maaherralta tuli 09. 05. 1924 päivätty kirje, jossa kerrottiin, että ”Valtioneu- vosto oli kesäkuun 14 päivänä 1923 an- tanut Koskivoimatoimistolle luvan ryh- tyä alustaviin kenttätutkimuksiin Imat- ran voimalaitosyrityksen yhteyteen kuuluvien voimansiirtojohtojen asetta- misen valmistelemiseksı ja tulee sanot- tua tutkimusta toimitettavaksi m.m.

Mäntsälän kunnan alueella.” Sen joh- dosta kehotti Maaherranvirasto ”Kun- nallislautakuntaa viipymättä valitse-

maan kaksi uskottua miestä sekä heille varamiehet arvioimaan mainittua tutki- musta toimitettaessa siitä tullutta va- hinkoa ja haittaa ja oli heidän nimensä ja osoitteensa kiireellisesti ilmoitettava Maaherranvirastoon". Edellä mainitun kehoituksen mukaan valittiin uskotuik- si miehiksi Viljo Laine ja Juho Koski- nen, sekä heidän varamiehikseen Karl Verner Krakau ja Antti Ahtio.

Jälleen oli sähkö palannut Mäntsälän elämään, ja koska Imatran Voima Oy oli suunnittelemassa voimajohtojensa vetämistä, jos ei Mäntsälän kunnan, niin ainakin lähitienoiden kautta, olisi voiman saantikin ehkä näin ratkaistu.

Sähkölaitoksen perustamishanke virisi taas voimakkaana ja kunnanvaltuusto valitsi jälleen toimikunnan, jaoston, ku- ten sitä silloin kutsuttiin, asiaa tutki- maan ja kehittämään. Jaoston kokoon- pano oli seuraava: puheenjohtajana Le- ander Sirola ja jäseninä Leander Herle- vi ja Oskari Ojamo. Sähköjaosto, nün- kuin sen nimeksi tuli, piti ensimmäisen kokouksensa tammikuun 11 päivänä 1925.

Sähköjaosto toimi erittäin laajakat- seisesti ja aikaa ja voimia säästämättä, sekä alkoi ripeästi edistää sähköistämis- kysymystä. Jälleen kerättiin kylittäin tietoja sähköntarvitsijoista ja suoritet- tiin heistä koemerkintä, joka samalla olisi sitova, jos asia toteutuisi. Kyliltä valittiin henkilöt, jotka huolehtisivat

koemerkinnän suorittamisesta ja arvi- oisivat samalla, kuinka paljon sähkö-

lamppuja (16 kynttilän lampuissa las- kettuina) sekä kuinka paljon sähkö- voimaa (moottorihevosvoimissa las- kettuina) kylässä tarvittaisiin.

Asiatietojen kerääjät olivat seuraa- vat:

Hautjärvi: Severin Tuominen

Levanto: Vitalis Vasarainen ja An-

ton Simola

Saari: Riohard de la Chapelle ja Jal- mari Wiljanen

Kaukalampi: Alvar Jaakkola ja Emil Kavenius

Kirkonkylä: Verner Krakau, Arvo Suominen ja Yrjö Linnanmäki

Sääksjärvi: Antti Eerikkilä, Iivari Sıplla ja Onni Oksanen

Numminen: Martti Rinne ja Setti Wiljanen

Herman-Onkimaa: Oskari Mattila ja Väinö Levelä

Ohkola: :Ialmari Säijälä, Klas Salama

ja Emıl Nieminen

Kaukonen: G. H. Wahlfoı-e

Hirvihaara: d. aaretti Sukula, Väinö

Talflm- VIIJO Laine ja Herman Holmberg

Soukkio: Artturi Heikkilä jo. Anton

Koskinen

Sälinkää: Alb. Roselius, Johan Las- 3113 Ja Jalmari Laine

Lukko:

Aaltonen

Eemil Lehtinen ja Verna;-

Olšåläílkíoıåvaldemar Lund ja Konsta

Sulkava: Henrik Stjernvall, Kurt,

AStjerflvall ja Leander Leino

Iãı ze-Tlšlåo Kållılíusgıeıiâıaånio, Mooses

Keılålıoılãgsken tehdas: isännöitsijä Kar-

Kzãizgäıåiı: K Lindqvist ja Frans Weck- Kesäkuun 19

koa tarvittavasten päivänä todettiin edel-

“töísfl perusteella sän.

ll seuraavasti;

Hautjärvi osalllıgtt. lamppuja hevosv.

Kaanaa 19 112 20

Kaukonen 23 158 15

Kellokoski 29 _Kirkonkylä 194 ₁₆₃ 60 ₄₀

Lukko 15 Il. 1200 Il. 300

Nikinoje 177 32

Ohkola n' 300

Soukkio 54 n' ãgo

Sulkava 23 11.fi

Kun sähköntarvitsijoita oli ilmoittau- tunut näinkin palj . . kunnanvaltuustolle giitä jeaıöíttöãie_' jaosto

myön-

nettäisiin oikeus ottaa avukseen

tialaan kuuluva insinööri tekemäšrırıımaii-

va -

mistavia suunnitelmia ja laskelmia voi- malinjojen rakentamista varten, ja että kunta maksaisi kustannukset näistä ja muista alustavista toimenpiteistä. Li-

säksi jaosto ehdotti, että valtuusto

päättäisi ryhtyä ottamaan sähkövoimaa Hikiän muuntoasemalta, sekä ehdotet- tiin otettavaksi selvää naapurikunnista, olisiko niistä jotkut halukkaita liitty- mään yritykseen suuremman laitoksen perustamiseksi. Esitettiin pidettäväksi yhteinen neuvottelukokous, johon kun- nat lähettäisivät edustajansa. Voima ja polttoainetaloudellinen yhdistys oli eh- dottanut insinööri Paavo Nikanderia Mäntsälän kunnalle asiantuntijaksi.

Näin alettiin suunnitella kokouãtfl niiden kuntien kanssa, joissa yhteistyö oli saanut kannatusta. Yhteinen kokous

pidettiin Hyvinkäällä elokuun 10 päi-

vänä 1925 Hyvinkään kunnanvaltuus-

ton ehdottamassa Ahjon talossa. Paria

päivää aikaisemmin oli Mäntsälän toimi- kunta aloittanut esityslistan valmiste- lun Hyvinkään kokousta varten. Sell mukaan käsiteltäisiin kokouksessa seu- raavia asioita:

1. Olisiko syytä perustaa kuntien vä- linen yhtymä sähkötehon ottamista var- ten Hikiän muuntoasemalta.

2. Miten olisi kuntien yhteistoiminta järjestettävä? Ehdotuksena esitettiin:

a. Joka kuntaan asetettaisiin kolme- miehinen sähköjaosto.

b. Keskuselimeksi kuntien yhteiseen toimikuntaan olisi asetettava kunnal- lislain mukainen kuntain keskustoi- misto.

c. Kunnat myöntäisivät kustannusar- vion tekoa ja alustavia töitä varten sähköjaostoilleen tarpeellisen määrä- rahan.

d. Että kunnat teettäisivät kustan- nusarvion ja linjakartan samalla am-

meiiiınieneı lä, jolloin karttojen yh-

teensovittaminen kävisi paremmin.

e. Kustannusarviota laadittaessa otet- taisiin huomioon vastainen virrankäy- tön kasvaminen

3. Yhdenmukaisuuden takia Oliåi suotavaa, että kukin kunta olisi yrityk-

sen rahoittajana ja perisi sitten sopi- valla tavalla sähkön kuluttajilta mak- sun sekä kustannuksista että virran kulutuksesta.

Kokouksessa oli Mäntsälän kunnan edustajina Leander Herlevi, Leander Sirola ja insinööri Paavo Nikander, jonka kunta oli hyväksynyt polttoaine- taloudellisen yhdistyksen ehdottomana asiantuntijakseen. Seuraavat kunnat olivat lähettäneet edustajiaan kokouk- seen: Hyvinkää, Hausjärvi, Koski, Ori- mattila, Tuusula, Kärkölä ja Lammi.

Puheenjohtajana kokouksessa toimi Lender Sirola.

Kokouksessa päätettiin ehdottaa va- littaviksi komitea ottamaan selvää esi- tyksen tapaisen yhtymän perustamisen mahdollisuuksista. Hyväksyttiin kohta 2 a ja b (kaksi jäsentä joka kunnasta, Leander Sirola kokoonkutsujana), koh- dat c ja d katsottiin komitean työksi, sekä kohta 3 hyväksyttiin. Pöytäkirjan ote päätettiin lähettää edellä mainittu- jen kuntien lisäksi Nurmijärven, Lopen, Pyhäjärven ja Pukkilan kuntien seka Keravan kauppalan valtuustoille. Tule- valle suuryhtiölle kaavailtiin jo nimea- kin: Salpausselän Sähkö. Sähköistämis- kysymyksessä näytti Mäntsälä esiinty- neen keskipisteenä. Suuryhtymää ei kuitenkaan syntynyt ja niin asia rauke- sl.Syytä tähän soul-yhtymän perustami- sen haluttomuuteen ei asiakirjoistamme ole löytynyt. Ainoastaan Kosken kun- nasta on saapunut kirje, jossa sanotaan,

että: ”Toistaiseksi ei Kosken kunta katso liittyvänsä yhtymään". Ehkä ha.-

luttiin vielä tutkia ja saada selvityksıa asiasta, sillä olihan toiselta puolen puo- lestaan tarjolla Hämeen Sähkö Oy seka

Riihimäen seha- jo. sähkövoima Oy. Joi-

hin ainakin jotkut k.o. kunnista liittyi- vät.

Kolmas yritys

Huolimatta siitä, että suuryhtiö oli jäänyt vain esityslistalla, ei sähköjaosto suinkaan jättänyt sähköistämissuunnl- telmaa kesken, vaan alustavien töiden suoritusta ja aineiston keräämistä ky- littäin jatkettiin edelleen, sillä heräsi ajatus oman sähkölaitoksen perusta-

11

misesta. Olihan mahdollista johtaa vir- taa Mäntsälän kautta naapuripitäjiin,

joten jo alussa päätettiin, että siltä

varalta tulisi päälinjan olla kyllin vahva.

Edellä mainittu suurjännitelinja kus- tannettaisiin kunnan varoilla jokaiseen kylään, missä kulutuksen tiedettäisiin osoittavan sen kannattavaksi. Näistä suurjännitepisteistä vedettäisiín kulut- tajien tarvitsemat pienjännitelínjat hei- dän omaa työvoimaansa ja aineitansa käyttäen taloihin, koska se täten tulisi halvemmaksi. Linjojen rakentamisen valvonta ja työnjohto olisi kuitenkin kunnan valitsemien ammattimiesten kä- sissä. Kustannukset, joita tästä työstä aiheutuisi, perittäisiin vähitellen kulut- tajilta takaisin 20-30 vuoden kuluessa.

Tätä kakkea johtamaan ja ohjaamaan ehdotettiin palkattavaksi nyt vakitui- sesti insinööri Paavo Nikander. Hän oli jo aikaisemmin ilmoittanut, että jos häneltä tilataan sähköistyssuunnitel- man teko, kestäisi sen valmistelu kolme kuukautta, olihan hänellä jo aikaisem- paa perehtyneisyyttä Mäntsälän sähkö- asioihin. Niinpä kolmen kuukauden ku- luttua hänellä oli esitettävänään kun- nalle suunnitelma, jonka mukaan 33 kV ja 10 kV linjojen rakennuskustannukset ovat 2.375.000 markkaa. Lisäksi laskel- mat osoittivat, että kulutus tulisi ole- maan niin suuri, että valtion puolesta tarjottu alhainen hinta 48 p/kWh Hi- kiässä tultaisiin saamaan. Jos kulutus nousisi 300.000 kWh/v olisi valon hinta silloin 3,60 mk/kwh ja voiman hinta 1,80 mk/lxwh. Tämä kulutusmäärä oli laskelmien mukaan jo osoittanut var- maksi, mutta laskelmat osoittivat nor-

maalikulutuksen saattavan nousta pe-

räti 475.000 kwh vuodessa, jolloin va- lon hinta olisi 2,90 mk/kwh ja voiman 1,40 mk/kvvh. Tällöin oli otettu huomi- oon jo perustamispääoman korot, koh- tuullinen kuoletus ja kaikki juoksevat kunnanvaltuustolle, että

1. se myöntäisi 2.375.00 markkaa kunnan yleistä ja yhteistä hyötyä tar- koittavan sähkölaitoksen perustamista varten, ja että rahat perittäisiin takai- sin kuluttajilta korkoineen 20-30 vuo- den kuluessa.

2. kunnanvaltuusto päättäisi anoa lu- paa 2.'í5ll.llli{l markan suuruisen, viittä vuotta pitemmälle ajalla asetetun lainan ottamiseen.

3. valitsisi henkilöt kunnan pnüjegta ottamaan sähkölaitoksen lainoja, alla- kirjoittamaan velkakirjat sekä nosta- maan ja kuittaamaan rahat.

a. asettaisi kolme-miehisen sähkötoi.

mikunnan hoitamaan sähkölaitoksen ne- rustamis- ja rakennustöiden valon-Iltaa ja paikkaamaan ammattimiehen avnk- seen.

5. julistaisi edellisestä kohdat 1, 2, 3, ja a kiireallisiksi, koska muutoin oli pa- lättävissä, että muiden yhtymien linjat pääsisivät risteilemään ja vaiknutta- maan suunniteltua sähkösuunnitn1maa_

Lisäksi kiinnitti sähköjaosto huomi.

DtEl. EIIIIIEII, Että.

tulisi suorittaa annan lumen tuloa, kaa- ka sen jälkeen sa vaikeutuisi huomatta.

vasti. Samoin olisi tarpeellista saada kiireellisesti alueelle korvaus- ja suun- rasopimusten teko maanomistajien

i. Nita?

'iIil-*l- '°"'-'f=“í'"

":

lä

kanssa. Toisaalta taas talvella tulisi suo- rittaa pylväspuiden kaato ja kuljfltllfi paikalla.

Paavo Nikanderin laatima suunnitel- ma sekä Leander Herlevin saítlläfllä sähköjaoston lisäehdotus otettiin heinä- kuun 23 päivänä 1926 käsiteltäväksi valtuuston kokouksessa. Se herätti pit- kän ja laajan keskustelun ja äänestyk- san tuloksena 2D äänellä 3 vastaan, Pää' tettiin, että Mäntsälän kunta alkaa olt- taa sähköistämistä varten virtaa Hikiafl muuntoasemalta sekä tehdä ilmoílıtlfl

Koskivoimatoimistolle tarvittavasta .33

kl? katkaisijatilasta Hikiällä. Päätös JU' listettiin kiireelliseksi. Samoin äänes- tyksen jälkeen, 19 äänellä a vastaan, hyväksyttiin ins. Paavo Nikanderin laa- tima sähköverkkosuunnitelma Ja Pää' tettiin hakea sille virallinen hyväkäfıl”

minen ja toimilupa. asioista vastaan äänestäneet katsoivat, että näin laaIlä-f kantoisista asioista päättäminen 01151 kujtankin pitänyt. Sllfliää SEUPflãÃfflEl-fl kokoukseen.

Tätä kunnanvaltuuston kokouspäivs

fl pidetään Mäntsälän kunnan Sähkölai- toksen perustamispäivänä. Nyt alküllfflt asiat luistaa nopeassa tahdissa. Haet-

Eıısiiiiiriıíii-:ıiaii sfiiiıköfoi- iiiikii-iitrr. n. load. U-s-lfilfl üirrıno, Inenıida-i' Heirleiii, Laıfiiirlai' Sirrolri, Priotlfl N ilta nrie r

tiin Maaherralta lupa lainan ottami- aeksi viittä vuotta pitemmälle maksu- ajalle, valittiin sähkötoimikuntaan kol- me varsinaista ja kaksi varajäsentä se- kä suostuttiin ammattimiehen palkkaa- miseen heidän avukseen. Jäsenien pal- kaksi määrättiin all mk toimituspävältä sekä yksinkertainen kyyti, paitsi oman kunnan ulkopuolella olevista toimitult- sista korvaus meno- ja paluumatkoilla.

Sähkötoimikuntaan valittiin edelleen Leander Herlevi, Leander Sirola sekä üskari üjamo, varajäseniksi Wäinö Seppä ja Antti Ahtio.

Toimikunta päätti ottaa yhteyttä naa- purikuntiin ja tiedustella, olisivatko nä- mä kiinnostuneita yhteistyöstä suur- jännitelinjojen rakentamiseksi, koska kaavailtiin. että suurin osa linjoista tu- lisi melko varmasti jatkumaan Mäntsä- lästä niiden alueille. Kuntain yhteiseen neuvottalukokoukseen kutsuttiin myös sanomalahtimiehiä tarkoituksella saada asia laajemmalle levitetyksi suurem- man ltäyttäjäjoukon tietoisuuteen. Etu- käteen valmistauduttiin myös vastaa- maan mahdollisiin sanomalehtikirjoi- tuksiin, jos niissä esimerkiksi vaadittai- siin lykkäystä raha-asioiden käsittelylle.

Yritettiin myös todistaa, että mitä suu- rempi käyttäjäjoukko sähkön ottami- seen saataisiin, sitä halvemmaksi se tulisi. Valtion ilmoittama hinta tulisi eh- kä vielä alenemaan. Linjatöiden suorit- tamista varten palkattiin ins. Paavo Ni- kander, jolla oli oikeus palkata tarpeel- linen työvoima.

Maasto- ym. suunnitelmien valmistut- tua ryhdyttiin kiireisesti linjojen ja muuntoasemien rakennustöilıin. Hiki- ästä rakennettiin 33 kV linja Oittiin Lokinperän mäkeen rakennetulle muun- toasernalle. Täältä jatkettiin 1D kV lin- jalla Glltisten kautta Sälinkäälle ja siel- tä edelleen Mäntsälään. Mäntsälästä ra- kennettiin edelleen yksi linja Hirvihaa- ran kautta Kelloltoskelle ja toinen lin- ja Iíaukalammin kautta. Saarella. Kel- lokoskelle, Saarella ja Säiinkäälle ra- kennettiin muuntoasemat, joista sitten rakennettiin pienjännitelinjoja edelleen eri osiin kyliä.

Johdon vetäminen suoritettiin siihen aikaan miesvoimalla. Kela vietiin hevos-

lä

pelillä jonnekin sopivaan paikkaan lin- jan varrelle ja siitä vedettiin johtoa sit- ten molempiin suuntiin. Nämä päälinjat olivat yleensä kuparia. Huvittaviakin piirteitä sattui, sillä kesäiseen aikaan häiritsi tällaista johdonvetoa ukonilmat.

Eräänä kertana oli monta miestä vetä- mässä johtoa, kun yht'äkkiä veto py- sähtyi. Miehet huusivat: Miksi ei lanka kulje? Toisesta päästä tuli tieto: Mile- nius sai iskun ja hyppäsi keskelle jo- kea. Liekö sitten vesi viilentänyt iskun antaman shokin.

Kellokoskelle suuntautuva suurjänni- telinja rakennettiin Hirvihaaran kautta.

Hirvihaaraan rakennettiin kaksi muun- tajaa. Toinen tuli sahan ja tehtaan seu- dulle, sahaa vastapäätä rantaniemelle, toinen Takafastmannilta Järvenpäähän päin Heikkilän mäelle Lammaskallion pohjoiselle rinteelle.

Malmiiksi päätetyille ja suunnitelluil- le muuntopiireille annettiin neuvoksi, että jos joku tai jotkut rakentaisivat tai rahoittaisivat muuntoasemien ja lin- jojen rakentamisen, voisivat he periä kustannukset kuluttajilta lamppuluvun mukaan. Myöhemmin Sähkölaitos lunas- taisi linjat. Täten syntyi useimpiin ky- liin pieniä sähköosuuskuntia. Myöhem- min sähkölaitos lunasti linjoja ja lait- teita itsellean, eikä lunastusmaksuista aina suinkaan päästy heti yksimielisyy- teen, vaan niistä saattoi nousta suuria- kin erimielisyyksiä. Saattoipa jokin jää- dä hinnan takia lunastamatta kokonaan, kuten Sääksjärven osuus. Sääksjärvi ostaa yhä tänä päivänä energiansa Ky- menlaakson Sähkö UY:ltä.

Toukokuun 19 päivänä 1928 hyväksyi kunnanvaltuusto sähköteimikunnan esi- tyksen sähkömuuntoasemien ja pien- jännitelinjojen rakentamisesta kunnan toimesta koko kunnan alueelle. Jokai- sesta rakennettavasta linjasta oli kui- tenkin esitettävä kannattavaisuuslas- kelma. ennenkuin rakennuspuuhiin ryh- dyttiin. Tämä päätös ei syntynyt aivan vastalauseitta.

Sähkötoimikunnan jäsen Leander Herlevi oli yksi vastustajista ja perus- teluissaan hän esitti m.m.: "Mäntsälän Sähkölaitos perustettiin sitä periaatetta noudattaen, että se tulisi itsekannatta-

EHRSI, ettei kuntalaisia tarvitsisi sen

kunnossapitoa ja peruskustannusten uolettamısta varten verottaa eikä vir- ran hintaa nostaa yli kannattavaisuuden Tãlflflft: Niiden kuntalaisten, jotka eıvat

sahkövirtaa ota, ei tarvitsisi ottaa osaa laitoksen kustannuksiin eikä avus-

ssı s: ti? ”se

arvio Sia tell: l u

Seuamen kustfni

ıus' kannatta _ y

suunnitelma, etta, Itse- _ _ 'vaısuus toteutuisi eıka kunnan

ägàåfâslyfillåã fãäjeeııana eikä tulisi rasit-

rakennetta' "y la

Yeronmaksättla' .Slten ısıın vain korkeajannıtelin-

`at, ' - .

3111oudalãfåieıšıı, kannattavaısuuspeı-ıaatetta

.. Ja Iiíenemllää kulutusta åiãfštrã-šlililılı åıstâråıeäftrınıite ”sivujohtoihin

Muun osan Saisivâariactylla prosentilla.

taa itse. Myöhemmi uluttaJšt suorit..

lunastaa myös nämä YtOISı Sahkolaıtos

tarjoamat hinnat oli välíišıiišfg. 'f8.13,10?° J a aı- - :los kaikki ulko.

muita kfl luftaiiåsíää t

¹¹¹¹

ka ovat 11338 jo laitoksensa

Esitys tul- . _ valtuustossa 1

1?uuãpkın..

Muuntoasemien ' aneua... 4 wñastaan-

alkuvalmistelu ' nm e iHllOIBII esitti valtuusto 1098900 isuunfflttelutöihin

suurjännitelinjojen`

t kmk» Joka oli osa varoista. Tämä erä šugml" varatuista

min suorittaa takp' 'a ett

ım

tarkoitukseensa.

Edellä. mainittujen

suorittajakei

rasittamatta opiirejä, jot- rakentaneet."

hyväksytyksi

rak

. 1.13 antamansa h 1 ° _

man tarjouksen er a “m

pimuksesta mainilttalliãäälläıttätfakkasä' dätti itselleen oikeuden *my (rf

ınäa

moottoreita. ja mittareita kufuâ saitko.

Urakkasopimukseen kuului ehílıleeıii

kaikkien töiden tulisi kuulua kooıufälıa

14

kasummaan ja että mitään jälkilaskuja

ei tulisi.

Oy Gotfried Strömberg Ab oli esittä- nyt kunnalle pätevää insinööriä suun- nittelemaan k.o. pienjännitelinjoja se- kä valvomaan niiden rakentamista.

Näin aloitti insinööri Jukka Lindroos oman työnsä ohella suunnittelutyön ja esitti jo heinäkuussa laatimansa piirus- tukset linjojen rakentamisesta.

Suurjännitesuunnitelmista huolehti- van Sähkötoimikunnan lisäksi oli kun- nanvaltuusto valinnut jo jonkin aikaa toimineen "Mäntsälän kunnan sähköis-

tyksen matalajännistystoimikunnan".

johon kuuluivat Leander Sirola puheen- johtajana, Antti Ahtio varapuheenjoh- tajana sekä jäseninä Emil Kavenius ja Klas Salokoski. Toimikunta valitsi ni- mekseen ”Mäntsälän Sähkölaitos no 2".

Neuvottelutilaisuuksia järjestettiin eri kylissä: Olkisten Jaakkolassa, Sälin- kään Morsiussillassa, Lukon koululla, Hirvihaaran Jutilassa, Levantoon Simo- lassa, Saaren Sihvolassa, Nummisten työväentalolla, Ohkolan kansakoululla sekä Arolan kansakoululla. Näissä sai- vat kyläläiset esittää toivomuksiaan ja ehdotuksiaan, ja Lukolla esitettiinkin asia lyhyesti ja ytimekkäästi: Virta mi- tä pikemmin!

Pylväspaikkojen vuokramaksuista maanomistajille hyväksyttiin seuraavat maksut: peltomaalla 5 mk, niitty- sekä muulla avomaalla 3 mk, metsämaalla I luokan 120 mk, II luokan 90 mk, III luo- kan 60 mk, IV luokan 30 mk ja V luo- kan 15 mk hehtaarilta vuodessa. A-pyl- våistä maksettaisiin kaksinkertainen maksu. Näin oli alkusuunnitelmissa päästy etenemään jo pitkälle.

Joulukuun lopulla 1927 oli Mäntsä- Iän Sähkölaitos tehnyt Tuusulan Säh- kölaitoksen kanssa sopimuksen sähkö- energian toimittamisesta Mäntsälän Sähkölaitokselle siihen asti, kunnes Imatran Voima Oy Hikiältä alkaisi toimittaa virtaa muuntoasemaltaan. So- pimus meni umpeen vuoden 1928 lopus- sa. Kun jatkosopimusta ei osavuotta varten saatu edullisesti tehtyä, saatiin aikaan sopimus Riihimäen Saha- ja Sähkölaitoksen kanssa, joka sitoutui myymään virtaa siihen asti, kunnes yh-

distäminen Imatran voimalaitokseen Hikiällä olisi mahdollinen. Sopimukseen Riihimäen Saha- ja Sähkölaitoksen kanssa kuului, että Mäntsälä lupasi olla jakamatta virtaa läntisiin naapuripitä- jiin 10 vuoden aikana. Maaliskuussa 1929 oli Mäntsälän Sähkölaitos jo val- mis ottamaan virtaa vastaan, mutta pa- ria päivää aikaisemmin esitettiin Imat- ran Voimalaitoksen puolelta vaatimus, että laitteiden tulee olla Kauppa- ja Teollisuusministeriön tarkastamat ja hyväksymät, ennenkuin virtaa annettai- siin. Tämä johtui uuden sähkölain voi- maanastumisesta vuonna 1921. Uusi la-

ki, joka korvasi vuonna 1901 säädetyn

sähkölain ja sitä täydentävän keisarilli- sen asetuksen vuodelta 1902, asetti säh- kölaitoksen toiminnalle ja johdolle huomattavasti suurempia velvotteita kuin aikaisempi, nyt vanhentunut.

Vuonna 1928 perustettiin Sähkötarkas- tuslaitos, jonka tehtäviin kuului m.m.

yksityisten sähkölaitteistojen turvalli- suuden tehostaminen.

Imatran Voima Oyzn odottamaton ehto virran yhdistämiselle pani Sähkö- toimikunnan ryhtymään moniin ja vai- valloisiin toimiin. Kiireesti lähetettiin Kauppa- ja Teollisuusministeriölle asiaa lcoskeva anomus maaliskuussa 1929, jossa ”pyydetään tarkastus kiireellise- nä. Imatran Voima Oy, jonka kulutta- jaksi Mäntsälän Sähkölaitos 23. 01.

1928 tehdyn sopimuksen mukaan liittyy, ryhtyy 2 päivänä maaliskuuta 1929 te- kemänsä ilmoituksen mukaan jakamaan virtaa maaliskuun 17 päivänä 1929, mutta ei ole suostuvainen liittämään Mäntsälän Sähkölaitoksen verkkoa laitteisiinsa ennenkuin tarkastus Kaup- pa- ja Teollisuusministeriön puolelta on tehty. Mäntsälän Sähkölaitos toimii Vii- purin läänin Maaherran 28. 12. 1927 an- taman toimiluvan perusteella".

15

Huhtikuun 11-14 päivien aikana suoritettiin k.o. tarkastus, jonka toi- mitti sähkölaitoksen tarkastaja Edward J Flinck. Tarkastuksessa todettin Mäntsälän kunnan omistavan viisi muuntoasemaa (Oitti, Mäntsälän kun- nalliskoti, Jatila, Saari ja Ohkola) sekä yksityisten sekä eri kuntien 18 muunto- asemaa. Yleensä todettiin verkosto huo-

lellisesti ja ajan sääntöjen mukaan ra- kennetuksi. Virheellisyyksiä todettiin olevan, esim. varoituskilpiä puuttui, pui- ta oli karsittava johtojen tieltä, lllllfil'

rantoja maadoitettava, suoja-aıtoJfl puuttui, katkaisusauvoja hankittava, kaksinkertaisissa ripustuksissa oli käy-

tettävä kaksi kappaletta ruuvipuristin-

ta kiinnityskohtaa kohti, nollajohtimet oli maadotettava erikseen j.n.e. ,

Täydennystöiden suorittamiseen ku-

lui aikansa, niin että vasta syyskuun 15 päivänä 1929 voitiin Irnatran Voima

Oy :n virta yhdistää Mäntsälän verk- koon. Muutaman päivän ajan Oli Virta katkaistuna muuntajien vaihtosuhteıt-

ten muuttamisesta johtuen. Näin olivat

ensimmäiset sähkövalot alkaneet tuik- ltia Mäntsälän kodeissa oman kunnan

sähkölaitoksen jakaman virran tulokse-

na.Sähköasioita hoitamaan oli nyt ase- tettu viisijäseninen Sähkötoimikunta.

Aikaisemmin rinnakkain toimineiden Sähkötoimikuntien yhdistymistä olı esı- tetty jo vuoden 1928 aikana, mutta 1929 alussa ne molemmat lakkautettiin, koska katsottiin niiden käsittelevän sa- moja asioita ja osittain kuului niihin samoja henkilöitäkin. Uusi Sähkötoimi- kunta valittiin kolmeksi vuodeksi, ja sii- hen tulivat Leander Herlevi, Leander Sirola, Oskari Ojamo, Eino Lehtinen sekä Antti Ahtio, varalle Väinö Seppä ja Akseli Heino.

LINJAVERKUSTDN KEHITYS

*Siıiırjeiiniteıinia i-iiiaaeiii iianieaiaan

oılı r rakennettu 33 kV linjana Dittiin ja

liaalfta 10 kV linjana Mäntsälään 16 mine kuparilangalla. Pylväät olivat H- pylväitä. Pian kuitenkin todettiin, että kuormituksen nopeasta kasvusta joh- tuen ei tällä. järjestelmällä pystytty siirtämään riittävästi tehoa, vaan oli fllı

ateltava suurjännitteen muuttamista

Uitti-Mäntsälä välille 33 kV, kuten al- kllslluilllitelmissakin oli. Tämä muutos toteutettiin sitten. Kun muutoskustan- nuksiksi itse

š70..000 mknseka lisaksi munntoaseman

HH-Jaaaiıstyo, nousivat muutosknstan- fl

lfif-Saf kaikkiaan n. 300.000 markkaan.

iilaista arveltiin saatavan takaisin jo

avioiden pienenemisellä hyvinkin 2o.000 mk.

läultae muuntajansiirto Oitista _Mäntsä-

an oli liuku sinansa. Muuntajaii siit-_

ronapulaisısuoritti asentaja Kalle Toivonenneen. Sen siirto tapahtui içaiveiia Ja siihen saatiin lainaksi auto Helsin- gistä. Oitissa laitettiin muuntaja hii-Si- jalaksille, joilla siirto suoritettiin.

faiàiffiteåeasflšıfliffly_useana. isien se se

kanteon aivan itsekseen tullen n. 20\_ en paalle, se aloittikin mat- sä. ríletríll *ll-Riikan mäkeä alas rytise- mallia. Oli siina siirtoniiehillä jännittä-

mi* t* mlts fl slflaffllv päättyen. onneksi

pfifäyl 1111101112313. pyätyggä ja matkaa Mantsälään saatettiin jatliagh

Päämuuntoasema kalustettiiii uudel- leen siten, että siellä oli nyt kaksi muuntajaa, toinen 250 kVA ja toinen 300 kVA, joita voitiin käyttää erikseen tai yhtäaikaa. Tämä tapahtui vuonna 1931. Samana vuonna saatiin sopimus virran johtamisesta Kellokosken teh- taalle, jolloin sinne rakennettiin 60 kVazn muuntoasema ja 10 kV:n linja- osa Ohkola-Iíellokoski laitettiin kun- toon tätä varten.

Vuotuisia töitä jatkettiin ja kylät tarjosivat linjojaan Sähkölaitoliselle, kuka ilmaiseksi liittymismaksuja vas- taan, kuka pyytäen kosvausta laitteis- taan.

Uusien mnnntopiirien rakentaminen päätettiin myös aloittaa. Liittymismak- sua päätettiin periä maanviljelijöiliii-i 300 mk ja 75 mk viljeltyä hehtaaria kohden. Tilattomat 250 mk asuinhuo- netta kohden. Kansakoululle määrättiin maksuksi 35 valopisteeltä a 100 mk.

Kuluttajan pystyttämistä tavallisista pylväistä maksettiin 30 mk ja risteily- pylväistä 37 mk.

Samoihin aikoihin katsottiin aiheelli- seksi laajentaa verkostoa laajemmalle- kin pitäjän alueelle ja sen ulkopuolelle- kin. Kaanaaseen lähetettiin lista sitovaa merkintää varten, ja lisäksi päätettiin ottaa selvää virranmyyntimahdollisuuk- sista Ruohojärvelle, Mallusjoelle ja Ru- han kartanoon, sekä laatia kustannus- laskelma Olkisten sähköistämisestä.

IlIfi-iitsflilíiii :RJJJIU kl?

poni-in-iiuiiloıriiiıiiiiu u. 19.31'

Seuraavana vuonna oli vuorossa mahdollisten sähkönkäyttäjiksi haluk- kaiclen listamerkintä Hautjärvellä, sekä lähetettiiii tarjoukset energian hankin- nasta Jokelan ja Kankaisten teollisuus- laitoksille.

Ja kun koulun piti olla esimerkin näyttäjänä myös sähkön osalta, anoi Ränniniäen koulu sähköä itselleen, ja niin päätettiin rakentaa Rännimäen kul- mille pienjäniiitelinja, joka samalla pal- velisi kylän kaikkia halukkaita sähkön- tarvitsijoita.

Kärkölän sälilcöistysasia esiintjfji vuonna 1036 seuraavasti: Tarjouksen pohjaksi hyväksyttiin seuraava: Muu- tamat kuluttajat rahoittavat linjaii it- seään varten Järvelään asti sekä raken- tavat miıuntoasemaii siniie. Sähkölaitos liuolehtii inuista kuluttajista omaan laskuuıisa ja niaksaa vuotuista korvaus- ta rahoittajille oikeudesta jakaa virtaa lieidäii laitteensa välityksellä. Lisäksi pidätti Sälikölaitos oikeuden määräajan kuluttua lunastaa laitteet itselleen.

Vuotuinen korvaus oli =l si; liiiiinitetylle 5.500 markan iiääomalle.

Jo vuonna 1933 oli esitettjf, että Sääksjärven ja Onkimaaii liylät olisi väliitellen taívutettava ottamaan *vir- taa oman kunnan Sähkölaitokseii kaut- ta. Sähkötoimiliunta oli valinnut edusta- jansa Sääksjärveii Sähköosuiiskniinaii kokoukseen. mutta silloinen osuuskun- nan puheenjohtaja oli kieltänyt heitä saapuinasta liokoukseeiisa. Koska näin oli saatu "porttiliieltofl ei auttanut innu kuin kirjeitse läliettää osuuskun- nalle tarjous, joka pääpiirteissään oli sama kuin aikaisemmin, eli: Valaistus 3,75 mkflillllh ja voima 2,25 mkfltWh.

Sähkölaitos toisi liiijan seinään, mutta velottaisi liittymismaksuna valtion vah- vistamaii taksan mukaan maanviljeli- j`öiltä 300 mk + 100 mk viljeltyä hehtaa- ria kohden, tilattomilta 250 mk asuin- liuonetta koliden. Kuluttaja antaisi pyl- väät. Valopisteitä saisi laittaa niin mon-

ta inan halusi-i. muuttui-ies iiiitifriiia-

maksu olisi riippuvainen kunnalle koi- tuneista rakennuskustannuksista. Li- säksi tarjoutui Sähkölaitos lunastamaan kaikki osuuskunnan linjat ja laitteet.

Sääksjärvi lähettikin sitten tarjouksen- l?

sa energian hankinnasta sekä kauppa- tarjouksensa osuuskunnan omaisuuden luovutuksesta. Kunnanvaltuusto ei kui- tenkaan myöntänyt Sähkölaitokselle valtuuksia tehdä sopimusta Sääksjär- ven Säliköosuuskunnan kanssa sen esit- tämillä ehdoilla.

Sähkölaitokseii hyvistä yrityksistä liuolimatta eivät kaikki kuluttajat aina olleet virtaan tyytyväisiä. Kellokosken tehdas ja sairaala valittivat muunta- jan pienuudesta johtuvia häiriöitä.

Heille päätettiin tarjota varavirtaa 800 mkifkiloivattivuosi, 0,20 mkfkiloivatti- tunti. .Tos sairaala siirtäisi koko kulu- tuksensa Mäiitsälälle, ehdotettiin otet- tavaksi pohjaksi ensin tariffi sekä myönnettäisiin huipun ylitysoikeus ai- koina, jolloin se ei nostaisi Sähkölaitok- sen omaa liuippua. Virranliankiiitaropi- mukset uusittiin edellisin ehdoin. ii-'Ij-'ö- hemmiii ostettiin tehtaan muuntamolle uusi 125 IWA muuntaja.

Linnaisista vedettiin Marttilaan yh- dyslinja 10 lilf. Samalla päätettiin ra- kentaa Koukun kylään muuntopiiri, jai kun siellä oli halukkaita sähkönottajia niin paljon, että kustannukset olisivat hyvinkin alhaiset, pidettiin sen rakenta- mista saatavana. Koukun kyläläiset oli- vat luvanneet antaa pylväät ilmaiseksi, ja kun rahaa näin ollen tarvittiin vain eristimien ja koukkujen ostoon, kat- sottiín liiijan kustaiinusarvion nousevan vain 11.500 markkaan.

Kun oli todettu, että rakentamista aina vain tulisi esiintymään, halusi kun- nanvaltuusto Sähkölaitokselta toiminta- suunnitelman sen vastaisista rakennus- aikomuksista. Sähkötoimikunta toimitti- kin valtuustolle esityksen: ”Selostus ltläntsälän kunnan Sähkölaitoksen ra- kennussuunnitelmista lähivuosiiia".

Sen mukaan kuului vastaisiiii suunni- telmiin 11 uuden munntopiiriii rakenta.- minen lähitulevaisuudessa (v. 1938).

Niihin laskettiin tarvittavan n. 25 km pituudelta 10 liVm suurjäniiitelinjaa ja n. 42 km pienjännitelinjaa. Kaikkiaan sähköistettäisiin n. 110 taloa, käsittäen yhteensä ii. 2000 hehtaarin viljellyn pinta-alaii. Tarvittava pääoma olisi ii.

900.000 markkaa. Tämä rakennussuun- iiitelma olisi toteutettava kolmen vuo-

den kuluessa. Muuntopiirien rakennus- järjestyksen määräisi sen kannattavai- suus ja se, miten se sopisi sähkölaitok- sen verkostoon teknilliset seikat huo- mioenottaen. ainakin n. 39-35 ti; ra- kennettavan muuntajan piirissä asuvis- ta täytyisi liittyä kuluttajiksi, ennen- kuin rakentaminen aloitettaisiin.

Rakennustöiden suorittaminen oli tarkoitus tehdä seuraavassa järjestyk- sessä:

vuonna 1939 Nikinoja

Maavehmaa I Kärkölä Koukku II Kärkölä

kustannukset yhteensä 329.999 mk vuonna 19-19

Maavehmaa II Kärkölä Myllykylä Kärkölä Korvenkulma Kärkölä Nummenkulma Kärkölä

kustannukset yhteensä 299.999 mk vuonna 1941

ühkelan Kellokoski ühkolan Jyvälänkulma Sälinkään Juholankulma Vähä-Sattiala Kärkölä

kustannukset yhteensä 299.999 mk Nüífl 25_3U ät- pääomasta saataisiin liittymismaksuina. Edellä olevan toimin- tasuunnitelman valtuusto eli hyväk55i_

nyt kokouksessaan sekä piti mahdolli, sena suunnitelman hyväksymistä jo ni- kaisemminkin kuin 39-35 si; nsukkaiüfin liittymisellä kuluttajiksi.

Orimattilan suuntaan laajsni 1,131-, kosto sähkölaitoksen ostaessa Keiturin, Hennan ja Vähä-Hannan muuntopiirit snur- ja pienjännitejohtoineen ja muun- tamoineen vuonna 1939.

Seuraavana vuonna oli suurjännitq- linjan vuoro Kärkölässä Järvelästä Valkjärven eteläpäähän sekä lriaaveh- maalle ja sieltä edelleen Korkeen ky- lään, ja joidenkin vuosien kuluttua Kärkölän lvlylly- ja Korvenkylän muun- topiirien rakentaminen. Kun vuonna 1999 Kärkölässä Metsä-Marttilan kylii sähköistettiin. voitiin todeta se histori- allinen tosiasia, että lrläntsälän Sähkö- laitokseii jakelualueella ei ollut enää sähköistämättömiä talouksia kuin vain hsja-asutuksena.

lö

Jo neljäkymmentäluvun loppupuolel- la oli todettu linjan Mäntsälästä Levan- non kautta Hongistoon ja sieltä edelleen Järvelään olevan suuren kuormituksen alaisena ja sen tähden aloitettiin suun- nitella suoraa linjaa Hikiältä Järve- lään. Vuosi 1949 olikin ollut sähkölai- tokselle perustamisvaiheensa jälkeen ehkä kaikkein tärkein, vuoden alku- puolella saatettiin ottaa käyttöön Jär- velään rakennettu uusi päämuuntoase- ma, jonka suuruus oli 359 kVA. Muun- taja oli rakennettu ulkoasennusta var- ten ja kojeet sijoitettu tiiliseen, tarkoi- tusta varten suunniteltuun rakennuk- seen. Tämän muuntajan kautta saatiin Kärkölän kuluttajat parempaan ase- maan kuin tähän asti. Samalla helpottui Mäntsälän päämuuntajan kuormitus ja saatiin rengassyöttö k.o. muuntajan kautta.

ühkolan suuntaan oli myös lisätty suurjännitelinjan rakentamista. Vuonna 1945 oli Jyvälän ja Arolan kulmille ra- kennettu muuntajat ja suurjännitelin- JHEL vedetty galvanoidulla rautalangai- la 3 km: inatka. Pylväitä pystytettiin.

mutta kuparipulan takia voitiin sähköis- tää vain ühkola II muuntaja kolmen suunnitellun muuntajan asemesta. Seu- raavan vuoden talouselämän vakaantu- misesta johtuen valmistuivat ühkolan muut muuntopiirit valmiiksi. Kellokos- ken linjalla saatiin myös aikaan paran- nuksia, sillä linja vahvistettiin pää- Irıuuntoasemalta Hirvihaaraan asti 95 mm* kupariköydeksi. Samoin vahvistet- tiin 19 kV linja välillä Hirvihaara~

ühkola. Vuoden 1957 ailtaiıa otettiin käyttöön neljiis 19 ltV syöttö välille Väli- muuntoasema I-Mallamäki, josta linja rakennettiin myöhemmin Iviettiöön. Nyt ülí rengassyöttömahdollisuus VMA I--

ühltola-Numminen-Vlifla I valmis.

Uusi 33 ltV johto Hikiältä ülitisiin

vjfimiätili ja se lisäsi suuresti verkoston kfl ifttövarmuutta ja siirtotehoa. Ver-

küato sai tästä lähtien energiaa kahta Eflijllfitä linjaa pitkin, ja johtojen vä-

lllla eli nsaı isi ie kv verıieeten useita fsflsflarhteyıisia.

Ulkiäiiii rakennettiin uusi välimuun- toasema 33f19 ltV jonka muuntajateho

911 259 kVa. Nyt voitiin aloittaa myöä

Maitoisten sähköistys. Kun Kalkinkoski -Maitoinen linja valmistui, varmisti tä- mä yhdysjohto, jota voitiin syöttää sekä VMA I:ltä että VMA 3:lta, verkoston luoteisosan käyttövarmuutta.

Koska oli todettu suurten muuntopii- rien jakamisen olevan taloudellista, aloi- tettiin niiden jakaminen pienempiin jo viisikymmen luvulla ja sitä jatkettiin yhä seuraavalla kymmenluvulla. Muun- topiirejä jakamalla ja johtimia vahvis- tamalla parannettiin verkoston siirto- kykyä.

Vuosi 1999 muodostui eräänlaiseksi rajapyykiksi sähkölaitoksen toiminnas- sa. Kunnanvaltuusto hyväksyi Suomen Sähkölaitosyhdistys r.y:n tekemän ver- kostosuunnitelman, joka merkitsi sitä, että suurjännitteet 33 kV ja 19 kV syr- jäytetään ja siirrytään suurjännitteisiin 119 kV ja 29 itV. Imatran Voima üYm kanssa tehdyn sopimuksen mukaan ta- pahtui siirtyminen 119 kVzn ostoon syksyllä 1971. Jännitteen muutokset koko jakelualueella tulisi suoritetuksi loppuun vuoteen 1939 mennessä.

Mäntsälään tulevan 119f33f29 kV päämuuntoaseman rakennustyöt aloitet- tiin elokuussa 19'i'9. Pääosiltaan raken- nustyöt valmistuivat samana vuonna ja laskettiin saatavan asema käyttöön vuo- den 19'l'1 lopulla. Sen valmistuminen siirtyi kuitenkin seuraavan vuoden puo- lelle "Metallin" työselkkauksen vaiku- tuksesta alihankkijoiden toimituksiin.

Sen vuoden aikana siirryttiin sähköase- man valmistuttua virranhankinnassa 119 kV:lla tapahtuvaan ostoon. Tästä joh- tuen parani sähkön käyttövarmuus ja -laatu Mäntsälän jakelualueella.

lrläntsälän uusi asema sijaitsee n. 9 km pohjoiseen Mäntsälästä. Se on va-

rustettu kahdella päämunntaifllifii 3-9

kilta 119f29 kV ja 19 MVA 119f33f29 kV. Koska verkoston pohjoisessa ei vei- tu syöttää Mäntsälästä montaa vuotta Järvelän 33 kV:lla, aloitettiin sama- na syksynä (1972) alustavat suunnitte- lut 33f19 kV aseman laajentamísekai myös 119f29X19 kV asemaksi, joka val- mistuttuaan otettiin käyttöön 11. 98.

19T4.

nii' d utsiiidii siili Röuseriıu

Jdrıreiöiı sdliköuaeinu

KARTÃÅ

suuRAWN/IEJAKOVWOSM ruosııvA ısza-/sao

J

(S

ku. _ p GQJ)

f `ıı-"

l\

\\ 'k'h

`\

Ol TTI

\

HııuK

\ OHKO LA

\ 50

60O~_

KE LLOKOSKJ \

naurua:

“i 40 J \

1 30

\I lk

M

\` *a

x \

3 x Houaısro f ı

- Luuıuınau \ \

t 50 \

\ \

.ıcassııa ı \`

`_'d'ıı______; ä

i 1

SMRI l

ı

i

v 50 Jı

muKALAHPı I..-'I

. o'

50 'f

20 1,

20 ‹- MARJALA

So ıcxıo :a ''y

uoıııucuıııx

:o ıı

. .. \

10 KIRKONKYLA 'Q

40 30_' HÄNTSÅLÄN `l

p KARTAHO ı

3 *go X

I

"

Hıııv 4 \

ı20 ı\

`x'r l

ıl

30 uuımıusu

_-

___/

r

få i. ii

q. d'I_.

f... -ı- -H- " " \ lı

l' b

'l

*'d' T: 1.20 kVqv-a /ıh 'ı

a ___: 35 _,_ ....,_

\ --ı›

*sk @ 'BÄD Å' Vffl muun foasgıııq

o f

w0%f0 VH! --ı--

20

ı--.

'in n-ı

.1 P.'_ _.' uflıyl. '

ııı a *J- ı-ı

mh g n.

-

. ‹_Il* “-

_ 1 r .-. o fw- r

"

_ '-5

0 “'*'~'~ - saa". ' 'H' 'H'

g nv _ ~.,«'ı-v_ w *Mun w-"“ ' ' _"""` c ı_ ' ""'"'

. _ _. -;ıv .h ' '

,, _ f

v" .‹fl- --ı-.›.- ' '_

*' Nıttıkaıua ,..

ı i -Å-- -

h S I ‹ . ' ' ' *

q-...huuji _

5 s 3 2 1 u m km H S .ııgıwııınmıciaı

íéoçıš;

_ i ' ı..

Kartta suurjänniteverkostosta 06. 10 1975

JaKELUMUUNTanıoı Ta vUosınN vananLq-A

i* “If 'fan

:are

22

_ ñfmfl-L' .

Szllrr-ıılcor-

-'- _. ..-

I 1'

~'

von tiiii

I-

4 - - _

-

Karto-ııo-ııpellnn s-jrıylııfis mıi-ıi-iıt - _ . *a I:""".-f

' ~nmııntnnıo 195 7'

"-- ı-'ı il"-

o n-ıo IQTB

IIINTAlTAR-IFFIN KEHITYS

Sähkölaitoksen valmistumisen aikoi- hin alkoivat erittäin suuret taloudelli- set vaikeudet. Raha oli tiukassa ja m0- net kylät, jotka olivat anoneet pienjän- nitelinjojeıı vetämistä alueilleen, joutui- vat varojen puutteessa odottelemaan, ehkä mielestään kauankin aikaa. Kai- ken lisäksi tuli yleinen lamakausi, joka ei jättänyt sähkölaitostakaan siitä osat- tomaksi. Pula-aika painoi leimansa kaik- keen. Sähkön kulutus tosin nousi, mut- ta rahastamisessa esiintyi vaikeuksia,

jotka aiheuttivat erimielisyyksiä kulut-

tajien ja sähkölaitoksen välille.

Alkuvuodet kuluivat tiiviisti raken- Iluspuuhissa, ja tariffikin oli niinmuo- doin väliaikainen. Valosta veloitettiin kuluttajilta fl» mknfkl/Vh ja voimasta 2

Ink/kWh. Valtuuston tekemän päätök-

sen mukaisesti oli sähkönmyyntitariffi 01. 04. 1931 alkaen seuraava:

Valaistus: Kulutusmaksu mittari- näyttämän mukaan 5 mk/liWh, lisäksi pohjamaksuııa 25 mk valopisteeltä vuo- dessa.

Voima: Yleisenä tariffina mittarinäyt- tämän mukaan kannettava 2,50 mk/

lcwh. Tästä annettiin kuitenkin alennus- ta kutakin käytössä olevaa moottorihe- vosvoimaa kohti tulevan vuotuisen ku- lutuksen perusteella seuraavasti:

Jos kulutus oli

100 kWh/'hv niin hinta oli 2,00 mkfkWh

125 ,, ,, 1,75 H

150 ,, ,, 1,50 ,,

200 ,, ,, 1,25 .,

300 .. ,, 1,00 ,,

400 ,, ,, 0,95 ,,

Huomattiin kuitenkin, että tämä ta- riffi ei ollut käytännöllinen, sillä se ra- sitti valonkuluttajia yksipuolisesti poh- jamaksuilla, ja taas sen korkeat virran- kulutusmaksut estivät kulutuksen nou- sua. I-Iyvä tariffi olisi edistänyt kulu- tuksen nousua samalla kun se olisi ollut ınyös Sähkölaitoksen kannalta edullinen.

Tämä olisi sellainen, jossa olisi vakinai- nen pohjamaksu sekä sen lisäksi kulu- tıısmaksu. Kuluttaja joutuisi siis mak- samaan pohjamaksun siitä huolimatta,

23

kuluttaako hän virtaa vai ei. Tämän katsottiin olevan asiallista, koska häntä varten oli vedetty johdot ja suoritettu työt. Tämän mukaan oli ins. Jukka Lindroos laatinut seuraavan tariffielı- dotuksen, ja sen pohjalta laadittiin ta- lousarvio vuodelle 1932.

Ulkopitäjät:

Yleinen huipputariffi, jossa mittaus tapahtuu pitäjän rajalla.

Teollisuuslaitokset Mäntsälässä:

Vuoden 1931 tariffi eroituksella, että kuluttajan on etukäteen vuoden alussa sitouduttava kuluttamaan vähintään liittymismääränsä mukaan (kWh = hv x 100), ollen muussa tapauksessa mak- suvelvollinen tästä alimınasta kulutus- määrästä.

hiaatalousvoima ja valo Mäntsälässä:

Voima: Pohjamaksu 60 mk hevosvoi- malta. Tämä lasketaan vain käytössä olevien moottorien mukaan (jos kaksi taloa käyttää samaa moottoria, pääse- vät kumpikin puolella pohjamaksulla).

Kulutusmaksu 1,50 mk/kWh mittarin mukaan.

Valo: Pohjamaksu 35,00 mk valopis- teeltä. Kulutusmaksu 3 Ink/kWh.

Seinäkoskettimista ehdotettiin 25 mk, sillä tällöin tulisi silitysrautojen, kahvi- pannujen y.m.s. käyttö halvaksi ja yleistyisi. Olisihan elämys juoda "sähkö- kahvia".

Uusi tariffiesitys herätti monissa sähkönkäyttäjissä suuria epäilyksiä. Pi- dettiin käsittämättömänä, että sähköä myytiin valaistukseen ja voimakäyttöön eri hinnalla. Valaistussähkön kysyntää olikin alusta alkaen ollut runsaasti, kun taas käyttäjien oli ollut vaikea päättää, kannattiko luopua entisestä voimaläh- teestä öljymoottorista, käsikäytöstä t.m.s. ja siirtyä sähkömoottoriin. Jos näin olikin käynyt, pani uusi tariffi ku- luttajat vähentämään valopisteítä ja siirtymään jopa takaisin käsikäyttöiseeıı vesipumppuun. Tapahtui paljon koko sähköstä luopumista eli alkoi ns. "säh- kökapina".

Sähkölaitoksen töissä oli kauan ollut Antti Milenius niminen mies, joka omis-

ti pienen, mustan hevosen. Kun häntä muut pyysivät töihin, oli Antin vastaus:

'ivlenen sähkölle työhön", sillä "säh- ko” maksoi parempaa palkkaa. ”Sähkö-

kı apinan" jälkeen Milenius ajeli sitten

silla pienellä mustallaan ja keräsi hy-

IattYJá mittareita parempiin suojiin.

Kun sahköstä kokonaan eronneilta katkaıstiın virta, tapahtui paljon vää.

rınkaytoksiä, sillä olihan toki suuri kiu- sausnyhdıstáä johtojen päitä luvatto- mastı virran saamiseksi. Kuluttajissa saattoi olla muutamia hyvinkin itsepäi-

siä, jotka ase kädessä vartioivat, että

heidän virtaansa ei katkaista. Eräs

*Santa llfpflsi kerran ampua asentaja

I_{alle Toivosen, joka oli mennyt virta-

johtoa katkaisemaan, mutta kun Toivo-

“en kiipesi puuhun, ei laukausta kuulu-

nutkaan, ja asia saatiin hoidettua ran..

hallisesti neuvottelemalla.

Tariffiasioiden kuntoon saattamiseksi

käännyttiin vuoden 1933 syksyllä Maa- seudun Sähköyhtymien Liiton puoleen

Ja pyydettiin mielipidelausuntoa asiaa..

ta. Liitto totesi tariffipolitiikan olevan tärkein keino, jolla voidaan vaikuttaa

sähkölaitoksen taloudelliseen asemaan Sen mielestä oli kulutukseen perustuva:

kilowattitariffi osoittautunut sopimatto- maksi. Korkeiden kilowattitunnin hin- tojen haitalliset vaikutukset olivat näh-

tävissä vähäisinä kulutustilastojen ar-

voina, eikä sähkölaitoksen kannattavai- suus ollut kehittynyt tyydyttäväksi, ku..

ten esim. Mäntsälässä oli asia. Liitto

teki vertailuja valaistuksen perusmak-

suna lamppuluvun, huoneluvun ja vil- jelyspinta-alan kesken, pitäen viljelys- pinta-alaan perustuvaa pohjamaksua ai- noana mahdollisena maanviljelijöille.

Sama koski myös voimankäytön perus- maksun perustaa. Tärkeänä pidettiin k;

lovvattituntimaksun pysymistä riittävän

alhaisena, se ei saisi olla 1 ink/kWh

kalliimpi.

Vuoden loppupuolella hyväksyikin valtuusto Sähkötoimikunnan ehdotulç- sesta uuden sähkönmyyntitariffin sekä uudet liittymisehdot. Uusien liittymis- ehtojen mukaan suorittaisivat uudet liit.

tyjät pienjännitelaitteiden rakennuskus- tannuksia vastaavan summan viljellyn

pinta-alan mukaan ja tilattomat asuin-

huoneiden luvun perusteella. Sen lisäksi suoritettaisiin suurimman moottorin hevosvoimaluvun mukaan voimajohdois- ta aiheutuneet lisäkustannukset.

Uusi sähkönmyyntitariffi olisi maa-

taloudessa valosta ja voimasta seuraa-

va:

ä 8 8

bi g; ...'42

in :s

få s. s å a 8

à E31 fi' E;

5- åis Ei 515 E; 078

0 400 15 820 24 1180

7 500 10 800 25 1220

8 540 17 900 20 1200

9 580 18 940 27 1300

10 020 19 980 28 1340

11 000 20 1020 29 1380

12 700 21 1000 80 1420

13 740 22 1100 81 1460

14 780 28 1140 82 1500

Villflllyn pinta-alan ollessa 33 ha ja

Siitä yli, laskettiin perusmaksu seuraa-

vasti; 540 mk js. sen lisäksi 80 mk jo-

kaista viljeltyä ha kohti.

Maatalousvalon käyttäjille oli perus-

maksu 200 mk ja sen lisäksi 25 mk iv-

kaiselta viljellyltä hehtaarilta. Se oi- keutti käyttämään pumppumoottoreita Ja muita moottoreita aina kolmeen he- vosvoimaan saakka.

Kaikille muille määrättiin perusmak- Su asuinhuoneiden luvun mukaan seu- raavasti ;

Huoneita Perus- Huoneita Perus-

maksu mk maksu mk

1 75 9 1100

2 105 10 1400

3 205 11 1050

4 805 12 1900

5 475 13 2200

6 000 14 2800

7 775 15 2400

8 900 10 2450

'Fämä Pfirlısmaksu oikeutti 1 hevos-

voiman suuruisten moottorien kälffön'

Plhalamput;

6" W lflmpuıts 120 mk/vHO-i-'i

75 W s 150 mk/vvflsi

100 W ,, 200 mk/VUOSi

24

Kilowattituntimaksuksi määrättiin 1 mk sekä valo- että voimavirralta.

Tämä tariffi hyväksyttiin voimassa olevaksi kolmen vuoden ajan alkaen vuonna 1934.

Kolmen vuoden kuluttua, vuonna 1936, todettiin, että tariffin voimassa- oloaikana oli sähkölaitos kehittynyt edulliseen suuntaan, mutta kuitenkaan ei katsottu vielä olevan syytä kilowatti- tunnin hinnan alentamiseen, vaan enti- nen vahvistettiin toistaiseksi. Mittari- vuokrat vahvistettiin seuraaviksi:

1-vaihemittarit 3-15 A 20 mk 3-vaihemittarit 5-20 A 30 mk 3-vaihemittarit 30 A 50 mk 3-vaihemittarit yli 30 A 75 mk Tariffijärjestelmän maksuperusta säi- lyi samana lähes näihin päiviin.

Imatran Voima 0Y:n korotettua aika ajoin myyntihintojaan, joutui myös säh- kölaitos korottamaan virran hintaa.

Vuonna 1945 antoi Kansanhuoltominis- teriö luvan kilowattituntihinnan korot- tamiseksi 1 markasta 2 markkaan. Vuon- na 1946 anottiin taas lupaa korotukseen, jolloin perusmaksu nousi 100 % ja kulu- tushinta 25 %. Jälleen seuraavana vuon- na korotettiin perusmaksua, mittari- vuokria sekä kulutusmaksuja 50 % kun- nes vuonna 1948 korotettiin perus- ja kulutusmaksuja peräti 150 % zlla. Tämä johtui siitä, että kuivien kesien seu- rauksena oli ollut ankara sähkön sään- nöstely, jolloin vesivoiman vähyyden takia oli Imatran Voima OY pakoitettu vähentämään tehoa. Lisäteho, mikä kehitettiin höyryvoima-asemilla, aiheut- ti virranhinnan huomattavan nousun.

Esim. tammikuussa jouduttiin maksa- maan n. 393 % enemmän ostetusta kwhzsta kuin vastaavana aikana edelli- senä vuotena. Myydystä energiasta saa- tu korvaus olisi ollut aivan riittämätön, joka taas olisi johtanut laitoksen talou- dellisen aseman kestämättömään tilaan.

25

Aika ajoin jouduttiin edelleen korot- tamaan myydyn energian kilowattitun- tihintoja. Vuonna 1964 jouduttiin hin- toja jälleen korottamaan kahdesti, nim.

elokuussa 7 % ja joulukuussa 8 %, sekä

seuraavana vuonna taas ostohintojen noustessa perusmaksuja korotettiin 2 markalla tariffiyksiköltä. Aivan viime vuosina, vuoden 1975 alusta lähtien, on siirrytty uuteen tariffijärjestelmään, joka perustuu pääsulakkeiden kokoon.

Tällöin määräytyvät vuosittain perittä- vät perusmaksut pääsulakekoon mu-

kaan. u

Vuonna 1965 aloitettiin myydä sähköa lämmitystarkoituksiin yöaikana. Ehdok- si yösähkön saamiselle oli Imatran Voı- ma OY asettanut sen, että kWhm hinta ei saa olla enempää kuin 3 penniä. Yö- sähköä annettiin klo 22.00-07.00 väli-

senä aikana tähän hintaan. Vuonna 1909 otettiin käyttöön n.s. täyssahko-

tarffi (suorasähkölämmitys), jota an-

nettiin vain sellaisille kiinteistöille, Iivi- den lämmittäminen tapahtui 3413111'

omaan sähköllä.

Vuodesta 1934 vuoteen 1963 saakka suoritettiin sähkömaksujen kanto ınıt-

tarilukija- rahastaja järjestelmällä, 101'

loin perintä tapahtui 9 kertaa vuodessa vuoteen 1951 ja siitä lähtien 4 kertaa vuodessa. Vastaavasti mittarit luettıın

viisi kertaa vuodessa ja vuodesta 1951

lähtien neljä kertaa vuodessa. Vuoden 1963 alusta virtalaskutuksessa siirryt- tiin n.s. tilillepanokortti järjestelmään eli ennakkolaskutukseen.

Laskut lähetettiin kolmeen eraan ja-

ettuna samalla kertaa ja n.s. tasaus-

lasku kerran vuodessa. Näin aiheutui

koko virtalaskutuksesta vain kaksi las-

kutus- ja postituskertaa. Vuodesta 1968 alkaen on virtalaskutuksen hoitanut Tietotehdas OY. Laskutuskertoja on

vuodessa neljä, joista kolme n.s. arv

ıo- laskuja ja yksi tasauslasku. Mittarin luku tapahtuu kerran vuodessa.