juoksee vesi yhdeltä puolen etelään, toiselta pohjaiseen. Venäjän
rajalla, Viiksimon vesijakson perässä on Maanseljän järvi, josta
tukkia lasketaan lounaaseen, ja puoli virstaa Sanotun järven
poh-joisnurkasta samaan ilman suuntan on lampare lähellä Miinoan
kiveä, josta puro juoksee koilliseen. Omituisin on toki Kylki- ja
Matojokien latvain välillä Vuokki-seljänteellä eräs
mistä purot jotenkin runsasvetisinä laskeutuvat pohjaiseen ja etelään.
Jonkerinkiven seuduilta virtaa vesi siis kolmeen suuntaan:
Vienanmereen, Pohjanlahteen ja Laatokan kautta Suomen
Oulujärvi
Kihlakunnan länsilaidassa on iso vesisäiliö: Oulujärvi, joka on 8,61 neliöpeninkulmaa eli 984 neliökilometriä laaja, josta alasta
on 1/8 eli 113 kilometriä saaria.
Tää on suurimpia ja uljaimpia järviä koko Suomessa.
Monesta paikasta ei näe maata, esim. kun katsoo Manamansa-lolta Vaalaan ja Toukansaareen sekä -salmeen, Alasalmelta län-teen ja Vaalaan, Paltajärveltä Toukansalmeen.
Oulujärvi on 411 jalk. yli meren pinnan. Lentiira ja Änettijärvi 530—590 jalkaa, Vuokkijärvi 607 jalkaa korkealla (Ignatius).
Manamansalo jakaa järven kahtia Niskan- l. Laiskanselkään ja Ärjänselkään. Toukan saari erottaa vielä Ärjän ja Palta-Seljän, sekä Koutasalmi Paltajärven, jonka eri osana on kaksisal-minen Sokajärvi, mikä aaltoilee Vierunkallion alla.
Manamansalonniemiä ovat: Teiriniemi Niskanseljälle päin, Soiluanniemi l. Soiluanlusikka Ärjänpuolella Kaivantoa vasten ja Kuivaniemi, sekä Hiisiniemi, joka on Alassalmen puolella.
Teirisyvä Hiisiniemen takana on erään ilmoituksen mukaan siksi laaja, että nuotta siihen mahtuu. Vetäissä nuotta siinä nousee kuin kaivosta. Siitä kalastaessa ei pitäisi olla ketään näkemässä. Ärjässä on Lehmisyvä Lehmikiven luona.
Manamansalolla on 47 lampia, ennen 77, Andelinin mu-kaan 70. Kotapeura-lammissa ei hämmenny vesi niinkuin useissa muissa, Silloin kuin Oulujärvessä. S y v ä Heikanlampi on 2 osai-nen; tämän lammin vesi hämmentyy silloin kuin Oulujärvenkin.
Järven eri lahtia ovat:
Painuanlahti Säräisniemen vieressä, matalasuinen, jotta välistä kärryllä ajelevat lietettä sen yli.
Kankarin- ja Jaalanganlahdet, joista jäljemmäinen on mel-kein eri järven kaltainen, nieminen ja saarinen.
Talvilampi melkein Kaivannon kupeessa.
Pehkolanlahti kaarteen kaltainen.
Melalahti ja Antinlahti, kaikki pohjoispuolella.
Mieslahti ja Jormuanlahti noin peninkulman pituisia.
Eteläpuolella ovat tärkeimmät Enonlahti; peninkulman pi-tuinen Vuottolahti, jolla on kaksi lahtea peränä; Vuores- sekä Koutalahti.
,,Se luonto, jonka kohtaa Paasoon tultua on vielä Poh-janmaan alankoa, se eroaa Savon ja Hämeen vuorisista seu-duista. Tässä on vaan matalat rannat kaikkialla tuon meren näköisen jättiläisjärven laiteilla, joilta vaan sivurannat näkyvät, takimmaista puolta ei näy tavallisesti ensinkään. Ainoastaan selvällä ilmalla siintää esim. katolta katsovalle metsän yläreunaa
Manamansalolta". (A. Th. Europaeus).
,,Niskanseljälle alkaa jo näkyä vaaroja ja kukkuloita koil-lis- ja itä-puoletta. Lähinnä on Kivesvaara, ja sen takana Hyy-rylänmäki y. m. vaaleansinisiä juovia taivaan rannan laiteella.
Manamansalo on jotenkin tulvan repimä, sekä länsi- että itäpuolelta, jossa on Paljakan mäki *), ja samoin oikealle jääpä Säräisniemi."
Paltajärvelle näkyy jo selvemmin joukko Kiveksen, Mela-lahden y. m. vaaroja, ikäänkuin tuntureita.
Kajaanin seuduilla käy seutu myös Alppimaiseman tapaiseksi.
Selänteet katkaisee Kajaanin joki, jonka viime putouksen Ämmän touhu kuuluu toista peninkulmaa ja näkyy noin lähes 1/3 virstan päähän Kajaanin suvannolle. Siihen jää sivulle muutamia taloja, ylhäisellä rinteellä oleva ,,Tuonenmäki" pohjoispuolella ja ne-rokkaan Renfors'in kivenhiomo, häyrymylly ja turkiksien muok-kaustehdas,, äkkijyrkät kalliot (Jauhokallio), vihdoin ,,Uusikaupun-ki", joka ei ole muuta kuin lastauspaikka, kalkkisilta, valkama
*) Paikkakunnalla on muitakin täännimisiä: Paljakka, talo korkean mäen Rehjan
palja vasara=
alla Rehjan eteläpuolella, ja mäki Puolangalla. Ehkä palja alkujaan = iso, siitä
= iso vasara, josta vasara jätettiin pois. Paljakka = Isohko, Iso.
pohjoispuolella sulkujen suulla ja Sahanalus, syvä satama kau-pungin puolella, tukevan laiturin suojassa *).
Muista saarista on suurin Ämmänsaari, joka on hyvin kor-kearantainen pohjoispuolelta ja myöskin vierevä. Siellä ei ole tätä nykyä yhtään taloa, vaan Sivolan sanotaan siellä ennen olleen. Metsittynyttä nurmea on vielä eteläpuolella. Poh-joisrannikolla on melkein pyöreitä, erittäin kirkasvärisiä kiviä, joita noukiskelevat lapsille saarella käydessään. Ne tulevat esiin saaren hietikon sisästä, eivätkä ole nykyveden pyöristämiä, vaikka pyöristys nykyjään taas jatkuu. Saaren pituus on luullakseni kolmatta virstaa. Pohjoispuolta vedestä sanotaan Ärjäntoriksi.
Länsipuolella on merkillinen kannokko ,,Porokirkko" luultavasti pakanuuden raja-ajoilta. Itäistä kulmaa sanotaan Kirkkosäikäksi, kun on Paltamon kirkkoon päin.
kävellessä hietikkorantoja poudalla hiekka merkillisesti helk-kää, jotta muistaa Kalevalan säkeen: ,,somer soitti, hiekka heitti".
Manamansalon eteläpuolella on Vuolijoen suun edustalla iso Käkisaari, jossa on kokonainen kylä. Käkisaaren ja Ärjän vä-lillä on Lehmikivi ja Uupunut, pieniä luotoja.
Lähellä on Toukansalmessa Toukansaari, joka on virstan pituinen. Molemmat lieventävät isosti Oulujärven aaltoja ja suovat turvaa matkamiehille.
Niskanseljällä on vähä saaria. Yksipisto on yksin Sä-räisniemen ja Alassalmen välille pistetty.
Jaalangan lahden suulla ja puolessa on paljo saaria. Kai-vannon edustalla Kuosto, jonka korkein paikka on nimeltä Kuos-ton kulma.
Kalikkasaari on pari neljännestä Vaalasta. Kalikan sano-taan kesäisenä yönä, tulvan aikana, ennättävän siitä virran mu-assa Niskakoskeen.
Täällä on samoin kuin muuallakin Laurukaisen saaria, siksi Kaivannon luona, jota sanottaneen Venäjänsaareksikin, toinen jos-sakin Jormuanlahdessa, ja sitä paitse muisjos-sakin järvissä.
*) Wert. Europaeus, ,,9 p. huhtik. 1883."
Paltajärvessä" on isoin Karhunsaari, jonka nurkitse Kianta-laiset y. m. Ouluun purjehtivat ja idempänä Hevossaari, joka on tunnettu Ison vihan ajoilta. Molempain välissä ovat Pih-lajasaaret ja Määräsaari keskivälillä kirkkomatkaa. Melalahteen päin on useita Varisniemen kohdalla ja ulompanakin, niinkuin Nuotti- ja Teväsaari. Melalahdessa on muun muassa pieni Kalmosaari. Itäänpäin Hevossaaresta on kaksi isompaa, nimeltä Honkiset. Suuren kalaveden laiteessa on näistä toinen ihana lehtoisa saari. Andelin kertoo, että eräs syntinen mies asettui tänne yksinään elämään. Yli 15 vuotta on siellä asunut ja kaloja pyytänyt ja väkevän himoa siten välttänyt. kurjuuttakin sai kärsiä, mutta yhtäkaikki siellä asui ja arveli, että ,,Paltamossa ei muita omillaan eläviä taloja ole kuin Immolan Haataja ja Honkisenpää". Näiden saarien kautta jakautuu Paltajärvi usei-hin selkiin, ja ikäänkuin paloittuu, joten kulku käy paremmin laa-tuun.
Mutouden luona on myös puolikymmentä pienempää, Pal-taseljässä on jälleen kolme luodon kaltaista: Tapaninsaari, Huh-monen ja Pikkusaari. Huhmosta on ennen käytetty mestauspaik-kana ja pikkusaarta kaatuneiden sotilaiden hautausmaana.
Sokajärvellä on salmien välissä Savisaari ja sen takana Sokasaari, jossa on ennen ollut Nirvan talo. Kalliosaari on keskellä, jotenkin mullaton kallioluoto.
Niemistä ovat tärkeimmät:
Nimisniemi, pieni matala ja metsäinen.
Ssäräisniemi, ympäriinsä vierevä, kylä ja kirkko siinä.
Vuottoniemi, matala ja luhtainen.
Uimaniemi, asuttu.
Lapinniemi, kalliokärki, kannaksella talo.
Kumpuniemi, nyt asumaton.
Koutaniemi, korkea kangas, vierevä, monitaloinen.
Parkinniemi Sokajärven taipalella.
T i h i s e n n i e m i , vainiona, Kajaanin luona.
Sokasaari, oikeastaan niemi, Kajaanin joella.
Kuninkaanniemi, pieni, siinä mökki.
Lukkarinnurmenniemi, autio.
Toivoniemi, siinä talo Leva- ja Hövelönlahden välissä.
Paltaniemi, siinä tiheä kylä; sen kärkiä Kirkko-, Leppi- ja Tapaninniemet.
Kiviniemi.
Laanniemi.
Varisniemi, kylä, pohjoisrannalla.
Neuvosenniemi, talo Toukansalmella.
Vekaranniemi, taloton.
Lassilanniemi.
Väätäjänniemi.
Neulaniemi.
Itäinen vesijako.
Aivan läheltä Venäjän Karjalan suurta Kivijärveä, Var-tiuksen takaa, alkaa vesi rajalta juosta Oulujärveen päin ja las-kee ensin suurenlaiseen Änettijärveen, siitä Lentiiran ynnä monen salmen ja solukan kautta isoon Lentuanjärveen. Sitten kahden Lentuankosken kautta Lammasjärveen.
Lammas- ja Ontojärvenkin välillä on 3 pienempää kos-kea, joista ylin ja kivisin nimeltä Pajakka on juuri Kuhmonie-men kirkon kohdalla, Lammasjärven päässä.
Ontojärvi on jälleen suuri ja ottaa pohjoisesta lisiä pit-kästä Kellojärven jaksosta.
Vihdoin lasketaan Ontojokea Kiimaseen l. Kiimasjärveen.
Ontojoessa luetaan 11 eri koskea peninkulman matkalla. Aino-astaan Suitu ja Kate ovat merkillisempiä.
Ontojoen alta kulkee höyryvene aina Kajaanin tuo Petäi-sen kosken niskaan. Sotkamon kirkon sivulla on Pirttijärvi ja sen alapuolella väkevä Tenetin virta ja Tikkalansalmi, joiden kautta tullaan toista peninkulmaiseen Nuasjärveen, jonka jatko on Korvansalmesta lähtein Rehjanselkä, minkä pohjoisin osa on Kulunta- ja eteläisin Karankalahti.
Sisävestä karttuu pitkin matkaa, esim. Tipasjoki Kiimaseen etelästä ja Sumsa sekä Kusia pohjaisesta. Kianta- ja Sapsojärvet Sotkamon vesiin ja vihdoin Jormanen etelästä Nuakseen.
lähtee vesi monen salmen kautta pienien saarten välitse jouduttamaan kulkuaan, Purnuniemi, Linnasaari, jossa näyttää olleen, kuten tarukin kertoo, jotakin linnamaista; Polvila,
Lönnrotin entinen talo, jäävät syrjään, Sitten lähtee vesi kuohuen kiertämään kallionientä, jota on koettu läpikin porata.
Lehtoisia ihania saaria on kosken keskellä. Niistä on yksi ni-meltä Rauhansaari; ruotsalaisiakin nimiä sille on monta annettu, sillä siellä kuljetaan paljon huvittelemassa.
Mitä jylhimpiä, ihanimpia ja raitteimpia paikkoja on koko seudulla Kuurnankosken seutu eli lukkarin virkatalo. Sen ympä-ristöllä on laajoja eri näköaloja sekä Petäisen alle, Suvannolle, Kalliokoskelle ja kaupungin vainioille. Alla kiitää pauhuten Kuurna vihannan lehtimetsän edessä, yläpuolella on tumma kuusisto,
sivulta saa ihailla Kalliokosken hyppeleviä laineita. Kallio-koski on näet pohjoispuolella, Kuurna eteläpuolella lettoista saarta.
Kävele lukija tänne joskus ja katsele sitä päiväpaisteella, kun aurinko on etelän rinteessä ja suopi siten eri paikoille erilaisen vih-reyden ja jättää toiset paikat mustantummiksi. Silloin aaltojen-kin vahtopäät ovat ihanimmat.
Sitten jatkuu joki suvannolla käännöksen tehden ja supistuu kaupungin yläpään kohdalla Koivukoskeksi, jota myös venesulut yhä enemmän supistavat. Vesi löytää kallioin välitse, kivien päällitse lahteen, josta palaa ja kiertää Kyynäspään, huvipaikaksi raivatun niemen ja levenee hiukan, laskeutuen Linnanraunioin kahta puolta Ämmän kautta Kajaanin jokeen, joka on ikäänkuin lahti Oulujärvestä.
Yleensä laskeutuu Kajaanin koskissa vesi parin sadan sylen matkalla 36 jalkaa.
Ignatius'en mukaan on Ämmä*) 18 jalkaa, 572 metriä kor-kea, (samoin jo Sjögrenillä, vaan eräillä 12 kyynärää). Vettä on tässä kuivankin aikana runsaasti 2—3 kyynärää. Talvisin sattuu joskus esim. v . 1860, että kosken niska jäätyy hyytämällä ja sil-loin vesi vaan tirisee koskessa, jonka yli kävellään kuivin jasil-loin.
*) Putouksia sanotaan paikoin muualla äijäksi ja enoksikin (Lönnrot Mehiläinen, 1836).