do-*) Hän oli kotoisin Hämeestä ja luultavasti senkin johdosta näin kauas tuli tulleeksi, että täällä asui Ennen sukulaisia; ainakin majuri Planman le-pää Paltamon kirkkomaassa. (Tään poika oli korpraali ja sen pojat, jotka hiljan kuolivat olivat kalastelevia rajasuutareita).
Dosentti Planman on toimittanut useampia väitöskirjoja (ks. Elmgren):
disp. de Venere in sole visa d. 6 Junii 1761, Ab, 1763.
disp. Observationes in calculum d. De la Laude. Ab. 1764.
disp, de propagatio luminis. Ab. 1764—66. Yhteensä 28 vihkoa vuosina 1763—86.
sentti A. Planman v . 1761 kesäkuulla, jolloin hän 6 päivää oli täällä tarkastamassa Venuksen kulkua auringon ohitse. Ruotsin
tiedeseura oli varustanut hänet koneilla ja pitkäsilmillä. Niistä mainittakoon: 21 jalan pituinen pitkäsilmä, 5 jalan pitkäsilmä uutta Dollondin keksintöä. — Hän lähetti 2/9 kirkkoherralle KIRKON
arkistoon ruotsalaisen kertomuksen tarkastuksestaan, joka on seu-raava:
1) Kajaanin leveysaste on 64 % 13 ½' ja pituusasteen asema on 39 min. 20 sek. Tukholman pituusasteesta tukien.
2) Kuun pimennys 18 p. Toukokuuta oli täydellinen, alkoi kl. 10,9 iltasella, kuu mustui aivan kl. 11, 23 m., 15 sek. alkoi valjeta 2 min. ennen kl. 1 ja loppui 1 min. ja 40 sek. yli 2:n.
3) Auringon pimennys oli 3 päivänä kesäkuuta vaan al-kua ei nähty kukkulain tähden, vaan laskujen mukaan alkoi SE kl. 2, 19 min. 45 sek. aamulla ja loppui kl. 3, 52' 27"; kesti siis 1 tunnin 32' 42". Mikrometron mukaan 5/6 auringon pin-nasta pimeni.
4) Venuksen kulku auringon kehän ohitse tapahtui 6 kesä-kuuta kl. 3, 59', 56", kl. 4, 18', 5 " hupeni se auringon kiloon, joka savuisen ilman vuoksi oli epäselvänlainen, kl. 10, 8', 59"
alkoi mennä pois auringon levyltä, kl. 10, 26', 22" meni Ve-nus kokonaan syrjään. V:N kulku auringon ohitse kesti 6 tuntia, 26', 26". Laskujen mukaan oli Venus puolitiellä auringossa kl.
7, 11", 36", joten auringon ja Venuksen keskusten väli oli in partibus gradus 9' 51".
5) ,,En Eclipsis Satellitum Jovis, näml. l:mi", joka tapah-tui 30 p. elok. kl. 12, 59 min. yöllä.
Aika ja p ä i v ä t . Kun kello on 12 Helsingissä on se
Kajaanissa 12, 11 m. 6 s.
Kuopiossa 12, 10, 53, Oulussa 12, 2, 5, Tukholman ja Kajaanin kellon erotus on 38 m. ja 40 sekuntia (Planman — J. Frosterus).
Tammisaarella on pisin päivä 18 ½ Kajaanissa 20 ½, Kuusamossa 22 tuntia (Ignatius).
Erään toisen vanhemman tiedon mukaan on päivän pituus Kajaanissa ja Kalajoella 21 tuntia, Oulussa ja Kiannalla 22.
Nuottivaaralta Auhon ja Suolijärven kylien välillä, E.
Castren sanoo, auringon näkyvän läpi yön. Muiltakin matalam-milta vaaroilta nähdään sama ilmiö. Pappismies Herra Ju-hana Wickman oli 1752 Hossan ja Ruhtinansalmen välillä Kian-nalla havainnut, että aurinko oli vain piilossa 25 minuuttia.
Eiköhän vaaran päälle rakennetusta tornista jo aurinko näkyisi?
(En ole nähnyt ruotsalaista kirjoitusta: kesäiset yöt Poh-janmaalla, joka on Hels. Tidn. 1846, 45).
Kajaanin asema on uudempien tutkimusten mukaan 64°
13' leveys- ja 45° 22' pituusasteella.
Ilmahavaintoja on tehnyt maanmittari P. Malmgren, hä-nen vaimo ja neiti A(ugusta ?) Malmgren Karuliinaporissa vuo-desta 1846—1856. Vuovuo-desta 1856 syyskuulla vuoteen 1864 on ne tehty A. J . Malmgrenin apteekissa kaupungissa.
Puolangalla 64° 52' leveys- ja 45° 28' pituusasteella on tehnyt samoja havaintoja nimipastori E. Löwenmark v. 1852—
1865. Nää havainnot on julkaistuna kirjassa Bidrag till Fin-lands officiella statistik V v . 1869.
Paltamon kirkon aseman leveysaste 64° 17' (Tulindberg).
Lumi ja pakkaset.
Oulujärven hengessä on vähempi lunta kuin ulompana, olletikin vaaran paikoissa. Järvi on monta viikkoa kauemmin auki kuin lammit ja pikkujärvet; onpa se niitä alempanakin kuivien maiden välissä. Se hohtaa siis lämmintä sulana ollessaan ja siten vaikuttaa, että lumi tulee vetenä ja räntänä.
Vaaran paikoissa heti kun erotaan Jormuanlahdesta, on sitä paljoa enemmän, melkeinpä Kirkkoahosta lähtein.
Sotkamossa Vuokatin vaaroilla ei sanota kaikkina talvina kuuran aidan seipäistä lähtevän.
Usein on lunta 2 ½ kyynärää (E. Castren). V . 1760—
61 talvella oli 3 kyynärää lunta.
Syksyllä 1834 satoi lumen täyteen lehteen, että lukuisat puut lyngistyivät latvoin maahan, jotta metsä oli kuin vipuja täynnä ja ne tukkeivat tietkin metsäisillä seuduilla. Kirveillä piti ne rapsia auki matkamiesten. Lunta tuli melkein joka päivä aina toukokuuhun asti. Tavallisesti oli tasaisilla paikoilla vähintäin 8—9 korttelia jo maaliskuussa, mutta nietospaikoissa, alangoissa ja mäkivieruilla aina puoleentoista ja kahteenkin syleen asti. Ai-doista näkyi vain seipään neniä ja isot puut olivat kuin suun-nattomia lumitorneja. Metsäisiä teitä ajoit kuin lumiseinäisen ojan pohjaa, aavoilta tie sitä vastaan miltei ollut ylempänä.
Vastatusten tultaessa oli kovin hankala päästä ohitse, pitipä hevosetkin välistä riisua ja neljännestunti kuluttaa siihen. He-vosille piti toilailla tietä eteen, kuorman ohitse taluttaissa, mutta selkää ja korviaan myöten upposivat lumeen. Vaaran-mailla niinkuin Vuokatin-, Talvi-, Naapuri-, Leihu- ja Puolangan vaa-roilla saivat hevoset sen sijasta olla joutilaina, sillä ei paikoin kuulu olleen yrittämistäkään niiden avulla vedättää heiniä ja puita taloon, semminkään edempää. Miesten piti sen sijasta hiihtämällä toimittaa hevosten virkaa.
Lunta oli 1865 5—6 korttelia.
Talvella on koviakin pakkasia, 20—35 pykälää usein, vä-listä 40 ja hiukan ylikin. V . 1865 oli yli 40 % Hyrynsal-mella.
V . 1865 pakkanen paleli pilalle, ehkä kuolleeksi 13 vuoti-sen tytön Puolangan ja Kiannan rajalle. Venäjän puolelle oli kuollut 2 henkeä. — Pyry tuli pakkasen perästä, jossa ukko ja tyttörepale viettivät eksyksissä yön lumuksessa.
1865 helmikuulla mainitaan, että ummelle ei ole enää mitä menemistä siksi täytyy jo veturi perässä ja suksi jalassa vetää-kin ihmisten itsensä metsistä puunsa ja niityiltä kontunsa, kun hevoset
ei ole oppineet suksilla hiihtämään.
Kemissä ja Suomussalmella ON havaittu sama keskilämpö eli 1 pykälä. Hailuodolla, Iisalmella ja Lieksassa 2 pykälää.
Kaikista maista maan päällä samalla leveysasteella kuuluu ainoastaan Skandinavialla olevan lauhempi ilman ala, muilla ON kylmempi (Ignatius).
En voi sanoa montako päivää järvet ovat täällä jäässä;
Kuusamossa ovat 227, Kalajoella 181, ehkäpä siis täällä 200 päivää.
Jäidenlähtö- ja koskenlasku-juttuja kertoo Saara WACKLIN muistelmissaan (n:o 11—14).
V . 1850 jäätyi Oulujärvi 7 p. Joulukuuta.
Kiannanjoki jäätyi 1862 31/10 ja Kiannanjärvi 6/11.
Kiannanjoki aukesi 3/6 1862.
Ensi rekikeli oli 1866 13/10 vaan sitten tuli leutoja ilmoja
Muistoja ilmanvaiheista.
V . 1699 myrsky, joka särki kirkon ikkunoita 4 taalarin ar-vosta.
V . 1700 kulki kova ukkossade yli seudun. Uuralla Saa-risen luona näkyy vielä sen tekemiä kyynärän syvyisiä jälkiä maassa, kertoo (E. Castren 1754).
1710 oli oudon kova tuuli ensi joulupäivänä.
1735 oli Näljängällä niin kova ukkossade Jaakonp. että ajoi multaa kokoon 1 ½ kyynärää paksulti aitavieriin ja oli uur-tanut 1 ½ kyynäräisiä uria sekä kokonaan turmellut ja poisvie-nyt vuoden viljat.
Myrsky koko Suomessa 28/11 1740 (Elmgren, Finska Esä-merider). V . 1740 28 ja 29 marraskuuta raivosi kova myrsky Pohjanmaalla ja niinkuin näyttää koko Suomessa (Ilmoni).
1747 oli samoin myrsky (Ilmoni).
Salmen kylässä oli 1753 kulkenut jonkun talon ylitse niin kova tuulispää, että se kaatoi huoneet, repi katot ja tempasi mu-kaansa muutamia tuohikasoja huoneiden luota. Muutamia tuohen silpareita näistä oli nähty aina Pa(a)kanajärvellä 1 ½
penin-kulman päässä. Sama voima oli kaatanut kaikki puut, jopa pak-suimmatkin hongatkin pois tieltään 2 ½ peninkulman pituudelta sekä 200 kyynärän leveydeltä.
V . 1760—61 oli 3 kyynärää lunta, laihot turmeltuivat.
1761 tulva (vesi karkasi Hiisijärvestä).
1776 oli poutaa.
1787 kohosi Oulujärven vesi syksypuolella yli kevätaikais-ten äärkevätaikais-tensä ja luhdat jäivät niittämättä, josta seurasi rehun puute.
1789 kova myrsky kaatoi metsiä, repi kattoja, särki useilta joka kylässä veneitä.
1790 iso tulva kesällä kuin keväisin, turmeli luhdat.
1859 oli iso tulva Oulujärvessä.
Kova myrsky alkoi sunnuntaina 7/10 1866 ja yltyi kau-heaksi myrskyksi 8 päivää vastaan. Sen kaltaista eivät nykyi-set ihminykyi-set muista, vei katot, kaatoi aidat, hajoitti suovat ja au-mat, veneetkin viskasi ja särki pirstoiksi ja mikä kummin: metsät suuret ja pienet makaavat huhtana maassa. Jos SE olisi ihmisen tekoja, sakotettaisiin satoja eikä ,,mato jalkaa purisi", mutta ,,tuuli puhaltaa kussa tahtoo". Olisi pidettävä tarkastusta, mitä nyt on tehtävä puille. Vanhat sanovat: ,,näin vielä ihmisiäkin kaatuu" (näin muistelee Bisi).
1869 (?) oli kova myrsky syksyllä, se kaasi paljon metsää, muun muassa harvensi Immolan ja Kirkkoniemen männiköt, särki ja kuljetteli veneitä huiskin haiskin.
Lintujen muuttoajat.
Kajaanissa on kirjanpitäjä J . Moilanen tehnyt 1859—60 vuodenajan havaintoja. Puolangalla teki niitä pastori E. Lö-venmark Moilalassa samaan aikaan *). Suomussalmella samoin tehtaanhoitaja P. Hentunen 1862 ja J. Asp 1864. Tällaisista seikoista eivät tiedot ole täältä täydellisiä.
*) Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk, 41 viHKO 1885.
Käki tuli Kajaaniin 1859, 1860 ja 1869 samana päivänä eli 18/5.
Puolangalle tuli käki 1856 18/5, 1857 24/5, 1858 20/5, 1859 19/5, 1860 20 /5, 1861 26/5, Suomussalmelle 1862 25/5.
Latopääsky tuli Kajaaniin 1859 5/15, 1860 5/17.
Latopääsky lähti pois 1859 30/8,
Latopääsky tuli Puolangalle 1856 18/5, 1857 5/23, 1858 5/17, 1859 5/15, 1860 5/23, 1861 5/28.
Latopääsky lähti pois 1856 20/8, 1857 25/8, 1858 ja 1859 20/8, 1860 26/8, 1861 5/9.
Västäräkki tuli Kajaaniin 1859 25/4, 1860 22/4, 1869 4/22. Västäräkki lähti pois 1859 29/9.
Leivo (kivenvika l. kiuru) tuli Kajaaniin 1859 25/4, 1860
23/4, 1862 28/4, 1869 20/4.
Entisinä aikoina ja osaasi vielä nytkin, tehtiin kaikki kotona.
Miehet rakensivat huoneet, latoivat uunit kokoon, tekivät rahit ja pöydät, astiat puusta, tuohesta ja pahkasta ompelivat
kenkänsä ja tuppensa, laittelivat ajoneuvot ja veneet.
Tuohiteokset ovat yteiset: virsut, lötöt ja pollot ovat un-hottumaisillaan; tuppi, suolakopsa, kontti, vakka, koppi ( = palli), rasia, tuohinen ja lippi oraat yleisiä. Tuohiköyttä ja tuohivaat-teita en muista nähneeni. Pesinhuosiamiakin on tuohesta. Lie-neeköhän tuo ,,huosia" (muualla myös hosja) alkujaan tuohen vai rautakortteen nimi; jäljemmäistä se Virossa ja Inkerissä merkitsee.
Puuteoksista ovat sieviä rasiat, yleisiä astiat monenlaiset.
Puuseppiä mainitaan jo v. 1708 Jooseppi Karjalainen ja Paavo Moilanen. Frosterus kertoo, että tervanpolton kautta tuli vasta sahat ja muut käytäntöön Sotkamossa, kun ruvettiin tynnyreitä tekemään. Siihen asti käytettiin kirvestä, puukkoa ja vuolinta vaan.
Vuosina 1749—63 luetellaan pitäjään käsityöläisiä luulta-vasti vaimoineen: 2,1, 4 miehenpuolta ja vaimonpuolta. Muita käsityöläisiä 1749 8 mp. 8 vp. sinä vuonna yhteensä 20. V:na
1766—73 on heitä 2 mp. 1 vp.
Naiset ompelivat kotona kaikki vaatteet, kutoivat, vieläpä painoivat eli värjäsivätkin ne. — Kalanpyydykset tehdään kotona ja ,,rookataan" keittämällä, johon pannaan sianpuolan varsia, pihkaa y. m.
Sarkaa ei näy kyllin tehdyn täällä, koska vuonna 1552 mainitaan Venäjän Karjalaisten sitä kaupitsevan ja ottavan kyynärän levyisestä 2 äyriä kyynärältä (Suomi 1853 s. 188).
Sarkasodan aikana sitä kuljetettiin tuhansia kyynäriä.
V . 1740 ehdotti hallitus k e r ä y s t ä kajaanilaisille, jotka pyysivät sitten opettajaa ja rukin edes malliksi ja lupasivat koet-taa. V. 1750 jo kehrättiin ja kudottiin, v . 1769 saatiin jo kil-pikankaan kutoja, eräs kisälli kaupunkiin (Gebhard). Vielä tällä vuosisadalla on syrjäkylissä käytetty kehränvartta. Tornion taka-loilla on sen nimi t o r t t i siirretty rukin nimimerkki.
Lapaset kudotaan koukulla, sukat neljällä puikolla. Muuta-mat vaimot ,,kutovat" sukkaa käydessään, joka työtapa vasta nyt maanteiden aikana käy laatuun.
Mökkitaloissa lasketaan, että vaimo ansaitsee särpimen käsitöillään, kehruuksilla y. m., mies hankkii leivän.
Deutsch sanoo (1815) naudan karvoista vankastaan teh-tävän (raanuja?, loimia?), mutta sen teko on jäänyt
kehkey-tyättömälle kannalle.
S e p ä n toimi näkyy kuitenkin varaimmin vaatineen eri har-joittajansa, olletikin jos hän oli myöskin rautio, s. o. rautatehtailija.
Vuonna 1663 kirjoitetaan: Rauta- ja vaskiseppiä ja muita sellaisia käsityöläisiä on täällä niin hyviä kuin muuallakin maa-seudulla, ja työskentelevät huokeasta. Vaskiseppä esim. ottaa vaskinaulaa kohtaan, kun tekee kattiloita, vaan 4 äyriä päivältä, vaan kun tekee viinapannuja, ottaa 5 äyriä (Juh. Cajanus).
Juvelius sanoo (1747), että melkein joka talonpojalla on paja tarpeineen *). Vielä nytkin se on jokaisessa isommassa talossa,
vaikka ei enää joka talon miesväessä seppää ole.
V. 1628 v a i h e i l l a oli jo Oulussa kultaseppä Krull, ja eräs vaskiseppä, v . 1629 jo 2 nuohoojaa.
V. 1868 tehtiin Sotkamossa muun muassa vuolukiviteok-sia ja jotenkin taiteellivuolukiviteok-sia kaverrusteokvuolukiviteok-sia (kuv.).
Vanhimmissa Paltamon kirkonkirjoissa ei mainita monta käsityöläistä. Seppiä: Paavo Wirkkuinen v. 1680, Hans Byskytt 1690, pitäjän seppä Kemppainen 1727 ja Tuomas Rimpiläinen.
Vielä 1795 mainitaan 2, v . 1800 ei yhtään käsityöläistä, vaan viiden vuoden päästä mainitaan ensikerran Paltamossa räätäli,
jommoinen Gebhardin mukaan löytyi Kajaanissa jo 1759.
V. 1810 ei vielä mainita yhtään käsityöläistä Hyrynsalmelta.
*) siv. 23, Tjärubränningen.
Vasta v . 1840 mainitaan Paltamon emäseurakunnassa ensi kerran s u u t a r i , muuten vaan 1815—50 välillä 1 nikkari ja 1 räätäli samalla ajalla.
V. 1825 on jo pitäjäässä 2 puuseppää, v . 1835 2 rää-täliä, v . 1855 1 seppä ja jo 3 räätäliä. Yleisön vaatimukset
siis nousevat nousemistaan!
28. 1805 oli läänissä 3,012 henkeä kohden yksi käsityöläinen, v . 1845 795 henkeä kohden yksi. Nyt?
V. 1748 mainitaan Kajaanilaisten käsitöistä, että kaupungissa vaimot osasivat vaan tehdä itselleen vaatteita ja miehet pieksuja, muut tarpeet ostettiin maalta ja muualta (Gebhard).
V. 1845 oli Kajaanissa 9 käsityöläistä ja 2 oppipoikaa eli yhteensä 11, josta tulee 1 44 henkeä kohtaan. Koko läänin kaupungeissa 1 23 henkeä kohtaan.
Lasinleikkaajaa ei ollut kihlakunnassa ainakaan v . 1709, jolloin kirkon ikkunat korjautettiin Oulussa. — V. 1760 maini-taan sellainen Kajaanissa (Gebh.).
Vielä on t a l o n i s ä n t i ä , jotka ovat aika m e s t a r e i t a , te-kevät tervatynnyreitä, astioita, veneitä, rekiä, uuneja ja muuta sellaista
itse. Kesällä 1884 tapasin Nimisjärvellä isännän, joka teki Huonekalunsa ja maalasi, laittoi uunit, astiat y. m. pienempää.
On tietysti niitäkin, joilla on peukalo keskellä kämmentä, että ei-vät kirvesvartta ja airoa saa välttävää. Puita hakkailee sem-moinenkin.
Suksia tehdään täällä hyviä ja mainioista työaineista. Ne ovatkin, erittäin Ristijärven Mikkosien tekemät, tunnetut pitkin
Eteläsuomea. Taisipa mainio Nordenskjöldkin tilata täältä jonkun määrän retkillensä. Niiden kauppaa ovat pitäneet tehtailija H. Renfors ja kauppahuone K. G. Bergh.
Käsityölainan, 5,000 markkaa otti joku yksityinen Kajaa-nissa v . 1867—68 valtion tarjoamista varoista, vaan joutui tappioon (kuv.).
Paikkakunnalla tehdään jo kokonaisia pyssyjä, pieniä koneita ja veistellään minkä mitäkin sveitsiläisten tavoin. V. l880:n paikoilla rakensi proviisori Harlin Kajaanissa muutamia pursiakin
uudenaikaisen merensaariston mallin mukaan.
Liperin mukavia, keveitä ja huokeita kärryjä, joissa jän-teet ovat puusta ja kahden henkilön istuimet ovat täyden pidus-saan nojan kanssa, tehdään jo melkein joka kirkolla, paraita ehkä Sotkamossa (esim. H. Meriläinen). Niitä tuotettiin tuonoin Li-peristä.
Tehtailija Renforsin johdolla teki eräs hänen työmiehistänsä 1881 Kajaanin näyttelyyn pienen höyryveneenkin, Hänen nimensä on meiltä unhottunut.
Vanhoja tarvekaluja oli Neittävän Koukkarissa vielä näh-tävänä v a n u t u s p u u t , jotka kuitenkin hylkiöksi joutuneina oli asetettu aitan portaiksi. Pituus oli toista syltä, leveys päälle kyynärän. Niitä oli 2, alimmainen oli jaloilla ollut, kuin lavitsa, päällimmäisessä oli ollut s a r v e t l. kahvat, joista pitäen ylim-mäistä liikuteltiin vanutustyössä. Puiden paksuus taisi olla yli kolme tuumaa. Vanutus tapahtui pirtissä.
Kiannolla niitä vielä näkee tiheämmässä.
Vuotain parkinta ja turkiksien muokkaus on vielä melkein monen talon käsityönä. Siellä täällä näkee talojen rannoissa ve-sillä vuotia liossa vaajaan kiinnitetyissä puitteissa pitkin kesää, eikä niitä kukaan vie. Useimmat kuljettamat kuitenkin vuotansa ja nahkansa Kajaaniin mestareille. Lammasnahkain muokkausta varten näkee siellä täällä vanhan talon pirtin seinässä muokkaus-v
raudat. Mutta nyt alkavat jo eräät jättää tämänkin hiostavan ja kovan työn varsinaisten ammattimiesten huostaan. Ensimmäinen
etevämpi turkkuri oli kauppijas Tervo Sotkamossa, josta taito sitten levisi Renfors'in tehtaaseen. Näiden molempien teokset
eroavat paljon keveyden, lauhkeuden, hajun ja puhtauden puolesta talonpoikien muokkaamista.
Vihdoin on mainittava käsitöiden alalta, että viime vuosi-kymmenen kuluessa ovat ompelukoneet levinneet isossa määrässä paikkakuntaamme, jotta niitä saattaa olla kolmisen sataa, enim-miten talonpojilla. On muutamia taloja, joissa on kaksikin ko-netta, kun on kaksi emäntää. Mutta kun ompelemista ei ole kylliksi
ja yhdelläkin koneella ehtisi ommella useampiakin, niin on tätä jo turhamaiseksi ylpeydeksikin moitittu.
Luontaisiin kulkuneuvoihin piti aikoinaan tyytyä. Ujot soiden ja lampien taaksi jätettiin talveksi, jolloin hevosella ja porollakin
pääsi vapaasti liikkumaan. Järvillä liikuttiin veneillä ja taivallettiin veneet poikki taivalten ja koskien ohitse. Kesällä sen lisäksi ratsasteltiin ja kuljetettiin kuormansa purilailla.
Syitä liikkumiseen oli aina: majanmuutto, sukulaisten ja vanhempain tervehtiminen „atimot", vihollista pakeneminen, ja pyyntiretket, saaliin kuljetus, kalaretket kymmenien peninkulmien päähän, kapakalojen kuljetus, siemenen ja elojen veto kaukaisilta halmeilta, vaihtokauppa turkiksien, suolojen y. m. vuoksi. Tar-peet synnyttivät kauppaa, kauppa lisäsi vaatimuksia, raivasi tietä sivistykselle ja pakotti kulkuneuvoja parantamaan.
V . 1779 teetettiin kahdet ensimmäiset nelirattaiset kärryt, joilla tervoja ja veneitä Kajaanin koskien ohitse tuotiin (Gebh.) Juh. Cajanus mainitsee että suksi eli lyly vasemmassa ja-lassa oli kovasta petäjäpuusta, mutta sivakka oikeassa oli koi-vusta ja kokonaan tai 11/2 kyynärän verran peuran-koipinahalla päällystetty alta. Molempia sanottiin suksiksi. Mutta leudon ilman aikana käytettiin kokonaan päällystettyjäkin suksia, jotka olivat enimmin sileästä petäjästä ja kalhuja nimeltä.
Soihin pantiin teloja, purojen yli portaita, tehtiin rannoille lauttoja ja kaivantoja puhkaistiin läpi kannaksien.
Vanhimpia kaivantoja lienevät Manamansalon kaivanto, jonka Venäjän karjalaisten sanotaan tehneen. Samaa puhutaan Käkilahdenkin kaivannosta, jota ei v . 1552 ollut, sillä Käkisaarta sanotaan silloin Käkiniemeksi.
Vielä siihen aikaan kuin Manamansalolla oli kirkko ja seurakunnassa oli lappalaisia, kertoo tarina, liikuttiin punaisissa
ver-kapurjeissa. Siihen arveli joku syyksi, että hamppua ja pella-vaa ei silloin ollut käytettävänä. A. Oksasenkin jatkamassa lau-lussa lauletaan:
,,Oisko pursi ja p u n a p u r j e , Jolla mennä merten taa", j . n. e.
Samanaikuisena kulkuneuvona muistellaan Säräisniemellä maisteri K. A. Castrenin mukaan puria eli purilaita, vaikka nii-den nimi on haihtunut nykykansan mielestä. Ne olivat tehdyt kahdesta paininpuun tapaisesta puusta, joiden latvat olivat aisana
ja yhdistetyt välipuilla. Hevoset valjastettiin väliin ja kuorma sälytettiin aisojen välipuille. Se oli siis reentapainen ajoneuvo kesällä. Kärryjä ei näytä silloin käytetyn. Heinän ja viljan latoon-veto reellä on kai tästä jatkunut tavan muodostus.
Etenkin Venäjän Karjalassa ja Aunuksessa kuljetetaan vielä purilla kuormia, ruumeita ja kyydittäviä herrojakin, vaikka useimmiten
on kaksi hevosta peräkkäin aisoissa ja niiden välillä kuorma kannettavana.
Samantapaisesta ajoneuvosta elää muisto vietä Paavo-lassakin, jossa ,,riuut" näyttää olleen purien nimenä. Ylioppilas P. Vuornos on antanut seuraavan tiedon:
Ylipääläiset kun Salosta (Raahesta) palasivat voinkau-palta monta miestä yhdessä matkueessa ja riukutietä ajoivat, kuunneltiin aina alapäässä milloin nuo palaavat; loudut kolisi-vat nimittäin voisaavien pohjalla ja kuuluikolisi-vat peninkulmankin päähän.
Koskia sanotaan ensin lasketun siten, että pantiin männyn karahka veneen edellä menemään ja sen perässä viiletettiin. Kos-kella liikkuminen lienee paljoa vaikeampaa siihen aikaan ollutkin kuin nyt, sillä kosket eivät olleet peratut.
Kosusen Veneheitosta sanovat olleen ensimmäisen, joka laski Pyhäkosken, tietää E. Castren kertoa.
1754 kulkivat jo yleisesti veneillä Oulussa, jotka kantoivat 200, 240 ja 300:kin leiviskää ja viipyivät 2—3 viikkoa ret-kellänsä.
V . 1800 asetti Ruotsin hallitus toimikunnan ehdottamaan ja tutkimaan kosken perkauksia. Siinä istui mainio Porthankin.
Oulujoki huomautettiin silloin jo perattavaksi.
Oulujokea lienee kuitenkin vasta v . 1823—31 välillä puh-disteltu. Se tapahtui 31 virstan pituudelta. Sitten on sitä vähitellen jatkettu.
Vanhin kulkutie mitä täältä tunnetaan on v . 1556—57 mainittu ja Venäjän alammaisten käyttämä tie matkatessaan Kä-kisalmelta Ouluun. Tämä mainitaan Jaakko Teitin valitusluet-telossa seuraavissa asiakirjoissa. 1) Een korttelig undervisning om then väg som Rydzerne drage ifrå Kerholm oc in til Vlå vdj Norbotn; 2) Spörsmåt och svar som Simon Thomasson, Jacob
Teijtt och Nousia Rydz hade om then väg emellan Kerholm vdjRydzlandh och Ulå vdj Norboten." Jäljemmäisessa luetellaan reitin paikat: Pilassiervj ( = Pielisjärvi), jonka luona on heti ,,Nurmexen by". Siitä sanottiin Ouluun olevan 40 peninkul-maa suorimmittain. Mutta peninkul-maata eivät venäläiset kuljekaan, vaan niinkuin seuraa. Ensin Pelisseniervestä maata
Noassier-velle ( = Nuasj.) 12 peninkulmaa. sitten Våhickenkoskelle peninkulma, josta alkaa ,,Uulonieruj". Vuohingilla ,,Vid
Våhic-ken" oli Nousian mukaan jo silloin kuninkaan kartano, jota sano-vat Uulon paltte'eksi. Vuohingilta luetaan 32 peninkulmaa pe-rille. ,,Uulo" s- o. ,,Ulå" mainitaan sivuitse mennen. Edelleen luetellaan ,,Rahpananniska (Raappananniska), Kurenpolvi, Ut-iervj ( = Utajärvi), Sotkenieruj ja Laijtasarij" *).
Pian huomaa, että se oli heidän vanha kulkutie, koska oli-vat taitaneet matkain pituudesta tehdä niin tarkkoja havaintoja.
Jo Pietari Brahe, Suomen hallitusmies 1650:n vaiheilla, piti mahdollisena yhdistää Oulujärven ja Savon vedet **). Myö-hemmin puhuu asiasta E. Castren v. 1754 seuraavaa, esitellen kahta kulkuväylää, toista Savoon, toista Karjalaan päin.
*) Tään tiedon ovat antaneet maisterit K. Grotenfelt ja Kaarlo Castren (Torniosta) valtion arkistosta, joista etenkin jäljemmäincn on näistä asioista kirjoittanut eri tutkimuksen.
**) Yrjö Koskisen historia siv. 239.
Kaupan edistämiseksi, ehdoittaa E. Castren, olisi saatava kulkuväylä (segelled) Kajaanista Savon puoleen, siltä nyt esim.
Pielisjärveltä yksinään viedään vuosittain 60 tynnyriä voita ja 300 leiviskää Haukea Venäjälle, jotka muuten tuotaisiin Kajaaniin.
Muista seurakunnista kuljetellaan tietysti sinnepäin samalla tavalla tavaroita. Kulkuväylän suunnaksi ehdottaa hän:
Nuasjärven ja Kiantojärven vedet, peninkulman pituu-delta jokea myöten lampivesiä, Maanselän joki Maanselänsuolta, jossa 2 virstan kannas erottaa etelään päin laskevan puron eli Haapajoen lähteiltä ja sitä myöten Pielisjärveen 2 peninsulmaa.
Tulvan aikana sanoo Castren Maanselän jokea ja Haapajokea kuljettavan 1 ½—2 lästisillä kolmilaidoilla, mutta kuivempina aikoina ei ole hyvä kaksilaidoillakaan päästä kaikin paikoin. Sa-maiset purot ovat myöskin murrottuneet ja lieottuneet ja siten monella tavalla tukkeutuneet, mutta ne voitaisiin helposti perata ja Maanselän suolle voitaisiin kaivantokin vähällä vaivalla saada aikaan, sillä suolla on runsasvesinen lähde, josta syntyy toinen haara Maanselänjokeen, toinen Haapajokeen.
Kanavatöitäkin edistävä Pielisjärven ,,Korpi-Jaakko" pu-hui muun muassa myös tiestä Pohjoiskarjalasta Oulujärven kautta Pohjanlahteen. Siitä kävi hän maaherra A. J. Nordenskiöldin
ja A. Ehrensvärd'in kanssa Oulussa ja Helsingissä neu-vottelemassa. Samuli Chydenius hukkui tällä välillä Kokemäen-joen Niskakoskeen ja nyt oli Pielisjärven kirkkoherra työtä
jatkamassa. Sitten liikkui hän Ruotsin valtiopäivillä, jossa esitti myös, miten Karjalan mittaus ja verotus paraiten kävisi laa-tuun, ja miten seurakuntia olisi jaettava. (1760, 1764, 1765).
Setä E. Castren että J. Stenius olivat yhdenaikuiset.
Edellisen Steniuksen pojasta tulitin varsinainen ,,Koski=
Jaakko". Kun Samuli Chydenius hukkui (1757) oli Jaakko Stenius,
Jaakko". Kun Samuli Chydenius hukkui (1757) oli Jaakko Stenius,