KUVAELMIA
KAJAANIN KAUPUNGISTA
v. 1651—1700 ja 1723-1809.
KOKOELLUT
HANNES GEBHARD.
,,Joka ei tunne entisyyttään, se ei käsitä nykyisyyttänsakään,''
KAJAANIN KAUPUNGINKIRJASTO
/
HELSINGISSÄ,
J. SIMELIUKSEN PERILL. KIRJAPAINOSSA, 1885.
Kajaanin linnan ja paikkakunnan sota-muistot. Useim- mille ovat ainakin Castren-vainajan ,,Kertomus Kajaanin läänin vaikeista" ja W. Laguksen ,Kajana illustrata"- niminen kirjoitelma "Lönnrotin ruotsal. albumissa tunnet- tuja. Allekirjoittanut on näissä, tutkimuksissaan tahtonut kääntää huomiota kaupungin sisälliseen elämään. Olen näet koettanut valaista niitä aikoja, jolloin Kajaani vit- kallisesti on edistynyt ensin erämaasta pieneksi kaupan keskuudeksi, ja sitten ison vihan polttamista raunioista hil- jaa sykkiväksi sydämmeksi kolkossa erämaassa.
Historiallinen Seura oli viime kevännä päättänyt ottaa ensimmäisen näistä tutkimuksistani {joka on kirjoi- tettu v. 1883) lyhennettynä ,,Arkistonsa" ensiksi ilmesty- vään vihkoon, ja olisi ekkä vastaisuudessa ottanut toisen- kin. Vaan kun täten näitten julkaiseminen olisi viipynyt vuosia, päätti Kajaanin valtuuskunta toimittaa ne pai- noon erityisenä kirjasena.
Toivon että kirjaseni jonkun verran tekisi etäisen ko- tiseutuni hankaluudet ja vastukset tunnetuiksi muillekin kansalaisille.
Tekijä.
ulunjärven seutujen ensimmäisinä asukkaina mainitaan Kainulaisia, vaan heistä ei ole vielä tultu varmaan pää- tökseen siitä syystä, että he eivät ole jättäneet minkäänlai- sia muistomerkkejä jälkeensä.
Historiallisessa ajassa tapaamme täällä Lappalaisia.
Kauan aikaa ovat nämät näillä seuduin eläneet tietämättä mistään esivallasta tahi hallituksesta ja valtakunnasta. He ovat täällä synkässä, etäisessä erämaassa hiljaisuudessa kalas- taneet, metsästäneet, hoitaneet porojansa ja vähin maatakin viljelleet. Eikä Ruotsin valtakuntakaan näy kaukaan aikaan huolineen näistä synkän erämaan harvalukuisista asukkaista.
Vasta uudessa ajassa kääntyy Ruotsin kuninkaitten huomio näihin seutuihin. Kustaa Vaasa oli ensimmäinen, joka tuli ajatelleeksi valtakuntansa oikeuden näihin seutuihin olevan epävarman, ja sentähden päätti hän käskeä Etelä-Suomesta siirtolaisia rauhan aikana valloittamaan uusia maakuntia Suomelle. Valloitusjoukko oli maanmiehia ja aseina oli kir- ves ja kuokka. Kaikista Kustaa Vaasan toimista Suomen hyväksi ei ole mikään ollut niin suuresta kansallisesta mer- kityksestä, sanoo Koskinen, kuin tämä Oulunjärven seutujen asuttaminen.
Savolaisten maanviljelijäin tulo pakoitti Lappalaisia yhä pohjoisemmaksi. Vaan moni lappalainen perhe on kum- minkin jäänyt tänne ja sekaantunut Savolaisiin. Niin on vielä keskipalkoilla 17 vuosisataa Iisalmen ja Kajaanin vä- lillä olevan Sukevan kestikievarin asukkaina ollut lappalai- nen perhe. Vaan sittemmin ei enää nähdä Lappalaisia näillä seuduilla asumassa. Ainoastaan vanhojen tarut ja la- pin haudat muistuttavat vielä meitä muinoisista asukkaista.
Savolaisten tuloa oli ollut asukkaita, kyettiin jo varhain eri pitäjäksi. Jo v. 1560 eroitettiin ,,Oulunjärven pitäjä" Limin- gasta ja Manamansalolle rakennettiin ensimmäinen kirkko.
Vaan uudella seurakunnalla oli monta kovaa vihollista.
Raaka, hedelmötöin maanlaatu, halla ja Venäläisten ryöstö- retket ovat kukin puolestaan vastustaneet Savolaisten vaiva- loista työtä, niin että jo yhteen aikaan näytti siltä, kuin Oulunjärven seuduista uudelleen tulisi erämaa. Uusi kirkko poltettiin ja seudut yhdistettiin taas Limingan pitäjään. Vaan kun hallitus oli huomannut näiden seutujen valtiollisen tär- keyden, niin se ei enää tahtonut jättää niitä oman onnensa nojaan. Sen vuoksi Kaarlo IX uudisti isänsä käskyn ja lu- pasi kirjeessään 15 p. Heinäk. 1598 niille, jotka asettuisivat tänne, kuuden vuoden verovapauden. Tämä lupaus houkut- telikin monta Savolaista muuttamaan ja pian näemme taas oman kirkon näillä seuduin. Seuraavana vuonna näet ra- kennettiin uusi kirkko Paltaniemelle. Vaan Venäläiset, nuot entiset viholliset, hätyyttivät taas uutisasukkaita, varsinkin kun heidän täytyi omin voiminsa puolustaa itseään. Tämä olikin ihan mahdotointa, kun viholliset äkkiarvaamatta ryn- täsivät polttaen ja ryöstäen, kylästä kylään. Suuria ryöstö- joukkoja kulki melkein vuosittain vesiä pitkin Venäjän ra- jalta Oulunjärvelle asti. Sen vuoksi esitti eräs talonpoika Oulunjärven tienoilta, Eerikki Klemetti, joka oli tullut kuu- luksi Pohjalaisten sotaretkien johtajana Venäläisiä vastaan, ja sen vuoksi kutsuttu Kaarle IX puheille, kuninkaalle, että linnoitus olisi välttämättömän tärkeä näille seuduille.
Jo v. 1607 aloitettiin kuninkaan käskystä Kajaanin lin- nan rakentamista ja sille valittiin erinomaisen sopiva sija.
Mahtavien Koivukosken ja Ämmän putousten välillä on pie- noinen saari. Tämä saari on niin vähäinen, että sitä täytyi suurentaa paaluttamisella saadakseen linnalle sijaa. Linna rakennettiin vähän nuolen näköön, jonka terä muka oli vir- taa vasten. Sen ympärille rakennettiin kaksinkertainen kivi- muuri ja muurin kumpaankin päähän torni. Linnasta johti silta kumpaisellekin rannalle ja kummankin sillan päässä oli Vipusilta, jota voitiin nostaa vaaran uhatessa. Linnan kar-
neita sekä vangitusmajoja, joista viimeksimainitut olivat var- sinaisia kiristyskoneita, joissa vankiparkojen täytyi istuallaan ja kumarruksissa viettää viheliäiset päivänsä (Vivallius).
,,Tauhosen torni1' oli silloin tunnettu maanalainen koppeli, jossa ei ollut ovea eikä akkunoita ja joka saatiin siten vielä kurjemmaksi, että lattiaan oli toimitettu rautaristikko, jonka alla koski pauhasi. — Mainioimpia Kajaanin linnassa istuneita vankeja on tunnettu historioitsija Johannes Mes- senius, joka täällä istui v. 1616—1636. Isonvihan alussa tuli tänne toinen mainiompi vanki, nim. liiviläinen maaneu- vos Paul von Helmers. — Tämä linna valmistui vasta v.
1666 kreivi Brahe'n toimesta. Sitä valmistaakseen käytti hän varoja koko läänistään. Linnaan asetti hän päällikön, joka hoiti sekä linnaa että läänitystä, ja hänen avukseen asetettiin kamreeri, sihteeri, vouti, kirjuri vankien vartija y. m. alhaisempaa palkkaväkeä. Vaan läänityksen peruut- tamisen jälkeen linnalle ei myönnetty enempää väkeä kuin päällikkö, vankien vartija ja kaksi renkiä.
Linna on paljon suojannut seutunsa asuttamista ja vil- jelemistä, ja sen nojassa on Kajaanin kaupunkikin voinut edistyä. Linnaa varten oli kaupungin nykyiselle sijalle ra- kennettu pieni kuninkaallinen latokartano, jonka tiluksia oli joen kumpaisellakin rannalla. Sitä paitse kokoontui tänne kansaa kauppaliikkeen vuoksi ja siten rakennettiin linnan luo pieniä taloja toinen toisensa perästä, ja jo Kustaa II Aatolfin aikana oli linnan luona pienoinen talonpoika-kylä, joka teki vähäistä kauppaa Venäläisten kanssa.1)
V. 1650 Syyskuun 18 p. antoi kuningatar Kristiina, tuo aatelissäädyn suosijatar, kreivi Pietari Brahelle vapaa- herrakunnaksi Kajaanin, Kuopion ja Iisalmen pitäjät, ja tästä päivästä koittaa uusi aika näille seuduille. Sillä Brahe on ollut ikäänkuin läänityksensä isänä. Hän on semmoi-
¹) Tässä muistamme, että Solovetskoje-luostarin aikakirjoissa jotka kertovat noista alituisista ryöstöretkistä Kajaanilaisten ja Venäläisten vä- lillä, mainitaan, että Venäläiset v. 1592 ryöstivät Kajaanin kaupunkia.
Silloin kuin Ruotsin hallitus vielä piti näitä seutuja erämaina, ovat Venä- läiset löytäneet sieltä kaupungin!
alamaisiksensa joutuneiden talonpoikien omaisuuden ja va- pauden, hellällä huolella harrastanut läänityksensä edisty- mistä varallisuudessa, enentänyt vapauksia, helpottaakseen talonpoikien raskasta elämää, kokenut saada oikeuden ja järjestyksen vallitsemaan. Tärkein niistä keinoista, joita Brahe on käyttänyt, edistääkseen koko maamme varallisuutta, on kaupunkien perustaminen ja niitä hän perusti kokonaista kymmenen.
Näistä on Kajaanin kaupunki yksi.
Suurilla ja maallemme niin tärkeillä matkustuksillaan oli Brahe käynyt kahdesti Kajaanissa, nim. v. 1639 ja 1649, matkustaen sieltä veneessä Ouluun. Näillä matkoillaan oli hän tullut huomaamaan tuon sopivan paikan linnan vieressä, mahtavain, luonnonihanain koskien rannalla. Hän huomasi, että kaupunki tällä paikalla olisi kentiesi kaupalle erittäin sopiva, sillä se tulisi siten välittämään meren rantaa ja Ve- näjän rajaa. Sen vuoksi päätti hän tuosta mitättömästä ky- lästä perustaa kaupungin, ,,Kungen till kommande nytta och riket till prydnad", niinkuin hän eräässä kirjeessään 17 p.
Toukok. 1661 mainitsee. Tämä perustaminen tapahtui v.
1651, vaan suureksi ikäväksemme emme ole saaneet kä- siimme kaupungin perustuskirjaa eli sen jäljennöstä. Tä- män perustuskirjan mukaan on kaupunki saanut latokarta- non alueet sekä verovapauden vastaiseksi.
minkäänlaista muutosta entisen markkinakylän oloissa.
Asukkaat itse eivät ole juuri millään innolla vastaanottaneet sanomaa kotipaikkansa muuttumisesta kaupungiksi. He ei- vät kentiesi ensin tietäneet inistä heidän oli alkaminen ja mitä heidän oli tekeminen. Vaan vaikein syy taisi kum- minkin olla heidän varattomuutensa — syy joka aina vai- kuttaa lannistavaisesti edistymiselle joka alalla. Vaan Brahe, joka oli päättänyt Kajaanista saada ,,vastaista hyötyä ku- ninkaalle ja valtakunnalle kaunistusta", ei jättänyt sitä sil- leen. Ensimmäinen tarvis uudella kaupungilla oli kirkko.
Heti perustamisen jälkeen antoi Brahe Kajaanin vapaaherra- kunnan nimismiehelle, Antti Eerikinpojalle, käskyn rakennut- taa kirkon sopivalle paikalle. Tämän johdosta kirjoittaa mai- nittu Eerikinpoika kirjeen seuraavasta sisällöstä (1619/x53):
Hän ei ollut linnan läheisyydessä löytänyt sopivaa paikkaa, vaan vähän linnasta itää kohti, jossa on hyvin kivinen paikka, aidan sisäpuolella [kaupungin ympärillä oli näet aita (staketti)]. Hän oli käskenyt kyläläisten hankkia seu- raavana talvena rakennusaineita, niin että joka ruunun joutsi toisi 4 hirttä. Ja koska tämä kirkon rakentaminen oli rasittava kyläläisille pyytää hän, että Brahe käskisi ,,vasta kotiin tulleita" sotamiehiä auttamaan heitä työssään.
Tästä näemme siis, että kirkko ei ole rakennettu 1652, niin- kuin on luultu tätä ennen.¹) Sillä kun siihen on ruvettu hirsiä vedättämään vasta talvella v. 1653 ja sen rakentami-
¹) K. A. Castren. ,.Kajaanin läänin vaiheista".
niin voi melkein varmaan olettaa, ettei se ole voinut val- mistua ennenkuin seuraavana talvena. Tätä kirkkoa sanovat kaupunkilaiset itse vielä paljoa myöhemminkin hyvin kau- niiksi. Toiseksi näemme samasta kirjeestä kirkon silloisen paikan. Kun sanotaan, että se rakennettaisiin linnasta vä- hän itää kohti kiviselle mäelle, niin jokainen Kajaanissa käynyt arvaa heti, että ensimmäinen kirkko on ollut ihan samalla paikalla, jolla nykyinenkin on. Saman olettamisen todenperäisyydestä tulee vakuutetuksi, kun tiedämme että, kun ensimmäinen kirkko poltettiin isonvihan aikana, raken- nettiin v. 1734 uusi entisen sijalle. Sitä paitse kirjeestä vielä tulemme tietämään, että kirkkoa ei ole kokonaan ra- kennettu Brahen kustannuksella, vaan että Kajaanin ym- pärillä olevat kylät ovat olleet pakoitetut hänen käskystään auttamaan kirkon rakentamista.
Jo ennemmin oli rakennettu kouluhuoneus, jossa oli kaksi kammaria.
Näitten rakentamiseen oli Brahe melkeinpä pakoitta- nut ja itsekin paljon lahjoittanut. Vasta sitten, kun Brahe laittoi kaupunkiin oman raastupaoikeuden (1659), ja maist- raattiin tuli Kajaanin kaupungin asukkaita raatimiehiksi, rupesivat Kajaanilaiset itsekin tuosta ,,kelvottomasta talon- poika-kylästä" muodostamaan kaupunkia. Tästä lähtien voi huomata, kuinka he innolla koettavat joka alalla parantaa ja laatia uutta, niin että vasta vuodesta 1659 voi sanoa Ka- jaanin kaupungin historian alkavan; sitä ennen on se ollut Kajaanin kylän.
V. 1662 mainitaan ensi kerran kadun nimeä: Kirkko- katu. Silloin päätettiin näet että jokainen kaupunkilainen (,,porvari") rakentaisi yhden sylen ,,siltaa" mainitulle ka- dulle. Tätä siltaa varten pitäisi vedättää hirsiä ja someroa.
Tästä huomaa, että katu oli siihen aikaan, niinkuin se vielä nytkin on, hyvin likeä ja vetelä, niin että ,,porvareitten'' täytyi täyttää sitä hirsillä s. o. rakentaa silta koko kadulle.
Jo seuraavana vuonna näemme kaupungissa kaksi pitkää katua; rinnakkaan kulkivat lännestä itään Kirkkokatu ja Pitkäkatu ja näitä yhdisti kaksi ristikatua. Pitkäkatu oli
9 syltä. Tästä näemme, kuinka suuri kaupungin koko oli ensi aikoina. Vaan vaikka kaupungissa tällöin jo oli mel- kein samat kadut kuin meidän aikoina, niin ei sillä kum- minkaan ole ollut kovin paljo taloja, sillä vielä 1686 kau- pungissa ei ollut kuin noin 40 ,,savua".
Jo edellisessä mainitsimme, että kaupunkia ympäröitsi pystyaita. Tässä aidassa ei oikeastaan ollut enempää kuin kolme aukkoa, nim. Pitkäkadun kumpaisessakin päässä ole- vat tulliportit sekä portti linnaan päin. Jos aita kaatui, eli jos joku hakkasi reiän aitaan (joka varsinkin tapahtui ran- taan päin, kun asukkaat tahtoivat suoraa tietä käydä ve- dellä), niin päätti raastuvan-oikeus heti seuraavana päivänä, että se oli korjattava. Tulliportit olivat avattavat kesällä kl.
4 aamulla, vaan talvella vasta kl. 6; tämä ei kumminkaan tainnut aivan säännöllisesti tapahtua muulloin kuin mark- kina-aikana, jolloin tulliherra kävi illalla ne lukitsemassa.
Toria ei ollut vielä v. 1668. Samana vuonna tuli ni- mittäin kreivin komisarjukselta käsky kaupunkilaisille ra- kentaa tori katupuotineen markkinoita varten. Tätä ennen olivat markkinoilla kävijät itse hankkineet itselleen katu- puoteja; vaan kreivi tahtoi, että kaupunkilaiset rakentaisi- vat puoteja vuokratakseen niitä muukalaisille. Se aukko paikka, jolle katupuodit hankittiin, oli yhtä likeä ja vetinen kuin kadutkin. Sen vuoksi päätettiin v. 1670, että jokainen kaupunkilainen rakentaisi 11/4 syltä siltaa torille, ,,niin että olisi vapaa ja kuiva käytävä katupuoteihin''. — Tämmöiset olivat silloiset Kajaanin kadut ja tori. Minkälaisia olivat katujen varrella olevat talot? Ne olivat tupia, sisään läm- piäviä savupirttejä. Aina puhutaan vaan pormestarin tu- vasta (stugan), raatimiehen tuvasta, tulliherran tuvasta y. m.
y. m. Useammalla ,,porvarilla" oli ainoastaan yksi asuin- huone. Ikkunalasia ei ollut muilla kuin varakkaimmilla ja virkamiehillä; sama oli rautalukkojen, saranoiden ja muitten tarviskalujen laita. Erityisesti mainitaan eräässä raastuvan- oikeuden pöytäkirjan pykälässä, että pormestari oli hankki- nut raastupaan 18 lasiruutua ja maksanut niistä 6 talaria kappaleesta.
päiväisiä aitoja pidettiin peltojen ja talojen välillä.
V. 1686 laittoi maaherra kaupunkilaisille käskyn, että heidän täytyy pitää parempia rakennuksia, kivisiä uunin piippuja sekä lauta-aitoja talojen välissä. Tästä lähtien tehtiin vuosittain säännöllisesti sama muistutus.
Yksityisten rakennuksina huomaamme kosken rannalla useampia vesimyllyjä, jotka tavallisesti olivat yhtiöiden omis- tamia. Yleisiä rakennuksia tietysti ei ole paljo. Semmoi- sina mainittakoot jo edellisessä kerrotut kirkko ja koulu sekä raastupa, tullikamari ja pappila.
Saastuvan rakentamisesta emme tiedä lähemmin. Ei mainita mihin raastuvanoikeus ensi kerran kokousi v. 1659.
Vaan tämän ensimmäisen kokouksen pöytäkirjan 2:ssa py- kälässä julistetaan kreivin kirjoitus raastuvan rakentamisesta ja luultavasti on ainakin v. 1663 raastuvan huone ollut ra- kennettu, sillä silloinhan ostettiin nuot kalliit ikkunalasit.
Näyttää vähän siltä, kuin maalaisetkin olisivat ottaneet osaa raastuvan rakentamiseen, sillä ensimmältä ovat sekä Palta- mon että Sotkamon pitäjäläiset pitäneet käräjiä siinä. V.
1667 pöytäkirjoissa mainitaan, että, koska mainitut pitäjä- läiset eivät enää ota osaa raastuvan korjaamisiin, niinkuin ovat luvanneet, vaan ovat rakentaneet itselleen oman kä- räjähuoneen, niin kaupunkilaiset päättivät itse hankkia ik- kunalaseja ja lautoja, ja että maalaiset eivät enää saa pitää käräjiä raastuvassa. Sittemmin kehoitetaan kaupunkilaisia aivan alituisesti hankkimaan lautoja ja korjaamaan raas- tupaa. V. 1670 oli raastuvanuuni korjattava ja ,,porva- reita" kehoitetaan kantamaan savea ja kiviä. V. 1688 päätettiin korjata raastupa, hankkia siihen uudet ikkunat, kivinen uunin piippu, rauta-peltejä y. m., jota varten joka talosta tuli maksaa kolme talaria. Kun tiedämme että kau- pungissa tähän aikaan on ollut noin 40 taloa, niin näemme että raastuvan korjaaminen tällöin on tullut maksamaan noin 120 talaria. V. 1690 päätettiin rakentaa torni raas- tuvan katolle. — Tästä voisi päättää, että tämä raastupa olisi sama kuin Kajaanin nykyinen tornillinen raastupa, vaan niin ei ole. Entinen rakennus paloi ison vihan aikana.
Tullihuone eli tulliherran asunto, oli ensin hänen yk- sityinen asuntonsa. Vaan kun tulliherra sittemmin teki suuria parannuksia, hankkien siihen piipunpellit, ikkuna- lasit, hyvät saranat ja lukon oveen sekä ,,kuistin" tuvan eteen, ja näistä töistä pyysi tullivirastolta 20 hopeatalarin (noin 57 Suomen markkaa) palkinnon niin, päätti sama vi- rasto ostaa tullihuoneen ruunun omaksi (1686).
Jo edellisessä olemme puhuneet kirkon rakentamisesta.
Siihen voimme lisätä tässä mitä kaupunkilaiset sen jälkeen ovat tehneet kirkkonsa korjaamiseksi ja kaunistamiseksi.
V. 1666 määrättiin porvaristo tervaamaan kirkkoa. Neljän kaupunkilaisen osaksi tuli aina hankkia tynnyri tervaa yh- teensä. V. 1667 velvoitettiin jokainen kaupunkilainen teke- mään kolme syltä aitaa (,,kyrkobalk"—?) kirkon ympärille.
Talvella pitäisi hankkia hirsiä ja muita tarpeita ja keväällä tuli jokaisen rakentaa osansa aitaa. Tätä työtä tuli myös kaupungissa asuvain upseerien ja sotilaitten tehdä. V. 1668 päätettiin myös raastuvanoikeudessa, että istuimet kirkossa jaettaisiin uudelleen porvarien kesken sekä että niihin teh- täisiin ovet. Tästä huomaamme että siihen aikaan jokaisella oli oma sijansa kirkossa, jolle ei ollut muiden menemistä.
Näitä istuimia ei kumminkaan heti laitettu kuntoonsa, sillä v. 1669 näemme päätettävän että porvarien pitäisi hankkia hirsiä ja lautoja kirkonistuimia varten sekä maksaa puuse- pän työstä. V. 1670 on korjattu kirkkoa, varsinkin sen kat- toa, josta erittäin mainitaan että sitä piti korjata tuohilla.
Tässä korjaustyössä piti sotilaitten tehdä puolet siitä mitä porvarit tekivät. Tämän korjauksen jälkeen kirkko näkyy kestäneen kauan aikaa. Tuohikatto oli visu, se kesti viiden- kolmatta kesän sateet. Vasta v. 1695 kehoittaa kirkkoherra Antilius kaupunkilaisia korjaamaan kirkkoa ja he suostuivat- kin sen korjaamiseen ja ,,kaunistamiseen'' kukin antamaan yhden laudan, kaksi talaria tervaan ja yhden päivätyön.
V. 1662 lupaa linnan silloinen majuri kreivin kustan- nuksella hankkia rakennusmestareita ja rakennuttaa kello- tapulin, jos porvarit suostuisivat hankkimaan hirsiä. Ke- väällä v. 1663 aloitettiin tapulin rakentamista. Vaan kun eivät kaikki porvarit olleet täyttäneet velvollisuuttaan, pää-
tettiin panna kolmen talarin sakko sille, joka ei ollut hank- kinut hirsiä. Ei tiedetä mitä tämä sakko on auttanut, vaan näyttää siltä kuin tapuli olisi ollut valmis seuraavana syk- synä. Silloin jo oli nim. ostettu kellokin, joka oli maksa- nut 379 talaria 23 äyriä (noin 300 Smk. nykyisen raha-ar- von mukaan). Tämä kello on ostettu kaupunkilaisten yh- teisillä rahoilla.
Olemme edellisestä nähneet, että kreivi Brahe jo 1652 eli heti kaupungin perustettuaan oli rakennuttanut koulutu- van, sisältävän kaksi huonetta, sillä ehdolla, että kaupunki- laiset pitäisivät sitä kunnossa. Ei siitä mahtanut vielä sil- loin tulla kovin kelvollista, koska v. 1663—1667 vielä ke- hoitetaan kaupunkilaisia hankkimaan hirsiä ja valmistamaan koulutupaansa.
Ja vielä vuonna 1682, kun piispa Gezelius vanhempi kävi piispan käräjiä pitämässä Kajaanissa, oli hän kehoitta- nut kaupunkia valmistamaan samaa huonetta. Sen vuoksi uhkasi maistraatti porvaristoa rangaistuksella, jollei se tot- telisi ,,korkearvoisan isän, piispan ja tohtorin" tahtoa. Tämä uhkaaminen näkyy auttaneen, koska ei sittemmin enää ke- hoiteta samaan työhön. Vaan jo v. 1688 tarvitsi koulutupa korjauksia, jonka vuoksi koulunopettaja Antti Antilius ke- hoitti kaupunkilaisia korjaamaan, muistuttaen piispan ke- hoitusta. Päätettiin että aina kaksi talollista yhteensä teki- sivät yhden päivätyön. Tämmöisinä on tieteitten ensimmäi- nen koto Kajaanissa pysynyt vuoteen 1712, jolloin se paloi.
Yleisiin, eli oikeastaan yhteisiin rakennuksiin voimme vielä lukea pappilan. Emme tiedä milloinka se on han- kittu. Ehkä linnan saarnaajalla, joka myös tuli kaupungin kirkkoherraksi, jo ennen kaupungin perustamista on ollut asuinhuoneita linnan läheisyydessä olevassa markkinaky- lässä, joista sitten olisi tullut kaupungin pappila. Jollei niin ole, niin on luultavasti pappila rakennettu samaan ai- kaan kuin kirkkokin. Vaan tätä olettamista vastustivat ne alituiset korjaukset ja parannukset, joita pappila on tarvin- nut, kunnes jo v. 1686 rakennettiin ihan uudet asuinhuo- neet pappilaan, syystä että entiset olivat ihan rappioti- lassa.
V. 1695 kehoitti kirkkoherra Antilius kaupunkilaisia kaivamaan pois kiviä tieltä, jota kuljettiin pappilasta kirk- koon.
Tämmöinen oli siis Kajaani ensimäisinä vuosikymmeninä ulkonäöltään. Katuja oli jo silloin melkein yhtä monta kuin vielä nytkin, vaikka ne olivat vielä kivisiä, vesisiä ja ko- loisia. Vaan olihan niillä puu trottoaareja, jommoisia vasta viime vuosina on uudelleen hankittu kaupunkiin! Kummin- kin näimme, että nämät ,,trottoaarit" eivät ole olleet kum- mempia, kuin tavalliset porraspuut, joita meidän aikanamme tapaamme vesisillä soilla, kävellessämme erämaassa olevien talojen väliä. Näitä katuja reunustivat porvareitten ,,tu- vat", savupirtit, joihin ainoastaan maaherrojen käskystä suu- rella vastahakoisuudella hankittiin oikeita uunin piippuja ja joissa ainoastaan varakkaimmilla oli lasiruutuja ikkunoissa.
Puutarhojen ja puistojen asemesta, joita muissa kaupun- geissa on katujen ja talojen välissä, oli Kajaanissa pienoi- sia peltotilkkuja huonoine, hajanaisine aitoineen, jotka vä- listä sulkivat kadunkin.
Voimme arvata minkä näköisiä kirkko- ja kellotapuli olivat, jotka niinkin köyhä ja harvalukuinen työvoima oli valmistanut yhdessä kesässä ja kun silloin sanottiin, että kirkkoa kaunistettiin tervaamalla ja kattoa tuohilla paik- kaamalla!
Mutta tätä ei voi ylenkatseella tahi halveksimisella ajatella, kun muistamme kuinka köyhä väki asui kaupun- gissa ja että tämä väki oli osaksi muuttanut maalta tänne, päästäkseen vähäksi aikaa veron maksusta. Tähän heidän köyhyyteensä oli nähtävästi suurin syy kaupungin etäisyys meren rannasta ja sivistysmaailmasta, joten kauppa ei käy- nyt, eikä kaupunkilaisilla ollut muuta keinoa elättääkseen henkeään ja perhettään, kuin aluksi ruveta maanmieheksi, kuokkimaan ja perkkaamaan itselleen peltotilkkuja, niinkuin uutisasukkaat ainakin. Seuraavassa tulemme luomaan sil- mäyksen kaupungin tiluksiin ja niiden viljelemiseen.
Olemme jo maininneet, että kreivi Brahe, perustaes- saan kaupungin, antoi sille entiset latokartanon alueet. Nä- mät olivat jotensakin laajat, vaikka niillä ei ollut paljo viljeltyä maata. Niillä ei ole nim. ennen lahjoitusta ollut muita viljeltyjä paikkoja, kuin n. k. latokartanon keto, joka on ollut nykyisellä Purolan mäellä, vasemmalla puolella ete- lästä kulkevaa maantietä, kun tullaan kaupunkiin.
V. 1666 kävivät kreivin käskystä silloinen pormestari ja kaksi raatimiestä pyykittämässä rajaa näitten kaupun- gille lahjoitettujen alueiden ja pitäjien välillä, ja tämän ra- jan on kreivi hyväksynyt ja se on sittemmin pysynyt mei-
dän aikoihimme saakka melkein muuttumattomana.
Kaupungilla oli siis jo heti alusta tämä suuri maan rikkaus, joka sillä nytkin on, vaan se ei ollut silloin juuri suuresta arvosta, kun se oli melkeinpä kokonaan viljelemät- tömänä. Vaan vähitellen rupesivat kaupunkilaiset pyytä- mään maistraatilta (eli niinkuin silloin sanottiin ,,pormes- tarilta ja raadilta") lupaa peltojen ja niittyjen raivaamiseen ja kuokkimiseen. Tavallisesti heille myönnettiin tämä oi- keus sillä ehdolla, että he olivat velvoitetut tekemään pie- niä töitä kaupungin hyväksi ja myöhemmin veroa maksa- maan.
V. 1673 lisäsi kreivi lahjoitukseensa vielä Ronkalan maan (¹/4 manttaalia) ja Vimpelin puron varrella olevat nii- tyt, joista hän määräsi tulot pormestarin ja raatimiesten pal- kaksi. Vaan ei tämäkään 1/4 manttaalin maa mahtanut olla kovin suuresta arvosta, koska siitä maksettiin veroa viitenä seuraavana vuonna ainoastaan 20,9—9,4—6,28—•
5,11 — 5,30 talaria.
Siis ei ole ollut muita viljeltyjä maita, kuin tämä Ron- kalan maa niittyineen ja edellä mainittu latokartanon keto.
Kaikki muut sittemmin viljellyt tilukset kaupungin maalla ovat siis yksityisten kaupunkilaisten raivaamia ja kuokki- mia. Ja jo tällä vuosisadalla, josta tässä olemme puhuneet, näkyy paljo viljellyn sekä peltoja että niittyjä. Silloisten viljeltyjen paikkojen nimiä löytää jo melkoisen paljon, niin- kuin Peuran neva, Petäjärven ja Pahalammen rannat, Kä- pälä, Lammen seutu, Porrassuo, Leirikangas, Palokangas,
Lauttalahti, Kangasoja, Pukkisaari, Tihisen niemi, Kivipuro y. m. Mutta näitten tilusten oli jo käydä huonosti. V. 1680 yleisessä reduktionissa pidettiin koko kaupungilla lahjoi- tettua aluetta kreivi Brahen yksityisenä omaisuutena ja pe- ruutettiin ruunun omaksi. Silloin valitti maistraatti kunin- kaalle, että ei ole yhtään kaupunkia, jolla ei olisi tiluksia, ja pyysi, että kuningas antaisi kaupungin pitää kreivi Bra- hen lahjoitukset. Tämän johdosta sai maaherra Vrangel käskyn tarkastusmatkallaan Kajaanissa (16 4/ii 82) muun muassa ottaa selkoa näistä kaupunkilaisten tiluksista. Tätä asiaa on sittemmin tutkittu kauan aikaa ja vihdoin on kau- punki saanut 1614/iii85 kuninkaallisen päätöksen, joka vah- vistaa kreivin antamat lahjoitukset kaupungille. Tästä läh- tien ovat kaupunkilaiset saaneet meidän aikoihimme saakka ikäänkuin ominaan viljellä vuosien kuluessa laajoista soista ja tiheistä korvista raivaamiansa peltoja ja niittyjä.
Ensi aikoina oli siis maanviljelys Kajaanilaisten pää- elinkeinona. Ja mikäpä muu juuri olisi ollutkaan, koska he olivat lähiseuduilta muuttaneita talonpoikia. Kohta he rupesivat kumminkin koettamaan kaupunkilaisten tavalli- sinta tointa, kauppaa. Ensimmäinen enin tuottava kauppa näyttää olleen kotona tehdyn oluen ja viinan myynti. Tätä on useampi porvari harjoittanut ja suuri menekki näkyy näillä tavaroilla siihenkin aikaan jo olleen. Siitäkin näkee, että tätä kauppaa jo silloin pidettiin tärkeänä, kun maistraatti vuosittain määräsi kaksi miestä tarkastamaan jokaisen oluen- ja viinanmyöjän tavaroita, ja v. 1667 saakka määräsi se sekä olut- että viinakannulle hinnan, jota enemmän ei ku- kaan sakon uhalla saanut ottaa. Tämän määräykseu mu- kaan maksoi viinakannu v. 1666 5 markkaa 50 penniä, 1667, viina 4 mk., olut 25 penniä kannu, v. 1669 viina 5 mk.
olut 30 p:iä j . n. e.
Mutta kohta alkoivat kaupunkilaiset harjoittaa muun- kin tavaran kauppaa. Tähän kehoitti heitä varsinkin venä-
läisten esimerkki. Näyttää siltä kun nämät jo aikoja sitten olisivat tottuneet Kajaanin linnan luona tapaamaan toisiaan ja siellä vaihtamaan tavaroita toistensa kanssa. Sittemmin kun Kajaani tuli kaupungiksi, muuttuivat heidän matkansa tänne säännöllisiksi markkinoiksi, joita pidettiin kahdesti vuodessa, Helmikuun alussa, Kynttilänpäivän aikana ja Ju- hannuksen aikana. Nämät markkinat saivat kohta suuren merkityksen ja varsinkin ennen v. 1700 on niillä ollut suuri merkitys. Niihin tulvasi kauppioita Sortavalasta, Savonlin- nasta, Wiipurista, Turusta, Waasasta, Kokkolasta, Raahesta, Oulusta ja sitä paitse Wenäjältä paljon kauppioita. Kajaa- nilaisten suurimpana voittona näistä „maailmanmarkkinoista"
näkyy olleen oluen ja viinan myynti sekä ruo'an laittami- nen vieraillensa.
Tähän aikaan oli kauppa erilaisella kannalla kuin nyt.
Silloin määräsi nim. kaupungin perustaja vissin määrän ky- liä ja pitäjiä, joitten tuli viedä kaikki myytävänsä kaupun- kiin; ja silloin ei saanut olla maakauppioita. Kaupungilla oli yksin oikeus maalaisilta ostaa ja heille myydä tavaroita.
Muut kaupunkilaiset eivät saaneet tulla heidän alueelleen kauppaa tekemään, paitse markkina-aikoina itse kaupun- gissa.
Kajaanin kaupungille oli Brahe määrännyt kauppaa varten alueen, johon kuului koko nykyinen Kajaanin maa- seurakunta Paltamon, Säresniemen, Hyrynsalmen ja Sotka- mon pitäjät sekä osa nykyisistä Puolangan ja Suomussalmen pitäjistä. Näiden asukkaiden velvollisuus oli siis viedä kai- ken myytävänsä Kajaaniin eikä käydä maakauppaa. Mutta ei näitä määräyksiä juuri tarkalleen noudatettu. Varsinkin on markkinain väliaikoina venäläiskauppa näillä seuduin ollut hyvin vilkas. Tämän Venäläisten maakaupan estämi- seksi määrättiin alussa, että Venäläiset eivät saisi tulla maahan muualta kuin Kajaanin kautta, jossa heidän tava- ransa oli tarkastettava, luetteloon pantava ja sinetillä sul- jettava. Vasta Oulussa saataisiin sinetit rikkoa. Vaan nä- mät määräykset kumottiin v. 1680 ja tälle kaupalle annet- tiin täysi vapaus. — Vähitellen alkoi maakunnan kansakin huomata, että tuommoinen kauppa olisi edullinen muillekin
kuin Venäläisille. Kohta alkoi siis moni varakkaampi ta- lonpoika käydä samanlaista kauppaa. Niin haastettiin esim.
v. 1666 kaksi talonpoikaa Sotkamosta käräjiin siitä, kun olivat käyneet Venäjällä ostamassa tavaraa ja myöneet sitä täällä tullia maksamatta. Toinen oli tuonut hurstia, toinen liinaa, tupakkia, rohdinlankoja j . n. e. 400 riksin arvosta.
Tämä talonpoikain maakauppa alkoi käydä niin yleiseksi, että Kajaanilaiset v. 1667 ja 1672 valittivat siitä maakau- pasta, jota varakkaat talonpojat rajaseuduilta pitivät Ve- näjän kalun kanssa. Venäjältä tuomat kalunsa he säästi- vät markkina-ajaksi eli myivät tahi vaihettivat sitä jo ennen ympäri maakuntaa. Tätä tullittomattoman kalun kauppaa estääkseen toimitti Kajaanin linnan päällikkö tarkastajan, joka sai hankkia palkkansa takavarikkoon kaluja ottamalla.
Mutta jos talonpojatkin alkoivat käydä kauppaa, oli Venä- läisten liike verrattomasti suurempi. Sillä olikin nyt Ruot- sin hallitus puolellaan.
Mutta Venäläisten kauppavapaus alkoi kohta käydä haitalliseksi valtiollekin, kun he toivat kalujansa tänne tul- lia maksamatta. Heidän, näet, olisi oikeutta myöten pitä- nyt mennä Kajaaniin tullittamaan niitä, mutta kun tarkas- tus oli huono, poikkesi vaan harva sinne. Monta olikin tietä Venäjältä maakuntaan. Pait' sitä, että oli helppo tehdä tullivarkauksia, olisi moni saanut tehdä suuria mut- kiakin päästäkseen Kajaaniin tullin maksoon. Kummako siis jos useimmat katsoivat edullisemmaksi jättää koko Kajaani
syrjään.
Siihen aikaan oli nim. Kajaanin kaupungissa virasto, jota siellä nyt ei ole, nim. tullivirasto. Kaikki tavarat, jotka tuotiin kaupunkiin, olivat ensin vietävät tullimiehen katsel- taviksi ja niistä oli maksettava pienoinen vero kruunulle, 1/32
tavaran arvosta. Tämä vero se juuri peloitti maalaisia tuo- masta tavaroitaan kaupunkiin ja sentähden he myös niin mielellään myivät tavaransa maaseudulla ja vaihtoivat niitä muitten kaupunkilaisten ja varsinkin Venäläisten rihka- maan. Tästä syystä oli heillä usein rettelöitä ja myös ka- hakoita tullimiesten kanssa, jotka kuljeskelivat maaseudulla valvomassa kruunun oikeutta.
Tulliherran tuli tehdä tili kaikista tulliveroista ja hä- nen tilikirjoistaan olemme saaneet seuraavat tiedot, jotka hyvin valaisevat silloisen kaupan asemaa.
V. 1672 tuotiin Kajaniin: 17 vuotaa, 6 vasikannah- kaa, 18 ketun nahkaa, 6 ahman nahkaa, 5 näädän nahkaa, 1 saukon nahka, 5 kärpän nahkaa, 1275 oravan nahkaa, 199 jäneksen nahkaa, 3 suden nahkaa, 1 karhun nahka, 6 LU 17 naulaa pellavaa. 114 LU hamppuja, 4,205 kyynärää palttinaa, 11,860 kyyn. hurstia, 8 pakkaa (,,stycke"—?) puo- livillaista vaatetta, 338 kyyn. sarkaa; 15 tynnyriä höyhe- niä, 15 tynnyriä ohria, 79¹/2 tyn. rukiita; 117 LU talia, 192 LU voita; 2 LU mateita, 12 LU taimenia, 1,225 LU kapahaukia; 25 LU rautaa, 10 U messinkiä; 444 LU suo- loja, 15 U sokeria, 1 LU viskuja, 7 U rusinoita, 1 LU vii-
kunoita, 7 U aneksia.
V. 1679 tuotiin Kajaaniin: 2 vuotaa, 30 vasikan nah- kaa, 5 ketun, 1 näädän, 1,560 oravan, 46 jäneksen, 4 su- den, 5 karhun, 17½ LU pellavaa, 125½ LU hamppuja;
8,995 kyyn. palttinaa, 12,735 kyyn. hurstia, 1 pakka 38 kyyn. puolivillaista vaatetta, 440 kyyn. sarkaa, 61 kyyn.
sertinkiä, 13 kyyn. ,,Dvelkia", 5 kyyn. ,,tubimia"; 60 tyn- nyriä höyheniä, 21 ohria, 356 rukiita; 120 LU talia, 353 LU voita, 2,649 LU kapahaukia; 5 U tinaa, 1.280 LU suo- loja, 10 LU sokeria, 25 U rusinoita, 10 U viikunoita, 1 LU aneksia, 10 U inkivääriä, 7½ riisiä paperia.
Vertailemalla näitä kumpaisiakin luetteloita voi nähdä mimmoiset markkinat Kajaanissa näihin aikoihin ovat olleet ja kuinka ne ovat muuttuneet 7 vuoden kuluessa.
Vertailun vuoksi tahdomme tässä luetella, kuinka paljo tuloja saatiin Kajaanin kaupuugin tulliviraston kautta, sillä siitähän voi nähdä mimmoinen kauppa on ollut eri vuosina kaupungissa. V. 1655 oli tullivero yhteensä 119,17 hopea talaria (noin 438 mk.), v. 1656 = 102,40 talaria (n. 368 mk.), v. 1665 = 84,9 talaria (n. 306 mk.), v. 1669 = 98,18 (n. 358 mk.), v. 1672 = 149 talaria (n. 540 mk.), v. 1673
= 119 talaria (n. 438 mk.), v. 1674=198,5 (t. = 562 mk.
41 p:iä,) v. 1676 = 194,23 t. (n. 551: 81), v. 1677 = 224 t.
(n. 636: 16), v. 1679 = 265,2 t. (n, 752: 60). Kun tie-
dämme että tulliveroa maksettiin 1/32 tavarain arvosta, niin tulemme näkemään että kaupunkiin tuotujen tavarain arvo esim. v. 1656 oli noin 11,776 mk. ja v. 1679 noin 24,064 mk. — Ikävä kyllä emme ole saaneet tietoja uudemmilta ajoilta, vaan näistä jo näemme, kuinka kauppa vuosi vuo- delta on vilkastunut, ja vaikka Kajaanilaiset eivät liene ot- taneet paljoa osaa näihin kauppoihin, niin voimme kummin- kin varmuudella olettaa, että heilläkin on ollut suurta hyö- tyä kaupan vilkkaammasta liikkeestä ja markkinavieraitten enentymisestä, saihan silloin heidän viinansa ja oluensa pa- remman menekin.
Tässä kun on ollut puhe kaupasta sopinee ehkä lue- tella muutamia tavarain hintoja, joita olemme löytäneet vanhoista asiakirjoista. Tynnyrin ala peltomaata — 20 mk., talo sijoineen =6—20—30—80—110-248 mk., viikon ela- tus = 2 mk., ikkunalasi = 5: 80, jyvätynnyri = 6—10 mk.
1 kappa jauhoja = 50 p:iä, 1 U voita = 10—20—40 p:iä, 1 LU ihraa = 2 mk., hevonen = 20-30—40—50 mk., härän vuota = 5 mk., 1 LU kapahaukia = 6—7 mk., 1 LU hamp- puja 5 = mk., 1 kyyn. hurstia — 25 p:iä, 1 kyyn. sarkaa = 50 p:iä, 1 LU tupakkia 3 - 6 mk., 1 LU rautaa= 1 mk., 100 kpl. rautanaul. = l mk., pata ==2 mk., pyssy = 8—15 mk Nykyajan kaupalle ihan outo ilmiö oli silloinen tupakki- kauppa. Tupakkikauppa koko valtakunnassa oli erään n.
k. Tupakkikomppanian (Tukholmassa) yksinomainen oikeus.
Tämä komppania laittoi joka kaupunkiin omat myyjänsä, ja silloin ei saanut kukaan muu siinä kaupungissa myydä tupakkia. Kajaaniinkin tahtoi tämä Tupakkikomppania laittaa valtuutetun myyjän ja kirjoitti sinne plakaatin, joka Raastuvan oikeudessa julistettiin 166/iv63 porvaristolle, ja jonka mukaan kaikkien tuli 6 viikon kuluessa myydä kaikki tupakkinsa komppanian valtuutetulle myyjälle. Mutta näyt- tää kuin kajaanilaiset eivät olisi huolineet tästä julistuk- sesta mitään, vaan eläneet entistä elämäänsä ja hankkinneet tupakkia keneltä vaan saivat. Sen vuoksi on Tupakkikomp- pania antanut Raahen pormestarille, Cortélle, luvan pitää tupakkikauppaa Kajaanissakin. Hänen kauttansa ovat ka- jaanilaiset saaneet aivan vähän tupakkia, ,,ei edes kotitar-
2
peeksikaan", ja sen vuoksi ovat he häätyneet ostamaan tu- pakkia muiltakin, kuin valtuutetulta myyjältä. Varsinkin ovat Tupakkikomppanian myyjät Oulussa (Vahl) ja Wiipu- rissa (Flacius) koettaneet saada tavaroitaan myydyiksi Ka- jaanissa. Kumpaisetkin lähettivät myyjiä Kajaaniin ja kau- punkilaiset, ollen kovassa tupakin puutteessa, ovat ostaneet keneltä on sattunut. Mutta Oululainen tupakin myyjä sa- noi, että hänen isännällään, Vahl'illa, on valta myydä Ka- jaanissakin ja haastoi sentähden usein viipurilaisia ja venä- läisiä Kajaanin raastuvan-oikeuteen. Vaan kun hän ei voi- nut tuoda esiin valtakirjaa, ja kun ,,Pormestari ja Raati"
itsekin tarvitsivat tupakkia, niin he eivät ankarasti tuomin- neet niitä, jotka luvattomasti myivät. Oikeastaan heidän olisi pitänyt maksaa sakkoa 20 äyriä joka naulalta, jonka he olivat myyneet ja sitä paitse menettää kaiken tupakin, joka heillä vielä oli. Kajaanin raastuvan-oikeus ei näy kum- minkaan koskaan sakoittaneen heitä, ja on antanut tupakin heille takasin ,,sillä ehdolla, että he vievät sen heti pois kaupungista, vaan kumminkin saavat he myydä vähän koti- tarpeeksi". Kateudesta ovat Oululaiset valittaneet tästä Tu- pakkikonppanialle Tukholmassa ja sieltä lähetettiin Kajaa- niin tarkastaja tutkimaan asiaa (1628/iv69). Pormestari ja raatimiehet väittävät menettelynsä syyksi, että Tupakki-komp- pania ei ole lähettänyt heille ollenkaan tupakkia, ja jos sitä välistä on ollut, niin se on ollut pilautunutta ja kal- lista. Tarkastaja sanoi, että he saavat vastata asiastaan Kauppakollegion advokaatti-viskaalille. Tästä he näkyvät kovin peljästyneen, valittavat suuresti tupakin tuskastaan ja moittivat Tupakkikomppaniaa, joka on jättänyt heidät ,,tässä kaukaisessa rajaseudussa'' aivan ilman tupakitta, ja sanovat, että he eivät ole hyödyn vuoksi ostaneet viipurilaisilta vaan pakosta, sekä ,,lähestyvät nöyrällä ja alamaisella pyynnöllä korkeata Kuninkaallista Kauppakollegiota, että se hankkisi vast'edes heille tupakkia, jotta he eivät tulisi pakoitetuiksi rik- komaan kuninkaallista plakaattia vastaan, jota he eivät mie- lellään tahdo tehdä". Tämän johdosta sai kaupunki jo sa- man vuoden lopulla kirjeen Tupakkikomppanian johtajilta jossa tarjottiin tupakkikauppa kajaanilaisille ja luvattiin lä-
hettää heille 800 naulaa tupakkia, 5 markasta naula, jos he tahtovat ottaa vastaan. Tähän he näkyvät suostuneen ja näyttää siltä, kuin pormestari olisi ruvennut Tupakkikomp- panian myyjäksi kaupungissa. Mutta kumminkin ovat ka- jaanilaiset käyneet luvatonta tupakkikauppaa ja ovat saa- neet usein tarkastajalta varoituksia. Kun näistä varoituk- sista ei ollut apua, sekä varsinkin siitä syystä, että tupakin myyjällä oli paljo hankaluuksia, ja että hän sai kärsiä kai- kenmoisia hävyttömyyksiä, tarjosi pormestari tupakkikaupan porvaristolle kaksi kertaa (v. 1672 ja 1679). Vaan ei ku- kaan huolinut siihen ruveta ja viimmeisellä kerralla vastasi eräs raatimies pormestarille: ,,Heittäkää pois peräti se Com- panja, kyllä sinun Jumala ilman elättää". Eikä ollutkaan kummaa, jos kansa noin oli suuttunut koko tupakin kaup- paan, kun muudan esimerkiksi sai sakkoa 24 talaria (eli varojen puutteessa ruumiin rangaistusta), kunhan oli ostanut maalaiselta 28 luotia tupakkia ja siitäkin maksanut jo noin 3 mk. — Eriskummallista tälle ajalle on että tupakkia pi- dettiin suurissa kääryissä (rullor) — ne voivat painaa 7—8 U — ja että näitä myytiin välistä kyynärämitalla, välistä puntarilla. Tavallisesti sitä näytään kuljetetun tynnyrissä, mutta kerran on raastuvanoikeudessa päätetty, että osa pilautunutta tupakkia lähetettäisiin takaisin ,,sinetillä sulje- tussa pussissa". —
Kajaanilaisten pääelinkeinona oli siis tähän aikaan vielä maanviljelys. Kauppa heillä vielä ei ole jaksanut nousta elättäväksi. Markkinat eivät ole juuri suorastaan kaupan vuoksi hyödyttäneet heitä. Käsityökään ei ole ollut suuresta arvosta. On siellä löytynyt seppiä, muurareita, nik- kareita ja suutareita, mutta useammat heistä näyttävät tul- leen muualta, eivätkä ole edistyneet missään suhteessa niin- kään paljoa, että heidän huomaisi mihinkään kaupungin tärkeämpään asiaan ottavan osaa.
J
o edellisessä olemme maininneet, että Kajaanin kaupun- gilla ei ole heti ollut maistraattia ja että se sai sen vasta v. 1659. Tätä ennen olivat linnan päällikkö ja Ka- jaanin läänin tuomari vähin hoitaneet uuden kaupungin asioita, vaan suurimmaksi osaksi olivat ne jääneet hoita- matta. Sentähden huomaakin, että tällä aikaa kaupunki ei ole ottanut edistyäkseen juuri millään alalla; näyttää siltä, kuin vasta porvariston säätyyn kohoitetut talonpojat eivät olisi oikein älynneet, mitä heidän oli tekeminen tässä uu- dessa tilassaan. Heiltä puuttui johtaja, joka tietäisi, mitä kaupunki tarvitsee ja mitä missäkin tapauksessa on tehtävä.Tämän puutteen oli myös kreivi huomannut ja sen vuoksi päätti hän hankkia kaupunkiin maistraatin. Tätä lienee hän jo miettinyt kauan aikaa, sillä jo 1613/iii57 kirjoittaa Kajaa- nin läänin tuomari, Johan Curnovius, kreiville, kuulleensa, että kreivi aikoo asettaa hänet Kajaanin pormestariksi, sekä pyytää päästä tästä toimesta. Vaan tämä pyyntö ei autta- nut, sillä 1623/iii59 näemme hänen johtavan ensimmäisen raastuvanoikeuden kokousta, jossa (ruotsiksi) tehty pöytä- kirja on lyhennettynä seuraavasta sisällyksestä:
V. 1659 23 p. Maaliskuuta pidettiin Raastuvan päiviä Cajaanin kaupungin porvariston kanssa, ja silloin käsiteltiin alla kirjoitetut seikat:
1) Koska pormestari Johan Curnovius jo tätä ennen on Korkean Kreivillisen Armon, korkeasukuisen herra Valtiodrotsin komisariuksille tehnyt pormestarin valansa, sentähden vannoitti hän nyt Filip Sven'inpo- jan, Heikki Knutinpojan, Mikko Matinpojan ja Matti Laukkosen raa- timiehiksi.
2) Julistetaan kreivin kirjoitus raastuvan rakentamisesta.
3) Määrätään kestikivarin hoitaja ja kaupungin palvelija.
4) Päätetään irtonaisen kansan poistamisesta kaupungista.
5) Päätetään mitoista ja punnuksista (painoista) sekä oluen ja vii- nan myynnistä.
6) Päätetään katujen perkkaamisesta ja siltojen ¹) rakentamisesta.
Tämmöiset olivat ne päätökset, joita Kajaanin ,,por- varit" ensimmäisen pormestarinsa johtamina tekivät.
Vaikka tämä Juho Curnovius vastahakoisesti oli ru- vennut tähän pormestarin virkaan, on hän kumminkin hoi- tanut sitä kunnolla ja hänen ansiokseen ovat kaikki paran- nukset ja edistymiset hänen aikanaan luettavat. Tätä on mei- dän yhä enemmin kummastuminen, kun tiedämme, että hän samalla hoiti tuomarin virkaa koko Kajaanin läänissä. Por- mestareina hänen jälkeensä ovat olleet Nicolaus Petrellius 1666-1680, Erkki Persson 1680—85, Risto Niilonpoika Gis- selkors 1686—93 ja Hollstén.
Petrellius'en kuoltua ei saatu kaupunkiin kunnollista pormestaria, jonkatähden kreivi määräsi, että linnan majuri Forsman ja entinen kirjuri Persson yhdessä hoitaisivat por- mestarin virkaa. Forsman on kyllä kunnolla tehnyt teh- tävänsä, vaan Persson oli kelvotoin ja juoppo, jonkatähden hänen kauttansa useat kaupungin asiat ovat joutuneet rap- piolle. Viime aikoina oli hän ,,Jumalan vanki" s. o. mieli- viassa.
Kreivin määräyksen mukaan tuli linnan päällikön myös istua raastuvanoikeudessa, vaan se näkyy tapahtuneen ani- harvoin.
Niinkuin näimme oli Kajaanissa ensiksi neljä raati- miestä, mutta sittemmin näkyy niitä olleen 5—6, miten vaan sattui. Näiden tuli pormestarin kanssa sekä käyttää lakia että hoitaa ylimalkaan kaikki kaupungin asiat. Vaan eivät he näy paljo vaikuttaneen missään suhteessa, ovat vaan istuneet ,,kuin lautamiehet käräjillä". Ei heillä ole ollut paljo palkkaakaan. Vasta 169/iv66 vapautettiin raatimiehet kaupungin päivätöistä (joka rasitus oli muilla porvareilla), ,,koska he eivät tähän saakka ole saaneet mitään palkkaa".
¹)Vertaa ensi lukua.
Muuta palkkaa heillä ei liene ollut sitten, kuin vasta 1613/x73, jolloin kreivin lahjoituskirja julistettiin, jonka mukaan kau- punki sai Ronkalan maan ja Vimpelin puron varrella ole- vat niityt pormestarien ja raatimiesten palkkaamiseksi, joka jaettiin niin, että pormestari sai puolet ja raatimiehet toi- set puolet tuloista. Emme ole saaneet tietää, paljoko näistä tuli kullekin palkkaa, vaan ei sitä mahtanut olla liikanai- sesti. Tällä palkalla ovat he kumminkin tehneet tehtävänsä monta vuotta. Vasta 1618/viii88 kehoittaa ,,pormestari ja raati" kaupunkilaisia maksamaan heidän palkakseen 100 ta- laria, maaherran käskyn mukaan. Mutta porvaristo ei ru- vennut tähän maksuun ja silloin ei voitu muuta, kuin jättää asia maaherran ratkaistavaksi. V. 16l0/iv90 saivat kaupun- kilaiset Kamarikollegiolta käskyn maksaa henkirahoja por- mestarin ja raatimiesten palkaksi; silloin he eivät ole vastustaneet, sanotaan vaan raastuvanoikeuden pöytäkir- jassa, että raatimies Juho Frans'sinpoika määrättiin henki- rahan ottajaksi ja häntä kutsutaan tästä lähtien Rahaston hoitajaksi.
Raastuvanoikeuden virkamiehiin kuuluu vielä Kaupun- gin kirjuri, jolla näkyy olleen paljon sanomista yleisissä asioissa. Ensimmäinen kirjuri oli Erkki Persson, joka on hoitanut tätä virkaa 1663—1685. Hänellä oli toimena kir- joittaa raastuvanoikeuden pöytäkirjat kahteen kertaan, joista toinen lähetettiin kreivin kuoltua Turun hovioikeuden tar- kastettavaksi. Eivät nämät pöytäkirjat olleet aikansakaan vaatimuksia vastaavia, sillä hovioikeudesta näkyy kirjuri usein saaneen muistutuksia ja moitteita. Alussa kirjurin piti itse hankkia paperikin ja aivan palkatta on hän hoi- tanut virkaansa vuoteen 1668. Kun hän silloin valittaa siitä, myönnetään hänelle vuosittain palkaksi 20 talaria.
Näyttää kumminkin siltä, kuin tuo palkka olisi ainoastaan luvattu hänelle, ja että hän kumminkin on palvellut pal- katta, sillä v. 1686 pöytäkirjasta luemme, että hän on hoi- tanut sekä kirjurin että pormestarin virkaa palkatta.
Kaupungin palvelijan virkaa hoitivat kaupunkilaiset vuoroonsa palkatta kunnes v. 16 3/v86 päätettiin, että ase- tettaisiin 2 vakinaista miestä tähän virkaan, ja että heille
annettaisiin yhteensä 12 äyriä eli 1,0 5 markkaa joka talolta palkaksi; sitä paitse päätettiin pyytää kuninkaalta, että hän vapauttaisi heidät henkirahojen maksusta.
Jo v. 1659 päätettiin mitoista ja punnuksista sekä oluen ja viinan myynnistä. Tätä varten määrättiin vuosit- tain kaksi ,,probiermestare och besigtninsrnän'' s. o. tarkas- tajaa. Näiden tuli pitää vaari siitä, että juomien myyjillä oli tarpeeksi väkevää viinaa ja olutta; tarkastaa kauppiait- ten mittoja, punnuksia sekä merkitä ne kaupungin merkillä.
Vuodesta 1631/x68 tuli heidän myös pitää huolta siitä, että kaupungissa ei poltettu eikä myyty viinaa pyhänä sekä, jos semmoista huomasivat, ottaa kaikki pyhänrikkojien tavarat takavarikkoon. — Jolla ei ollut tarpeeksi väkevää viinaa, se sai sakkoa 3 talaria ja menetti viinansa.
Palotarkastajien tehtävänä oli katsoa, että joka ta- lossa oli ehyet uunit ja uuninpiiput sekä vuodesta 1610/v82 että joka talossa oli kankeja (spängar) ja keksejä riippu- massa seinillä ja kesällä vesitynnyri kartanolla.
Palovahtien on jo v. 162/v70 pitänyt kulkea öillä var- tioimassa kaupunkia, ,,jotta ei mikään tulenvaara uhkais- (josta Jumala armollisesti meitä varjelkoon)", niinkuin muu- tamassa raastuvanoikeuden pöytäkirjassa mainitaan.
Kestikivarin hoito määrättiin kaupunkiin v. 1659, jol- loin kaksi porvaria määrättiin hankkimaan hevosia ja ajo- neuvoja ,,vägfarandom mannom" s. o. matkustajille. Kesti- kivaria näytään aina hoidetun huononpuoleisesti ja vihdoin (v. 1697) näkyy pormestari ottaneen sen hoitaakseen.
Postinhoidosta Kajaanissa mainitaan ensi kerran v.
1669, jolloin nimismies Juho Gamman mainitaan postimes- tarina ; tästä toimesta hänellä on ollut palkkana 8 taala- ria vuosittain. Hänen jälkeensä (v. 1687) tuli eräs Juho Uhlviik postinhoitajaksi ja hänellä näkyy olleen sama palkka (tynnyri jyviä), mutta hän valittaa palkan vähyyttä, ,,kun hänen valtion vapakirjeiden tähden täytyy joka viikko olla virassa." — Tästä näkyy siis että jo silloin on Kajaaniin tullut posti kerta viikossa, vaikka se ei liene tuonut muas- saan juuri muuta kuin virkakirjeitä. Sillä samalla kertaa ilmoittaa Uhlviik meille, että Kajaanista ei muuta kirjoiteta
kuin ,,pormestarin ja raadin" vastauksia Hovioikeuteen ja maaherralle, ,,sillä porvaristo tekee käsin työtä maalaisille".
Postimestarin velvollisuus oli lähettää tulleet kirjeet niille, joille ne oli tulevat. — Posti näkyy viipyneen Turun ja Ka- jaanin välillä noin 1—2 kuukautta. Vaan tätä ei voi kum- mastella, kun tietää, että esim. Oulusta, jonka kautta posti kulki, Kajaanin postinkuljettaja kulki aivan vesiä myö- ten ja semmoisilla vesimatkoilla on usein paljo hanka- luuksia ja vaikeuksia, jotka hidastuttavat kulkua. Vuo- teen 1698 on Kajaanissa ollut ainoastaan yksi postinkuljet- taja; silloin pyytää postinhoitaja toista lisäksi, osoittaen, kuinka vaikeaa kulku on sekä Ouluun että Venäjän ra- jalle. Tästä huomaamme siis että posti siihen aikaan on myös kulkenut Kajaanin kautta Venäjälle.
Verrattain on siis kajaanilaisilla ollut tähän aikaan melkoisen hyvä postinkulku ja -hoito.
Tämän aikuinen tullilaitos vaati tietysti erinäistä tul- livirastoa. Tätä hoiti n. k. Tulliherra ja hänellä oli apu- laisina kaksi tullimiestä (besökare), jotka kulkivat ympäris- töllä katselemassa, että maalaiset eivät saisi käydä kauppaa kaupungin tulliporttien ulkopuolella. Tulliherran virkaa ovat hoitaneet Juho Gamman (ainakin vuodesta 1666—
16 15/ii75, jolloin hän otti eron), Erkki Persson 1675 —1685, Vitus Casparus Besoldus ja Hoffreen. Tulliherran luokse piti kaikkien tulla, jotka myivät tavaroita, ja varsinkin on hänellä markkina-aikana ollut paljo työtä, kun hänen on pitänyt punnita ja mitata joka naula ja kyynärä, joka kaupungissa on myyty, ja joka naulasta ja kyynärästä hä- nen piti tehdä tili. Sitä paitse oli hänellä hyvin usein kä- räjäjuttuja, sillä varsinkin ovat talonpojat usein koettaneet kiertää ja välttää tullila'in luonnottomia määräyksiä. Illoilla kävi tulliherra lukitsemassa kaupungin tulliportit. — Palk- kaa on tulliherralla ollut 10 talaria vuoteen 1673 saakka ja siitä lähtien on hän saanut ,,kahdeksannen" rahan tullitu- loista, niin että hänellä esim. v. 1678 oli 33 talaria (vertaa edellistä lukua).
Vuoteen 1680 saakka on kreivi hoitanut ja johdatta- nut kaikkia kaupungin asioita. Hän onkin tehnyt sen niitä hellimmällä isällisellä huolella, niin että kaupunkilaiset kai- kissa pahemmissa tapauksissa ovat luottamuksella käänty- neet häneen ja häneltä usein saaneet suurta apua ja hy- viä neuvoja. Tätä varten ovat kajaanilaiset (1663) lähettä- neet erään raatimiehensäkin kreivin puheille. Kreivin kuol- tua muuttuivat kajaanilaisten hyvät päivät; Kajaania ruvet- tiin pitämään kaupungin vertaisena, sille annettiin kyllä tavalliset kaupungin oikeudet, vaan siltä vaadittiinkin yhtä paljo kuin muiltakin kaupungeilta. (Kajaani oli valtakun- nan kaupunkien arvojärjestyksessä 105). Se tuli nyt Poh- janmaan maanherran hoidon alle ja oikeusasioissa vedottiin Hovioikeuteen. Maaherrat näkyivät pitäneen kajaanilaisia paljoa kovemmassa kurissa, kuin kreivi. He kirjoittivat usein kovia käskyjä sekä porvaristolle yleensä, että por- mestarille ja raatimiehille. Eikä siinä kyllin, he ovat myös käyneet tarkastusmatkoilla ja siten, itse läsnäollen, kyselleet ja tiedustaneet miten asiat oikeastaan olivat ,,tässä kaukai- sessa rajamaakunnassa". Varsinkin antavat raastuvanoikeu- den pöytäkirjat tarkempia tietoja eräästä maaherra Vran- gel'in tarkastuksesta, jonka hän piti Kajaanissa 164/ii82.
Silloin hän on kokoonkutsutulta porvaristolta kysellyt: Käy- tetäänkö oikeuden istunnoissa Ruotsin valtakunnan lakia ja kuninkaan päätöksiä, johon vastataan, että porvaristolla ei ole mitään moittimista; kutka tavallisesti istuvat raastuvan oikeudessa, ja kun vastataan, että pormestari ja raatimie- het, niin Vrangel muistuttaa, että linnan päällikön myös pitäisi olla läsnä; kysyy kaupungin tuloista ja sanotaan sillä olevan tulot 1/4 manttaalin maasta, josta pormestarille puo- let ja raatimiehille toiset puolet; tarkastaa mitat ja pun- nukset, jotka ovat oikeat; kysyy kaupunkilaisten elatuskei- noista markkinoiden väliaikana, johon vastataan, että he tekevät työtä maalaisille; kysyy veroasioista, josta toiste puhumme; maistraatti pyytää maaherraa kuninkaalta pyy- tämään apua koulunopettajien palkkaamiseen, jonka hän lupaa tehdä; kysymys latokartanosta, josta jo edellä olemme maininneet.
Sama maaherra on kajaanilaisillekin lähettänyt kunin- kaan julistuksen noitten tärkeitten v. 1680 ja 1682 valtio- päivien avaamisesta, sekä kummallakin kertaa kehoittanut heitä hankkimaan valtiopäivämiestä. Vaan kummallakin kertaa valittavat kajaanilaiset suurta köyhyyttään ja pyytä- vät päästä vapaaksi koko asiasta.
Kun vertaamme näitä virallisia ja kaupungin hoitoon kuuluvia oloja niihin, mitkä esiytyvät kaksi vuosisataa myö- hemmin, niin täytyy meidän kummastuksella myöntää, että ne verrattain ovat olleet erinomaisen hyvälle kannalle jär- jestetyt.
Kajaanilaisten rasitukset ovat tähän aikaan olleet kahta lajia, nim. rahaveroja ja päivätöitä linnaan.
Niinkuin jo ennen olemme maininneet olivat kajaani- laiset vapautetut kaikista rasituksista ensi vuosina: Kreivi Brahe tunsi kyllä lääninsä varallisuuden. Tämä vapautus näkyy kestäneen kauan aikaa. Ainakaan emme ole löytä- neet mistään veroista sanaakaan, ennenkuin v. 1628/v68 pöy- täkirjassa, jossa mainitaan, että silloin henkikirjoitus tapah- tui. Tämä henkikirjoitus mainitaan pöytäkirjoissa sittemmin joka vuosi huhtikuussa tapahtuneeksi. Olemme nähneet muu- tamia näistä henkiluetteloista ja niistä olemme saaneet seu- raavat tiedot: V. 1669 on Kajaanissa ollut 54 (miehenpuolta) henkeä, v. 1672 ja 1673 = 65 henkeä, v. 1674 = 75 henkeä, v. 1679 = 59 henkeä. VV. 1672, 1673, 1674 luetelkaa kaupunkilaiset eri luokissa, niin että esim. v. 1672 kaupun- gissa on ollut 51 porvaria, 9 virkaa tekevää (,,officianter", jotka luultavasti ovat olleet kaupungin virkamiehiä) ja 6 löysää miestä, jotka eivät ole maksaneet henkira- hoja. V. 1692 on kaupungissa ollut 117 henkikirjaluette- loon otettua henkeä ja v. 1698 kauheitten nälkävuosien pe- rästä ainoastaan 48 henkeä. V. 1700 oli siellä 78 ja v.
1723=33 henkeä.¹) Mutta tässä meidän täytyy muistuttaa, että tähän henkiluetteloon on ainoastaan otettu aikaiset
¹) Vertailun vuoksi voimme mainita, että Oulussa näihin aikoihin on ollut 300—400 hengen paikoilla.
miehet, joten siis kaupungin väkiluku oikeastaan on ollut paljo suurempi, kuin mitä näitten luettelojen mukaan näyttää.
Henkiraha oli 3 silloista ruotsin markkaa eli vuodesta 1674 2 markkaa 13 penniä Suomen rahaa, ja tämän ovat kaupunkilaiset maksaneet, niinkuin myös veroa tullirahoissa.
Vaan kun sittemmin on tahdottu Kajaanin kaupunkilaisilta niinkuin muiltakin kaupungeilta ottaa veroa satunnaisiin valtakunnan tarpeihin, ovat he kovasti, vastustelleet, eikä heiltä ole valtio saanut minkäänlaista apua.
V. 1612/x78 kirjoittaa maaherra Vrangel kaupunkilai- sille ja ilmoittaa, että viime valtiopäivillä on päätetty sota- laivastoa varten kaupungeilta ottaa apuveroa, ja käskee kaupunkilaisten puolestaan hankkia 100 hopeatalaria (300 kuparitalaria) eli 284 Suomen markkaa. Pari viikkoa tä- män kirjeen saatua, saavat kaupunkilaiset Kamarikollegiolta samanlaisen kirjeen. Vaan he eivät ensin ryhdy minkään- laisiin toimiin, ennenkuin kysyvät neuvoa kreiviltä. Hän on tietysti kehoittanut heitä heti maksaman, sillä 165/VIII79 pöy- täkirjasta näemme, että ,,kreivin kirjeen johdosta" nuot 100 hopeatalaria päätetään ottaa kaupunkilaisilta jokaisen va- rallisuuden mukaan. Vaan tällä tapaa he eivät ole saaneet kokoon enempää kuin 11 talaria, ja tämän johdosta liene- vät he saaneet kuninkaallisen kirjeen 26 päivältä Huhti- kuuta v. 1681, jonka mukaan kajaanilaiset ,,niin tästä läh- tien, kuin tähän saakkakin" vapautettiin apuveroista ,,sisä- tullin maksusta ja leipäuunirahasta".
V. 162/i87 kirjoittaa Kamarikollegio ja kehoittaa kau- punkilaisia käyttämään karttapapereita (Karta Sigillata) oi- keusasioissa. Mutta porvaristo taasenkin vastustaa, sanoo olevansa köyhä, ja toiseksi, ,,että kaupungissa ei esiytyne semmoisia oikeusasioita, joissa karttapapereita tarvittaisiin, ja että semmoiset seikat ratkaistaan suullisesti eikä kirjal-
lisesti."
Tähän loppui siis rasitus tältä taholta.
Kaikesta maaverosta oli kaupunki ollut vapautettu niin kauan, kuin se kuului kreivin alueesen, mutta heti peruu- tuksesta alkaen olisi kaupungin pitänyt maksaa latokar- tanon alueesta 33 3/4 talaria (hopeaa) eli 95 markkaa 85
penniä. Mutta näyttääpä siltä, kuin tätä veroa ei olisi kos- kaan maksettu, vaikka siitä on muistutettu monta kertaa.
Viimeksi on maaherra Vrangel heitä siitä muistuttanut tar- kastusmatkallaan (161 4/II82). Vaan hän lienee huomannut kajaanilaisten suuren köyhyyden ja sentähden ehdottanut kuninkaalle, että hän vapauttaisi kaupungin tästä mak- susta. Sen kuningas on tehnytkin v. 16¹4/ii85 anta- mansa päätöksen kautta. Mutta samalla, kuin Vrangel eh- dotti kuninkaalle yllämainittua vapauttamista, on hän myös ehdottanut että kaupunkilaiset sen sijaan velvoitettaisiin te- kemään päivätöitä linnan ylläpitämiseksi. Ja tästä lähtien onkin jokainen ,,porvari" ollut velvoitettu tekemään 30 päi- vätyötä linnaan. Kaupunkilaiset ovat olleet hyvin vastaha- koisia näitä päivätöitä suorittamaan, niin että linnan pääl- liköt ovat usein saaneet muistuttaa heitä niistä. Vihdoin suostui linnan päällikkö Forsman siihen, että kaupunki- laiset köyhyytensä vuoksi eivät tarvitsisi tehdä enempää kuin kuusi päivätyötä ja samaan on myös hänen jälkeläi- sensä majuri Bylov suostunut. Vaan eivät porvarit ole jak- saneet näitäkään kunnolla suorittaa, koskapa heitä vuosit- tain on pitänyt siitä muistuttaa.
Katsellessamme näitä Kajaanin kaupunkilaisten vero- asioita tulemme ehkä ensi silmäyksellä siihen päätökseen, että ,,porvarit" ovat olleet hyvin juonikkaita ja vastahakoi- sia ottamaan osaa kansalaisten yleisiin velvollisuuksiin.
Vaan kun lähemmin tulemme tuntemaan heitä ja heidän tilaansa, niin emme voi syyttää heitä kokonaan kelvottomiksi;
sillä me tulemme huomaamaan, että se on todella ollut pakosta ja täytymyksestä, kun he ovat esiytyneet semmoi- sina ja että köyhyys on ollut tuo kova täytymys.
ajaanin ensimmäiseksi papiksi, eli niinkuin silloin sanot- tiin, kirkkoherraksi, määrättiin linnan saarnaaja Jaakko Pietarinpoika Theudschovius v. 1655, ja hän on ollut tässä virassaan vuoteen 1679, jolloin hän kuoli. Hänelle oli krei- viltä palkkaa 30 talaria ja 6 tynnyriä jyviä eli noin 140 markkaa. Sitä paitse sanovat kajaanilaiset (pöytäkirjassa 25 p. lokakuuta 1695) maksaneensa papilleen kymmeneksiä ,,siitä saakka, kun kaupunki on saanut muutamia peltotilk- kuja viljellyiksi". Niinkuin jo tiedämme pitivät kaupunki- laiset kunnossa pappilaa ja myös ovat he hankkineet vähän peltoa kirkkoherralleen.
Seuraava kirkkoherra oli Johannes Antilius (1680—
1704) joka sanoo saaneensa samat ehdot kuninkaalta, kuin Theudschovius kreiviltä. Hän on riidellyt kauvan aikaa Theudschovius'en perillisten kanssa pelloista, joita he pitivät ominaan, vaan Antilius väitti niiden kuuluvan pappilaan.
V. 1692 ratkaisi maaherra asian siten, että hän sanoi mai- nittujen peltojen kuuluvan pappilaan ja että siis T:n peril- lisillä ei ole oikeutta niihin, vaan määrää myös kaupunki- laiset kuokkimaan uutta peltoa T:n perillisille entisen kor- vaukseksi.
V. 1695 kysyy kirkkoherra, eivätkö ,,porvarit" tahtoisi ottaa ,,korkeasti oppinutta" Samueli Petreliusta apulaiseksi, koska hän ei ehdi yksinään hoitaa virkaansa (hän oli silloin myös koulunopettaja). ,,Porvarit" myöntyivät tähän ja lu- pasivat ,,korkiasti oppineelle" maksaa köyhimmät 2 talaria, rikkaammat enemmän.
Lukkarista emme ole saaneet muita tietoja, kuin sen,
että piispa Gezelius kirjoittaa kreiville saaneensa Kajaaniin semmoisen lukkarin, joka taitaa lukea ja kirjoittaa; ja myös sen, että v. 1669 lukkari valittaa raastuvanoikeudelle, että hän ei ole saanut 3— 4 vuoden palkkaa, jonka tähden hänelle an- nettiin neuvoksi kulkea viikon ajan taloissa pyytämässä palk- kaansa, ja jos ei se auttaisi, niin tulla takaisin raastuvan- oikeudelle valittamaan. Vaan hän on kaiketi saanut omansa, koska asiasta ei enää ole puhetta.
Kirkonisännän virkaa ovat porvarit, nimismiehet ja kirkkoherrat itsekin hoitaneet. Muun muassa oli hänen tehtävänään kantaa kirkolle tulevat rahat rippiviinasta ja -leivästä. — Tämä maksu oli ensin 3 äyriä vuodessa hen- geltä (noin 30 penniä), vaan v. 1667 sanoo kirkonisäntä, että tämä ei enää riitä, kun ,,porvarit" ovat ruvenneet kulkemaan useammin kuin ennen ehtoolliselle, ja siilon päätettiin, että jokainen maksaisi vuosittain 4 äyriä. — Hautaiskelloista päätettiin v. 1667, että köyhät maksaisivat talarin (noin markan), vaan varakkaat enemmän; samalla kertaa päätettiin myös, että pitäisi maksaa eri maksu, jos tah- toisi ruumista haudata kirkkoon. Kuumiin sisustamisesta maksettiin 9 talaria.
Kajaanin ensimmäiseksi koulunopettajaksi määrättiin Tuomas Heikinpoika Uhlander v. 1654. Mutta hän on ollut laiska ja kelvoton virassaan, niin että kreivi Brahe kirjoitti Paltamon rovastille kirjeen 1620/i60, jossa hän sanoo ,,pa- hoilla mielin kuulleensa, että Uhlander on ollut hyvin tot- telematon ja huolimaton virassaan, niin että ne, jotka ovat panneet lapsensa kouluun, ovat ottaneet heidät pois hänen kelvottomuutensa tähden. Sentähden tulisi Teidän muitten pappien kanssa tutkia asiaa ja jos hän on kelvoton, on hän viraltansa pois pantava". Tämän johdosta tulikin hän jo samana vuonna (1660) viralta pois, ja hänen sijaansa oli vaikea saada kouluuttajaa Kajaaniin. Samana vuonna kir- joittaa nim. piispa Terserus kreivi Brahelle muun muassa Kajaanin koulunopettajasta ja koulusta seuraavaa: ,,Kajaa- nin kouluun en ole kelvollista opettajaa saanut, enkä luule
sinne hyvää koulua saatavan. Olen koettanut saada sinne lukkareita, jotka taitavat lukea ja kirjoittaa. Ehkä olisi jo siina kyllin, jos nuoriso siellä, niinkuin muuallakin poh- joisissa rovastikunnissa, oppisi sisältä lukemaan — ja ne jotka tahtovat enemmän oppia, voivat mennä Ouluun ja Raaheen". Mutta tähän vastaa kreivi ankarasti, tahtovansa saada Kajaaniin hyvän ja oppineen miehen opettajaksi. Tä- män johdosta kirjoittaa piispa Terserus 1661, että hän oli aikonut Juhani Carlanderin Kajaanin koulun opettajaksi, vaan tämä oli tullut rehtoriksi Uuden Kaarlepyyn kouluun, ja sentähden on hän lähettänyt Kajaaniin ylioppilas Kus- tavi Cajanus'en; vaan ei tämäkään tulisi kauan siellä ole- maan, sillä hän aikoi jatkaa opintojaan yliopistossa. Emme tiedä onko tämä Kustavi Cajanus koskaan ollut Kajaanissa, sillä koulunopettajina mainitaan Uhlander'in jälkeen ainoas- taan Antti Samuelinpoika Cajanus, Antti Antilius ja kirkko- herra Johannes Antilius. Tämä kirkkoherra on hoitanut koulunopettajan virkaa vuodesta 1682 vuoteen 1695, jolloin kaupunkilaiset suostuivat ottamaan Samuli Petrelius'en hä- nen apulaisekseen ja tämä sitten rupesi hoitamaan koulua.
Kreivi Brahe antoi opettajan palkaksi 30 talaria ja sitä paitse on hän saanut Paltamon ja Sotkamon pitäjien teinirahat. Vaan kreivin kuoltua ei ole hallitus määrännyt mitään koulun ylläpitämiseksi ja sen vuoksi pyysivät kau- punkilaiset Vrangelia puolustamaan heidän pyyntöään saada kuninkaalta apua koululle, koska tämä olisi varsin tärkeätä, kun heillä ei ole varoja lähettää lapsiaan Ouluun ja ,,tie- dot olisivat tarpeelliset sekä jumalanpalveluksen tähden että virkamiehiä varten". Vrangel lupasikin hankkia apua, ,,jos vaan kuninkaan tulot riittävät ja hän armollisesti suvaitsee myöntää". Kumpiko lienee ollut syynä, kuninkaan tulojenko riittämättömyys, vain hänen armonsako vähyys, sitä emme tiedä, vaan sen kyllä tiedämme, että Kajaanin koulu ei saa- nut valtioapua. Tämän tähden kehoitti ,,pormestari ja raa- timiehet" 1627/ii82 porvaristoa, vähentääkseen kirkkoherra Antilius'en vaivoja, hankkimaan naisen, joka opettaisi lap- sille sisälukua ja kristinopin ensi alkeita. Kun sitten Sa- muli Petrelius saatiin vakinaiseksi opettajaksi, päätettiin v.
1698, että hänelle joka ,,savulta" maksettaisiin 16 äyriä.
Kun tiedämme, että tähän aikaan Kajaanissa on ollut noin 40 ,,savua", niin näemme, että Petrelius'ella on ollut palk- kana tästä virasta noin 70 Suomen markkaa. — V. 1682 kehoittaa linnan päällikkö Forsman porvaristoa pitämään lapsiansa konlussa, ,,muutoin he eivät saisi asua kaupun- gissa." — Näyttääpä siltä kuin tässä koulussa ei olisi kos- kaan ollut kovin monta oppilasta eli teiniä. Esimerkiksi v. 1660 kulki siinä ainoastaan 2 ,,teiniä".
Ne, jotka ovat kirjoittaneet tämän ajan historiaa, ovat sanoneet, että meillä nykyaikana on vaikea saada oikeaa käsitystä silloisesta elämän laadusta ja tavoista. Ja tämä- hän onkin ihan luonnollista, kun tiedämme että niin mo- nista meidän aikanamme ihan välttämättöminä pidetyistä elämän tarpeista silloin ei tiedetty mitään, eli ainakin nii- tä pidettiin harvinaisina ylellisyyskaluina. Olemmehan jo edellisestä nähneet, että kaupunkilaiset kummastuksella mainitsivat ,,kakluuneja" ja niihin kuuluvia peltejä ja tiilitottoja niinkuin myös ikkunalaseja. Nykyajan taval- lisimmista huonekaluista eivät myöskään sen aikuiset ka- jaanilaiset tietäneet paljo, sillä erityisenä kummallisuu- tena mainitaan v. 1663 pöytäkirjassa, että raastupaan oli laitettu yksi tuoli ja pöytäjalat. Virkasäädynkin, Kajaanin sivistyneimmän kansaluokan, vierashuoneissa tavattiin tällöin huonekaluina lavitsoita, jotka olivat kiini seinissä, sänkyjä ja suuria arkkuja; pöytäastiat olivat puusta, eli ehkä va- rakkaimmilla tinasta tehdyt, sillä silloinhan ei tietty posliini- astioista, ja kajaanilaisilla ei ollut varoja hankkia hopeaisia, joita rikkaat siihen aikaan käyttivät. Ja kun silloin ei ol- lut maanteitä, niin ovat tietysti ajokalut olleet harvinaisia, ja silloin mainittiin kestikivarin kyytiä ja postilaitosta sa- manlaisina uuden ajan tuottamina, suurina mukavuuksina, kuin nykyaikaan ilomielin mainitaan, että Kajaaniin on saatu sähkölennätinlaitos ja että kohta — tuolla ,,kohta" sanalla voi olla hyvinkin pitkällinen merkitys — saadaan läheisyy- teen rautatiekin! Täten ovat siis suurimmatkin uutiset, jotka
nyt tulevat muutamassa tunnissa Kajaaniin, silloin viipyneet viikkoja jopa kuukausiakin.
Monet nykyajan ruokalajit ovat silloin olleet ihan tun- temattomia, niinkuin esim. potaatit, kahvi ja tee. mainitse- mattakaan muita. Kotona tehty olut ja viina olivat ainoat juomatavarat Kajaanin herrassäädynkin juomingeissa, ja niitä juotiinkin kosolta. Naisetkin, rouvat ja neidet. syyttävät toi- siaan juoppoudesta ja eräästä majuurin tyttärestä sanotaan, että hän joi viinaa yhtä paljon kuin isänsäkin. Usein her- rat ¹) näkyvät olleen toistensa luona kyläilemässä ja silloin ovat he oluttuopin ääressä puhelleet maailman menosta ja omista ja toistensa asioista2). Ylimalkaan ovat he pitäneet paikkakuntaansa halpana ja ihan muusta maailmasta eroi- tettuna, niinkuin se todellisuudessa olikin. Eivät he ole paljoa, tietäneet valtakunnan ja isänmaansa oloista ja taiste- luista, eivätkä itse tahtoneetkaan ottaa osaa niihin — heil- lähän oli kyllin omistaankin. Vaan sitä enemmin he ovat
— juotuaan itsensä päihdyksiin, joka usein tapahtui — ra- kentaneet riitaa keskenänsä, herjaamalla ja haukkumalla toisiaan mitä törkeimmillä sanoilla, jonka kaiken seurauk- sena usein oli tappelu. Näistä herjauksista ja tappeluista syntyi tietysti käräjänkäyntejä, niin että raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa ei löydäkään juuri muuta kuin näitä riita- asioita ja velkomisjuttuja.
Ehkä vielä vaikeampi lienee käsittää tämän ajan aja- tustapaa, tulla tietämään minkälaiset mielipiteet silloin ovat olleet tavallisimmistakin asioista. Tätä valaisevat parahiten semmoiset yksityisseikat, joita löytää lukiessaan silloisia asia- kirjoja, ja joista me tässä tulemme mainitsemaan muutamia käräjäjuttuja sekä muita pikku tapauksia, jotka mielestämme ovat olleet ajalle omituisia.
Sunnuntaita ja kirkkoa pidettiin tällöin paljoa suurem- massa kunniassa kuin nykyaikaan ja rikokset niitä vastaan rangaistiin hyvin ankarasti. Siten sakotettiin v. 1698 muu-
¹) Herrassäätyyn kuului Kajaanissa linnan päällikkö, pormestari, tuomari, henkikirjuri, nimismies, pappi, tulliherra y. m.
2) Puhekielenä on heidän keskensä ollut sekä Suomen että Ruot- sinkieli.
3
