MITEN KEURUUN VANHAN KIRKON HAUTAKAMMIO LÖYTYI
Vuonna 1928 ilmestyneeseen
"Keuruun kirjaan" sisältyy silloisen kirkkoherran toiseksi nuorimman pojan, setäni filo
sofian maisteri Anto Rafael Leikolan, laajahko tutkielma Keuruun Vanhasta kirkosta.
Tässä artikkelissa on lyhyt, parinkymmenen rivin mit
tainen maininta kesällä 1926 kirkon alta löytyneestä hau
takammiosta, jossa mm. kirk
koherra Abram Indrenius oli 1770 saanut leposijansa. Kuvia hautakammiosta ja vainajista on sittemmin ollut esillä Van
han kirkon sakastissa.
K u n lö y tö oli tu o re , k o lm e n e ljä n n es
v u o s is a ta a sitten , A. R. L eikola k e r
toi siitä Sisä- S uom i- le h d e ssä (6. 8.
1926) se u raav asti:
S a a tu a n i v a n h o is ta k irk o n k irjo ista tie tää, että K e u ru u n v a n h a n k irk o n alle olisi h a u d a ttu , ta h d o in h e n k ilö k o h ta ise sti tu t
kia asiaa, v a rs in k in k u n M u in a is m u is to y h d isty k s e n tie d o t o liv a t p ä in v a staiset.
N o in p a ri v iik k o a s itte n k ä v im m e , h ra Bror Sievers ja a lle k irjo itta n u t, k a ts o m assa k irk o n la ttia n alla. L ö y sim m e a h k e ra n e ts in n ä n jälk e en k u u s ik u lm a i
sen k e lla rin k u o rin alta. E nsiksi täy ty i o ttaa irti la ttia p a lk it ja v a sta sitten, n o in 80 cm sy v e m m ä llä, oli h o lv in k a tto la n - ku t, p a k su ja h irre n p u o lik k a ita k u te n
siih e n a ik a a n oli ta p a n a . N ä m ä la n k u t o liv at p a k s u n to m u n , s o ra n ja tu o h ik e r- ro k se n p e ittä m ä t ja v a s ta ne sy rjä y te tty ä m m e saim m e p u o lip y ö re ä t k a tto p a lk it n ä k y v iim m e . P u o lise n tu n n in p o n n iste lu n jälk e en oli yksi p a lk k i o te ttu sy rjään ja p im e ä h o lv i a m m o tti sy v y y d estä.
L a s k e u d u in alas k u o le m a n v a lta k u n ta a n to te a m a a n oikeiksi k irk o n k irjo ista sa a m a n i tied o t. K ellari o n k u u s ik u lm a in e n ja a rk k u ja o n k o lm essa riv issä siv u tta in ja o sittain k o lm e ssa k e rro k se ssa p ä ä lle k käin. K aik k ia a n n ä in y h d e k s ä n ark k u a , viisi a ik a ih m ise n ja neljä lapsen.
A in a k in yksi v ain ajista o n o llu t arvo- h en k ilö , sillä e rä ä n a rk u n k u m m a lla k in siv u lla h u o m a s in neljä k a u n ista , k ä sin ta o ttu a ra u ta is ta k a n to rip aa .
E n e m p ä ä ei m a iste ri Leikola siin ä v a i
h e e ssa k a ts o n u t v o iv a n sa k erto a. K u i
te n k in jo v iik k o a m y ö h e m m in ( 14. 8. ) h ä n saatto i tä y d e n tä ä tietoja. H ä n totesi alu ksi, e ttä v a n h o issa k irk o n k irjo issa oli k y llä m e rk itty yli k o lm e sa ta a vain ajaa h a u d a tu k s i k irk o n alle v u o s in a 1759- 1782, m u tta k irk o n tilik irjoissa m a in ittiin sa m a lta ajalta, e ttä h a u ta u k s e t oli teh ty
" v a n h a n k irk o n " alle. N y k y in e n v a n h a k irk k o oli silloin u u si, ja se n edeltäjä seisoi v ielä p a ik o illa a n p ie n e n m a tk a n p äässä.T uo re h a u ta lö y tö oli site n v ä ä rä s tä p a ik a sta tehty! L eikola jatkoi:
L ö y d e tty h a u ta su o ja , jossa tu n te m a t
to m a t lep ä ä v ä t, o n ra k e n n e ttu s a m a n laisista litteistä lu o n n o n k iv istä k u in k irk o n y m p ä rillä o lev a k iv iaitak in . Sen k o rk e u s o n 185 cm , leveys ja p itu u s 280 k u m p ik in . A lk u jaa n o n k ellari o llu t p a ri k o rtte lia m a ta la m p i, sillä n iitä o n jäl
k e e n p ä in k o ro te ttu . A rk k u ja, jo tk a o v a t kaik k i v a lk o isek si m a a la tu t, o n lö y ty n y t 42
y k si lisää, jo te n n iitä n y t o n k y m m e n e n ja p itu u s s u h te is ta p ä ä ttä e n k u u s i a ik a ih m isen , yksi n o in k y m m e n v u o ti
aan, y k si e h k ä k a k s iv u o tia a n ja k ak si v a sta sy n ty n e e n . M itä a rk k u je n sisällä on, b a lsa m o itu ja ru u m iita k o v ai k u i
via lu ita, jä ä to istaisek si sa la isu u d e k si, sillä y k s ity ish e n k ilö n ä en ole k a ts o n u t v o iv an i h ä iritä k u o lle id e n ra u h a a . Ilm a h a u ta h o lv is s a o n tä y sin p u h d a s ta , jo s
k in k y lm ä ä k u te n k iv ik e lla rissa y leen sä.
M u lta a ei ole a rk k u je n p ä ä llä, v a a n o n n e la d o ttu p ä ä lle k k ä in ilm a n m itä ä n tu k ea , ja siitä jo h tu u k in , e ttä p a ri s u u rta k irs tu a o n p a h a sti kyljellään, sillä k a ik k i o v a t sa m a n s u u n ta ise sti k a sv o t itää k o h d e n , ja k u n a rk u n p ä ä lly s o n te rä v ä sä rm ä i- n e n eikä tasa in en , n iin k a llis tu m in e n o n m iltei v ä lttä m ä tö n tä . M itä ä n v a rsin a ista la h o a m ise n m e rk k iä en ole h u o m a n n u t, a in o a s ta a n y k si la p s e n a rk k u , jo k a o n k u m m a llista k y llä n u rin , o n liito k sista a n p a h a sti irta a n tu n u t k ä ä rin liin o je n p is tä essä esiin.
A sia sta o n ilm o ite ttu M u in aistieteelli- selle to im ik u n n a lle - n y k y ise n M u se o v i
ra s to n ed eltäjälle - ja v u o tta m y ö h e m m in h a u ta k a m m io tu tk ittiin p e ru ste ellise sti.
M aisteri L eikola k e rto i tu tk im u k s ista Sisä - S u o m elle e lo k u u n lo p u lla 1927.
K u n a rk u t o v a t h a u ta h o lv is s a u se a ssa k erro k sessa, ei a lim p iin a rk k u ih in p ä ä s sy t k äsik si m u u to in k u in n o sta m a lla p ä ä llim m ä ise t ylös k irk o n lattialle, k u o riin. T ästä to im e n p ite e stä oli se k in etu , että tä y d e ssä p ä iv ä n v a lo ssa oli m a h d o l
lisu u s ta rk e m p a a n tu tk im isee n , h a u d a n jä ä d e ssä h ä m ä rä k si, v a ik k a u se ita kat- to p alk k eja oli o te ttu pois. K olm e a ik a ih m ise n ja k aik k i neljä la p s e n a rk k u a n o s te ttu a m m e k u o riin , oli p ä ä sy v a p a a a lim p a a n kerro k seen .
N y t k u n s ä h k ö la m p u illa ta rk a s tim m e a lim m a n riv in ark k u ja , sa atto i h u o m ata , e ttä la h o u s oli n iitä p a h o in tu rm e llu t. M elk ein jo k a in e n p o h ja oli irti la u d o ista , jo sk in p aik o illa a n . M itä ä n k a llistu m ista ei o llu t h a v a itta v issa , p a itsi e ttä y k si ru u m is oli v ä h ä n lu is u n u t p o is
a rk u n la id a n ja p o h ja n v ä lise stä rao sta , k iv ise in ä ä v a ste n . T ä m ä n a lim m a n k e rro k se n v a in a jista k a k si oli m iestä, to d e n n ä k ö ise sti K e u ru u n e n tisiä k irk k o h erro ja tah i m y ö sk in k a p p a la isia . T äy ttä v a rm u u tta ei ole. K aikilla n ä illä v ain ajilla o n p ä ä ss ä te k o tu k k a , ajan ta v a n m u k a a n , ja to isella p a p e is ta k ä h ä rä p e ru u k k i, jo ssa on k o lm e u p e a a a a lto a k u m m a n k in k o rv a n y läp u o lella. K aikilla o n k ä sin e e t k ä d e ssä , m ieh illä n a h k a ise t, n aisilla v il
laiset so rm ik k aat. K a sv o n p iirte e t o v at h y v in sä ily n e et ja kaik illa o n s u u ssa h y v ä t h a m p a a t. V ain y h d e ltä p u u ttu u y k si e tu h a m m a s. K aikki lih a o n k u iv u n u t k o k o n a a n k a saa n , n iin e ttä ei jäljellä ole p a ljo n m u u ta k u in lu u ra n k o . Tosin o n s e n tä ä n n iin p a ljo n jäljellä, e ttä esim . k y lk ilu id e n v ä listä ei n ä e läp i, sillä n a h k a ei ole rep e illy t n ä id e n to isia a n läh ellä o lev ie n lu id e n v äliltä, v a a n o n k u iv u n u t k iin n i p aik alleen . K u iv ik k eik si a rk k u i
h in o n a se te ttu , to isiin ta p p u ro ita , to isiin h u m a lia . K aikki v a in a ja t o v a t h y v in ju h lallisen n äk ö isiä. Sen a rk u n p ä ä ssä , jossa o n k ä h ä rä p e ru u k k i, u lk o p u o le lla p ä ä p u o le ssa o n k u k k a is k o ris te in e n m etal- likilpi, m issä o n k irjo itu s. "Si Jag Skall U p p lä ta E d ra G rafvar. H es. 37 w 12" ( suom : K atso, m in ä a v a a n te id ä n h a u tan n e). M itä ä n n im iä ei n ä is s ä a rk u issa ole. M u u te n o v a t n ä m ä a rk u t p a lja an m a a n p äällä, jo sta sy y stä n iid e n p o h jat o v a tk in p a h a sti la h o n n e e t, laito jen ja k a n s ie n ollessa p a re m m a s s a k u n n o ssa.
K u n h a u ta k a m m io n p o h jalla o lev a t a rk u t oli ta rk a s te ttu , ry h d y ttiin k a ts o m a a n n iitä, jo tk a oli n o s te ttu k u o riin L a ste n a rk u t, jo tk a o v a t h y v in säilyneet, k u u lu v a t to ise e n k erro k seen . Yksi o n se n tä ä n p a h o in liito k sista a n irta a n tu n u t. Y h d e n a rk u n p ä ä lle o n ly ijy ky nällä n a ise n k ä si selv ästi lu etta - v a sti k irjo ittan u t: M argareta E lisabeth Indrenia fö d d d. 27 ju lii a fso m n a a a d i H e rra n o m d. A u g .Ä r 1777. (suom : M aar- g a re ta E lisab eth In d e n ia s y n ty n y t 27 p n ä h e in ä k u u ta n u k k u n u t H e rra s s a 10 p ä iv ä e lo k u u ta 1777). K u n a rk u n k a n si av attiin , n ä im m e p ien e n , k a u n iin la p s e n p ä ä n pil-
43
kistävän esiin valkoisista vaatteista. Teh
dyistä laakerinlehdistä hänellä on sep pele päässä ja kädessä on sekä teko- että oikeita kukkia, jo am m oin kuihtuneita, ynnä kultakirjailulla neulottu m atkasau- van näköinen koriste.
Toisessa lapsenarkussa on viisivuotias poika, jonka kasvot ovat h y vin säilyneet.
Hänen päänsä m uoto on h yvin kaunis ja säännöllinen, tukka pehm eä ja vaalea.
Päässä hänelläkin on tekolaakereista tehty voiton sep p ele, kädessä matka- sauva. N äyttää siltä kun hänet olisi aivan erikoisella huolella puettu valkoisiin vaatteisiin.
K olm annessa lastenarkussa on v a s
tasyntynyt. Neljäs on se, joka on pahasti rikki. N äistä kum m astakaan ei ole erikoista m ainittavaa.
Toisessa kerroksessa on yksi aikaihm i
sen arkku, nim ittäin kirkkoherra Abram Indreniuksen. Tässäkin arkussa on se vika, että pohjaa kiinnipitävät puunaulat ovat lahonneet. M uuten on pu u jotenkin ehjää. Arkun kum m allakin puolella on kolm e rautaista, tinattua kantoripaa.
Arkun pääpuolessa, ulkopuolella, on seuraava kirjoitus: Abram Indrenius natus 1710 Pastor 1750 denatus 1770 d.
18 mai. ( suorn. Abram Indenius, syn ty
nyt 1710, kirkkoherra 1750, u u d estisyn tynyt 1770 18 pnä toukokuuta). Tämä kirjoitus on m aalattu m ustalla maalilla suoraan p u u h u n ja on selvästi vieläkin luettavissa. Kun kansi aukaistiin, nähtiin seuraavaa. Päässä on tum m a tekotukka, m inkä alla ovat vaaleat hiukset. Silm ien kohdalla on kaksi tyhjää , am m ottavaa kuoppaa. H uulet ja nenä ovat kuivuneet pois, niin että ham m asrivit ovat selvästi näkyvissä. Kaikki ham paat ovat paikoil
laan ja aivan ehjiä. K äsissä on m ustat nahkasorm ikkaat. Varsinaisen ruum iin, olkapäistä lähes p o lv iin asti, peittää kaunis käsin kirjailtu m antteli, joka on tum m anpunaista samettia. Siihen on om m eltu erivärisillä silkkilangoilla ( vi h
reällä, keltaisella, sinipunaisella, punai
sella, sinisellä ja ehkä m uillakin väreillä) ikään kuin eläm änpuu, jossa on vihreitä viin ip u u n lehtiä. Vähän m atkaa tyvestä ylösp äin pu u haarautuu, m uodostaa silm ukan, haarautuu uudestaan ja tekee toisen silm ukan. K okonaisuudessaan se näyttää lyh yen varren päähän asetetulta 8-num erolta A lem paan silm ukkaan on om m eltu kaksi n oin 20 cm pituista henki
löä ja ylem pään yksi, jonka pään ym p ä
rillä on suuri, kirkas pyhim yskehä. Mitä näm ä kuvat esittävät, on tuntem atonta, m utta raam atullisia aiheita ja henkilöitä on niissä kaiketikin tahdottu ikuistuttaa.
Taustalla on nähtävästi joku m aisem a puineen, pensaineen ja pilvineen, vaikka tarkkaa käsitystä ei siitä enää saakaan.
Värit ovat siksi paljon him m entyneet.
O m pelutyö on suoritettu suurella tai
dolla ja on todennäköisesti vien yt paljon aikaa. M uuten on koko m antteli hyvin harvinainen.
T äm än kirkkoherra Indreniuksen ja 5-vuotiaan pojan arkkujen päällä on aikaihm isen arkku. Siinä on kum m allakin sivulla neljä rautaista, tinattua kantoripaa. K annen ja laitojen välisessä raossa on valkoin en nauharöyhelö, joka kietoo koko arkun ja on kirjelakalla sisäpuolelta laitaan kiinnitetty. Arkun ulkopuolella jalkapäässä on m etalli- kilpi, jossa on kirjoitus:Ty Christus Är M itt Lif O ch D öd en Är M in VVinning.
(suorn.: Sillä Kristus on m inu n eläm äni ja kuolem a voittoni). Pääpuolessa, sam oin arkun ulkopuolella, on sam anlainen m etallikilpi, jossa on kirjoitus: Och Graf- ven är för H endne. ( suom.: Ja hauta on häntä varten). M olem m issa kirjoituk
sissa on sen lisäksi m ainittu Raamatun kohta, m istä lause on otettu, m utta kir
jaim et ovat niin pahasti rapisseet, että niistä tuskin selvää saa. Tämä arkku on päältä nähden aivan sam aa m allia kuin Indreniuksen, m ikä saattaa arvelem aan, että siinä makaa hänen puolison sa, joka kuoli paljon jälkeen päin. K annen avattua huom attiin seuraavaa. Päässä on vaina
jalla kukallisesta tum m asta silkistä tehty päänm ukainen leskenpäähine valkoisine 44
Anto Leikolan sukujuuret liitty v ät Keuruu seen.
reunoineen. O lkapäillä on m usta, leveä kaulus. K asvot ovat h y v in säilyneet, v ie
läpä siinä määrin, että ham paita ja ikeniä ei laisinkaan näy. Tällä vainajalla on eniten vaatteita päällään. A lim m aisena ihoa vasten on ikään kuin öljytty valkoi
nen palttinapeite. Sen päällä sekä rinnan että erittäinkin vatsan kohdalla on paljon tappuroita, jotka ulottuvat aina jalkoihin saakka. Tappuroiden päällä on valkoi
nen paita ja sen päällä valkoin en pusero, jonka päällä sitten on jo m ainittu m usta kaulus. Pään alla on kaunis, valkoinen tyyny. Käsissä ovat sorm ikkaat ja ovat ne ristissä rinnan päällä. Vainajan ikä lienee noin 80 vuotta.
T oinen, kolm annessa kerroksessa oleva aikaihm isen arkku on kahden pikkuarkun päällä, joista toinen on Margareta Indrenian. Lähellä siitä syystä on olettam us, että tuo aikaihm i
nen, joka on nainen, on lasten äiti eli nuorem m an kirkkoherra Indreniuksen puoliso. M itään raam atunlauseita ei
tässä arkussa ole. Päässä on vainajalla tekotukka ja sen päällä valkoinen huntu.
Käsissä on hienot puolihansikkaat, jotka on taitavasti kirjailtu, jota kirjailua tosin ei enää paljon erota.
Kun tämä viim einenkin arkku oli tut
kittu, valokuvattiin kaikki tärkeät seikat, m inkä jälkeen arkut suljettiin entisille paikoilleen. Raskaat kattopalkit v y ö rytettiin paikoilleen, ja niin vainajat oli jätetty entiseen rauhaansa.
Syystä tai toisesta A. R. Leikola ei pitänyt enää tarpeellisena liittää näin yksityiskohtaista kuvausta hautakam m iosta "Keuruun kirjan" artikkeliinsa.
Abram (Abraham) Indrenius (1710-1770) toim i K euruun kirkkoherrana 20 vuotta, ja juuri hänen aikanaan nykyinen Vanha kirkko rakennettiin. Siten on varsin luontevaa, että hänen poikansa Abra
ham Indrenius nuorem pi (1736- 1796), joka tuli kirkkoherraksi pian isänsä jälkeen ja hoiti sitten virkaa lähes neljän
nesvuosisad an ajan, halusi isänsä hau
dattavaksi juuri silloisen u u d en kirkon alle. Vanhem m an Indreniuksen p uoliso oli Catharina Elisabeth Pacchalenius, nuorem m an taas Christina Elisabeth Idman, jonka tiedetään syntyneen 1751 ja siten olleen m iestään huom attavasti nuorem pi.
T ehdessään hautalöytönsä Anto Rafael Leikola oli jo sairauden, keuhkotuberkuloosin m erkitsem ä, ja tähän sairauteen hän m enehtyi 32- vuotiaana elok uussa 1928, m elko tasan v u o si sen jälkeen, kun oli esittänyt ensim m äisen selontekonsa. Tiedossani ei ole, ehtikö hän nähdä tärkeim män saavutuksensa, K euruun Vanhan kirkon historiikin, "Keuruun kirjassa" painet
tuna. H änen om a v iim ein en leposijansa on sukuhaudassa aivan Vanhan kirkon tuntum assa.
Anto Leikola
45
