Aamurusko N:o 13 1897 · DIGI

Aamurusko.

Ul», 13. Sortawalan

Gwankelisen

Tenra»

Lehtisiii

^{lapsille. 1897.}

Aamurusko.

.»^

Kärstwällisyys. Seijan.

(Ph. Spltta'» tuukllau).

(Tähän tuma!.

Enkeli

tnimnhien _Eräässä

_kylässä

Etelä-Frnnsknssa

^on

seijari eli

aurinto-tello,

jossa oii kir- joitus:

Käy mnilmnn polkujn, Teu

lohduks'

^poloisien

Lähetti Jumala.

Ten

silmä rcnchaisasti

Loistan ja lempeesti.

Tit'

seuraa

kuoloon asti Nöyränä

sinäti!

„Minä

olen

oikeassa;

oletko

sinä

^»nyös?"

Seijari näyttää aina oikean ajan,

sillä siihen

^mnikuttna

suorastaan

aurinko, jouta

mutaan

me mittaamme aitamme.

Toiset kellot asetetaan

^seijarin

^mutaan.

Uskollisesti

^johtaa

Se

halki

maimain maan,

Jos

^mikä

toma kohtaa.

Se

auttaa

moiiiamaan.

Se uuden toimon

antaa.

Näin

sua rohkaissen;

Ia ristiäsi

^lantaa

Meidän sydämmessämlne on omatunto osoittaja, jotn näyttää meille

selmiisti,

että meidän

suhteemme Ininnlnan

^ei

ole oikea.

Mutta Nanmntiu ou mintuin

seijari

jn näyttää meille aiman

selmästi,

mitä meidän pitää

tekemän,

jolta pääsisimme oikeaan

suhieesen Jumalaa».

Lue

seuraamat

raamattinpaitai:

„

Kuinka

siis olisi ihminen hurskas Jumalan edessä?"

^{(Job 25, 4).}

„Kuka

ivoi

sanoa:

minä olen puhdas sydämmessäni ja mnpnn synnistäni?"

(Snn. 20, 9).

„Sillä

ei mnnn päällä ole yhtään

ihmisiä »vnnhurstllstn,

jotn tekee hymää.

Sua aina autellen.

Se

toman

tuskan hurjan Sulattaa

itkuksi.

Ia

sydämmesi nurjan Se

tekee

nöyräksi.

11l

^synkät

hetket saawllt

Taas ivnloo

ruusaasti.

Se parantelee

haamat

Warmaan

maikk' hitaasti.

j eikä

tee

syntiä" ^{(Snnrn. 7,} 21).

Ei tyyneleitäs

soimaa _„Ei

ole kenkään

manhurskas,

ci yksi- kään" (Noom. 3, 9).

„Kaikki omnt

poikenneet pois jaynnä

telivottoinitsi

tulleet, ei ole yhtään,

jota

hymää

tekee,

ei ainoatakaan" (Noom. 3,

12).

Te

lohduiellessaan ;

Te aniaa uutin

moimna.

Kuu

rupect

tllipnamnan.

Kun elo

saattaa huoleen Ia

^kysyt:

miksikä?

Se miittaa taiivaan puoleen,

Waan

pysyy

^{mykkänä. Myöntääkö}

omatuntosi

^{nämä tärkeät}

sanat ^todeksi,

ja patoittaato

se sinua tunnustamaan: „niinii

olen syntiä

teh-

Ityi?"

Ei

heti

ivastllustll Se anna

ainiaan.

Waan neumoo:

uskallusta.

Koht'

^pääset

satamaan!

Noin

tullee rinnallasi

Sitten lue eteenpäin.

„Mutta Jumala

^ylistää

rakkauttansa

meitä

kohtaan,

että kosta me mielä

syn- tiset ^olimme,

on Kristus meidän edes-

tämme

kuollut"

(Noom. 5, 8).

Tuo

enkel'

ylemä

Ia

^johtaa

tultuasi

Päämäärää ^likemmä. _„Kristus uhrasi itse

meidän syntimme

omassa ruumiissansa

puun päällä" (1 N. —n.

Piet.

^{2, 24).}

—

^-303—

s^

Aamurusko.

⁵¹

>

_.l^

Siellä riippuu ristinpuussa

Hän,

jota on

sinun

mapahtajasi ja somittajasi.

Woitko

käsittää, kuinka suuret hänen

^ruii-

miillisei tuskansa

olimat? Mutta ne ei- mät tuitcntaan olleet mitään

mcrrattuna

niihin sanomattomiin sielun

tustiin, joita

Hän, Jumalan

^ainoa

^Poita, sai tiirsiä

ollen meidän syntiemme

tähden Juma-

lan hylkäämällä!

Ia

^tnnle

^nyt

^mielä

hänen

^armorik-

knita sanojansa:

„loka

janoo,

se

lnlkoon mi»un tyköni ja juokaa»!" (loh. ^7,

37>.

„lotn

»uinnn ^tyköni tnlee,

sila

^en

minä

heitä

ulos"

«loh.

^{0, 37).}

„lotn

tuulee minun

sanaili

^{ja uskoo}

sev,

joka minnn

lähetti, hänellä

^{on ian-}

kaikkinen elämä, eikä tule tuomioon, maan menee kuolemasta elämään."

(loh. 5, 24).

Katso häneen!

Kuuntele

hänlii

^!

Tnrmlludu

häneen!

Sillä lamalla ja ainoaslaan

sillä

^la-

malla moit

sinä

iulla oikeaan

suhteesen Jumalaan.

Painakoon Jumalan

^pyhä

Henki

^näit-

ten sanain

^totuuden

sinnn

sydännneesi.

Kuinka ^{rakkaus tootuuteen}

tuli palkituksi.

Nuori uötomainen mies oli puotipal- plllmelijana

isossa

kauppaliikkeessä. Ker- ran

lähetettiin heille

^isompi

^marasto

^pi-

laantuneita

herneitä

myytämätsi. Kun ne olimat mastaanotetut, ostettiin »vä- hempi marasto parhaita

herneitä. Ia

nyt alettiin panna

herneitä

tynnöreihin,

siten,

että pohjalle ja päällepäin joka

tyn-

nyrissä pantiin

ohut ^kerros

^hymiä

her- neitä,

leskelle

huonoja.

Kun

sitte ^tyn-

nyrit olimattäytetyt,alkoi omistaja mer- kitä niitä, ja kirjoitti päälle.

Herneitä

n:o 1. Kun

puoiipalmelijll näki sen.

sanoi hän isännälle: ^„Onto se

^oikein

merkitä nämä

herneet

n:o l:llä?"

„Pidii sunsi", snnoi ^isäiitä, se nsin

^ci

kuulu

sinnllc."

Pnlmclijn ci

sanonut

^mitään.

^Her-

neet merkittiin n:o I:llä ja ivietiin ma-

kasiiniin.

Joku

^aika

sen

jälkeen tulee

Herra

^kont-

toriin ja pyytää

saada

^ostan

isomman mnraston herneitä. Hänelle

^näytetään

niiyie parhaita

herneitä

^ja

hän

^{oli nii-}

hin

hymin tyytyminne».

„Taa»ko »iihdä herneet

tynnyrissä?" kysyi

ha».

^„Ky!lä,

mnstnsi ^isäntä,

jn kiisti pnlmelijnn

seurntn

micrasta

inatasiiniin. Msi

tynnyreistä amaitii», ja

herneet

^tnitittiin

^tarttnan.

Ne olimat aiman

samanlaisia

kuin näyte

tonltorissa. Wicrns sanoi

palmelijalle:

„En

moi

missään saada

^parempia

her-

neitä näin

huokeasta hinnnstn.

^Muttn

olknn

nyt

hymä,

herrani,

ja

sanokaa suo-

raan, omatko

herneet samanlaisia

^läpeen-

sä

tynnyreissä."

Nuori

tonttoristi

epäili

hcitcn. Hiin

tiesi,

ettii

isäntä tahtoi häntä sanomaan

„owat;"

muita omatunto

sanoi,

eitä

hiin sanoisi „ei". Hän

^{päätti kuunnella}

omaninnnon ääniä ja

sanoi:

^{ei, minun}

herrani,

ne cimiil ole taitti yhtä hymiä."

„Siiie

en

tahdo

niitä,"

mastasi

ostaja ja

liitsi. Ia

nuori palmelija palasi kont- toriin.

„No,

ostiko

hän herneet?"

^tysyi

isäntä.

„Ei hän

ostanut."

„Kuiuta

niin?"

Hän

kiisti minun

sanon rehellisesti, olimnito herneet

yhtä hymät läpeensä.

Minä

snnoin,

että ne eimät olleet. Sil- loin

hän

^{ci niitä}

^tnhionut,

^{mnan meni.}

„Wcii

niin

— saai ottaa

nlos palt-

tasi

jn

mennä;

emme

inrmitse sinun

enää."

Tiis jäi tämä

rehellinen

^{nuori mies}

ilman paikatta.

Nyi

sanot ehkä: ^„Muiia tämähän

^oli

huono

^paltta

hänen

jumalisuudestaan."

Odota

maha.

Et ole mielä tuullut loppua.

Aamurusko.

52

Ainoastaan muutamia pciimiä

sen

^jäl-

teen, tuin tämä nuori mies oli jättänyt paikkansa,

sai hän

^kirjeen

entiseltä isän-

nältään, pyynnöllä, että

hiin ^tulisi

^käy-

mään

hänen

^luonaan.

Hän

^meni.

Ia

knn

hiin ^iuli, sanoi isäntä: ^„meillä

^on

hymin tärkeä pniktn nmoiniin

konttorissa.

Me

iarmitsemme sitä »varten henkilön,

jonka kunniaan ja rehellisyyteen me moiminc täydellisesti luottaa.

Palkka

^{on 1,000 mk.} suurempi tuin eu-

tisessä

paikassasi.

Tahdotko

^ottaa

sen?"

„Kyllii

suurimmalla kiitollisuudella."

„Se

^on

siis sinun."

Tämä miori mies peltiisi niin

Ju-

malaa, eitä

hän

mieluummin jäi pai- katta tuin

sanoi malhec».

^Mntta

hän sai runsaan

^palkan

rehellisestä

^jumali-

suudestaan.

Miten wil)a woitetaan.

Kaksi ^sisarusta,

^{5 mnotias}

Liisa

^ja

7 muoiias

Anni,

leikkimiii ulkona, ja

silloin iiousi

^riita

heidän

»viilillään. Knn Anni

tunsi,

eitä

iviha nousi hänen sy- dämmessänn, snnoi hnn:

„Minä

tiilen

mihaiseksi,

minnn täy-

tyy

mennä ^totiin

miihiitsi

aitaa." Mm

hän

tuli totiin, meni

hän

^lastentam-

mariin,

lankesi

polmillccn ja rukoili

Ju-

malaa ^auttamani!

häntä,

että

hän

^ei

tulisi mihaiseksi.

^Titte

hau

meni takai-

sin sisarensa

^tykö. Mutta koska ninn inrmiinnn

knksi riitelemään,

niin ei tullut riilnn

heidän mälilliiän,

knnciAnni

inh-

tonut

riidellä.

Wcntka Anni oli näin pieni, oli

hän

ymmärtänyt, milä

Ju,

ala

snuoo

^Nan-

mattlssa:

Anotna, uiin

teille annetaan

(Mntt. ^7,7). Äla peltää minä,

autan sinua."

^(les. 41, i«>).

Uotinen tyytnmäisyys.

liskomainen

mies joutui

sattuman

kautta suureen

köyhyyteen, mutia tuiten-

taan hän

ei koskaan 'valittanut.

Osaa-

otillwainen naapuri

kohtasi hänet ^terran

kadulla ja

sauoi hauelle: Warmallnkin

olette

suuressa ahdisiutsessa,

en yin-

iniirrii, miten tulette toimeen

ison

^per-

heenne ^kanssa,

ja tuitentinnäytätteaina

iloiselta."

„Emme

me ole

missään ahdistukses- sa", mastasi

tyyiymciinen

manhus.

„Mcilln

on rikas

isä,

eikä

hän ^tahdo,

ettii me näemme mitään puutetta."

„Onto mahdollista

^että

isänne

^mielä

elää?

Hän mahtaa

^{olla hymin}

manha."

„Minnn isäni

ei kuole koskaan. Tar-

koitanhan isääni iaimaassn. Hän

^pitää

aina

nnirhccn

^minusta.

Tämä

manha

mies ymmärsi

Juma-

lan lupaukset ja uskoi

uiihin.

Tiimii teki

hiinei onnelliseksi. Ia iässä

^{on kyl-}

liksi

tekemään jokaisen

onnelliseksi.

Kaamatullisia

KyslMllKsiä.

1. Antelias ompelijatar.

2. Telttaili tetijii.

3. Nacijcnikko erään kuliinkaan

ho- ivissa

4. Mies, jotn imi

loiselle

^liimatun

tiimiltään ^tyttären.

5.

Wuori,

joka myyiiin 2:lla hopen-

seninerillii.

«'>.

Pnitkn,

johon

Paamali iahioi

^pe-

lastan

itsensä

^myrskyltä.

7. Pappi,

jota rakensi

^alttarin

saman-

laisen

^tuin

Tnmnskossn.

8. Kaupunki jossa

Nehabemn tehtiin kuninkaaksi.

Alkukirjaimista,

tun

ne

asete ^t

^cvnn perätysten,

saa-

daan erään

pääkaupungin

nimi.

Ulkoa opittllma

llluse:

Jumalisuus

on tarpeellinen

kaikissa asioissa,

^jolla on

setä

^{nytyisenettä}

tu- lewaisen

elämä» l»»paus. 1 Tim. 4,8.

Hinta2Penniä.

>

2o ltc>wa!»nlirjaPainossa» 1897.