Purje on kaksipuolinen, eikä vedä oikein laitasella. Eiköhän voi-taisi keksiä raitia (kööliä), jotka järvellä purjehdittaessa vaan pantaisiin kiinni, jotta voitaisiin luovailemalla liikkua, purje pidetään lujalla kuin pelti.
Nopeasta purjehduksesta esimerkki. Eräällä venekunnalla
oli Kaivannosta purjetuuli. He lähtivät kesällä auringon
nous-tessa, tervahovissa olivat kello 8 illalla. Matkaa on 11 p.
suo-raan, joenmutkia myöten enemmän.
Oulujärven pohjoista rantaa ei ole ikävä liikkua. Siinä kulkee niemestä niemeen kuin tikapuita myöten. — Järven tai-palista sain käsiini Seuraavan matkamiesten keksimän hokeman:
Peninkulma on Pehkolahan Siitä toinen Toukan päähän Kolmas Koivikon nenähän, Pari on vielä Parkinniemeen, Sekä kaksi Kajaaniin.
Kuitenkin oraat nuo kahdessa viime säkeessä mainitut mitat neljänneksiä, josta on syytä luulla että hokema ei ole tullut ta-vatuksi oikeassa muodossa.
Runoilijatkin ovat kirjoitelleet muutamia säkeitä terva-miesten elämästä.
Venemiehet Kuhmoniemellä *).
Sadat oomme kosket tulleet, Kuhmon kuuset jättäneet!
Ärjän Ämmän äänet kuulleet, Niskan kuohut välttäneet!
Vieri venhe Pyhää pitkin, Kosket tuntee laskija;
Mela koviin kouriin pantiin, Ei oo hätää, pelkoa!
Vaikka kuohuin Pälli pärskyy, Keulamiehet kastelee:
Rakan rantaan laine läiskyy, Pyhän aalto ajelee.
Madekosken karit kaikki, Arkkukiven tunnemme!
*) Joukahainen, VII s. 97.
Merikosken aallot halki, Keikon keskelt kynnämme!
Raitis ompi elämämme, Vaikka vaivaloinenkin;
Luoja toki tukenamme, Jos meit' uhkaa kuolokin!
T e r v a n p o l t o n v a s t u s t a j i l l e ja p u o l u s t a j i l l e anne-taan vertailuun tilaisuutta seuraavien laskujen iulkaisemisen kautta.
1) Lasku 1 tervatymtyrin polttovaivoista.
Kahden tynnyrin kolopuut koloo mies päivässä,
päiväpalkka 1 vaskitaalari 8 äyriä siis . . —: 20 äyriä kaato ja hakkuu, syli päivässä 1: 08 „ Vedätys haudalle tervaspuiden sylestä 2 päivää. 4: — „ Särky ja pinoon ladonta, 2 päivää sylelle . . . 2: 16 „ haudanladonta, sylelle 1 päivä 1: 08 „
Erinäiset askareet: haudan puhdistus, tarpeet,
sam-malet, poltto yhteensä päivä tynnyriä kohtaan 1: 08 „ Kahden tynnyrin teko, aineiden nounti ja veisto 4 p. 5: 00 „ Lähimmäiseen kaupunkiin on useilla 12—15 pen. ja
enemmänkin; jos puoletkin otetaan lukuun, menee hevoselta ja mieheltä 4 päivää 2
tyn-nyrin vuoksi, 2 talaria päivältä, siis . . 8: — „ Leimaamis-, tulli- ja räkäysmaksut . . . — 20 „
24: 10 äyriä.
Lasketaan (Iissä—Torniossa) keskimäärin 7 ½ päivätyötä tervatynnyrin viljelyyn, 1 kuljetukseen. Jos 3—3½ riksiä siitä saadaan, ei tule kesäpäivätkään palkituiksi (Deutsch).
2) Soldanilla on seuraavat laskut (s. 26—27):
Tervahauta Sotkamon pitäjäässä Kajaanin kihlakunnassa vaatii, jos siinä on 50 syltä kolopuita ja jos siitä saadaan 100 tynnyriä tervaa, kun työ lasketaan ennen esitetyillä perusteilla, 528 päivätyötä, 124 päivätyötä sydänmaalla Ja raha-menoja 3 ruplaa hopeassa; eli jos päivätyöt sydänmaalla muutetaan
ta-vallisiksi päivätöiksi kuten äsken, 776 päivätyötä ja rahassa me-noja 3 ruplaa hopeassa.
Sotkamossa kerrottiin, että kuljetusta Ouluun ylläpitävät erityiset koskenlaskijat, jotka koko matkasta säännöllisesti saavat 60 kopeikkaa tynnyriltä (Kajaanin sulkulaitosmaksut siihen luet-tuna). 100 tynnyrin kuljetus- ja myyntikulungit (3½ kopeik-kaa tynnyriltä) tulee niinmuodoin maksamaan 63 ruplaa 50 ko-peikkaa; joten tuotteesta ja sen myymisestä yleinen meno nousee 776 työpäivään ja rahassa 66 ruplaan 60 kopeittaan. Tulot tekevät 9 8 x 3 se on 294 ruplaa. Jos tästä otetaan pois 66 ruplaa ja 50 kopeettaa, niin jää jälelle 227 ruplaa 50 kopeik-kaa 776 päivätyön palkaksi.
Yllämainittujen laskujen nojalla tuottaa siis Sotkamossa tervanpoltto 29,3 kopeikkaa päivätyöpalkkiota. Jos näiden las-kujen perusteella 66 ruplaa 58 kopeikkaa muutetaan päivätöiksi, niin saadaan 227 päivätyötä, joten 98 latvaan lastattavaa tervatynnyriä saadaan (813 + 227 se on) 1040 päivätyöllä, ja yhteen tervatynnyriin menee siis 10,6 päivätyötä.
Urkolla kuljettajat saavat kuitenkin, katsoen veneen varus-tamiseen ja hengenvaaraan, joka noissa lukuisissa koskissa aina on tarjolla, paljoa paremman työpalkan, kuin tervanpolttajat itse.
Lastissaan olevassa veneessä on tavallisesti 24 tynnyriä ja
ta-vallisesti 2 henkeä, jotka (sotkamolaisten mukaan) suorittavat koko matkan edes ja takaisin 9 päivässä. Siis saavat he 18
päivältä palkakseen 14 ruplaa 40 kopeikkaa, eli päivältä noin 80 kopeikkaa.
Soldan teki edelleen seuraavat laskut:
Reisijärvellä kului tervatynnyriin 10,8, Sotkamossa 10,6, Tornion ja Ounasjoella 10,8 päivätyötä. Päiväpalkka oli Reisi-järvellä 25,24, Sotkamossa 29,3 Tornionjoella 27,7 kopeikkaa.
Soldan luuli, että tilastolliset tiedot osottaisivat, että mitä enemmän tervanpolttoa harjoitetaan pellon- ja niitynviljelyksen kustannuksella, sitä suurempi on köyhyys (s. 30). — Hän sanoo kiusauksen olevan suuren talonpojilla hetkellistä voittoa vastaan, jättämään maanviljelyn.
huonoina puolustuksina luettelee hän: 1) että talonpojat pakotetaan siihen, kossa se on ainoa keino saada rahaa
veron-maksuun; 2) että ainoastaan liika aika käytetään tervanpolttoon;
3) että maanlaatu on huono, soita ja kankaita on vaan tarjona, jotka eivät tuota mitään, ja 4) että halla ei pane tervahautaa.
Joku Viitasaarelainen lausuu siitä: Samalla työllä, mikä tervatynnyriin menee, voidaan saada ruistynnyri, jolla ON suu-rempi arvo. Ruistynnyrin hankkiminen ei kuitenkaan turmele tilaa. Tervatynnyri on sen sijasta kaupattava ja johtaa talon-pojan maantielle ja kaupungin viettelyksiin; metsät ja maat haas-kaantuvat (Soldan s. 34).
Muudan Sieviläinen arvelee: ,,Samalla työllä kuin terva-tynnyri saadaan toimeen, voi raivata, ojittaa ja kuokkia tynny-rin alan suota".
Soldan s. 35 jatkaa: ,,Köyhyys tervanpoltto-alueilla riip-puu etupäässä talonpoikain verrattain suuresta valistuksen ja työn kelvollisuuden puutteesta. Maanviljelys halvinkin, kuuluu korkeampaan ihmisen kehitysasteesen, kuin tervanpoltto kuopissa.
Sen sijasta, että edellistä pidetään sivistyksen peränä ja poh-jana, muistuttaa se tunnetusta ,,tulen käyttämisestä" vasta löyde-tyillä Etelämeren saarilla. Maanviljelyksestä olettaa hän että se synnyttää joukon käsitteitä ja monellaisia tietoja, jotka johtavat miet-timään, keksimään neuvoja vastoinkäymisissä, ja siis toimelijai-suuteen sekä yrittäväisyyteen. Sen rinnalla on tervanpoltto ajat-telemattoman tointa (hantering), joka pyörii niin alkuperäisissä käsitteissä kuin kirves ja puu.'
Kiantalainen kirjoittaa tervanpoltostaan:
Työläs ja vähän palkitseva on tämä tervanpoltto täältä pitäin, vaan kun ei ole muuta rahansaakkua, niin totta on täy-tyminen. 15 päivätyötä kului 2 veneeltä taivallukseen Taival-alaseen tullessa. Tähän lasketaan nyt 13 kosken laskupaikat:
5 riksiä Ruotsin velkarahassa, soutukasakan palkka, 8 riksiä ve-neen vuokraa, 1 r. purjeesta. Eväiden hinta siihen vähintäin kahdeksi viikoksi. Onpa ruunaajat ja räkääjätkin kustannettavat.
Oulujärveä on Kiantalaisten kulkea 8½ peninkulmaa.—Matkalla
oli yksi venekunta viettänyt 9 vuorokautta saaressa. ( V . 1836 N:o 26 Oulun Wiikko Sanomissa).
Puhdas tulo tervanpoltosta on hyvin vaihteleva, ei ai-noastaan nousevan ja äkisti laskeuvan pinnan vuoksi, vaan myöskin tervametsien tilan vuoksi sekä tervanpolttajan asunnon etäisyyden mukaan.
Oulujärven ympäristöllä tulee tarkkojen muistoonpanojen mukaan Ouluun viety tervatynnyri maksamaan 7 tai 8 markan paikoille, jota vastoin Kuhmon kaukaisemmilta perukoilta ja vai-valoisilta paikoilta tuoden nousee 10 t. 12 markkaan. Heillä on Oulumatka kahtia Kajaanissa. Hossan tilalta on Kuusamon ra-jalta Paltamoon 19 peninkulmaa jokivesiä myöten.
—
T e r v a n h i n t a on vaihdellut eri aikoina:
V . 1650 paikoilla 10—14 vaskimarkkaa (Juvelius).
V . 1681 ostettiin Paltamon kirkon tervaukseen 13 tynny-riä 39 vaskitalarilla, siis 3:lla talarilla tynnyri.
Mathesiuksen mukaan maksoi, luultavasti Oulussa, v . 1739 3—4 vaskitalaria tynnyri.
V . 1721 nousi hinta sodan jälkeen 10—12 vaskitalariin, vaan kun runsaasti ruvettiin polttamaan, laskeusi se 5—6:teen, mutta 1747 nousi aina 12—13 vaskitalariin.
Tervan hinnat Kajaanissa (Gebh.):
1744 3: 10: 16 1783 1: 32 1753 2: 21: 8 1792 1: 40 1764 6: 21: 8 1800 1: 32 1777 2: —
V . 1850 ja 1851 maksoi terva 10 r. pankossa.
Vuosina 1857—58 taisi tynnyrin hintana olla 5—6 rup-laa. Sitten on se vaihdellut 9—15 markan välillä ja on vaan joskus kohonnut sen ylikin.
V . 1861 oli tervain hinta kohonnut 4½ ruplaan tynny-nyriltä, sitten 5 r. (Suometar).
Länsi-Suomesta on tieto vuodelta 1582, että viljatynnyri maksoi 1½ tynnyriä tervaa (Hist. Ark.).
,,Harvoin on sitten tervoista oikeaa hintaa saatu, kun se
mainio tervakauppijas Punaparta vietiin Helenan saareen", ker-too Lönnrot.
Tervan keskihinnat Suomessa: 1840 2 r. 28½ kop. 1845 2 r. 30 k., 1850 2 r. 57 k., 1855 sotavuonna 3 r. 48 k., 1857 3 r. 1 k, 1858 3 r. 22 k., 1859 3 r. 31 k. (Soldan).
Sanottakoon tervanpoltosta mitä tahansa, niin se täyttää paikkansa ja on luonnollisesti kehittynyt. Kun se hyvästi kan-nattaa, niin sitä harjoitetaan. Siinä saadaan talvella joukko miehen ja hevosen päivätöitä rahaksi ja kootaan siten vero-rahansa. Jos metsät loppuvat, jos terva huojistuu ja muu työ paremmin kannattaa, siihen kohta ryhdytään, yksi ensin, toinen sitten. Tervanviljelyksessä on vaihtelevaa, ponnistuksia ja sit-keyttä vaativaa työtä, milloin paukkuvassa pakkasessa jylhässä korvessa metsäsaunalla roihuvalkean ääressä, milloin tupruavalla tervahaudalla, taikka keikkuvassa purressa melan varassa tai sileillä kuikan peltoloilla, kauneina kesäpäivinä ja öinä. Entäs nuo pauhaavat kosket, jotka ovat ylös ja alas kuljettavat, siihen väen kokouspaikat, kaupungin näkeminen ja ostokset, tulijaiset ja muut. Siinä on miehuutta, rasituksia, huvia ja ponnistuksia, ravintoa hengelle ja ruumiille, siinä on uljuutta, suuruutta ja runoutta.
Miehet tuultuvat, liikkeessä ollen haihtuu kotilieden noki, ja pellon pöly, kaupungissa nähdään uusia esineitä, tarkoituksen mukaisempia työkaluja, joita ensin nähdään, sitten nähdään ostet-tavan ja kolmannella retkellä jo ostetaan. Ompelukoneita esim. tai-taa jo olla kihlakunnassa kolmisen satai-taa. — Lyhyesti sanoen —
ter-vanpolton kautta ihmiset pysyvät liikkeessä, tottuvat seurus-telemaan, saavat nähdä ja kuulla, että on maailmaa tuollakin
puolella aidan — sen kautta l e v i ä ä uusia a a t t e i t a kihlakun-tamme perukoille asti.