,r ¥ — - . ... -- »-■* , ’*;■•'
'-■ ,'.;-11 1 1 1 " , * ...f. ’ >
Vanha aittarakennus on tehty veistämällä eikä sahaa sen rakentamisessa ole käytetty. Vanha tupa purettiin 1950-luvulla.
y /* t & . ^ . / e>
Suninperä:
Aito kalastajakylä
Pyhäjoen Yppärissä
Kotikalliolla on vielä vanha purjevene, jolla Matti teki isän kanssa monta matkaa Raahen ja Oulun markkinoille.
e i 1"lene enään merelle, vaan kapsehtii kotinurkilla Sunin Harmaa vilja-aitta on kylän vanhimpia,
kylässä, jossa hänen mielestään on hyvä asua. J
PYHÄJOEN pitäjään kuuluvan Suninperän asuk
kaat ovat aina hankkineet toimeentulonsa merestä.
Sukupolvesta toiseen kylän miehet ovat olleet kalasta
jia, hylkeenpyytäjiä ja ve
neenrakentajia, ja taidot ovat vieläkin tallella.
Sulan veden aikana ve
neet lähtevät säännöllisesti kaukana meren selällä ole
ville apajapaikoil/e. Kalas
tajat ovat meren karaisemia miehiä. Vain veneet ja pyy
dykset ovat vuosikymme
nien kuluessa muuttuneet.
Perimätietojen m ukaan ensim mäiset asukkaat Sunin rannoille tulivat 1500-luvulla. T ulija lienee ollut Suni Juhanpoika, jo sta kylä sai nimensä. Vakinaisena asuin
paikkana kylän vanhimpiin kuulu
va Sunin tila on ollut vuodesta 1745 lähtien. Sukutaulun m ukaan ensimmäinen isäntä oli Erkki Er-
kinpoika. Nykyiselle isännälle, Tuomas Sunille, tilan luovutti Matti Suni. Tilaa on aina he":nnut sama suku ja Tuom as S mi on järjestyksessä seitsemäs isäntä. Sii
hen aikaan kun ensimmäiset asuk
kaat Sunin rannalle tulivat, laineh
ti meri talon päädyssä olevien kuusten takana. Nyt rantaan on m atkaa parisataa metriä. Kallioi
silla rannoilla m aan kohoam ista ei juuri huomaa.
Ensimmäinen talo oli umpikar- tano, johon päästiin kapeista por
teista sisälle. Petovaaran vuoksi rakennukset olivat vielä aitauksen sisällä. K errotaan, että kerran susi pääsi sikojen joukkoon. Suuri kar
ju puolusti laum aansa ja veti tora
hampaillaan pedolta vatsan auki ja siat säilyivät hengissä.
Ennen Sunin kylässä oli kuusi taloa ja viitisenkymmentä asukas
ta. Nyt savuja on enään neljä ja asukkaita parikym m entä. Tilat ovat pieniä, eikä m aita enää viljel
lä, vaan raha hankitaan m uualta.
Vaikka meri lainehtii k, enhei- ton päässä asum uksista, /esille omasta rannasta pääsee vain pie
nillä soutuveneillä. Suuret kalas
tusveneet on pidettävä muualla.
Kalavajat ovat hävinneet ja kala ajautunut kauemmaksi rannikko- vesien saastumisen takia.
Sunin vanhaisäntä M atti Suni kertoo, miten ennen kalastuksen eteen piti tehdä työtä kesät ja tal
vet. Pääasiassa silloin pyydettiin silakkaa, koska vain kevätkesällä siika rantautui Sunin vesillä. Silak- kaverkot kudottiin käsin. Myös lapset osallistuivat verkonkutomi- seen heti kun solmunten oppivat.
Pienimmät käpysivät lankoja.
"V erkon kutom inen oli mukavaa puuhaa ja lapset usein kilpailivat keskenään siitä, kuka nopeimmin sai sata silm ukkaa valm iksi.”
Myös verkon paikkaus opittiin jo kouluiässä.
Kalat suolattiin kotona
Talvi oli kalastukseen valmis
tautumisen aikaa. Silloin tehtiin kala-astioita ja korjattiin pyydyk
siä. Kun Yppärissä ei vielä ollut sahaa, kala-astioiden puut halkais
tiin kirveellä ja napeslaudat tehtiin
veistämällä. Ennen höyläämistä ne vielä kuivattiin pinossa kallioilla.
Myöhemmin kimmet valmistettiin laudasta. Valmista kimpeä ensim
mäisen kerran saatiin Kalajoen sa
halta vuonna 1928.
Silakkaa pyydettiin keväällä ja kesällä. Kalat suolattiin ammeisiin ja painettiin pienempiin astioihin.
Kevätsilakka markkinoitiin jo ke
sällä. M onta reissua Matti Suni teki isän ja veljen kanssa purjeve
neellä Raahen ja Oulun markki
noille. Ensimmäinen moottorivene hankittiin 1920-luvun lopulla. Siitä asti niiden kanssa on jatkuvasti värkätty, sanoo Suni.
Aiemmin silakkaa pyydettiin verkoilla ja myöhemmin rysillä.
Joka talvi kudottiin ainakin yksi uusi verkko, niin että pyyntikelpoi- sena niitä oli jatkuvasti toistakym
mentä. Talvella kalaa ei pyydetty koskaan heikon jään vuoksi. Kun m uualla jääkenttää oli kilometri- kaupalla, loiskivat Sunin rannassa, vapaat vedet. Vasta helmikuulla!
jä ä oli riittävän lujaa. Kun pilkki
minen tuli muotiin, jotkut harras
tavat sitä huvikseen. Toimeentulon kanssa sillä ei ole mitään tekemis
tä.
Eero Jaakolalla on parhaillaan työn alla 8,5 metrin pituinen vene, joka lasketaan vesille jo tänä kesänä.
Seitsemän viikkoa merenselällä
Kalastuksen lisäksi Sunin miehet kävivät ennen hylkeessä jo k a ke
vät. Veneillä seilattiin seitsemän- kin viikkoa yhtäm ittaa P o h jan lah den perukoilla ja Ruotsin rannikol
la asti. Jäälautalla hyljettä lähes
tyttiin ajopuun avulla. A m pujan piti olla tark k an a. Ellei kuula osu
nut paahan. vilahti hylje avannös-' ta jään alle. Kiikaripyssyjä ei sil
loin tunnettu.
Hylkeenpyynti oli raskasta p uu
haa muistelee M atti Suni. M onen
laiset vaarat olivat tarjolla. Yksi kaveri hukkui Kemin edustalla.
Meni heikolle jäälautalle ja putosi veteen. Ennen kuin toiset ehtivät apuun, mies painui pohjaan. M o
nesti siellä joutui uimasilleen, ker
too M atti. "K astui, niin perusteel
lisesti, ettei kuivaa paikkaa ollut missään. Veneessä oli onneksi kui
via vaatteita. Siinä vaan jään reu nalla riisuttiin alasti ja puettiin kuivaa ylle. Kun sai vielä ruokaa ja kuum aa kahvia niin pärjäsi taas.
Ei etes nuhaa tu llu t” , muistelee M atti, jo lla ikää on kertynyt jo 74 vuotta.
Hylkeenpyyntireissuilla miehet asuivat veneen päälle pystytetyssä teltassa, jo ta läm m itettiin riim uk- sella. ” Ei siellä kylmä ollut ja hyl- keenlihasta keitettiin velliä!”
Maissa rasvasta valm istettiin öljyä, jo ta käytettiin m oniin tark o itu k siin, kertoo Sunin M atti jolla m o
net hylkireissut ovat hyvässä muis
tissa.
Kun miehet olivat m erellä, nai
set ahersivat kotona. Karstasivat villoja, kehräsivät lankaa, kutoivat kankaita ja kasvattivat sikoja.
M aata viljeltiin ja lehmiä pidettiin lähinnä omiksi tarpeiksi. Toim een
tulon hankkim iseksi oli tehtävä kaikenlaista.
Perheessä oli 14 lasta, eikä leipä irronnut helpolla. Kaikki aika oli käytettävä hyödylliseen työhön.
Siitä huolim atta ihmiset olivat iloi
sia eivätkä valittaneet turhista niin
kuin nyt, tuum ii Sunin vanhaisän
tä ja maistelee paistettua hylkeenli- haa, jo ta nuorikko kiidättää pöy
tään kesken leipomisen.
Sunin mallia
M atti Suni on kuuluisa venemes- tari. Isältä pojalle taito periytyi monessa polvessa. H änen kotiky
lässä tehdyt veneet eivät olekaan m itä tahansa, vaan niissä on ym pä
ri Suomen tunnetuksi tullutta " S u nin m allia” , jo k a on hyväksi koet
tu m pnissa tyrskyissä.
N yt Suninperällä veneitä tekee Eero Jaakola. Aluksi hän valitsee metsästä sopivat puut, tiheäsyiset ja hitaasti kasvaneet. Puolikym- m entä vähäoksaista puuta tarvi
taan yhteen veneeseen. ” Keveim- m ät laudat tulevat kuusesta, vaik
ka kyllä m ännystäkin veneitä ra kennetaan” , sanoo Jaakola.
Sahauksen jälkeen venelautoja kuivataan kokonainen vuosi, käy
tetään höylässä j a aletaan asettele
m aan kölin ympärille. V e ssa n a on vanha asuinrakennus. Veneentefiiy on alusta loppuun käsityötä. Ai
kaa yhden veneen tekemiseen Jaa
kolalta kuluu 2—3 kuukautta.
V arsinaiselta am m atiltaan Eero Jaakola on kalastaja, niin kuin Sunin kylän miehet yleensä. T uu
lissa ja tuiskuissa m eren selällä hän on oppinut huom aam aan, millai
nen vene selviytyy parhaiten aallo
kossa. Ja hyvin ovat Jaakolan te
kem ät veneet pärjäneet Sulavasti ne kulkevat pahallakin ilmalla ei
vätkä sukella.
Rantavedet likaantuneet
Merellä Eero Jaak o la on liikku
nut pikkupojasta lähtien. Vesi oli ennen niin puhdasta että pohjan näki vielä melko kaukaa selällä.
Nyt sitä ei enää huom aa edes parin metrin vesillä. Veden saastu
misen vuoksi kala kaikkoaa vuosi vuodelta yhä kauem m aksi rannas
ta.
Lähes kolme tuntia saa yhtäjak
soisesti ajaa moottoriveneellä pyyntipaikoille. M aan kohoam isen vuoksi rantavedet ovat m ataloitu
neet ja kalastusveneet on pidettävä Elävisluodossa ja Vasankarissa.
K alastuksen ohella Eero Jaakola käy jo k a kevät hylkeessä, usein H ailuodon korkeudella asti. H el
posti siellä viikko vierähtää samal
la reissulla. Seikkailunhalua se on enem m än kuin saalistusta, Jaakola sanoo. Entisajoista Pohjanlahden hyljekanta on paljon vähentynyt.
Saastuneessa vedessä lisääntym i
nen jä ä heikoksi. Pohjanlahden vesiltä pyydetään norppaa. H ar
maahylje on rauhoitettu koko
naan.
Jaakolan mielestä hyljereissut ovat nyt helpom pia kuin ennen, vaikka m enetelm ät ovat pysyneet sam anlaisina. Hylkeeseen m en
nään hyttiveneellä. E läintä lähesty
tään jäätelin suojassa ajopuun avulla. Kuulan pitää osua päähän, että eläin kuolee heti eikä jä ä kitu
m aan. H ylkeenpoikasten tap p a
m ista nuijalla Jaakola ei hyväksy.
Teksti ja kuvat:
M A R IA N N E PUSKALA
