S a k a r i A i t t o n i e m i
E RÄ Ä N
V A N H A N K I R J A N VAI HE I TA
Keuruulla on löydetty vanha kirjaharvi
naisuus, teos, jonka nykyinen säilytyspaikka on Helsingin Yliopiston kirjastossa. Tapaus on sattunut jo ajat sitten, vaikka löydöstä ja sen aiheena olevasta harvinaisuudesta lienee p u h u ttu varsin vähän ja kirjoitettu tuskin lainkaan. Kirja on kuulunut tunnetulle, kuu
den miespolven ajan vaikuttaneelle Berg
rothien pappissuvulle, jonka eräs polvi, ro
vasti Lauri Kalliala, teki m ainitun löydön su- kuarkustaan. Kiinnittääkseni keuruulaisten ja m uidenkin mielenkiinnon vanhoihin ulla
koilla usein hyljättyinä lojuviin kirjoihin, saadakseni löydöstä tarkem pia tietoja ja saat- taakseni ne laajempienkin piirien tietoisuu
teen otin yhteyden rovasti Kallialaan, joka auliisti kertoi kirjaharvinaisuudesta ja sen vaiheista.
— Varhaisempia lapsuusmuistoja synty
mäkodistani Vetelin pappilasta on suuri kau
nispiirteinen ikivanha arkku, jota säilytettiin talouspuodin nurkassa ja oli täynnä vanhoja isoja kirjoja, ensinäkemältä saksalaisia ja ruotsalaisia hengellisiä teoksia. Senpätähden ne eivät sen ikäistä poikasta suuremmasti kiinnostaneetkaan. Sensijaan ne sopivat hy
vin kasvien kuivaamiseen ja prässäämiseen,
joka aikanaan on ollut ja edelleen on koulu
laisten enemmän tai vähemmän mukavaa kesätyötä.
V uonna 1902 valittiin isäni Julius Berg
roth synnyinpitäjänsä Ä htärin kirkkoherrak
si. Silloin ähtäriläiset isännät saivat päähänsä kauniin ajatuksen hakea hevoskuormissaan vanhan pappinsa pojan, nyt valitun oman kirkkoherransa ”roskat” Vimpelin, Alajär
ven ja Lehtimäen kautta Ähtäriin. H e näki
vät varmasti talouspuodissa olevan suuren arkun, m utta kun oli pahin huhtikuun lopun kelirikkoaika, ei kukaan halunnut ottaa pai
navaa arkkua kuormaansa. Se jäi paikalleen koko seuraa van kirkkoherran virka-a jaksi eli 26 vuodeksi.
Vuoden 1929 kesällä tulin O ulusta 25- vuotisluokkakokouksesta. Jäin Kokkolaan jatkaakseni m atkaa Keski-Suomeen Kokkola
— Jyväskylä pikalinja-autossa, joka kulki Ve
telinkin kautta. Siellä vierailin mm. syntymä
kodissani, pappilassa, jossa silloin hallitsi nuori ”välipappi” Reino Väre, nykyinen Lo- kalahden rovasti. H än ilm oitti minulle, että aitan nurkassa oli vielä meidän tavaroita, juuri edellä m ainittu arkku kirjoineen. Hän lupasi toim ittaa tämän arkun rautateitse 16
Kokkolan kautta silloiseen kotiini M äntän pappilaan.
Siellä vasta päätin kaivautua tuon suuren arkun pohjalle. Tuli vastaan arvokkaita van
hoja kirjoja, joiden painovuosi oli 1700- jopa 1600-luvulta, mm. vuodelta 1698 oleva M artti Lutherin saksalainen raam atunkään
nös ja myöhemmältä vuodelta peräisin oleva latinalais-ruotsalainen sanakirja, joka on ollut verraton apu pitkäksi muodostuneen elämäni eri vaiheissa.
M utta vieläkin ihmeellisempää tuli vastaa
ni. Sieltä toisten kirjojen lomasta osui kätee
ni pienikokoinen ja pergam enttikansiin sidot
tu kirjanen. Avasin nim ilehden ja ällistyin:
kirja oli Confessio Augustana eller Den Augsburgska Trorsbekännelsen, painovuosi 1581. Mieleeni välähti suuri historiallinen m uisto, m uisto siitä uskonnollisesta taiste
lusta, jota 1500-luvulla käytiin Ruotsi-Suo
men valtakunnassa vanhan roomalaiskatoli
sen ja uuden luterilaisen uskon välillä. Tämä taisteluhan päättyi Uppsalan kokouksen pää
töksellä vuonna 1593. Päätöksen mukaan lu
terilaisuus oli oleva Ruotsi-Suomen valtakun
nan ainoa luvattu uskonto. Näin alkoi ns.
puhdasoppisuuden aika. Näitä taisteluja var
ten oli ollut pakko kääntää latinankielinen luterilaisuuden pää tunnustuskirja ruotsiksi.
Yksi näistä kirjoista oli nyt käsissäni.
Välittöm ästi tämän jälkeen tiedoitin löy
döstäni sisaruksilleni ja neuvottelimm e kes
kenämme kirjan kohtalosta. Päätökseksi tuli, että ensi töiksemme näyttäisimme sitä silloi
selle kirkkohistorian professorille Aarno M a
liniemelle, joka kuten tunnettua on keskiai
kaisen kirjapainotaitoa edeltäneen ajan kir
jallisuuden paras tuntija ei vain Suomessa vaan luultavasti koko Euroopassa. H än saat
toikin suoralta kädeltä ilm oittaa, että teos puuttui kokonaan Helsingin Yliopiston kir
jaston vanhimpien kirjojen aarteistosta. Li
säksi hän ilm oitti olevansa jokseenkin varma siitä, että kansissa olevan pergamenttilevyn sisäänpäin käännetyllä puolella oli joku kes
kiaikainen teksti. Annoimme kirjan hänen vapaasti käytettäväkseen. Taitavien apulais-
17
tensa avulla hän riisui hellävaroen kirjan- päältä pergam enttisuojan. Ja: aivan oikein!
Pergam entti osoittautui keskiaikaisen messu- kirjan aukeamaksi, eri messu kumpaisellakin sivulla (Missale 1400-luvulta, Pyhän Theo
dorin messu ja Pyhän M artinuksen m essu).
Neliviivaisella nuottiviivastolla ihmeellisen näköiset nuottim erkinnät ja alla latinankieli
nen teksti.
Luovutimme kirjan, jonka professori M a
liniemi lupasi päällystää uudelleen, Helsingin Yliopiston kirjastoon. Pergamenttilevyn ja ihmeelliset kansitäytteet professori Malinie
mi jaotteli ja m ääritteli asettaen ne kirjekuo
riin, jotka ovat tarkan huolenpidon ja val
vonnan alaisena hallussani. Kansitäytteet si
sälsivät mitä merkillisimpiä löytöjä: niissä oli suurempia ja pienempiä pergamenttikappa- leita latinalaisteksteineen, vanhimmat jopa 1200-luvulta (katkelm ia liturgisesta laulu
kirjasta, kappale pergamentille painetusta Missale Upsalensea-nimisestä laitoksesta ja m uuta tekstiä 1300-luvulta) ja kaikkein ih- meellisintä: pelikortteja 1500-luvulta. Lisäk
si täytteenä oli jotakin epämääräistä paperin alkum uotoa sekä ruotsalaisen tilikirjan kap
paleita. Viimeksi m ainitusta voidaan päätel
lä, että kirja on sidottu Ruotsissa ja katkel
mia edustavat kirjat olleet käytetyt ja kopioi
dutkin Ruotsissa 1200-lukua edustavia näyt
teitä ehkä lukuunottam atta.
Huom aan, että haastateltavani suoltaa ta
rinaa nopeammin kuin ehdin m erkitä talteen, ja tähänkin liittyvää olisi rovasti Kallialalla varmaan vielä paljon enemmän kuin m itä ky
kyni ja taitoni riittävät sulattamaan. Kiitän vanhaa rovastia ehtym ättöm ästä lähdeaineis
tosta ja m iellyttävästä ystävällisyydestä ja jään ihmettelemään, m itä kaikkea vanhojen pergam enttikansien sisään voi kätkeytyäkään!
18
