täten metsiä kovasti. Asumustarinat puhuvat siitä paljon ja ti-heitä metsiä ja jylhiä korpia löytyy, joita yhä ahoiksi sanotaan.
Käkilahden eteläpuolella esim. puhutaan Heinosen ahoista ja Sotkamon
etelärajoilla iänikuisista Komulaisen ahoista. Kun
hirsik-köön ja hongikkoon ennen kaski kaadettiin, oli vaikea kumota
pak-suja puita. Ne siitä syystä ennakolta jo pyällettiin tyveltä
ympä-riinsä, että kuivaisivat, eivätkä ravintoa halmeesta veisi.
Vuot-tolahden takaloilla oli sellaisia pyällettyjä honkia ahon jäljellä vielä
1856 paikoilla ja itsekin olen vielä niitä nähnyt jossakin
Suo-mussalmella.
Tämä viljelystapa, joka ennen oli ainoa, on paljo muo-dostunut. Nyt ovat kasket eli halmeet aivan kotiseuduilla omilla saroilla, mutta muinoin pitkin saloja.
Toista sataa vuotta sitten tapahtui kaskenviljelys seuraa-vaan tapaan:
Syksyllä vuotta ennen jo kassaroitiin kaskimetsä, seuraavana keväänä isot puut kaadettiin, ja vasta sitä seuraavana vuonna se poltettiin, Castren sanoo, että sitä maata ei enää koskaan voi viljellä!
Sotkamosta kerrotaan sata vuotta sitten: Muutamain pi-tää välttämättä kaskea viljellä, vaan siinä vallitsee ja on val-linnut mitä suurimmat epäkohdat köyhempien rasitukseksi ja laisku-rein eduksi: siitä seuraa, että pikku taloissa on kolme kertaa enem-män työntekeviä henkilöitä kuin tarvittaisiin; HE tahtovat ennen kärsiä nälkää yhdessä, kuin palvella muiden luona vuosipalkasta, joka on 20 loutua, paitse kalleita vuosikaluja ( J . Frosterus, Åbo Tidn. 1791).
Halmeen eli kasken viljelykseen ei tarvittu lantaa, karjan-hoitoa eikä niittyä. Niistä otti joku 70—100:kin tynnyriä kertoo
Deutsch (1815).
Halmeesta sanoo Deutsch saatavan 20 jyvää. Sitä kyl-vetään tynnyri neljän tynnyrin alalle, ½—4 tynnyriä joka talossa.
Samaa paikkaa ei saata kaskena polttaa 20:een vuoteen, välistä vasta 50—60 vuoden päästä.
Ettei muinoin ole kynnetty ollenkaan, tiesivät muistella Kusialla. Vielä nytkin Kuhmossa jotkut vaan karhitsevat hal-meensa. Sadeilmalla SE on vaikeaa ja muutenkin menee kanno-kossa monta karhia ja samoin kivikanno-kossa, pii sykertyy pois tuon tuostakin.— Ettei taru liioittele maanviljelyksen entisestä yksinker-taisuudesta nähdään siitä, että Vermlannin suomalaiset vaan karsitulla näreen karahkalla raastavat maata (Aminoff).
Aurat eli sahrat olivat puusta, rautaa vähä kärjessä. Ki-vimaissa vielä nytkin on puisia.
Kuopion kuvernööri Carpelan levitti v . 1788 Ruotsin au-roja 36 Savoon; lieneekö niitä tännekin päin koitunut?
Pitäjäs.
Peltoja Reinin mukaan Sotkamossa ja Kuhmossa 1,29 %, Kiannalla 0,36% koko alasta (Rein, 1864?)
Onpa vuosilta 1805 ja 1810 muka tieto Paltamon emä-seurakunnan sulana olevasta maanalasta. Arvellaan sitä olevan 1,200 tynnyrinalaa 1817 ja 1695 henkeä kohtaan. Kylvettynä oli niistä 1/4 osa rukiiksi ja saman verran ohriksi.
Kajaanin maaseurakunnassa oli samaan aikaan 800 tynny-rinalaa sulaa maata, 1051 ja 927 henkeä kohtaan sekä Säräis-niemellä 900 tynn. 1482 ja 1451 henkeä kohtaan.
Manttaalia kohtaan oli viljelys- ja verollismaita 1870:
Sulaa
Maanviljelys on täällä huonolla kannalla, kertoo eräs kir-joittaja noin 20 v . sitten Suomettaressa, KUN peltoja viljellään neljään, NIIN että ruis ja ohra kylvetään aina kesantoon. Peltoja on paljo ja niitä lisätään; mutta niityistä ei pidetä huolta, olipa niitä jos tahansa ja minkälaisia hyvänsä. Maanostelija kysyy, montako tynnynnalaa ON peltoa ja montako lypsylehmää pidetään, mutta ei tiedustele, mitä pellot tuottavat, miten huokealla ne muokataan ja lannassa pidetään? Elätetäänkö elukat oljella vai varvuilla läpi talven? Paljoko ja kaukanako niityt? Montako kuormaa ja minkälaisia heiniä niistä saadaan? — Näihin ei voi-taisikaan hetikään vastata, siksipä kaupatkin tehdään umpinmäh-kään, niinkuin tilojakin hoidetaan tietämättä, kannattaako joku työ vai ei. Nyt on esimerkkiä ja neuvoa maanvihelyksen neuvon-antaja Alceniuksetta ja rovasti Andelinilta kylliksi. Sillä jäl-jemmäinen on hankkinut hyviä työkaluja, joita on lainailtu. Onpa
Työnteko on täällä talonpojalla paljoa ankarampi kuin mis-sään etelämpänä ja kentiesi pohjoisempanakaan Suomessa. Lyhyen kesän aikana on koottava ruoka talveksi ihmisille ja eläimille.
Juuri kesän lyhyyden kautta jakautuu kesätyö niin vähälle ajalle ja tuottaa tulisen kiireen. Kiire on Savossakin heinänteon ai-kana, mutta sese onkin heidän ainoa kiireensä koko vuoden pit-kään. Aitojen kosku ( = korjaus), ja pano, potaatinmultaus, sekä rukiinpano, viljojen leikkuu ynnä potaatin nosto ovat samat muu-allakin, vaan näiden lisäksi tulee täällä vielä keväällä tervan-poltto ja Ouluun vienti. Siihen kuluu lyhyestä kesästä keski-määrin luullakseni 75—125 työpäivää tervaa viljelevästä ta-losta. Koti- tai oikeastaan metsäteollisuus se talvellakin aikaa vie kovasti, vaikka talvellahan sitä juuri yltäkyllin onkin.
E. Castren arvelee, että maanlaatu täällä olisi raaem-paa kuin meren puolessa ja eteläpohjanmaalla. Luullakseni maa ei ylimalkaan olisi raaempaa, mutta halla on hetaampi ja ilman-ala raaempi. Edellinen lause voi soveltua Kuhmon, Suomus-salmen, Hyrynsalmen ja osaksi Puolangan maihin, joista ensin mainitut ovat jotenkin karuja. Kuusamolaisesta on hänen maan-viljelyksensä tuottavampaa kuin Hyrynsalmelaisen ja Pudasjär-veläisen, hänellä näet on yläisemmät ja kuivemmat seudut, ettei pakkanen vahingoita.
Leivän antavimpia seutuja on myös Paltaniemi, vaikka sitä monella tavalla syrjäiset hietikoksi ja kuivaksi moittivat, mutta Paltaniemeläinen itse arvelee vaan, että ,,hywä on täydellä vat-salla muualta heiniä vedellä".
Viljavia ovat edelleen Koutaniemi, Vuottolahti, Mainua (osaksi), Vuolijoki, Säräisniemi, Manamansalo, Kuluntalahti, Sotkamon kirkonkylä, y. m.
Kalkkimaansa ja päivänrinteisen asuntonsa vuoksi on edelleen Melalahti viljavaa, mutta pellot ovat siellä julman kiviset ja raunioiset.
Hallanarjimmat paikat ovat olleet Kukkoilan ja Veneheiton kylät (v. 1754 E. Castren), mutta Pelson suon ojituksen kautta ovat nekin paranneet. Lammasjärven kylä on nyt mitä kehnointa hallan puolesta.
Kuhmo ON paljoa huonompaa maata, enimmiten männikkö-ja hietikkokankaita. Pellot siellä ovat hyvin pienet, harvalla on tilaa niitäkään laajentaa. Saatot ovat vesien luona, sillä kala ON kansan ainoa hätäapu hallavuosina petun ja pehkun ohella.
Ulompana vesistä sanotaan parempaakin peltomaata olevan. (Åbo Tidn. 1791, J. Frosterus),
Savimaata Sotkamossa on harvassa ja vielä vähempi tiilisavea. Yläpitäjäästä on muuraussavi kuljetettava kahden-kin peninkulman päästä tai järven pohjasta otettava pirtinuunin-muurauksiin (Åbo Tidn. 1791, J. Frosterus).
Sotkamon hyvät peltomaat ovat tavallisesti kivisiä.
Laihot katoilevat usein, kun lunta sataa liian paljon sulaan maahan tai kun maanpinta jäätyy kovin paljon. Toimelijaat isännät kylvävät lumivuosina tuhkaa ja poroa hangelle etenkin aitovierille, että lumi pikemmin sulaisi.
Maanviljelys käy tavallisesti neljässä osassa, ruis, kesanto, ohra, laiho eli kesanto ohran ja rukiin edellä. Kolmiosaista kiite-tään myös, jos ohra kasvaa vähemmän olkea, joutuu varemmin, ja antaa, vaikka onkin pienempää, suurempaan siemenmäärään katsoen, yhta'läisen kasvun (Deutsch). Uudet viljelytavat muo-dostuvat hitaasti.
Deutsch kehuu 1815 Sotkamossa maanviljelyksen olleen epäilemättä edistyneimmällä kannalla kihlakunnassa. Miten nyt lienee?
Moni talo voist syrjäisissä vaaranmaissa elää paljoa ku-koistavammin, KUN tahtoisi ja älyäisi. Siellä ei ole laitumen puutetta, eikä niitty- ja suomaidenkaan. Lähellä on puumetsä, mainio on kalavesi (riistametsästä emme enää puhukaan tärkeänä elinkeinona), maanviljelykselle jälleen tarjoaa etuja läheinen suo-mura ja turve, joiden avulla voi panna laajatkin pellot hyvään kuntoon.
Ennen arveltiin, että peltotyö tuli laiminlyödyksi halmevil-jelyksen kautta. Siihen saattoi kuitenkin olla toinenkin pakko, ni-mittäin sotaiset tai epävakaiset ajat, metsissä näet asua piti ja sinne viljapeltonsa kätkeä. Oikea maanviljelys olisi vaatinut vakaisempaa asuntoa ja olinpaikkaa sekä enemmän työvoimia.
7
Nykyaikana moititaan jälleen tervanpolttoa maanviljelyksen hidastimeksi, mutta lieneekö sen vahinko kuitenkaan niin suuri kuin luullaan. Minusta on hyvä, että salon ukot, nuo harvassa asuvaiset korven kolkuttajat liikkuvat ja näkevät muitakin maita ja mantereita, kuin kotiveräjiä. Jo nuorena oppivat vähän koti-seutua tuntemaan edempääkin kuin kaivolta kotiin. Aina sieltä jotakin ajanmukaista tien ohesta tarttuu — leviää näet aatteita kansaan, aina erämaiden perukoihin asti ja se ei ole mikään vä-häpätöinen asia.
Puisia ja hyöteitä vaaranrinteitä olikin ennen yltätyltin, väkeä oli vähä ja, valtio ei vielä ollut anastanut liikoja metsiä.
Silloin saattoi olla viljavampiakin paikkoja kuin nyt, kun kaikki paikat jo on moninkertaisesti halmehdittu ja poltettu. Sanotaanpa tässäkin seurakunnassa saadun kaksin kymmenin kapoin yhden ka-pan kylvystä.
Kiannalla samoin kuin Kuhmossa ja Hyrynsalmella ovat vanhat elinkeinot ja tavat kauimmin pysyneet kukoistuksessaan.
Paitse halmeen viljelystä, jota Sotkamolainenkin harjoittaa, tar-joaa metsä ja vesi vielä nytkin runsaan saaliin. ENNEN KUN
halmeita viljeltiin kerran siellä toisen täällä ja niiteltiin luontaisia luhtia tai nevaniittyjä, ei erittäin valittu talojen sijaksi pelto-maita, kalavesi oli tavallisesti tärkeämpi. Vasta viimeisinä vuosisatoina on alettu huolehtia enemmän peltomaan hyvyydestä, tietysti hallanarkoja paikkoja kartellen. Siitä syystä ON moni suku muuttanut asumaan vaaroille taikka muille uusille asuinsijoille.
Ruis kylvetään 8/8, heditsee 26/6, leikataan 24/8, sato l l 6/7
jyvää, tynnyrinalalta 6. — Ohra (peltoon) kylvetään 3l/5, he-ditsee 16/7, leikataan l/9, sato 7 jyvää, 8 5/7 tynnyrin alalta. (Suo-mi, 1845, Aejmelaeuksen antamat tiedot).
Mittatynnyrin alalle kylvetään ½ tynnyriä ohria tai ru-kiita. Edellinen antaa, kun on satoisa vuosi 6:NNEN, jäljemmäi-nen 15—16 jyvän, mittatynnyrin ala siis 8—9 t.
Taloissa kylvetään keskimäärin 4 tynnyrinalaa, puoleksi kumpiakin. (Deutsch, 1815).
Syys- ja kevättouot pannaan tavallisesti kynnön alle.
Potaatin kylvyaika on Aejmelaeuksen tekemän 7 havainnon mukaan Paltamossa: 3 kesäk., nostonaika 21 syysk., tulos 8 jy-vää, tynnyrin alalta 32.
Potaatteja tuli 1822 enin, 10 jyvää, 1818 vähin, 6. t y n -nyrin alalta enin 40, vähin 24 (Aejmelaeus).
,,Potaturen" viljely jo 1829 oli yleinen Muhoksella (C.
J. Frosterus).
Potaattia on vähän päälle 70 vuoden viljelty seurakun-nassa. Antinlahden talon isäntä Melalahden kylässä oli ensim-mäinen viljelijä näillä seuduilla.
Vanhin veljes Antinlahden Leinosista, Erkki, sai Oulussa käydessään joltakin merimieheltä potaattia, jotka hän sukansääryk-sessä kuljetti kotiinsa ja kylvi. Tästä levisi potaatin viljelys näille maille. Palkinnoksi sai hän hallitukseIta hopeapikarin. Luu-levät siitä olevan satasen vuotta.
Petäjälahtelaiselle on muinoin annettu hopealusikka potaatin viljelyksestä.
Potaatin syöntiä jo kerran kiellettiinkin, (missä lienee joku herra sairastunut niistä), mutta kiellosta ei huolittu.
Kuusivaaraan tuotiin Suomussalmeen ensi potaatit lakin kopassa Raahesta.
Potaatti on jotenkin uutisasukas näissä paikoissa. Vielä 1837 se ei näytä oikein yleinen olleen, ja harvat osasivat silloin vielä säilyttää siemeniä yli talven, joka oli esteenä samaisen touon edistymiselle.
Potaatin ensi ajoista on säilynyt pieni juttu Kiannalta.
Vuosisatamme alussa oli Suomen talousseura toimittanut tänne siemenpotaatteja pappilaan. Kun kirkonmies sattui kerran tule-maan puolisten aikana papin luo oli rasvassa paistettuja po-taatteja ruokana. Pappi lausui: ,,Tulkaapas tekin, kirkkoväärti, maistelemaan tätä meidän uutta toukoamme! — Maisteltuaan sanoa hotaisikin hän: ,,Noh! syöpi tuota rasvan kanssa vaikka tervanahturin". Ensimmältä talonpojat hyvin vastahakoisesti potaattia viljelivät, haukkuen niitä maanmuniksi ja muiksi, ja luu-livat jäsenten koukistuvan ja silmäin puhkiavan niiden syönnistä.
Potaatin viljelys oli täällä 1815 jäljimpänä koko Oulun läänissä, sanoo Deutsch.
Uimaniemeen on nykyasukkaiden isä potaatit ensin tuonut sille kulmalle.
Samassa määrässä kuin potaatin viljelys — täällä sano-taan niitä potuiksi ja potakoiksi — levisi, väistyi nauriin käy-täntä ja on nyt jokseenkin vähäpätöinen, jo v . 1815 sanoo Deutsch sitä vähä viljellyn. Rijojen sijoille ja kytömaiden lai-teille jotkut vaan enää piroittelevat toisinaan nauriinsiemeniä.
Tässä voin sivumennen mainita, että kyllä seudulla ulkomainen lehminauriskin (turnipsi) hyvin menestyisi, Andelinin pellossa ovat NE 10—13:kin naulaisiksi kasvaa touhunneet.
Kuhmossa oli monella sata vuotta sitten niin vähä peltoa, että ,,ruis on kylvettävä halmeihin ja ohra, hamppu ja nauris sitä vastoin peltotilkkuihin sillä nää eivät metsässä menesty" ar-velee J . Frosterus 1785 (Åbo Tidn. 1791).
Hamppua ei näy ennen viljellyn, koska Venäjän karja-laiset sitä täällä kauppasivat. V . 1552 valittaa G. Fincke, että ottivat hamppuleiviskältä rihman hyviä oravan nahkoja. Nyt sitä jo viljellään yleisesti ja 1815 jo 3—7 leiviskää talossa, joka tulos ei riitä omiksi tarpeiksi Deutsch. Hamppu kylvetään
17/6 ja nyhdetään l/9 (1845, Aejmelaeus).
Pellavaa voitaisiin menestyksellä viljellä Sotkamon kirkolla, arvelee Frosterus sata vuotta sitten.
Pellavan viljelyä sanoo Deutsch (1815) peljättävän. Har-voja kokeita on tosin tehty, mutta ei joutuneita siemeniä ole saatu.
Tätä nykyä sitä jo viljellään muutamissa taloissa.
Kaarle Jaakko Frosterus, Muhoksen rovasti ( s 1854) piti ,,Yleskehottavaisen Puheen maan ja pellavan viljelykseen" Muhoksen
kirkossa 1829 4/8, jolloin maanmies talonpoka Abraham Hentunen sai hopeapikarin ,,Oulun Läänin Huonelliselda Seu-ralda", KUN edellä muita ON pyytänyt kasvattaa ja levittää pel-lavatoukoa. Sitä ennen oli se seudulla pian tuntematon.
Milloin lienee humala-kasvi saapunut tänne. Ainakin 1646 maksettiin jo 1 1/4 leiv. humaloita Ruununkylän sairashuoneesen
(Österb. församl. beskrifvelse j . n. e.). V . 1785 jälleen Froste-rus Sotkamossa valittaa sen viljelyksen ei edistyvän.
Tupakka (Nicotina rustica) riittää omiksi tarpeiksi, maini-taan 1815.
Oulun läänin talousseura on vuodelta 1828, Ilmajoen maan-miesseura v. 1803. Edellinen on vielä ollut elossa ja vaikut-tanut tuntuvasti toisinaan kihlakuntammekin asioihin, jäljemmäi-nen on hävinnyt.
Viljelynneuvojat asetettiin 1858, kynnönneuvojat 1860, lääninkarjakot 1865.
S. G. Jansson kulki touonpanoa (kyntöä, ojitusta, lannoi-tusta y. m.) opettamassa v. 1868 keväällä (kuv.)
V . 1805 kylvettiin Paltamon *) seurakunnassa:
Rukiita Nisuja Ohria Potaattia
150 tyn. 2 t. 375 t. 15 t. ja saatiin 1350 8 1874 100.
Kajaanin maaseurakunnassa kylvettiin:
Rukiita Ohria Potaattia
100 tyn. 250 t. 10 t. ja saatiin 900 1250 70.
Säräisniemen seurakunnassa kylvettiin:
Rukiita Nisuja Ohria Potaattia 110 t. 1 t. 280 t. 3 t. ja saatiin 1000 5 1400 20.
Vuonna 1874 kylvettiin Paltamon seurakunnassa:
Rukiita Ohria Kauroja Potaattia 249 t. 860 t. 8 t. 1004 t. ja saatiin 2490 4300 40 10,040
Kajaanin kappelissa:
Rukiita Ohria Kauroja Potaattia 183 t. 548 t. 3 t. 606 ja saatiin 1830 2480 10 6060.
*) Nää tiedot kylvystä ja sadosta ovat Andelinin kokoamat.
Säräiniemen