Kajaanin seudun siemenkasveista ')
S. phylicifolia, Ristijärvellä yl. (Brenner)
Betula glut. parvifolia, s. t. (Wainio).
B. alpestris j . h. Kiannolla (Wainio).
Abies excelsa obovata j . h. Koivajan ja kirkonkylässä (Kiannalla).
Callitriche verna, Kuhmon kirkonkylässä ja Kovalan luo-na (Wainio).
C. polymorpha Lönnr. Lehtovaaran luona Kiannolla.
Asplenium crenatum, Kiannalla: Wason ja Kiannannie-mellä (Wainio).
A. viride, h. Kuhmossa (Wainio).
Polystichum thelypteris, Kiantajärven länsirannalla.
Polypodium dryopteris yl.
Aspidium filix-mas, Sm.
A. spinulosum, Sm. yl.
Onoclea Struthiopteris, Roth, Kiannolla Kiannanniemes-sä, M u s t a j o e l l a , Maanseljän puolella lehdoissa (Wainio).
Bothrychium boreale. Milde. *)
Monta kasvia lienee vielä vähän tutkituilla laajoilla aloil-lamme löytämättä, varsinkin kun eräitä on tavattu Pohjois- ja eteläpuolella kihlakuntaa.
Ontojoessa on joku hauras vedenalainen sädelehtinen kasvi, jota en ole lukuun ottanut. Ehkä Ceratophyllum demersum?
Spongilloja olen t a v a n u t Hövelön lahdessa Paltamossa, Puolangan- ja Salmijärvessä Puolangalla.
Rohdoiksi ei liene täällä muita apteekkiin otettu, kuin paat=
saman (,,pajahkan") kuorta, jonka keite on vatsan pehmittävää.
Valittaa täytyy, että vaikka Suomessa on Reinin mukaan 335 rohtokasvia, niitä ei käytetä, vaan otetaan yksin kuivatut mus-tikat ja katajanmarjatkin ulkomaalta. ,,Se tulee helpommaksi, se käy mukavammin", sanovat asiasta Suomen apteekin hoitajat.
Mahtavatpa Saksan rohdonkauppiaat sydämessään kovasti hal-veksia Suomen apteekin isäntien ja rohdonkauppiaiden toimetto-muutta.
Paikkakunnan itäisen rajan kasveista on tietoja kirjassa:
Kasviston suhteista Pohjois-Suomen ja Venäjän-Karjalan raja-seuduilla. Edward Wainio. Helsingissä, 1878. — Lackström ja Brotherus ovat kirjoittaneet Pro sauna f l o r a fennica-seuran teoksissa.
*) Näiden tietojen hankkimisessa on ollut avulijaana dosentti O. Kihl-man, joka kiitoksella mainitaan.
Paljoa harvalukuisempi on täkäläinen kalalajisto kuin Keski-ja Etelä-Suomen. Tehokkaana elatusaineena Keski-ja edullisena pyynnin esineenä ne ovat kuitenkin vesistössämme. Nyt ei saatane sanot-tavasti yli oman tarpeen. Vielä 1754 voi muutamissa kylissä joku talo myydä vuosittain muutamia leivisköitä kapahaukia ja muutamia tynnyreitä suolakalaa (muikkuja tai siikoja), nyt kapa-hauit eivät ole enää yleisiä.
Kalastuksella elättää tavallisesti mäkitupalainen itsensä. Ta-lokkaat pyytävät keväisin vuotuiset tarpeensa. Muutamat vetä-vät myöskin syksyllä muikkunuottaa „Ärjän torilla", kaivannossa Sokajärvellä, Paltatörmän alla y. m.
Taikoja tehdään vielä jotensakin paljon kalalla. Sylkäistään onkeen, pidetään yölepakkoa kolmannessa kiveksessä j.n.e. Viime vuosisadalla sakotettiin siitä, esim. Juho Tauriaista, v . 1721 30 vaskitaalaria. Kerran ahdistettiin jo pappiakin taikomisista.
Hossan, Piispanjärven ja Alassalmen siiat ovat kuuluisia suuruudestaan: 5—8:kin naulaa. Suuria ovat Teirijärvessäkin Manamansalolla.
V . 1754 mainitaan „kouru" Manamansalon lammista, nyt niitä on siellä Pitkän, Harjun ja Tervon lammeissa. Minun tietääkseni niitä on muualla vaan Lanterin lammissa Paltamon kirkon luona. Olisivatko ennen olleet Ruutilammissa, koska ruot-salainen ruuta, ruutana murteittain on = kouru. Nyt kerrotaan että kalat siitä ovat menneet Pitkänlampiin. Samanlaista vael-lusta on tapahtunut parissa muussakin Manamansalon lammissa.
Särkisestä esim. ovat särjet uineet Säynäiseen, kun ruvettiin Särkiseksi sanomaan! Hauit jäivät vaan jäljille. Haukilammista ovat kalat uineet Tervonlampiin!
Seipi l. korpiainen on täällä yleinen, vaikka sitä ei kuulu olevan Savossa, ei Päijänteen, eikä Näsijärven vesissä, vaikka löytyy Karjalassa, Kymissä, Kokemäellä ja Pohjois-Suomessa.
Säynäjä näyttää häviävän häviämistään. Muutamissa ylempänä olevissa järvissäkin se vaan ,,saadaan vahingon edellä", jonka tähden mielivät pois heittämään! Sitä pitäisi suojeltaman kaikin tavoin.
Vielä hävinneempi on lahna. Moni sitä ei ole eläessään nähnyt, harva syönyt. Niitä sietäisi uudestaan tuoda Savon vesistä päin ylempänä oleviin järviin ensin, joista se sitten pää-sisi leviämään muuallekin. Säynäjä ja vielä lahnakin maini-taan 1754 vuoden paikoilla ahvenen ja särjen rinnalla.
Muikku on Oulujärvessä tavallisesti sangen surkea, 2—3 tuuman pituinen, mutta vanhastaan on sitä ahkerasti pyydetty.
Muikkuja voitiin 1754 paikoilla syksyllä saada 10, 12 ja 14:kin tynnyriä yhteen taloon. Deutschin aikana vaan 3—4 tynn. Suo-laamattakin säilytettiin niitä silloin erityisissä tynnyreissä ja tal-vella käytettiin keittokaloina. Oulujärven muikut ovat paljoa laihemmat kuin kiantojärven ( s . Castren).
Kutumuikun sanoo Deutsch tunkeutuvan Maanseljän järviin, ja työrnäsmuikun asuvan aavemmalla. Edellinen on korttelin, jäljemmäinen 2 tuuman pituinen.
10 peninkulmankin päästä sanoo Deutsch lähdettävän 5—
6:ksi viikoksi muikun vetoon.
Paikoin on ruvettu jo istuttelemaan ja suojelemaan kalo-jakin. Tervajärveen Sotkamon Sumsalla on vasta tuotu pön-töllä muikkuja. Kahden päivän perästä jo tuli yksi nuottaan.
Seuraavana kesänä jo oli nuoria kaloja ja nyt ne jo hyvin ovat menestymään päin. Kuhmon Kellojärvestä tuotiin Kusianjärveen samoja, ja ne sikisivät ja kasvoivat neljässä, viidessä vuodessa paljoa isommaksi kuin muissa järvissä ja ovat erittäin mauk-kaat. Kesällä 1885 olin tilaisuudessa niitä nähdä ja syödä, 8—
10 menee niitä vaan naulaan. Nyt leviävät ne puroa myöten muihinkin järviin.
Kusian isäntä on saanutkin niiden istutuksesta lähes 300
markan palkinnon. Löytöjärveenkin Puolangalla on muikut is-tutettu.
Kuoreita on runsaasti Oulujärvessä.
Kuha on järven mainioimpia kaloja ja leviää moneen lahteenkin, Sokajärveen, Varislahteen ja muualle. Varislahdesta saadaan aina 9—13 painoisia. Uistimeenkin tarttuvat.
Keväisin jään lähdettyä pyydettiin koukuilla mateita, jotka sitten hienoisesti suolattiin ja kuivattiin, muistelee E. Castren.
Nyt ei pyydettäne mateita muulloin kuin talvella rysillä padoista.
Kiannon järvestä niitä nousee usein jokaisesta pitkän siiman kou-kusta (M. Vaenerberg). Tuomari Curnovius opetti mateen mätiä syömään ( J . Cajanus, 1663).
Oulujärvessä Kökönväylässä sanotaan olevan moukuttomia ja niiskattomia mateita, siis yli-ikäisiä ja hedelmättömiä.
Ankeriaan mainitsee Deutsch (1814).
Nahkiaisia sanoo E. Castren (v. 1754) olevan Ämmän alla. Järvissä ja lammissa on ainakin 1 rauta l. piikkikalan laji (esim. Kemilänlammissa).
Virroissa liikkuu harjus, järvilohi, lohi ja ,,tonko", sekä kivennuolijainen ja kivikala.
Lohien sanoo jo Mathesius vähenevän samoin kuin veden virroista. Oulujoessa on lohi yleinen. Sitä saadaan 4—5,000 leiviskää vuodessa. — Niitä on Kiehimän ja Miesjoessa, mutta kuuluvat olevan vaaleampaa laatua.
V. 1719 valitettiin, että joet ovat mataloituneet, etteivät anna kuin ½ verran lohia (Suomi II 3 s. 59).
Lohi ei pääse ylös Ämmästä, sillä sen yläpuolella sitä ei ole nähty, vaan sen sijasta usein takaisin putoavan alas, kun koettaa hypätä. Pitäisi teettää lohiportaat siihen Norjalaisten mallin mukaan.
Lieneekö purolohi (salmo eriox v . sario) sama kuin tonko (forell), joka on täällä yleinen virroissa.
,,Tongoista" rikas on Kajaaninjoki Ämmän yläpuolella.
Muutamat kaupungin herrat sen kaupungilta muutamilla sadoilla vuokraavat ja onginnalla huvittelevat itseään raitteina,
valoisina kesäisinä öinä. Matkustavaisia vievät tällaisille