Aamurusko N:o 27 1899 · DIGI

Aamurusko.

R:o

27.

sortawalan Gwankelisen ^Tenran vehtisis ^{lapsille. N:o}

^27.

Aamurusko.

106

Kolme lausetta.

aiwn» pienokainen Kolmaumlla »luiottn »vnn».

Niinkuinsiskot, tnkcue en Pitkät läksyt oppimaan.

Mutt' on äiti opettanut Mulle kolme lausetta.

Jotka ^jotaaamulausun Rakknnu äioi» ftolwella.

„Ta i li^{kant te pienten lasien} T>l I la mi

»

^{tiu tykö}

»

^j."

lesuksen ^tääoma

snua

-I» mun ensi lauseeni.

„T i_iia,

I »

^{m nln, m}

» »

^iiaet

Mii lnuuis tämati»?

»

^{»ialn o}

»

^{rakt n}

»

^s

Ze lolmas ^{o» jn Uchyj»,}

I.

<.-

Jumala moi tehdä.

<Tähun ^luwn.)

lumuln

käski

Abrahamin uhraamaan

poikansa

Isakin. Olettehan, ^lapset,

^lu-

keneet

sen kertomuksen Ruumatun histo-

riastll?

Tässä ^kumussn

^{näette, kuinka}

Abraham

^{nöyrän poikansa}

saattamana

astuu muorelle uhripaikalle.

Mitähän

Abraham ^{silloin ajatteli;}

^{kuinka moi}

hän sitä tehdä

^{? Eikö}

hänen isän-sydänunensä

uuirtuniit?

Raamattu

selittää sen ^usiau

^meille.

Abrnhum ^„ajatteli,

^että

Jumala

Moi kuolleistakin

herättää ^(Hebr.

11, 19). Kuitti

Abrahamissa

^{ju Abra-}

hamin

ympärillä

sanoi: se

ei moi tapah- tuu,

eihän Jumala sellaista ^{moi maalia,} eihän ^mielä

ole nähnyt yhtään kuolleista

»ousuuttn? Muttu

Abruhum ^uskoi,

eitä

Fiinin

^In moipi kuitti. Nämä

tntsi snnnn: Jumala

moipi tulitvul

Abrahamille ^linnuksi

^jn

^{turmaksi, joka}

tuotti

hauelle

^moitou.

Jumalu

moipi. Olkoot uämä

sanat

nieille kuikille lippuun, join

seuruumme

joknpäiiuäisessä

elämässämme, ja tur-

Mana, jonka

suojaan

pnkenemine.

3iiin, lumnln

^Moipi.

Tuhansia

niirinkujn on

hänen kädessään. ^Ia

mikä mulo ju lämpö, loppumaton luulon

mirtu, tay ulos siitä

yhdestä, minkä

Hän

^on

^pannut

^meitä

malaisemami!

Jumala ^moipi. Ihmeellinen

^on

se

miisaus, jolla Hän

on maailman luonut ja

iankaikkiset lakinsa

^{painuit wnituttu-}

munu. Meidän

miisuutenune

^on

sen

rinnalla niinkuin pisara

meressä.

Jumala

moipi. Mikä rikkaus

luo- makuunussu ^knikkiulla mullitseekuun! ^Tai-

muulln

tuikkimat lutemattomat tähdet ^ju

miljoonittain

nouselvut kukkaset ^muusta.

lumuln

^moipi.

Hän

^tekee

^sen,

^että

ihminen

lusmuu ju ylenee

sen mähäiseu

rumiuuon

moimasta,

jonka

hän nauttii;

hän ^antaa

puitten pukeutuu

kauniisen

piituuu

ju torottnu lntmunsn ^taimnsta

tohti.

Ilnualu

^moipi.

Hän ^woipi

^ra

^{t as-}

tuakiv.

Hän

^löytää

kuolemattoman sielun halwimmantin ^puwun

^nltn.

Hau armahtaa suurimpintin

syntisiä.

Hän

tuulee

hulmimman

^jn

pieninunäutin

lnp-

sen

^ittuti.

lumnla

^moipi.

Hän

moipi jotakin

tehdä

meidän edestämme ja

hymäksem-

me.

Hän ^lähettää enkelinsä

^meitä

^joh-

dattamaan.

Jumala

ei säästänytaino- kaista

Poikaunsntuau, maan

^untoi

häueu

ulos meidän edestämme.

„Niin

rakasti

Jumala ^maailmaa,

^että

hän

antoi aino-

kaisen Poikansa".

Jos Jumala

moipi, uiin

miksi

^me

sitten

^epäuskossa

sanoisimme:

^{minä en}

Moi

hanttia itselleni

jotnpäimciistä

lei-

pää; minä en moi päästä

eteenpäin maailmassa; minä

en

moi synnin miette- lytsiä »voittaa

j. m.

s.? Jumala

moipi;

siihen

meidän tulee

luottaa.

Aamurusko.

¹⁰⁷

i

j

Afrikkalaisen koulupojan aine.

Eräs

14-muotins neekeripoiku, joku kämi

lähetyskoulull

^Cupe

Coust Custle'ssn

Afritau länsirannikolla, sai aineeksi

^kir-

joitettnmntsi:

lesuksen Kristuksen

^elämä.

Tämän uineen,

joku kirjoitettiin eng- luumu

kielellä, tuhoomme mielellämme

junttaa

pienten lukijaunme tiedoksi, se

ehkä ^saattaisi

^olla

^{muutamille kehoituk-}

seksi

enemmän symentymään

lesuksen

elämään.

Neekeripoika

kirjoitti

seuraamusti:

„ Jumala lähetti lesukseu Kristutseu,

ninoan

Poikansa ^{taimaasta ainoaksi} mälimiehetsi syntisten ja itsensä ^»välille.

Hän

omisti meidän

inhimillisen

^luon-

tomme ja syntyi

Betlehemissä ^lundan

maulla

ueitseestä ^Mariasta,

joku oli

Dumidin huoneesta. Hänen kyyneleensä, jotkn hän muodatti, nälkä,

jota

hän

kärsi, hänen kättensä

^työt,

^{uni, jota} häntä ^{wirtisti, ilot} ja kärsimiset, jotta häntä liituttimut,

ystämyys,

josta hän

nautti, meri, jota hän hikoili

^{ja ennen-}

kaikkea hänen kuolemansa ^todistamat meille,

että

hän

todella oli

ihminen.

Enkelit meisasimut

ylistysmirttä,

tuu hän

syntyi; tietäjät

itäiseltä

Ninalta tu- lilvat

tähden

^johtamina

häntä

^kumarta-

maan.

Kuningas Herodes,

joka

tahtoi

tappan

pyhän

lapsen,

tiedusteli tartoin

lapsesta tietäjiltä.

Muttu

Jumala

on aina

lapsiaan

läsnä

ja Betlehemin

^lus-

ten

murha

^ei

^siis suamuttanuttaan ^sitä,

jota se

tarkoitti. Kun meidän

Herram-

me oli 12

muoden Manha,

^oli

hän

^temp-

pelissä jn teki kysymyksiä,

joihin

oppi-

neimmatkaan

eimät

osanneet ^mastata.

Kun

Jesus

^{oli 30 muoden}

manha,

^kas-

toi

hänet Johannes ^kastaja. Kohta sen-

jälkeen

mci

hänet Herran henki ^korpeen,

jossa hän

^{40 päimän}

kuluessa kursi ^per- keleen

komimniut

kiusaukset ^{ja Moitti}

^kiu-

saajan.

Tämän jälteen alkoi hän

^työnsä:

paransi monenlaisia sairaita sanansa

moiniulla,

kulti meden päällä,

asetti

myrskyn,

ramitsi kaksi

^kertun

tuhnnsin

niuutniuilln leiwillä jn

knloillu,

kar- toitti pahoja

henkiä ihmisruumiista, he-

rätti kuolleista monta

ihmistä

^ja

nonsi itse

kolmantena päimänä kuolleista raa- matun

mukaan;

näniät kaikki omat todis-

tuksia ^siitä,

^että

hän

^oli

Jumalu. Usei-

den

ihmeellisten

jn moimallisteu töiden jälkeen tuli

se ^niku,

^jolloin

hän

^petettiin

mihollistensu käsiin.

Myöskin kuolemn

lähestyi hauta.

^{Kuka moi}

lausuu

^mim-

moiset hirmuiset

^{tuskut ju}

kärsimiset In-

inulnn

käsi

^laski

hänen

^{päällensä,}

silloin

kuu

hän Getsemnnessu ^{suuoi: „Su!iiu} tahtosi

tapahtukoon".

Seuraamana

^päi- mänä

hän ristiinnaulittiin; hän

^kuoli

^jn

hnndnttii».

^Ristillä

^{hän kärsi pulju»,}

jonkn

muoksi mirressä meisnnuune:

Hämäistykset

pilkkaamiset Ölet,

Jesus,

kestänyt,

tuskat, julnint suoniimisct Nuorat,

köydet kärsinyt.

Alösnousemisensu

^jälkeen

^hän

^mielä

neljäkymmentä

päimää

opetti

opetnslup-

sina» ^ja

^{astui ylös}

^tuimaase»,

^jossu

hau

nyt on

kuuiukaauu, maitta hau

^mielätiu

ou

omiausa

läsnä".

Anna, Icsns ^{anteeksi, tämän--}

päiwäiset syntini!

, Tunsin herttaisen

^{pienen tytön, jota}

illoin mantu

punnessuun

uiva

äitinsä kanssa

rukoili tuon

tunnetun

lasten ru-

koukseu:

„Lewolle lasken

Luojani,

armias ole suojani".

Jos päimä.oli

kulunut ilman

hiiomuttumia

^juonia

^{lapsen puo-}

lelta,

piti äiti tämän

lyhyen märssyn

riittämänä

iltarukouksena; muussa

^tunnuk-

sessa

liitettiin mielä tämä:

„Annu le-

sns anteeksi

tämänpäimäiset syntini!"

Eräänä

iltana oli tyttönen niinikään

lukenut tawallisen iltarukouksensa

^{ja äiti}

Aamurusko.

108

oli

jo mnlniis jättämään

lapsensa, kuu

hän

^{kuuli tämän}

nyyhkyttäen lisäämä,

^:

„A»nu, Jesus, anteeksi

tämänpäimäiset syntini!"

„

Rakas lapseni, mitäs olet tehnyt lanaan, ei äiti ole

huomannut

^mitääu

puhun? Etkö

rnkeunellut siellä

^nimun

kiltisti koko

iltnpäimäu?"

kyseli äiti.

„Oi,

silloinhan ^juur;

olinkin paha!

Rakennukseni

^{oli melkei}

^{v malmis,}

^kun

^isä

niin muromuttomnsti astui

huoneeseu,

että

toto

taloni meni

tumoou. Suutuin silloin ^ju suiioiu mihustuueeua ^{: „sinä}

paha isä!" Isä

^ei

tosin sitä ^tuullut, sanoin sen ^{uiman Hiljaan,}

^mutta

olethan

sinä ^suuoiiut,

^että

lumuln

^{tuulee junä-}

kee luikki. Varmaan

hän

on tämänkin kuullut.

Senmuoksi

^minnn piti rukoilla

anteeksi". —

^Äiti

iloitsi

^{pienen tyttä-}

rensä ttmuustuksestn

^ja

kehoitti ^häntä

ivakciwusti toiste

malttamaan

niinrumin

ujutuksia ja

sanoja. Nyt tyttösen piti nukkua

ja

aamullu kauniisti pyylää ijältä

anteeksi.

Rumat, mutta rakkaat tädct.

„Oi,

äiti,

miten

kätesi ^omat

^tnlleet

niin

rumiksi!"

^näin

huudahti

pikku neli- Muotias

Kutri

äidilleen.

„Tuhdou

^kertoa

sen ^sinulle,

lapseiii",

Ivastasi

^äiti.

„

Eräänä päimänä,

tuu sinä

tustin olit

muoden ivnuhn,

kuului

sinun

ättiä kimeästi

huutumau. Riensin luoksesi

^jn

huomusiu kauhistuksetseni Muutteesi

^oleiuun

^tulessu;

olit maromut- tonmsti lähestynyt uunia.

Käsineni

tartuin

palamiin muntteiseesi

^ja

siuuu

pelnistnessuni

poltin pnhasti

käteni.

Siitä omnt

ne uinu punaiset

ja siitä

omat nämä rumat arivet".

„Oi ratas, ratas

äiti!"

snuoi ^Kutri, ja

peitti

suudelmillaan

äidin rumia

käsiä.

„Aiuu tahdon

^rakastuu

^sinua,

^{omu äi-}

tini,

ja

sinun

^rumia

käsiäsi!"

—

^.«»H»

—

Asuuko Jesus ^täällä?

Eräs 12-lvuotias pottu tuli kerran

hätäisenä

muutlluiuan

lähetyskonlmiu Birmussn

^{ju kysyi:}

^„Asuuko Jesus

täällä? Miuä ivurustnu,

mulehteleu

^jn

teeu knikculaista pahan

sekä tahtoisin

!

^mielelläni

nähdä lesusta.

^Sanokaa

pian,

asunko hän

täällä?"

Lähetys-

saaruaujn» rouma

snnoi,

ett'ei

hän möisi

!

^mielä

^nähdä lesustu, muttu hän tahtoi

!

^rumeta

^opettumuuu

^poikaa

^tuntemaan

lesusta,

jotta

hän

^kerran

saisi ^hänet

! ^{nähdäkin. Eikä}

kestänyt kauan ennen- kuin

pnkuuupoiku hänen suureksi ilokseen

otettiin kasteen

kuutta seuratunuuu

^yh-

teyteen.

ch-

Kysymyksiä raamatusta.

1. ^{Missä yhtyi kutsi miestä,}

^joista

toinen

turhaan

oli rukoillut

elämuusä

pideunhsiä jn toinen

elämänsä

^lyhentä-

mistä?

2. Mikä oli

sen sanansaattajan nimi,

joka toi

sanoman,

jota ei ollut ku- kunn lähettänyt, muun joku kuitenkin toi

snngen iloisen sanoman?

Vastaukset

löytymät n:o

28:ssa.

—.«»«>.

— Hymiä ueumoja

Joka tahtoo ^hhwiä

tapoja oppiu, ju

jota tahtoo

^ollu

kohtelias

^ju

huomuuivaiueu

muita

ihmisiä tohiau», hän harjoittcttoon

tätä

kodissaan.

Mene

aina

musemmalle puolelle, jos

manhempi

henkilö

^lnlee

sinua

^mastaan,

ju jos tulette

omeu tuhi ^portin

^eteen,

niin

umau se, maa»

^mene

itse miimeisetsi

sen

^läpi.

Hinta ² Penniä.

Viipurin Uusi Kirjapaino, 1899.