Turun yliopiston perustamisen jälkeen alkaa oikeastaan Suomenmaan tutkiminen. Väitöskirjoja alkoi ilmestyä tuon tuos- takin, joissa eri paikkakuntia usein enemmän ylistettiin kuin ker- rottiin. Pohjanmaakin jopa Laitilan pitäjäskin sai osan tästä ylistyksestä. Mutta vasta sitten kun Ruotsin suuruuden aika oli mennyt, kun noiden onnettomain nälkävuosien ja sota-aikain kautta huomio kääntyi etupäässä taloudellisiin seikkoihin Ruotsin- valtakunnan pesäpaikoissa Tukholmassa ja Turussa, tuntuivat sen vaikutukset enemmän Pohjankin perille. Tuskin oli ensim- mäinen maakunnallinen kertomus Ahvenanmaasta ilmestynyt vuonna 1730 kuin jo P. Mathesius julkaisi arvokkaan kertomuk- sensa Pohjanmaasta 1734. Senperästä kuin Rudbäck oli koko- naan turmellut historiallisen tosioloihin perustuvan arvostelun ja kaikki yhä häntä jäljittelivät oli Mathesius ensimmäinen mies,,
joka oli vapaa kaikista noista senaikuisista harhaluuloista, sillä hän asettui ihan vakaalle tieteelliselle pohjalle. T a v a n mukaan kirjoitti hän teoksensa latinan kielellä, joten se paikkakuntalaisil-
lemme jäi vieraaksi.
P. Mathesius oli Kalajoen kirkkoherra ja sen ajan käsitys- ten mukaan jotenkin Kajaanin kreivikunnan naapuri. Kirjeelli- sesti sai hän tietoja täältä pastori K. H. Backmanin kautta. Hä- nen teoksesta toimitti G. Rein ruotsalaisen käännöksen Suomi kirjaan. T ä ä samoin kuin muutkin isänmaalliset kokoelmat olisi- vat suomeksi toimitettavat julki. — Maantieteelliset tutkimukset sai- vat yhä uutta virikettä. Suomessa asetettiin talousvaliokunta 1744 ja maanmittausvirasto, jossa oli johtaja 20:n maanmitta- rin kanssa 1748. Kohta (1754) seurasi E. Castren'in teos ka-
semme, että 4:stä Pohjanmaan kaupungistakin tuli samaan ai- kaan julki kertomuksia, nim. Tornion, Oulun, Kokkolan ja Pie- tarsaaren kaupungeista *). Muusta Suomesta ei silloin verrat- tain yhtä paljon paikkakunnan kertomuksia tehty. Nyt myöhem- min on sitä vastoin useita Tyrvään, Pirkkalan ja Valkjärven y. m. seuduista kirjoiteltu ja S. kirjallisuuden seuran kustannuk- sella julkaistu, ilman että Pohjanmaalla on yhtä runsaasti kuin ennen niitä toimeen saatu.
kääntyäksemme jälleen E. Castren'iin oli hän paikkakun- nasta kotoisin, jonka vuoksi hänen teoksensa onkin kirjoitettu suu- rella lämmöllä. Teos on ruotsinkielinen, v a a n on jo puolen sataa vuotta ainakin ollut aivan harvinainen. Kajaanin seu- duilla sitä ei enää ole ketään. Onpa siis syytä ollut kokonaan käyttää, mitä kirjassa oli käytettävää, jotta tulisi paikkakunta- laistemme tietoon. Kirjasen täydellinen nimi on: I Jesu namn!
Historisk och oeconomisk Beskrifning öfver Cajaneborgs Län. Eric Castren Österbotninge. Provessori Kalm oli hänellä esimiehenä väittelyssä. Kertomuksensa omistaa hän monelle, jotka luettelee aikakauden tavan mukaan. Etupäässä mainitsee hän Kajaanin kontrahtirovastin Lauri Henrikki Backmannin, jolta mahtoi saa- dakin aiheen teoksen kirjoittamiseen, sitten luullakseni opettajansa Oulun Trivialikoulusta Jaakko Salmenin, Turun tuomiokapitu- lin notaarion Maisteri Aaprahami Frosterus'en, Kajaanin kirkko- herran Maisteri Juho Frosterus'en, Paltamon kirkkoherran Simo Appelgren'in, joka oli hänen serkku j . n. e. Kirjan alkusanoissa hän huomauttaa, että „maa pitäisi tarkkaan tuntea, jotta nero ja taito voisivat tulla käytetyiksi." — E. Castren on myös kirjoit- tanut ruotsinkielisen kertomuksen Pudasjärven pitäjäästä (Åbo Tidningar 1776).
Harvalla seudulla on niinkin monta historioitsijaa ja paik- kakunnan tutkijaa ollut, jos vertaamme muihin kihlakuntiin tai maakuntiin. Sillä paitse E. Castren ovat näistä paikkakun- nista kirjoitelleet myös: J . Cajanus, Backman, G. R. Appelgren,
* ) katso I g n a t i u s , Suomen Maantiede s. 32—33.
A. G. Fontell, J . Castren, K. Kokkonen ja H. Gebhard. — V . 1663 (?) Kirjoitti Cajanus latinaisen kertomuksen tapaisen: De P a l d a m o n s i Ecclesia cum destrictu Cajanaeburgensi, jota en ole nähnyt. — Painamatta ON L. H. Backmanin kirjoitus „En sannfärdig berättelse om Cajana slotts och stads Församlings till- stånd (1739). Myöhemmät tutkijat sanovat tässä olevan pal- jon vääriäkin tietoja, jonka tähden varoittavat varovaisuudella sitä käyttämään. Siinä puhutaan Sarkasodan tapauksista ja ajoista. — Samoina aikoina ilmestyi useita peräti taloudellisia ker- tomuksia, jotka k u v a a v a t aikaansa. Er. Juvelius kirjoitti ter- vanpoltosta Pohjanmaalla 1747 ja G. R. Appelgren 1775: Oför- gripeliga tankar om Landtbrukets upphjelpande uti Paldamo focken i Cajaneborgs Län. I. Tässä kertomuksessa on G. Rein'in mu- kaan minkä mitäkin hauskoja tilastollisia tietoja taloudesta ja sen edistymisestä 1754:n jälkeen. Tätä en ole nähnyt. Tääkin
esimiehyydellä. Kalmin
Myös Tuneldin maantieteessä (v. 1749) on tietoja Poh- janpuolesta. Kirjan 7:s painos toimitettiin Porthanin avulla 1794.— V. G. Lagus, kirjassaan: ,,Om Kajana och Uleåborgs Friherrskap" juttelee jälleen Pietari Brahen ajoista.
Taloudellisessa suhteessa on tärkeä lavea Kirjoitus: Oecono- miska Anteckningar rörande Norra delen af Uleåborgs Län, under resor derftädes, på Hans Elaucht, Rikslancelleren m. m. Grefve N. P. Rumänzoffs omkostnad och Kejs. Finska Hushållnings- sällskapets försorg gjorde åren 1814—15 af H. Deutsch (39 si- vua paikkakunnastamme).
Henrik Deutsch, Tornion piirilääkäri, tutki Pohjanmaan ja Kajaanin taloudellisia oloja 1814—15 suurella hartaudella ja teki teräviä ehdotuksia paikkakuntamme edistymiseksi. Oli synty- nyt Turussa 1772, kuoli 1838. Hän oli perehtynyt näihin poloisiin
Pohjan maihin, joita hän rakasti.
Kajaanin Kaupungista juttelee Gylden kirjassa: Historiska och statistiska anteckningar om städerna i Finland, 1844.
Hauskin kaikista on K. A. Kastrenin teos: „Kajaanin linna ja lääni" v . 1650—1750 välillä, joka on vielä saatavissa kir-
tämän lahjakkaan nuoren miehen, että ei ennättänyt saada kaikkea sitä isänmaallista työtään suoritetuksi, mitä aikoi. Hänkin oli paikkakunnan miehiä. Häneltä on jäänyt koko joukko käsikirjoituksia,
jotka senaatin arkistossa säilytetään. Ne koskevat enimmiten Pohjois-Suomea. Kaikkia niitä en ole ehtinyt läpi lehteillä.
Muinaistieteellisillä matkoillani tapasin muistoja hänestä.
Sekä Pehkolan- että Koutalahdella oli hän käynyt vanhoja La- pin hautoja j a vanhoja raunioita katselemassa. Missä lienevät havainnot tällaisilta retkiltä muistoon pantuina?
Paltamon Rovastilla A. Andelinilla oli käsikirjoituksena: ,,His- toriallinen kertomus Paltamon pitäjästä ja Kajanin kaupungista, koonnut —s —n." Esipuheessaan sanoo toimittaja: ,,Tämä ker- tomus sisältää suureksi osaksi ennen ilmi tuotuja asioita, jotka ovat yks yhdessä, toinen toisessa kirjassa kirjoite- tut. Kun monia kirjoja harvat lukijat ostaa, niin jää tieto en- tisistä aijosta suuremmalle osalle kansasta vaillinaiseksi ja epä- selväksi. Että lukijalla olisi yhdessä kohden jonkinmoinen selvitys seudun entisistä vaivoista ja edespäin pyrkimisistä sekä hengelli- sissä että maallisissa suhteissa, on ainoastaan ollut tarkoituksena tämän kertomuksen kokoamiseen."
Kertomus oli todellakin koottu ja siten hyvin epätasainen, jonka vuoksi Suomen Kirjallisuuden seura ei voinut sitä ottaa v . 1876:n paikoissa painettavakseen. Siihen oli otettu muun muassa laveita otteita Välskärin jutuista, tietoja Lappalaisten jumalista ja uskosta, koska Lappalaiset olivat täällä ennen asu- neet, sekä useita lehtiä K. A. Castrenin kertomuksesta. Ukko siis ei jaksanut enää, vanha kun oli, saada sitä suotavaan kuntoon.
Kun teoksen Kirjallisuuden Seuralta toimitin rovasti-vainajalle takaisin, tulin liian juhlallisesti luvanneeksi toimittaa sen pai- noon. Myöhemmin katsellessani huomasin, että en voinut käyt- tää kuin vähäisen osan siitä tämän teoksen kirjoittamisessa.
Kertomus oli hävitä käsistä, sillä Andelin oli sen lähettä- nyt ennen kuolemaansa Amerikkaan Amerikan Lehden toimittajalle A. Leinoselle, joka on Paltamosta kotoisin. Asiasta sain tietoa
jonka perästä kirjeellisesti pyysin sen pois Amerikasta ja sainkin.
Tohtori A. G. Fontell jälleen, joka on kotoisin Etelä-Poh- janmaalta, on Kirjoittanut ruotsiksi tutkimuksen: ,,En blick på Österbottens tillstånd 1571 och gränsfejden 1573—1585, jossa puhutaan Kajaanin kihlakunnan asutuksesta ja rappausretkistä.
Se on ilmestynyt kirjassa: Walan, album utgifvet as Svenske Österbottningar v . 1881.
Isac Castrenin tutkimukset v . 1878 vihdoin ovat kokonaan maa- ja kivi-opilliset ja rajoittuvat Oulujärven ympäristöön.
- Johdanto Oulun läänin kivennäisoppiin on ennen ilmestynyt (1792) ja on minulle outo. Sen toimitti P. A. Gadd.
Vihdoin sai kansakoulunopettaja, sittemmin lukkari, K. Kokkonen muinaisyhdistykseltä 200 markan matkarahan paikkakunnan muinaismerkkien luettelemista ja muistojen keräämistä varten.
Toista sataa peninkulmaa hän matkusteli ja yli 70 penin- kulmaa hevosellakin ajeli esineitä sekä muistoja keräillen, mutta uusien toimiensa kautta keskeytyivät hänen matkansa ja kertomuk- sen teko, jotta hänen paperinsa joutuivat minun haltuun. Mel- kein kokonaan hänen aineensa ovat käytettynä teoksessani: Mui- naistieteellinen kertomus Kajaanin kihlakunnasta, jonka käsikirjoitus
on valmistumaisillaan.
Suppeampi ala, Kajaanin Kaupungin entisyys, on jälleen ol- lut ylioppilas Hannes Gebhard'in tutkimuksien esineenä. Nuo- ruuden innolla on hän toimeensa ryhtynyt ja saanut kehoitusta osakseen sekä Helsingin että Kajaanin puolesta. Valtuusmiehet taisivat hänelle määrätä jonkun sadan markan palkkion ja His- toriallinen Seura päätti 1885 painattaa hänen tutkimuksensa alkuosan
Historialliseen arkistoon.
Kaunokirjailijat ovat sitä paitsi näistä paikoista kirjoitel- leet mielikuvituksen vapaudella. Taiturin kynällä juttelee Sakari Topelius nuorisolle Messenius'en vankeudesta ja linnan antau- misesta y. m. Välskärin l. haavurin jutuissa.
Nuori Oululainen maisteri Juh. V. Messman, joka on useita kesiä kihlakunnassamme Paltamossa ja Hyrynsalmella oles-
antautumisesta. S e ei ole painettu.
Onpa siis syytä sanoakseni:
,,Jo on souttu suoveteni Kalalampini kaluttu,
Jo on Souttu — soutakohot — S e l v ' on Souta souttu ranta, Ennen tehty tie parempi, Jo on souttu — soutakohot -—
Soleamp' on soutakseni, Kepeämp' on käätäkseni."
Ruotsin tiedeakatemiassa teki P. Elvius ja P. Wargentin ehdotuksen maan väestön, sen paljouden ja laadun tarkempaan tutkimiseen ja tarkastukseen. Näin syntyi v . 1749 Ruotsin ja Suomenmaan tabellilaitos, jota syystä pidetään suuressa arvossa, koska se on paras väenlasku, jota tältä ajalta tavataan *). Ka- jaanin seudullakin pantiin nää laajat tilastolliset tabellit yksin aioin voimaan ja ovat säilyneetkin alusta alkaen myös Paltamon
kirkkoherran arkistossa. Mutta viime vuosikymmenien pa- perit puuttuvat ja sentähden loppuvatkin useimmat tilastolliset tietoni 1863:n vuoden paikkoihin.
Olen koettanut suoda tilastolle Suurempaa arvoa tässä ker- tomuksessa, sentähden, että se levittää tosiperäistä valoa yhteis- kunnallisiin oloihin ja antaa oikean käsityksen elämän ja toimin- nan ilmiöistä. Sen kautta voi huomata monta epäkohtaa, ne menestyksellä ilmituoda valtio ja hallitusmiehille, sillä niille on niissä — jos ne ovat oikein tehdyt — suuri todistusvoima.
Samoin kuin historia osoittaa tilastokin ihmissuvun edistymistä ja näyttää mihin määrään on milloinkin eräissä suhteissa edistytty,
mitä hyötyä tai vahinkoa uusista asetuksista taikka satunnaisista tapauksista ON ollut ja mihin toimiin on valtiotalouden
*) Ignatius, Suomen maantiede.
massa vallitsee säännöllisyys. Tämän säännöllisyyden ilmisaa- mista ihmiskunnassa harrastaa tilastotiede, se se onkin sen teh- tävä. Tieteestä on niinmuodoin käytännöllinen eli yhteiskunnal- lisvaltiollinen sekä myös tieteellinen ja sivistävä hyöty.
Onkin onni, että se tohtori Ignatius'en toimesta on pääs- syt niin kukoistavaan tilaan Suomessa. Valtiontaloudellisilla opinnoilla varustetun miehen pitäisikin ottaa paikkakuntamme ta- loudelliset olot tutkiakseen. Minä en ole niitä kyennyt paljon koskettelemaan.
Toivon, että tällä yrityksellä yhä viritän ja ylläpidän poloisen mutta rakkaan kotiseutumme tutkimista. Ehkäpä piankin papit tai kansakoulun opettajat talvi-iltain kuluessa ryhtyvät kir- joittamaau eri kertomuksia niistä seurakunnista, joista ei vielä sellaista ole. Pitäjällä liikkuessa, vanhoja puhutellessa, paikallisia oloja nähdessä karttuisi joka päivä aineita. Moni asia un- hottuu, ettei enää ole vastaisilta polvilta kirjaan saatavissa.
Tällaisilla kertomuksilla on mielestäni monipuolinen hyöty. Sekä itse että toisenseutulainen oppii siitä paikkakunnan tuntemaan, tie- tää sen edut ja puutteet, voi sitä varten ja siinä paremmin toi- mia, kunnan ja yhteiskunnan asioissa. Se laajentaa hänen näköalojaan ja vähitellen kehittää yhteisen isänmaan jäseneksi.
Kun kotiseudun tuntee hyvin, karttuu halu ja kyky tulla tunte- maan muitakin seutuja. Sanalla sanoen, luulen paikkakuunallis- ten kertomusten lisäävän osaltaan Isänmaan rakkautta ja siten yhä lujemmilla siteillä meitä sitovan tähän suloiseen Suomeen, köyhään Pohjolaan, jossa on joka paikka täynnä kunnon esi- isiemme muistoja.
Ehkäpä tulee piankin sellainen aika, että kunnat asettavat palkintoja seurakunnan kertomuksien kirjoittamiseksi ja entisten ta- loudellisten vaiheiden tutkimiseksi, jotta nykyistä aikaa olisi hel- pompi käsittää.
Ehkäpä tämän koelman perästä, joka kyllä on vienyt kol- misen kesää minulta, vasta voin muiden seutulaisteni avulla toimittaa esim. kymmenisen vuoden perästä uuden täydellisemmän painoksen l. kertomuksen Kajaanin kihlakunnasta. Pyydän asiaa
harrastavain kirjan virheitä oikomaan, puutteita täydentämään ja jos mahdollista muistutuksensa ja tietonsa minulle lähettämään uuteen painokseen otettaviksi.
Vihdoin tahdon lausua monelle sulimmat kiitokset siitä, että ovat edistäneet ja auttaneet pyrintöjäni. Paitse useita veljiäni on minua opastellut suullisesti Opettaja N. Karjalainen Pal- tamossa ja lukkari Kokkonen Kajaanissa, sekä Maisteri K. A.
Castren ja opettaja Härkönen Säräisniemellä ynnä lyseolainen Haataja Manamansalolla. Puolangalla edisteli Pastori Mennan- der, Ristijärvellä Maisteri ja pastori Lönnrot, Hyrynsalmella Nimismies Ståhlberg ja veljekset Heikkinen, Suomussalmella met- säherra Waenerberg, lyseolainen Manninen, Sotkamossa Kauppias Tervo y. m. Edelleen on minua auttanut ylioppilas Kyösti Kivi (Stenvis) Oulusta, ylioppilas Bergström Kuhmosta, y. m.
Hämeessä, Juhannusyönä 1885.
Ennen muinoin ON täällä asunut lappalaisia, vaan his- torian hämäryyden aikoina oli Kajaanin Kihlakunta kokonaan Kar- jalaistat asuttavana Venäläisten epävarmana verollisena. Ve- näjän raja näet kulki 1325 Säämingin salosta Siitinselän, (Var- kauden) kautta Petääjokeen (Pyhäjokeen *), jolla välillä Karja- lankoski ja Kolumakoski ovat etsittävät, ja sitten Pohjanlahteen.
Heimokuntaraja oli muodostunut valtakuntien ja eri uskontojen rajaksi. Minusta tää raja kulki Kajaanin joen niskaan joka on Petäjäinen l. Petäinen. Pyhäjokea ei voitaisi niin helposti noin väärin kirjoittaa. Toiset ovat sitä sovittaneet Pattijoeksi, joka v . 1552 senaatin arkistossa kirjoitetaan Patheioki.
Ennen Pähkinäsaaren rauhaa oli jo hämäläisiä siirrystiel- lyt Peräpohjan lohivirroille anastamaan Karjalaisten aloja. Se- kaisin oli heitä, toiset tunnusti Ruotsin, toiset Venäjän valtaa.
Mutta Ruotsi kun oli lähempänä, ottikin ne haltuunsa. Savo ja Häme jakoivat erämaat keskenään. Täten sekä sulkeutui vanha kauppatie Laatokalta Haalogalantiin Norjaan että keskeytyi Kar- jalaisten eteenpäin tunkeuminen. Tästä syntyi kova vihollisuus, jota kesti vuosisatoja, vaikka väliin sovussakin kauppaa kävi- vät, josta heitä Ruotsin hallitus joskus kieltelemäänkin mieli.
Venäjän Karjalaisia vastustamaan joutuivat savolaiset, joita 1552 siirrettiin tänne. V . 1555 he ensi kerran veroa maksoivat.
Entinen raja siirtyi silloin Oulujärven pitäjään itä- ja poh- joispuolelle, mutta minne se silloin oikeastaan ulottui, on epäsel- vää, Kuten lukija edempänä tulee huomaamaan. Kihlakunnan pohjoispuolella olevat, Kitkajärven ja Maanseljän (s. o. Kuusa-
*) Y. Koskinen.
mon) seudut aina Sodankylään, Sompioon ja Kuolajärvelle asti olivat vielä 1593 sekä Venäjän että Ruotsin veronalaisena.
Näinä vanhoina aikoina ei luettu vielä Pohjanmaata Suo- meen, vaan mainittiin rinnan Suomi ja Pohjanmaa eli Suomi Pohjanmaan kanssa (Fontell).
Oulujärven seudun sanoo Castren ja Strandberg tulleen eri pitäjäksi 1560, mutta tiedon voi oikaista vuodeksi 1559, koska vuoden 1559 lastuissa mainitaan (,, Liminga, Ijo, Kemi och Ule- träsk socknar") *) Limingan, Iin, Kemin ja Oulujärven pitäjäät.
Ensimmältä ei ollut Oulujärven pitäjäs niin laaja kuin kihlakunta, jonka kokoiseksi se sittemmin kasvoi. Kylien nimet ja jaot vaihtelivat tuon tuostakin. V . 1555, jolloin se vielä oli Oulun erämaan nimellisenä (Ulo eremarken), jakautui se kahteen neljännyskuntaan:,, M e l a l a x " j a , , Jalanka". Erämaa oli Oulun pitäjään osana, mutta kuului yhä Savonlinnassa asuvan Göstaf Fincken alueeseen vuoteen 1554. Vuonna 1558 oli se jaettu Kol- meen neljännyskuntaan, sanoo 21. A. G. Fontell, kolmas oli,, Kehi- me", s. o. Kiehimä, joka oli asukasluvultaan suurin, FIM. 88 ta- lonpoikaa. Melalahden ja Jaalangan neljännyskunnista oli 55 ja 53 talonpoikaa. V . 1562 se mainitaan kahtena,, pitäjäänä"(?):
,, Melalax" j a , , Jalanka". 1563 luetellaan jo kylät, joista näkee Oulujärven pitäjän laajuuden.
Sarismäki Wåliiåchi Säresniemi Jalangalax Ådzerma Cångas ierffui Kissuis ierffui Mamanckinsalo Weckarlax Cåutoniemi Wottolax Melalax
13 talonpoikaa, 11
6 8 3 3 11 6 2 17 7 21
*) Joen Wargs Regenskaper, N: o 4615, senaatin arkistossa.
Kihoimensw 16 talonpoiKaa Vanijerffwi 6 „ Risthierffui 24 Paldoma 12
Tässä siis ei vielä Puolangasta mainita muuta kuin KON- gasjärvi, ei Kajaanin, Mainuan, Murtomäen, Lehtomäen eikä Kuluntalahden kyliä, ei Sotkamoa, Kuhmoa, Hyrynsalmea, eikä Suomussalmeakaan. Mutta v . 1578 oli kuitenkin mainittu Wo- raxelax = Vuoreslahti eri kylänä 4 taloa, sekä Kiannonsuu 11, Mieslahti 13, Kiannonjoki 26 taloa, Uajärvi ( = Uvankylä) 20, Ristwesi 31.
Oulunniska = Vaala kuului Limingan pitäjään.
Ennen edellisiä aikoja eli v . 1552 mainitaan jo kuitenkin kerran muutamia paikkoja, mitkä sitten ikäänkuin unhottuvat.
Osmanki, Puokio, nyt Puolangalla; Kurenkoski, Ahmaskosken suun luodepuoli, Nuojueen alus, Kiiminginjoki, nyt Utajärveä;
Mainuanmäki ja Jauhua(n)mäki *), Vuohinki (Kajaani), Soka- järvi, Kuluntalaksi Kajaanin seurakuntaa; Nuasjärvi,
laksi, Jormasjärvi, Lagnaniemen tyvi (Lahnajärvellä?)
lahden perä, Tipaksen suu, Saijanlahden nurmi, nyt kaikki Sot- kamoa; ,,Maaselän kuuth" ehkä Kuhmon rajalla.
Vähitellen mahtoivat Suomussalmen, Puolangan ja Kuh- monkin seudut tulla kuulumaan Paltamon pitäjään alueeseen.
järjestyksessä ja milloin, ei ole vielä tutkittu.
V . 1780:n paikoilla **) näkyvät Paltamon pitäjään rajat suunnille olleen samat kuin nyt, jos naapuri pitäjät Suomussal- mea ja Puolankaa myöten siihen luetaan.
Mathesius tietää, että seutua olisi kutsuttu ennen Kajaanin tai Kajaanin linnan pitäjääksi ja jaon jälkeen Paltamon pitä- jäksi.
Kristiina Kuningattaren aikaan oli koko Kajaanin lääni Sa- lon ynnä Siikajoen ja Raahen kanssa, Pohjois-Savoa Kuo- pion ja Pielisten seurakunta, Kreivi Pietari Brahen läänityksenä,
*) Missä?
**) Simon Appelgrenin kinkerikartta Paltamon kirkon arkistossa.
joiden lisäksi hänellä oli myös Brahelinnan seuduilla: Mikkelin ja Ristiinan pitäjät sekä tiloja Marttilan ja Paraisten pitäjistä Turun luona. Hänellä oli Suomesta tuloja 24,000 (kai vaski- talaria). — Samaan aikaan oli Gyllenstierna Oulun ja Soop Limingan, Achatius Axelson Natt och Dag sukua Iin ja Pudasjärven Stiernskiöld Kemin herrana. Muukin Pohjanmaa, paitse
Ruunukylän seutu, oli ylimyksille lahjoiteltuna *).
Ennen isoa peruutusta jo ratkaistiin tuo kauan väitelty ky- symys, että Pohjanmaa oli valtion luopumattomia, ja tämän johdosta siellä olevat kreivi ja vapaaherrakunnat peruutettiin.
Ainoastaan vanha P i e t a r i Brahe sai erinäisestä suosiosta vielä pitää Kajaanin vapaaherrakunnan ja ennätti kuolla v . 1680 ennenkuin vihdoin iso reduktioni hänenkin alueensa korjasi **).
Oulun lääni on vähitellen muodostunut. Pohjanmaa luet- tiin ennen Länsipohjaan ja siis Ruotsin valtakuntaan.
V . 1669 26/3 sai Pohjanmaa eri kuvernöörin. V . 1674 eroitettiin Pohjanmaa Länsipohjasta. V . 1680 jaettiin Pohjan- maa kahteen alueesen valtiopäivillä: pohjoiseen, johon kuului Kajanaburgin ja Uloburgin alueet sekä eteläiseen Korsholma, ja maaherra asui vuoteen 1687 Oulussa, sitten Vaasassa. Vasta
20/6 1775 lohkaistiin Oulun lääni Vaasan läänistä ja yhdistet- tiin siihen Kuusamo. Kaarlo Maunu Jägerhorn oli silloin maa- herrana. Muu osa Kemin Lappia, Tornion Lappi ja Muonion- jokea myöten Länsipohja yhdistettiin vihdoin lääniin Haminan rauhanteon jälkeen.
Olipa Ruotsin vallan aikana aiottu yhdistää Kajaani Kuopion lääniin, minkä nojalla emme tiedä, mutta v . 1775 19/12 sallittiin sen edelleen pysyä Oulun läänin osana kuninkaalle tehdyn esityk- sen mukaan ***). V . 1831 tehtiin samanlainen yritys t).
*) Yrjö Koskisen historia siv. 283.
**) Mathesius.
***) Katso Suomi 1846.
t ) Suomi 1845 s. 191.
V . 1660 taisi piispa Iisakki Rothovius'en aikana Kajaa- nin rovastikunta päästä erilleen Raahen-Salosta.
V . 1690 tuli Kajaani eri voutikunnaksi. Niitä oli silloin läänissä (?) 5, muiden muassa pohjoinen ja eteläinen Oulun voutikunta.
Tuomiokuntia oli läänissä myös 5, mutta 24 käräjäkuntaa, joista Kajaanin seuduilla 4. Kajaanin tuomiokunnan kirjat alka- vat v. 1651 ja loppuvat jo 1659, toiset ovat saattaneet palaa Vaasan tulipalossa, vaan Isonvihan jälkeen jatkuvat ne jälleen.
28. 1838 oli jo 4 nimismiehen pitäjää, Paltamo, Hyryn- salmi, Sotkamo ja Säräisniemi (?).
Milloin lienee seutu eri lääkärin piiriksi tullut. Roos ai- nakin 1823 mainitaan jo läänin lääkärinä.
Kihlakuntaan kuuluu nyt Paltamo, jolla on kappelina Ka- jaanin kaupunki ynnä maaseurakunta; Säräisniemi, joka sai eri kirkkoherran v . 1882, Sotkamo, Kuhmo, Suomussalmi, Puolanka, ja Hyrynsalmi, jolla on kappelina Ristijärvi.
Kajaanilla 1734 oli sama sinetti kuin Pohjanmaalla: 6 kärppää sinisellä pohjalla, niiden yli kreivillinen kruunu Pietari Brahen mukaan.
Tämä alaltaan laaja jättiläiskihlakunta OLI pituudelleen noin 30 peninkulnaa Sarvikiv estä pohjoisesta Tiilikanjärveen Kuo- pion läänin rajalle etelään, ja 25 peninkulmaa leveydelleen Särkivaarasta
idästä Muhoksen rajaan länteen.
Pohjanmaan pitäjät ovat tavallisesti pidempiä tai lyhyempiä vyöhykkeitä jokilaaksojen mukaan. Alussa ne ulottuivat joen suulta perille latvoille asti, mutta vähitellen syntyi kappeleita ja kappeleista emäkirkkokuntia, joten alkuperäinen vyöhyke katkot- tiin paloiksi.
samaa muotoa ei oikeastaan ole Kajaanin kihlakunnan seu- rakunnilla, vaikka jakoperustus on jotenkin sama. Maaylänkö Kainuun ja Maanseljän välissa ei ole täällä kapea vyöhyke, vaan leveä alue, mutta se jakautuu halki Paltamon kangasta,
Sotkamon ja Kuhmon pohjoisrajaa myöten, mutta sittenkään ei-
vät vielä seurakunnat ole kapeita. Joet levenevät alinomaa le- veiksi järviksi ja ottavat isoja haaroja kahden puolen.
V . 1446 sanotaan Maanseljässä Venäjän, Pohjanmaan, Hä- meen ja Savon rajain yhtyvän. Kalliovuori on sen pyykin nimi Pielaveden, Pihtiputaan ja Pyhäjärven pitäjien kulmauksessa.
V . 1452 se vielä kerran käytiin. s e loi nykyisen maakuntarajan.
— Ympärillä eri aikoina olleista rajamaista pieniä tietoja. V . 1637 oli Kajaanin alueen eteläpuolella Viipurin lääni. Myö- hemminkö vai ennemmin lienee jälleen Kajaani ulottunut isoon Pisanmäkeen, koska se oli Savon, Pohjanmaan ja Käkisalmen läänin kulmauksessa *).
Venäjän Karjalaiset ovat itäpuolelta Koettaneet hävitellä pois kaikkia vanhoja rajamerkkejä, jotta siten vedenjakaus on jää- nyt ainoaksi rajanmäärääjäksi **).
Venäjää vastaan on raja määrätty keisarillisilla julistuk- silla V. 1816, 33, 41, 64 ***).
Murto- t. Näränkävaarasta on rajana Venäjää vastaan seuraavat paikat Vuokinpää, Miinoankivi, Seinojansuo, jossa
Arkangeli loppuu ja josta Aunus rajautuu Oulun lääniin. Raja kulkee sitten etelään ja lounaan kosketellen Hoikanjokea, Raikutus- lampea, Rajavaaraa ja yhtyy 7 virstaa Möntövaaralta Kuo- pion lääniin; Jonkerinkivi on siinä pyykkinä. s )
Mathesius luettelee Paltamon rajoina: Moskova ja Kemin Lappi, Iisalmi, Sotkamo, Pudasjärvi, Siikajoki ja Oulu.
Milloin mainittaneen Oulu ensi kerran? Mathesius jutte- lee tarun, että Lappalaisella muka oli 3 poikaa, joista Oulu, Ii ja Liminka nimensä saivat, Oulas pojasta Oulu.
*) Y. Koskinen. — Kalevala Rothsten s. 364.
luettelo rajapyykeistä Savonlinnan läänistä Vienan mereen olisi kir- jasta: Rydberg, Svenska Traktater I s. 496—97.
**) Erkki Castren.
***) Ignatius, Suomen Maantieto.
s) Suomi 1846.
Paltamon nimi mainitaan minun tietääkseni ensi kerta 1552 Paltalammen nimessä, sitten esim. vielä 1578 P a l t a m a ( a ) ; Sot- kama(a) v . 1552.
Kajaanin nimi on maakunnan nimenä jo ennemmin tuttu, sillä Kainu ja Kajaani (Kajani) nimet ovat eri muotoja samaa sanajuurta. (Ääni aja ja ai v a s t a a v a t nimittäin toisiaan muis- sakin sanoissa, esim. hajahtaa ja haiskahtaa, haisee, kajahtaa ja kaikuu; ajatus, aju vert. aivo. Samoin olisi Kainu ollut ennen Kajanu).
Maantieteessä ei ole Kainu nimeä enää muualla kuin Kai- nun seljänteen nimenä, joka on V a a l a n ja Kuusamon rajakulman välillä. Rein sitä vielä käytti 1853 Pohjanmaan toisena ni- menä, mutta Kamuhan lienee ollut v a a n se osa Pohjanmaata, joka ei ole V a a s a n lääniä.
Myöhemmin olen havainnut että Rein johtaa nimen sa- nasta Kainu — a l a v a , lägländt.
Mathesius johti Paltamon sanoista: ,,peldo" ja maa, koska maa oli niin hedelmällistä. Oikeastaan lienee paita — palte, syrjä eli särkkä, mo = m a a ; Sotkamo ON = sotka t. telkkämaa;
Kuhmo lienee joku Kuh(a?)maa; Säräisniemi on yhtä vaikea selittää, ehkäpä — Särkkäniemi; Puolanka n ä h t ä v ä s t i puolasta johdettu, kenties — puolakko, puolamaa; Ristijärvellä on nimi järven muodosta; Hyrynsalmen nimessä ON Hyry outo sana;
Suomussalmi on joko sanoista suomus eli suomunen, joka voisi olla entinen nimikin.
Kajaanin kihlakunta ON Kahta kertaa suurempi kuin Uuden- maan lääni eli 407,8 neliöpeninkulmaa, OULUN kihlakunta ON 477, Salon 251, Kemin 644, Lapin 1,036 neliöpeninkulmaa.
Kajaanin kaupunginala ON 129,76 neliövirstaa, Paltamon pitäjäs Kajaanin Kappelin kanssa 3,299,76, Sotkamo ynnä Kuhmo 6710,76, Hyrynsalmi Puolangan kanssa 4207,86, Suomussalmi 5943,11 neliövirstaa (Hornborg Matrikel).
OULUN lääni on melkein yhtä iso kuin Portugali eli 3.027 maant. neliöp.
Ei ole kaikilla kansoillakaan ollut näin lavealti asuinmaata.
Israelilaisilla eli J u u t a a n kansalla oli vaan 4 0 0 : N neliöpenin- kulman paikoille.
Suomi on havaittu olleen aikoinaan jäiden alla.
kauden perästä seurasi veden valta yli suurimman osan maata.
Ahvenanmaan, osaksi Satakunnan, Pohjanmaan ja Karjalan yli vieri Itämeren laineet, jonka pinta näyttää tiedemiehistä ol- leen pari sataa jalkaa korkeammalla.
Täälläkin on vielä jäiden ja niiden alle kiintyneiden kivien uurtamia koroja kallioissa noin luoteesta kaakkoon. Jäälauttain sysäilemiä ovat myös kivimöhkäleet, irtanaiset laa'at ja ,,alaki- vet", joihin on todellakin tarvittu iso v o i m a . Sellaisia ovat:
Iso kivi kaarteen suulla Alassalmen yläpuolella 2—3 syltä pitkä, 1½ syltä korkealla vedestä. Rauramon tien vieressä on Sot- kamon kirkolle päin 4—5 syltä pitkä, kolmatta syltä korkea. Moni notko, kuru ja juova voi myöskin olla niiden kyntämä.
Seudun kukkulatkin ovaat ennen olleet korkeammat. Vesi toimittaa alinomaa tasoitustyötä, täyttää laaksoja, tekee uusia, aukoo kulkupaikkoja, kaventaaa järviä, liettää ja muodostaa jär- viä joiksi ja lampia puroiksi. Tätä tapahtuu melkein huomaa- matta vielä nytkin joka hetki.
Oulujärven seutuja on maanopillisesti tutkittu, vaikka ei tark- kaan. Professori F. J. Wiik on täällä tuonoin liikkunut Oulujär- ven pohjoispuolitse maantien seuduilla *). Kivesvaaralla y.m.
on käynyt H. J. Holmberg **). Esittelijäsihteeri Kaarlo Lund- ström puhuu Kajaanin kallioista v. 1814. G. Albrecht kävi Oulujärvellä, palatessaan Kittilän ja Rovaniemen seuduilta v.
*) Öfwersigt af Finlands geologiska förhållanden.
**) Hydrographische und orographischgeognostische Beobachtungen im nördlichen Finnland.
1840. Vihdoin A. F. Thoreld v. 1856 ja Iikki Castren 1882.
Edellinen tutki rauta- ja vuolukiven aiheita Kiveksellä ja Me- lalahdessa ja liikkui siis käytännöllisessä tarkoituksessa. Iikki Ca=
stren oli Oulun opiston lahjakkaimpia nuoria miehiä, vielä ylioppilas, joka oli jo tunkeutunut syvälle tieteeseen, mutta kuoli opintomatkalla Heidelbergissa rintatautiin v. 1883. Hän liikkui tieteellisellä tutkimusretkellä ja kiersi koko Oulujärven, josta matkastaan julkaisi vihkosen: Några anteckningar om primitiva formationen omkring Uleåträsk. Hän sanoo, että "Oulujärven seuduilla muinaismuodostuksen kaikki alaset ovat edustettuina".
Vihkoa koristaa selvä, kaunis kartta, joka valaisee maaperämme rakennusta, Siitä näkee, kuinka harmaakivi, jota etenkin Kajaanissa
on monta toisintoa, on laajalti levinnyt ja yleisin maan aines.
Inbergin koulukartastosta näemme, että harmaan l. ukon- kivivyöhyke kulkee Torniosta Nurmekseen päin.
Kihlakunnan useimmat muunlaiset osat lienevät maaopilli- sesti tutkimatta nim. myöhemmän aikuiset maaosat ja aineet, niinkuin savi- ja multakerrokset y. m.
Kajaanin kihlakunta on maamme Suurin ylänkö, jonka kor- keus lännessä on yli 400 idässä aina 800 jalkaa.
Ylängön rajoittaa idässä Maanselkä Venäjän Karjalaa eli Aunusta vasten. Etelässä sen jatkona on Suomenselkä, josta eroaa Vuokatti pohjoiseen. Vuokatti on paikkakunnan korkein vuori Tuneld'in ja Djurberg'in mukaan 1,200 jalkaa, Planman'in mu- kaan vaan 840 (v. 1761). Oulujärven pohjasta lukien on Vuo- fatin korkeus 950 jalkaa.
Mathesius kertoo Vuokatista, että se on ½ peninkulmaa korkea, 3 pitkä ja 3/4 leveä. Siellä on järvi täynnä kaloja ja se jymisee aina tapausten niinkuin nälkävuosien ja ruton edellä.
Siitä sanoo voivan nähdä 10—15 peninkulmaa Venäjän ra- jalle asti.
Tuneld sanoo Vuokatin olevan 1/4 p. leveän. — Luotet- tavan talonpojan kertomuksen mukaan on Vuokatin kukkulalla kaksi lampea, joissa on mustan sameaa vettä, ettei mikään kala menesty. Lännempänä jälleen kuuluu samalla vuorella olevan
muita kirkasvetisempiäkin lampia, myös kaksi, joista toisessa kuu- luu toisinaan nähdyn nahkiaisen kaltaisia kaloja tai käärmeitä, kuten luullaan Ennen pikku vihaa (vert. Ex. Castren sivu 7l) oli lähimpään Tikkalanniemen taloon kuulunut kovia paukauksia, jotta koko niemi oli tärissyt.
Ällävaara, 4 peninkulmaa kirkolta kaakkoon, on korkeanlai- nen. Kaksi lampea on senkin kukkulalla, 20—30 sylen pituista ja levyistä, pari kivenheittoa toisistaan. Niistä on toisinaan ahvenia ja haukia saatu (E. Castren).
Pohjoispuolella ja luoteessa on ylängönrajana Kainuun- selkä. Tavallisessa maatieteen oppikirjoissa luetaan: ,,Kainuunselkä lähtee Sarvitaipaleesta ja katkaisee Oulujoen Niskakoskessa" j.
n. e. Vähän tarkemmin sanottuna on tämän seljänteen kulku seuraava: Erottuaan Maanseljästä Pistojoen eteläpuolella Kuu- samossa, tullee se sanotun pitäjään kaakkoiskulman ynnä Suo- mu§salnten ja Puolangan pitäjästen läpi, kunnes pienen Valkki- järven pohjoispuolella viimeksimainitussa pitäjäässä jakaupi kah- teen haaraan, joista toinen, pitäen seljänteen alkuperäisen suun- nan, päättyy korkeihin Kivesvaaroihin Paltamon pitäjässä, Ou- lujärven pohjoispuolella, ja läntinen haara kaartaa Oulujärven alapäähän, missä Oulujoki sen katkaisee. Keskikohdalla sanotaan tätä seljänteen haaraa Puokionvaaraksi. Tästä eroaa useita haa- roja ja kukkuloita.
Iivaara, jonka luona on Korpivaara.
Siikavaaran vuori Suolijärven kylässä on jotenkin korkea.
Sen sanotaan talvella tuiskun ja ilmanvaiheitten edellä kumise- van. Syksyllä se jälleen suitsuilee sadeilmojen edellä *).
Puolangalla on kaunis ja korkea Leipivaara sekä toinen Kuorevaara.
Näljängällä on Rääkyvaara (? Räckyvara) sangen korkea ja merkillinen Hiidenlinnansa kautta, joka ei oikeastaan olekaan muuta kuin vuori suolla *).
Raappanan mäelle näkyy useita täisiäkin taloja.
Honkamäelle näkyy monta taloa, ja vaaraa: Törmänmäki,
*) E. Castren,
Heilua, Korpimäki, Iivaara, joka on vielä Paltamoa, mäki y. m. paikkoja.
Koko ylängön halkaisee epätasainen ja vaihteleva vuoren- selkä, joka maanseljästä, noin peninkulma eteläänpäin Vuokkijär- vestä, Hyvämurto-nimisestä vuorensolmusta mutkitellen Vuokki- seljänteen nimellä kulkee lounaista suuntaa, kunnes pienen Vih- tamojärven seuduilla, Nuasseljän pohjoispuolella jakaupi kahteen haaraan, joista toinen ojennaksen etelään ja tämän luontaisia jat- koja on tuo ihana Naapurininvaara, joka on melkein vastapäätä Vuokatin-kukkulaa. Toinen Vuokkiseljänteen haara pitää entisen lounaisen suuntansa, siksi luin se, Kajaanin kaupungin pohjois- puolella kohottautuu korkeaksi Pöllyvaaraksi.
Edellisestä ylängön jakajasta lähtee useita haaroja, jotka seuraavissa kappaleissa mainitaan:
Lehteviä ja kaunoisia ovat Härmänmäen kunnaat. ,,Me- hiläisessä" muistellaan täällä (v. 1837) jotakin kuutavaa lampea, jonka vesi on erinomaisen kirkasta, jotta pohja näkyy parin sylen syvyydessä. Kahden puolen oli ainakin Silloin korkeat hirsikköä kas- vavat mäet, joista tuskin ohuempia puita löytyikään. Kaiken tään vuoksi oli paikka ,,kolean ihana" matkustajista.
Korkeimmalle kukkulalle Jormuanlahdella näkyy Oulujärvestä iso osa saarineen, lehtineen ja läheisine taloineen. Ihanaksi ke- hutaan sitäkin näköalaa, Erittäin mainitaan kauniiksi Hillerin Seutuakin.
Häikiönvaarakin tekee syvän vaikutuksen kulkijaan: korkeat, metsävät kukkulat, joiden välissä syviä jyrkkärinteisiä laaksoja. Ku- sianjärvi sinisenä vyöhykkeenä lojottaa alaalla kivisten rankojenpa välissä ulottuen idästä länteen ja monta vaaraa näkyy siihen- kin ympäristöltä.
Multitörmä on myös jylhä alainen seutu. Petäjikkö pulska oli ennen sen hiekkaharjulla. Vielä 1837 oli vuosiluku 1788 yhdessä näistä petäjistä. Joku senaikuinen sotavartija oli sen
siihen piirtänyt, lieneekö vielä nähtävänä.
Professori Woldstedt kulki pitkin Suomea, Oulun ja Ka- jaanin seudutkin ja määräsi monen vaaran korkeuden täälläkin.
(Tässä tarkoitetaan jalkoja Suomen lahden yli):
Teiriharju 1,153 Hyrynsalmella.
Saukkovaara 1,129,5 Ristijärvellä Kivesvaara 1,024,5.
Rupukkavaara Sotkamon ja Paltamon rajalla 963,5.
Pöllömäki Iisalmella 869.
Naaramäki Sotkamossa 840.
Murtomäki 778.
Puokiovaara Puolangalla 752,5.
Rokuanvaara Utajärven rajalla 680.
Otanmäki Oulujoen eteläp. 670,5.
Savossa ovat vaarat matalampia, Kuusamossa korkeampia.
laajuus on 212 tavallista neliöpeninkulmaa. Ainoastaan muu- tamia kulmia kuuluu siihen muista vesikunnista, nimittäin:
Suomussalmen ja Puolangan rajoilla sipale Pudasjoen alaa.
Puolangan kirkon seutu Kiimingin jokialaa.
(Otermanjärvet tosin Oulujärven vesijakoon kuuluvat, mutta laskeutuvat suoraan Oulujokeen Utajärvellä).
Siikajoen latvoja Säräisniemellä.
Iisalmen vesiä Laakajärven seuduilla.
Joku vähäinen puron latva Vienaan päin juoksevasta purosta.
Sen sijasta on Oulujärven vesijakoa hiukkanen jäänyt Kuusamoon Hossan luona ja paikoin joku puronen Venäjän ra- jan taa, esim. Vuokin luona, sillä Venäjän Vuonisestakin las- keutuu puroja Kiantaan päin.
Koko Oulujoen laakso Niskasta lähtein.
Omituisen tunteen vaikuttavat, kertoo K. Kokkonen, mat- kustajaan ne paikat maanseljillä ja seljänteillä, joissa omin silmin näkee, miten vedet ihan toistensa läheisyydessä juoksevat vallan päinvastaisiin suuntiin. Muutamia tämmöisistä paikoista mainittakoon.
Mularin talo Kajaanin maaseurakunnan etelälaidassa
on ihan Suomenseljällä ja talon pellon aidan vierestä suolta
juoksee vesi yhdeltä puolen etelään, toiselta pohjaiseen. Venäjän
rajalla, Viiksimon vesijakson perässä on Maanseljän järvi, josta
tukkia lasketaan lounaaseen, ja puoli virstaa Sanotun järven poh-
joisnurkasta samaan ilman suuntan on lampare lähellä Miinoan
kiveä, josta puro juoksee koilliseen. Omituisin on toki Kylki- ja
Matojokien latvain välillä Vuokki-seljänteellä eräs
mistä purot jotenkin runsasvetisinä laskeutuvat pohjaiseen ja etelään.
Jonkerinkiven seuduilta virtaa vesi siis kolmeen suuntaan:
Vienanmereen, Pohjanlahteen ja Laatokan kautta Suomen
Oulujärvi
Kihlakunnan länsilaidassa on iso vesisäiliö: Oulujärvi, joka on 8,61 neliöpeninkulmaa eli 984 neliökilometriä laaja, josta alasta
on 1/8 eli 113 kilometriä saaria.
Tää on suurimpia ja uljaimpia järviä koko Suomessa.
Monesta paikasta ei näe maata, esim. kun katsoo Manamansa- lolta Vaalaan ja Toukansaareen sekä -salmeen, Alasalmelta län- teen ja Vaalaan, Paltajärveltä Toukansalmeen.
Oulujärvi on 411 jalk. yli meren pinnan. Lentiira ja Änettijärvi 530—590 jalkaa, Vuokkijärvi 607 jalkaa korkealla (Ignatius).
Manamansalo jakaa järven kahtia Niskan- l. Laiskanselkään ja Ärjänselkään. Toukan saari erottaa vielä Ärjän ja Palta- Seljän, sekä Koutasalmi Paltajärven, jonka eri osana on kaksisal- minen Sokajärvi, mikä aaltoilee Vierunkallion alla.
Manamansalonniemiä ovat: Teiriniemi Niskanseljälle päin, Soiluanniemi l. Soiluanlusikka Ärjänpuolella Kaivantoa vasten ja Kuivaniemi, sekä Hiisiniemi, joka on Alassalmen puolella.
Teirisyvä Hiisiniemen takana on erään ilmoituksen mukaan siksi laaja, että nuotta siihen mahtuu. Vetäissä nuotta siinä nousee kuin kaivosta. Siitä kalastaessa ei pitäisi olla ketään näkemässä. Ärjässä on Lehmisyvä Lehmikiven luona.
Manamansalolla on 47 lampia, ennen 77, Andelinin mu- kaan 70. Kotapeura-lammissa ei hämmenny vesi niinkuin useissa muissa, Silloin kuin Oulujärvessä. S y v ä Heikanlampi on 2 osai- nen; tämän lammin vesi hämmentyy silloin kuin Oulujärvenkin.
Järven eri lahtia ovat:
Painuanlahti Säräisniemen vieressä, matalasuinen, jotta välistä kärryllä ajelevat lietettä sen yli.
Kankarin- ja Jaalanganlahdet, joista jäljemmäinen on mel- kein eri järven kaltainen, nieminen ja saarinen.
Talvilampi melkein Kaivannon kupeessa.
Pehkolanlahti kaarteen kaltainen.
Melalahti ja Antinlahti, kaikki pohjoispuolella.
Mieslahti ja Jormuanlahti noin peninkulman pituisia.
Eteläpuolella ovat tärkeimmät Enonlahti; peninkulman pi- tuinen Vuottolahti, jolla on kaksi lahtea peränä; Vuores- sekä Koutalahti.
,,Se luonto, jonka kohtaa Paasoon tultua on vielä Poh- janmaan alankoa, se eroaa Savon ja Hämeen vuorisista seu- duista. Tässä on vaan matalat rannat kaikkialla tuon meren näköisen jättiläisjärven laiteilla, joilta vaan sivurannat näkyvät, takimmaista puolta ei näy tavallisesti ensinkään. Ainoastaan selvällä ilmalla siintää esim. katolta katsovalle metsän yläreunaa
Manamansalolta". (A. Th. Europaeus).
,,Niskanseljälle alkaa jo näkyä vaaroja ja kukkuloita koil- lis- ja itä-puoletta. Lähinnä on Kivesvaara, ja sen takana Hyy- rylänmäki y. m. vaaleansinisiä juovia taivaan rannan laiteella.
Manamansalo on jotenkin tulvan repimä, sekä länsi- että itäpuolelta, jossa on Paljakan mäki *), ja samoin oikealle jääpä Säräisniemi."
Paltajärvelle näkyy jo selvemmin joukko Kiveksen, Mela- lahden y. m. vaaroja, ikäänkuin tuntureita.
Kajaanin seuduilla käy seutu myös Alppimaiseman tapaiseksi.
Selänteet katkaisee Kajaanin joki, jonka viime putouksen Ämmän touhu kuuluu toista peninkulmaa ja näkyy noin lähes 1/3 virstan päähän Kajaanin suvannolle. Siihen jää sivulle muutamia taloja, ylhäisellä rinteellä oleva ,,Tuonenmäki" pohjoispuolella ja ne- rokkaan Renfors'in kivenhiomo, häyrymylly ja turkiksien muok- kaustehdas,, äkkijyrkät kalliot (Jauhokallio), vihdoin ,,Uusikaupun- ki", joka ei ole muuta kuin lastauspaikka, kalkkisilta, valkama
*) Paikkakunnalla on muitakin täännimisiä: Paljakka, talo korkean mäen Rehjan
palja vasara=
alla Rehjan eteläpuolella, ja mäki Puolangalla. Ehkä palja alkujaan = iso, siitä
= iso vasara, josta vasara jätettiin pois. Paljakka = Isohko, Iso.
pohjoispuolella sulkujen suulla ja Sahanalus, syvä satama kau- pungin puolella, tukevan laiturin suojassa *).
Muista saarista on suurin Ämmänsaari, joka on hyvin kor- kearantainen pohjoispuolelta ja myöskin vierevä. Siellä ei ole tätä nykyä yhtään taloa, vaan Sivolan sanotaan siellä ennen olleen. Metsittynyttä nurmea on vielä eteläpuolella. Poh- joisrannikolla on melkein pyöreitä, erittäin kirkasvärisiä kiviä, joita noukiskelevat lapsille saarella käydessään. Ne tulevat esiin saaren hietikon sisästä, eivätkä ole nykyveden pyöristämiä, vaikka pyöristys nykyjään taas jatkuu. Saaren pituus on luullakseni kolmatta virstaa. Pohjoispuolta vedestä sanotaan Ärjäntoriksi.
Länsipuolella on merkillinen kannokko ,,Porokirkko" luultavasti pakanuuden raja-ajoilta. Itäistä kulmaa sanotaan Kirkkosäikäksi, kun on Paltamon kirkkoon päin.
kävellessä hietikkorantoja poudalla hiekka merkillisesti helk- kää, jotta muistaa Kalevalan säkeen: ,,somer soitti, hiekka heitti".
Manamansalon eteläpuolella on Vuolijoen suun edustalla iso Käkisaari, jossa on kokonainen kylä. Käkisaaren ja Ärjän vä- lillä on Lehmikivi ja Uupunut, pieniä luotoja.
Lähellä on Toukansalmessa Toukansaari, joka on virstan pituinen. Molemmat lieventävät isosti Oulujärven aaltoja ja suovat turvaa matkamiehille.
Niskanseljällä on vähä saaria. Yksipisto on yksin Sä- räisniemen ja Alassalmen välille pistetty.
Jaalangan lahden suulla ja puolessa on paljo saaria. Kai- vannon edustalla Kuosto, jonka korkein paikka on nimeltä Kuos- ton kulma.
Kalikkasaari on pari neljännestä Vaalasta. Kalikan sano- taan kesäisenä yönä, tulvan aikana, ennättävän siitä virran mu- assa Niskakoskeen.
Täällä on samoin kuin muuallakin Laurukaisen saaria, siksi Kaivannon luona, jota sanottaneen Venäjänsaareksikin, toinen jos- sakin Jormuanlahdessa, ja sitä paitse muissakin järvissä.
*) Wert. Europaeus, ,,9 p. huhtik. 1883."
Paltajärvessä" on isoin Karhunsaari, jonka nurkitse Kianta- laiset y. m. Ouluun purjehtivat ja idempänä Hevossaari, joka on tunnettu Ison vihan ajoilta. Molempain välissä ovat Pih- lajasaaret ja Määräsaari keskivälillä kirkkomatkaa. Melalahteen päin on useita Varisniemen kohdalla ja ulompanakin, niinkuin Nuotti- ja Teväsaari. Melalahdessa on muun muassa pieni Kalmosaari. Itäänpäin Hevossaaresta on kaksi isompaa, nimeltä Honkiset. Suuren kalaveden laiteessa on näistä toinen ihana lehtoisa saari. Andelin kertoo, että eräs syntinen mies asettui tänne yksinään elämään. Yli 15 vuotta on siellä asunut ja kaloja pyytänyt ja väkevän himoa siten välttänyt. kurjuuttakin sai kärsiä, mutta yhtäkaikki siellä asui ja arveli, että ,,Paltamossa ei muita omillaan eläviä taloja ole kuin Immolan Haataja ja Honkisenpää". Näiden saarien kautta jakautuu Paltajärvi usei- hin selkiin, ja ikäänkuin paloittuu, joten kulku käy paremmin laa- tuun.
Mutouden luona on myös puolikymmentä pienempää, Pal- taseljässä on jälleen kolme luodon kaltaista: Tapaninsaari, Huh- monen ja Pikkusaari. Huhmosta on ennen käytetty mestauspaik- kana ja pikkusaarta kaatuneiden sotilaiden hautausmaana.
Sokajärvellä on salmien välissä Savisaari ja sen takana Sokasaari, jossa on ennen ollut Nirvan talo. Kalliosaari on keskellä, jotenkin mullaton kallioluoto.
Niemistä ovat tärkeimmät:
Nimisniemi, pieni matala ja metsäinen.
Ssäräisniemi, ympäriinsä vierevä, kylä ja kirkko siinä.
Vuottoniemi, matala ja luhtainen.
Uimaniemi, asuttu.
Lapinniemi, kalliokärki, kannaksella talo.
Kumpuniemi, nyt asumaton.
Koutaniemi, korkea kangas, vierevä, monitaloinen.
Parkinniemi Sokajärven taipalella.
T i h i s e n n i e m i , vainiona, Kajaanin luona.
Sokasaari, oikeastaan niemi, Kajaanin joella.
Kuninkaanniemi, pieni, siinä mökki.
Lukkarinnurmenniemi, autio.
Toivoniemi, siinä talo Leva- ja Hövelönlahden välissä.
Paltaniemi, siinä tiheä kylä; sen kärkiä Kirkko-, Leppi- ja Tapaninniemet.
Kiviniemi.
Laanniemi.
Varisniemi, kylä, pohjoisrannalla.
Neuvosenniemi, talo Toukansalmella.
Vekaranniemi, taloton.
Lassilanniemi.
Väätäjänniemi.
Neulaniemi.
Itäinen vesijako.
Aivan läheltä Venäjän Karjalan suurta Kivijärveä, Var- tiuksen takaa, alkaa vesi rajalta juosta Oulujärveen päin ja las- kee ensin suurenlaiseen Änettijärveen, siitä Lentiiran ynnä monen salmen ja solukan kautta isoon Lentuanjärveen. Sitten kahden Lentuankosken kautta Lammasjärveen.
Lammas- ja Ontojärvenkin välillä on 3 pienempää kos- kea, joista ylin ja kivisin nimeltä Pajakka on juuri Kuhmonie- men kirkon kohdalla, Lammasjärven päässä.
Ontojärvi on jälleen suuri ja ottaa pohjoisesta lisiä pit- kästä Kellojärven jaksosta.
Vihdoin lasketaan Ontojokea Kiimaseen l. Kiimasjärveen.
Ontojoessa luetaan 11 eri koskea peninkulman matkalla. Aino- astaan Suitu ja Kate ovat merkillisempiä.
Ontojoen alta kulkee höyryvene aina Kajaanin tuo Petäi- sen kosken niskaan. Sotkamon kirkon sivulla on Pirttijärvi ja sen alapuolella väkevä Tenetin virta ja Tikkalansalmi, joiden kautta tullaan toista peninkulmaiseen Nuasjärveen, jonka jatko on Korvansalmesta lähtein Rehjanselkä, minkä pohjoisin osa on Kulunta- ja eteläisin Karankalahti.
Sisävestä karttuu pitkin matkaa, esim. Tipasjoki Kiimaseen etelästä ja Sumsa sekä Kusia pohjaisesta. Kianta- ja Sapsojärvet Sotkamon vesiin ja vihdoin Jormanen etelästä Nuakseen.
lähtee vesi monen salmen kautta pienien saarten välitse jouduttamaan kulkuaan, Purnuniemi, Linnasaari, jossa näyttää olleen, kuten tarukin kertoo, jotakin linnamaista; Polvila,
Lönnrotin entinen talo, jäävät syrjään, Sitten lähtee vesi kuohuen kiertämään kallionientä, jota on koettu läpikin porata.
Lehtoisia ihania saaria on kosken keskellä. Niistä on yksi ni- meltä Rauhansaari; ruotsalaisiakin nimiä sille on monta annettu, sillä siellä kuljetaan paljon huvittelemassa.
Mitä jylhimpiä, ihanimpia ja raitteimpia paikkoja on koko seudulla Kuurnankosken seutu eli lukkarin virkatalo. Sen ympä- ristöllä on laajoja eri näköaloja sekä Petäisen alle, Suvannolle, Kalliokoskelle ja kaupungin vainioille. Alla kiitää pauhuten Kuurna vihannan lehtimetsän edessä, yläpuolella on tumma kuusisto,
sivulta saa ihailla Kalliokosken hyppeleviä laineita. Kallio- koski on näet pohjoispuolella, Kuurna eteläpuolella lettoista saarta.
Kävele lukija tänne joskus ja katsele sitä päiväpaisteella, kun aurinko on etelän rinteessä ja suopi siten eri paikoille erilaisen vih- reyden ja jättää toiset paikat mustantummiksi. Silloin aaltojen- kin vahtopäät ovat ihanimmat.
Sitten jatkuu joki suvannolla käännöksen tehden ja supistuu kaupungin yläpään kohdalla Koivukoskeksi, jota myös venesulut yhä enemmän supistavat. Vesi löytää kallioin välitse, kivien päällitse lahteen, josta palaa ja kiertää Kyynäspään, huvipaikaksi raivatun niemen ja levenee hiukan, laskeutuen Linnanraunioin kahta puolta Ämmän kautta Kajaanin jokeen, joka on ikäänkuin lahti Oulujärvestä.
Yleensä laskeutuu Kajaanin koskissa vesi parin sadan sylen matkalla 36 jalkaa.
Ignatius'en mukaan on Ämmä*) 18 jalkaa, 572 metriä kor- kea, (samoin jo Sjögrenillä, vaan eräillä 12 kyynärää). Vettä on tässä kuivankin aikana runsaasti 2—3 kyynärää. Talvisin sattuu joskus esim. v . 1860, että kosken niska jäätyy hyytämällä ja sil- loin vesi vaan tirisee koskessa, jonka yli kävellään kuivin jaloin.
*) Putouksia sanotaan paikoin muualla äijäksi ja enoksikin (Lönnrot Mehiläinen, 1836).
Ämmäkoskella tai ehkäpä Kajaanin joella oli ennen eri nimi:
Vuohinki l. Vuohenki 1552, Vuohingin suu ja niska mainitaan silloin yksityisten tiluksina sekä Virtasalmi Vuohingin luona. Nyt ne nimet ovat kadonneet.
Kadonneet ja vaihtuneet ovat edelleen samalta ajalta Ki- vesjoki, nyt kartalla: Alanteenjoki; Kuluntajärvi — nyt Rehja, (?) jossa on Kuluntalahti.
Topelius antaa Pater Hieronymon, viekkaan jesuiittiläis- munkin hukkua täällä, Ämmä hänet muka nielaisi kitaansa.
Haaveksivaisena edellistä tarkoittaen ja innostuneena Oulu- järven luonnosta lausuu eräs kirjoittaja: ,,Jaloja aatteita, niitä- hän se vaan elähyttää tuo Oulujärven vesien virvoittava henki;
mutta väkivallan valoa vihaavia aatteita, pimeyden palvelijoita, näitä nielaisevat kitaansa ja musertavat murskaksi pauhaavat kosket Pohjan perillä".
Kihlakunnan korkein koski, nimeltä Hepoköngäs, pitäisi olla Puolangalla Rasin majatalosta 8:n virstan päässä. Se on 40 kyynärää korkea ja putoaa kallionseinältä, kertoo herra M. Törnudd (Kaiussa 1882, N:o 14 ja Helsingin viikkosanomissa, joissa on muistin mukaan tehty kuvakin), tottako lienee?
Koillinen vesijako.
Suomussalmen 10—11 peninkulman pituisessa seurakunnassa on kosolti soita, metsiä ja mäkiä, eikä vesistäkään ole puutetta.
Lampia on ylt'ympäri mikä missäkin ja järvistä ovat nuo koil- lisesta ja pohjoisesta tulevat Kiannan vedet sekä idästäpäin Vuo- kin vedet tärkeimmät.
Isoimmat järvet ovat täällä: Kianta, Vuokki, Piispajär- vi, Peranka, Saarijärvi, Suolijärvi, Näljänkä ja Pesiö.
Puolen peninkulman pituinen Suolijärvi on merkillinen
saartensa kautta, 25 kappaletta sanotaan niitä olevan. Yhdessä
niistä on hautausmaakin. Suolijärvi lienee väännös lapin sa-
nasta suolo = salo l. saari.
Kiantajärvi on yksin 5 peninkulmaa pitkä, ½ leveä.
Vesi lähtee sitten Kiannanjärvestä kahdesta reiästä, joista toinen on Jalokoski toinen Ämmä. Tulvan aikana tämä ,,Ämmä äriseepi, veden muori veisoaapi", jotta ääni kuuluu 4 peninkul-
maa Keinälänniemeen.
Vuokin vedet kertyvät monelta haaralta, josta sanotaankin:
,,Tuhat on tuopoa puroa, s a t a saapoa jokea, Yksi on Niipas nielemässä, Vetämässä Ventokoski".
Tähän Niippaasen päättyykin Vuokkijärvi, joka on 3!/2 peninkulmaa pitkä.
Niin on tietona, että:
Niin sanoopi Niipaskoski, Vuokin vesi veisoaapi, Kunpa tulis Tiikkajasta, Kaatasin kapavenehen j . n. e.
Tiikkaja oli ensi asukkaan nimi.
Nuo vedet yhtyvät Ämmän alapuolella Kiannanjokeen.
Aittokosken kuva on otettu kirjaan: Matkustus Suomessa;
Kenen taiteilijan kuvaama lieneekin. Korkeiden jyrkkälaitaisten kallioiden välissä kuohuvat aallot siinä keikkuen vierevät eteen- päin ja tulevat Hyryyn.
Hyrynjärvi on kolkkoa kuin Päijänteen ja Inarin järvet.
Asumuksiakaan siellä ei ole kuin 2 mökkiä. Tällä järvellä ei tar- vitse köyhän puuta pystystä ottaa, sillä tulva tuo niin run- saasti rankoja ja aidaksia rannoille, että riittää polttaa.
Lieneekö Hyrynsalmi ruminta seutua kihlakunnassa, koska eräs nuori taiteilija v . 1884 oli valittanut, että hän ei ole ta- vannut siellä mitään taiteen aihetta, ei edes puutakaan, kuvatta- vakseen!
Tällä vesijakson joella on monta nimeä: Kianta l. Kianto- joki, jossa Kerälänvirrat; Emäjoki; Iijärvestä Kiehimänjoki.
Lisävesiä karttuu sekä oikealta että vasemmalta, joista mainittakoon Moisionvaaran ja Kytömäen kylän vedet, jotka tulevat
Hyrynjärveen. Sitten Lietejoki pohjaisesta ja Hiisijoki etelästä päin.
Hiisijoki on mainion hyöteää ja kaunista. Kaitaisen suikertelee monimutkainen joki korkeahkojen törmien välissä, jotta runsas kasvisto ja tuuheat koivut kaunistavat. Suloista on sou- taa lippoa niiden varjossa ja katsella niitä sekä taivaan sineyttä vasten että veteen kuvautuneina. Siellä täällä riehuu niittyvä- keä heinän teossa. Paikoin telmää vesilinnun poikue tai loiskah- telee hauin sukkulainen, etkä muistakaan elonmerkeistä ole puutetta.
Ihana on myös Liuskonniemen mökki Pyhännän kylässä, kertoo tuonoinen matkustaja.
Tään vesijakson suupuoli Kiehimänsuu on Paltamon pitä- jäässä.
Muita Oulujärven lisävesiä.
Muista järvistä, jotka tähän vetensä laskevat on merkillisin Kivesjärvi, joka Kivesvaaran alta laskee kahden joen Alanteen ja Varisjoen kautta, joista toinen tulee läntisestä toinen itäisestä päästä.
vaarainjoki.
Kangas- ja Osmangan järvet Puolangalta Jaalangan lah- teen.
Leinolanjoki samaan.
Koikeronjärvi Hyyrylänmäen luona samannimisen puron kautta.
Miesjärvi Miesjoen kautta samannimiseen lahteen.
Mainuanjärvi Vuottolahteen.
Kattilajärvi Sokajärveen.
Nimisjoki Nimisjärvestä.
Oulujoki.
,,Kun Niskakoskesta ja Pyhästä olin laskenut alas, kun olin nähnyt Siitarin ja Pällin kuohut edessäni tulvan aikana, niin en voi kummeksia, että Ranskan—Saksan sodassa ollut Sarka-
väljemmin peljänneensä Gravelotte'n tappelusa kuin näitä kos- kia laskiessaan. Mutta sanokaa minulle, ,,kuka on ensin veneellä kulkenut nämät kosket", kysyi kerran Europaeukselta muudan muukalainen
täällä kulkeissaan. ,,Sen miehen nimen tahtoisin tietää, hän on ollut uljas mies". A. Th. Europaeus).
Tarun mukaan oli tämän nimi Kosunen, kotoisin Vene- heitosta.
Matkasta Oulujoella kertoo K. A. Castren hauskasti Ahlqvistin lukemistossa.
Verokirjoissa vuodelta 1552 on aina oja = puro:Kuha- oja (Jaalangalla), Rimpilänoja Vuottolahden seuduilla?) Nyt on oja saanut toisen merkityksen.
Taival on esim. Kattilajärven eteläpuolella tietysti sen ja Sokajärven välillä, missä nyt on hyviä niittyjä, Sokajärven taival ehkä Parkinniemen ja Sokajärven välillä. Tätä sanaa ei nyt enää käytetä niin paljon sellaisessa merkityksessä.
Suuruutensa mukaan järjestänyt seuraavalla Oulujärvi.
Kianto.
Lentua ja Ontojärvi.
Nuasjärvi.
Änettijärvi ja Kiimasjärvi.
Vuokkijärvi.
Rehja.
Laakajärvi.
Kivesjärvi.
Iijärvi.
Kellojärvi.
Lammasjärvi.
nää järvet olen kartasta silmäämäärällä tavalla:
Hyrynjärvi.
Jormasjärvi.
Otermajärvi.
Korvuanjärvi Pudasjärven rajalla
Pesiö
Pyhäntä Ristijärvellä.
Suolijärvi.
Osmanka.
Piispanjärvi.
Peranka. Kiannalla
Luvanjärvi Hyrynsalmella.
Saunajärvi (Kuhmossa) j . n. e.
Tietoja järvien syvyyksistä
olen koonnut kalamiehiltä, jonka vuoksi en luule niiden olevan varmoja.
Syvässä järvessä Neittävällä on toista kymmentä syltä vettä.
Heikan lammin takaosassa Manamansalolla on 25 syltä vettä. Lampi on pienenlainen.
Kankarinlahden ja Neulaniemen kohdalla Kökön väylässä Niskanseljällä Kaarresalon ja Säräisniemen keskivälillä sanotaan olevan 17 syltä vettä. Karhunsaaren luona on syvin paikka 15 syltä.
Ärjänseljässä on 25 syltä; Kärppösaaresta jo 30:n sylen päässä alkaa maa painua, jotta jo Manamansalon välillä on 22 syltä.
Teiri ja Säräisniemen välillä on vaan kaksi syltä vettä.
Pohja on karua, raakaa hietikkoa.
Lehmikiven luona on 18 syltä vettä.
Karhukiven luona Niskanseljällä on samat määrät.
Kainuan takana Varislahden väylän suulla on lopulle virs- tan päässä 18 syltä syvää.
Ämmän alla on maanpuolella 6 syltä vettä sahanhoitaja Ikosen mukaan.
Vuottolahti on 4½ syltä syvä.
Vuottojärvi 2—3, Ahveroinen 3—4 syltä.
Rahajärvi, 3—4, Saarijärvi on 2 syltä, Hällämö 3—4 syltä, Salahmi 4—6 syltä (E. Castren).
Kemilänlampi on ehkä syvin Paltaniemellä: Juusolan ran- nassa noin viisi syltä.
Rehjassa on syvä paikka Lonton ja Rehjansaaren keskivä- lillä. ,,kun varppikangas 120 syltä pitkä, niin se varpatessa tukkilauttaa aivan pystyyn nousee". Ota siitä selko!
Kiikarisniemen nenässä Sotkamossa on 20 syltä.
Kiimasjärvessä on kuukin sylin muutamissa poukamissa.
Kusianjärvessä on toista kymmentä syltä; syvimmästä pai- kasta on se 19 syltä syvä.
Torkonhauta on Luanjärvessä(?) Hyrynsalmella syväys, jota kammolla mainitaan, ellen väärin muista on Kiannanjärvessä noin 10—11 syltä vettä Pappilan ja Ämmän tehtaan välillä.
L ä h t e i t ä on jokseenkin runsaasti. Luettelisin kaikki tärkeimmät kun tietäisin. Kajaanin ympäristössä on eräitä mainioita veden run- sautensa ja kylmyytensä kautta. Karuliinaporissa on iso lähde tien vieressä talon luona, samoin Iisalmen tien varrella noin 1/4 virstaa kaupungista. Edelleen Naulalan pohjoispuolella, Hö- velön joen perässä y. m.
Ristijärvellä ja Hyrynsalmella tapasin myös useita ja yhä enemmän niitä olla mahtaa.
Iivaaran kukkulalla on runsasvesinen kirkas ja kylmä lähde*).
Korpivaaran huipulla on myös lähde *).
Nuotttvaaralta lähtee 3 lähdettä, joista ennen yhdellä pa- pit aina kävivät kulkeissaan Auholta Suolijärvellc *).
Somerojärvellä Salmen kylässä on eräällä suolla lähteitä, joiden laiteet ovat kaksi kyynärää korkealla suosta. Sammal on muodostanut moiset ääret ja pitää vedcn yhtä yläällä *).
Lähteiden vedenlämmösta ei ole vielä tehty
Äkillisistä maanvieremistä ei ole yhtään tiedokseni tullut, mutta sen sijasta vierevät Oulujärven multaiset ja hiekkaiset rannat nopeasti.
Paltasalmi on ollut tarun mukaan niin kapea ennen, että kekä- leen nakkasivat yli toisesta talosta toisen sodan eteen. Suuri kivi pappilan alangon edessä on muka ollut ennen kodan seinän alla.
Castren jo kertoo v . 1754, että vesi on syövytellyt ja muuttanut järveksi luhtia, jotka ovat 50—60 vuotta sitten ol- leet niitettäviä. Niillä on 3—4 kyynärän vesikin. (Etenkin ta- pahtuu tämä Oulujärvellä, jonkatähden hän jo ehdotti Kosken- niskan perkausta.
*) E. Castren.
Nykyisemmistä veden töistä mainittakoon:
Kolmisen kymmentä vuotta sitten tehtyjä karttoja kun esim.
Mattilan maan välijaossa vertailtiin Moilasen niemen nykyiseen rantaan, oli vesi jo vienyt kaksi vitjaväliä maata.
Manamansalon Heikan alta sanotaan vyöryneen 20 syltä nykyisten ihmisten muistin aikana, tervahaudan sija oli hyvänä merkkinä, sekin on nyt mennyt. — On koetettu esteitäkin pa- juilla ja muilla, mutta aalto ne 3—4 vuodessa turmelee. Sa- moin on vesi syövytellyt Palta- ja Koutanientä, Parkinnientä, Varisniemen luhtia, Säräisnientä, Manamansaloa, Ärjää y. m.
Useita kertoja on tehty pyyntöjä saada vedentulva estetyksi ja ehkäistyksi, vaikka turhaan, talonpojat olivat jo ennen rii- delleet saadakseen pois Myllyrannan patoja ja tokeita. Sitten ajoi järven laskemista eri aikoina rovasti Andelin ja maaamit- tari Lönnbohm, mutta turhaan, sahanomistajat, tukinlauttaajat ja Oulujokelaiset riitelivät vastaan.
Paasossa pidettiin kerran myös tulvasta kokous, mutta sen sotkivat pois sillä, että rannikkomme edusmiehet eivät olleet kun- nittain, kuten Oulun, Oulunsalon y. m., heillä ei ollut valtuus- kirjoja.
Vihdoin oli asia estllä valtiopäivilläkin jo useita kertoja, mutta lykättiin sielläkin syrjään. Nyt v . 1885 on hallitus päät- tänyt toki tarkastuttaa tulvan tekemät vahingot ja toivotaan, etteivät nyt enää saa asiaa pois sotketuksi.
Paltalampi mainitaan vielä 1552. Se on nähtävästi ol- lut Paltamon pappilan alangossa, jossa on tarun mukaan sellai- nen ollutkin.
Kaivosoja Manamansalolla, jonka avulla on joku lampare kuivattu muinoin.
Varisjoki on kaivaen pantu alkuun, joten vesi nyt juoksee Kives järvestä kahtaalle.
Heikanlampi kun alkoi vettyä, että kohosi pellolle ja huoneen nurkkiin, piti tulvaa viemärillä ehkäistä. Kaivanto oli 5 syltä le- veä harjun kohdalta ja 3 kyynärää syvä. Pohjalla, suomaan alla tavattiin 2 hongan kantoa ja kiviä, joiden kupeella oli valkeaa pidetty.
Kevättulvan aikana nousi vesi v . 1761 Hiisijärvessä, Suo- vedessä ja Pitkäperän järvessä niin korkealle, että erään Här- kösen kaivosojasta lähti niin rajusti menemään, että Pyhäntäjärven rannat, johonka vesi mainituista järvistä juoksi, eivät kestäneet tulvan käsissä. Pyhännän ylä- ja alipuolella puhkaisi vesi tien itsellensä mäkien ja metsän läpi, vieden mennessään suuria honkia, mäkiä ja kiviä ja täytti näillä suon, jonka läpi vesi oli kulussa, hajoitti kaksi vesimyllyä, pirtin, tallin ja tervahaudan ladokset, kuljetti pois 13 syltä lohotuita tervaksia, 33 tervatynnyriä ja 194 kuormaa heiniä. Veden mentyä oli metsä täynnä kuolleita ka- loja, jotka joutuivat lintujen ruoaksi.
Toisen laisista pinnan muutoksista mainittakoon äsken tuu- len kinostama hiekkaharju Neittävän Koukkarista itään tallina olleen riihen edessä. Se on muistaakseni puolentoista kyynärän korkuinen ja kirvesheiton pituinen.
Suot.
Vaivaissuo on hyvin suuri Saaresmäen ja Vuolijoen vä- lillä Säräisniemellä. Se on jo Ruotsin vallan aikana ojitettu ja suurimmaksi osaksi kuivattu. (Andelin).
Pelso on laajin suo koko keskipohjanmaalla. Se alkaa noin peninkulman päästä Säräisniemeltä tai Oulujärven rannasta lukien ja ulottuu länteen päin. Osa siitä on nimeltä Oulunsuo.
Veneheiton kylä on aivan sen laiteessa. Satoja tuhansia on käytetty valtiovaroja sen kuivaamiseen ja siitäpä ovatkin lähellä
asuvaiset saaneet runsaalti heinämaita. Veneheiton kylä on etu- päässä hyötynyt. Sen sijasta että väki noilla hallanaroilla pai-
koilla oli ennen kalpeaa ja surkeaäänistä on se nyt mitä puls- kinta olla saattaa. Kylääkin sanotaan leikillä Jyväskyläksi.
Maanviljelyksenneuvoja A. Th. Europaeus on esitellyt että Painuanlahdesta kaivettaisiin muutamia virstoja pitkä oja Siika- jokeen. Siten saataisiin l:ksi kulkuväylä Siikajokea myöten; 2:ksi Oulujärven tulva pienennetyksi ja tulvanaika lyhennetyksi; ja 3:ksi saataisiin Pelson suo kostuttamalla erittäin kasvavaksi.
Oilolan ja Laattajan välillä on soita runsaasti.
Useat suot ovat ennen olleet lampia ja järviä, jotka ovat veden tuoman soran ja sammaltumisen kautta maatuneet. Sel- laisilla soilla on vielä useita vesikasveja: rydikköja, lumpeikko- ja vesiputkia y- m. Pelson suosta on se erittäin huomattu.
Ehkä seuraava kasviluettelo *) ei suinkaan ole täydellinen saa siitä kuitenkin suunnille nähdä Kajaanin seudun kasviston. Ei kumma olekaan, kuin apua on niin tuiki väljän ollut muilta kas- vientutkijoilta, joista mainittakoon paikkakunnan lyseolaiset Kaarlo Huotari, K. A. Castren, ja N. Karjalainen. Kasvi etsielynikin ovat olleet rajoitetut enimmästi kotiseuduilleni Paltaniemeen ja Kajaa- nin läheisyyteen, ainoasti kahdesti olen ollut tilaisuudessa kä- väistä Sotkamossa ja kahdesti Kiannolla asti Ristijärven ja Hyrynsalmen kautta, kerran Puolangalla ja Kuhmossa. Monta kylää on käymättä, satoja niittyjä, mäkiä, soita, järviä ja lam- pia tarkastelematta.
Lajit luvultaan 385 ovat luullakseni jotakuinkin varmasti määrätyt, koska vaihdossa muiden kanssa ei ole juuri erehdyksiä huomautettu. Joukon toisintoja ja outoja, joista en ole voinut saada selkoa olen sulkenut luettelosta toistaiseksi.
Mansikoita on paljo Naapurinvaaralla Sotkamossa, Kives- vaaralla, Melalahdessa ja vähemmän siellä täällä. Ristijärven pappilassa niitä vielä puutarhasta nautitaan. Vaaraimia on paikoin vaaroilla runsaasti Melalahdessa, Ristijärvellä ja Hy- rynsalmellakin; on yleinen koko alalla.
Mesikkä eli mesimarja kukoistaa täällä erinomaisesti, jotta mielii ojanvarsilla ja hyöteillä paloilla tuuman laajuiseksi pai- sumaan. Sietäisi jonkun ottaa se viljeltäväksi ja järkiperäisten kokeiden alaiseksi. Minä puolestani luulen, että tässä on vielä jalostuttamatta yksi Euroopan etevimmistä hedelmistä. Hyötö- mansikka, viljelty kirsikka, puhumattakaan Georgiineista ja vil- jellyistä ruusuista ovat ennen olleet paljoa vähäpätöisempiä.
*) Tää luettelo on tehty v. 1874 ja on sitten korjailtu ja täydennetty.
Metsät ovat täällä enemmiten kuusta ja mäntyä. Koivu lehtoina kaunistaa tavallisesti saarten ja alavain maisemain ran- toja sekä purojen törmiä. Leppä ja pajut ovat kosteikkojen pu- kimena. Muista puulajeista löytyy haapa, pihlaja ja tuomi.
Herukka ja siestar ovat vielä Kiannolla asti (C. Castren v . 1754), heisi samoin (Inbergin koulukartasto).
Tervaleppä on oppikirjojen mukaan Nurmeksessa ja Iisalmella asti. Jormaskylässä käyttää rahvas sen nimeä tummem- mista ja suuremmista lepistä. Olisi tutkittava, kasvaako se täällä.
Kihlakunnassamme on paikoin vielä useita suuria puita, joita melkein voi pitää myöhemmän rautakauden aikuisina, sillä ne ovat parinkolmenkin vuosisadan vanhoja. Niiden syistä voisi saada tietää hyvät ja huonot vuodet viime vuosisatojen ajalta.
Naapurinvaaralla talossa kaadettiin vasta jättiläiskoivu, jonka oksista yksinään hakattiin 30 kuormaa halkoja.
Kaunis kolmihaarainen koivu on Uuden Pappilan edustalla maantien vieressä. Ei sellaista puuta luulisi karun Suo- mussalmen luonnon jaksavan kasvattaakaan. Sen ritvakkeet eli hapsetkin olivat 3—4 kyynärää pitkät, puu ei ole vielä vanha.
Isoja puita on täällä ennen pidetty uhripuina, joita kukaan ei ole tohtinut kaataa, eikä loukata veitselläkään. niistä enem- män Muinaistieteellisessä kertomuksessani.
Kasveista, joita luetellaan alempana ei tietääkseni ole ennen vielä löydettykään seudulla näitä: Lycopsis arvensis, Lap- sana communis, Matricaria discoidea, Utricularia ochroleuca, Pinguicula villosa, Ranunculus hyperboreus, Galium verum, Listera ovata, Achillea Ptarmica, Plantago lanceolata, saxi- fraga granulata (lyseolainen K. Huotari), Cypripedium Calceo- lus (Heikkinen) ja ehkä joku muukin kasvi.
Sanikkaisia olen vielä vähän tutkinut, jotta niiden luettelo on yhä vaillinaisempi. Pteris Aquilina lienee ainoa uusi mi- nun löytämä.
Viljellyistä kasveista ja kukkasista en voi saada luetteloa toimeen. Mainitsen muutamia seikkoja.
Karviaiset kypsyvät hyvin etenkin hietikkomaissa, esim. Su- telassa, Paltamon pappilassa, Karoliinaporissa, Kajaanissa rin- teillä ja ellen erehdy Sotkamon kirkkoherran virkatalossa, Rau- ramossa ja kentiesi muuallakin. Ignatius maantieteessään sanoo, että tää marja ei seudulla kypsy. Sutelassa on vasta istutettu lehmuksia, vaahteria ja saarnia, joiden tnenestymisestä ei tiedetä.
Metsähallitus edistää Siperian kuusta suurella laiskuudella. Saat- taa kihlakunnassa olla niitä kymmenittäin. Joku outo kuusi sano- taan olevan Alassalmella Emmalan pientarella. Lieneekö näitä?
Uudenaikaisissa taloissa on kauniit humalamajat puutar- hoissa esim. Sutelassa, Toivoniemellä, vanhoissa on neliskulmaiset
sakeat humalistot talon luona.
Rohtokasvina taitaa vanhastaan olla muutamilla liipas- tikku (Ligusticum levisticum), eräs viheriäkukkainen, väkevä- hajuinen putki (esim. Porolassa Paltaniemellä).
Kajaanissa menestyy akaasiapensaat ja kukkii yksi omena- puukin pappilan puutarhassa.
Herukka, siestar, kuusama (Renforsilla), heisi, orvokki ja kurjenmiekka on ylennetty tarhakasvien arvoon. Viimeksimai- nittu, oikeastaan vesikasvi, menestyy savimailla hyvin, mutta ei mielellään kuki muulloin kuin sateisina vuosina eli runsaasti kas- teltaissa.
Ruohosipuli menestyy istutettuna hyvin, mutta ei näy le- viävän omin päinsä muihin paikkoihin. Raparperissa on mel- keen kyynäränkin pituisia lehtiä (Kyanderilla); sekin tavallinen.
Puutarhoissa ovat yleisiä minttu (rikkaruohona), ukonhattu (toistakin syltä pitkä), akileija, sini- ja valkolatva, (polemonium l.
blågull, jota täällä ruotsiksi väärin sanotaan riddarsporreksi, mikä on toisenlainen), punaiset ruusut, valkoiset muutamissa puutar- hoissa, satavalkonen (arokärsämö, tusenskön), kannusruoho (lina- ria vulgaris muutamissa puutarhoissa), keisarinkello (kejsarkrona), unikkoja (vallmo) pari lajia: punervan keltainen ja rikkaruohona (Papaver dubium) sinipunainen, kevätkauno (bellis perennis) ei vielä yleisesti. — Nämä kasvavat melkein ilman hoitoa kyl- mässä maassa.
Tarhakasveja menestyy Suomussalmellakin useita, niinkuin
