pe-ninkulman pituinen ja 4 sylen syvyinen kaivanto Oulujärveen Jormuanlahteen.
Vielä lyhempi väli olisi Lika-, Syvä-, Tari- ja Salmi-järven kautta.
,,Koskiparooni" Kaarlo Rosenkampfin toimelijaalla
aikakau-*) Ensi sulut rakennettiin 1488 Italiassa Paduassa, sitten Hollan-nissa ja Ruotsissa, ja samaan aikaan koetti Pontus de Gardie kaivattaa Sai-maankin kanavaa.
kaudella kanavoitiin Varkaudet (1840), Konnukset (1841) ja aloi-tettiin 1845 Saimaan kanavan kaivu. V . 1846 tuli Kajaanin
sultujen VUORO. Ne valmistuivat 1846 ja avattiin kululle 2/9. Nää sulut olivat Koskiparoonin viimeisen toimen hedelmät. Hän sai nimittäin täältä palatessaan halvauksen ja kuoli 17/9 1846.
Sen sijasta, että ennen raskaat tervatynnyrit monen mie-hen ja hevosen työpäivän hukalla piti purkaa veneestä, vedät-tää kolisuttaa veneineen kampsuineen läpi kaupungin maitse, tu-levat ne nyt suluitse muutaman piipunpolttoaikana. Sittemmin on sulkuja yhä paranneltu. Alussa ne olivat 8 jalkaa leveät 50 jalkaa pitkät.
Koivukosken sulun korjaukseen 1867—68 15,492 m. Pa-touslaitos siihen lisättiin 1869 726 markalla. Ämmän sulut ra-kennettiin uudestaan 1870—71 ja maksoi yli 12,000 (?) markkaa.
Mielelläni antaisin tietoja tässä sulkujen tekokustannuksista, tuloista ja menoista, venemäärästä, kulkukaudesta, kulkumaksuista eri aikoina, y. m., mutta en valitettavasti voi kuin muutamia numeroita kokoon saada.
V . 1850 kulki suluitse 851 suurta, 21 pientä venettä. Las-tina 7,892 ½ t. tervaa, 305 ½ t. eloja, 215 t. suoloja, 5 ½ t.
suolakalaa, 57 t. sysiä, 126 t. sekatavaraa, 193 leiv. voita, 17 leiv. potaskaa, 949 leiv. sekatavaraa, 2 tolttia lautoja, 70 tukki-lauttaa, 500 tiiliä. Tulot 341 r. 76 kop.
Suluista oli v . 1861
Veneitä oli 1861 —
Liike Ämmän ja Koivukosken vuonna alkoi loppui veneet 1877 1/5 25/12 1,800 1875 itäis- ja koillisjaksossa, Mainuan, Vuotto- ja Leivajanjoissa.
Muinoinen tie Oulun taipaleelta Tavisalmeen oli 17 pe-ninkulmaa (välillä 8—10 taloa), jotka veneillä suurimmaksi osaksi kuljettiin, paitse vesien välillä, missä veneet taivallettiin.—Li-mingan—Oulun tie oli jo 1618 (Messman).
V . 1609 käskettiin **), että tie on raivattava rajaan saakka,
*) Ei ole tilastollisissa vuosikirjoissa.
**) Maaranen Urk. II s. 391.
että Venäläisillä olisi hyvä tie tulla ja mennä ja tuli J . Beemin kirjoittaa Venäjän puolisille maaherroille, että heidänkin tulisi samanlaista tietä rajalle asti rakentaa. Markkinapaikan määräsi hän Maanseljälle, johon kesällä ja talvella olisi tultava kokoon kaupan tekoon. Oululaisten piti siihen ensin puoteja rakentaa, kyllä Venäläiset, arveli kuningas, tekevät sitten samoin.
Nurmeksesta kuljettiin Turkuun viime vuosisadan keskipal-koilla Kajaanin ja Oulun kautta.
6:nnen pykälän mukaan sopimuksessa 1680 suostuivat Pal-tamon ja Sotkamon pitäjään asukkaat korjaamaan ja voimassa pitämään Säräisniemen—Oulun maantietä niinkuin vanhasta(?) on ollut tapana, ja piti sen olla siinä tilassa, että vaunuilla ja muilla ajokaluilla voisi sitä kulkea esteettömästi. Vuonna 1814 mainitaan tään tien pituus kymmeneksi peninkulmaksi. Tahdot-tiinpa v . 1683 seutulaisia pitämään tietä voimassa Salosiin ja Iisalmellekin. Salonen oli lähin satama ja Oulun ja Iisalmen väli tärkeä postitie, sillä täältä kulkivat Tukholmasta kirjeet Vii-puriin ja muuhun Karjalaan, Inkerin, Viron ja Liivinmaan paikkakuntiin. Ratsuteitä lienevät olleet, koskahan myöhemmin oli-vat uudestaan tehtävät.
V . 1785 lausuu J . Frosterus, että on ruvettu tekemään maantietä Sotkamon ja Paltamon välille, vaan luulee, että ei mitään liikettä siten synny. Vasta sanoo silloin ,,Pielisten tien-kin" valmistuneen. Muut tiet, Iisalmeen ja eri kyliin vievät, ovat erittäin huonot. Sentähden on pappien kesällä jalkasin liik-kuminen porrastamattomillakin soilla: onpa vedessäkin kahlaami-nen ( J . Frosterus, Åbo Tidn. 1791).
Deutsch kertoo 1814, että tie on katsottu Utajärveltä, Puo-langalle ja Hyrynsalmelle, josta se olisi jatkettava Kiannan kos-kien niskaan, siitä yhä Vuokkijärven pohjoispuolitse Viiankiin ja Kivijärvelle sekä yhä edelleen Kemiin asti. Kiannalta Kivi-järvelle taitaisi tulla 5, Kemiin 24 peninkulmaa. Toista maan-tietä on ajateltu Sotkamon kirkolta Miinaan 12 p. jne. Mutta Oulujärvi häiritsisi liikettä täällä, jota vastoin edellinen tie Uta-järveltä, Puolangan kautta olisi varmempi. Tään toisen, Ka-jaanin kautta, arveli sopivammaksi, koska jo on tie Sotkamoon,.
josta 10—12 peninkulmaa olisi vaan Venäjän rajalle. Eri maantietä ehdotti hän myös Kuusamon kautta Venäjän Karjalaan.
V . 1758 anoivat kajaanilaiset tietä Iisalmen ja Säräis-niemen välille Saaresmäen kautta (Gebhard).
V . 1757 sääsi maaherra lumireen vedon etelätielle ja käski sivuuttajain kääntää oikealle kädelle (Gebhard).
Maaherra Jägerhorn esitti v . 1777 Limingan—Siikajoen
—Savon tien ja Limingan —Vuolijoen tien, jotka 1781 pantiin kuntoon (Tidning utg. af ett sällskap i Åbo 1782).
V . 1725 oli huono tie Niskasta Lammin törmän alle (Gebh).
V . 1767 oli Kajaanin pormestari Siikajoelle kutsuttu neu-vottelemaan, miten tie Nissilästä olisi jatkettava pohjoiseen ja tästä syntyi tie Ouluun. Jo tätä ennen oli (keisarin) tie val-mis Vuolijoelta Nissilään (Gebh.).
Deutsch mainitsee 1814 olevan 3 peninkulmaa huonoa tietä Nissilään. V . 1820 tehtiin Kajaanista tie Iisalmeen Kivimäen kautta; samaan aikaan Säräisniemeltä Neittävän kautta Utajärvelle, Paltamosta Jormuan ja Kuluntalahden kautta Sotkamoon. Kui-tenkin mainitsee Deutsch jo 1814 vanhan tien Kajaanista Sot-kamoon, 5 peninkulmaa, mutta ei sano sitä paljoa käytettävän.
V . 1814 oli jo olemassa tie Sotkamosta Nurmekseen, 5 penin-kulmaa, milloin lienee valmistettu. V . 1830 oli aie jatkaa tätä tietä aina Suomussalmen kirkolle ja Arkangelin läänin rajaan, (Rein), mutta v . 1853 ei ollut vielä pitäjään sisällä muuta maantietä kuin kirkolta pappilaan 5 virstaa (Bisin mukaan).
Vasta 1852 tutki maanmittari tienjäljen Puolangalle päin.
Utajärven ja Niskan eli Vaalan tie tuli ajokuntoon v . 1850; entinen tie vei Säräisniemelle. Sotkamon —Kuhmon tie oli puoleksi valmis silloin (Ilmarinen 1850 N:o 72).
V . 1851 16 p. syyskuuta määräsi Oulun kuvernööri maan-tien Säräisniemeltä Veneheiton kautta Piippolaan. V . 1852 2 p. toukokuuta päätti hän tien rakennettavaksi pohjoispuolelle Oulunjärveä ja 1855 oli se jo linjattuna ja mitattuna 81 virs-taksi, v . 1862 valmistettiin tie Mieslahdelta Ristijärvelle; v.
1868 oikotie Kajaanista Mainualle, v . 1872 jälleen tie Oulujär-ven eteläpuolelle.
V . 1861—65 välillä tehtiin 47 virstaa maantietä Kajaanin luo sekä Mieslahdelta Ristijärvelle 15 8/10 virstaa, Kuhmon kirkolta Jonkerin kylään 7 v., Kiannalta Hyrynsalmelle 17 7/10 virstaa.
Maanteitä tehtiin 1866—70 välillä Mainualle 13 virs-taa 90:llä jauhokulilla. Kuhmon kirkonkylän ja Jonkerin välille 15 v . 13,184:llä markalla ja Saviahon sekä Petäjäkosken vä-lille 25 virstaa 10,415 markalla, mutta se ei ollut vielä 1870 valmis. Ristijärven kirkolta Hyrynsalmen kirkolle 25½ virstaa 75 jauhokulilla ja 6,669 markalla. Puolangalla kierreltiin ja lävistettiin särkkiä 2,124 markan kuluilla.
Hyrynsalmen puolessa ei maanteitä paljon kesällä käytetä, sillä kaikki liikkuvat jokea pitkin. Sen tähden siellä salomailla
ta-paa joskus raatteita ja valtikoita keskellä tietä kukoistamassa.
Maanteitä on nyt liiaksikin rahvaan ylläpidettävänä ja toi-vossa on oltu, että valtio kustantaisi myös osan, koska sillä on paljo metsiä näillä tienoilla.
Tienteon velvollisia manttaaleja 1865 oli 236 ½. Entisiä maanteitä oli yleisiä 491 2/3 v., ja kyläin 31 v . V . 1866—
70 tuli lisää 106 ½ virstaa.
Manttaalia kohtaan oli 1870 maantietä enin Haapajärven kihlakunnassa 2,84 virstaa, vähin Salon kihlak. 1,34, Kajaanin kihlakunnassa 2,66.
Pisin maantien osuus on Säräisniemen pitäjäässä Vuoli-joen Karjalaisen omistamalla 3/4 osan manttaalin tilalla, joka ylettyy vähän yli 2:n virstan — ja Paltamossa sekä Kajaanin
maaseurakunnassa 3/4 ja 1/3 osan manttaalin tiloilla vähän yli virstan.
Venäjän Karjalassa Kajaanin kohdalla ovat kulkuneuvot jotenkin hankalat, paitse järvillä ja suurilla joilla, Esim. Kemin kaupunkiin ei tule muuta maantietä kuin välttävä metsäpolku (Ervasti, Matkamuistelmia s. 62).
V . 1860 syksyllä valitettiin Kuhmosta, ettei ollut tietä kaupunkiin, milloin lienee se sitten valmiiksi saatu.
Nyt on jo valmiina myös tie Kuhmosta Nurmekseen, mutta ei yhtään Venäjän Karjalaan.
Kyläteitä yhä syntyy ja parannellaan lisää, jotta kohta pää-see vaunuilla joka taloon.
On hietikkokankaita, niinhän Säräisniemellä, Manamansa-lolla ja Koutaniemellä, missä maantien saa aikaan missä tahansa, kunhan vaan puut ja kannot saapi pois tieltä. Ojia ei ole ja tie on yhtä kuiva kuitenkin. Kun pyörän sijat syöpyvät ja kolot-tuvat, ajetaan tiensyrjää ja kuopat tasautuvat itsestään aikojen kuluessa.
V. 1872 tehtiin tie Pelson yli Kylmälästä Veneheittoon.
Näillä maanteillä on monta monituista siltaa, joista muu-tamat ovat sangen pitkiä ja isoja; toisin paikoin sitä vastaan vielä kuljetaan lautalla eli lossilla, esim. Vaalan, Kiehimän ja Hyrynsalmella Yläjoen poikki.
Vanhin lienee Kajaanin linnan silta. V . 1647 valitettiin etteivät talonpojat hanki siltatarpeita, v . 1659 oli puhe yhä
sen rakennuksesta kadunperkkausten ohessa (K. A. Castren, käsi-kirjoitukset.
Puut siihen sanotaan otetun Manamansalolta.
Vuottolahden silta on uusi ja jokseenkin pitkä. Sotkamon kirkolla on pari ja Tikkalansalmessa myös pitkä silta, jotka eivät liene vanhoja.
V . 1866—70 välillä on teetetty kunnan varoilla siltoja Hyrynsalmen sekä Muhoksen väliselle tielle 5,000 markan arvosta.
Hyrynsalmella on 1, Ämmäntehtaalla 2, jotka jo ovat la-honlaisia.
Maantien Rumpuja ja siltoja on viime aikoina teetetty ki-vestä.
V . 1868 rakennettiin 5 suurta siltaa Kestilän ja Kajaanin välille.
Kuikan, Vimpelin, Vuottojoen ja Mainuanjoen siltain ra-kennus tuli maksamaan 19,454 m. v . 1868. Uittimon silta Mai-nualle rakennettiin 1870 4,215 markalla. — silloin (?) raken-nettiin Oulun sillatkin 200,000 markalla.
Kajaanin sillan korjaus maksoi 5,514 markkaa v . 1869.
Nyt kun maantiet ovat valmiina ristiin rastiin, tuntuu somalta lukea (v. 1754) E. Castrenin sanoja: ,,Maantienkin
ra-kentamisen pitäisin mahdollisena Karjalan, Sotkamon ja Ka-jaanin välille. Sen valmistuttua voisi Karjalainen tuoda kar-jaansa tänne kaupaksi ja siten rappeudessa oleva karjanhoito voisi siellä virkistyä."
Vihdoin mainittakoon, että kuvernööri Lagerborg on toi-mittanut kirjan: ,,Neuvo, kuinka Teitä ja Siltoja pitää rakennettaman
ja voimasa pidettämään ja tieosa tolpat tehtämän Oulun läänissä. Painettu Vaasassa 1850, mutta allekirjoitettu lääninkansliassa 1834 24/5. Tää arkin laajuinen vihko on pai-nettu kahdella kielellä ja varustettu piirustusehdotuksilla.
Majatalot.
Tärkeä postitie kulki ISON vihan aikana Kajaanin kautta ennen Tukholman ja Viipurin ynnä Viron välillä. Majata-loina oli Koutaniemi, Karppila (ja Mannila) Manamansalolla, Rokua Kukkolan kylässä. Tämä oli Oulun tie.
Viipurin tiellä oli Määttälä ja Piippola (nyt Karjala) Vuolijoen kylässä, Hukkala Saaresmäessä ja Lämsälä.
Raahen tiellä oli edelleen majatalona Veneheitossa Lämsälä, joka 1717 joutui autioksi.
V . 1552 mainitaan jo Vuolijoen l. Saaresmäen seuduilla kyydinvartija ,,skjutsbeväpnare" Purhoinen.
Majataloja luetellaan v . 1749 4, 1754 5, 1760—90 7, 1795—1800 8. V . 1880 oli niitä 15 kappaletta Paltamon pitäjässä.
Kenraalikuvernööri sai v . 1638 käskyn hankkia majataloja Suomen kaupunkeihin (Elmgren).
Kajaaniin laittoi majuri Forsman majatalon l. kievarin v . 1680.
Menot kievarinpidosta ja kihlakunnan postista ovat olleet 1) Kievareista:
Valtionmaksut vuosittain 169 m. 44 p.
Kuntainmaksut v . 1866 4,331 markkaa 1867 4,363 „
Kuntainmaksut v . 1868 4,403 markkaa.
1869 4,406 „ 1870 4,406
Kievarien ylöspitoon valtioapua 671 m. 46 p. vuosittain, sitten kuntain puolelta v . 1871 6,111 markkaa
1872 6,111 „ 1873 6,261 „ 1874 6,011 „ 1875 5,539
(Muissa Oulun läänin kihlakunnissa ovat nääkin maksut pienemmät, eli 48 m. Salon, 135 m. Haapajärven, 3,090 Oulun
ja 2,737 Kemin kihlakunnissa).
2) Kihlakunnan postista:
Valtionmaksut 112 m.
Kuntainmaksut v . 1866 1,937 markkaa 1867 1,863
1868 1,863 „ 1869 1,863 „ 1870 2,262
V. 1809 anottiin kyytipalkan korotusta 8:sta 12:een killinkiin (Gebhard).
J o ennen isoa vihaa pantiin säännöllinen postiliike toimeen v . 1669, jolloin nimismies Juho Gamman sitä hoisi. Sitten oli eri postinhoitaja Juho Uhlvijk, joka asui Sokasaarella (ja mai-nitaan ensikerran 1723 Gebh.) Kajaanista hän postin kuljetti Koutaniemelle asti itse, kesällä veneellä, talvella hevosella. Geb-hard kertoo hänen kerran valittaneen, että hänen yhden elotyn-nyrin palkasta piti olla joka viikko virkansa toimituksessa!
Siltä ajalta mainitaan: postimies Taneli Cajanus, jonka avuksi oli laitettu Lämsälän majatalo Viipurin tielle, mutta ta-lon hävitti vihollinen.
Hän kuoli 1745. Hänen poikansa Juho, linnanvartija tuli seuraajaksi, kun näet osasi kirjoitusta ja laskentoa ja oli virassa vuoteen 1781, jolloin äkillisesti kuoli vaimon poissa ollessa.
Tullinhoitaja Holm hoisi virkaa vähän aikaa.
V . 1781 tuli siihen Nyman, jonka epäiltiin kirjeitä auko-van. Juoppouden ja väärennysten vuoksi pantiin hänet vi-ralta 1786. Sitten Steckman, Juho Adler, Schroderus 1797—
1802. Häntä syytettiin virkavirheistä ja siveettömyydestä.
Sitten seurasi Fr. Basilier. (Gebhard).
Oulun talvitie kulki silloin Koutaniemen kautta. Talvitie on nyt hiljan Kajaanista jälleen muutettu Koutaniemen, Mana-mansalon ja Säräisniemen kautta kulkemaan, tätä ennen se kulki Palta- ja Varisniemen, Kiveksen ja Väätäjän kautta.
Etelään päin oli vielä 1748 lähin postitoimisto Mikkelissä, joka oli ainoa koko Savossa.
Kajaanin posti tavallisesti kulki Deutschin mukaan 1814 vielä enimmiten jalkaisin Nissilästä Saaresmäen kautta Kajaaniin.
Postista puhuttaissa pitäisi kertoa postiliikkeen karttumisesta seudulla, kirjeiden luvusta, rahasummista y. m., mutta siitä en ole ehtinyt ottaa paljo selkoa.
Kirjeitä kulki Kajaanin postikonttooritse v:na 1845 1,698, 1855 2,261, 1865 4,045, 1866 4,262, 1870 5,737.
Iisalmella kulkee paikkakunnan omia kirjeitä melkein yhtä paljon.
Nyt on pieniä postitoimistoja Kuhmossa ja ell'en erehdy Hyrynsalmellakin.
Postimaksu oli 1750 vaiheilla 6 äyriä luodilta Ouluun, 9 äyriä TURKUUN ja Tukholmaan (Gebhard).
Postimaksu vielä 1840 oli erilainen eripaikkoihin. Kajaanista Ouluun ja Kuopioon se teki luodilta 7 kop. hopeassa (24 ½ paperissa), Oulusta Helsinkiin 15 kop., vaan Kajaanista 13 ½, Oulusta Savonlinnaan 9, Kajaanista 8, TURKUUN molemmista 13 ½ (O. W. S. 1841 N:o 6).
Nyt tulee posti Helsingistä 4—5 päivässä Kajaaniin ja kahdesti viikossakin parin vuoden ajan. Ouluun päin kulkee posti Hyrynsalmen ja Puolangan kautta kerran viikossa, muuta-mia vuosia sitten vaan Iisalmen kautta.
Ihmeellistä ettei postilaitos kesällä käytä hyväkseen
Oulujärvellä ja Sotkamonvesillä kulkevia höyryveneitä. Hassua on että Säräisniemenkin kirjeet kulkevat Kajaanin kautta.
Posti-mies soutelee vähitellen järven selkiä myöten ja pitää tuulisina aikoina sääpitoa niemissä ja saarissa.
Muinoin viipyi posti Turusta 1—2 kuukautta Oulun kautta kulkeissaan.
Rautateistäkin on täällä jo unta nähty, mutta hyvähän se on, että ne tulee tänne päinkään. Tähän asti on Kajaanin seutu ollut kokonaan Oululaisten kauppiaitten kynsissä. Kun Kuopioon päin kulkukeinot ovat paranneet Iisalmen ja Kuopion vesien ka-navoittamisen kautta, ja Nurmekseen on lävistetty yhtäläinen väylä, on kauppa yhä enemmän kääntynyt ja kääntyy sinne päin.
Oululaiset huomaavat lähteensä kuivuvan ja ovatkin kokeneet puuhata rautatietä Oulusta Vaalaan, jossa olisikin mainio sa-tama, ja kauppalan alkua. Vuottolahteen Kemin rantaan on ap-rikoitu etelästä tulevan rautatien satamaa, sillä siinä on nelisen syltä vettä kohta rannasta ulkouttaessa.
Kun vielä saataisiin tervan kuljetukselle tie auki Iisalmeen ja Nurmekseen esim. hevosradan rakentamalla, niin olisi seudulle siitä iso hyöty.