Kulttuurikesä 1889 Kolhossa · DIGI

Kulttuurikesä 1889 Kolhossa

Kolhon kyläyhdistys naulasi kesällä

Malmin kartanon seinään muistolaatan juhlistaak­

seen Järnefeltien muistoa. Vaa­

san läänin kuvernööri, Aleksan­

der Järnefelt vietti perheineen kesää

Kolhossa. Kolhon nimi oli aikaisemmin Keuruun kylä. Vesi-Keuruuseen kuului sen lisäksi laajat alat, aina Mänt- tää myöten. Vuonna

Kolho liitettiin Vilppulaan.

M

jä kertoi 21.8.2005 juhlayleisölle kulttuurikesän m onista ulottuvaisuuksista ja toivoi, että keuru ulaiset ja kolholaiset hyödyntäisivät yhteistä kulttuuriperintö­

änsä.

M uistolaatan teksti k u u lu u seuraa­

vasti: Täällä, M alm inkartanossa, vietti ku vern ö ö ri A le ksa n d e r Jä rn efelt p e rh ein e en kesää 1889. P erh een lapsista

tuli Suom en kulttuurieläm än keskeisiä vaikuttajia. Eero Järnefelt m aalasi Pyykki- ranta-taulun ja kuvitti Ju h an i A hon "Rau­

ta tien " Kolhossa. Täällä perustettiin myös päivälehti, nykyiseltä nim eltään H elsingin Sanomat.

A ugust A leksander Järnefelt oli 1888 nim itetty Vaasan läänin kuvernööriksi, ja jo seuraavana v u o n n a h ä n toi perh een sä K olhoon lom anviettoon. Vaasan rata oli valm istunut 1883.

K aikki lapset olivat hyvin taiteellisia, p erin tö n ä äitinsä, Elisabeth Clodt v on Jiirgensburgin suvulta. Eero J ä rn e ­ felt oli jo tu n n ettu Pariisissa ja Pietarissa opiskellut taidem aalari. Lom aansa h än

vietti tulevan vaim onsa, Kansallisteatterin näyttelijättären Saimi Swanin kanssa.

Armas Järnefelt oli tuolloin 20-vuotias.

H änestä tuli säveltäjä ja kapellim estari.

Arvid Järnefelt, T olstoi-henkinen kirjailija, kirjoitti mm. ”V anhem pieni r o m a a n in ”.

M ukana olivat m yös K asper Järnefelt ja Aino Järnefelt, Elli ja Emma Järnefelt.

O m at palveljat tuotiin m yöskin m ukana.

Kirjoja ja ^kLtvia

M alm in k artan o n lisäksi tarvittiin m uitakin rakennuksia. Vaasasta kuljetettiin tietysti m yös p ian o tälle m usi­

kaaliselle perheelle. Se tuli perille ju h an ­ nusaattona.

T ärnefeltit, varsinkin pojat, seurustelivat I m ielellään Kolhon talon v äen kanssa, vieraitakin kävi kesän m ittaan paljon.

E lokuussa tulivat Brofeltin veljekset, Pekka Brofelt ja Ju hani Aho, runoilija J.H .Erkko ja Eero Erkko, Keski-Suomi-

leh d e n päätoim ittaja, M äntän Seppälän talosta Ernst Ivar Roini. Viisaat m iehet löivät päänsä y h tee n ja tulo ksena oli Päi- v äleh d en p erustam inen H elsinkiin sam a­

na syksynä. Siitä tuli H elsingin Sanomat.

K olhossa m aalasi Eero Järnefelt y h d e n kauneim m ista ja kuuluisim m ista tau ­ luistaan n im eltään P yykkiranta. Taustalla näkyvät Ala-Kolhon rakennukset. Pyyk­

kiä p e see Anna-Liisa Ala-Kolho, toinen tyttö o n Aurora, Järnefeltien apulainen.

Lisäksi h ä n m aalasi p ien em m än taulun K u u, ja kuvitti Ju h an i Ahon Rautatien toisen painoksen. Kirjan tap ah tu m at on sijoitettu Lapinlahdelle, m utta yksinker­

taisuuden vuoksi Järnefelt piirsi kirjaan K olhon asem arak enn uk sen, nimi isolla päätyyn: LAPINLAHTI.

N ykyiset lapinlahtelaiset pitävät to te ­ na, että heid än asem arak en nuk sensa se siinä o n piirrettynä. Paha vain että kirjan ilm estym isen aikaan ei Savon rataa ollut vielä rakennettukaan.

50

Kesävieraita Seppälän keinulla

S ep p älän keinulla otetussa valokuvassa ovat vas. Juhani A ho(Brofelt), Elisa­

b e t ja Elli Järnefelt, J.H.Erkko, rva Roini, Aino ja Em ma Järnefelt, Eero Erkko, Kasper, Eero ja Armas Järnefelt.

T u h a n i Aholla ja Elisabet Järnefeltillä oli I ollut erikoisen lähein en ystävyysrak- Kaussuhde m onta vuotta, nyt se oli A hon puolelta jo loppum assa. H än en ihastuk­

sensa oli siirtynyt Aino Järnefeltiin. Tilan­

ne sinä kesänä täm än ku v an ottohetkel- läkin oli v arm aan arkaluontoinen.

Läsnä olivat kaikki kolm e; Jussi, Elisabet ja Aino.

E lisabet jatkoi pitkien kirjeitten kir­

joittamista Jussille. Vielä seuraavana k esänä h ä n kirjoittaa: "RakasJussi!...

M iksi sin ä et voisi hellem m ällä tavalla olla m in u n ka nssa n iin k u in olit syk­

syllä. M iksi sin ä sa n o t että olet m in u lle sa m a ystä vä j a s in u n tu n teet ovat s a m a t m in u a ko h ta a n . Etkö sin ä itse h u o m a a k u in k a toista on nyt. Etkö m u ista s in u n epätoivoa k u n p iti erota siellä Kolhossa j a sitten Helsingissä? ”

Rakas Jussi kirjoitti syksyllä Pariisissa kirjan "Yksin”, jonka p ä ä h en k ilö n lukijat heti arvasivat Aino Järnefeltiksi. Elisabet­

kin alkoi ym m ärtää.

J ussi ei saanut Ainoa. Meni sitten naim i­

siin Venny Soldanin kanssa.

Sam aan aikaan toisaalla

K euruulle rakennettiin sam aan aikaan uutta kirkkoa, Se oli peruskiven m uurausvaiheessa. Se oli su u ren kirkol­

lisen juhlan aihe. K esäkuun 29- päivänä juhlakulkue tuli Vanhan kirkon luota u u te e n paikkaan, K ippavuorelle. Rovasti Pihlm an piti p u h e e n , yhdessä veisattiin.

V askiuurnaan kätketyt rahat ja asiakirjat saivat sijansa kivijalassa.

esäjuhlat sinä k esänä Keuruulla olivat jo kolm annet, joilla kerättiin

rahaa sairaalan perustam iseen. K esäjuh­

laa vietettiin 1873 Päkärillä, 1882 Nyys- sänniem essä, puh u jan a Ju h o Riihimäki.

V uonna 1887 kesäjuhlaa vietettiin taas N yyssänniem essä. Noin tuhat ihm istä oli koolla, kertoo historiankirja.

Kesävieraita Seppälän kein ulla . Vasem m alla J u h a n i A h o (Brofelt), Elisabet j a Elli J ä r n e ­ felt, J.H. Erkko, rouva Roini, A in o j a E m m a Järnefelt, Eero Erkko, Kasper, Eero j a A rm a s Järnefelt. Kuva: Jussi R a in io n kokoelm at.

51

unnallista sairaanhoitoa ei oltu järjestetty, se oli hyväntekeväisyy­

d e n varassa. Tohtori W aren oli kutsu nu t eräänlaisen toim ik unn an joho n kuuluivat h ä n e n lisäkseen h ä n e n puo lison sa Elina W aren, rovastin rouva Fredrika Pihlm an ja neiti Alma Bergroth. H e tekivät itse ja keräsivät palkintoja arpajaisiin. Vasta k o l­

m annella kerralla arpajaisista saatiin niin paljon tuloja, että se yhdistettynä k u n n a n a v u stu kseen riitti sairaalan rakentam i­

seen.

K esäjuhlan aikana arpoja myytiin, saa­

tiin kaikki kaupaksi.

S uuri m ielenkiinnon k o h d e oli Robert Kiljanderin näytelm ä A m a lia -ystä - väm m e. Se k ertoo juoru-akasta, joka p u heillaan o n vähällä rikkoa n u o re n parin välit. Ainoaa m iesosaa esitti Arvid Järnefelt, h ä n e n vaim oaan Saimi Swan,

Suom alaisen teatterin näyttelijä. Amaliaa esitti Kaarola Avellän, ja Miina-, Stiina- ja Fiina-tätejä Aino Järnefelt, Elli Järnefelt ja Elina Waren.

M aijua, piikatyttöä esitti 17-vuotias Maria Saarinen. H änellä o n pieni osa, h ä n käy pari kertaa näyttäm öllä tuom assa kirjettä. H än en tiedetään olleen hyvä lausuja, joten kykyä olisi ollut e n em p äänk in. H än en tien säh än vei sitten ed u sk u n taan asti.

K aarola Avelän oli Suom alaisen Teatterin näyttelijä, näyttelijöiden opettaja, opiskellut Tukholm assa, näyt­

teli ro hkeitakin rooleja m ieh en puvussa.

T änä k esän ä h ä n oli vieraana A sunnan Riihimäessä, sam oin kuin h ä n e n sisaren­

sa Elisabeth Lövgren. Riihim äessä vietti kesää m yös A leksandra G ripenberg, josta tuli en sim m äisen ed u sk u n n an jäsen.

K esäjuhla keräsi ru n saan yleisön, sa­

teisen k esän keskelle oli saatu kaunis ilma. Selostuksen juhlasta voim m e lukea K eski-Suom i-lehdestä.

Sam aan aikaan Jam ajärvellä

A kseli G allen oli sinä kesänä jo nel­

jän n en kerran Ekolassa, tällä kertaa m u k an aan Louis Sparre, joka ihastui p aik k aan niin, että vielä vuosia m y ö h em ­

m in kiittää G allenia siitä kesästä. Kirjees­

tä Akselille elok uussal926:

S inä olet y k si h yvin harvoista ystävistä, jo ita m in u lla on elä m ä ssä n i jäljellä.

Ekola on y h d is tä n y t m e id ä t ikuisiksi ystäviksi.

S ateisen kesän takia näm ä taiteilijavel­

jekset asuivat osittain m yös p a p p i­

lassa. G allen (v:sta 1907 G allen- Kallela) löysi m onia kiinnostavia aiheita töihinsä.

K e u ru u se e n liittyvät kiinteästi kaksi 'kirkkotyttöä '. Toisen m allina oli Ekolan Jo h anna. T oinen o n k euruu lai­

sille erittäin m erkittävä ’Tyttö K e u ru u n kirkossa ’, koska siihen liittyy niin paljon K euruun historiaa. Vanhan kirko n sisä­

kuva ja kolm e tu n n ettu a h enkilöhahm oa, Maria Saarinen, suntio Fredrik Uskali ja itse kirkkoherra Pihlman.

T aulu on yksi Gallenin tunnetuim m ista ja rakastetuim m ista. Sen paikka on Serlachiuksen taidekokoelm assa Mäntässä.

A ivi G allen-Kallelan luettelon m ukaan Akseli m aalasi sinä k esän ä Keuruulla yh teensä 22 teosta. Edelläm ainittujen li­

säksi tunnetu im pia ovat, K e u ru u n kirkko (vanhalta sillalta päin), K a rh u n p u tki, M aisem a Jam ajärveltä, J u h a n n u k s e n

a ik a a n . Luettelo on K arhunsoutajassa v.

1993.

T u n n e ttu o n m yös teos Saunassa. Siitä kirjoitti arvionsa Keuruu-Pihlajavesi- Multia-lehti heti 20.8-89:

T a idem aalarit G allen j a ru o tsa lain en kreivi Sparre oleskelevat n y k y ä ä n eräässä torpassa K euruulla. H e id ä n teoksistaan ovat m erkillisim m ät G allenin m a a la u s

'Saunakylvyssä o lija t’ . Se esittää miestä, va im o a j a kasvavata tyttöä, m ies o n kon- tusillaa n j a va im o pesee h ä n e n p ä ä tä ä n , tyttö on m u u to in sa u n a ssa seisaallaan selkäpuoli näkym ässä. Toinen k u v a esittää työstään lepääviä m iehiä. K olm as Kesäiltaa.

K reivi Sparren teoksia ovat: K öyhä- m ies tekee tu p a a perheelleen talven varalle, iltarusko kuvastaa siihen. Ja iso m a isem akuva.

S iinäpä oli taitavat kulissim aalarit, kun kirkolla pu uh attiin kesäjuhlaan näytel­

m ää ! 52

Samaan aikaan Jukojärvellä

V irkajärven V uorelan torpassa tapahtui 17.elok uu ta jotain m erkittävää: syntyi poika! O lihan niitä perh eessä jo kaksi, tyttäriäkin kolm e. Täm ä poika oli siis jo k u u d e s suu ruokittavaksi, eikä vielä viim einenkään. K ym m enen kersaa oli Aapeli ja Stiina V uorelan pesueessa.

um m it veivät tätä uutta kastettavak­

si Multian kirkolle, koska sinne oli parem pi tie, lyhyem pi m atka. Poika kas­

tettiin Einar Arvidiksi ja m erkittiin multi- aiseksi. Itse Einar asian sitten korjasi, kun kävi koulua Multialla. Ilmoitti: K euruun poikia m inä olen!

Syksyllä Haapam äellä

skar M erikanto, urkuri ja säveltäjä, kiersi kirkoissa urkuja tarkistam assa.

Siinä tarkoituksessa h ä n on pysähtynyt H aapam äelle. Ju n a toi siihen asti, m utta 1889 ei vielä poikkirataa ollut rak e n n e t­

tu. Oli tyydyttävä kievarikyytiin. H än kirjoitti vaim olleen:

20.11.1889 Petäisin kestikievarissa, Haa­

pamäen kylässä, Keuruun kunnassa ja Kuortaneen kihlakunnassa klo 20.

T oin en kirje Jyväskylästä kertoo tar­

kem m in:

Ajattelepas, klo 10:stä aamulla klo 10:een illalla kyytirattailla istua; siinä tahtoo jäsenet mennä konttaan, vaikkei kovin

kylmä olisikaan. Olikin sattunut sentään niin kaunis matka-ilta sekä eilen että tänäinKuitenkin käy rattailla istuminen viileä, etenkin kun jo klo 4:stä on aivan pimeä. Keli oli aivan hyvä, ainoastaan

harvoissa paikoissa löytyi kuraa, useim­

missa paikoin jäätä ja lunta. Kaupungis­

ta Taulumäelle kuraa oli melkein polviin asti.

n m onenlaista kulttuuria ollut sinä v u o n n a !

Lea Riihim äki

53