• Ei tuloksia

Lapsuuteni aikaisia joulutapoja ja ensimmäinen joulukirkkoni v. 1910 · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Lapsuuteni aikaisia joulutapoja ja ensimmäinen joulukirkkoni v. 1910 · DIGI"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Eeti Hänninen

Lapsuuteni aikaisia joulutapoja

ja ensimmäinen joulukirkkoni v. 1910

Kerron ensin joulun valmisteluis­

ta. — Huoneet lattioineen pestiin perusteellisesti. — Eläinten ruoat v arattiin n iitty la d o ista ajo issa.

— Kynttilät tehtiin lam paantalista jo syksyllä. — Raavaan- ja lam ­ paanlihat paistettiin uunipannuissa.

Siankinkkuja ei lapsuusaikanani pöydissä ollut. M utta sianlihasta ja kuoreista tehtiin m aukasta kastiket­

ta, jo ta mainitessa vieläkin tulee ve­

si suuhun.

Joulupöydän m uina ruokalajeina olivat ruisleipä, ohrarieska, voi, li- hanpaistosliemi, suolakala, nauris- ja perunalaatikko (-louta), ohraryy- nipuuro, m aito, piimä, voimakas kalja ja harvinainen rusinasoppa.

— Yksi syksyllä nuotalla saatu suu­

ri lohi oli varattu joulukalaksi.

M uut nuotalla saadut lohet oli heti viety ja myyty kirkonkylän herroil­

le. — Lipeäkalaa H ännisellä val­

mistettiin vasta 1915.

Jo u lu aterian alkam isen hetki koitti saunomisen jälkeen illansuus­

sa, jo ta ennen löydettiin kuusen alta sinne ilm aantuneet jo u lu la h ja t, pääasiassa sukkia, lapasia, kaula­

huiveja ja vehnäspullia. Joulupöy­

tään kutsuttiin kaikki talon asuk­

kaat, myös kestit ja loiset. Joku torppareistakin oli aina päässyt ko­

toaan tulem aan talon yhteiseen ju h ­ laan.

Ruoat olivat pöydässä vapaasti syötävissä koko jouluyön ja joulu- päivän, vieläpä tapaninpäivänvas- taisen yönkin. — Tästä johtui sa­

nonta: ” Tulis joulu, että sais yöllä­

kin syyvä” .

N iu k a n a r k ir u o a n y h tä k k iä m uuttuessa ylellisyydeksi ja mässäi- lyksi monen syöjän m aha ja sisus­

kalut eivät sitä kestäneet ja hyyssiin tuli monasti asiaa. — Meillä oli ren­

kinä Korpis-Jussi, m ahakas, suppu-

kinttuinen mies. H än oli jokapäi- väisessäkin ruokailussa tunnettu ahnaaksi, läpisuoleksi. Joulupöy­

tään päästyään Jussilla oli aina elä­

m änsä huippuhetki, jo k a jatkui hyyssissä käyntien välisen ajan ko­

ko jouluyön. Toisen rengin laskel­

m an m ukaan tällaisia helpotus- käyntejä oli Korpiselle tullut jo yöl­

lä kello kahteen mennessä yhdeksän kertaa.

Pihkalle tuoksuvan kuusen koris­

teena oli omatekoisia talikynttilöi­

tä, sanom alehdestä saksilla leikat­

tuja rim psuja ja vehnätaikinasta tehtyjä rusinasilmäisiä ukkoja ja joulukuusen konvehteja, joiden si­

suksen me lapset salaa vaihdoimme peruna- ja naurispalasiin.

Joulupukin näin ensi kerran kan­

sakoulun kuusijuhlassa. Sen jäl­

keen me lapset rupesimme leikki­

m ään paperista tekemissämme naa­

7

(2)

mareissa joulupukkina esiintymis­

tä.

Jouluyönä sytytettiin kynttilät myös navettaan ja talliin ja hevosil­

le annettiin ylimääräinen kaura-an­

nos. — Jouluhartautta lisäsi nais­

ten virsien veisuu. — Joulupäivänä ei kyläilty eikä peuhattu, m utta ta- panina oli jo sitä enemmän liikettä ja meteliä.

E räänä aattoiltana tuotiin yllät­

täen kylältä suuri m ustalaiskuorm a rappujen eteen. Tupaan tullessa joukko häiritsi pahasti perinteistä joulunviettoa. T ätä kyyditystä pi­

dettiin kyseessä olevan talon taholta sopim attom ana ja epäystävällisenä tekona.

* * *

M erkittävin ja odotetuin tap ah ­ tum a joulunvietossa oli varhainen

joulukirkkoon lähtö, jo ka tavalli­

sesti tapahtui kahdella hevosella.

— Sinä vuonna, jolloin pääsin alle 8-vuotiaana ensi kerran m ukaan, oli kova pakkanen. Kun meillä lap­

silla ei ollut pakkasen varalle omia päällysvaatteita, meille annettiin ai­

kuisten takkeja ja sarkanuttuja.

Minä sain renkien yhteisen lyhyen työturkin.

Eräs renki oli edellisenä päivänä kirkolla käydessään ostanut aptee­

kista joulujuom akseen tenttua, de- naroitua spriitä. Pullo oli kuitenkin häneltä särkynyt turkin povitas­

kuun. — Kylmässä kirkossa minä jouduin istum aan täm ä tentulle hai­

seva turkki päälläni. Tentun haisu oli voimakas. Kaikki ympärillä istu­

vat nuuhkivat ilmaa ja suuntasivat paheksuvat katseensa m inuun, po­

jannappulaan. Istuin kuin tulisilla hiilillä, häpesin ja tunsin syyllisyyt­

tä hartauden häiritsemisestä haisul­

lani ja odotin kirkonm enojen pi­

kaista loppum ista. Uskoin ihmisten käsittävän m inun juoneen ja olevan tenttuhum alassa.

Täm än painajaisen vallassa en lainkaan voinut seurata kirkollisia toim ituksia. Ainoa tapahtum a, jo n ­ ka satojen kynttilöiden loisteen li­

säksi muistan, oli koirien kova tap ­ pelu ja meteli läheisellä käytävällä ja niiden ulosajo.

Päällimm äisenä m uistona tästä ensimmäisestä joulukirkkom atkas- ta on mieleeni lähtem ättöm ästi pai­

nunut syvä häpeän tunne, jok a usein vieläkin aivoihini välähtää, kun m ainitaan sana joulukirkko.

Aika on myöhemmin antanut u u ­ sia ehjiäkin joulum uistoja. — Niille om istan tulevan joulunkin.

8

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Induktiolla saadaan, ett¨ a ensimm¨ aiset m − 1 tai m laatikkoa ovat keskim¨ a¨ arin v¨ ahint¨ a¨ an puolillaan riippuen siit¨ a, onko laatikko m pakattu alle vai v¨ ahint¨ a¨

[r]

Paavo V esterinen kantoi huolta koko isänm aan m enes­. tyksestä, m utta kotikuntansa L aukaan hyväksi hän toimi

Hän halusi saada v ertaistaan seuraa, istuutui vastap äätä olevalle penkille ja aloitti keskustelun udellen, m istä oli m atka ja m inne oltiin menossa, m ikä

Olemassa olevan tutkimuksen perusteella voidaan tehdä päätelmiä ja mallien avulla ennustaa puuston kehitystä.. Kokeellinen uusi tutkimustieto, jota voidaan saada sitä mukaa kuin

Tämä taas tarkoittaisi sitä, että tiestä ai heu tu va sääs- tö pitäisi olla keskimäärin 17 markkaa kuutiometril- tä, mikä on mah dol lis ta, mutta epätodennäköistä..

Käyttämällä yksinkertaistavia oletuksia metsien nykytilasta, kasvusta, käsittelyvaihtoehdoista, toi- minnan taloudellisesta ympäristöstä ja päätöksen- tekijän tavoitteista

Kuten puheenjohtaja Timo Helle ja metsävastaava Harri Karjalainen WWF:n Suomen rahastosta esit- tivät, luonnonsuojeluliike painottaa ns. varovaisuus- periaatetta ihmisen